http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=EBB20061022&articleId=3558
ja suomennos:
'Kuoleman dynastia'
Historiallinen perspektiivi Bushin perheellä
Schuyler Ebbetsiä
Lokakuu 22, 2006
thepeoplesvoice.org
Sähköposti tämä artikkeli ystävälle
Painakaa tämä artikkeli
JAKAKAA MINUT
Ei ole mitään historiallista yhtäläisyyttä, jota voidaan vetää, mikään ei ole verrattavissa Bushin perheen aikaansaannoksiin. Kukaan diktaattori tai tyranni voi vastata kärsimystä ja tuhoa, joka niillä on tehty humaanisuudella, koska ne eivät ole pelköitä tyranneja itse, vaan tekijät ja tyrannien, järjestäjien ja sodan ja kuoleman keinottelijoiden hyökyaallot. Ne eivät ole yksin ja ainostaan vastuullinen nykyisen sotilas-teollisen kompleksin luomisesta, vuodesta 1915 lähtien Bushin perhe on suoraan kuitenkin ollut osallisena maailmasota-siinä, ja kaksi, korealainen sota, Vietnam War, lukuisat CIA:n salaiset sodat, Persianlahden sota, ja nyt, "ei Koskaan, loppusota". Tämän perheen menneellä neljällä sukupolvella on ollut käsi edistämisessä ja hyötymisessä suurimmasta osasta merkittävistä sodista, joita Amerikka on käynyt teollistuneen iän alun jälkeen.
Painajainen mistään hinnasta alkoi vuonna 1915, epäpyhän kumppanuuden perustamisen kanssa, USAn hallituksen ja 'sotateollisuuksien' välillä, 'lautakunta', Amerikan nykyisen 'military-industrial?-kompleksin' for-runner?. Jotkut niistä, jotka ovat käyneet istumaan hallituksella, olivat Samuel P. Bush, George W.n pensaan huomattava isoisä, ja tykistön niin kutsuttu päällikkö käsiaseita ja ammuksia varten, kappale, Wall Streetin pankkiiri Clarence Dillon, Samuel Pryor, työvaliokunnan Remington Armsin puheenjohtaja, ja Bernard Baruch, joka, kun, lautakunnan päällikkö, sotateollisuudet hyötyivät enemmän kuin 200,000,000 dollari.
Lautakunnan jäsenet sopivasti saivat kutsutaan "kuoleman Kauppiaiksi". Käyttäen hallituksen julkisivua laillistamaan niiden operaatiot, sotateollisuudet, lautakunta edusti suuria sotatarvikkeiden päivän valmistajia, joka lähetti agentteja maapallon ympärillä myydäkseen aseet ja sotamateriaalit molempiin minkä tahansa ristiriidan puoliin. Ne lahjoivat valtiollisia virkailijoita ja käyttivät niiden yritysvaikutusta ja capitol? lisäämään kansainvälisiä jännityksiä, joka vuorostaan kehitti vaatimusta ja maksimoi voittoa.
Se oli 1. maailmansodan aikana, joka, Samuel P. Bush ja muut hallituksen jäsenet koosivat onnia, jotka eivät myyneet aseet ja sotamateriaalit ainoastaan Amerikalle mutta myös Saksaan. Suurin osa asiakirjoista ja vastaavuuksesta, joka liittyy Samuel P. Bushin toimintoihin sotateollisuuksilla, lautakunta paloi myöhemmin salaperäisesti, "pelastaakseen avaruutta" kansallisessa arkistossa. Kun niiden liiketoimintahanke virallisesti loppui marraskuun 11., 1918, noin 37,508,686 ihmistä oli saanut surmansa. Se muodostui vaarallinen ennakkotapaukseksi Amerikan kohtalolle ja itse sivilisaation kohtalolle. Yritysvalmistuksien, pankkiyhteyden ja teollisuusmiesten pienryhmä oli muotoillut pirullisesti, tehokas menetelmä, jolla voittoa erotetaan inhimillisestä kärsimyksestä, sodasta ja kuolemasta, ja niiden pimeä tekniikka toistuisi ja jalostettaisiin.
Vuonna 1922 kun taas George Walker oli presidentti W:ssa. A. Harriman & Co Averell Harriman meni Berliiniin pystyttämään pankin sivukonttorin yhtiölle. Samalla kun Berlin Averell Harrimanissa tapasi Fritz Thyssenin, valmentakaa saksalainen poliitikko Adolph Hitlerin sponsoria. Se oli silloin, joka alustavia järjestelyjä tehtiin perustamaan pankin Thyssenille New Yorkissa. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1924, W. A. Harriman & eversti muodollisesti aloitti unioni Banking Corporationin Manhattanissa, etupäässä käsitelläkseen saksalaisia varoja, jotka on toimitettu Thyssen-ownedin natsin välityksellä, johtaa pankki voor?, Handelin en? Scheepvaart, (BHS) Alankomaissa, amerikkalaisten hyödykkeiden joukko ostosta varten. W. A. Harrimanin & Con johtajat leimasivat nämä jakaen "Hitlerin projektiksi".
Toukokuun 1. päivänä 1926 Prescott Bush, George W. Bushin isoisä, Bunny Harrimanin ja toverin Bonesmen henkiystävä niiden Yalen 1917:n luokasta liittynyt toisiinsa, W. A. Harriman & eversti sen varapresidenttina pankin presidentin ja hänen appinsa George Walker alla. Prescott Bushin isän kumppanissa tuo sama vuosi, Samuel P. Bush ja "kuolema"-hallituksen jäsenen Clarence Dillon "Kauppiaat", hankki 70 miljoonan dollarin dollarit Fritz Thysseniltä pystyttääkseen massiivisen organisaation, nimitti Vereinigte Stahlwerken (yhdistynyt teräs toimii yhtiö tai saksalainen teräksinen luottamus). Tämä tulisi Saksan suurimmaksi teolliseksi yhtiöksi.
Vaikka Thyssenin selvitykset johdettiin Walker-Bush-organisaation välityksellä, ja saksalainen teräksinen säätiö teki sen yrityspankkitoimintaa erikseen Dillon Read Companyllä, Yhdysvaltojen hallitus-tutkimukset paljastivat, että Bushin Nazi-front-pankki oli todella toiminut suoraan Fritz Thyssenin yhdistyneellä teräksellä, työskentelee, yhtiö, joka oli tuottanut; 50.8 prosenttia natsien Saksan harkkoraudasta, 41.4 prosenttia natsi Saksan yleisestä lautasesta, 36.0 prosenttia natsi Saksan raskaasta lautasesta, 38.5 prosenttia natsi Saksan galvanoidusta pellistä, 45.5 prosenttia Saksan putkista ja natsien putkista, 22.1 prosenttia Saksan johdosta natsien ja 35.0 prosenttia Saksan räjähdysaineista natsien.
Lokakuun 20., 1942 Yhdysvaltojen hallitus tilasi kaikkien pankkitoimintojen takavarikoinnin, jotka Prescott Bush toteuttaa natseille, kaupan alla vihollislain kanssa kuitenkin siihen mennessä W.A. Harrimanissa & everstissä hän ja muut kumppanit olivat jo ansainneet omaisuutensa, jotka rahoittivat ja aseistavat Adolph Hitlerin. Kaupan alla vihollislain kanssa hallitus pystyi ottamaan unioni Banking Corporationin, ja USAn ulkomainen omaisuuden holhooja, haltuun, sieppasi unioni Banking Corporationin varaston, jonka Prescott Bush, E. Roland Harriman ja hänen kumppaninsa omistivat, kunnes sota loppui. Prescott Bush lopulta myi omistusosuutensa unioni Banking Corporationissa 1,500,000 dollarilla.
Vaikka "Hitlerin projekti" oli johtanut 2. maailmansotaan, ja 62,537,400 ihmistä oli saanut surmansa Harriman ja Bush ja toinen Bonesmenia unioni Banking Corporationissa ei syytetty koskaan auttavasta Adolph Hitleria, ja media ei mainostanut koskaan niiden henkilöllisyyksiä. Hänen paheensa aikana presidentinvirka unioni Bankingin kanssa, Prescott Bush oli viekkaasti palkannut asianajajia, Allen, ja John Foster Dulles, monien natsien yrityksien kansainväliset asianajajat, edustaakseen häntä ja Fritz Thysseniä. Varakkaiden vaikutusvaltaisten perheiden pojat, Dullesin veljet olivat myös työskennelleet lautakunnan kanssa sotateollisuuksien aloittaessa tuottoisat uransa pitkin puolta Samuel P. Bush, ja toinen, 'kuoleman kauppiaat'.
Vuonna 1950 presidentti Truman antoi kansainvälinen asianajaja John Foster Dullesille tehtäväksi tehdä rauhansopimus Japanin kanssa. Ennen kuin sopimus allekirjoitettiin syyskuun 8., 1951, Dulles käytti vielä toiseen kannattavaan sotaan kantaansa panna siemeniä neuvomalla eteläkorealainen presidentti Rheetä, joka, "jos hän oli valmis käymään kommunistisen pohjoisen kimppuun, Yhdysvallat lainaisi apua". Etelä-Korea heti käynnisti ilkeät äkäiset täysihoitolaisen hyökkäykset yllyttämiseksi pohjoiseen sotaan, sarjat. Pohjois-Korean hyväksi'. Ulkoministeri Dean Acheson (Harrimanin henkiystävä) julkisesti totesi, että Etelä-Koreaa ei puolustettaisi hyökättäessä. Pohjois-Korea piti tätä Amerikan hyväksymisenä toimenpiteita varten, mikä tahansa, ne päättivät ottaa puolustautumiseksi. Kesäkuun 25., 1950 kahdeksan divisioonaa ja yksi panssaroivat prikaatia (90,000 sotilasta) North Korean People'sin armeijasta, joka on hyökätty kolmessa sarakkeessa yli 38:n leveyspiirin, joka hyökkää Korean tasavaltaan. Ei yllättäen ja kesäkuun 27. Acheson ei ollut valehdellut, presidentti Truman määräsi USAn joukkoja Koreaan.
Harriman ei voinut vastustaa syöttiä ja kuolemapelin voittoa. 1951:n syyskuussa käyttäen hänen huomattavaa poliittista vaikutustansa, Harriman, itse olisi nimittänyt toimistojohtajaa toimiakseen presidentti Trumanin keskinäisenä turvallisuutena, joka myös teki hänestä USAn angloamerikkalaisen sotilaallisen liittouman päällikön, ja neuvonantaja, "valvoakseen kansallisia turvallisuusasioita". Liikekumppanistansa, Robert Lovett, tuli puolustuksen apulaisministeri. Nähtävästi asiat kehittyivät vielä toiseksi kannattavaksi sodaksi yhdistyneenä voiton saaliihin. Amerikkalainen armeija oli helposti valloittanut Seoulin ja pohjoiskorealaisen pääkaupungin Pyongyang.
Lokakuun 26. kiinalainen armeija Mao Tse Tungin käskyn alla, tehkää suunnitelmasta äkillinen loppu. Astuen sotaan 300,000 miestä vastaan, Kiina torjui yhdysvaltalaiset 39:een leveyspiiriin. Siihen mennessä 1953:n aseleponeuvotteluista, pohjoinen ja Etelä-Korea ja Kiina yhdistivät kaikkiaan 3,822,000 tappiota, oli kärsinyt enimmäkseen U. S.n ilmapommituksesta, mutta Amerikka oli menettänyt 54,000 huoltomiestä ja naista ja jaettiin, murskaava tappio. Kenraali Omar Bradley kuvaili koko romahduksen "vääräksi sodaksi, väärässä paikassa, väärässä ajassa ja väärän vihollisen kanssa". Mutta se ei koskaan ollut väärä sota kuoleman ja Bonesmenin kauppiaista, kun sota ansaitsi suurta rahaa.
Rahoittaen hänen kampanjaansa unioni Bankingin kanssa, henkirahat, Prescott Bush tuli valituksi republikaanisena senaattorina Connecticut In1952sta. Vuonna 1953 presidentti Dwight Eisenhower nimitti John Foster Dullesin ulkoministeriksensa ja Allen Dullesiksi, tuli CIA:n johtajaksi. Se olisi sodan ja voiton loistavan aikakauden alku. Alan Dulles heti harjoitti aggression ja vahvuuden politiikkaa Neuvostoliittoa ja Kiinaa, kohti virallisesti aloittaen 'kylmän sodan' ja suurimman sotilas-teollisen kasvun amerikkalaisessa historiassa.
Prescott Bush tiesi, että ei koskaan olisi parempaa aikaa tuoda hänen poikansa, George Herbert Walker Bush, George W.n pensaan alkuunpanija, uuden ja ilmaantuvan sotilas-teollisen valtarakenteen laskokseen. Sen jälkeen kun nuori George oli seurannut isänsä jälkiä Yalen kautta ja kalloon ja ruotii yhteiskuntaa, Allen Dulles toivotti hänet tervetulleeksi CIA:een ja John Foster Dullesiin, toimi hänen ystävänänsä ja ohjaajana oikeistovaltaeliitin joukossa.
