20 vuoden citikalla ajon jälkeen 7. citikka = C5 tuntuu olevan tosi murheenkryyni: vuosi sitten auto hyytyi tosi pakkasella huohotinputken jäätymiseen ja nyt se pääsi uudelleen hinurin lavalle, kun poltti jotain keulasta. Kun auto ajettiin pakkaskelillä lämpimänä pysäköintitalon alemmalle tasolle, alkoi katkuta ja hetken päästä löi kunnon liekit konepellin alta. Sammuihan se, kiitos sammuttimen, mutta nyrkin mentävä reikä oli ilmestynyt jäähdyttimen eteen suojamuoviin vaaksan verran lukosta kuskin puolelle.
Kaipa tässä joskus tietää mitä siellä on tapahtunut. Merkkihuolto on valohoitanut autoa 3 työpäivää, eikä sammuttimen moskaa ole vielä oltu pesty saati saatu korjausarviota.
XM:llä oli puolensa.
Kaipa tässä joskus tietää mitä siellä on tapahtunut. Merkkihuolto on valohoitanut autoa 3 työpäivää, eikä sammuttimen moskaa ole vielä oltu pesty saati saatu korjausarviota.
XM:llä oli puolensa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ei ole kokemusta sitikoista kuin vuodesta 1987 alkaen, jolloin hankin ensimmäisen beksäni. Sen jälkeen toinen vastaava ja sitten pari XM:ää. Kilometrejä on kertynyt vajaa 300t, kun aika vähän ajelen vuodessa. Huoletonta menoa kaiken kaikkiaan. Vain huollot ja joitakin kuluvia osia on uusittu.
Ajattelinpa ostaa uuden C5:n ja kokeilinkin sitä n. 500 km:n matkalla pari vuotta sitten pääsiäisenä. Ei vakuuttanut. Viimeistään siinä vaiheessa meni luonto kaulalle, kun myyjä herkisteli, että tässä on yli 20 tietokonettakin. Päätin jatkaa XM:äilyä. Seurattuani keskusteluja erinäisillä palstoilla olen vakuuttunut, että päätös oli oikea. Niinpä teinkin sen ratkaisun, etten vaihtanut uuteen Volvoon, Saabiin tai muuhunkaan, se kyydin kovuus näet, vaan hain Saksasta 2000-mallisen 3-litraisen XM:n. Tulee maksamaan saman verran, kuin olisi pitänyt antaa väliä noihin yllämainittuihin tai uuteen 3lt C5:een. Aika näyttää, oliko ratkaisu oikea, mutta eiköhän. Ei ainakaan vielä ole kaduttanut.
Mielestäni autojen suunnittelu on mennyt yhä enemmän päin persettä. Toki turvallisuus on parantunut, mutta muilta osin, voi hyvä isä kuitennii, kyyti on entistä kovempaa ja tekniikkaakin on, että heikompipäistä hirvittää. Enää ei voi paljoa muuta tehdä kuin konepellin avata ja öljyt ja nesteet tarkistaa. Entäs ne tieto- ym. koneet kun alkavat vanhentua? Joku on arvioinut, että muutaman vuoden päästä 2000-luvun autot ovat varsinaisia pommeja teknisyytensä vuoksi. Mene ja tiedä.
On ajellut ranskalaisilla 80 -luvun puolestavälistä; BX:illä muutaman vuoden ja nyttemmin XM:llä ihan vaan siitä syystä, että ne ovat niin huonoja autoja (tai ainakin suuri yleisö niitä sellaisina pitää). Em. syystä sopivan ikäisen Citikan saa niin halvalla, että meikäläiselläkin on varaa. Asiaan kuuluviin pikkuvikoihin voi silloin suhtautua suurpiirteisyydellä ja isompia yhdessäkään niistä ei ole ollut. Asiaa tietysti auttaa, että ostaa vain ikäluokkansa todellisia helmiä ja että muutenkaan ei ole peukalo ihan keskellä kämmentä.
Aivan uskomatonta, melkein uusi auto syttyy tuleen! Miten on, ei kai takuu ole vielä loppunut? Kyllähän olen kuullut Citikoitten pikkuvioista, mutta tuo oli kyllä aika karsea tapaus. Toisaalta serkun AX kärähti kanssa kerran sähkövian takia. Se tosin on semmonen 2000€-auto.
Selvisihän se. Vajaa vuosi sitten oli palanut puhaltimen sulake. Piuhan rinnalle kytkettiin, kun alkuperäistä ei ollut saatavilla, tavallinen irtosulake kantoineen, jonka johto oli nyt hangannut itsensä puhki ja tehnyt oikosulun ja meinasi polttaa koko auton. Tuo oli tehty 20000 huollossa yli 15 vuotta käyttämässäni merkkiliikkeessä!! Tuli heille kallis lasku, mutta ei ollutkaan C5:n rakennevika -luojan kiitos. Odottelen nyt kiinnostuksella, tuleeko seisonta-ajan korvausta, auto tulee olemaan melkein kaksi viikkoa poissa käytöstä.