Hallituksen eduskunnalle antamasta selonteosta.
Kaupan asema ja merkitys Suomessa
Kauppa on Suomessa kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Kehitykseen ovat vaikutta-
neet sekä kotimaiset että kansainväliset tekijät. Maan sisäinen muuttoliike, jonka taustalla
ovat muun muassa maaseudun, maatalouden ja elintarviketuotannon rakenteiden muutokset,
on vaikuttanut asutuksen keskittymiseen. Talouden sääntely on vähentynyt ja kansainväli-
nen vuorovaikutus lisääntynyt. Tähän kehitykseen on vaikuttanut erityisesti jäsenyytemme
Euroopan unionissa.
Kaupan toimialoilla kansainvälinen vuorovaikutus on näkynyt muun muassa siten, että ul-
komaiset yritykset ovat etabloituneet maahamme erityisesti erikoistavarakaupan ja jossain
määrin myös päivittäistavarakaupan markkinoille. Suomalaiset kauppaketjut ovat puolestaan
laajentaneet toimintaansa ulkomaille, ennen kaikkea Baltian maihin ja Venäjälle. Peruste on
molemmissa tapauksissa sama. Yritykset pyrkivät löytämään uusia markkinoita ja niillä uu-
sia toimintamalleja. Syinä kaupan kansainvälistymisen viime aikaiseen, voimakkaaseen ete-
nemiseen voidaan pitää kotimarkkinoiden kasvun rajojen lähentymistä, sääntelyn vapautta-
mista, uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä eroja eri maiden kilpailu- ja kustannusraken-
teissa .
Kansainvälistymisellä on pitkät perinteet maamme tukkukaupassa. Vähittäiskaupassa kan-
sainvälistymisen läpimurto on sen sijaan tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana. Eri-
tyisesti monet erikoistavarakaupan toimialat ovat edelleen murrosvaiheessa kansainvälisten
ketjujen mukanaan tuoman kiristyneen kilpailun seurauksena. Kaupan toimialojen rakenteet
muuttuvat, myymälöiden lukumäärä vähenee ja yksikkökoko kasvaa. Päivittäistavarakauppa
on toisaalta jo ennen kansainvälistymiskehityksen alkamista läpikäynyt merkittävän raken-
nemuutoksen. Kehityssuuntana on 1960-luvulta alkaen ollut myymälämäärän vähentyminen
ja yksikkökoon kasvu. Kilpailu on kuitenkin merkittävästi kiristynyt kansainvälisen ketjun
tultua alalle. Se on synnyttänyt paineita hintatasoon ja kaupankäynnin toimintamalleihin.
Kauppa muodostuu sekä tukku- että vähittäiskaupassa useista kymmenistä toimialoista.
Tukkukauppa jaetaan yleensä tekniseen kauppaan ja kulutustavaratukkukauppaan. Tekninen
kauppa myy raaka-aineita, koneen osia, koneita ja laitteita teollisuudelle. Kulutustavaratuk-
kukauppa myy tavaroita pääasiassa vähittäiskaupan kautta kuluttajille, mutta myös erilaisille
suurtalousasiakkaille, kuten ravintoloille. Vähittäiskauppa voidaan jakaa päivittäistavara-
kauppaan ja erikoistavarakauppaan, josta autokauppa muodostaa tuotteen kauppa-arvon pe-
rusteella oman ryhmänsä.
Päivittäistavarakaupan toimipaikkaverkosto koostuu joukosta hyvinkin erilaisia myymälä-
tyyppejä aina pienistä taajamien kioskeista, lähikaupoista ja haja-asutusalueiden kyläkau-
poista laajan valikoiman suurmyymälöihin. Päivittäistavaroiden vähittäiskauppa on maas-
samme lähes kokonaisuudessaan ketjuuntunut ja integroitunut vähittäiskaupan ketjuohjauk-
sesta, hankinnoista ja logistiikasta vastaavien yritysten kanssa.
