HEI!

Varmaan on hyvin yksilöllistä miten ihmiset näyttävät tunteitaan. Minä näytän hyvin herkästi sekä ihastukseni että närkästykseni. Olen luonnollisesti hyvin hienotunteinen enkä suinkaan päällekäypä. Dramaattisuutta piisaa, omaksi harmikseni. Sille en mahda mitään.

kyllä se niin on että yleisesti leijona on huono ilmaisemaan tunteitaan,mietteitään tai mitä vaan.itse olin juuri sellainen että en uskaltanut kertoa tunteistani,mutta nyt olen naimisissa kaksosmiehen kanssa ja hän on rohkaissut ja auttanut avautumaan,kertomaan aina miltä tuntuu ja kuulkaa:se on ihanaa!

Minä olen ulkoisesti tyyni viilipytty. Joku on joskus sanonut että helppohan sinun on kun et pienistä hätkähdä. Ulospäin ei näy kuinka kovasti joku asia minua satuttaa tai liikuttaa. Lapseni ovat opettaneet minua ilmaisemaan hellyyttä esim. halaamalla. Se ei ole minulle luontaista vaan pidän mielummin ihmiset käsivarrenmitan päässä itsestäni. Hirvittävän voimakas tunnemyrsky täytyy olla että se näkyy minusta.

Pitääkö toisen sitten rohjeta näyttää ensin tunteensa, jos leijonat kerta ovat tuossa suhteessa pidättyväisiä?!
Tuntuu vaan jotenkin ristiriitaiselta, koska ainakin tuntemani leijona miehet ovat niin sosiaalisia ja tulevat hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Mutta ehkäpä sitten läheisessä (pari)suhteessa, on vaikeaa karistaa leijonan tietty ylpeys ja esittää tunteensa?