Hei.
Olen 15 vuotias tyttö, mummoni, äitini, sekä siskoni ovat kaikki ylipainoisia.
pelkään itsestänikin tulevan myös.
Olen aina ollut isokokoinen, mutta lähinnä vain ikäisekseni pitkä, mutta viimeisimpinä vuosina on myös tuota painoa jo minulle alkanut kertyä. Nykyään mittani ovat 170/71.
Harrastan suhkoht paljon liikuntaa, yleensä lähes päivittäin, nautin liikkumisesta ja teen sitä mielelläni.
no, pidän myös ruuasta ;) mutta syön silti terveellisesti.
Mutta mitä luulette, koska olen nyt jo näin painava, entä sitten vanhempana, tuleeko minusta lihava vain perinnöllisistä syistä vaikken haluaisi, vai voinko tehdä asialle jotain?
Olen 15 vuotias tyttö, mummoni, äitini, sekä siskoni ovat kaikki ylipainoisia.
pelkään itsestänikin tulevan myös.
Olen aina ollut isokokoinen, mutta lähinnä vain ikäisekseni pitkä, mutta viimeisimpinä vuosina on myös tuota painoa jo minulle alkanut kertyä. Nykyään mittani ovat 170/71.
Harrastan suhkoht paljon liikuntaa, yleensä lähes päivittäin, nautin liikkumisesta ja teen sitä mielelläni.
no, pidän myös ruuasta ;) mutta syön silti terveellisesti.
Mutta mitä luulette, koska olen nyt jo näin painava, entä sitten vanhempana, tuleeko minusta lihava vain perinnöllisistä syistä vaikken haluaisi, vai voinko tehdä asialle jotain?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jatka liikuntaharrastustasi ja mahdollisuuksien mukaan lisää liikuntaa! Pidä huolta siitä, ettei painosi nouse nykyisestä.
Syntymälaihathan jaksavat nauraa ja halveksia isompiaan, mutta eivätpä he todellisuudesta mitään tiedä...
On hyvä että kiinnität huomiota asiaan jo nyt. Seuraavat 15 vuotta ovat sinulle kriittiset! Yritä vain pysyä tuossa painossa, niin kaikki OK. Tsemiä! :)
Mittasi vaikuttavat hyvin normaaleilta näin äkkiseltään sanottuna. Painoindeksisi on alle 25, eli olet normaalipainoinen.
En näe mitään syytä siihen, ettetkö voisi pysyä normaalipainoisena myös aikuisiässä. Kaikki tieto terveellisestä ravitsemuksesta ja liikunnasta on meidän ulottuvillamme. Se siinä vain on, että pitää PÄÄTTÄÄ normaalina pysymisen olevan itselle tärkeä juttu, tärkeämpi kuin nameista saatava hetkellinen tyydytys. Yksi hyvä konsti on kieltäytyä kokonaan herkuista arkena ja pitää lauantaita vaikka karkkipäivänä, niin aikuisia kuin tässä ollaankin. Silloin voi sitten ostaa namipussin tai suklaalevyn.
Lihavuus ei ole geeneissä, _taipumus lihomiseen_ on. Tämä tarkoittaa sitä, että joillekin meistä ruoka tuntuu maistuvan paremmin kuin toisille. Aineenvaihdunnassa voi olla myös yksilöllisiä eroja, mutta ne eivät ole suuria eivätkä merkityksellisiä painonhallinnan kannalta. Joku saa ruoasta enemmän nautintoa ja ajattelee sitä enemmän. Se on geneettistä, mutta myös ympäristö vaikuttaa - ja paljon. Jos lapsuudenkodissa ruoalle annetaan paljon lisämerkityksiä (syödään kun iloitaan, syödään suruun, ruoka palkitsemisen välineenä yms.) niin tottumus on monesti toinen luonto ja tätä samaa jatketaan aikuisina. Sama koskee liikuntatottumuksia. Vanhemmilta saatua mallia moni seuraa niin hyvässä kuin pahassa.
