Olen vakaasti sitä mieltä että eri lajeja harjoittelemalla saadaan aikaan paras lähitaistelutaito, tarkoitan, että ei pidä jämähtää yhteen lajiin, itse aloitin jo alle 10 vuotiaana judon ja vuoroilloin kävin nyrkkeilytreeneissä, sitten 16 vuotiaana karate ja kahden vuoden päästä jujutsu, armeijan jälkeen aloitin vakvissani kalin ja Krav magan, nyt nyt harjoittelen magaa kolme kertaa viikossa ja kalia kaksi kertaa viikossa, defendoa en ole vielä kokeillut, mutta sekin laji täytyy katsastaa.
Aika kivasti olen pystynyt tositilanteissa soveltamaan oppimaani, jos olisin jämähtänyt judoon, olisin lajin musta vyö, mutta kadulla avuton ja helppo uhri.
Kannattaa treenata monipuolisesti lajeja ja valita se toimiva järjestelmä.
Aika kivasti olen pystynyt tositilanteissa soveltamaan oppimaani, jos olisin jämähtänyt judoon, olisin lajin musta vyö, mutta kadulla avuton ja helppo uhri.
Kannattaa treenata monipuolisesti lajeja ja valita se toimiva järjestelmä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuollaisella asenteella olisit pystynyt hankkimaan ikinä judon mustaa vyötä. Judon mustanvyön saavuttaminen edellyttää lajiin vakavasti suhtautumista ja usean vuoden harjoittelua sekä myös kilpailumenestystä.
oikotietä. Onhan se kiva kun tekniikka- ja kikkakokoelmat kiinnostaa, mutta se vastaa loppujen lopuksi asioiden pänttämistä kirjoista. Lihakset, tappelusilmä, ottelusilmä, refleksit, räjähtävävoima,.. ei kehity ollenkaan.
Judossa ja nyrkkeilyssä menestys vaatii sparttalaista elämän asennetta. Se kysyy luonnetta ja määrätietoisuutta. Lisäksi huipulle pääsy vaatii lahjakkuutta ja sinniä. Sitä ei löydy ninjatekniikoiden pohdiskelijoilta ja lajista toiseen hyppijöiltä.