Hieman turhamaista seuraavassa...
Sain ensimmäisen lapseni 10kk sitten (olen pian 41v). Olin pienirintainen (A kupista puolet :-), pienivatsainen ja leveälanteinen ennen raskautta. Rasvaa oli kyllä liikaa reisissä ja takapuolessa. Minulle tehtiin sektio. Imetin 9kk ja lapsen syntymän jälkeen sain itselleni rinnat-kokonaista A kuppi. Kun imetys loppui, rinnoista jäi puolet entisestä eli entiset A kupin push up liivit roikkuvat päällä. Itse asiassa en tarvitse liivejä lainkaan. Ennen olin lanteikas mutta imetys 6 tuntia aerobicia viikossa veivät rasvat (onneksi) niin, että minulta on kadonnut vyötärö ja lantio. Raskaudesta jäi ylävatsaan löysää nahkaa, josta en pääse eroon mitenkään. Olen nyt kuin nuoret tytöt - ei rintoja, ei vyötäröä, ei lantiota ja ylävatsa pullottaa. Ennen tunsin itseni naiselliseksi -nyt "pojaksi" ja seksi ei todellakaan kiinnosta.Pukeudun vain farkkuihin tai urheiluasuihin, kun olen kaupungilla. Onko muita, joille on käynyt samoin ja miten asian otatte ? Tämä asia on todellakin turhamainen mutta kysyn nyt kuitenkin....
Sain ensimmäisen lapseni 10kk sitten (olen pian 41v). Olin pienirintainen (A kupista puolet :-), pienivatsainen ja leveälanteinen ennen raskautta. Rasvaa oli kyllä liikaa reisissä ja takapuolessa. Minulle tehtiin sektio. Imetin 9kk ja lapsen syntymän jälkeen sain itselleni rinnat-kokonaista A kuppi. Kun imetys loppui, rinnoista jäi puolet entisestä eli entiset A kupin push up liivit roikkuvat päällä. Itse asiassa en tarvitse liivejä lainkaan. Ennen olin lanteikas mutta imetys 6 tuntia aerobicia viikossa veivät rasvat (onneksi) niin, että minulta on kadonnut vyötärö ja lantio. Raskaudesta jäi ylävatsaan löysää nahkaa, josta en pääse eroon mitenkään. Olen nyt kuin nuoret tytöt - ei rintoja, ei vyötäröä, ei lantiota ja ylävatsa pullottaa. Ennen tunsin itseni naiselliseksi -nyt "pojaksi" ja seksi ei todellakaan kiinnosta.Pukeudun vain farkkuihin tai urheiluasuihin, kun olen kaupungilla. Onko muita, joille on käynyt samoin ja miten asian otatte ? Tämä asia on todellakin turhamainen mutta kysyn nyt kuitenkin....
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä minunkin tiukka, sporttinen ulkonäkö meni täydellisesti uusiksi. Ensin oli kaksoset, joiden takia jouduin makaamaan paikoillani, estääkseni ennen aikaisen synnytyksen. Siinä sängyssä lasten takia maatessa lihosi helposti parikymmentä kiloa, jota tuttavat ym. ympäristö otti sitten asiakseen kritisoida. Toinen raskaus oli myös vaikea, piti sängyssä maata raskausmyrkytyksen vuoksi. Ja taas lihotiin kymmenisen kiloa. Ei äitinä ole niin helppoa tiputtaa kiloja, kun joutuu kotona olemaan. Vahtimaan lapsia, olemaan sylinä. Mutta kaikesta huolimatta, ympäristön kritiiikistä huolimatta, olen äitiyteni ansainnut. Mielummin lapset, kuin entinen hoikka olemus.
pitkä tukka ja näppyläinen naama.
käteen tiennyt,että kroppani on pilalla lapsien jälkeen ,en olisi koskaan lapsia tehnyt.