Presidentti Dwight D. Eisenhower ei ollut mitään viittausta alla, että pahaenteiset muutokset, jotka miehet kuten Prescott Bush, Averell Harriman, aiheutti, ovat Dullesin veljet, ja monet, muut. Hänen jäähyväisosoitteensa aikana kansakuntaan tammikuu 17, 1961 Eisenhower yritti varoittaa Amerikan kansaa sanoen: "Me olemme olleet pakotettuja luomaan valtavien osuuksien pysyvän sotatarviketeollisuuden käsittämään, me emme saa epäonnistua sen vakavissa merkeissä. Hallituksen neuvostoissa meidän täytyy varoa tarpeettoman vaikutuksen hankintaa, jos, etsitty, tai unsought? military-industrial?-kompleksilla. Väärin kohdistetun vallan tuhoisan nousun mahdollisuus on olemassa ja kestää. Meidän ei täydy koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosesseja. Meidän ei pitäisi ottaa mitään itsestään selvää".
Tammikuun 20., 1961 John F. Kennedy virallisesti astui virkaan Yhdysvaltojen presidenttinä. Hänen liitto-osoitteen loistavan tilansa aikana, jonka Kennedy sanoi, "maailma on hyvin erilaista nyt. Miehelle pitää hänen kuolettavissa käsissänsä vallan lakkauttaa kaikkia inhimillisen köyhyyden muotoja ja kaikkia ihmiselämän muotoja." Ja Kennedy selvensi kantaansa toteamalla hänelle, "haluttomuus olla todistajana tai sallia niiden ihmisoikeuksien, johon tämä kansakunta on aina tehty, hitaan tuhon".
Ennen kuin Eisenhower jätti virkansa, hän salli 46,000,000 dollarin valtauksen dollareja, joka CIA-suunnitelmasta maksetaan hyökätäkseen Kuubaan sikojen lahdessa. Kun Kennedylle kerrottiin suunnitelmasta, hän ilmaisi vakavia epäilyjä mutta ei halunnut tulla nähdyksi hänet pehmeästi kommunismilla, että Castro oli epäsuosittu johtaja, jolla on kuubalaista kansaa, ja hänen neuvonantajansa vakuuttivat hänelle. Dulles ja muut CIA:n theorized-fantasized?ssa, joka kuulisi hyökkäyksestä ja auttaisi CIA:ta kuubalaiset kansalaiset kouluttamaan kuubalaisia maanpakolaisuuksia kukistamaan Castron. Kennedy päätti, että suunnitelman 16 USAn laivastolentokoneen vaatimus oli liian ilmeinen ja paljastaisi amerikkalaisen sotilaallisen osallistumisen. Hän leikkasi lukua kuuteen asti. Kun maahanhyökkäyksen päivämäärä, jota on lähestytty, Kennedy tuli toisiin ajatuksiin ja teki kielteisen ratkaisun suunnitelmalle kokonaan. Lehdistötilaisuudessa huhtikuun 12. maahanhyökkäykseltä viisi päivää ennen presidentti Kennedyä kysyttiin, jos Yhdysvaltojen hallitus saisi valmisteluja järjestämään kapinan Kuubassa. Presidentti vastasi; "Ensin minä haluan sanoa, että ei siellä ole, millään ehdoilla, Kuubaan puuttuminen Yhdysvaltojen asevoimien toimesta. Näin valtiollinen tekee kaiken, se voi suinkin, minä luulen, että se voi kohdata sen vastuut, varmistaakseen, että ei ole ketään amerikkalaista, joka on ollut osallisena missään toimenpiteissa Kuuban sisällä? Peruskyseessä Kuubassa ei ole Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä. Se on kuubalaisten välillä itse."
Allen Dulles jätti huomiotta varoituksen, jota oli sisälletty Kennedyn tiedotuksen sisällä ja huhtikuun 12., 1961, jatkoi hyökkäyksenvalmisteluja, antaen käskyn viralliselle Fletcher Proutylle, CIA, tehdä kolmen laivan toimituksen silloin CIA-agentille George Bush käyttöä varten maahanhyökkäyksessä. Bush kastoi laivat Barbara, Houston ja Zapata - sen jälkeen kun, hänen öljy-yhtiönsä, joka myöhemmin rojahti. Bush oli viettänyt 1960:n, ja 61:n värvätessä oikeistolaisia kuubalaisia maanpakolaisuuksia Miamissa maahanhyökkäystä varten. Hän asui Texasissa hänen vaimonsa Barbaran kanssa ja lentää Houstonilta Miamiin viikoittain. Se oli tämän kauden aikana, jossa Bush tapasi Felix Rodriguezin, CIA:n edustaja, joka oli saanut kiinni ja oli murhannut Che Guevaran. Bush ja Rodriguez viettivät lähes kaksi vuotta työskennellen läheisesti oikeiston kanssa, kuubalainen yhteisö, joka rakentaa niiden toiveet ja luottamuksen ja kouluttaa niitä tarkka-ampujana maahanhyökkäystä varten.
Kauppa kaikkiaan viisi huhtikuun päivän 14., 1961 lähettää kuljettaen 1,400 kuubalaisen maanpakolaisuuden puolisotilaaallista joukkoa, saapui sikojen lahteen, Kuuba. Laskeutuminen ja myöhempi taistelu menivät huonosti alusta pitäen. Kaksi laivoista sinkiin mukaan lukien laiva, joka kantaa suurinta osaa laitteista ja toimituksista. Kaksi lentokoneista, jotka yrittivät toimittaa ilmasuojusta, ammuttiin alas. CIA pyysi, että Kennedy heti kutsuu enemmän lentokoneita ja sotilaallisia vahvistuksia, mutta Kennedy ei sallisi Amerikkaa manipuloitavan konfliktiin Kuuban kanssa ja potentiaaliseen sotaan Venäjää vastaan. Seventy-two?n sisällä tunnit 'sikojen lahti', jotka maahanhyökkäys oli päätynyt traagiseen tappioon. Sen sijaan että ylläpitäisi ristiriitaa hillittömään helvettiin joka uhkasi nielaista maailman, Kennedy oli sallinut sodan liekit lepattamiseksi ja kuolemiseksi. CIA ja muut äärimmäisessä 'oikeudessa' olivat katkerasti vihaisia Kennedylle hänen kieltäytymistänsä varten ilmasuojuksen toimittamisesta. CIA oli menettänyt 15 miestä; toinen 1100 niiden uskollisista kuubalaisista maanpakolaisuuksista kaapattiin. Kaikki he, jotka olivat uskoneet häneen, luottivat häneen ja auttoivat häntä, ne, joita nuori George H. Bush oli innostanut aseisiin sanoillansa, hävisivät - vangitsi, tai tapettu.
Siitä päivästä lähtien oli katkera viha kuviteltua pettämistä kohtaan Kennedyn toimesta.
OSA II
Kun John F. Kennedy peri presidentinviran vastuun, hän myös peri sodat, joka, pankkitoimintaa ja sotilas-teollista kompleksia investoitiin voimakkaasti edistäessä ja hyötyessä. Presidentit Truman ja Eisenhower olivat tukeneet ranskalaista sotaa Vietnamia vastaan Marshallin suunnitelman tukemana vuodesta 1948 vuoteen 1952, antaen Ranskalle viisi miljardi kaksi sata miljoonaa dollaria sotilaallisessa avussa. Vuoteen 1954 mennessä Yhdysvallat maksoi suunnilleen 80 prosenttia kaikesta ranskalaisesta sodasta, maksaa.
Vuonna 1951 Rockefeller Foundation oli luonut kansainvälisillä asioilla opintopiirin, joka muodostui jäsenistä neuvostolta ulkomaisilla suhteilla ja Englannin kuninkaallisella instituutilla. Paneeli päätteli, että pitäisi olla British-Americanin Vietnamin valtaus mahdollisimman pian. Ulkoministeri John Foster Dulles yksi CFR:n perustajista ja hänen veljestänsä, CIA Director Allen Dullesista ja monet muut heti puolustivat neuvoston tavoitteita.
Vietnam oli, taisteli ranskalaista miehitystä vastaan vuodesta 1884 lähtien. Niin, että arvokasta siirtomaata käytetään hyväksi sekä ranskalaisten että amerikkalaisten etujen luona, vuoteen 1947 mennessä Vietnam ajateltiin. Maaseudussa talonpoiat taistelivat raskaiden verojen ja korkeiden vuokroiden alla. Yritystehtaissa hiilikaivokset ja kumiviljelmät ihmiset ahersivat hirveillä ehdoilla tuskin kykenevä selviytyäkseen. Vietnamesen kansa kapinoi köyhyyttä ja orjuutusta vastaan, joka on määrätty niille, ja taisteli vahvaa ranskalaista muukalaislegioonaa vastaan, jota Amerikka rahoitti, ja vuonna 1954 Vietnamesen kansa otti niiden maan takaisin. Ranskalaisten karkotuksen kanssa Geneven sopimukset allekirjoitettiin heinäkuun 21,1954., virallisesti lopettaen vihollisuudet Indokiinassa. Sopimus esti ulkomaisia joukkoja ja aseita astumasta Vietnamiin ja vaati, tuo vapaat demokraattiset vaalit olivat tarkoituksia pitää 1956:ssa, sallien Vietnamin ihmisten määrittää niiden maan tulevaisuuden.
Etelä Vietnamin turmeltunut pääministeri Diem oli täysin Geneven sopimuksien vastainen, ja vaalit. CIA-tutkimus oli osoittanut, että jos vapaat demokraattiset vaalit toimitettaisiin, Diem kadottaisi, ja Vietnamista tulisi yhdistynyt maa. Ranska ja Amerikka irrottaisivat niiden oheis siirtomaansa, ja kannattava Vietnam Warin hanke loppuisi. Dullesin veljet yllyttivät Eisenhoweria tulemaan militaarisesti väliin ja hyökkäämään Vietnamiin, mutta Eisenhower kieltäytyi.
Tuotantovoittojen mahdollisuus aseet, jotka sisällissota jakoi, hoipertelivat, erityisesti, jos sotaa voitaisiin käydä viimeiseen vähintään kahteenkymmentään vuoteen. Allen Dullesin toimiessa riippumattomasti presidentti Eisenhowerista Clarence Dillonin poika Douglasin, Averell Harrimanin, Prescott Bushin tuen ja monien kanssa muut lähettivät 675 salaista sotilaallista edustajaa Vietnamiin, johdettu lentäen, voimaviranomainen Edward Lansdale. Niiden missio tuli auttamaan Diemin pysähdystä, oikeudenmukaiset ja demokraattiset vaalit, ja ehkäistä yhdistyneen Vietnamin perustamista. Kansallisen turvallisuusneuvoston suunnittelutaulu vakuutti Diemille, että jos vihollisuudet johtuisivat, Yhdysvaltojen asevoimat auttaisivat häntä vastustamaan, Pohjois Vietnamese. Amerikan tuen kanssa diktatorinen Diem väitti, että hänen hallituksensa ei ollut koskaan allekirjoittanut Geneven sopimuksia ja ei ollut niiden rajoittama, ja hän viipymättä peruutti vaalit. Vuonna 1958 sisällissota alkoi ja kahden vuoden sissisodan sisällä purkautui kaikkialla eteläisessä Vietnamissa. Diem pyysi Washingtonilta apua, joka johtui sisällä, vielä toinen kannattava sota Amerikan sotilaallisista teollisuusmiehista.
Dean Rusk (ulkoministeri) ja Robert McNamara (puolustuksen ministeri) jahtasivat Kennedyä 10,000 erikoisjoukko-joukkojen lähettämiseen Vietnamiin 1961:n ja 1962:n välillä. Kennedy oli yksityisesti ja julkisesti Vietnam Waria vastaan, jonka loi sotilas-teollinen kompleksi. Hän ei uskonut niitä, valmistetaan maailmanlaajuisesta kommunistinuhkasta, propaganda. Kennedy sanoi, "Minä en voi antaa amerikkalaisille pojille oikeutusta lähettäen puolitiessä ympäri maailmaa taistelemaan kommunismia vastaan, kun se on juuri olemassa etelään Floridasta Kuubassa". Kennedy painotti, että Diemin tarvitsi voittaa sydämet ja kansalaistensa mielet taistelussa kommunismia vastaan. Kennedy sanoi, "Minä en arvele, että, jos hallitus ei tee suurempaa yritystä voittamaan kansantukea, jonka sota voidaan voittaa siellä. Lopullisessa analyysissä se on niiden sota. Ne ovat ne, jonka täytyy voittaa sen tai menettää sen". Kennedy tiesi, että ainoastaan täysin kaikilla Etelä Vietnamesesta hänen takanansa kansa voisi toivoa voivansa tehdä pohjoisen tyhjäksi, Diem.
