Vähän se auttoi, sen pienen hetken ja nyt olo on pahempi kuin koskaan ennen. Olin niin varma että onnistun ja voin olla ilman. En vain pystynyt siihen. Ei tästä elämästä mitään tule.
retkahdin tänään
juoppo...
14964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Maailma ei kaadu siihen. Diabeetikotkin voivat saada joskus sairaskohtauksia. Usein kyse on siitä että he ovat syystä tai toisesta laiminlyöneet sairautensa hoidon, joskus taas ei.
Uudestaan vaan jatkamaan raittiutta.
niin pystyt siihen ( raittiina olemiseen). Kukaan kun ei voi tehdä sitä puolestasi. Terveyskeskuslääkäriltäkin voit saada Antabus-reseptin.
Sain tänä kesänä vihdoin vaikean masennuksen diagnoosin. Viimeiset viisi vuotta olenkin sitä hoitanut viinalla, riippuvuus on syntynyt (enkä sitäkään ennen lasiin sylkenyt, mutta ei ollut koko elämää hallitseva asia). Ja mitä apua olen saanut? Jotain pillereitä, vähän sympatian tapaista, vittuilua lähimmäisiltä, lääkärikäynneillä joka kerta kysymyksen itsemurha-aikeista. 3 kertaa olen käynyt katkoilla.
Suosittelen sinullekin katkokokemusta, sillä siellä näet kohtalotovereitasi ja heidän pahoja olojaan, siellä eri ikäiset ihmiset (usein suurin osa miehiä, naisia estää tulemasta häpeäntunne) keskustelevat asioista niin suoraan kuin olla voi, ja usein nauretaankin. Olin yhdessä A-klinikan ryhmässä katkolla aiemmin ollessani. Kun sanoin, että siellä nauretaan paljon, sanoi seuraava, että katkolla ei saa eikä pidä nauraa. Johon seuraava, että katkolla kyllä saa nauraa. Johon minä puheenvuoron saatuani sanoin, että näillä ihmisillä on jo niin paljon vaikeuksia alkoholin ja sen seurannaisten kanssa. Niin paljon itsesyytöstä, niin paljon itsehalveksuntaa, salailua, syrjimis-hylkäämiskokemuksia ja henkisiä patoutumia, koska pitää muka olla kuosissa ja peitellä asiaa. Niin, että katkolla saa ja pitää puhdistaa itseään ja sydäntään. Se suoraan puhuminen ja nauru on yksi tervehdyttävä voima ja siihen usein liittyy nauru ihmisillä, joilta ns. normaalielämän kontrollissa nauru on ikäänkuin kielletty.
Katkolla ei puhuta samalla paatoksella kuin AA-kokouksissa (anteeksi nyt vaan), vaan siellä ollaan niin ruohonjuuritasolla, että kaikki alkavat keskustella juuri siitä pisteestä mistä on lähdetty.
Itselläni elämäntilanne on juuri nyt hyvin vaikea ja olen repsahtanut useamman kerran. Toivon sinulle voimia lähteä hakemaan apua vaikka katkolta. Keskustele siellä ohjaajien kanssa, jos mahdollista ja jos synkkaa. Älä anna syyllistää enää itseäsi (sitä minä teen koko ajan ja se on suuri este toipumiselleni).
Voimia sinulle ystävä hädässä, edelleen harkitsen AA-ryhmiin lähtemistä, mutta asia kerrallaan. Emme voi elää kuin tätä päivää, joskus vain tätä ohikiitävää hetkeä peläten tai odottaen seuraavaa.
Otan ajatuksisssani kädestäsi kiinni ja puristan, olemme samalla tiellä, mutta siipieni heikosta kannosta huolimatta, voimaa ja hyvää sinulle.
ymmärtänyt tekstistäsi, oletko käynyt vai et AA:ssa. Ensin tunnuitt tietävän, miten AA:ssa puhutaan ja sitten harkitset AA-ryhmiin lähtemistä.
Silloin, kun hätä on ollut suuri tai silloin, kun olen ollut katkolla.