Nyt kärsin lopunikääni siitä,että menetin upean kroppani ja joudun tekemään jumalattomasti duunia näyttääkseni edes siedettävältä.
onneksi ei ole alunperinkään ollut upeaa kroppaa mitä menettää!!!
Niinpä! Ei haittaa pieni makkara massulla kun siinä oli makkara jo ennen raskauttakin xD
Ja joku toinen taas kirjoitti, ettei kotiäitinä ehdi laihduttaa.. toisaaltahan monet aina sanovat, etteivät itse kerkeä syömään :P ..niin tai näin, itse harrastan nyt paljon enemmän liikuntaa kuin ennen raskautta tai raskausaikana, kun lykin vaunujen kanssa pitkät lenkit kerran pari päivässä ja sitten kun lapsi on isompi, ulkoillaan ja liikutaan vielä enemmän.
Ap;n ongelmaan en siis mitään osaa sanoa.. muuta kuin että jos kroppa tuntuu ihan erilaiselta, niin ei kai siinä auttane kuin hyväksyä uudistunut ulkonäkö.
"sitten kun lapsi on isompi, ulkoillaan ja liikutaan vielä enemmän. "
Ja kuinkahan moni äiti on noin sanonut??! Ehei se kuule välttis ole niin yksinkertaista kuin kuvittelet! Lapsi kun ei välttämättä ole samaa mieltä tuosta sinun liikkumis innostuksestasi! vai eivätkö muut äidit vain ole osanneet "pitää kiinni kasvatusperiaatteistaan ja suunitelmistaan"?
oikeasti, naurattaa toi sun naiivius!
lapsen, joka ei halua riehua ulkona, leikkipuistossa yms. Tosin niitä laiskoja äitejä riittää, jotka lykkää kakaran videoita katsomaan, jotta saa itse maata ja lihota. Jihuu ei ole siis naivi, vaan normaali äiti. Terv., Liikun varmasti päivittäin enemmän kuin koskaan lasten kanssa leikkiessä!
Siinähän se tuli harvinaisen selvästi :D
Vauvan kanssa vaunuillaan lähes poikkeuksetta päivittäin, tällä hetkellä ei pihalla tule oltua kerralla tuntikausia kun lapsi ei hirveämmin vielä noista leikkipuistoista hyödy :D Oppiipahan nytkin pienestä pitäen että pihalle mennään jos ei ihan sankokaupalla tule vettä. Ja voidaanpa välillä mennä silloinkin, koska se vesisadekin voi olla hauskaa!
Ja television piirretty tarjontaa viime viikonloppuna vilkaisseena taitaa tv pysyä pitkälti kiinni (bratz oli aivan järkyttävä :O ) ..toivottavasti pikku kakkonen edes olisi ennallaan.
Se että lapsi leikkii ja riehuu ulkona (niinkuin normaalit lapset yleensä) ei vaikuta tohon jihuun ulkonaliikkumiseen, eli toisinsanoen ketjun alkuperäiseen ideaan! Ja kyllä, hän on aika naiivi puheissaa, käy vaikka katsomassa muita hänen juttujaan. Hän kertoilee kuinka HÄN aikoo kasvattaa lapsensa ja siinä sivussa AINA haukkuu muut kasvattajat! Kuinka muut "eivät osaa pitää kiinni kasvatustavoistaan ja lepsuilevat"! Eikö muka ole naiivia?
lapsen leikkimen vaikuttaa teidän lenkkeilyyn? Trakoitinkin, että se lapsi tuskin lähtee sun kanssas enää muutaman vuoden päästä lenkkeilemään =)!
Ja jos tarkoitit pelkästään ulkona olemista, niin mitenköhän se sitten liittyi tähän viestiketjuun?
..muutaman vuoden päästä lenkille, niin sitten riehutaan ja leikitään omalla pihamaalla (ja äippä vetää yksin ne lenkit). Muutaman vuoden päästä sitä pihaa pitäisi olla enemmän kuin tällä hetkellä tuosta takaovesta aukeava pläntti.