Diem oli välittämättä Kennedyn neuvoista ja käyttäytyi kuten diktaattori, ja hänen kovakourainen taktiikkansa jatkuvasti kulutti hänen kansalaistensa tukea. Amerikan kymmenen tuhat sotilas ja pommien pysyvä sade osoittautuivat olevan merkityksettömiä yrityksenä tukahduttaa Vietnamesen väestö. Allen Dulles, Dean Rusk ja Robert McNamara pitivät totuuden Vietnamin tilanteen huonontamisesta, joka piilee Kennedyltä. Kennedyä ympäröivä sotilas-teollinen valtarakenne vain sanoisi, että sota meni täsmälleen suunniteltuna, että Vietnamesen kansa vapautui ja että ne pitivät pääministeri Diemistä. Kennedyllä oli syitä epäillä sanaansa, kun hän oli yllättänyt Allen Dullesin salaa yrittämästä kouluttaa toista ryhmää kuubalaisia maanpakolaisuuksia toista kuubalaista maahanhyökkäystä varten. Kennedy oli lähettänyt FBI-agentteja sisällä tuhoamaan Dullesin harjoitusleirit ja takavarikoimaan aseet, antaen asian loppua siellä.
Kennedy ei enää luottanut Dullesin veliin, korppuun, McNamara, tai Dean Acheson, hänen niin kutsuttu demokraattinen ulkopolitiikka-neuvonantajansa, tai muuten, suurin osa ihmisistä, turmeltuneita valtiollisia, jotka hän oli perinyt. Kennedy päätti, että hänen tarvitsi valvoa Vietnam Waria ja miehiä, jotka johtavat sitä läheisemmin. Hän muodosti paneelin, nimittäen Allen Dullesin ja muut pitääkseen hänet, ilmoitti pysyvällä periaatteella mitä tulee sodan statukseen.
Maaliskuun 13., 1962 Northwoodsin dokumentti tuotiin Kennedyn huomioon. Puolustusneuvosto ja Allen Dulles olivat laatineet suunnitelman laukaista terroristihyökkäyksien sarjoja Yhdysvaltojen sisällä yhdistetty julkisuuskampanjaan, joka syyttää Kuubaa hyökkäyksistä. Ne uskoivat tätä, pelästyttäisi amerikkalaista yleisöä valtaosin tukeva Kuuban toiseen miehittämiseen. Northwoodsin suunnitelma tuli hakemaan Pentagonia ja CIA:ta, puolisotilaaalliset voimat, upottaa laivoja, kaapatkaa reittikoneet ja pommirakennukset. Kun Kennedy kuuli niiden suunnitelmastansa, hän oli raivostunut. Amerikkalaisen hallituksen sisällä turmeltunut sotilas-teollinen valtarakenne ei tuntenut rajoja, ei jopa niiden omien maalaisten elämä merkitsi niiden vallan ja voiton haussa. Kennedy poisti CIA-johtaja Allen Dullesin, sijaisjohtaja Richard Bissell ja kenraali Lyman Lemnitzer, puolustusneuvoston päällikkö, niiden osia varten suunnitelmassa. Viikkojen sisällä Prescott Bush, jolla oli läheisiä kanssakäymisiä näiden yksilöjen kanssa, päätti jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle politiikasta niin kutsuttujen terveyssyiden vuoksi.
Kennedy tajusi, että CIA oli yrityssotasuunnittelun polttopiste, josta virtasi, salainen asialista, joka uhkasi Amerikan kansan turvallisuutta ja vapautta. Hän sanoi, "Minä särjen CIA:n tuhanteen palaan ja levitän niitä tuuliin". Kennedy aikoi taistella kauhean pahan kanssa ja peruuttaa Amerikan sotilas-teollisesta kompleksista ja heistä, jotka rahoittivat sitä. Hän alkoi perustamisella, paneeli, joka tutkisi CIA:n lukuisia rikoksia. Hän hillitsi CIA:n leveyttä ja laajuutta, rajoittaen niiden kykyä toimia kansallisen turvallisuusmuistion alla, 55.
CIA:n ollessa tilapäisesti valvonnassa hän käänsi huolenpitoansa tehtävästä todellisen tiedon kerääminen sodasta lähettämällä McNamaran ja Taylorin, kaksi avustajaa, jonka, hän luotti, Vietnamiin. Perustuen niiden muistioon, joka on oikeutettu, raportti McNamara-Taylorin lähetysasemasta Etelä Vietnamiin, Kennedy päätti, että Amerikan tarvitsi vetäytyä heti unwinnable?sta ja moraalittomasta Vietnam Warista. Kennedy henkilökohtaisesti auttoi laatimaan raportin lopullisen version, missä se totesi; "Puolustusosaston pitäisi julkistaa hyvin tulevaisuuden lähellä, pian valmisti suunnitelmia vetää 1000 pois vuoden 1963 loppuun mennessä, USAn sotilaallinen henkilökunta." Kennedy pian julkaisi kansallisen turvallisuuden toiminta-muistion, 263, ja forty?sivut Gravel Pentagonin kannanotoissa, jotka pyhitettiin vetäytymissuunnitelmalle. Uuden Memorandum Kennedyn kanssa tämä alkoi toteuttaa USAn joukkojen poistamista Vietnamista.
Monet yksilöt Yhdysvaltojen hallituksessa olivat CFR:n jäseniä, organisaatiota, joka työnsi avoimesti Vietnam Waria, ja näillä samoilla ihmisillä oli läheisiä siteitä yksityisesti omistettuun Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmään, tärkeintä taloudellista järjestäjää ja sodan keinottelijaa. Kennedy aikoi estää Vietnam Waria ja kaikkia tulevaisuussotia, joita Amerikka kävi voittoa varten. Hän aikoi saada Amerikan kansan hallituksen ja niiden maan valvonnan poistamalla sotilas-teollisen kompleksin ja Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmän rahavarannon takaisin.
Kennedy käynnisti loistavan hyökkäyksensä käyttäen perustuslakia, "mitä osavaltioita Kongressi on, valta lyödä rahaa ja säädellä arvoa". Kennedy lopetti Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmän painamisrahasta, ja lainaten sitä korolliselle hallitukselle allekirjoittamalla johtajamääräyksen kesäkuun 4., 1963, 11,110. Tilaus vaati 4,292,893,815 dollarin (4.3 biljoonaa) issuance? Yhdysvalloissa, huomaa eikä Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmän USAn rahaston välityksellä. Hän myös allekirjoitti laskun, joka tuki se ja two-dollar?-lakialoitteita kullalla, joka lisäsi vahvuutta uudelle hallitukselle, julkaisi valuuttaa. Kennedyn tilintarkastaja James J. anglosaksiscabnen, toiveikas laajempi investointi ja lainananto antavat energiaa pankkeja varten, jotka eivät olleet osia Liittovaltion keskuspankki-järjestelmää. Hän myös rohkaisi näitä epä, keskuspankkipankit, käsitellä suoraan ja ottaa taloudellisen vastuun valtiollisista ja paikallisista rahoituslaitoksista. Ottamalla reaali-investoinnit pois keskuspankeilta Kennedy murtaisi ne ja tuhoaisi ne.
Se oli tällä hetkellä, joka, turmeltuneet poliitikot ja CFR:n jäsenet, organisaatioiden edustajat, jotka seisoivat hyötyäkseen eniten Vietnam Warista ja irrottavat useimmat Liittovaltion keskuspankista, ristiriitojen osoittaminen paljastui julkisesti ryhmänä presidentti Kennedyä vastaan. Niitä kaikki pidettiin oikeiston pylpäinä, amerikkalainen perustaminen ja niiden vastalauseet ja syytökset tulivat sotaisemmaksi vetäytymissuunnitelmien jälkeen, alkuperäinen joukko julkistettiin marraskuun 16., 1963. Neuvosto ulkomaisilla suhteilla, Morgan ja Rockefeller kiinnostavat, ja CIA oli ollut laajalti yhteenkietoutunut vuosikausia Vietnam Warin ja muiden sotien myynnin edistämisessä, ja niiden vaikuttimet olivat samoja.
Kennedy kohtasi nuoren elämänsä taistelua varakkaan vahvan pankkiyhteyden ja teollisuusmiesten ryhmää, joilla oli niiden edustajat syvästi juurrutettuna amerikkalaisen hallituksen ja liiketoiminnan sisällä, vastaan. Joidenkin nimet näistä ihmisistä ja organisaatioista, joita ne edustivat, olivat:
Nelson Rockefeller - New Yorkin kuvernööri
David Rockefeller - Chase Manhattanin pankin presidentti, Trilateralin komission kanssaperustaja
Douglas Dillon - Kennedyn valtiovarainministeri ja CFR:n jäsen
Walllin katuaikakauslehti
Onni-lehti toimittaja Charles J. V. Murphy
Deanin korppu - ulkoministeri ja rautainen vuoripaneelin jäsen
Robert McNaamara - puolustuksen ministeri 1968:een mennessä ja Maailmanpankin myöhäisempi presidentti (YK:n ja CFR:n lisä)
McGeorge Bundy - Natioonalin turvallisuus neuvonantaja ja rautainen vuoripaneelin jäsen
William Bundy - CFR:n ulkomaanasioiden editorr?
Averill Harriman - Mutuual Securityn toimiston johtaja ja angloamerikkalaisen sotilaallisen liittouman päällikkö.
Henryn Cabotin erämaja - USAn suurlähettiläs Saigoniin
Puolustusneuvosto? John J. McCloy - sodan ja Kennedyn neuvonantajan apulaisministeri (2. maailmansota)
Cyrus Vance - armeijan ministeri
Walt Rostow - valtio Department'n politiikkasuunnitteluneuvosto ja Lord Chief Justicen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja
Dean Acheson - Trumanin ulkoministeri ja demokraattinen ulkopolitiikka-neuvonantaja
Pääministeri Diem irrotti Etelä Vietnamin valvontaa, ja kasvava, kärsimätön, amerikkalaisen sodan kanssa. Hän oli aloittanut neuvottelut Ho Chi Minhin kanssa, pohjoismainen johtaja, joka, erilainen, Vietnamesen vaaleja ei voitu estyä tai peukaloida. Potentiaalinen yhdistäminen saattaa ilmetä nopeasti. Vietnam Warin kannattava moottori oli vakavassa vaarassa sekä Diemin että Kennedyn toimenpiteista. Sotilas-teollisella kompleksilla oli Vietnam Warin neuvonantajana ja USAn suurlähettiläänä niiden kaaderi, jonka Henry Cabot Lodge sopivasti asetti USAn ulkoasiainministeriön ja Kennedyn hallinnon sisällä Saigoniin. Erämaja teki salaisia sopimuksia CIA:n edustajien kanssa Vietnamissa antaakseen joutua Diemin salamurhan uhriksi marraskuun 2., 1963. Kennedy ei ollut valtuuttanut sellaista tilausta, ja Diemin salamurhan jälkeen hän heti pani tutkimusta vireille huomatakseen, kuka oli vastuussa.
Marraskuun 12., 1963 kymmenen päivää myöhemmin Kennedy julkisesti totesi, puheessa, joka on luovutettu sadoille opiskelijoille ja opettajille Columbian yliopistossa; "Presidentin korkeaa toimistoa on käytetty lietsomaan salajuonta Amerikan kansan vapauden tuhoamiseksi, ja ennen kuin minä jätän virkani, minun täytyy kertoa tämän ahdingon kansalaisille."
Marraskuun 20., 1963 Vietnam Warin neuvonantaja Walt Whitman Rostowille kahdeksan päivää myöhemmin myönnettiin jotenkin henkilökohtainen kokous Kennedyn kanssa yrittämään kaupata hänelle Vietnam Waria suunnitelmalla, hän määräsi "well-reasoned?-tosiasioita asteittaista eskalaatiota puolesta" käsittelyyn. Kennedy oli jo hylännyt samanlaisen suunnitelman kiihdyttää sotaa 1961:ssa, hän oli julkisesti julkistanut vetäytymisen oman suunnitelmansa sodasta, mutta turmeltunut valtarakenne ei hyväksyisi sitä. Kokous oli Kennedyn viimeinen mahdollisuus. Päivien sisällä Rostowin läpinäkyvän suunnitelman hylkäämistä sotaa varten John Fitzgerald Kennedy, joka oli yksin uskaltanut alistua sotilas-teollista kompleksia ja Liittovaltion keskuspankkia vastaan pankkijärjestelmään, murhattiin Dallasissa, Texas, 12:30 iltapäivällä, CST, marraskuun 22., 1963, verisessä "vallankaappauksessa", vain kaksikymmentä päivää myöhemmin, Diem.
Sinä päivänä demokratialla Amerikka lopetti olemisen, ohi, ja ihmisille. Siitä päivästä lähtien amerikkalaisen hallituksen johtajat ovat vain olleet yhtiöiden halukkaat nukket ja kansainvälinen pankkitoimintakartelli, joka hyötyy sodasta.