Ryhmiä pitäisi käydä katsomassa useampia, joka näin pääkaupunkiseudulla on mahdollista. Monesti sellaiset paatokselliset puheet ovat saaneet varaukselliseksi ja tuntuu, ettei kuulu joukkoon, kun oma ahdistus, omat mokat ja oma syyllisyys painavat. A-klinikan ryhmissä on kuitenkin aina sen oman puheenvuoron (joka ei veny niin pitkiksi kuin AA-ryhmissä) jälkeen vuorokeskustelua eli vuorovaikutusta. Monet AA-ryhmät - tai ne, joissa olen käynyt - ovat tuntuneet jotenkin sisäänpäin lämpiäviltä. Siinä syy, miksi olen niitä vieroksunut, enkä saanut "otetta".
aika yleistä. Itseasiassa luulen että se on yleensäkin alkoholisteilla aika yleistä. Onhan meillä kovia häpeän ja alemmuuden tunteita. Monet meistä ovat tulleet torjutuiksi ja hylätyiksi hyvinkin usein. Minulle on ollut vapauttavaa aa:ssa puhua noista tunteista ja huomata että joka toisella on ollut samanlaisia tuntemuksia.
tärkeäksi käydä palavereissa silloinkin, kun asiat ovat hyvin. On mukava kuulla entisten juoppojen raitistuneen ja saaneen mielenrauhaa ja elämiseniloa.
riski tuntuu ainakin minusta paljon suuremmalta kun minulla menee hyvin. Kun huonosti menee, minähän olen palaverissa perse penkissä kuin naulattu. Sitten kun menee hyvin, alkaa helposti mennä lujaa enkä ole köyhä enkä kipeä. Ja siinä sitten meinaa unohtua alkoholismikin.
Ja sitäpaitsi olen huomannut että aina ei tarvitse saada palaverista jotain. Välillä voi ihan pelkästään olla antamassakin. Ja siitä minulle vasta hyvä mieli tuleekin.
Samalla tiellä edelleen. Olen itkenyt ja juonut ja sama homma jatkuu niin kauan kuin rahaa riittää. Kiitos kuitenkin sanoistasi.
Ei sen juomisen ole pakko jatkua niin kauan kuin rahat tai terveys riittää. Jos ajattelet noin, olet tehnyt jo päätöksen juoda niin kauan kuin rahat riittää.
Mitäs jos alkaisit elää päivä kerrallaan.
Retkahdukseen liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia jotka eivät pidä paikkaansa. Kun ihminen kehittää tällaisen virheuskomuksen, hän alkaa käyttäytyä sen mukaan. Tämä uskomus aiheuttaa vain lisää paineita ja sitten totutusti juodaan jotta olisi helpompi olla.
Se että juot nyt, ei tarkoita esim. sitä että sinun pitäisi taas joutua pohjalle jotta voisit lähteä nousemaan sieltä.
Sinulla on varmasti muutamia hetkiä jolloin ajatuksesi ovat selkeämpiä. Hakeudu katkolle. Se on minun ehdotukseni.
Aiheesta on kirjoitettu kirjakin
T.Gorski, M.Miller: Mistaken beliefs about relapse
Älä luovuta! Kirjoita tänne uudelleen. Ties vaikka osaisin antaa neuvoja. Jokainen alkava päivä on uusi mahdollisuus.
Oletko pääkaupunkiseudulta, jos olet, osaan neuvoa.
Lämpöä, sympatiaa ja voimaa sinulle, toivutaan!
Kiitos kannustuksesta! Tänään uusi alku... Pakko yrittää, ei tämä elämä ole minkään arvoista jos juominen ei lopu. Eilinen meni loiventaessa, joten olo ei ole ihan mahdoton. Mieli tekee, mutta sinnittelen ja pysyn kaukana naapuriSiwasta. Hyvää jatkoa sinulle!
tällä hetkellä viikonlopun jälkeisiä oireita...olo on hirvee,mutta se on vaa jaksettava.tuntuu että maailma kaatuu niskaa,mut se vaa pitää tiedostaa ja takoa päähän,että tää on kankkunen,eikä mikää muu