Vierailin tässä taannoin kotikylässäni ja vetäisin muutaman suoran M3:llani silleen hieman reippaammin. Toki tiesin, että joskus noi pojat saattaa tulla vastaan pahimmalla hetkellä, kuten nyt kävikin. Tie oli sellaista kapeaa asfalttitietä ja vauhtia sellaiset 150-170km/h, kun nyppylän kohdalla vastaan tuli jokin maijan kaltainen vehje. Tuossa nopeudessa tunnistamisesta ei tietenkään voinut olla varma, mutta siitä seurasin taustapeliä, jotta saisin varoituksen takaa-ajajista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Olin kuitenkin sen verran epävarma havainnostani, että annoin vauhdin laskea melkein normaaliksi ja ihailin samalla lapsuuden maisemia.
Suoran loppupäässä katsoin jälleen taustapeiliin ja vilkkuvalot saman suoran alkupäässä, jonka aiheuttamaan vaatimukseen BMW:n moottori vastasi iloisesti murahtaen. Nostin vauhdin sopivaksi pakettiauton suorituskykyyn nähden ja annoin poikien tulla sopivasti peesissä, että varmasti näkivät minun kääntyvän muhevalle soratielle, jota olin nuorempana useasti käyttänyt harjoituserikoiskokeena mm. kilpa-auton säätämiseen. Tältä samalta tieltä pääsi sopivasti moneen eri suuntaan, joten tien loppumisesta ei ollut pelkoa.
Ensimmäisten soratie-kilometrien aikana en edes yritänyt vetää suurempaa kaulaa maijaan nähden, koska halusin nähdä millaiseen vauhtiin pojat kotterollaan pääsevät. Itseasiassa homma osoittautui heti alkuun sellaiseksi räpeltämiseksi, että olin kuolla nauruun jo ekan minuutin aikana. Samalla tiesin, etteivät nämä pojat saisi minua kuuna päivänä kiinni vaikka alla olisi ollut mondeo.
Hetken päästä tien luonne muuttui alun nopeasta huomattavan paljon vaativammaksi lähinnä korkeuserojen ja tiukkojen mutkiensa takia. Jo kääntyessäni olin päättänyt rykäistä tässä kohtaa sen verran reippaammin, että pojat tajuaisivat haaskaavansa aikaansa sellaiseen, jota he eivät tule saamaan.
Kiristin hieman turvavyötä ja annoin moottorille maksimaalisen annoksen räjähtävää tulilientä. Kolmosesta huolimatta renkaat löivät iloisesti tyhjää ja M3:n piirisi pojille uudet suuntaviivat aamusateen kastaman soratien pintaan. Hetkessä vauhti keskellä mäntymetsää kasvoi reiluun moottoritienopeuteen ja vilkkuvalot häipyivät eetteriin. BMW otti hypyt rauhallisesti kevittäen ja 210kW:n moottori potki suorilla vauhdin lähelle 200km/h.
Eipä näkynyt poikia sen jälkeen, mutta juhannusjuhlien aikaan kuulin lavatansseissa pikkupoikien juttelevan Suoperän-ahteessa romuttuneesta maijasta, heh heh hee!
Suoran loppupäässä katsoin jälleen taustapeiliin ja vilkkuvalot saman suoran alkupäässä, jonka aiheuttamaan vaatimukseen BMW:n moottori vastasi iloisesti murahtaen. Nostin vauhdin sopivaksi pakettiauton suorituskykyyn nähden ja annoin poikien tulla sopivasti peesissä, että varmasti näkivät minun kääntyvän muhevalle soratielle, jota olin nuorempana useasti käyttänyt harjoituserikoiskokeena mm. kilpa-auton säätämiseen. Tältä samalta tieltä pääsi sopivasti moneen eri suuntaan, joten tien loppumisesta ei ollut pelkoa.
Ensimmäisten soratie-kilometrien aikana en edes yritänyt vetää suurempaa kaulaa maijaan nähden, koska halusin nähdä millaiseen vauhtiin pojat kotterollaan pääsevät. Itseasiassa homma osoittautui heti alkuun sellaiseksi räpeltämiseksi, että olin kuolla nauruun jo ekan minuutin aikana. Samalla tiesin, etteivät nämä pojat saisi minua kuuna päivänä kiinni vaikka alla olisi ollut mondeo.
Hetken päästä tien luonne muuttui alun nopeasta huomattavan paljon vaativammaksi lähinnä korkeuserojen ja tiukkojen mutkiensa takia. Jo kääntyessäni olin päättänyt rykäistä tässä kohtaa sen verran reippaammin, että pojat tajuaisivat haaskaavansa aikaansa sellaiseen, jota he eivät tule saamaan.
