Miten teillä raskaus ja synnytys on mennyt ? Kertokaa kuulumisia.
Iäkkäät odottajat hei
Perry
6713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
iäkkään odottajan? Onko hän yli 20, yli 30, 40, 50....vai enemmänkin??
Tässä tapauksessa yli 40 - iäkkääksi odottajaksi.
Itse iäkkäänä vauvakuume kova ja siksi kyselisin, miten muilla on mennyt ? Saa toki vastata nuoremmatkin odottajat...
Olen vasta alkutaipaleella, 7 rv:lla, joten tietty väsyttää aina aika ajoin päivän mittaan. Muuten kyllä energiaa piisaa ihan entiseen malliin, vielä tässä vaiheessa. Olen 38v. ja mieheni 53v. Entuudestaan meillä 7v. poika.
Noin henkisesti tämä on ollut kyllä raskas viikko, kun sain asiasta varmuudella tietää.(ensin oma testi ja tänään varmistus lääkärillä) Kierukan poisjättämisen jälkeen vajaa vuosi sitten, olin toiveikas ja valmistautunut koko viime kevään, sitten jo tuntui, ettei tässä nyt tällä iällä enään mitään varmasti tapahdukkaan, ja nyt sitten kuitenkin "rysähti". Täytyy sanoa, että oli kuitenkin pienoinen shokki! Uskon, että kunto kyllä kestää raskauden, mutta kun huolettaa oma ja miehen jaksaminen, ja pysyykö terveenä ja edes hengissä, että saa lapsen isoksi. Kyllähän sitä ihminen tietysti yllättävästi venyy, ja pakkohan se on. Tämän ikäisillä kun ei enää oikein tahdo olla sitä perheen "tukiverkostoa" enää ympärillä, sekin huolettaa hieman. (itsekin ollaan vanhojen vanhempien lapsia kumpikin)Appivanhemmat olisivat jo pitkälti 90v. , jos eläisivät ja omat vanhemmat kolkuttelevat 80:iä, ja heitä täytyy jo kovasti autella tässä sivussa. Parhaamme yritetään kuitenkin, siunauksenahan tämä on otettava!
Tarkoitit varmaan voinnin kyselyssä ihan fyysisiä oireita, ja tämä meni nyt vähän henkiselle puolelle. Voin kirjoitella joskus myöhemmin, miltä tuntuu, jos raskaus vain etenee normaalisti. (edessä tässä kaikenmaailman seulontoja ym...)
kirjoitit, kiitos. Juu samaa olen miettinyt minäkin toi tukiverkko kun puuttuu... Mut eiköhän sitä jotenkin pärjää, sit kun sen aika tulee. Ajattelitko käydä kaikki seulat läpi ? Nehän on vapaaehtoisia. Kyllähän toi riski kaikkeen on suurempi näin vanhemmalla iällä, mutta jos jotain on tapahtuakseen ei kai se välttämättä iästä ole kiinni. Keskenmenoja on nuorillakin jne. Kaikkea hyvää odotukseen ja onnea raskaudesta. Toivottavasti meilläkin tärppää pian.
Hei!
Onpas hauskaa, kun voi näin niinkuin "jutella" jonkun kanssa! Vanhemmilleni kerroin eilen uutisen, ja äitini oli tietysti tosi mielissään. Erityisesti siitä, että esikoisemme ei tulisi olemaan myöhemmin ihan yksin. Hän kannusti, että kyllä sitä vielä jaksaa (oli itse saman ikäinen minua odottaessaan).
Kyllä miä olen aatellu kaikki seulat käydä läpi. Itse asiassa johonkin olen menossa jo 1.11., jossa gynegologini katsoo paremmalla ultralla raskausviikot (näkee mitat paremmin)ja tiedä sitten tehdäänkö siellä samalla muutakin. Sairaalaan kuitenkin menen, oottelen tässä kutsua. Vähän myöhemmillä viikoilla olisi sitten tarkoitus matkustaa naistenklinikalle, jossa tehdään joku ohutneulanäyte. (tai joku sellainen..)Olin lääkärissä viime pe, kun raskaus varmistui niin hämmennyksissä, etten älynnyt mitään oikeastaan kysellä ja osa asioista meni varmaan ohikin, mutta luotan Suomen terveydenhoitojärjestelmään niin täysillä, että uskon, että huolen pitävät parhaalla tavalla! Ainakin edellisellä raskauskerralla olin jo kovissa "syyneissä" verenpaineen vuoksi, ja nyt varmaan vielä tarkemmassa kontrollissa, kun ikääkin on vielä rutkasti enemmän!
Olen sellainen tyyppi, että murehdin jo etukäteen kaikki asiat ja varaudun aina pahimpaan, joten jos jotain kromosomimuutoksia ym. sikiössä havaitaan, eikä luonnollisesti esim. keskeydy, niin siinähän sitä miettimistä sitten onkin, mitä tekee! Toivottavasti ei sellaisen valinnan eteen joudu!
Eka neuvola pe 27.10. joten siellä kyllä kyselen ja kirjaan ylös kaikki, mitä luvassa tästä eteenpäin.
Onnea yritykselle! Ja mieheni sanoin vielä, että "Nuo vehkeet eivät leikkiä ymmärrä, ne ovat aina tosissaan!"
Juu, sama täällä niin minäkin murehdin etukäteen ja vatvon, että jos sitä tai tätä tapahtuu, niin mitä sitten. Sillä vaan stressaa itseään liikaa. Pitäisi osata relata ja eikä miettiä etukäteen tulevaa. Niin on kiva "jutella" sellasen kanssa, jolla on samat aatokset, kuin itselläkin. Tarkotat varmaan tuolla ohutneula näytteellä lapsivesinäytettä vai ? Miten eka neuvola meni ?