Jos luit koko ketjun niin varmaankin löysit asiayhteydet.
Ja siitä lasten liikkumisesta ylipäätään, kun meillä molemmat vanhemmat harrastaa liikuntaa ja vauvan kanssakin liikutaan pienestä pitäen, niin on erittäin epätodennäköistä etteikö lapsi olisi itsekin kiinnostunut liikkumaan isompana. Harrastusvaihtoehtoja kun on monia. Ja ensimmäinen niistä meidän tapauksessamme lapsella on uiminen, joka alkaa jo ensi kuussa :)
vanhemmat juoksee, hyppii ja kiipeilee siinä missä lapsetkin. En todellakaan mene leikkipuistoon istumaan ja juoruamaan. Joten taatusti saa Jihuukin liikuntaa siinä sivussa. Voi elämä sun tarinoistas...
miksei lähde?.. voin kokemuksesta todeta että kyllä tämä meidän 4v ihan ulkona viihtyy. Viihtynyt vauvasta saakka ja aina on koira-reissulla mukana! Fillarilla tai kävelten. Ja muuten pitkään käveleekin, tunnin lenkkejä.
asiat tiedossa ja tokan kanssa tajuaa kuinka vähän sitä tietääkään! ei vais..onhan se hienoa että panostaa lapseensa, ei vastaväitteitä siitä!
hmm.. minua pitivät jotkut huvittavana, kun kiinteiden ruokien tultua mukaan kuvioihin (n. puoli vuotta sitten) kielsin antamasta ns. turhia herkkuja, ja sanottiin etten pysty tuota päätöstä pitämään - joku myös väläytti, että se on julmaa lapselle (?!). julmaa olla opettamatta alle vuoden ikäistä natustamaan joka välissä keksiä, pullaa, karkkia..? no, eipä vielä ole tullut tarvetta antaa tytölle muita kuin hänen "omia" herkkujaan vaikka niitä välillä yritetäänkin kyläpaikoissa tunkea. tietenkään en aio asiasta tehdä mitään numeroa, karkkien ym. aika tulee sitten myöhemmin - niin kuin myös piirrettyjen ym..
minusta ei ole mitään ihmeellistä/lapsellista siinä, että suunnittelee vähän eteen päinkin, miten haluaa lapsensa kasvattaa. sama pätee tuohon liikkumiseen, eiköhän se lastakin kiinnosta jos vanhemmatkin tosiaan _tekevät_ hänen kanssaan jotain, eivätkä vain makaa sohvalla. ainakin suurinta osaa lapsista.. ehkä jotkut kasvattajat eivät ole itse jaksaneet pitää kiinni omista päätöksistään ja syyllisyydessään sitten lyttäävät heti muidenkin hyvät aikomukset?
ja omasta vartalosta: itse olen nyt tyytyväisempi vartalooni kuin ennen raskautta. vanhojen syömishäiriökuvioiden vielä vähän taustalla kummitellessa raskaus itsessään oli todella "tervehdyttävää" aikaa, eikä siitä jäänyt oikeastaan mitään konkreettisia muutoksia vartalooni - lähinnä tuonne pääkopan puolelle. :) ihan arkipäivän aktiivisuus on lisääntynyt lapsen myötä valtavasti, tytön perässä mennessä ja leikkiessä pysyy nuo kilot ja sentitkin kurissa..
et kai tosissasi usko itekkään,että kiipeilet ja hyppelehdit leikkipuistossa kersalauman keskellä...no jos haluat tehdä itsestäsi naurettavan ja saada lapsellesi kiusaajia,niin onnea ja menestystä.
Taitaa suurimmalla osalla olla se ensimmäinen herranterttu käsipuolessa kun tuollaista sontaa jaksaa jauhaa,tehkää muutama lisääniin ääni kellossa muuttuu...heh hee sanon minä.
Ei ole näköjään lapsenmielisyydestä joillakin tietoakaan.
