Onko kellään kokemusta punastumisen hoidosta kuten esim: leikkauksesta. Mulla punastelu häiritsee jo normaalia elämää rajusti. Erittäin paljon kiitoksia etukäteen jos neuvoja löytyy.
Punastumisesta?
redi
91447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta mielipide on: punasteleminen on ihastuttavaa. :)
Koen oman punasteluni kaikkea muuta kuin ihastuttavaksi. Miehellä se on hieman eriasia. Mutta jos nainen ihastuessaan alkaa edessäni punastelemaan, roihuaisin varmaan juhannuskokon lailla ;) Punastelu sinänsä ei ole niin vakavaa, mutta siitä virnuileminen osuu kyllä arkaan paikkaan eli suoraan vyötärön alle. Kun on kerran punastelun "lahjan" on saanut riesakseen, sen kanssa pitäsi oppia elämään. Leikkauksia ja lääkkeitä en edes harkitse, kun kerran kyse ei ole akuutista sairaudenhoidosta, kuten kuume.
Mutta itsekin kärsin tuosta. Voi kun olisi hienoa, jos voisi olla viielä ja tyyni ulospäin. Nukkuminen minulla kyllä vähän helpottaa, siis riittävät yöunet.
Eli itselle kävi ainakin näin: ylä-aste ikäisenä alkoi punastelu, ihan tyhmistäkin syistä. Sitä jatkui noin 4 vuotta. Vasta nyt viime vuosina se on alkanut helpottamaan, osittain sen takia, että ikä on tuonut mukanaan lisää itsevarmuutta.
Kuulemma tuohon voimakkaaseen punasteluun on olemassa jokin leikkaus, mutta maksaa aivan sairaasti. Suosittelenkin kunnon meikkejä! Myös miehet voivat käyttääsellaista meikkiä kuin Jane Iradale (etsi netistä lähimmät liikkeet, jotka tätä myyvät). Myös Joe Blasco on erittäin hyvää (löytyy Sokokselta). Molemmat ovat aika arvokkaita, hinta yleensä 50-60 euroa ja JB on joskus asiakasetuna 30 euroa. Mutta nämä kestävätkin kyllä sitten aika pitkään! ja tosiaan auttaa siinä punaisuuden peittämisessä todella paljon. Tavalliset kaupan 10 euron meikkivoiteet ovat yleensä löröjä paskoja, jotka lähinnä suttaavat eivätkä edes peitä.. :(
50-60e?? Hohhoijjaa. Nyt on ollu jotain 10e voidetta, ja aattelin et sekin on jo kallis. Kiitti kuitenkin vinkeistä, kattoo jos joskus. Minäkin aika usein pystyn olemaan välittämättä punastumisesta, mutta en tykkää noin niinku yleensä olla punanen, X).
Joo ja sitä nolostumista on tosi hankala työstää kun muut näkee naamasta koko ajan että nyt jos tökkäsee niin tuo romahtaa.
Punastuessaan on niin haavoittuva, että oikein pahaa tekee. Ehkä jos punastelis sellaisten ihmisten edessä, jotka osaa ottaa sen hyvin niin sitä vois päästä käsittelemäänkin ja viipyillä siinä tunteessa kunnes se menee ohi ja tarkkailla kehon tuntemuksia ym.
Mutta yleensähän tilanne on just se, että joku kysyy minkä värinen on paloauto tai muuten vaan kiinnittää siihen huomiota ja silloin tuntuu, että kasvojen iho palaa karrelle ja pää ja itseasiassa koko universumi räjähtää.
Mitenhän sen meikin kanssa on, jääköhän siihen koukkuun, ettei voi minnekään mennä ilman pakkelikerrosta, kun pelkää että joutuu tilanteeseen, missä punastuu? Vai voikohan sen avulla oikeasti työstää niitä tunteita mitä ilmenee kun nolostuu ja punastuu ja sitten elää normaalia elämää ilman meikkiäkin. Onko kokemuksia?
jo 30 vuoden ajalta. Kasvoissani on couperosa iho, ja lisäksi vitsaus, punastuminen omia aikojaan.Mitähän sanoisi. Sitä kun voisi kertoa niin paljon. Olen jo keski ikäinen ja ei ollut uutta "mummo-kuumeet"normaalia elämää minulle, vain tuplaten edelliset. Mutta nykyisin apteekit myyvät tuotteita couperosa ihon hoitoon, jotka myös ehkä auttaisivat peittämään noita punehtumis ongelmia.Kannattaa kysyä.
Joku jo mainitsi iän myötä häipymisen tuosta vaivasta.Ehkä pelkkä punehtuminen varmaan voi hävitäkkin.Minun kohdallani se on ikuinen ainakin coup.osalta. Huomaan joskus yksin ollessanikin että ompas hehkuva olo. Kai siihen joku lääketieteellinenkin selitys löytyisi vaan enää en hae niitä. Olen tottunut itse etsimään jotkut meikit, joilla peitän pahimmat kohdat ja tulemaan toimeen niillä. Itselläni nuoruudessa oli hankaluuksia mutta niiden kanssa oli vain pärjättävä. Seurassa yritin kiinnittää ihmisten huomion katseillani muualle kun tunsin että pää halkeaa. - Ihmiset ovat tottuneet minun olevan tälläinen kuin olen, tutut. Joskus tuntuu hankalalle sosiaalisissa tilanteissa, kun toimitan asioita tms.Mutta. Olen nähnyt myös elämäni aikana ihmisiä, joilla on sama ongelma, aikuisia.Keskustellessa esim. en kiinnitä häneen huomiota tai katsekontaktia. Joten, meitähän on, kuten muitakin ongelmaisia.
Ei hemmetti. Et varmaan käy leikkauttamassa mitään punasteluja pois...
Se on osa ihmisen kommunikaatiota. Yhtä hyvin voisit leikata kielesi pois.
Mä sain ensimmäisen tyttöystävän yksinomaan siksi että hän punastui ja siksi tajusin että hän pitää musta ja onnistuin tekemään aloitteen kun sain siitä itsevarmuutta. Monesti punastelin hänen kanssaan sympatiasta (ja muutenkin. Mä olen itsekin punastuja)... ja ne on mun parhaita symppismuistoja :)
Se punastuminen loppuu kun on loppuakseen. Mä en enää (valitettavasti) punastu juuri koskaan enää. Nyt se tuntuu siltä että multa olis yks merkki ihmisyydestä pois!
Ostin sitä Joe Blascon neutralisoijaa, mut en kyllä oikeen saa siitä mitään apua. Miten te ihmiset voitte meikeillä peittää naamanne niin että se ei paksu ja valkoinen meikistä? En saa millään luonnolisen näköistä tai saan, jos laitan voidetta niin vhän, että siitä ei sitten ole edes apua.
Jos on ei ole couperosa iho niin voiko silti punastumiseen käyttää couperosaiholle tarkoitettuja voiteta yms, onko apua?