niin ainakin haluan olla kaunis. Laihdutan juuri parhaillaan. Sen lisäksi käytän kevyttä meikkiä kulmakarvoihini ja hoidan ihoani. Olen huomannut, että jos maskeeraa liikaa, tulee persoonattoman näköiseksi.
Haluan nähdä peilistä kauniin ja huolitellun Sheilan. Se piristää minua. Tiedän tosiasian, etten voi olla läheskään jokaisen miehen makuun, mutta lohduttaudun ajatuksella "Aina pitää yrittää" (parhaansa).
Olen saanut ala-asteelta kammon ulkonäköni tehostamiselle. Eräs poika sanoi minulle kolmannella luokalla ruokalassa päin naamaa: "Et sinä ole kaunis", kun laitoin hiuksiani ponihännälle. Silloin en reagoinut mitään, hymähdin vain, mutta kyllä se tuonne takaraivoon on iskostunut. "En ole kaunis -miksi siis pukeutuisin naisellisesti tai laittaisin hiukseni edustavasti? Noloa yrittämistä se olisi ainoastaan", olen ajatellut jo pitkään.
Mutta kun tuumii, niin jokainenhan nainen haluaa olla kaunis! Kukapa naispuolinen ei haluaisi?? Ja jos joku nainen ei miellytä jonkun miehen silmää, tuskinpa tämä mies tuohon naiseen kiinnittää pahemmin huomiota, vaan antaa olla rauhassa. Joten tilanne on plus miinus nolla. Ei yrittämisessä mitään häviä, vaikka epäonnistuisi täysin, ainakaan tässä tapauksessa.
Mutta minulle on jäänyt siitä huolimatta kammo. Nykyisin uskallan tehostaa itseäni, mutten tuijottaa vastakkaista sukupuolta kovinkaan pitkään silmiin. Pelkään olevani toisen silmissä niin saakelin ruma. Pelkään, että jos tuijottaisin jotakin miestä, hänellä sattuisi olemaan juuri sellainen maku, etten minä näyttäisi muulta kuin rumilukselta. Tiedän, että osa myös pitää ulkonäöstäni, mutta en pysty sitä ulkoapäin päättelemään, että kuka. Siispä kammo yhä jyrää...
Täytyy vain lohduttautua ajatuksella: "Jokainen nainen haluaa ja yrittää olla kaunis".
Mutta pointtini oli se, että vaikka jäisin yksin, aion ainakin piristää itseäni pienellä ulkonäköni parantelulla. Se ei edes maksa paljoa, jos ostaa silloin tällöin vuodessa yhden uuden paidan tai yhden uuden luomivärin. Tai jos laittaa hiuksensa hieman eri tavalla kuin yleensä.
Kun minä katson peiliin, näen rehellisesti sanottuna kauniin naisen, mutta en mene kuitenkaan niin takuuseen siitä, että muut ajattelisivat samalla tavoin minuun katsoessaan. En ymmärrä, mikä tarve minulla on olla jokaisen miehen silmissä ok näköinen, koska eihän se ole mahdollista kenellekään.
Haluan nähdä peilistä kauniin ja huolitellun Sheilan. Se piristää minua. Tiedän tosiasian, etten voi olla läheskään jokaisen miehen makuun, mutta lohduttaudun ajatuksella "Aina pitää yrittää" (parhaansa).
Olen saanut ala-asteelta kammon ulkonäköni tehostamiselle. Eräs poika sanoi minulle kolmannella luokalla ruokalassa päin naamaa: "Et sinä ole kaunis", kun laitoin hiuksiani ponihännälle. Silloin en reagoinut mitään, hymähdin vain, mutta kyllä se tuonne takaraivoon on iskostunut. "En ole kaunis -miksi siis pukeutuisin naisellisesti tai laittaisin hiukseni edustavasti? Noloa yrittämistä se olisi ainoastaan", olen ajatellut jo pitkään.
