Montako kertojaa kirjassa voi olla?

Käytän kaikkitietävää aika paljon, liikutan kaikkitietävää yhden henkilön päällä, jos tulee tilanne että tarvitsen näkökulman jossa tuo päähenkilö ei ole läsnä, voi kaikkitietävän helposti siirtää hetkeksi toisen henkilön ylle katsomaan maailmaa.

Luultavasti tämä tapa on lukijaystävällisin, liki kaikki bestsellerit on tällä kaavalla kirjoitettu, ilman jekkuja tai ylimääräisiä jippoja.

Yhden kertojan käyttäminen rajaa aika paljon kirjoittamista, voit näyttää vain tapahtumat jotka tuo henkilö näkee, tai kokee...

Mutta ohjeeksi sanoisin, että kirjoita ensin tarinasi, ihan minkä muotoisena tahansa, ja vasta tuon jälkeen kokeillen ja tuumien katsot mikä tapa kertoa tarina on luontevin :)

sille, kuinka monen kertojan suulla tarinaa kuvataan, ei ole olemassa mitään rajoja. kerro vaikka kymmenestä eri näkökulmasta jos saat sen hallittua ja se sopii tekstiisi. kokonaan yhden henkilön näkökulmasta kerrottu tarina voi kuitenkin olla omien kokemusteni mukaan raskasta luettavaa, ei tietenkään aina. jos henkilö ja tämän ajatusmaailma ovat mielenkiintoisia, ei silloin mielestäni ole mitään ongelmaa, että kuvaisit tarinasi hänen näkökulmastaan.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kertojien määrää ei ole rajattu. Esimerkiksi Ruttolinnassa on useampi kertoja, jotka vuorottelevat, ja lisää uusia kertojia tulee kun edetään tarinassa eteenpäin.

Jos henkilö on sen verran tärkeä tarinan kannalta, on se hyvä silloin laittaa kertojaksi. Kannattaa miettiä, onko juuri sillä henkilöllä jotakin tarinan kannalta tärkeää sanottavaa. Silloin, jos on vaikka pelkkä ohikulkija, ei siitä henkilöstä kannata kertojaa tehdä, koska sillä ei ole mitään sanottavaa tarinan kannalta. Silloin se tuntuu irralliselta.

Mutta kyllä yksikin riittää ihan hyvin. Ja kertojien lukumäärän olisi hyvä olla sellainen, että lukija pystyy hahmottamaan tilanteen. Jos niitä on liikaa, joutuu lukija mahdollisesti peruuttamaan ja tarkistamaan, että mikä tämä henkilö nyt olikaan, joten liikaakaan niitä ei saisi olla.

Myös kaikkitietävän-kertojan voi vaihtaa minä-kertojaksi, ja taas toisin päin. Näin on ainakin Tess Gerritsenin Katoaminen -kirjassa. Tess Gerritsen myös välillä kirjoittaa henkilöiden ajatuksia kursiivilla.

Kaikki riippuu tosin tarinasta ja siitä, mitä itse haluaa kertoa. Kun tietää mitä ja miten haluaa lukijan kokevan tapahtumat, on kertojien lukumäärän ja kertojan muodon (kaikkitietävä- vai minä -kertoja) valinnan aika.

kuten edellisetkin ovat jo sanoneet, kertojia voi olla yksi tai kymmenen... Valinta on sinun.

Itse tykkään kirjoittaa useamman henkilön näkökulmasta. Niin, että on kaikkitietävä kertoja, mutta melkeinpä koko ajan kerronta fokalisoituu jonkun henkilön kautta. Ohikulkijat eivät pääse kertojiksi, vaan mulla on yleensä muutama ns. päähenkilö, jotka vuorottelee. Toki olen välillä kirjoittanut muullakin tavalla. Mutta nyt kun asiaa tarkemmin miettii, niin tämä on ollut se pääasiallinen tyyli jo jostain 11-vuotiaasta lähtien, jolloin yritin ensimmäistä "romaania" raapustaa. :P

Jonkin verran omat mieltymykset taitaa vaikuttaa lukemiseenkin. Luen tässä David Copperfieldia, ja alan olla TODELLA täynnä tämän yhden ainoan henkilön elämää ja ajatusmaailmaa... Hohhoijaa. Vaikka kirjassa onkin tosi paljon mielenkiintoisia sivuhenkilöitä ja tuo elämänkerrallinen tyyli kai on vaan ainoa oikea siihen.

Mutta olen myös pitänyt monista kirjoista, joissa on vain yksi kertoja ja vaikka minäkertoja... Ja kirjan mielenkiintoiseksi saaminen on aina joka tapauksessa vaikeaa, siitä ei pääse mihinkään..:D