Kansantulo on maassamme kaksinkertaistunut viimeksi kuluneen runsaan vuosikymmenen aikana. Kansanvaltaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa tämän pitäisi merkitä jokaisen kansalaisen tulojen ja varallisuuden kaksinkertaistumista tänä aikana. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut EU-Suomessa, koska se ei enää ole itsenäinen eikä kansanvaltaisesti hallittu valtio, jossa kansalaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa.
Suomalaisten työntekijöiden keskipalkka oli v. 2004 noin 2 390 euroa kuukaudessa. Samanaikaisesti 20 suurimman yrityksen johtajat ansaitsivat keskimäärin 83 330 euroa. Suurten yritysten johtajien palkat nousivat kymmenessä vuodessa 200 prosenttia eli viisi kertaa enemmän kuin työntekijöiden palkat.
Vuonna 2004 johtajien palkkoja nostettiin keskimäärin 12 prosenttia eli kolme kertaa enemmän kuin keskimäärin palkansaajien palkkoja. Vuonna 2005 johtajien ahneus vain kiihtyi. Heidän palkkojaan nostettiin tuolloin keskimäärin 160 000 euroa vuodessa, kun keskituloinen sai lisää palkkaa 1000 euroa vuodessa.
Palkkojen osuus bruttokansantuotteesta oli v. 1990 noin 271 miljardia markkaa. Vuonna 1999 se oli vain seitsemän miljardia markkaa enemmän, vaikka bruttokansantuote oli kasvanut useita satoja miljardeja. Työntekijöiden palkkoja olisi pitänyt korottaa v. 1999 23,6 prosenttia, jotta ne olisivat olleet vuoden 1990 tasolla.
Samanaikaisesti yritysten voitot olivat kasvaneet 88 miljardista 181 miljardiin.
Vielä 1970-luvulla tuottavuuden kasvusta jaettiin maassamme palkansaajille 65 prosenttia, nyt enää 45 prosenttia.
Erityisen lohduton on tilanne työttömien, pieneläkeläisten ja pätkätyöläisten osalta. Rikkaiden rikastuessa he ovat jatkuvasti köyhtyneet.
EU-vallanpitäjien seuraavana tavoittena on lisätä rikkaiden rikastumista alentamalla työntekijöiden palkkoja. Valtionyhtiö Finnairin avulla on tarkoitus avata tie palkansaajien tulojen alentamiselle.
Pidän itsenäisyyspuolueen tavoitetta maamme valtiollisen itsenäisyyden palauttamisesta ja vaatimusta: "oikeutta tulonjakoon" koko kansakunnan edun mukaisena. Kansalaiset toimivat itseään vastaan, mikäli äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa samoin kuin aikaisemmin, eivätkä tajua omaa parastaan.
Suomalaisten työntekijöiden keskipalkka oli v. 2004 noin 2 390 euroa kuukaudessa. Samanaikaisesti 20 suurimman yrityksen johtajat ansaitsivat keskimäärin 83 330 euroa. Suurten yritysten johtajien palkat nousivat kymmenessä vuodessa 200 prosenttia eli viisi kertaa enemmän kuin työntekijöiden palkat.
Vuonna 2004 johtajien palkkoja nostettiin keskimäärin 12 prosenttia eli kolme kertaa enemmän kuin keskimäärin palkansaajien palkkoja. Vuonna 2005 johtajien ahneus vain kiihtyi. Heidän palkkojaan nostettiin tuolloin keskimäärin 160 000 euroa vuodessa, kun keskituloinen sai lisää palkkaa 1000 euroa vuodessa.
Palkkojen osuus bruttokansantuotteesta oli v. 1990 noin 271 miljardia markkaa. Vuonna 1999 se oli vain seitsemän miljardia markkaa enemmän, vaikka bruttokansantuote oli kasvanut useita satoja miljardeja. Työntekijöiden palkkoja olisi pitänyt korottaa v. 1999 23,6 prosenttia, jotta ne olisivat olleet vuoden 1990 tasolla.
Samanaikaisesti yritysten voitot olivat kasvaneet 88 miljardista 181 miljardiin.
Vielä 1970-luvulla tuottavuuden kasvusta jaettiin maassamme palkansaajille 65 prosenttia, nyt enää 45 prosenttia.
Erityisen lohduton on tilanne työttömien, pieneläkeläisten ja pätkätyöläisten osalta. Rikkaiden rikastuessa he ovat jatkuvasti köyhtyneet.
