kummallinen "huonommuuden" tunne vaivaa mua. pysyy loitolla kunhan olen aktiivinen ja teen töitä tai olen harrastusten parissa. mutta heti kun otan rauhallisemmin alkaa ahdistaa, häpeän itseäni ja tunnen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi (ihmissuhteet retuperällä).
lomat ovat pahimpia, ellei ole riittävästi toimintaa tiedossa, viina auttaa myös, vaikka tuleekin juotua harvoin.
lomat ovat pahimpia, ellei ole riittävästi toimintaa tiedossa, viina auttaa myös, vaikka tuleekin juotua harvoin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin mullakin. Työttömyys jaksot ovat aiheuttaneet sitä ainakin minulle, ja sitten se viina pahentaa varmaan sitä kumpaakin asiaa. Nyt kun olen taas oikeassa työssä olen sanoinkuvaamattoman onnellinen ja ylpeä itsestäni. Viinaakaan en käytä nyt kuin kerran viikossa.heh heh vain.
Kaikissa tapauksissa olen vaihtelunhaluinen ja vaihtelen miehiä, työpaikkoja ja asuntoja säännöllisesti 3-5 vuoden välein.
Minun taustani on sellainen että olin lapsena vakavasti sairas kuuden vuoden ikäiseksi ja olen kokenut kovia kipuja ja pelännyt oikeasti kuolemaa. Kuolemisen vaara ei oluut kuviteltu. Näin jopa toisia lapsia menehtyvän samaan sairauteen.Sairauteni hoidettiin leikkauksella ja olen terve, mutta kremppainen 50v.
Olen siis viikonloppu juoja, mutta myös kausi juoppokin. Tunnen voimakasta ahdistusta kohtauksittain toimintakykyni ei kuitenkaan koskaan lamaannu. Minkäänlaista hoitoa en ole ahdistukseeni milloinkaan saanut. Minkäänlaisia muita lääkkeitä kuin viina en ole edes ahdistukseeni kokeillut.
Häpeä ja voimakkaat itsesyytökset ovat minullakin päällimmäisenä ja lähes aina läsnä. Häpeän ahdistustani ja pelkään ihmisiä ja onnettomuuksia ja sairauksia, Minulla on myös usein kovia fyysisiä kipuja jotka salaan kaikilta. Kerran on yksi lääk sanonut että ne kivut ovat jääneet minun aivoihini ja ovat ms haamukipuja.
Minulla on yksi hyvä ystävä jolla lähes samanlainen tausta kuin mulla ja oireilee ihan täsmälleen samanlaisilla oireilla. Miesystävä minulla on nyt ollut neljä vuotta, emme asu yhdessä kun en pysty sitoutumaan.
Minä en sitoudu mihinkään enkä keneenkään. Olen kuitenkin hankkinut itselleni koulutuksia ja muutamia hyviä ammatteja joten olen työelämässä kausiluontoisesti pätkätöissä.
Työ ja kaikenlainen toiminta helpottaa ahdistustani ja olen lähes aina liikkeessä. Nukun hyvin ja pärjäilen kremppasena, mutta toisten ihmisten kontroloiminen ja vahtiminen vie energiaa. Tarkkailen ihmisiä salaa kokoajan ja vahdin salaa selustaani. Käytöksestäni ei näy päälepäin ahdistukseni, koska salaan sen ja kukaan ei ole huolautellut mitään. Olen myös normaalissa ansiotyössä joten vaikeukseni ei voi näkyä ainakaan kovin räikeänä ulospäin.
Ehkä kaikki ihmiset tuntevat häpeää koko ajan, mutta eivät sitä tunnusta? Ehkä kaikki ihmiset tuntevat itsensä huonoiksi koko ajan? Jos sinä ja minä olemme vain ymmärtäneet väärin ja häpeän ja itsesyytösten kuuluu olla aina läsnä?
se vie vain paljon energia, se häpeäminen. eikä se yhtään auta ihmissuhteissa, kun joutuu todistelemaan itselleen jatkuvasti olevansa kyllinhyvä toiselle.
Raskasta se on ja vaikeaa. Joku yritti jo lisätä sitä häpeää. Se on muuten ihmisten tapa, jos sä paljastat kuinka häpeät itseäsi he alkavat sitä heti lisäämään, kummallista eikö totta?
Hoitoonkin jo ehdotettiin. Itse olen käynyt opiskeluaikana kerran opiskeluterv.huollossa psykologin kanssa puhumassa, mutta en saanut uutta aikaa. Muistini kyllä pätkähti ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei toivotettu käymään uudestaan enkä saanut ainakaan ajanvarauslappua, joten en voi ollut käsittänyt väärin.
