Kertokaa

minun tyylini eli olen veskarinainen. Se on kerrasta poikki ja selvästi myös. Kaveri voin olla vaikka toinen olis ollu kuinka vit....tahansa. Yleensäkin haluan selvää ja suoraa toimintaa....ei mitään kissa ja hiiri leikkejä, ainakaan kovin pitkään.

jos tilanne hyvin epävarma.
Ehkä se on sitä,että haluaa katsoa koko homman loppuun....
Itse sanon suoraan mitä haluan ja jos toinen jatkaa kikkailua kovin pitkään ja "oppii" saavansa aina mahdollisuuden paluuseen saattaa pudota kun yksi pvä ei enään onnistukaan.
Itse ymmärrän pitkälle toista ja olen valmis juttelemaan ja selvittämään...aikani.Siksikin huonotkin suhteet jäävät joksikin aikaa roikkumaan.
Kun raja tulee vastaan,huomaa,ettei tunnu enään siltä,että haluaakaan jatkaa.Silloin sanon heti miten asia on ja annan olla.
Vesimies luovii (ainakin tämä) paljon ja uskon siihen,että kaikki menee lopulta niin kuin on tarkoitettu.Ennemmin katson loppuun kuin kadun myöhemmin.
Aika kimuranttia mutta minulle päivänselvää.;)
Ketään en hyväksi käytä ja ketään en rinnalleni ota vain siksi,että olisi joku.

Kaveruus , ystävyys ja läheisempi suhde tiettyy ihmiseen . Ne mielestäni pitäisi osata eroittaa . En itsekkään pidä kissa hiiri leikistä , mutta tilanteet on vain yritettävä osata eroittaa ja kaikki ei ymmärrä vaikka sanoisi asian suoraa , yrittämättä olla loukkaamatta toista . Ystävyys merkitsee enemmän , se on läheisempi kuin kaveruus , taas jos ystävyys muuttuu läheiseksi - suhteeksi . Kemiat toimii , puolin ja toisin siinä ei tarvita mitään hännän vetoja . Jos syystä tai toisesta huomaa ei toimi , uskallan kyllä sanoa mitä koen tai jos toinen antaa ymmärtää ettei olekkaa ehkä oikea . Voidaan olla ystäviä tai kaveruus säilyy .

Tietyistä yksityisistä syistä ei kaikkien kavereiden , ystävien kanssa voi olla suhdetta , joten ovi on jätettävä raoelleen . Usein työ tai vastaava voi ajaa tähän . On pakko vain , usein käy , ettei kaikki ymmärrä edes vaikka sanoo asiasta . Tilanne jatkuu ja väkisinki ovi jää auki . Erittäin paljon törmää tähän ja loukkaava , töykeä käytös ei sovi . Se sotii jo ajatusmaailmaani vastaan . On tavallaan pakko ollut itsellekkin vetää tietyt säänöt, rajat tiettyihin asioihin .

Minä ainakin olen hiton optimistinen. Niin optimistinen, että siitä on jopa haittaa! Aina ajattelen, että kyllä tämä tästä ja kiellän totuuden. Eli oikeastaan olen romantikko. Ja hyvin itsekäs. Vaikka koko suhde ei toimi ja kummatkin osapuolet kärsivät, en tahdo luovuttaa. En sitten millään. Sillä aina on valoa tunnelin päässä. Hyvin ärsyttävä ja vahva luonteenpiirre minussa. En kuitenkaan ole mielestäni "roikkuja" ja uskon kyllä, jos minulle sanotaan, että "ei tästä mitään tule". Joskus on pakko kohdata totuus.. Valitettavasti.

Eli siis, en omaa pokeria lähteä suhteesta tosta vain. Katson aina asiat loppuun asti. Pitää olla syy lähtemiseen. Missään tapauksessa en sanoisi sitä roikkumiseksi, vaan epävarmuudeksi Motiivia kohtaan. Kun on tarpeeksi saatu materiaalia esim: Motiivi miksi lopettaa suhde, niin silloin se on siinä eikä mitään analysointia tarvita.

ihmetellä mikä tätä veskaria sitten vaivaa... ei hitto saa sanotuksi, ei sitten mitään...

noita aikaisempia vastauksia, mutta minun kohdallani ei tosiaan pidä paikkaansa. Kyllä suhde päättyy kerrasta riittävän painavista syistä. Yhtäkään suhdetta en ole jättänyt roikkumaan enkä vastapuolta epätietoiseksi mistään siihen liittyvästä asiasta. Itsekään en pidä epätietoisuudessa olemisesta, asioiden pitää olla selviä. Kyllä meitä veskareitakin on erilaisia myös tätä asiaa koskien.

...ketään roikuta, heitä roikutetaan ja käytetään hyväksi siksi, että tiedetään Veskareiden kyky taipua, uskoa hyvää kaikista surkimuksistakin ja antaa aina anteeksi vaikka pitäisi potkia p****lle. Vesimiehistä on heidän kiltteytensä takia helppo tehdä syntipukki, hän kun ei paljon vastaan pistä, vaan ajattelee aina toisen parasta, ei omaansa, vaikka kaiken järjen mukaan jokainen on itse ensin...

Rakkaus on sokea ja kuuro ja jos toinen ei vaivaudu kertomaan oikeaa syytä miksi ei suhde enää onnistu vaan keksii tekosyitä ja salailee jo kuvioihin astuneen uuden valloituksen, niin miten ihmeessä kukaan voi ymmärtää suhteen olevan ohi?!?!

"Ei minulla ole ketään toista ja on niin vaikea lopettaa...." ja "..Olisi helpompi lopettaa jos olisi toinen vaan kun ei ole ...", " Ei ole ketään toista tai kolmatta..." Ja kuitenkin siellä on se toinen jo kuvioissa, tietämättä edellisenkään, sen Veskarin, olevan kokonaan ohi. Jaa, että Veskari ei päästä irti...

Kuka lopettaa suhteen ilman syytä varsinkin kun se toimii kaikilta osin niin, että yhdessäollessa myös jättäjä kadottaa ajan ja paikantajunsa ?!?! Ja sitten vaan tyhmä Veskari roikuttaa kun ei ymmärrä lukea ajatuksia....