Suurin osa vähittäiskaupan toimipaikoista on erikoistavarakauppoja, joiden koko vaihtelee
pienistä yksityisyrityksistä kansainvälisiin ketjuihin. Erikoiskaupalle ominaisia sijoittumis-
paikkoja ovat kaupunkien ja kuntien keskustat sekä kauppakeskukset ja muut kauppakeskit-
tymät. Tietyn tyyppiset erikoiskaupat, kuten huonekalu- ja rautakauppa, hakeutuvat toisaalta
keskustojen ulkopuolelle silloin, kun niiden tuotteet ovat raskaita tai tilaa vieviä.
Vähittäiskauppa kilpailee kuluttajien ostovoimasta. Kilpailua käydään kaupan eri toimialo-
jen, kaupan yritysten ja myymälätyyppien kesken. Myymäläverkoston muotoutumiseen vai-
kuttavat kannattavuus ja tehokkuus. Toimialan rakenteessa tapahtuvat muutokset ovat osa
normaalia kehitystä niin kaupassa kuin muillakin toimialoilla. Siten työikäisen väestön kes-
kittyminen kasvukeskuksiin, väestön ikääntyminen ja kotitalouksien koon pieneneminen
vaikuttavat yhä voimakkaammin kaupan tulevaisuudennäkymiin ja kehitykseen. Väestöke-
hityksen ohella bruttokansantuotteen, kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen sekä elin-
keino- ja tuotantorakenteiden muutokset vaikuttavat kaupan toimintaedellytyksiin ja toimin-
tamuotoihin.
Kauppa on maamme keskeisiä elinkeinoja. Sen bruttokansantuoteosuus on vuosina 1995-
2004 vaihdellut kymmenen ja yhdentoista prosentin välillä. Vuonna 2004 kaupan bkt-osuus
oli 10,8 prosenttia. Vastaavasti toimialan osuus työllisistä ylittää 12 prosenttia.
Tilastoinnissa kauppa jaetaan auto-, tukku- ja vähittäiskauppaan sekä agentuuritoimintaan.
Kaupan yritysten liikevaihto oli 95,7 miljardia euroa vuonna 2004. Kasvua edelliseen vuo-
teen nähden oli 5,5 prosenttia. Tukkukauppa keräsi kaupan liikevaihdosta lähes 52, auto-
kauppa 18 ja vähittäiskauppa vajaat 29 prosenttia (Tilastokeskus: Kaupan tilinpäätöstilasto).
Kaupan 46 400 yrityksestä noin puolet kuuluu vähittäiskauppaan, neljännes tukkukauppaan
ja viidennes autokauppaan sekä loput vajaa kymmenesosa agentuuritoiminnan yrityksiin.
Viime vuosikymmenen alkupuolen lamalla oli erittäin suuri vaikutus kaupan yrityksiin. Si-
ten esimerkiksi vähittäiskaupassa yritysten lukumäärä oli korkeimmillaan vuonna 1990.
Tämän jälkeen yritysten määrä väheni vähittäiskaupassa vuoteen 1995 asti 21 prosenttia.
Vuodesta 1996 vähittäiskaupan yritysten määrä kasvoi kolmena vuonna mutta kääntyi taas
laskuun vuonna 1999. Vuodesta 2002 vuoteen 2003 vähittäiskaupan yritysten määrä väheni
0,4 prosenttia. Vuonna 2003 vähittäiskaupan yritysten määrä oli alhaisimmillaan koko kol-
mentoista vuoden tarkastelujaksolla. Samoin kun vähittäiskaupan yritykset vielä vuonna
1990 työllistivät 162 000 henkeä, oli vastaava luku vuonna 1994 enää 103 000. Henkilöstö-
määrä väheni neljässä vuodessa runsaalla kolmasosalla. Vuosikymmenen puolivälistä henki-
löstömäärä on kasvanut tasaisesti, mutta vähittäiskaupan henkilöstö on edelleen pienempi
kuin vuonna 1990 .