Päivä Kennedyn raaan murhan jälkeen, marraskuun 1963 23. CIA-johtaja John McCone henkilökohtaisesti toimitti pre-prepared?n, kansallinen turvallisuusmuistio, #278, Valkoiselle Talolle. Presidentin käsittelijät, jota tarvitsi, vasta asensivat Lyndon B. Johnsonin muuttamaan rauhan politiikkalinjoja, jota Kennedy seurasi. Salainen dokumentti #278, käänsi ympäri John Kennedyn päätöksen vähentää sotaa Vietnamissa asteittain romuttamalla turvallisuuden toiminta-muistiota, 263, ja Gravel Pentagonin kannanotot. Muistion 278 issuance? antoi CIA:lle välittömän rahoituksen ja hyväksynnän Vietnamin ristiriidan kiihdyttämiselle jyrkästi täysimittaiseen sotaan.
Marraskuun 29., 1963 Johnson loi kaniiniyhdyskuntakomission tutkimaan John Fitzgerald Kennedyn salamurhaa, Yhdysvaltojen 35. presidentti. Julkisesti hän opasti komissiota arvioidakseen kaikkia tosiasioita ja olosuhteita, jotka ympäröivät salamurhaa ja väitetyn salamurhaajan myöhempää tappamista, Lee Harvey Oswald. Se oli ennaltajärjestetty toimeksiannon jäsenien joukossa, ne, joilla on yhteyksiä teolliseen ja pankkitoimintakartelliin, jossa yksi johtopäätös vain olisi olemassa, Oswaldia täytyy pitää yksinäisenä salamurhaajana. Uskomatonta kyllä, Allen Dulles, mies, joka ei vihannut Kennedyä siat-fiaskon lahtensa tukemista ja Northwoodsin suunnitelmansa lopettamista ja erottamistansa varten, kun CIA:n pää, nimitettiin kaniiniyhdyskuntavaliokunnalle näkemään ennakolta kaikki todisteet, joita CIA ja FBI keräsivät, ja määrittää, mikä, toiset toimeksiannon jäsenet saisivat nähdä!
Osa tiedosta, jota Dulles on saattanut ehkäistä toisia toimeksiannon jäseniä näöstä, oli parit sisäiset FBI-muistiot J. Edgar Hooverin toimistosta, jotka herättävät paljon enemmän kysymykset, kuin ne vastaavat. Ensimmäinen muistio ajoitti 1:45 iltapäivällä marraskuussa 22 (tunti ja viisitoista minuuttia sen jälkeen kun Kennedyn murha), toteaa sen: "Mr. GEORGE H.W. BUSH, Zapata Off-shore Drilling Companyn presidentti, Houston, Texas, asuinpaikka 5525 puukanervaa, Houston, kalusti seuraavan tiedon kirjoittajalle kaukopuhelun luona Tyleriltä, Texas. (suunnilleen 90 mailia Dallasista, jossa Kennedy murhattiin, nopean tunnin kampanja) BUSH totesi, että hän halusi tulla pidetyksi luottamuksellisena mutta halusi kalustaa kuulopuhetta, että hän muisteli kuulleensa viime viikkoina päivää ja lähdettä tuntematon. Hän totesi, että yksi JAMES PARROTT on ollut puhuminen presidentin tappamista, kun hän tulee Houstoniin."
Toinen muistio toteaa sen: "Tietolähde, joka on kalustanut luotettavan tiedon aikaisemmin, ja kuka on lähellä Castroa kannattavaa pientä ryhmää Miamissa, on neuvonut, että nämä yksilöt pelkäävät, että presidentin salamurha saattaa johtaa ankaroihin tukahduttaviin toimenpiteisiin, jotka tehdään niitä vastaan, ja vaikka myönteinen niiden tunteissansa Castro kadut salamurhaa. Seuraavan tiedon pääsisältö kalustettiin sullisesti tuhat tulimmaista kapteenista, Bush, CIA ja William Edwards Defence Intelligence Agencystä, marraskuun 23., 1963" (päivä sen jälkeen kun Kennedyn murha)
George H.W. Bush poistui ja vuonna 1964 juoksi Goldwaterin republikaanina Kongressille, kampanjointi, 'kansalaisoikeudetlakia' ja 'ydinkoekiellon sopimusta' vastaan. Hän totesi kampanjapuheissansa, jotka Amerikan pitäisi aseistaa kuubalaiset maanpakolaisuudet ja auttaa niitä Castron kaatamisessa. Hän tuomitsi YK:n ja sanoi, että demokraatit olivat "liian pehmeästi" Vietnamilla. Hän suositteli, että Etelä Vietnamille annetaan ydinaseet käytettäväksi Pohjois Vietnamia vastaan. Vaikka Bushilla oli vahvoja tukijoita kuten, 'öljytkää miehiä Bushille', joka oli samaa mieltä tuhoa ennustavista visioistansa, amerikkalaiset äänestäjät eivät olleet vielä valmiina Bushin fasistisen äärimmäisyysliikkeen brandiin, ja hän menetti vaalit.
Vuonna 1966 Bush uskaltautui esiin jälleen poliittisena ehdokkaana, lieventäen tuhoa ennustavaa retoriikkaa. Hän juoksi maltillisena republikaanina ja valittiin ensimmäiseen kahdesta kaudesta edustajainhuoneessa Texasin 7:sta alueesta. Vuonna 1970 Bush hävisi senaattikilpailun Lloyd Bentsenille. Se ei ollut hänen poliittisen uransa loppu vaan pikemminkin sen uudelleenohjaus. Yleisesti hyväksytty sotilas yrityksen sotilas-teollisen eliitin joukossa, hänet on tarkoitettu vallan paikkaan, kun aika oli kypsä ja kun Amerikkaa oli vedetty riittävän kaukana oikealle. Toistaiseksi hänen varakkaat ystävänsä pitivät hänet kiireisenä työskennellen kulissien takana muutamissa tapaamisissa: YK:n suurlähettiläs Nixonille vuonna 1971, republikaaninen puolue 1973:n kansallinen oppituoli ja erikoislähettiläs Kiinaan vuonna 1974.
Tammikuun 27., 1973, amerikkalaisista kyllästyksen pommituksista huolimatta rauhanneuvottelujen aikana, Yhdysvallat, Pohjois Vietnam Etelä Vietnam ja kansallisen vapausrintaman väliaikainen vallankumouksellinen hallitus allekirjoittivat rauhasopimuksen. Sopimus vaati vihollisuuksien välitöntä loppua ja yhdysvaltalaisten ja liittoutuneiden joukkojen vetäytymistä. USAn osallistuminen Vietnamin 'teurastukseen voittosotaa varten' oli kestänyt 25 vuotta ja johti 3,000,000:een, Vietnamese, ja 58,000 tapettua amerikkalaista. 570 miljardin dollarin veronmaksaja dollareja kulutettiin sodassa, kehittäen säädyttömiä voittoja Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmää ja sotilas-teollista kompleksia varten.
© Tekijänoikeus lokakuu Schuyler Ebbetsin toimesta 5, 2006. http://www.thepeoplesvoice.org
Jos tämä mies ei päädy HAAGIIN, ei mailmassa ole mitään oikeutta!
ja suomennos:
'Kuoleman dynastia'
Historiallinen perspektiivi Bushin perheellä
Schuyler Ebbetsiä
Lokakuu 22, 2006
thepeoplesvoice.org
Sähköposti tämä artikkeli ystävälle
Painakaa tämä artikkeli
JAKAKAA MINUT
Ei ole mitään historiallista yhtäläisyyttä, jota voidaan vetää, mikään ei ole verrattavissa Bushin perheen aikaansaannoksiin. Kukaan diktaattori tai tyranni voi vastata kärsimystä ja tuhoa, joka niillä on tehty humaanisuudella, koska ne eivät ole pelköitä tyranneja itse, vaan tekijät ja tyrannien, järjestäjien ja sodan ja kuoleman keinottelijoiden hyökyaallot. Ne eivät ole yksin ja ainostaan vastuullinen nykyisen sotilas-teollisen kompleksin luomisesta, vuodesta 1915 lähtien Bushin perhe on suoraan kuitenkin ollut osallisena maailmasota-siinä, ja kaksi, korealainen sota, Vietnam War, lukuisat CIA:n salaiset sodat, Persianlahden sota, ja nyt, "ei Koskaan, loppusota". Tämän perheen menneellä neljällä sukupolvella on ollut käsi edistämisessä ja hyötymisessä suurimmasta osasta merkittävistä sodista, joita Amerikka on käynyt teollistuneen iän alun jälkeen.
Painajainen mistään hinnasta alkoi vuonna 1915, epäpyhän kumppanuuden perustamisen kanssa, USAn hallituksen ja 'sotateollisuuksien' välillä, 'lautakunta', Amerikan nykyisen 'military-industrial?-kompleksin' for-runner?. Jotkut niistä, jotka ovat käyneet istumaan hallituksella, olivat Samuel P. Bush, George W.n pensaan huomattava isoisä, ja tykistön niin kutsuttu päällikkö käsiaseita ja ammuksia varten, kappale, Wall Streetin pankkiiri Clarence Dillon, Samuel Pryor, työvaliokunnan Remington Armsin puheenjohtaja, ja Bernard Baruch, joka, kun, lautakunnan päällikkö, sotateollisuudet hyötyivät enemmän kuin 200,000,000 dollari.
Lautakunnan jäsenet sopivasti saivat kutsutaan "kuoleman Kauppiaiksi". Käyttäen hallituksen julkisivua laillistamaan niiden operaatiot, sotateollisuudet, lautakunta edusti suuria sotatarvikkeiden päivän valmistajia, joka lähetti agentteja maapallon ympärillä myydäkseen aseet ja sotamateriaalit molempiin minkä tahansa ristiriidan puoliin. Ne lahjoivat valtiollisia virkailijoita ja käyttivät niiden yritysvaikutusta ja capitol? lisäämään kansainvälisiä jännityksiä, joka vuorostaan kehitti vaatimusta ja maksimoi voittoa.
Se oli 1. maailmansodan aikana, joka, Samuel P. Bush ja muut hallituksen jäsenet koosivat onnia, jotka eivät myyneet aseet ja sotamateriaalit ainoastaan Amerikalle mutta myös Saksaan. Suurin osa asiakirjoista ja vastaavuuksesta, joka liittyy Samuel P. Bushin toimintoihin sotateollisuuksilla, lautakunta paloi myöhemmin salaperäisesti, "pelastaakseen avaruutta" kansallisessa arkistossa. Kun niiden liiketoimintahanke virallisesti loppui marraskuun 11., 1918, noin 37,508,686 ihmistä oli saanut surmansa. Se muodostui vaarallinen ennakkotapaukseksi Amerikan kohtalolle ja itse sivilisaation kohtalolle. Yritysvalmistuksien, pankkiyhteyden ja teollisuusmiesten pienryhmä oli muotoillut pirullisesti, tehokas menetelmä, jolla voittoa erotetaan inhimillisestä kärsimyksestä, sodasta ja kuolemasta, ja niiden pimeä tekniikka toistuisi ja jalostettaisiin.
Vuonna 1922 kun taas George Walker oli presidentti W:ssa. A. Harriman & Co Averell Harriman meni Berliiniin pystyttämään pankin sivukonttorin yhtiölle. Samalla kun Berlin Averell Harrimanissa tapasi Fritz Thyssenin, valmentakaa saksalainen poliitikko Adolph Hitlerin sponsoria. Se oli silloin, joka alustavia järjestelyjä tehtiin perustamaan pankin Thyssenille New Yorkissa. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1924, W. A. Harriman & eversti muodollisesti aloitti unioni Banking Corporationin Manhattanissa, etupäässä käsitelläkseen saksalaisia varoja, jotka on toimitettu Thyssen-ownedin natsin välityksellä, johtaa pankki voor?, Handelin en? Scheepvaart, (BHS) Alankomaissa, amerikkalaisten hyödykkeiden joukko ostosta varten. W. A. Harrimanin & Con johtajat leimasivat nämä jakaen "Hitlerin projektiksi".
Toukokuun 1. päivänä 1926 Prescott Bush, George W. Bushin isoisä, Bunny Harrimanin ja toverin Bonesmen henkiystävä niiden Yalen 1917:n luokasta liittynyt toisiinsa, W. A. Harriman & eversti sen varapresidenttina pankin presidentin ja hänen appinsa George Walker alla. Prescott Bushin isän kumppanissa tuo sama vuosi, Samuel P. Bush ja "kuolema"-hallituksen jäsenen Clarence Dillon "Kauppiaat", hankki 70 miljoonan dollarin dollarit Fritz Thysseniltä pystyttääkseen massiivisen organisaation, nimitti Vereinigte Stahlwerken (yhdistynyt teräs toimii yhtiö tai saksalainen teräksinen luottamus). Tämä tulisi Saksan suurimmaksi teolliseksi yhtiöksi.
