Miten Parkinsonin tauti

Parkinsonin tautia ei voida todeta millään verikokeella, vaan taudin diagnoosi perustuu aina yksinomaan lääkärin tekemään haastatteluun ja neurologiseen tutkimukseen. Diagnoosin teko ei välttämättä ole aina helppoa. Tämän vuoksi potilas tulee lähettää tautia epäiltäessä neurologin tutkittavaksi. On tärkeää, että diagnoosi tehdään huolellisesti. Onhan kyseessä jatkuvaa lääkitystä vaativa elinikäinen sairaus. Lääkityksen aloittamisella ei ole kiire. Taudin alkuvaiheessa tehdään neurologin harkinnan mukaan aivojen kuvantamistutkimus muiden harvinaisten sairauksien poissulkemiseksi.

Parkinsonin tauti on siis parantumaton keskushermoston sairaus. Sen aiheuttaa dopamiini nimisen hermovälittäjäaineen vähentyminen. Lääkkeet auttavat oireisiin, mutta eivät paranna tautia. Tauti ei tiettävästi ole perinnöllistä vaikkakin joissain suvuissa sitä esiintyy useammin.Ja tauti EI todellakaan TARTU. Oireet ovat hyvin minimuotoisia. Yleisin ja näkyvin oire on vapina. Muita oireita on lihasten jäykkyys ja liikkeiden hidastuminen.Tautia ei voida todeta millään kokeilla eikä kuvantamismenetelmillä vaan neurologin tekemällä kliinisellä tutkimuksella. Ruumiinavauksessa sitten nähdään oliko henkilöllä Parkinson vai ei,vääriä diagnooseja on paljon. Minä sain diagnoosin 7 vuotta sitten ja olin silloin alle 50 vuotias.Tautini on edennyt hitaasti ja olen melko hyvässä kunnossa, joskin työnteko piti jättää jo useita vuosia sitten, koska työni oli ruumiillisesti raskasta. Voimien hiipuminen ja nopea väsyminen kun kuuluvat myös taudinkuvaan. Lihaskrampit ja selkäkivut ovat arkipäivää. Puutumisentunne sormissa ja jalkaterässä ajoittain.Lääkkeiden vaikutus vaihtelee sekin, riippuu siitä millaista ruokaa syö. Lääkevaikutuksen ollessa parhaimmillaan olen aivan terveenoloinen, mutta päinvastaisessa tilanteessa laahustan kuin puujalkainen hylje. Parkinsonin tauti itsessään saattaa aiheuttaa masennusta ja tietysti myös diagnoosin saaminen, onhan kysymyksessä elinikäinen sairaus. Mielialalääkettä kannattaa siinä tapauksessa lääkäriltä pyytää.Minulla ei vapinaa ole joten tautini ei näy kovin selvästi. Monet Parkinsonia sairastavat harrastavat samoja asioita kuin mitä ovat terveenä ollessaan harrastaneet. Säännöllinen liikunta on tarkeää , mutta kova rehkiminen ei ainakaan minulle sovi. Kevyt liikunta ja voimistelu sekä venyttely päivittäin .Ja muistakaa te 'terveet' ihmiset, että Parkinsoniin sairastunut ystävä, tuttava on se sama henkilö kuin aikaisemminkin on ollut, häntä ei saa jättää ystäväpiirin ulkopuolelle, kutsukaa kylään, pyytäkää lenkille , olkaa niinkuin ennenkin.