Olen jumittunut puun ja kuoren väliin, tilanteeseen jossa ei oikein pääse eteen- eikä taaksepäin. Huomaan vetäytyneeni ihmiskontakteista sillä on raskasta kun toisen katseesta näkee ihmetyksen että miksi tuo ei tee asioilleen mitään enkä jaksa aina selittää kun eivät ne joilla asiat ovat niinkuin pitääkin ymmärrä tätä. No, haluaisin kuitenkin pysyä yhteydessä ihmisiin, tervehtiä vastaantulevia tuttuja vaikka oma tilanne on mikä on sillä toivon että jonain päivänä olisi paremmin ja olisi helpompi kohdata ihmisiä. Mutta miten voisin säilyttää yhteyden ihmisiin? En halua vältellä toisia sillä tarvitsen kuitenkin tunteen että minulla on paikka ihmisten joukossa olipa elämä sitten millä mallilla tahansa. Tuntuu vain että toisten on vaikea kohdata minut ja sanoa mitään. Mitä voisin siis jutella ja miten löysätä tilannetta kun tapaan jonkun jota en ole aikoihin nähnyt?
Miten säilyttää kontaktit?
murehtija
5442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä että ajoissa mietit asiaa. itse en ymmärtänyt tehdä heti alussa jotain. olin niin syvällä että en jaksanut. nyt haluan saada takaisin ne kontaktit mitä josku oli mutta en tiedä miten.
ongelma on kuitenkin tavallaan sama. en oikein tiedä mitä ihmisille sanoa. en halua että he menevät hiljaiseksi ja lähtevät karkuun. toisaalta jos ei selitä tilannetta kukaan ei voi ymmärtää.
nuorena ihmisenä kohtaa usein kysymyksen "mitä opiskelet?" no en opiskele "ai olet töissä?" no en oikeestaan ole töissä. "mitä sitten teet?"
miten selitän olevani sairaslomalla kun en jaksa juuri nyt?
varsinkin jos puhuu puolitutun tai ehkä uuden ihmisen kanssa. ei silloin halua kertoa miten paha olo on välillä.
kuitenkaan en halua enää lähteä karkuun. olen tehnyt sitä niin pitkään.
eli auta minuakin!
Mä rupesin sanoo kyselijöille: "en tee mitään, mulla on tarpeeksi rahaa ettei tarvi tehdä mitään". Kyselyt loppu siihen. Todellisuudessa on niin, osaan elää pienellä päivä rahalla, en siis valehtele.
voi olla vähän huono jos oikeasti haluaisi tutustua uusiin ihmisiin
Mistä on tullut ajatus,että näät toisten katseista mitä he ajattelevat?
Jotainhan ihmiset aina ajattelevat, muta mitä sitten? Ei minulle ainakaan merkitse muitten ajattelut, eivät he kuitenkaan rinnallani seiso viimeisinä hetkinä. Voin ihan tasavertaisena keskustella kenen kanssa tahansa, vaikken ole terveydeltäni ja tavoiltani kuin he. Onneksi mailma on täynnä erinlaisia ihmisiä...
No, minulle taas merkitsee muiden ajattelut juuri siksi että on joitain ihmisiä joiden kanssa tuntuu että on jotain yhteistä ja heistä toivoisin läheisiä ystäviä itselleni ja siksi toivon etteivät he ajattelisi jotain sellaista mikä olisi minua vastaan. Mutta turha toivo kai. Itse asiassa kun mietin itseäni ja elämääni ulkopuolisen silmin niin tuskin minäkään itseni kaltaiseen ihmiseen haluaisin tutustua. Toisaalta tuntuu että olisi nin paljon kerrottavaa mutta tiedän että ei ihmiset jaksa kauan olla kiinnostuneita, ehkä ohikiitävän hetken jos jossain sattuu törmäämään eli sen mikä on pakko toisen kanssa jutella. Siksi kai ihmisiä välttelenkin ettei heille tulisi tunne ettei tiedä mitä sanoa.