Vaikka Thyssenin selvitykset johdettiin Walker-Bush-organisaation välityksellä, ja saksalainen teräksinen säätiö teki sen yrityspankkitoimintaa erikseen Dillon Read Companyllä, Yhdysvaltojen hallitus-tutkimukset paljastivat, että Bushin Nazi-front-pankki oli todella toiminut suoraan Fritz Thyssenin yhdistyneellä teräksellä, työskentelee, yhtiö, joka oli tuottanut; 50.8 prosenttia natsien Saksan harkkoraudasta, 41.4 prosenttia natsi Saksan yleisestä lautasesta, 36.0 prosenttia natsi Saksan raskaasta lautasesta, 38.5 prosenttia natsi Saksan galvanoidusta pellistä, 45.5 prosenttia Saksan putkista ja natsien putkista, 22.1 prosenttia Saksan johdosta natsien ja 35.0 prosenttia Saksan räjähdysaineista natsien.
Lokakuun 20., 1942 Yhdysvaltojen hallitus tilasi kaikkien pankkitoimintojen takavarikoinnin, jotka Prescott Bush toteuttaa natseille, kaupan alla vihollislain kanssa kuitenkin siihen mennessä W.A. Harrimanissa & everstissä hän ja muut kumppanit olivat jo ansainneet omaisuutensa, jotka rahoittivat ja aseistavat Adolph Hitlerin. Kaupan alla vihollislain kanssa hallitus pystyi ottamaan unioni Banking Corporationin, ja USAn ulkomainen omaisuuden holhooja, haltuun, sieppasi unioni Banking Corporationin varaston, jonka Prescott Bush, E. Roland Harriman ja hänen kumppaninsa omistivat, kunnes sota loppui. Prescott Bush lopulta myi omistusosuutensa unioni Banking Corporationissa 1,500,000 dollarilla.
Vaikka "Hitlerin projekti" oli johtanut 2. maailmansotaan, ja 62,537,400 ihmistä oli saanut surmansa Harriman ja Bush ja toinen Bonesmenia unioni Banking Corporationissa ei syytetty koskaan auttavasta Adolph Hitleria, ja media ei mainostanut koskaan niiden henkilöllisyyksiä. Hänen paheensa aikana presidentinvirka unioni Bankingin kanssa, Prescott Bush oli viekkaasti palkannut asianajajia, Allen, ja John Foster Dulles, monien natsien yrityksien kansainväliset asianajajat, edustaakseen häntä ja Fritz Thysseniä. Varakkaiden vaikutusvaltaisten perheiden pojat, Dullesin veljet olivat myös työskennelleet lautakunnan kanssa sotateollisuuksien aloittaessa tuottoisat uransa pitkin puolta Samuel P. Bush, ja toinen, 'kuoleman kauppiaat'.
Vuonna 1950 presidentti Truman antoi kansainvälinen asianajaja John Foster Dullesille tehtäväksi tehdä rauhansopimus Japanin kanssa. Ennen kuin sopimus allekirjoitettiin syyskuun 8., 1951, Dulles käytti vielä toiseen kannattavaan sotaan kantaansa panna siemeniä neuvomalla eteläkorealainen presidentti Rheetä, joka, "jos hän oli valmis käymään kommunistisen pohjoisen kimppuun, Yhdysvallat lainaisi apua". Etelä-Korea heti käynnisti ilkeät äkäiset täysihoitolaisen hyökkäykset yllyttämiseksi pohjoiseen sotaan, sarjat. Pohjois-Korean hyväksi'. Ulkoministeri Dean Acheson (Harrimanin henkiystävä) julkisesti totesi, että Etelä-Koreaa ei puolustettaisi hyökättäessä. Pohjois-Korea piti tätä Amerikan hyväksymisenä toimenpiteita varten, mikä tahansa, ne päättivät ottaa puolustautumiseksi. Kesäkuun 25., 1950 kahdeksan divisioonaa ja yksi panssaroivat prikaatia (90,000 sotilasta) North Korean People'sin armeijasta, joka on hyökätty kolmessa sarakkeessa yli 38:n leveyspiirin, joka hyökkää Korean tasavaltaan. Ei yllättäen ja kesäkuun 27. Acheson ei ollut valehdellut, presidentti Truman määräsi USAn joukkoja Koreaan.
Harriman ei voinut vastustaa syöttiä ja kuolemapelin voittoa. 1951:n syyskuussa käyttäen hänen huomattavaa poliittista vaikutustansa, Harriman, itse olisi nimittänyt toimistojohtajaa toimiakseen presidentti Trumanin keskinäisenä turvallisuutena, joka myös teki hänestä USAn angloamerikkalaisen sotilaallisen liittouman päällikön, ja neuvonantaja, "valvoakseen kansallisia turvallisuusasioita". Liikekumppanistansa, Robert Lovett, tuli puolustuksen apulaisministeri. Nähtävästi asiat kehittyivät vielä toiseksi kannattavaksi sodaksi yhdistyneenä voiton saaliihin. Amerikkalainen armeija oli helposti valloittanut Seoulin ja pohjoiskorealaisen pääkaupungin Pyongyang.
Lokakuun 26. kiinalainen armeija Mao Tse Tungin käskyn alla, tehkää suunnitelmasta äkillinen loppu. Astuen sotaan 300,000 miestä vastaan, Kiina torjui yhdysvaltalaiset 39:een leveyspiiriin. Siihen mennessä 1953:n aseleponeuvotteluista, pohjoinen ja Etelä-Korea ja Kiina yhdistivät kaikkiaan 3,822,000 tappiota, oli kärsinyt enimmäkseen U. S.n ilmapommituksesta, mutta Amerikka oli menettänyt 54,000 huoltomiestä ja naista ja jaettiin, murskaava tappio. Kenraali Omar Bradley kuvaili koko romahduksen "vääräksi sodaksi, väärässä paikassa, väärässä ajassa ja väärän vihollisen kanssa". Mutta se ei koskaan ollut väärä sota kuoleman ja Bonesmenin kauppiaista, kun sota ansaitsi suurta rahaa.
Rahoittaen hänen kampanjaansa unioni Bankingin kanssa, henkirahat, Prescott Bush tuli valituksi republikaanisena senaattorina Connecticut In1952sta. Vuonna 1953 presidentti Dwight Eisenhower nimitti John Foster Dullesin ulkoministeriksensa ja Allen Dullesiksi, tuli CIA:n johtajaksi. Se olisi sodan ja voiton loistavan aikakauden alku. Alan Dulles heti harjoitti aggression ja vahvuuden politiikkaa Neuvostoliittoa ja Kiinaa, kohti virallisesti aloittaen 'kylmän sodan' ja suurimman sotilas-teollisen kasvun amerikkalaisessa historiassa.
Prescott Bush tiesi, että ei koskaan olisi parempaa aikaa tuoda hänen poikansa, George Herbert Walker Bush, George W.n pensaan alkuunpanija, uuden ja ilmaantuvan sotilas-teollisen valtarakenteen laskokseen. Sen jälkeen kun nuori George oli seurannut isänsä jälkiä Yalen kautta ja kalloon ja ruotii yhteiskuntaa, Allen Dulles toivotti hänet tervetulleeksi CIA:een ja John Foster Dullesiin, toimi hänen ystävänänsä ja ohjaajana oikeistovaltaeliitin joukossa.
Presidentti Dwight D. Eisenhower ei ollut mitään viittausta alla, että pahaenteiset muutokset, jotka miehet kuten Prescott Bush, Averell Harriman, aiheutti, ovat Dullesin veljet, ja monet, muut. Hänen jäähyväisosoitteensa aikana kansakuntaan tammikuu 17, 1961 Eisenhower yritti varoittaa Amerikan kansaa sanoen: "Me olemme olleet pakotettuja luomaan valtavien osuuksien pysyvän sotatarviketeollisuuden käsittämään, me emme saa epäonnistua sen vakavissa merkeissä. Hallituksen neuvostoissa meidän täytyy varoa tarpeettoman vaikutuksen hankintaa, jos, etsitty, tai unsought? military-industrial?-kompleksilla. Väärin kohdistetun vallan tuhoisan nousun mahdollisuus on olemassa ja kestää. Meidän ei täydy koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosesseja. Meidän ei pitäisi ottaa mitään itsestään selvää".
Tammikuun 20., 1961 John F. Kennedy virallisesti astui virkaan Yhdysvaltojen presidenttinä. Hänen liitto-osoitteen loistavan tilansa aikana, jonka Kennedy sanoi, "maailma on hyvin erilaista nyt. Miehelle pitää hänen kuolettavissa käsissänsä vallan lakkauttaa kaikkia inhimillisen köyhyyden muotoja ja kaikkia ihmiselämän muotoja." Ja Kennedy selvensi kantaansa toteamalla hänelle, "haluttomuus olla todistajana tai sallia niiden ihmisoikeuksien, johon tämä kansakunta on aina tehty, hitaan tuhon".
Ennen kuin Eisenhower jätti virkansa, hän salli 46,000,000 dollarin valtauksen dollareja, joka CIA-suunnitelmasta maksetaan hyökätäkseen Kuubaan sikojen lahdessa. Kun Kennedylle kerrottiin suunnitelmasta, hän ilmaisi vakavia epäilyjä mutta ei halunnut tulla nähdyksi hänet pehmeästi kommunismilla, että Castro oli epäsuosittu johtaja, jolla on kuubalaista kansaa, ja hänen neuvonantajansa vakuuttivat hänelle. Dulles ja muut CIA:n theorized-fantasized?ssa, joka kuulisi hyökkäyksestä ja auttaisi CIA:ta kuubalaiset kansalaiset kouluttamaan kuubalaisia maanpakolaisuuksia kukistamaan Castron. Kennedy päätti, että suunnitelman 16 USAn laivastolentokoneen vaatimus oli liian ilmeinen ja paljastaisi amerikkalaisen sotilaallisen osallistumisen. Hän leikkasi lukua kuuteen asti. Kun maahanhyökkäyksen päivämäärä, jota on lähestytty, Kennedy tuli toisiin ajatuksiin ja teki kielteisen ratkaisun suunnitelmalle kokonaan. Lehdistötilaisuudessa huhtikuun 12. maahanhyökkäykseltä viisi päivää ennen presidentti Kennedyä kysyttiin, jos Yhdysvaltojen hallitus saisi valmisteluja järjestämään kapinan Kuubassa. Presidentti vastasi; "Ensin minä haluan sanoa, että ei siellä ole, millään ehdoilla, Kuubaan puuttuminen Yhdysvaltojen asevoimien toimesta. Näin valtiollinen tekee kaiken, se voi suinkin, minä luulen, että se voi kohdata sen vastuut, varmistaakseen, että ei ole ketään amerikkalaista, joka on ollut osallisena missään toimenpiteissa Kuuban sisällä? Peruskyseessä Kuubassa ei ole Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä. Se on kuubalaisten välillä itse."
Allen Dulles jätti huomiotta varoituksen, jota oli sisälletty Kennedyn tiedotuksen sisällä ja huhtikuun 12., 1961, jatkoi hyökkäyksenvalmisteluja, antaen käskyn viralliselle Fletcher Proutylle, CIA, tehdä kolmen laivan toimituksen silloin CIA-agentille George Bush käyttöä varten maahanhyökkäyksessä. Bush kastoi laivat Barbara, Houston ja Zapata - sen jälkeen kun, hänen öljy-yhtiönsä, joka myöhemmin rojahti. Bush oli viettänyt 1960:n, ja 61:n värvätessä oikeistolaisia kuubalaisia maanpakolaisuuksia Miamissa maahanhyökkäystä varten. Hän asui Texasissa hänen vaimonsa Barbaran kanssa ja lentää Houstonilta Miamiin viikoittain. Se oli tämän kauden aikana, jossa Bush tapasi Felix Rodriguezin, CIA:n edustaja, joka oli saanut kiinni ja oli murhannut Che Guevaran. Bush ja Rodriguez viettivät lähes kaksi vuotta työskennellen läheisesti oikeiston kanssa, kuubalainen yhteisö, joka rakentaa niiden toiveet ja luottamuksen ja kouluttaa niitä tarkka-ampujana maahanhyökkäystä varten.
Kauppa kaikkiaan viisi huhtikuun päivän 14., 1961 lähettää kuljettaen 1,400 kuubalaisen maanpakolaisuuden puolisotilaaallista joukkoa, saapui sikojen lahteen, Kuuba. Laskeutuminen ja myöhempi taistelu menivät huonosti alusta pitäen. Kaksi laivoista sinkiin mukaan lukien laiva, joka kantaa suurinta osaa laitteista ja toimituksista. Kaksi lentokoneista, jotka yrittivät toimittaa ilmasuojusta, ammuttiin alas. CIA pyysi, että Kennedy heti kutsuu enemmän lentokoneita ja sotilaallisia vahvistuksia, mutta Kennedy ei sallisi Amerikkaa manipuloitavan konfliktiin Kuuban kanssa ja potentiaaliseen sotaan Venäjää vastaan. Seventy-two?n sisällä tunnit 'sikojen lahti', jotka maahanhyökkäys oli päätynyt traagiseen tappioon. Sen sijaan että ylläpitäisi ristiriitaa hillittömään helvettiin joka uhkasi nielaista maailman, Kennedy oli sallinut sodan liekit lepattamiseksi ja kuolemiseksi. CIA ja muut äärimmäisessä 'oikeudessa' olivat katkerasti vihaisia Kennedylle hänen kieltäytymistänsä varten ilmasuojuksen toimittamisesta. CIA oli menettänyt 15 miestä; toinen 1100 niiden uskollisista kuubalaisista maanpakolaisuuksista kaapattiin. Kaikki he, jotka olivat uskoneet häneen, luottivat häneen ja auttoivat häntä, ne, joita nuori George H. Bush oli innostanut aseisiin sanoillansa, hävisivät - vangitsi, tai tapettu.
