Muutimme toukokuussa pois homeasunnosta väliaikaiseen vuokra-asuntoon. Kesän aikana homeoireeni paranivat vähitellen. Elokuun lopulla muutimme väliaikaisasunnosta uuteen kotiin. Parin viime viikon aikana oireeni ovat palanneet. Voiko syy olla ulkoilman homeissa vai onko syytä epäillä että uudessakin asunnossa on hometta? Oireet eivät kuitenkaan alkaneet heti muuton jälkeen. En tiedä mitä tekisin.
Oireet palasivat...
home sweet home
251771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
minullakin oireet ovat pahentuneet muutaman viime viikon aikana. Asun pk-seusulla ja ainakin osasyynä epäilen olevan ulkoilma, sillä ainoana sateettomana päivänä voin vähän paremmin. Mutta suurimmat syylliset ovat mielestäni kyllä työpaikka ja koti.
Rakenteissa olevat homeongelmat yleensä pahenevat lämmityskaudella. Lisäksi saattaa kestää jonkin aikaa, ennen kuin herkistyt uusille homeille. Suurin osa rakennuksista on jonkun verran homeisia. Muistan, että yksikin kirjoittaja tällä palstalla kertoi asuvansa jo kolmannessa asunnossa sairastumisensa jälkeen ja aikoi muuttaa siitäkin pois homeen takia...
Minä olen myös masentunut siitä, että saan edelleen oireita. En ole myöskään kyennyt keksimään missä voisin olla niin, että en varmasti saisi oireita. Hämäävästi oireita välillä on ja sitten ne taas menevät ohi jne.
Pakkaset varmaan alkavat pian. Sitten saat selvyyden johtuvatko oireesi ulkoilmasta. Vanha konsti on myös kokeilla asumista muualla ja sama rumba taas uudestaan...
Asun myös pk-seudulla ja pakkasia odotellessa...
itse oireilen työpaikan kösteusvauriopölyisistä papereista, joita vein kotiin tehdessäni etätöitä
Asuntoon on tuotu kesän jälkeen vain uutta tavaraa kaupasta. Kaikki kirjat ja paperit ovat kellarissa laatikoissa, siis ne joita ei heitetty pois.
mä saan rajut kohtaukset vanhan työpisteen papereista ja tarvikkeista.
:(
Itse myös kodissa homealtistunut.Nyt terve koti viime joulusta alkaen.Kesä meni ok,mutta samoin pientä kuumeilua silloin tällöin,köhää ja muita oireita.Samoin kaikki mennyt irtaimiston suhteen uusiksi.Joten...ehkä nyt on niin että syksyn kosteus on riittävää kuivan kesän jälkeen nostattamaan kaikenlaisia homeoireiluja.Odottelen myös pakkasia,eiköhän se helpota.
t.Keijo Köhä
psyykkistä, kun oikein itseään seuraillaan, mitä on tulossa... jos omia vaivojaan seuraa, kyllä niitä löytyy...
Kyllä sullakin jokin vaiva on,mene lääkäriin!!
PSYYKKISPERÄISTÄ..
PAKKOMIELLE ON TAINNUT OTTAA SUSTA NYT YLIOTTEEN.
SUN SYSTEMAATTINEN VIESTIEN SEURAAMINEN, ETTÄ VOIT SITTEN HAUKKUA HOMEOIREITA PSYYKKISPERÄISEKSI..
ON TAINNUT MENNÄ IHAN PAKKOMIELTEEKSI.
SAATKO EDES NUKUTTUA. MENEEKÖ KOKO PÄIVÄ PALSTAA KYTTÄILLESSÄ?
oikein puhutte. tiedetään, että hoitamalla potilasta kokonaisvaltaisesti, voidaan saada aikaan hyviä tuloksia. myös psyyke kuuluu ihmisen terveyteen..
täällä hän vieläkin on. Ota nyt unilääkkeesi hyvä ihminen ja koita rauhoittua vähän.
Hyvin levänneenä ehkä löydät oman palstasi, jolta olet ilmeisesti hermostuksissasi eksynyt.
Se on yksi otsikko ylempänä. Ei kohdassa homesairaudet vaan siitä ylöspäin, Henkinen hyvinvointi & Mielenterveys.
Hei, hei! Toivottavasti ei tavata enää.
usko tai älä, mutta kaikki sairaudet ovat psyykkisperäisiä myös. homeallergia ei tee tästä poikkeusta
enää tämän kirjoittajan teksteihin. Siinä on onneton ihminen jolle tällainen on ainoa elämänsisältö. Hän toivoo nimenomaan että vastattaisiin josta hän saa tuntea itsensä tärkeäksi. Hän tuntee että saa huomiota edes tällä tavoin. Takana on varmasti hyvin surullinen kohtalo.