Mutta kun tuumii, niin jokainenhan nainen haluaa olla kaunis! Kukapa naispuolinen ei haluaisi?? Ja jos joku nainen ei miellytä jonkun miehen silmää, tuskinpa tämä mies tuohon naiseen kiinnittää pahemmin huomiota, vaan antaa olla rauhassa. Joten tilanne on plus miinus nolla. Ei yrittämisessä mitään häviä, vaikka epäonnistuisi täysin, ainakaan tässä tapauksessa.
Mutta minulle on jäänyt siitä huolimatta kammo. Nykyisin uskallan tehostaa itseäni, mutten tuijottaa vastakkaista sukupuolta kovinkaan pitkään silmiin. Pelkään olevani toisen silmissä niin saakelin ruma. Pelkään, että jos tuijottaisin jotakin miestä, hänellä sattuisi olemaan juuri sellainen maku, etten minä näyttäisi muulta kuin rumilukselta. Tiedän, että osa myös pitää ulkonäöstäni, mutta en pysty sitä ulkoapäin päättelemään, että kuka. Siispä kammo yhä jyrää...
Täytyy vain lohduttautua ajatuksella: "Jokainen nainen haluaa ja yrittää olla kaunis".
Mutta pointtini oli se, että vaikka jäisin yksin, aion ainakin piristää itseäni pienellä ulkonäköni parantelulla. Se ei edes maksa paljoa, jos ostaa silloin tällöin vuodessa yhden uuden paidan tai yhden uuden luomivärin. Tai jos laittaa hiuksensa hieman eri tavalla kuin yleensä.
Kun minä katson peiliin, näen rehellisesti sanottuna kauniin naisen, mutta en mene kuitenkaan niin takuuseen siitä, että muut ajattelisivat samalla tavoin minuun katsoessaan. En ymmärrä, mikä tarve minulla on olla jokaisen miehen silmissä ok näköinen, koska eihän se ole mahdollista kenellekään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
taas olen mies joka yrittää laihduttaa miellyttääkseen naisia.niin se vain menee että ilman sitä toisen sukupuolen hyväksyntää ei ihminen voi olla onnellinen.haluaisin kerrankin olla se mies jolla myyjät hymyilevät kassajonossa :) ja en tietenkään halua viettää elämääni ykinäisenä.ja nyt tässä iässsä (25) alkaa jo kiinnostaa perheen perustaminenkin.no ehkä tapaamme jossain kun olemme molemmat laihduttaneet ja kelpaamme toisillemme :D
vaan ne minun kasvonpiirteeni. Itse olen mieltynyt niihin, mutta välillä huolestuttaa, jos kukaan muu ei niistä pidäkään kuin minä itse.
On tajutonta, etten voi olla tyytyväinen siihen hienoon kuvaan, jonka näen peilistä. Alan miettiä kaikkia niitä ihmisiä, jotka mahdollisesti eivät pidä ulkonäöstäni ( mietin kuinka paljon heitä mahtaa olla maailmassa...)
Tällaisen ajatteleminen on älytöntä, tiedän sen itsekin. Asia on vain niin, että taidan olla LIIAN riippuvainen muiden ihmisten mielipiteestä. =(
Kiitos kun vastasit. Kuinka paljon olet sitten ylipainoinen, jos voin kysyä?
hetkellä olen 120kg ja 187cm.olen ollut jopa vähän lihavampikin.
veljeni. Hänkin on 187cm ja noin 120 kiloa.
yksinäinen?jotenkin tuntuu että lihavilla miehillä on aika vaikeaa löytää seuraa,siksipä itsekin nyt laihduttelen.en ole ikinä ollut se haluttu mies ja se alkaa jo tähän ikään vähän nyrpiä.haluaisin vain että ulkokuoreni ei olisi este sen oikean löytämiselle.luotan siihen että saan painoni tippumaan,koska olen ns pakon edessä.naisten kanssa tulen kyllä muuten toimeen.olen aina se ystävä jonka kanssa on mukava jutella jne.olen lopen kyllästynyt katsomaan elämää tarkkailijan roolissa.haluan mukaan elämän rientoihin ja nautintoihin.mites sinulla?oletko vain neuroottinen painon tarkkailija,vai onko ylipainoa ihan taakaksi asti?