Siitä päivästä lähtien oli katkera viha kuviteltua pettämistä kohtaan Kennedyn toimesta.
OSA II
Kun John F. Kennedy peri presidentinviran vastuun, hän myös peri sodat, joka, pankkitoimintaa ja sotilas-teollista kompleksia investoitiin voimakkaasti edistäessä ja hyötyessä. Presidentit Truman ja Eisenhower olivat tukeneet ranskalaista sotaa Vietnamia vastaan Marshallin suunnitelman tukemana vuodesta 1948 vuoteen 1952, antaen Ranskalle viisi miljardi kaksi sata miljoonaa dollaria sotilaallisessa avussa. Vuoteen 1954 mennessä Yhdysvallat maksoi suunnilleen 80 prosenttia kaikesta ranskalaisesta sodasta, maksaa.
Vuonna 1951 Rockefeller Foundation oli luonut kansainvälisillä asioilla opintopiirin, joka muodostui jäsenistä neuvostolta ulkomaisilla suhteilla ja Englannin kuninkaallisella instituutilla. Paneeli päätteli, että pitäisi olla British-Americanin Vietnamin valtaus mahdollisimman pian. Ulkoministeri John Foster Dulles yksi CFR:n perustajista ja hänen veljestänsä, CIA Director Allen Dullesista ja monet muut heti puolustivat neuvoston tavoitteita.
Vietnam oli, taisteli ranskalaista miehitystä vastaan vuodesta 1884 lähtien. Niin, että arvokasta siirtomaata käytetään hyväksi sekä ranskalaisten että amerikkalaisten etujen luona, vuoteen 1947 mennessä Vietnam ajateltiin. Maaseudussa talonpoiat taistelivat raskaiden verojen ja korkeiden vuokroiden alla. Yritystehtaissa hiilikaivokset ja kumiviljelmät ihmiset ahersivat hirveillä ehdoilla tuskin kykenevä selviytyäkseen. Vietnamesen kansa kapinoi köyhyyttä ja orjuutusta vastaan, joka on määrätty niille, ja taisteli vahvaa ranskalaista muukalaislegioonaa vastaan, jota Amerikka rahoitti, ja vuonna 1954 Vietnamesen kansa otti niiden maan takaisin. Ranskalaisten karkotuksen kanssa Geneven sopimukset allekirjoitettiin heinäkuun 21,1954., virallisesti lopettaen vihollisuudet Indokiinassa. Sopimus esti ulkomaisia joukkoja ja aseita astumasta Vietnamiin ja vaati, tuo vapaat demokraattiset vaalit olivat tarkoituksia pitää 1956:ssa, sallien Vietnamin ihmisten määrittää niiden maan tulevaisuuden.
Etelä Vietnamin turmeltunut pääministeri Diem oli täysin Geneven sopimuksien vastainen, ja vaalit. CIA-tutkimus oli osoittanut, että jos vapaat demokraattiset vaalit toimitettaisiin, Diem kadottaisi, ja Vietnamista tulisi yhdistynyt maa. Ranska ja Amerikka irrottaisivat niiden oheis siirtomaansa, ja kannattava Vietnam Warin hanke loppuisi. Dullesin veljet yllyttivät Eisenhoweria tulemaan militaarisesti väliin ja hyökkäämään Vietnamiin, mutta Eisenhower kieltäytyi.
Tuotantovoittojen mahdollisuus aseet, jotka sisällissota jakoi, hoipertelivat, erityisesti, jos sotaa voitaisiin käydä viimeiseen vähintään kahteenkymmentään vuoteen. Allen Dullesin toimiessa riippumattomasti presidentti Eisenhowerista Clarence Dillonin poika Douglasin, Averell Harrimanin, Prescott Bushin tuen ja monien kanssa muut lähettivät 675 salaista sotilaallista edustajaa Vietnamiin, johdettu lentäen, voimaviranomainen Edward Lansdale. Niiden missio tuli auttamaan Diemin pysähdystä, oikeudenmukaiset ja demokraattiset vaalit, ja ehkäistä yhdistyneen Vietnamin perustamista. Kansallisen turvallisuusneuvoston suunnittelutaulu vakuutti Diemille, että jos vihollisuudet johtuisivat, Yhdysvaltojen asevoimat auttaisivat häntä vastustamaan, Pohjois Vietnamese. Amerikan tuen kanssa diktatorinen Diem väitti, että hänen hallituksensa ei ollut koskaan allekirjoittanut Geneven sopimuksia ja ei ollut niiden rajoittama, ja hän viipymättä peruutti vaalit. Vuonna 1958 sisällissota alkoi ja kahden vuoden sissisodan sisällä purkautui kaikkialla eteläisessä Vietnamissa. Diem pyysi Washingtonilta apua, joka johtui sisällä, vielä toinen kannattava sota Amerikan sotilaallisista teollisuusmiehista.
Dean Rusk (ulkoministeri) ja Robert McNamara (puolustuksen ministeri) jahtasivat Kennedyä 10,000 erikoisjoukko-joukkojen lähettämiseen Vietnamiin 1961:n ja 1962:n välillä. Kennedy oli yksityisesti ja julkisesti Vietnam Waria vastaan, jonka loi sotilas-teollinen kompleksi. Hän ei uskonut niitä, valmistetaan maailmanlaajuisesta kommunistinuhkasta, propaganda. Kennedy sanoi, "Minä en voi antaa amerikkalaisille pojille oikeutusta lähettäen puolitiessä ympäri maailmaa taistelemaan kommunismia vastaan, kun se on juuri olemassa etelään Floridasta Kuubassa". Kennedy painotti, että Diemin tarvitsi voittaa sydämet ja kansalaistensa mielet taistelussa kommunismia vastaan. Kennedy sanoi, "Minä en arvele, että, jos hallitus ei tee suurempaa yritystä voittamaan kansantukea, jonka sota voidaan voittaa siellä. Lopullisessa analyysissä se on niiden sota. Ne ovat ne, jonka täytyy voittaa sen tai menettää sen". Kennedy tiesi, että ainoastaan täysin kaikilla Etelä Vietnamesesta hänen takanansa kansa voisi toivoa voivansa tehdä pohjoisen tyhjäksi, Diem.
Diem oli välittämättä Kennedyn neuvoista ja käyttäytyi kuten diktaattori, ja hänen kovakourainen taktiikkansa jatkuvasti kulutti hänen kansalaistensa tukea. Amerikan kymmenen tuhat sotilas ja pommien pysyvä sade osoittautuivat olevan merkityksettömiä yrityksenä tukahduttaa Vietnamesen väestö. Allen Dulles, Dean Rusk ja Robert McNamara pitivät totuuden Vietnamin tilanteen huonontamisesta, joka piilee Kennedyltä. Kennedyä ympäröivä sotilas-teollinen valtarakenne vain sanoisi, että sota meni täsmälleen suunniteltuna, että Vietnamesen kansa vapautui ja että ne pitivät pääministeri Diemistä. Kennedyllä oli syitä epäillä sanaansa, kun hän oli yllättänyt Allen Dullesin salaa yrittämästä kouluttaa toista ryhmää kuubalaisia maanpakolaisuuksia toista kuubalaista maahanhyökkäystä varten. Kennedy oli lähettänyt FBI-agentteja sisällä tuhoamaan Dullesin harjoitusleirit ja takavarikoimaan aseet, antaen asian loppua siellä.
Kennedy ei enää luottanut Dullesin veliin, korppuun, McNamara, tai Dean Acheson, hänen niin kutsuttu demokraattinen ulkopolitiikka-neuvonantajansa, tai muuten, suurin osa ihmisistä, turmeltuneita valtiollisia, jotka hän oli perinyt. Kennedy päätti, että hänen tarvitsi valvoa Vietnam Waria ja miehiä, jotka johtavat sitä läheisemmin. Hän muodosti paneelin, nimittäen Allen Dullesin ja muut pitääkseen hänet, ilmoitti pysyvällä periaatteella mitä tulee sodan statukseen.
Maaliskuun 13., 1962 Northwoodsin dokumentti tuotiin Kennedyn huomioon. Puolustusneuvosto ja Allen Dulles olivat laatineet suunnitelman laukaista terroristihyökkäyksien sarjoja Yhdysvaltojen sisällä yhdistetty julkisuuskampanjaan, joka syyttää Kuubaa hyökkäyksistä. Ne uskoivat tätä, pelästyttäisi amerikkalaista yleisöä valtaosin tukeva Kuuban toiseen miehittämiseen. Northwoodsin suunnitelma tuli hakemaan Pentagonia ja CIA:ta, puolisotilaaalliset voimat, upottaa laivoja, kaapatkaa reittikoneet ja pommirakennukset. Kun Kennedy kuuli niiden suunnitelmastansa, hän oli raivostunut. Amerikkalaisen hallituksen sisällä turmeltunut sotilas-teollinen valtarakenne ei tuntenut rajoja, ei jopa niiden omien maalaisten elämä merkitsi niiden vallan ja voiton haussa. Kennedy poisti CIA-johtaja Allen Dullesin, sijaisjohtaja Richard Bissell ja kenraali Lyman Lemnitzer, puolustusneuvoston päällikkö, niiden osia varten suunnitelmassa. Viikkojen sisällä Prescott Bush, jolla oli läheisiä kanssakäymisiä näiden yksilöjen kanssa, päätti jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle politiikasta niin kutsuttujen terveyssyiden vuoksi.
Kennedy tajusi, että CIA oli yrityssotasuunnittelun polttopiste, josta virtasi, salainen asialista, joka uhkasi Amerikan kansan turvallisuutta ja vapautta. Hän sanoi, "Minä särjen CIA:n tuhanteen palaan ja levitän niitä tuuliin". Kennedy aikoi taistella kauhean pahan kanssa ja peruuttaa Amerikan sotilas-teollisesta kompleksista ja heistä, jotka rahoittivat sitä. Hän alkoi perustamisella, paneeli, joka tutkisi CIA:n lukuisia rikoksia. Hän hillitsi CIA:n leveyttä ja laajuutta, rajoittaen niiden kykyä toimia kansallisen turvallisuusmuistion alla, 55.
CIA:n ollessa tilapäisesti valvonnassa hän käänsi huolenpitoansa tehtävästä todellisen tiedon kerääminen sodasta lähettämällä McNamaran ja Taylorin, kaksi avustajaa, jonka, hän luotti, Vietnamiin. Perustuen niiden muistioon, joka on oikeutettu, raportti McNamara-Taylorin lähetysasemasta Etelä Vietnamiin, Kennedy päätti, että Amerikan tarvitsi vetäytyä heti unwinnable?sta ja moraalittomasta Vietnam Warista. Kennedy henkilökohtaisesti auttoi laatimaan raportin lopullisen version, missä se totesi; "Puolustusosaston pitäisi julkistaa hyvin tulevaisuuden lähellä, pian valmisti suunnitelmia vetää 1000 pois vuoden 1963 loppuun mennessä, USAn sotilaallinen henkilökunta." Kennedy pian julkaisi kansallisen turvallisuuden toiminta-muistion, 263, ja forty?sivut Gravel Pentagonin kannanotoissa, jotka pyhitettiin vetäytymissuunnitelmalle. Uuden Memorandum Kennedyn kanssa tämä alkoi toteuttaa USAn joukkojen poistamista Vietnamista.
Monet yksilöt Yhdysvaltojen hallituksessa olivat CFR:n jäseniä, organisaatiota, joka työnsi avoimesti Vietnam Waria, ja näillä samoilla ihmisillä oli läheisiä siteitä yksityisesti omistettuun Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmään, tärkeintä taloudellista järjestäjää ja sodan keinottelijaa. Kennedy aikoi estää Vietnam Waria ja kaikkia tulevaisuussotia, joita Amerikka kävi voittoa varten. Hän aikoi saada Amerikan kansan hallituksen ja niiden maan valvonnan poistamalla sotilas-teollisen kompleksin ja Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmän rahavarannon takaisin.