Kaupan asema ja merkitys Suomessa
Kauppa on Suomessa kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Kehitykseen ovat vaikutta-
neet sekä kotimaiset että kansainväliset tekijät. Maan sisäinen muuttoliike, jonka taustalla
ovat muun muassa maaseudun, maatalouden ja elintarviketuotannon rakenteiden muutokset,
on vaikuttanut asutuksen keskittymiseen. Talouden sääntely on vähentynyt ja kansainväli-
nen vuorovaikutus lisääntynyt. Tähän kehitykseen on vaikuttanut erityisesti jäsenyytemme
Euroopan unionissa.
Kaupan toimialoilla kansainvälinen vuorovaikutus on näkynyt muun muassa siten, että ul-
komaiset yritykset ovat etabloituneet maahamme erityisesti erikoistavarakaupan ja jossain
määrin myös päivittäistavarakaupan markkinoille. Suomalaiset kauppaketjut ovat puolestaan
laajentaneet toimintaansa ulkomaille, ennen kaikkea Baltian maihin ja Venäjälle. Peruste on
molemmissa tapauksissa sama. Yritykset pyrkivät löytämään uusia markkinoita ja niillä uu-
sia toimintamalleja. Syinä kaupan kansainvälistymisen viime aikaiseen, voimakkaaseen ete-
nemiseen voidaan pitää kotimarkkinoiden kasvun rajojen lähentymistä, sääntelyn vapautta-
mista, uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä eroja eri maiden kilpailu- ja kustannusraken-
teissa .
Kansainvälistymisellä on pitkät perinteet maamme tukkukaupassa. Vähittäiskaupassa kan-
sainvälistymisen läpimurto on sen sijaan tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana. Eri-
tyisesti monet erikoistavarakaupan toimialat ovat edelleen murrosvaiheessa kansainvälisten
ketjujen mukanaan tuoman kiristyneen kilpailun seurauksena. Kaupan toimialojen rakenteet
muuttuvat, myymälöiden lukumäärä vähenee ja yksikkökoko kasvaa. Päivittäistavarakauppa
on toisaalta jo ennen kansainvälistymiskehityksen alkamista läpikäynyt merkittävän raken-
nemuutoksen. Kehityssuuntana on 1960-luvulta alkaen ollut myymälämäärän vähentyminen
ja yksikkökoon kasvu. Kilpailu on kuitenkin merkittävästi kiristynyt kansainvälisen ketjun
tultua alalle. Se on synnyttänyt paineita hintatasoon ja kaupankäynnin toimintamalleihin.
Kauppa muodostuu sekä tukku- että vähittäiskaupassa useista kymmenistä toimialoista.
Tukkukauppa jaetaan yleensä tekniseen kauppaan ja kulutustavaratukkukauppaan. Tekninen
kauppa myy raaka-aineita, koneen osia, koneita ja laitteita teollisuudelle. Kulutustavaratuk-
kukauppa myy tavaroita pääasiassa vähittäiskaupan kautta kuluttajille, mutta myös erilaisille
suurtalousasiakkaille, kuten ravintoloille. Vähittäiskauppa voidaan jakaa päivittäistavara-
kauppaan ja erikoistavarakauppaan, josta autokauppa muodostaa tuotteen kauppa-arvon pe-
rusteella oman ryhmänsä.
Päivittäistavarakaupan toimipaikkaverkosto koostuu joukosta hyvinkin erilaisia myymälä-
tyyppejä aina pienistä taajamien kioskeista, lähikaupoista ja haja-asutusalueiden kyläkau-
poista laajan valikoiman suurmyymälöihin. Päivittäistavaroiden vähittäiskauppa on maas-
samme lähes kokonaisuudessaan ketjuuntunut ja integroitunut vähittäiskaupan ketjuohjauk-
sesta, hankinnoista ja logistiikasta vastaavien yritysten kanssa.