Katoaa vähitellen, jos ei saa mitään vastakaikua.
kun psyykkinen hyvinvointi on kohdallaan, kestää myös sairauden tuomia paineita. psyykken osuus sairauksissa on kiistatta todistettu. esim vatsahaava puhkeaa stressistä. voiko siis myös homeallergia toimia samoin..? onko tehty tutkimuksia ?
sinulle joten turhaan käytät energiaasi täällä.
ollaan unohdettu hometaudin osalta...? jos oireilusta halua eroon, pitäisi myös huomioida oma psyykkinen vointi...! tietysti homeallergiaa sairastavan on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että taustalla on myös psyykkisiä tekijöitä.. tälläinen ajattelu kapeuttaa sairauden hoitoa..
mene jo "##"# täältä psyykkeinesi naurettava äijä!
onnetonta että avohoidossa on selkeästi laitoshoitoa vaativia ressukoita
mutta toisaalta sun jutuista saa aina hyvät naurut, joten sekoile vaan
Mielenkiintoinen asia tämä psyyke homeallegioissa. Asialla voi olla kyllä jotakin perää. Ehkä tulevaisuudessa jokin tutkimus sen näyttää.
ollenkaan. Ehdotan että jatkat keskustelua homeallegiasta ja spyykestä tuolla mielenterveyspalstalla. Hei, hei sinullekin.
lääketiede nostaa kädet pystyy jos ei halua tai pysty tutkimaan asioita ja antaa selitykseksi psyykeongelmat. Mutta silloin kyse lienee tutkijoiden psyykkeestä, joka ei kestä tosi asioita.
Äitini kohdalla kaikki oli SITÄ SYÖPÄÄ, kun kävin hänen kanssaan lääkärissä. Lääkärit puhuivat minulle, vaikka äiti oli aivan tolkuissaan, ei vain pystynyt puhumaan. Normaali flunssa ja kurkkutulehdus jäi hoitamatta, tai hoito piti hakea dosentti Tallbergin klinikalta, koska "lääkärit" pitivät kaikkia vaivoja vain ja ainoastaan syöpänä. Ja koska vaiva oli syöpää, ei sille voinut tehdä mitään.
Ja jo pitkään on ollut tiedossa näitä "lääkäreitä" jotka ovat aina sitä mieltä, että kaikki vaivat ovat psyykkistä. Ja tämä johtuu siitä, että kun et työtäsi osaa pitää löytyä joku helppo porsaanreikä mikä selittää kaiken. Jokainen meistä on kuullut näistä psyykesairaista jotka ovatkin sitten kuolleet mitä erilaisempii sairauksiin hoidon puuttuessa.
Mutta varmasti lääkäreiden psyyke on kovilla, opinnot pitkiä, opintolainat painaa ja valmistuneena ei osaakaan vielä juuri mitään. Vastuu painaa ja päivät ovat pitkiä. Asiakkaaksi tulee väkeä joka tienaa paljon enemmän ja vielä paljon helpommilla töillä ja valittaa sairastuneensa homeista. Kyllä se varmasti psyykkeen päälle käy.
Jokainen meistä on kuullut lääkäreiden korkeista itsemurhaluvuista. Psyyke on kovilla ja nähtävästi se vie lääkärit tilastojen kärkeen tässäkin suhteessa.
"Terveydestä ja ei-terveydestä"
* sairastumisen hyväksyminen on juuri sitä psyykkaamista, jota me homesairastuneet joudumme pakon edessä tekemään pystyäksemme asioimaan homevirastoissa ja laitoksissa
* me täällä keskustelevat yritämme ymmärtää sairautemme fyysistä puolta tervehtyäksemme
* kaikilla meillä on halu olla terveitä, ihan turha yleistää psyykkisiä ongelmia osaksi sairautta
* sinuakin joskus masentaisi, jos joku lyttää itsetuntoasi vesittämällä sairautesi fyysisten homeitiöiden aiheuttamat fyysiset oireet - ihan sama miten pitävästi sairastumisesi voidaan todistaa työpaikan aiheuttamaksi
* vaikka olemme asioista toisinaan eri mieltä - tämä palsta on homesairaiden vertaistukea eli psyykkistäkin jaksamista varten
Oireilusta emme pääse eroon ennenkuin työpaikkojen, virastojen jne "sisäilmaongelmasta" on päästy!