On se kumma että jos lastensa kanssa leikkii, jonkun mielestä tekee itsestään naurettavan :O
No, hyvä tietää taas yksi syy lisää miksi jotkut äipät sitten jostain penkin nurkilta minua tulevat mulkoilemaan.
tämä neiti jo valmiiksi tietää, että muut äidit mulkoilevat. Minä en ainakaan mulkoile jos joku haluaa lapsensa kanssa kiipeilytelineessä roikkua. Itse en sitä kuitenkaan tee, ihan vaan sen vuoksi etten uskalla. Hiekkalaatikolla kuitenkin touhuan minäkin ja pallopelejä pelaan.
tuli mukaan kuvio, että lapsi ei tahtonut keskeyttää ulkoleikkejään kavereiden kanssa äidin mukaan lenkille lähteäkseen. Eli enemmin kaverit kuin lenkkeily, tätä varmaan tarkoitettiin.
no mutta kaverithan olivat ulkona, eihän se olekaan mikään itseisarvo, että juur äidin mukana sitä happea saa.. mut lähtökohta se, että on tottunut ulkoilemaan jne..jokainen ulkoiluttaa tai on ulkoiluttamatta..eiköhän taas mene osastolle "oma on asiansa"
käsitin vaan niin, että tässä moraalisoitiin kaikenkaikkiaan aikomusta saada lapsesta ulkoileva ihminen varhaisessa vaiheessa äidin lenkkeilyn varjolla.
ollaan mieheni kanssa pihan ainoat aikuiset jotka käy itsekin keinumassa :) Käytiin kyllä keinumassa jo ennen meidän lapsien tuloakin (virn). Mulkoilua saadaan osaksemme ja paljon, mutta meillä ja lapsilla on aina todella hauskaa.
viestisi hieman väärin, luin ketjun huolimattomasti.
Tärkeintähän tosiaan on se että lapsi saa olla tarpeeksi ulkona. Missään nimessä en tarkoittanut vähätellä asiaa.
Itse ajattelin tuon äidin puolen lenkkeily asian kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun lapsi alkaa viihtyä enemmän "itsenäisesti" kavereiden kanssa kuin rattaissa äidin mukana milloin missäkin, voi äidin lenkille pääsy jäädä vähemmälle, varsinkin, jos kotona ei ole aina se toinen puolisko paikalla joka luonnollisesti voisi katsoa lapsen perään sen lenkkeilyn ajan.
Itselläni ainakin (mies reissuhommissa) päivittäinen ns. hyötyliikunta väheni huomattavasti kun lapsi ei ollut enää ratas ikäinen. Onnekseni se ei "näy" muuta kuin mielenvireessäni aina toisinaan, kun tekisi mieli päästä vetämään kunnon lenkki luonnonhelmaan eikä pääsekään pihaa pidemmälle kun ei aina viitsisi "pakottaakaan" lasta fillarilla mukaan (lapsi kyllä viihtyy seurassani, mutta tietyssä iässä ne läheiset kaverit ja leikit tulevat äidin lenkkiseuraa tärkeämmäksi, ei siitä pääse yli eikä ali). Ja jos totta puhutaan, en luota kuin yhteen näistä naapuruston kavereiden vanhemmista niin että viitsisin jättää lasta muta kuin tämän yhden perheen vastuulle lenkille päästäkseni.
Mutta, pienipä on tämäkin aika, kohta on lapsi niin iso että voi jättää siksi aikaa jo itsekseenkin.
Olin itsekin monista asioista täysin varma, kun esikoinen on ollut vauva. Vuosien vieriessä on jotkut asiat kuitenkin muuttuneet, jotkin periaatteista on kuitenkin pysynyt käytössä. Kokemuksen myötä on oppinut muokkaamaan asioita toimivammaksi. Asiat eivät ole menneetkään ihan niin, kuin silloin kuvitteli, mutta ihan hienoja vuosia on lasten kanssa ollut kuitenkin.