177 senttiä, 90 kiloa.
ei ole yksinäinen
minkälaista tavoitetta laihdutuksessasi?mukavaa että veljesi ei ole jäänyt yksin.ehkä minä vain olen tavannut vääränlaisia naisia,tai no kai lihaviakin voi olla komeita ja vähemmän komeita :) se jäi vähän ihmetyttämään miksi haluat miellyttää ihan kaikkia?meille miehille yleensä riittää kun miellyttää edes joitain.uskon että me onnistutaan laihduttaan,meillä taitaa olla molemmilla niin kova tahto nyt päällä :)saanko kysyä millainen on oma miesmakusi?
on hoikka, tummahiuksinen... hmm, siinä tärkeimmät. Mielummin katsoisin tummatukkaista ja lievästi pyöreätä miestä kuin vaaleahiuksista ja hyväkroppaista. Minun mielestäni tummat hiukset ovat yksinkertaisesti miehellä seksikkäät! Ja sellainen voimakas kyömy nenä on myös ihan jees. :)
On jonkinlainen "kyömy" tuulenhalkoja, mutta "voimakas" on siitä vähän liian hieno sana. Tarkotat kenties jotain muuta nenätyyppiä... ;)
En ainakaan itse näe tässä mitään hyvää, liian iso ja ruma.
sellaista jyrkästi alaspäin kaartuvaa, voimakasta nenänvartta. En osaa oikein selittää, mitä tarkoitan.
Sinä yrität kaunistua, minä komistua. Aika turhan pitkään näytinkin stereotyyppinörtiltä. (Enkö muka enää!) No, laihtuminen on minunkin päätös ollut jonkin aikaa ja tulosta on tullutkin. Samoin muutenkin kuntoilulla yritän saada vartaloon jämäkkyyttä. Likinäkösilmiini ottanen joskus laserleikkauksen. Tämä kaikki vaatii rahaa jota minulla sinkkuna voi kertyäkin työn myötä tarpeeksi. Projekti on pitkä ja kestänee useamman vuoden, olen silloin likellä kolmenkympin puoliväliä.
Tavoitteeni on joskus näyttää vähintään keskivertomiehelle, tyylikkäillä vaatteilla ehkä erottua edukseenkin. Aivan kuin edellinenkin kirjoittaja haluaisin kokea jonkun naisen katsovan minua kiinnostuneena, vaikkapa yhden kerran elämässä edes. Ehkäpä lavatansseissa joskus pääsisin saatille.
Mutta yksi minulta puuttuu ja sen mukana kaikki, nimittäin oikea itsevarmuus.
"vääristyneet linssit", joilla katselet itseäsi. Olet sokea arvioimaan oman ulkonäkösi tasoa, näin uskoisin. Luulen, että olet todellisuudessa reilusti mukavamman näköinen kuin mitä itse arvioit. Ihan oikeasti.
Tiedän, että on ironista, että minä kirjoitan tällaista toiselle, koska itsellä on tasan sama ongelma :D. Mutta sellainen käsitys minulle tuli, että olisit ok-näköinen, mutta vain hieman epävarma. En tiedä, olenko oikeassa, tuli ainoastaan sellainen tunne.
P.S. rillit ovat paljon enemmän miehekkäät kuin naiselliset. :)
No, toivotaan todella että tilanne on parempi mitä kuvittelen. On se ainakin parempi mitä kymmenen vuotta sitten. Epävarma olen taatusti. Häpeällisiä tilanteita pyrin välttämään visusti mikä näkyy ujoutena.
Se on ikävää että takaraivoon jää kummittelemaan vanhat kommentit niinkuin sinullakin. On totta, että oman tilanteen näkee niin vaikeana. Ehkäpä oma tilanteesi ei juuri olekaan niin paha mitä epäilet. Ei kai tässä muuta tarvita kuin lisää positiivisia kokemuksia!
Mutta jos rehellinen olen, minulle on kertynyt niitä ihan kivasti. Mutta tuppaan aina muistella vain ikäviä tilanteita. Kunpa voisin maksaa rahaa, että saisin tämän luonteenpiirteen pois minusta. Olen menneisyyden vanki. :(
Eikös se lähde siitä mitä itse näet? Ainakin alku on hyvä.
