Tuossa pätmänin viestiä lueskellessa mietin, että eri ihan eri asioita me taidetaan kaivata, vaikka yksinäisiä ollaankin. Jos löytäisin itseni bilehileenä, niin tekisin kaikkeni jotta bileet olisivat ohi.
Siis: millaisia kavereita tarkkaan ottaen haluaisit? Mitä haluaisit ihmisten kanssa tehdä? Mitä missään nimessä et haluaisi tehdä?Millaiseen ryhmään haluaisit kuulua? Mitä et sietäisi kavereilta missään tapauksessa? Mikä taas olisi ehdoton edellytys tuttavuudelle?
En oikein usko että mies ja nainen voivat olla kavereita elleivät kuulu johonkin porukkaan, niin että tilanne ei ole kahdenkeskinen. Eli en haluaisi miespuolisia kavereita, elleivät ole homoja tai tuttuja jonkun ryhmän tai toisen ihmisen kautta.
Tietysti haluaisin poikakaverin, mutta se nyt on jotenkin sen mittaluokan asia, että ei siitä tässä.
En halua festareille. En halua baareihin. En halua sekoilla, koska aito hauskuus ja juhlameininki syntyy ilman ulkoisia puitteita jos on syntyäkseen. Bileet ja festarit tuntuvat minusta väkisin väännetyltä hauskuudelta.
Ihmiset pelkäävät kuollakseen sitä että niillä ei ole hauskaa ja ne feikkaavat ja sekoilevat näytelläkseen itselleen että niillä on hauskaa.
Olisi tosi kiva tuntea myös muun ikäisiä ihmisiä. Suku on niin kaukana. Olisi tosi kivaa jos olisi joku äitihahmo tai mummohahmo tässä lähettyvillä.
Todella epämääräisiä sanoja (joita joku puolestaan voi soveltaa minuun), mutta en jaksa ihmistä joka on itsekäs, tyhmä tai epärehellinen.
Siis: millaisia kavereita tarkkaan ottaen haluaisit? Mitä haluaisit ihmisten kanssa tehdä? Mitä missään nimessä et haluaisi tehdä?Millaiseen ryhmään haluaisit kuulua? Mitä et sietäisi kavereilta missään tapauksessa? Mikä taas olisi ehdoton edellytys tuttavuudelle?
En oikein usko että mies ja nainen voivat olla kavereita elleivät kuulu johonkin porukkaan, niin että tilanne ei ole kahdenkeskinen. Eli en haluaisi miespuolisia kavereita, elleivät ole homoja tai tuttuja jonkun ryhmän tai toisen ihmisen kautta.
Tietysti haluaisin poikakaverin, mutta se nyt on jotenkin sen mittaluokan asia, että ei siitä tässä.
En halua festareille. En halua baareihin. En halua sekoilla, koska aito hauskuus ja juhlameininki syntyy ilman ulkoisia puitteita jos on syntyäkseen. Bileet ja festarit tuntuvat minusta väkisin väännetyltä hauskuudelta.
Ihmiset pelkäävät kuollakseen sitä että niillä ei ole hauskaa ja ne feikkaavat ja sekoilevat näytelläkseen itselleen että niillä on hauskaa.
Olisi tosi kiva tuntea myös muun ikäisiä ihmisiä. Suku on niin kaukana. Olisi tosi kivaa jos olisi joku äitihahmo tai mummohahmo tässä lähettyvillä.
Todella epämääräisiä sanoja (joita joku puolestaan voi soveltaa minuun), mutta en jaksa ihmistä joka on itsekäs, tyhmä tai epärehellinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kivaa, nyt saa kasata "joululahjalistan". No, asiaan.
Itse olen huomannut etten enää tule toimeen ihmisten kanssa jotka eivät pidä kiinni säänöistä ja lupauksista, vaan soveltavat niitä aina piirun verran sinne ja tänne, yleensä omaan suuntaansa ja se on asia mitä en siedä alkuunkaan, pitkä tarina sekin. Tuttavilta toivoisin siis kunnioitusta ja luotettavuutta, maahan polkeminen ei ole mukavaa.