Kuulun siis myös niihin, jotka ovat vuosien varrella tinkineet periaatteistaan joissakin asioissa. En voinutkaan olla kotiäiti, jonka lapset eivät joudu päiväkotiin. En ole myöskään aina jaksanut huolehtia itsestäni, ja parisuhdekin on joskus kärsinyt, vaikka aina ajattelin, että aion pitää siitä hyvää huolta. Olen ollut joskus tosi väsynyt, korottanut ääntä lapsille ja miehellekin. Tätä listaa voisi jatkaa vielä monilla asioilla.
Nämä viestien välillä käydyt keskustelut ovat muutenkin ihan oma maailmansa; ainakaan minä en ole niin taitava sana-seppo, että kykenisin aina kuvailemaan ihan tarkkaan, mitä tarkoitan.
Aina jää jotain sanomatta kun ajatus kuitenkin kulkee hiukan nopeammin(ajatus siirtyy asiasta toiseen) Sen takia näissä varmaan tuleekin niin kiivaasti väärinkäsityksiä, täten hermostumista.
Mun mielestä sitten, kun lapsi on siinä iässä, että kamut kelpaa paremmin kuin ulkokamuksi, niin mitä suotta repimään johonkin lenkille. Sitten kun ikää tulee lisää, lapselle on luonnollisempaa ja tutumpaa tuo ulkoilu, kun on sitä vanhempien nähnyt harrastavan, vaikka ei mukana olisi aikoihin ollutkaan. Meni sekavaks, mutta menköön! Minäkään en jättäis lasta "naapuruston armoille" jos eivät ole sellaista porukka että voisi jättää.
menee. Kolmen pojan äitinä voin sanoa, että mitä isommiksi pojat kasvavat, sen enemmän niitten kanssa saa liikuntaa. (No, ehkä ne joskus harrastaa liikuntansa jonkun muun kanssa, mutta toistaiseksi näin on mennyt.) Tunti jalkapalloa päivässä on taatusti tehokkaampaa kuin tunnin rataskävely. Ja me käydään kyllä edelleen kävelyillä päivittäin. Rattaissa siihen asti kun lapset jaksoi siinä istua ja sen jälkeen he ovat pyöräilleet. Kolmevuotias ajaa todella kovaa, joten juosta saa, eikä silti pysy mukana. Nyt ovat 6-, 5- ja 1-vuotiaita ja vauhtia riittää.
Ja me kyllä kiipeillään telineissä ja leikitään hippaa koko perheen voimin. En ole huomannut, että naapurit tuijottelis, mutta enpä ole seuraillutkaan. Lasten kavereilla ei ole paljoa kiusaamisenvaraa, kun meille tulevat innoissaan leikkimään mukaan. Ja onpa joku joskus käynyt kysymässä, tulisko lapset ulos ja kun eivät tulleet, niin pyysivät sitten niitten isää:-)
Parille ystävättärelleni on käynnyt noin. He ikään kuin "sulivat" ja jäljelle jäi vain luuta ja nahkaa. Molemmat olivat pyöreäposkisiakin. Nyt naamanmuotokin meni uusiksi. Kumpikaan ei ole tullut entisielleen, vaan ovat luisevia ja rinnattomia. Jännä kuinka erilailla raskaus meihin vaikuttaa, suurin osa ryöristyy lopullisesti.
Seksin kiinnostamattomuus johtunee hormoneista. Kyllä ne halut palaa.
.. tai sitten siitä ettei "voi sietää" enää itseään. Siitä ettei pidä itseään enää viehättävänä!
venäläinen nainen on seksikäs loppuun asti suomi nainen kuin tiine porsas ruma ja kärttyinen.
olla sellainen venäläinen ihana staili nainen. Miksihän minun tuntemani kaikki venäläiset naiset ovat yhtä "mitäänsanomattoman" näköisiä kuin me suomalaisetkin, ehkäpä vielä rumempiakin. Hampaat on tosi huonossa kunnossa, tukka rehottaa.... no jaa kai niillä polvenyli menevillä korkonahkasaappailla ja nahkaminihameella on sinulle enemmän merkitystä.