EU-vallanpitäjien seuraavana tavoittena on lisätä rikkaiden rikastumista alentamalla työntekijöiden palkkoja. Valtionyhtiö Finnairin avulla on tarkoitus avata tie palkansaajien tulojen alentamiselle.
Pidän itsenäisyyspuolueen tavoitetta maamme valtiollisen itsenäisyyden palauttamisesta ja vaatimusta: "oikeutta tulonjakoon" koko kansakunnan edun mukaisena. Kansalaiset toimivat itseään vastaan, mikäli äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa samoin kuin aikaisemmin, eivätkä tajua omaa parastaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samat johtajat, jotka vaativat työntekijöiltä palkkamalttia, korottavat omia palkkojaan ja optioitaan moninkertaisiksi. Tämä surkea meno on mahdollista lopettaa vain vaihtamalla eduskunnan kokoonpano ja sitä kautta myös valtionyhtiöiden johtoelimet.
Isket naulan kantaan. Minun on turha toistaa sanomaasi totuutta, mutta haluan mahdollisimman monen lukevan avauksesi ja pysähtyvän todella ajattelemaan omaa äänestyskäyttäytymistään tulevissa maalisvaaleissa. Lähinnä on kysymys tiedon saannin lisäksi siitä, että uskooko äänestäjä itseään vai EU-puolueiden seireenien laulua piirtäessään numeroa äänestyslippuun.
Hyvin sanoit: äänestäjän on uskottava itseään eikä EU-puolueiden seireenilauluja tehdessään äänestyspäätöksensä.
Vanhasen hallituksen ilmoitus, ettei se voi puuttua Finnairin hallituksen toimintaan, koska tämä valtionyhtiö on myös pörssiyhtiö, kertoo, miten EU-Suomen hallitus on alistetussa asemassa hallitsevaan pääomavaltaan nähden. Pääomavalta määrää niin kauan kuin äänestäjät antavat nykyisen menon jatkua.
Rikkaitten rikastuminen on EU-Suomessa tapahtunut työntekijöiden asemaa heikentämällä. Samalla kun työntekijöiltä on vaadittu palkka- ym. malttia, on yritysjohtajien, huippuvirkamiesten, kansanedustajien ja ministerien palkkoja korotettu sumeilematta.
Eilen Lahden EU-huippukokouksessa vaadittiin EU-Suomen hallituksen johdolla "joustojen nimissä" 48-tunnin työviikkoa pidennettäväksi. Vuonna 1917 oli 8-tunnin työaikalaki sdp:lle kynnyskysymys. Nyt puolue on pääomavallan etujen ajajana kääntänyt kelkkansa tässäkin asiassa, vaikka maassa on suurtyöttömyys.
Miksi SAK ei ole työntekijöiden puolella niin kuin itsenäisyyspuolue, vaan sopuilee suurtyönantajien kanssa?
SAK:n johtajia kiinnostavat enemmät matkat pohattojen pöytään Brysseliin kuin suomalaisten työntekijöiden huolet.
Ei ihme, että sdp:n ja vasemmistoliiton äänestäjiä on keskustalaisten tavoin siirtymässä itsenäisyyspuolueen taakse.
Aivan kuten sanoit, Bryssel on SAK:lle tärkeämpi kuin kotimainen työvoima. Tämä näkyy mm. joka alan tyouupumuksena ja burn-outina työttömyyslukujen lisäksi. SAK:n lisäksi työministeriön ja työhallinnon on aika ottaa järki käyttöön ja helpottaa työttömien sijoittumista työelämään työnantajien näkökulmasta sekä työyhteisöllisyyden parantamiseksi. Tiedän aloillani työpaikkoja, joissa kiire ja työvoiman puute voittavat yhteisöllisyyden. Silti poliitikot eivät ole puuttuneet asiaan.
Vaikka suomalaiset pääsisivät ulkomaille töihin, sama kiire ja työuupumus toistuvat. Nykyään vauhti on tärkeämpi kuin laatu, mikä näkyy etenkin palvelualoilla.
Vääryydet kansalaisten enemmistön kustannuksella jatkuvat niin kauan kuin nykyiset EU:n kumartajat
ovat eduskunnassa enemmistönä. Täysi tuuletus päälle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Minun ääneni saa itsenäisyyspuolue.