Kennedy käynnisti loistavan hyökkäyksensä käyttäen perustuslakia, "mitä osavaltioita Kongressi on, valta lyödä rahaa ja säädellä arvoa". Kennedy lopetti Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmän painamisrahasta, ja lainaten sitä korolliselle hallitukselle allekirjoittamalla johtajamääräyksen kesäkuun 4., 1963, 11,110. Tilaus vaati 4,292,893,815 dollarin (4.3 biljoonaa) issuance? Yhdysvalloissa, huomaa eikä Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmän USAn rahaston välityksellä. Hän myös allekirjoitti laskun, joka tuki se ja two-dollar?-lakialoitteita kullalla, joka lisäsi vahvuutta uudelle hallitukselle, julkaisi valuuttaa. Kennedyn tilintarkastaja James J. anglosaksiscabnen, toiveikas laajempi investointi ja lainananto antavat energiaa pankkeja varten, jotka eivät olleet osia Liittovaltion keskuspankki-järjestelmää. Hän myös rohkaisi näitä epä, keskuspankkipankit, käsitellä suoraan ja ottaa taloudellisen vastuun valtiollisista ja paikallisista rahoituslaitoksista. Ottamalla reaali-investoinnit pois keskuspankeilta Kennedy murtaisi ne ja tuhoaisi ne.
Se oli tällä hetkellä, joka, turmeltuneet poliitikot ja CFR:n jäsenet, organisaatioiden edustajat, jotka seisoivat hyötyäkseen eniten Vietnam Warista ja irrottavat useimmat Liittovaltion keskuspankista, ristiriitojen osoittaminen paljastui julkisesti ryhmänä presidentti Kennedyä vastaan. Niitä kaikki pidettiin oikeiston pylpäinä, amerikkalainen perustaminen ja niiden vastalauseet ja syytökset tulivat sotaisemmaksi vetäytymissuunnitelmien jälkeen, alkuperäinen joukko julkistettiin marraskuun 16., 1963. Neuvosto ulkomaisilla suhteilla, Morgan ja Rockefeller kiinnostavat, ja CIA oli ollut laajalti yhteenkietoutunut vuosikausia Vietnam Warin ja muiden sotien myynnin edistämisessä, ja niiden vaikuttimet olivat samoja.
Kennedy kohtasi nuoren elämänsä taistelua varakkaan vahvan pankkiyhteyden ja teollisuusmiesten ryhmää, joilla oli niiden edustajat syvästi juurrutettuna amerikkalaisen hallituksen ja liiketoiminnan sisällä, vastaan. Joidenkin nimet näistä ihmisistä ja organisaatioista, joita ne edustivat, olivat:
Nelson Rockefeller - New Yorkin kuvernööri
David Rockefeller - Chase Manhattanin pankin presidentti, Trilateralin komission kanssaperustaja
Douglas Dillon - Kennedyn valtiovarainministeri ja CFR:n jäsen
Walllin katuaikakauslehti
Onni-lehti toimittaja Charles J. V. Murphy
Deanin korppu - ulkoministeri ja rautainen vuoripaneelin jäsen
Robert McNaamara - puolustuksen ministeri 1968:een mennessä ja Maailmanpankin myöhäisempi presidentti (YK:n ja CFR:n lisä)
McGeorge Bundy - Natioonalin turvallisuus neuvonantaja ja rautainen vuoripaneelin jäsen
William Bundy - CFR:n ulkomaanasioiden editorr?
Averill Harriman - Mutuual Securityn toimiston johtaja ja angloamerikkalaisen sotilaallisen liittouman päällikkö.
Henryn Cabotin erämaja - USAn suurlähettiläs Saigoniin
Puolustusneuvosto? John J. McCloy - sodan ja Kennedyn neuvonantajan apulaisministeri (2. maailmansota)
Cyrus Vance - armeijan ministeri
Walt Rostow - valtio Department'n politiikkasuunnitteluneuvosto ja Lord Chief Justicen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja
Dean Acheson - Trumanin ulkoministeri ja demokraattinen ulkopolitiikka-neuvonantaja
Pääministeri Diem irrotti Etelä Vietnamin valvontaa, ja kasvava, kärsimätön, amerikkalaisen sodan kanssa. Hän oli aloittanut neuvottelut Ho Chi Minhin kanssa, pohjoismainen johtaja, joka, erilainen, Vietnamesen vaaleja ei voitu estyä tai peukaloida. Potentiaalinen yhdistäminen saattaa ilmetä nopeasti. Vietnam Warin kannattava moottori oli vakavassa vaarassa sekä Diemin että Kennedyn toimenpiteista. Sotilas-teollisella kompleksilla oli Vietnam Warin neuvonantajana ja USAn suurlähettiläänä niiden kaaderi, jonka Henry Cabot Lodge sopivasti asetti USAn ulkoasiainministeriön ja Kennedyn hallinnon sisällä Saigoniin. Erämaja teki salaisia sopimuksia CIA:n edustajien kanssa Vietnamissa antaakseen joutua Diemin salamurhan uhriksi marraskuun 2., 1963. Kennedy ei ollut valtuuttanut sellaista tilausta, ja Diemin salamurhan jälkeen hän heti pani tutkimusta vireille huomatakseen, kuka oli vastuussa.
Marraskuun 12., 1963 kymmenen päivää myöhemmin Kennedy julkisesti totesi, puheessa, joka on luovutettu sadoille opiskelijoille ja opettajille Columbian yliopistossa; "Presidentin korkeaa toimistoa on käytetty lietsomaan salajuonta Amerikan kansan vapauden tuhoamiseksi, ja ennen kuin minä jätän virkani, minun täytyy kertoa tämän ahdingon kansalaisille."
Marraskuun 20., 1963 Vietnam Warin neuvonantaja Walt Whitman Rostowille kahdeksan päivää myöhemmin myönnettiin jotenkin henkilökohtainen kokous Kennedyn kanssa yrittämään kaupata hänelle Vietnam Waria suunnitelmalla, hän määräsi "well-reasoned?-tosiasioita asteittaista eskalaatiota puolesta" käsittelyyn. Kennedy oli jo hylännyt samanlaisen suunnitelman kiihdyttää sotaa 1961:ssa, hän oli julkisesti julkistanut vetäytymisen oman suunnitelmansa sodasta, mutta turmeltunut valtarakenne ei hyväksyisi sitä. Kokous oli Kennedyn viimeinen mahdollisuus. Päivien sisällä Rostowin läpinäkyvän suunnitelman hylkäämistä sotaa varten John Fitzgerald Kennedy, joka oli yksin uskaltanut alistua sotilas-teollista kompleksia ja Liittovaltion keskuspankkia vastaan pankkijärjestelmään, murhattiin Dallasissa, Texas, 12:30 iltapäivällä, CST, marraskuun 22., 1963, verisessä "vallankaappauksessa", vain kaksikymmentä päivää myöhemmin, Diem.
Sinä päivänä demokratialla Amerikka lopetti olemisen, ohi, ja ihmisille. Siitä päivästä lähtien amerikkalaisen hallituksen johtajat ovat vain olleet yhtiöiden halukkaat nukket ja kansainvälinen pankkitoimintakartelli, joka hyötyy sodasta.
Päivä Kennedyn raaan murhan jälkeen, marraskuun 1963 23. CIA-johtaja John McCone henkilökohtaisesti toimitti pre-prepared?n, kansallinen turvallisuusmuistio, #278, Valkoiselle Talolle. Presidentin käsittelijät, jota tarvitsi, vasta asensivat Lyndon B. Johnsonin muuttamaan rauhan politiikkalinjoja, jota Kennedy seurasi. Salainen dokumentti #278, käänsi ympäri John Kennedyn päätöksen vähentää sotaa Vietnamissa asteittain romuttamalla turvallisuuden toiminta-muistiota, 263, ja Gravel Pentagonin kannanotot. Muistion 278 issuance? antoi CIA:lle välittömän rahoituksen ja hyväksynnän Vietnamin ristiriidan kiihdyttämiselle jyrkästi täysimittaiseen sotaan.
Marraskuun 29., 1963 Johnson loi kaniiniyhdyskuntakomission tutkimaan John Fitzgerald Kennedyn salamurhaa, Yhdysvaltojen 35. presidentti. Julkisesti hän opasti komissiota arvioidakseen kaikkia tosiasioita ja olosuhteita, jotka ympäröivät salamurhaa ja väitetyn salamurhaajan myöhempää tappamista, Lee Harvey Oswald. Se oli ennaltajärjestetty toimeksiannon jäsenien joukossa, ne, joilla on yhteyksiä teolliseen ja pankkitoimintakartelliin, jossa yksi johtopäätös vain olisi olemassa, Oswaldia täytyy pitää yksinäisenä salamurhaajana. Uskomatonta kyllä, Allen Dulles, mies, joka ei vihannut Kennedyä siat-fiaskon lahtensa tukemista ja Northwoodsin suunnitelmansa lopettamista ja erottamistansa varten, kun CIA:n pää, nimitettiin kaniiniyhdyskuntavaliokunnalle näkemään ennakolta kaikki todisteet, joita CIA ja FBI keräsivät, ja määrittää, mikä, toiset toimeksiannon jäsenet saisivat nähdä!
Osa tiedosta, jota Dulles on saattanut ehkäistä toisia toimeksiannon jäseniä näöstä, oli parit sisäiset FBI-muistiot J. Edgar Hooverin toimistosta, jotka herättävät paljon enemmän kysymykset, kuin ne vastaavat. Ensimmäinen muistio ajoitti 1:45 iltapäivällä marraskuussa 22 (tunti ja viisitoista minuuttia sen jälkeen kun Kennedyn murha), toteaa sen: "Mr. GEORGE H.W. BUSH, Zapata Off-shore Drilling Companyn presidentti, Houston, Texas, asuinpaikka 5525 puukanervaa, Houston, kalusti seuraavan tiedon kirjoittajalle kaukopuhelun luona Tyleriltä, Texas. (suunnilleen 90 mailia Dallasista, jossa Kennedy murhattiin, nopean tunnin kampanja) BUSH totesi, että hän halusi tulla pidetyksi luottamuksellisena mutta halusi kalustaa kuulopuhetta, että hän muisteli kuulleensa viime viikkoina päivää ja lähdettä tuntematon. Hän totesi, että yksi JAMES PARROTT on ollut puhuminen presidentin tappamista, kun hän tulee Houstoniin."
Toinen muistio toteaa sen: "Tietolähde, joka on kalustanut luotettavan tiedon aikaisemmin, ja kuka on lähellä Castroa kannattavaa pientä ryhmää Miamissa, on neuvonut, että nämä yksilöt pelkäävät, että presidentin salamurha saattaa johtaa ankaroihin tukahduttaviin toimenpiteisiin, jotka tehdään niitä vastaan, ja vaikka myönteinen niiden tunteissansa Castro kadut salamurhaa. Seuraavan tiedon pääsisältö kalustettiin sullisesti tuhat tulimmaista kapteenista, Bush, CIA ja William Edwards Defence Intelligence Agencystä, marraskuun 23., 1963" (päivä sen jälkeen kun Kennedyn murha)
George H.W. Bush poistui ja vuonna 1964 juoksi Goldwaterin republikaanina Kongressille, kampanjointi, 'kansalaisoikeudetlakia' ja 'ydinkoekiellon sopimusta' vastaan. Hän totesi kampanjapuheissansa, jotka Amerikan pitäisi aseistaa kuubalaiset maanpakolaisuudet ja auttaa niitä Castron kaatamisessa. Hän tuomitsi YK:n ja sanoi, että demokraatit olivat "liian pehmeästi" Vietnamilla. Hän suositteli, että Etelä Vietnamille annetaan ydinaseet käytettäväksi Pohjois Vietnamia vastaan. Vaikka Bushilla oli vahvoja tukijoita kuten, 'öljytkää miehiä Bushille', joka oli samaa mieltä tuhoa ennustavista visioistansa, amerikkalaiset äänestäjät eivät olleet vielä valmiina Bushin fasistisen äärimmäisyysliikkeen brandiin, ja hän menetti vaalit.
Vuonna 1966 Bush uskaltautui esiin jälleen poliittisena ehdokkaana, lieventäen tuhoa ennustavaa retoriikkaa. Hän juoksi maltillisena republikaanina ja valittiin ensimmäiseen kahdesta kaudesta edustajainhuoneessa Texasin 7:sta alueesta. Vuonna 1970 Bush hävisi senaattikilpailun Lloyd Bentsenille. Se ei ollut hänen poliittisen uransa loppu vaan pikemminkin sen uudelleenohjaus. Yleisesti hyväksytty sotilas yrityksen sotilas-teollisen eliitin joukossa, hänet on tarkoitettu vallan paikkaan, kun aika oli kypsä ja kun Amerikkaa oli vedetty riittävän kaukana oikealle. Toistaiseksi hänen varakkaat ystävänsä pitivät hänet kiireisenä työskennellen kulissien takana muutamissa tapaamisissa: YK:n suurlähettiläs Nixonille vuonna 1971, republikaaninen puolue 1973:n kansallinen oppituoli ja erikoislähettiläs Kiinaan vuonna 1974.