Jos olet laihtunut, on ihan luonnollista, että sitä rasvaa on lähtenyt myös niistä pienistä rinnoistani. Minä olen huomannut, että kun laihdun, lähtee se ensimmäinen kilo aina rinnoista, ja sen jälkeen vasta alkaa lähtemään vyötäröltä ja lantiolta.
Minä olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni, ennen raskautta ja raskauden aikanakin.
Olen aina ollut hoikka ja pienikokoinen mutta melko rintava..
Painoni nousi raskaana ollessa reilut 15 kiloa ja entinen c-kuppi muuttui deeksi (välillä eeksikin).
Sairaalaan jäi kuitenkin vain reilu viisi kiloa, enkä siis mahdu yksiinkään vanhoihin farkkuihini... XD
Rinnatkin alkoivat roikkua hieman enenmmän kun maidontuloni tyrehtyi melkein alkuunsa (imetin osittain reilut kaksi kuukautta...)
Raskausarpia on enemmän kuin laki sallii ja tuo makkara mahalla on uusi juttu, mutta muuten ei valittamista... ;)
Yritän ajatella asiaa positiiviselta kannalta; kaverit aina sanoivatkin että olen liian laiha ja
saampahan hyvän tekosyyn lähteä shoppaamaan uusia vaatteita! ;)
haukuttu lahjakkaasti äitejä lihaviksi, laiskoikisi, rasvatukiksi ja näppynaamoiksi. Yleensä tuollaiset kommentit tulee niiltä naisilta, joilla ei ole äitiyden kanssa mitään osaa eikä arpaa. Itse pelkäävät raskaaksi tuloa ja mahdollista äitiyttä ja keksivät mitä hirveimpiä selityksiä miksei kannata tulla äidiksi. Kaippa ihmismielen kulku on niin oikukasta, että kaikesta pitää tehdä likaista ja epämielyttävää vain tukeakseen omaa heikkoa minäänsä.
Ennen kuin odotin ensimmäistä lastani olin todella hoikka 160cm /47kg. Pienirintainen, epävarma itsestäni ja naiseudestani, sillä uskoin ettei kukaan mies pitäisi tälläisestä lattarinnasta. Sain ensimmäisen lapseni. Painoin 2kk, synnytyksestä samat 47kg, vaikka rintani olivat paisuneet kuin potkupallot. Tunsin tietysti itseni nyt tosi naiseksi. Imetin 1.5vuotta, rinnat pikkuhiljalleen pieneni taas lähtökulemiin, mutta se ei haitannut. Itsetuntoni äitiyden takia oli noussut huippuunsa. Ja yllätys yllätys mieheni piti minusta yhtälailla kuin ennenkin. Nyt odotan jo viidettä lastani ja kaikki paino yms. mitat ovat menneet täysin samaa rataa. Ihmiset eivät meinaa uskoa,että olen neljän lapsen äiti ja että odotan viimesilläni viidettäni. Naama ei tosiaankaan kuki, tukka ei ole rasvassa, eikä laskit haittaa (painan nyt 59kg).
Niin,että se niistä yleistyksistä. Ja toisaalta eikö meillä jokaisella pitäisi olla oikeus olla juuri sellaisia kuin olemme; erilaisia ja siksi niin ainutlaatuisia.
Tsemppiä sinulle alkuperäinen kirjoittaja. Ulkonäkö on vain pintaliitoa ja katoavaa, ihmisen sisimmässä asuu kauneus.
osoittaa aika hyvin, että et ole tainnut löytää vieläkään sitä empaattista ja lämmintä OIKEAA naiseutta.
kalikka kolahtaa oikeaan paikkaan??
salille niin saat muokattua sun vartaloa. ota vaikka joku personal trainer.