Kerran jouduin myös Kelan kuntoutustutkimuksessa psykologille kun kuljin siellä oman aikatauluni mukaisesti ja siten poikkesin toisista. Psykologi määräsi psykiatrin kanssa keskustelemaan, mutta siitä ei tullut mitään. Psykiatri oli munulle vihainen ja hermostui tyystin. Haroi hiuksiaan ja hölkkäsi hermostuneena huoneessaan. Itse olin täysin viileä ja asiallinen. Kun sitten sanoin kieltäytyväni työkokeilusta jos en saa oikeata palkkaa ajalta, hän hermostui täysin.
Minä en suostu hyödyntämään taloudellisesti jotain ennestäänkin jo hyvintoimeentulevaa yrittäjää. Psykiatri ajoi minut pois huoneestaan huutaen, että tämä vastaanotto päättyi tähän. En ymmärrä miksi hän halusi riidellä kanssani, minä en riitele tuntemattoman ihmisen kanssa omista enkä kenenkään toisenkaan arvoista, asenteista enkä vakaumuksista.
Joten täten on ne psykiatriset hoidot unohdettava, he eivät osaa tai eivät halua auttaa minua.
No sitä häpeää on vain tunnettava elämänsä loppuun saakka. Ja aina vain yritettävä entistä paremmin.
Oletko itse käynyt puhumassa ns. asiantuntijoiden kanssa noista häpeän ja itsesyytösten tunteista? Kannustan kokeilemaan, vaikka itse en saakkaan apua. Aina voi kokeilla, ei se ota jos ei annakkaan.
no en aio tästä enää kärsiä, jotain on tehtävä... olen käynyt keskustelemassa "ammattilaisten" kanssa, mut ei nyt vielä ole tullut mitään uutta eteen. ehkä pitäisi tyystin lakata yrittämästä "parempana" olemista, ajatella vain omaa hyvinvointia ja kylmästi unohtaa muiden odotukset ja toivomukst.
No kiva sulla on hyvin alkamassa ja jos saat hoitoa niin kyllä sinä siitä paranet. Minä uskon, että varmasti auttaa jos vaan suostuvat hoitamaan. Tsemppiä
Pakenet itseäsi ja sitä, mitä oikeasti olet. Et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Nämä seikat laittavat pakenemaan touhuiluun, aherrukseen ja päihteisiin.
Mitä olet ajatellut tehdä asialle?
Keskustelu jonkun asiantuntijan kanssa saattas auttaa asiaa. Jos nimittäin haluat tilanteestasi ulos...myös asiasta kertovaa kirjallisuutta on olemassa, jos kiinnostaa. Kirjastosta voi kysellä.
Toinen vaihtoehto on jatkaa entiseen malliin. Sehän on tuttua ja turvallista, mutta miten on elämänlaadun kanssa? Saatat sairastua ja joutua pitkällekin sairaslomalle, mitä sitten teet? Juotko viinaa?
niin juuri en voi hyväksyä itseäni... olen joko kertakaikkiaan maailman huonoin ihminen tai sitten minäkuvani on vääristynyt??? olen ammattiapua hakenut, mutta mitää apua ei siltäsuunnalta ole vielä tullut. kun vain uskaltaisi kohdata maailman sellaisena kuin olen, ilman että alan muuttamaan itseäni miellytääkseni toisia ihmisiä.... vaikeeta vaikeeta kun on jo niin kauan elänyt "väärin" alkoholilla voi tämän ongelman kiertää mutta sitä en tällähetkellä käytä.
itsesi kanssa. Opetella arvostamaan itseäsi. Sinussa on monta hyvääkin puolta, kun vaan suostut ne näkemään. Kirjoita ne lapulle ja liimaa lappu jääkaapin oveen - silloin ne ovat usein silmissäsi.
Ei ole tarkoitus, että rupeat miellyttämään muita, vaan että tulet sinuiksi itsesi kanssa. Silloin pystyt paremmin kohtaamaan muutkin ihmiset. Tasapaino itsensä kanssa heijastuu muihinkin ihmissuhteisiin.
sepä se kun tuo paperi jää tyhjäksi, ei tule mitään positiivista mieleen omasta persoonastaan. vaan kaikki epäönnistumiset ovat mielessä ja pahentavat vai oloa entisestään.
tietenkin voisi kirjoittaa lapulle millainen haluaisin olla, ei mitää epärealistisia tavotteita, mutta oppia unohtamaan ne epäonnistumiset niile kun ei mitään enää voi. ehkä antamaan itselleen anteeksi (vaikeeta) voisi tietysti kirjoitaa ylös onnistumisia et ne jäisi mieleen paremin, kokeillaan...
että mitä toistetaan, se vahvistuu! Myös omassa mielessä.
Eli jos vaan toistelet epäonistumisia ja negatiivisuutta, ne myös vahvistuvat.
Hyviä puolia ja pieniäkin onnistumisia kannattaa yrittää pitää mielessä.
Tosi hienosti oivallettu kiitos vihjeestä vaikka en olekaan se ketä aioit auttaa.
Nyt vaan ajattelemaan niitä joitain pieniä onnistumisia ja toistelemaan niitä.Kiitos