Keskustelkaa tuosta aiheesta ja koittakaa löytää jotain järkevää selitystä.
Omakohtaisia kokemuksia ja kokemuksen kautta saatuja vastauksia mieluiten kuin turhia psykoterapeutin lausuntoja.
Omakohtaisia kokemuksia ja kokemuksen kautta saatuja vastauksia mieluiten kuin turhia psykoterapeutin lausuntoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Varsinaisille mielisairauksille ja erilaisille mielenterveydenhäiriöille on tautiluokituksessa useita satoja diagnooseja, joten kertoisitko omakohtaista kokemusta, niin osattaisiin yhtyä keskusteluun.
Mieli sairastuu ainakin silloin, kun elää sairaiden ihmisten kanssa. Enkä tarkoita mielenterveys-diagnoosin omaavia ihmisiä vaan ihmisiä, joiden elämäntapa on sairas. Esim. valehtelijat, pettäjät, alkoholistit, vallan käyttäjät ym ym ym...
Sairaat ihmissuhteet sairastuttavat terveenkin mielen.
Syrjäytyminen, ahdistuminen ja masentuminen ajaa myös mielen ongelmiin ja on usein korjattavissa esim. mielialalääkkeellä, mutta usein mielialalääkkeen toistaviikkoa kestävät voimakkaat sivuvaikutukset ajavat lääkityksen lopettamiseen vaikka elämän kirkkaus on muutamien päivien päässä.
ja niiden vähentyminen. Tähän liittyy yleisesti aistiärsykkeiden katoaminen. Olisi hyvä, jos saisi käyttää lunttia jossain sairaaloissa siitä, mitä on viime aikoina tehnyt, mitä tuntenut jne.
Siellä ollaan nimittäin sellaisessa tilassa, joka on keskittynyt lähinnä tunneaistiisi ja se ei ole hyvä luovan ajattelun kannalta. Sillä tavalla luovan, et pystyy tekeen puhetta vaativia päätelmiä ja huomioita. Tunneaistimus vaikeuttaa tätä tehtävää. Ajattelehan vaikka puheen pitämistä. Miksi tarvitse tukipaperia? Miksi katsot välillä paperiin, iskeekö epävarmuus? Mihin keskityt yleisölle puhuessasi? Miltä sinusta tuntuu, kun vastaat esitettyyn kysymykseen?
vastaamaan, on parempi kysymys. Pyrit vastaamaan nopeasti, rehellisesti, antaen itsestäsi mahdollisimmaa älykkään vaikutelman ts. asiallisesti.
mielialalääkkeistä tän vaikutuksen. Jotkut hakee esim. tunnereaktioita. Tästä voi päätellä, että heidän lähiympäristönsä kyky tuottaa tai toteuttaa näitä on heikentynyt. Niitä saattaa siis jotenkin hakee tai jotain.
Jotkut lääkkeet taas lisäävät tunne-elämää. Tämän voi nähdä esim. lisääntyneenä pelkotilojen kasvuna tuntemuksiaan kohtaan. Esim. TV-ohjelmat tuntuvat pelottavilta tai kiihdyttäviltä. Kolmannet taas tasaavat siten, ettei saa tuntemuksia mistään. Kaikki on aivan tavallista arkea, mutkatonta, helppoa. Sen todellisen helppuden voi sitten nähdäkin läheisistä. Ei tee mieli tehdä mitään koska mm. frustraation tunnepuuttuu. Sekä alitajuisen, tajunnallisen, että loppujenlopuksi piilotajuisen? .
Olen itse tullut pahoinpidellyksi lääkityksen vaikutuksen alaisena sekä itse aggressiiviseksi, eräs tuttavani, nuori nainen, tapettiin hänen ollessaan samalla lääkityksellä, samoin eräs miespuolinen ystäväni sai surmansa vähän vastaavasta syystä, lisäksi olen nähnyt todella monia itsemurhia ja vahinkoja. Sivuvaikutuksista voisi keskustella hieman enemmän, samoin lääkityksen vaihtoehdoista. Kun tunnetiloihin vaikutetaan se näkyy mm. olemuksessai ja vaikuttaa aina myös ympäristöön ja siten itseesi. Puhutaan non-verbaalisesta viestinnästä ja sen merkityksestä. Non-verbaalinen viestintä voi lääkítyksen alaisena häiriintyä.
...että syitä on yhtä paljon kuin sairastuneitakin, varsinkin jos kyse on masennuksesta, jota en pitäisi ns. mielitautina lainkaan. Masennushan on normaali tunne, joka muuttuu sairaudeksi pitkittyessään siten, ettei sitä saa enää katkaistua ilman apua.
Skitsofrenian syitä ei tiedetä, mutta itse uskoisin, että kyseessä on lähinnä neurologinen sairaus, joka on jossakin määrin perinnöllinen. Sairauden puhkeamiseen vaikuttaa myös stressi ja muut elämänkokemukset.
Kuitenkaan kaikki eivät sairastu vaikka heillä olisi samat altistavat tekijät ja sukutaustat kuin sairatuneella... Eli uskon, että kyse on viime kädessä aivotoimintaan liittyvästä piirteestä jota ei toistaiseksi tunneta kunnolla.
sanoin!
soosu, joka vastaa pähdenuorista jaksoi vielä korostaa, oman PAREMMIN koulutetun ihmisen tiedon merkistystä tässä asiassa, vaikka useita tuttaviani oli juuri kuollut ja häneltä oli juuri kysytty, et vastaako JUURI HÄN, päihdenuorista.
ei saisi ikinä määrätä siksi, että tuntisi aistinautintoa todellisuudesta. Mä en ole koskaan ollut niin aidosti itsemurhahakuinen, että olisin tehnyt päätöksen itsemurhan toteuttamisesta, paitsi lääkityksessä. Kymmenkunta ystävääni/kaveriani/tuttavaani ovat kuolleet psykiatrisen hoidon seurauksena ja he kaikki ovat yksinkertaisesti VAIN sairastuneet. Sossun mielestä heidän tilastaan ei tarvitse silloin huolehtia. Kaikki on vain normaalia sairautta. Arvaa onko pelottavaa! Jutella tuollaisen ihmisen kanssa, joka päättää sun elämästä, tyyliin eikö sulle tosiaan määrätty enää enempää sairaslomaa? Mulle ei ollut mitään ohjattua toimintaa, sain leikkiä osastoa YKSIN kotonani. Siellä osastolla saatu hoito ei todellakaan tähtää siihen, et hoitoa toteuttaa yksin kämpillä, vaan se on ammattitaitoisten ihmisten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa antamaa hoitoa. Tasaavissa mikään ei ns. taas riitä, aina on oltava parempi, ei ole tyytyväinen, niissä kolmansissa ei taas pysty. Olo on niin häiritsevä
tässä edellä kuvatussa suhtautumistavassa on mikä? Se lisää omaa motivaatiota. Ei toimi kaikilla, kaikilla ei ole mahdollisuutta sen motivaation lisääntymiseen ts. kohdetta mihin sen suunnata tai kohde voi suuntautua väärin.
Mä taas en ymmärrä tällä hetkellä, et mikä mun suhtautumistavassa on hyödyllinen. Miksi ajattelen tai ajattelisin tätä asiaa? Pakkoahan mulla ei ole.
Riittäkö hyvässä tapauksessa vartti viikossa? Se on se PALAUTTEEN osuus ja yhden asian tiimoilta.