Joten älä enää intä siitä psyykestä...
vielä sen verran, että jos ihminen on diagnosoitu psyykkisesti sairaaksi niin jos sattuu tulemaan joku muu sairaus, niin tuppaa jäämään helposti huomiotta. Entinen naapurini kuoli, kun väsymys laitettiin psyyken piikkiin ja meni henki diabeteksen vuoksi. Veren sokeria ei oltu kuulemani mukaan koskaan mitattu. Mistä kumman syystä on joillain lääkäreillä into ohjata homeista sairastuneet psykologille/psykiatrille? Kaikki tietämäni homesairaat ovat saaneet puhtaat paperit tältä osin.
onko asia. miksi kuitenkin aina homekeskusteluisa puhutaan luulotaudeista. näin tekevät monet lääkärit ja hoitohenkilöt. asia ei ole täysin yksiselitteinen.....
ei niin mikään asia ole yksiselitteinen. Siitähän me täällä pidämmekin kiinni. Ei mitään psyykejuttuja ja siinä se. Lääkäreiden on aika opetella ymmärtämään homesairaiden oireita ja hoitaa heitä myös asiallisesti.
Työpaikallani on mielenterveyspotilaita, jotka ovat tosi hyviä tyyppejä. Kaveri kertoi, että ensin ottaa pienen vaaleanpunaisen pillerin ja sitten pienen vaalean sinisen pillerin ennen kuin pääsee käyntiin. Ja voin vakuuttaa sulle, että kyseessä on aivan huippuammattilainen ja päällikkötason henkilö. Eikä tuo sairaus haittaa työntekoa sen enempää kuin mikään muukaan sairaus.
Kaverin kanssa on lisäksi tosi mukava olla viihteellä, joten psyykeongelmiin saa nykyisin apua joka myös tehoaa. Elämä jatkuu sitten suht normaalisti, stressiä pitää kyllä välttää hänenkin.
Mulla taas ei ole tarvetta noihin pillereihin sitten pätkän vertaa. Joten tautimme ovat kaksi eri tautia ja niihin on ihan hyvä lääkäreidenkin tajuta antaa eri hoito.
Kerroit, että jos OIREILUSTA HALUAA EROON pitäisi huomioida oma psyykkinen vointi.
Kävimme jo aikaisemmin keskustelua samasta asiasta.
Usko tai älä, jokainen meistä tällä palstalla kirjoittavista kuin myös he, jotka eivät kirjoita tällä palstalla, haluaa päästä HOMEEN AIHEUTTAMASTA KEUHKOSAIRAUDESTA EROON kuin myös allergisesta nuhasta ja muista HOMEALLERGIAN tuottamista immunologisista krempoista.
Näin moniallergikkona kysyisinkin sinulta kuka tässä maassa tarjoaa terapiaa, jolla pääsee allergisista reaktioista ja allergisista keuhkosairauksista eroon.
Aloitan terapian heti. Mieleni tyynnyttämiseen en tarvitse terapiaa, se on tyyni kuin metsälammen pinta. Mikäli mielentyyneys vapauttaisi allergioista niin olisin niistä vapaa. Onneksi olin harjoittanut meditaatiota jo paljon ennen homesairauteen sairastumistani. Viha sai mieleni läikkymään vasta sairastuttuani.
Sanot myös, että tietysti homeallergiaa sairastavan on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että taustalla on myös psyykkisiä tekijöitä ja että tälläinen ajattelu kapeuttaa sairauden hoitoa.
Kuten olet havainnut, jokainen palstalainen tietää tasan tarkkaan mitkä lääkkeet hänelle sopivat ja kuinka niitä tulee käyttää keuhkoputkistossa olevan tulehduksen kurissapitämiseen. Ja tuo tulehdus on saatapa pysymään kurissa olkoonpa stressiä päällä tai ei.
Vastatkoon noiden lääkkeiden käyttäjät itse siihen lisääkö stressi itsessään tuota tulehdusta vai homealtistus.
Saadaksesi vastauksen kysymykseesi aiheuttaako stressi homeallergian vai ei voisit kääntyä maamme eläintutkijoiden puoleen, jotka ovat tutkineen homeisen heinän aiheuttamia keuhkotulehduksia hevosilla. Josko he olisivat tutkineet hevosen psyyken osuutta sairastumiseen.
Oma havaintoni oli, että lempeä hevonen (psyykessä ei vikaa)jouduttiin lopettamaan.
Ja niin on nykyäänkin, mikäli lääkitys ei paranna keuhkotulehdusta tai hevonen sairastuu keuhkotulehdukseen uudelleen ja uudelleen, se on hevoselle kuolemantuomio.