Tammikuun 27., 1973, amerikkalaisista kyllästyksen pommituksista huolimatta rauhanneuvottelujen aikana, Yhdysvallat, Pohjois Vietnam Etelä Vietnam ja kansallisen vapausrintaman väliaikainen vallankumouksellinen hallitus allekirjoittivat rauhasopimuksen. Sopimus vaati vihollisuuksien välitöntä loppua ja yhdysvaltalaisten ja liittoutuneiden joukkojen vetäytymistä. USAn osallistuminen Vietnamin 'teurastukseen voittosotaa varten' oli kestänyt 25 vuotta ja johti 3,000,000:een, Vietnamese, ja 58,000 tapettua amerikkalaista. 570 miljardin dollarin veronmaksaja dollareja kulutettiin sodassa, kehittäen säädyttömiä voittoja Liittovaltion keskuspankki-pankkijärjestelmää ja sotilas-teollista kompleksia varten.
© Tekijänoikeus lokakuu Schuyler Ebbetsin toimesta 5, 2006. http://www.thepeoplesvoice.org
Jos tämä mies ei päädy HAAGIIN, ei mailmassa ole mitään oikeutta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt me tiedämme, mitä me tiedämme, miksi Blair on vielä toimistossa?
Henryä kantaja
Lokakuu 22, 2006
Tarkkailija
Sähköposti tämä artikkeli ystävälle
Painakaa tämä artikkeli
Kun lisää todisteita hänen roolistansa Irakin romahduksessa ilmaantuu, se köyhdyttää uskoa, että pääministeriä ei ole syytetty epärehellisyydestä
Tuskin muuta kuin viikon kurssin yläpuolella me olemme saaneet tietää, että Irakin sodassa tähänastiset siviiliuhrit saattavat olla yli 600,000; että Iso-Britannian yleisesikunnan päällikkö uskoo ristiriitaa voisi rikkoa armeijan kokonaan toinen; että kasvavan kaaoksen liittovaltion ratkaisu, joka käsittää, maan tehokkaasta silpomisesta keskustellaan avoimesti Amerikassa; että yhdysvaltalainen Iraq Study Group jota johti James Baker, republikaaninen ruhtinas, suosittelee, että USAn armeija vetäytyy tukikohtiin Irakin ulkopuolella ja etsii iranilaista ja syyrialaista apua; ja tuo Iso-Britannia on nyt numero yksi, al-Qaeda-kohde, osittain, se näyttää kirkkaalta, sen johdosta, tapahtumista Irakissa.
Pitäisi olla ainakin yksi yleinen vastaus tähän Iso-Britanniassa. Miksi Tony Blair on vielä pääministeri johdettuansa maatansa niin tuhoisaan sotaan? Kuka tahansa suuryritys olisi nyt päässyt eroon toimitusjohtajasta syyllinen erehdykseen tuolla asteikolla. Mikä tahansa instituutti te huolehditte, jos olisi tehnyt nimetäksenne saman. Miksi Blair on turvassa korkean toimiston normaaleilta vaatimuksilta?
Miksi jonka sai kabinetti perustaa kuusi uutta politiikkakomiteaa, joka on suunniteltu juurruttamaan hänen perintöänsä, jota hänen ei ollut syytetty epärehellisyydestä ja hylännyt toimistosta, sen sijaan että olisi Vaikka hänen Irakin politiikkaansa olisi muodostettu hyvässä uskossa, virheen asteikko varmasti vaatii meitä kysymään häneltä ja asianosaisten, joilla on tämä onnettomuus, lähtemään.
Se on nyt yhdentekevää, jos, te olitte myönteinen sota, vahvasti sen vastainen, tai jonnekin sinne sisällä välissä politiikka Lähi-idässä on ollut täydellinen virhe, tulos, joka rakennettiin kiinteästi varhaisimpaan suunnitteluun yritykselle. Neljä vuotta sitten ihmisten näkemykset eivät laske nyt, koska Iso-Britannia on world-changing?-katastrofin ytimessä, ja mikäli meidän etumme menevät, ei ole ollut yksittäistä etua, ei jopa yksi erikoissuhteen pitämisestä hengissä.
Miten me saimme täällä? Vastaus ei ole vieläkään kokonaan kirkastua. Me olemme sitä mieltä, että me tiedämme, että Blair manipuloi tilannetta, mutta meillä ei vieläkään ole kaikkia todisteita. Mitä tarvitaan ilmoittautumiseen, on ihmisille ja menneisyyttä varten, jota tutkitaan intensiivisemmin kuin aikaisemmin.
Esimerkiksi se on hyvin syytä palata muistioon, jonka nuori diplomaatti nimeltä Matthew Rycroft on kirjoittanut, joka vielä aliarvioidaan merkittävästi todisteena siitä pääministerin ajosta ja amerikkalaisen suunnittelun synnynnäisestä huolimattomuudesta sotaan kaudelle maahanhyökkäyksen jälkeen.
Rycroft nyt pannaan turvallisesti talteen Sarajevossa brittiläisenä suurlähettiläänä Bosniassa. Mutta 2002:sta, 34-vuotias, hän kesällä oli Tony Blairin yksityissihteeri ulkomaanasioita varten. Tässä kapasiteetissa hän osallistui salaiseen kokoukseen Downing Streetilla, joka käsitti Tony Blairin, ulkoministeri Jack Strawin, puolustusministeri Geoff Hoonin, Sir Richard Dearlove, MI6:n pää, John Scarlett, yhteisen tiedustelu-komitean päällikkö, Lordi Goldsmith, oikeusministeri, ja Blairin sotilaalliset päälliköt ja sohvakabinetti - Alastair Campbell, Sally Morgan ja Jonathan Powell. Hän sitten kirjoitti muistion pomollensa, Sir David Manning, Blairin pääulkopoliittinen neuvonantaja.
Se on minuutti kokousta todella. Ratkaiseva kulku lukee: 'C [Sir Richard Dearlove, MI6:n pää] raportoi hänen viimeaikaisista keskusteluistansa Washingtonissa. Asenteessa oli havaittava muutos. Sotilaallista toimintaa pidettiin nyt väistämättömänä. Bush halusi poistaa Saddamin sotilaallisen toiminnan välityksellä, jonka terrorismin ja joukkotuhoaseiden yhteys oli oikeutettu. Mutta tietoja ja tosiasioita kiinnitettiin politiikan ympärillä. NSC [USAn kansallinen turvallisuusneuvosto] ei sietänyt YK:n reittiä ja mitään innostusta materiaalin julkaisemiseen irakilaisen järjestelmän uralla. Oli pieni keskustelu Washingtonissa jälkivaikutuksesta sotilaallisen toiminnan jälkeen.'
Downing Street-muistio, kun se tuli tunnetuksi, julkaistiin sunnuntai-ajoilla toukokuun 1 päivänä 2005 viisi päivää ennen kansanedustajain vaaleja. Se varmasti teki vaikutusta, mutta loppuun mennessä sillä viikolla se oli huuhtoutunut pois loppuosalla vaaleja edeltävästä metelistä. Blair oli voittanut kolmannen termin, ja brittiläisen valitsijakunnan yläpuolella hänen salaperäinen otteensa onnistui jopa kukistamaan nämä paljastukset brittiläise ja amerikkalaise ajatellen kahdeksan kuukautta ennen sotaa.
Se piti hetken sinä noustakseen esiin lehdistössä Yhdysvalloissa, vaikka sen seuraukseen tartuttiin heti blogiavaruudessa. Iso-Britanniassa muistio tuli osaksi Huttonin raportin ei ratkaisevaa myrkkyhöyryä David Kellyn kuolemaan, ja tiedustelun hovimestariaikakauslehdesta, joukkotuhoaseilla; ja se hajosi yleisön ymmärryksessä suunnilleen samassa määrässä. Tosiaankin onko materiaalin määrä, jonka julkiset tiedustelut tuottivat, pelastanut Blairin usein ihmetellään (Hutton on 740 sivua; Hovimestari 192). Mitä enemmän se julkaistaan, sitä enemmän asioita hämärtää.
Mutta muistio on tavarat. Se perustaa Bushin päättäväisyyttä löytämään verukkeen sodalle, tosiasioista riippumatta, joukkotuhoaseiden ja Saddamin linkeillä terrorismiin. Se lisävalmisteet tasanko, joka siellä oli vähän tai ei lainkaan ajatellen sodan jälkeistä kautta, virhettä, jota nyt täytyy pitää samana kuin tai suurempana kuin maahanhyökkäys. Mitään yllätystä ei ilmaista Rycroftin selvityksessä kokouksesta mikä tapahtui Amerikassa, mikä saa sen olettamaan, että, pienryhmän joukossa, hyvin mielikuva maahanhyökkäyksestä oli täysin lentokykyinen mahdollisuus, vaikka Blair varmisti yleisöä ja kabinetti-kollegoja sisäpiirin ulkopuolella, jossa mitään ei ollut päätetty.
Siellä oli paljon enemmän alkuperäisessä sunnuntaissa, ajoittaa raportin kokouksesta. Jack Strawilla ja Lordi Goldsmithilla oli, kun taas Blair on sitoutunut alusta alkaen tukemaan USAn suunnitelmia hallituksenvaihdosta varten., epäilyt laillisten tosiasioiden suhteen sotaa puolesta Silloin kukaan ei näytä olevan muistanut joukkotuhoaseilla, mitä Tony Blair oli sanonut todisteissansa Lordi Butlerin raporttiin tietoihin, julkaistut kahdeksan kuukautta ennen muistiota tuli ilmi. Blair sanoi: 'Minä muistan, että heinäkuun ja elokuun kurssin aikana minä sain kasvavassa määrin viestejä sanomaan, "Oletteko te pian ryhtymässä sotaan"? ja minä arvelin, "Tämä on naurettavaa", ja siksi minä muistan loman lopulla todella soittaneeni Bushille ja sanoneeni meidän täytyvän selvittää heti... me emme ole päättäneet sotilaallisesta toiminnasta.'
Ellei suora valhe, se on totuus tuskin.
Syyskuuasiakirjoilla Tony Blair sanoi: 'Asiakirjojen tarkoituksena oli yksinkertaisesti sanoa, "Tämän vuoksi me arvelemme, että on tiedustelu, joka tarkoittaa, että tämä ei ole mielikuvituksellinen näkemys meidän puoleltamme".'
Se on varma, nyt kun hän tiesi, että amerikkalaiset aikoivat sotaa varten, niiden älykkyys, ja että hänen täytyi järjestää asiansa. Kaikissa sähköposteissa, jotka ilmaantuivat Lordi Huttonin tiedustelun aikana, paine saada tämä tapaus olemaan varma. Tässä on se nuoresta Rycroftista: 'Osa vastausta "miksi nyt"? onko se, uhka huonontuu vain, jos me emme toimi nyt - uhka, että Saddam käyttää joukkotuhoaseita, mutta myös uhka, että Irakin joukkotuhoaseet jotenkin menevät terroristien käsiin.' Rycroft auttoi rakentamaan epärehellisen tapauksen, jota hän tiesi muovattiin Atlantin toisella puolella.
Siellä on paljon liikkumaton havaitaan. Minä uskon, että meidän tarvitsee tietää täsmälleen, mitä tapahtui vuonna 2002 päättääkseen, mitä me aiomme tehdä nyt. Liittoutuneen tarkoituksen sortuminen on varma, Irak on romahduksessa, ja kuitenkaan me emme ole vieläkään huomanneet, tarkkaan ottaen miten poliitikkojen ja virkailijoiden pienryhmä kaappasi politiikkaa ja vei meidät sotaan vastoin tahtoja, tyhjä valtiosta.
Kun tilanne huonontuu Irakissa, Iso-Britannian tarve pysytellä kaukana Blairin politiikasta lisääntyy päivällä. Me tarvitsemme enemmän vastauksia. Kutsu poliittisella perustamisella ulkopuolinen pääministerin virka-asunto on tärkeä. Alahuoneen täytyy näyttää, että se on kokonaan turmeltu puoluepolitiikan luona ja saattaa hallituksen vastuuseen, ja se käsittää työväenpuolueen jäsenet.
Sillä välin minun postilaatikkoni on avoimet kaikki tunnit vähäisintä tietoa varten, joka saattaa valaista tietä sotaan.
[email protected]
Muuten tämä juttu on erittäin hyvä ja asiallinen, todella mielenkiintoista tietoa! Mutta: tämä on ilmeisesti käännetty jollain kiinalaisella käännösohjelmalla, siitä ei tahdo paikoin saada mitään selvää!!!
Mikä on kaniiniyhdyskuntakomissio, joka perustettiin tutkimaan Kennedyn kuolemaa?
Tai kuka on ulkoministeri Deanin korppu?
Anteeksi, mutta tahattomasti alkaa naurattaa, vaikka olen muutoin samaa mieltä.
http://www.funnyandjokes.com/pictures/funny-george-bush-pictures.php
http://politicalhumor.about.com/library/images/blbushundercover2.htm
http://politicalhumor.about.com/library/images/blbushteamamerica.htm
http://politicalhumor.about.com/library/images/blbushwgirl2.htm
http://politicalhumor.about.com/library/images/blbushfrenchflag.htm
http://www.overton-nv.com/Images/funny/Bush-dummies.jpg
http://www.topplebush.com/photos194.shtml
http://politicalhumor.about.com/library/graphics/bush_cheney_oz.jpg
ei pitäisi leikkiä.