Kiristin hieman turvavyötä ja annoin moottorille maksimaalisen annoksen räjähtävää tulilientä. Kolmosesta huolimatta renkaat löivät iloisesti tyhjää ja M3:n piirisi pojille uudet suuntaviivat aamusateen kastaman soratien pintaan. Hetkessä vauhti keskellä mäntymetsää kasvoi reiluun moottoritienopeuteen ja vilkkuvalot häipyivät eetteriin. BMW otti hypyt rauhallisesti kevittäen ja 210kW:n moottori potki suorilla vauhdin lähelle 200km/h.
Eipä näkynyt poikia sen jälkeen, mutta juhannusjuhlien aikaan kuulin lavatansseissa pikkupoikien juttelevan Suoperän-ahteessa romuttuneesta maijasta, heh heh hee!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hieno tarina. Oletko harkinnut ruveta tuottamaan lasten kirjallisuutta?
kerrontaa, mutta enemmän mielikuvitusta peliin. M3 oli aika tylsä valinta...parempi olisi ollut vaikkapa Lamborghini.
Lambot ja Ferrarit ovat mielikuvituksettomuuden huippu. Sellaiset tyypit ajavat kyseisillä autoilla, jotka menevät elämässään kaavojen mukaan eivätkä tiedä autoista juuri mitään.
Nyt ilman omaa nickiään, mutta hyvä tarina oli. Auto- -Anteron tyylillä kyllä, no onko kivaa provota täällä Antsa monilla nimimerkeillä, saanko kysyä?
Kuulin Auto-Anterosta juttuja tuolla mp-palstalla ja ihailen toki kaveria, mutta en tosiaankaan ole hän. Mistä muuten päättelit, ettei Suomesta löydy muita vauhtia rakastavia hemmoja? Ainakin kaikki meuhkaa ylinopeuksista, et keitähän nää sit on?
Auto--Anteron kielenkäyttö ei ole noin korrektia kuin edellä esitetyssä tarinassa.
Väittäisin, että kirjoittaja on eri henkilö.
Niin ja sänky oli ihan märkä...
Kilpa-autojen alustoja säädelleenä sinun olisi pitänyt tietää, että BMW ja erityisesti M3 on suunniteltu asfalttialustalle ja ovat sora-alustalla yksiä surkeimpia autoja viedä ajo-ominaisuuksiensa puolesta.
Järkevä kuljettaja olisikin kiusannut paskalakkeja asfalttialustalla, johon auto on ajo-ominaisuuksiensa puolesta suunniteltukin, soralla saat tuon auton ainoastaan joko puskemaan ulos tai sitten mennään perä edellä tai sitten kolmas vaihtoehto on se että "körötellään" pysyen tiellä.
Tätä M3:sta käytettään rallissa juuri sen alustansa ja tehojen takia. Pienellä muutostyöllä siitä saa hyvän kisavehkeen, joten olisikohan sulla pieni intro-kurssi paikallaan koskien M3:sta?
"kiristin hieman turvavyötä ja..." miten sitä turvavyötä voi kiristää ja onko kaikissa automerkeissä tämä mahdollisuus?
Pitääkö nopeammassa ajossa käyttää tätä "kiristettyä" turvavyötä?
Olen hieman aloittelija näissä maijan kanssa leikkimisissä,mutta kaikki info on tervetullutta!
miksi ammatikuskit kiristää turvavyön silleen, et vyö painuu vaatteiden läpi kiinni ihoon, kun pyörität ekan kerran auton keulan kautta kolmella voltilla pusikkoon vauhdista 160km/h. 6-pistevyöthän siinä tarvittaisiin, mutta löysällä vyöllä ei aja kukaan likikään limitillä. Tollasessa perusautossa on muutenkin niin huono penkki, ettei ajamisesta tahdo tulla mitään, jos äijä ei pysy paikoillaan. M3:ssa on sentään hyvät penkit, mutta kiristäminen on enempi sellainen tapa, joka tehdään samalla hetkellä, kun selkänoja nostetaan pystyyn ja laitetaan usvaa putkeen.
Toivottavasti tämä auttoi sua tietämätöntä.
Vastaavia kuvioita on tullut suoritettua lukemattomia kertoja. Outoa on, ettei poliisikoulussa opeteta ajamaan?
Vaikka eipä maijalla ketään kiinni voi saada.
Senhän sanoo järkikin.
Ei kukaan pölvästi, joka viitsii ryhtyä kytän ammattiin oikeasti voisikaan osata ajaa.
Kuten kaikki tiedämme, ei kyrvällä ole aivoja!
RUAHAHAHAHAHA!!!!!
Erotut mukavasti massasta veliseni! Se on hanaa, brööm...