Tuo on ihan totta, siitä se lähtee.
Näen itseni kaunottarena, mutta pelkään sen olevan pelkkää kuvitelmaa. Ehkäpä joskus uskon varmemmin sen, mitä näen omilla silmilläni. ;)
Mutta totta on myös se, että makuja on satoja. Saatan olla jonkun miehen mielestä hyvin lattean näköinen ellen suorastaan iljettävä.
Ihan suloiselta sä varmasti näytät ja kelpaat monille miehille. Minäkin kelpuutan ;)
Mutta älä käytä sanaa "varmasti", koska olen taikauskoinen ja kyseisen sanan kuuleminen alkaa ahdistaa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. ;)
Ei se silti muuta sitä faktaa että sä olet nätti :)
Mukavaa, että joku pitää kuvaamastani ulkonäöstä.
että et ole lyönyt hanskoja tiskiin, ja pidät itsestäsi huolta. Sitä minä arvostan ihmisissä.
Kiitos myös, kun olet tuonut tänne palstalle naisnäkökulmaa, sitä ei oikein osaa ymmärtää, että naisillakin on joskus vaikeaa. Vaikka ymmärränkin, etteivät kaikki naiset ole niitä suosituimpia, usein juuri ne "ei niin kauniit". En minäkään kaikkien lähestymisyrityksistä olisi niin innoissani, mutta imarreltu kumminkin, enkä todellakaan nauraisi tai tekisi muuta vastaavaa. En koe itseä niin hyväksi että voisin jotakuta "pilkata". Sen olen kyllä huomannut, että jokaisella on oma naismakunsa.
" En koe itseä niin hyväksi että voisin jotakuta "pilkata" "
Hienoa, että joku pysyy rehellisyydessä eikä koita pitää itsetuntoansa kasassa sairailla, valheellisilla peitetarinoilla. "Minä tunnen itseni huonoksi" -> "jostakin toisesta on etsitämällä etsittävä ja keksittävä vielä enemmän vikaa". Hyvä, ettet toimi näin.
Jos ihmiset puhuisivat aina totta, kukaan ei saisi osakseen niin paljon haukkuja kuin nykypäivänä. Tuli vain mieleen.
kuin kauneus jäljellä. Pidän itseäni ihan ok:n näköisenä, mutta haluan olla paremman näköinen. Ulkonäöstä on tullut suorastaan pakkomielle minulle. En halua kauniiksi, että miehet pitäisivät minusta (vaikka olisihan se plussaa!) vaan haluan kauniiksi, että itse pitäisin itsestäni. Jos minulla olisi ystäviä, en varmaankaan olisi näin pakkomielteinen tämän ulkonäköasian kanssa.
että olet ainakin yhdestä asiasta itsessäsi varma. Mutta toisaalta kauneus on niin ihmiskohtainen asia, ettei kukaan voi olla siitä koskaan täysin varma (aina on joku, joka ei pidäkään kauniina). Mutta ehkä tosiaan pitäisi olla välittämättä pahemmin muiden mielipiteistä. "Olla kaunis itseään varten" eli tyytyä siihen, että itse näkee itsensä peilistä kauniina.
Pittää taas mainita, että monet ihmiset on omalla tavallaan uskomattoman kauniita. Ei semmosta kansikuvatyyliä, plöh, vaan silleen vähän maanläheisempää. Silleen ohilkulkiessa leuka loksahtaa auki, että wau...
Samalla sitten kyllä jo tietää, että kaikki eivät kyllä tykkää sitten siitä samasta niin paljon. Jotkut vaan kolahtaa.
Mä en osaa kirjottaa mitä aattelen.
Itselläni on sama asenne, että vaikken nyt koskaan enää kellekään kelpaisikaan, pidän kuitenkin ulkonäöstäni huolta. Turhaan sitä aikaa on tuhlata mököttämiseen, mielummin vaikka urheiluun ja treenaamiseen. Onnea tuolle valitsemallesi tielle. :)