Ystäviä en uskoisi tarvitsevani montaa, yksikin kai riittäisi. Olisi vain jokin saman henkinen ydinporukka jolle soittaa ilman phdintaa siitä että haluavatkohan ne nyt kuulla minusta mitään. Viihdyn kyllä hyvin yksinkin, mutta joskus kaipaisi todella "äijäporukkkaa" jonka kanssa lähteä tuulettumaan jonnekin. Yksin kun koittaa juhlia niin lähtee kiukkuisen päättäväisenä ja palaa mieli maassa.
Sitten tietysti seurustelu... olen melko pessimistinen sen suhteen että löytäisin ketään seuraavan viiden vuoden sisään, parikymmpisten naisten enemmistön käytöksen ja vaatimukset oletan olevan sellaiset ettei itselläni ole mitään saumaa vastata niihin. Listan kanssa jos lähtee parisuhdetta hakemaan niin jää varmasti yksin, enkä osaisi listaa vaatiakaan.
"kolahtaahan" hänen pitäisi, ja hyvä olisi jos ymmärtäisi omaa maailmaani jotenkin.
Supersuositun bilehileen elämällä en uskoisi tekeväni yhtään mitään, mutta hyvä olisi jos olisi matkassa muitakin ihmisiä, eritoten sellaisia joiden kanssa pystyisi olemaan oma itsensä.
minulla on miespuolinen kaveri, tällä hetkellä myös ainoa kaveri, eikä homo.
Samanlaisia ihmisiä kuin itse olen. Kiva jos saisin olla ihan oma itseni, ja kertoa kaikesta mitä tunnen ja ajattelen. En jaksa sellaisia ylipirteitä suorittajaihmisiä, ovat suorastaan ärsyttäviä. Ehdoton edellytys, että viihtyy miun seurassa.
Mies ja nainen voivat olla kavereita, mutta ystävistä en ole ihan varma.
Ja tyttöystävä, joka myöskin ymmärtäisi minua ja antaisi minun olla oma itseni. Yksi tyttöystäväehdokas olisi näköpiirissä, mutta vähän epäilyttää, kun hän tuntuu olevan niin erilainen kun minä.
Aiemmin luulin, etten haluaisi festareille tai baariin. Olin väärässä- olen vain ollut kateellinen niille, jotka siellä käyvät. Hyvässä porukassa se on hauskaa. Nyt ei vaan taas sellaista porukkaa ole.
Kavereiden kanssa voi käydä vaikka kahvilla, syömässä, shoppailemassa, käydä kaikenmaailman tapahtumissa kiertelemässä, käydä bändien keikoilla/festareilla, vaikka taidenäyttelyssä tai museossa jos siltä tuntuu, kävelyllä/lenkillä/pyöräilemässä/uimassa, pitää leffailta, tehdä yhdessä ruokaa, pelata lautapelejä, korttia, tietokonepelejä ja muita mitä nyt voi kahdestaan pelailla, jutella fiksusti ja vähemmän fiksusti, käydä ajelulla, matkustella, kasata yhdessä vaikka palapeliä... Olihan tuossa vaikka mitä tekemistä...
Mä en myöskään ole mikään bilettäjä, baareissa notkuja, eikä huvita yötä myöten käppäillä tuolla ulkona hullujen keskellä.
Mun mielestä nainen ja mies voivat todellakin olla kavereitakin ilman mitään sen syvempiä tunteita. Meinaan voithan säkin sattumalta tietämättäsi alkaa kaveeraamaan lesbon tai bi-seksuaalin naisen kanssa, joka sattuukin ihastumaan suhun ja jos se sattuu vielä kertomaan tunteistaan, niin miten sitten suu pannaan? Kaveruudesta nämä kaikki yleensä alkaa pikkuhiljaa kasautumaan.
Kaipaan lähelleni enemmän "aitoja" ihamisiä, joille ei tarvitsisi esittää yhtään mitään muuta kuin mitä on... Huomaan usein hakeutuvani ja viihtyväni itseäni mutamaa vuotta vanhempien ihmisten seurassa.
Viimeiset kaksi vuotta on ollut elämäni rankimmat, niin henkisesti, kuin fyysisestikin... niiden aikana olen koko ajan tullut tietoisemmaksi siitä mitä oikeasti haluan... enkä tosiaankaan haluaisi tuhlata elämääni teeskentelemällä jossain porukassa, jossa en tunne oloani hyväksi!
En vain tiedä mistä löytäisin ns. henksesti aikuisia nuoria, joiden kanssa tuntuisi olevan paljon yhteistä... missä voisi tutustua uusiin ihmisiin...?