Suurin osa vähittäiskaupan toimipaikoista on erikoistavarakauppoja, joiden koko vaihtelee
pienistä yksityisyrityksistä kansainvälisiin ketjuihin. Erikoiskaupalle ominaisia sijoittumis-
paikkoja ovat kaupunkien ja kuntien keskustat sekä kauppakeskukset ja muut kauppakeskit-
tymät. Tietyn tyyppiset erikoiskaupat, kuten huonekalu- ja rautakauppa, hakeutuvat toisaalta
keskustojen ulkopuolelle silloin, kun niiden tuotteet ovat raskaita tai tilaa vieviä.
Vähittäiskauppa kilpailee kuluttajien ostovoimasta. Kilpailua käydään kaupan eri toimialo-
jen, kaupan yritysten ja myymälätyyppien kesken. Myymäläverkoston muotoutumiseen vai-
kuttavat kannattavuus ja tehokkuus. Toimialan rakenteessa tapahtuvat muutokset ovat osa
normaalia kehitystä niin kaupassa kuin muillakin toimialoilla. Siten työikäisen väestön kes-
kittyminen kasvukeskuksiin, väestön ikääntyminen ja kotitalouksien koon pieneneminen
vaikuttavat yhä voimakkaammin kaupan tulevaisuudennäkymiin ja kehitykseen. Väestöke-
hityksen ohella bruttokansantuotteen, kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen sekä elin-
keino- ja tuotantorakenteiden muutokset vaikuttavat kaupan toimintaedellytyksiin ja toimin-
tamuotoihin.
Kauppa on maamme keskeisiä elinkeinoja. Sen bruttokansantuoteosuus on vuosina 1995-
2004 vaihdellut kymmenen ja yhdentoista prosentin välillä. Vuonna 2004 kaupan bkt-osuus
oli 10,8 prosenttia. Vastaavasti toimialan osuus työllisistä ylittää 12 prosenttia.
Tilastoinnissa kauppa jaetaan auto-, tukku- ja vähittäiskauppaan sekä agentuuritoimintaan.
Kaupan yritysten liikevaihto oli 95,7 miljardia euroa vuonna 2004. Kasvua edelliseen vuo-
teen nähden oli 5,5 prosenttia. Tukkukauppa keräsi kaupan liikevaihdosta lähes 52, auto-
kauppa 18 ja vähittäiskauppa vajaat 29 prosenttia (Tilastokeskus: Kaupan tilinpäätöstilasto).
Kaupan 46 400 yrityksestä noin puolet kuuluu vähittäiskauppaan, neljännes tukkukauppaan
ja viidennes autokauppaan sekä loput vajaa kymmenesosa agentuuritoiminnan yrityksiin.
Viime vuosikymmenen alkupuolen lamalla oli erittäin suuri vaikutus kaupan yrityksiin. Si-
ten esimerkiksi vähittäiskaupassa yritysten lukumäärä oli korkeimmillaan vuonna 1990.
Tämän jälkeen yritysten määrä väheni vähittäiskaupassa vuoteen 1995 asti 21 prosenttia.
Vuodesta 1996 vähittäiskaupan yritysten määrä kasvoi kolmena vuonna mutta kääntyi taas
laskuun vuonna 1999. Vuodesta 2002 vuoteen 2003 vähittäiskaupan yritysten määrä väheni
0,4 prosenttia. Vuonna 2003 vähittäiskaupan yritysten määrä oli alhaisimmillaan koko kol-
mentoista vuoden tarkastelujaksolla. Samoin kun vähittäiskaupan yritykset vielä vuonna
1990 työllistivät 162 000 henkeä, oli vastaava luku vuonna 1994 enää 103 000. Henkilöstö-
määrä väheni neljässä vuodessa runsaalla kolmasosalla. Vuosikymmenen puolivälistä henki-
löstömäärä on kasvanut tasaisesti, mutta vähittäiskaupan henkilöstö on edelleen pienempi
kuin vuonna 1990 .
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.