0.7 siiderin ikäraja

ja niitä saa lain mukaan myydä minkä ikäiselle tahansa.

Monet kaupat ovat kuitenkin ottaneet linjakseen etteivät myy niitä alle kahdeksantoista vuotiaille 90-luvulla esiintyneen limuviinakohun jälkeen.

Ravintolassa kaiken vähänkin alkoholipitoisen juoman anniskeleminen on kielletty kaikilta alle kahdeksantoista vuotiailta.

Eräs katkolla toista kertaa ollessani (3 kertaa elämässäni) huonetoverini, minua nuorempi nainen kertoi seuraavaa. Hänen isänsä oli töissä rahtilaivalla ja oli siellä tai sitten jossain risteilyllä isänsä ja 5 vuotta vanhemman veljensä kanssa. Oli isä ottanut reippaammin kuppia ystäviensä kanssa ja veli mennyt sinne tänne pelejäkin pelaten (myös isän suostumuksella kuppia ottaen). Oli 13-vuotiaana laittanut täydet meikit päälle ja limunaativaatteet. Kun pitkänä tyttönä meni drinkkiä tilamaan, niin kaikkea annettiin. Ei kyselty papereita. Oli ottanut, minkä sai ja faijalta aina "pelirahaa" pyydellyt. Kannettu hyttiin muka merenkäynnistä kärsineenä. Tänä päivänä on 38-vuotias, eläkeläinen, työkyvytön, sosiaalisesti epäpätevä ja sairastaa mm. pahoinpitelyiden vuoksi aivorappeumaa. Ollut avioliitossa, eronnut, ainut lapsi isän hoivissa, eikä mielellään tapaa äitiään (häpeää tätä). Jos alkoholismiin haluaa oikein kunnolla tutustua, pitää mennä paikkoihin kuten esim. katkolle, jotta näkee sen synkimmän syvyydenkin, mihin se voi viedä ja lopulta viekin.
Minua se ei ole vienyt noin pitkälle, mutta on käsi kädessä vaikean masennuksen kanssa ja silloin on pelikortteja käsiteltävä tosi varoen.
Alkoholismi on ensin tunnustettava (sen olen tehnyt), mutta jos on vielä elämisen ja sen jatkumisen sekä paremmaksi muuttumisen halua, on pakko käydä katsomassa katakombiinkin, kunhan ei mihinkään pahempaan joudu.
Tie on pitkä ja usein hyvin traumaattinenkin, vaikka leikistä se alkaisikin.
Siksi näistä rajoista puhuminen on toisarvoinen asia, tai niin sanoakseni alkusoittoa.