Sinusta ei tule lihavaa, jos pyrit elämään aktiivista elämää. Liikut nyt jo paljon, tee niin jatkossakin. Arjen hyötyliikunta on myös korvaamatonta. Käveleminen silloin kuin se suinkin on mahdollista, pyöräily, portaiden nouseminen jalkaisin hissin sijasta. Ruokavalion tarkkaileminen on ainakin itselläni sellainen juttu, jota teen joka päivä. Napostelu sun muu on minusta huono tapa, ellei sitten napostelun kohde ole kasvikset. Säännöllinen ruokajärjestys on paras: aamiainen, lounas, päivällinen ja pieni iltapala.
Lautasmallikin auttaa monesti pitämään syömistä kurissa esimerkiksi juhlissa, joissa onneksi usein on noutopöytä. Eli puoli lautasellista salaattia ja muita kasviksia (vähän tai ei lainkaan kastiketta!) ja neljännes perunaa/riisiä/pastaa ja neljännes kalaa tai lihaa.
Arkena iskevää makeanhimoa voi tyydyttää esim. Pro Feel-tuotesarjan jogurteilla ja Vitalinea-rahkoilla.
Mutta kaikki nämä neuvot varmaan tiedät jo itsekin. Niin paljon tietoa nykyisin tuppaa sisään ovista ja ikkunoista. Tärkein juttu on tosiaan mielestäni se PÄÄTÖS: eli tiedostaa arjen merkityksen painonhallinnassa. Haluaa ja päättää pysyä normaalipainoisena. Jos päätät, niin pysyt normaalina. Kukaan ei onneksi väkisin voi tunkea namppia ja ruokaa kurkusta alas. ;)
Olet jo saanut viisaita neuvoja painonhallintaan. Muutaman jutun vielä lisäisin, eli painoindeksiä ei voi käyttää vielä kasvuiässä oleviin, vaikka se sinulla normaali onkin. Voit vielä kasvaa pituutta, riippuen koska kuukautisesi on alkanut. Noin kaksi vuotta kuukautisten alkamisen jälkeen loppuu tytöillä pituuskasvu.
Jos liikut ja urheilet paljon, osa painostasi on varmaan lihasta ja lihashan painaa enemmän kuin läski. Jos mikään ei ole löllyvää, tiedät ettei se ole läskiä.
Tosi hienoa, että kiinnität asiaan huomiota jo nyt. Tuskin sinusta lihavaa tuleekaan, kun olet jo tiedostanut mahdollisuutesi lihomiseen helpommin kuin perheissä, joissa kaikki on hoikkia.
Vaikka geeneissä kulkisikin "helposti-lihomaan-koodi", ei se automaattisesti tarkoita, että kaikki lihovat. Se on vain sinulla "helpompaa", jos et kiinnitä syömääsi ruokaan ja liikuntaan huomiota. Mutta näinhän sinä et tee, joten olet oikealla tiellä.
Hyvä, että ajattelet asiaa jo nyt. On toki totta, että taipumus lihomiseen on jossain määrin perinnöllistä. Oman elämänkokemukseni mukaan on kuitenkin vähintään yhtä yleistä siirtää lihottavia ruokatottumuksia perheen sisällä ja sukupolvesta toiseen, ja niin syntyy harha perinnöllisestä lihavuudesta.
Minut syötettiin tosi pullukaksi jo pikkulapsena, siitä asti olin enemmän tai vähemmän pullukka siihan asti, kunnes muutin omilleni. Nyt, 39-vuotiaana, olen viimein löytänyt oman linjani ja ruokatottumukseni ja painoindeksi on 20 tai joskus jopa alle. Syön mielestäni hyvin ja riittävästi, mutta ennen kaikkea vietän aktiivista elämää enkä käytä autoa. Kävelen aina kun voin, enkä juuri koskaan mässäile.
Jos haluat, sinäkin löydät oman tapasi voida hyvin. Tsemppiä!
... et tosiaankaan ole ylipainoinen. Älä ota mallia sukulaisistasi vaan tee niinkuin järkesi sanoo: jatka liikkumista ja syö terveellisesti.