Olen etsiskellyt käytettyä venettä, mutta kaupankäynnin aloittaminen tuntuu olevan myyjille raskasta. Tuntuvat kuvittelevan, että tavaralla on kiinteä hinta kuin apteekin hyllyllä. Jos kysyy veneen ominaisuuksista, niin heti otetaan nokkiin. Kyllä ostajalla on oikeus kysellä kaupan kohteesta, jos sellainen on myytäväksi ilmoitettu. Samoin on hintapyynnön laita: asiasta ei oikein niinkuin millään sopisi keskustella. "Ei ole alennusmyynnissä", on tavallinen kommentti, jos yrittää haarukoida myyjän näkemystä.
- Pitäkää paattinne! Odottakaa, että kohdalle tulee aivoton kasvi, joka ei kysy mitään ja nielee perustelemattoman hintapyynnön. Alan katsella uusia veneitä, ehkä hieman alunperin aiottua pienempää, mutta saan varmaan selkokielisen vastaanoton.
- Pitäkää paattinne! Odottakaa, että kohdalle tulee aivoton kasvi, joka ei kysy mitään ja nielee perustelemattoman hintapyynnön. Alan katsella uusia veneitä, ehkä hieman alunperin aiottua pienempää, mutta saan varmaan selkokielisen vastaanoton.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taunot soittelee ja tinkii vaikka ei ole edes venettä nähnyt. Tarjouksia voi antaa sitten kun on tutustunut tavaraan... ei sikaa säkissä edes tingittynä.
Niin paljon varmaan itse kukin olemme elämämme aikana tavaraa ostaneet ja myyneet, että meillä kullakin on tästä asiasta varmasti jokin mielipide.
Itse olen asiasta sitä mieltä, että pallo on myyjällä. Jos haluaa tavaransa menevän kaupan on oltava joustava, pyydettävä vaikka sitten tarjous. Ja tuotetta ei kukaan puhelimessa pane alenusmyyntiin, en ainakaan itse ole tähän syyllistynyt - osviittaaa voi antaa etä joustoa on mutta kannattaa suhteuttaa pyynnit oikealle tasolle. Tosin, ostajallakin pitää olla taitoja, jotta saa alenuksia aikaan. Mutta kaupankäynnin toteutuminen on myyjästä kiinni, itse olen erilaisissa osto/myyntitapahtumissani törmänyt samaan jäyhään ostajaan.
Annetut small-talk ohjeet olivat hyvät, myyntitilanteessa pitää osata antaa ostajalle sitä palveua joka heille sopii.
Soittaisitko vaikka ilmoituksen perusteella myyjälle joka mainostaa vain tosiostajalle :-))
Miksi ei voi esittää hintakäsityksiään jo sähköpostissa, koska eihän enää tarvitse matkata satoja kilometrejä katsomaan jotain raatoa. Digikuvat välittyvät netissä ja ostajakandidaatti saa esimakua kaupan kohteesta kuvien välityksellä. Näkee, millaisessa kunnossa on köli, pilssi jne. Kyllähän sellaisen perusteella jo jotain voi lausua. Jos sitten myyjän näkökanta ja ostajan lähestyvät riittävästi, ostaja voi matkustaa katsomaan venettä ja tekemään tarjouksen.
Käytetyn tavaran kaupassa ei voi olla "listahintaa". Venehän voi olla mitä vain tasoltaan, joten ostajan on se tarkastettava. Sen sijaan 59 000 euroa on aina 59 000 euroa. Ja kun raha liikkuu tililtä tilille, ei ole edes väärän rahan pelkoa.
Kävin pari vuotta sitten Englannissa ostamassa käytettyä purjevenettä yhdeltä maailman suurimmista välitysliikeestä.Kauppaa oli hierottu pitkään puhelimessa ja sähköpostissa puhetta ei ollut tinkimisestä.Lensin Englantiin katsomaan venettä,veneen nähtyäni olin hetken mietteliäs.Agentti käski jatkaa tarkastelua sillä mielellä että,60000 puntaa on hyvä tarjous vaikka alkuperäinen pyynti oli 90000 puntaa.Liike oli muuten Berthon ja palvelu erinomaista.
Kautta vuosituhansien on ihmisten välillä aiheuttanut mielipiteenvaihtoa kaupankäynnin jalo taito. Hyödyke voi olla mikä milloinkin: suola, öljy, silkki, tykinkuulat,sähkö, kookospähkinät ja kuten tässä, veneet.
Onpa asiaa pohdiskeltu teoreettisella tasolla niinkin vaikeisiin mittasuhteisiin että on saatu aikaiseksi oppiaineen tynkä nimeltä liiketaloustiede.
Jutun juoni kaikessa yksinkertaisuudessaan on kysynnän ja tarjonnan laki. Myyjällä on jotain sellaista jonka ostaja haluaisi saada itselleen. Tai toisinaan myyjä myy sellaista jota kukaan ei huoli ilmaiseksikaan. Puhutaan myyjän vs. ostajan markkinoista.
Kipeimmin kaupankäynnissä kalvaakin juuri tuotteen hinta. Sellaista ei mistään katekismuksesta ole löydettävissä, vaan se asettuu markkinoitten ohjaamalle tasolle. Sellainen hinnoittelu jossa voisin aina ostaa halvalla ja myydä hyvällä voitolla on itselle kannattavin, mutta sen saavuttaminen on hyvin vaikeaa. Moni ajattelee juuri itsellään olevan tällaisen selvänäkijän kyvyn. Tällaisia henkilöitä osallistuu erityisen innokkaasti pörssiosakekauppaan.
Venekaupassa fiksuimmat eivät osta mitään. Loput meistä seuraavat markkinoiden yleistä hintatasoa ja tekevät ratkaisunsa sen pohjalta. Tinkaaminen hinnasta on enemmän psykologiaa kuin realismia. Usein fiksu myyjä laittaakin hintaan tinkimisvaran ts. pistää hinnan päälle jonkin könttäsumman jonka ostaja "onnistuu" ovelalla tominnallaan tinkimään pois ja näin kummallekin osapuolelle jää hyvä maku kaupasta.
Ainoa oikea hinta tavaralle on se, jolla kauppa syntyy. Pyytää saa ja tarjota mitä vain.
Tuo kysynnän ja tarjonnan laki taitaa olla niitä vähiten ymmärrettyjä täällä Suomen maassa.
Kaupan hieromisen prosessi, varsinkin venekaupassa on psykologiaa ja inhimillistä kanssakäymistä. Siihen on valmistauduttava huolella; saatava asiakas kiinnostumaan ja ottamaan yhteyttä (ilmoitus), laitettava tavara houkuttelevaan kuntoon (siivottava ja poistettava hajut ym. epämiellyttävät asiat), myytävä ensin oma persoona potentiaaliselle asiakkaalle (=ns. pikkupuheet), selvitettävä kysymyksillä asiakkaan todelliset tarpeet ja lopuksi esitetään kaupan lukkoon lyömistä. Myyjä ja ostaja eivät ole vastapuolia eikä asiassa saa olla minkäänlaisia agressioita mukana. Kauppa syntyy vain silloin, kun molemmat ovat tyytyväisiä. Parhaassa tapauksessa heistä tulee pitkäaikaisia ystäviä. Näin minullekin kävi erään erinomaisen "kauppamiehen" kanssa.
...tuota asennettasi hintapyyntöön. Jos myyjä on sitä mieltä, että pyydetty hinta on se, jolla hän on valmis tavarasta luopumaan, niin silloin ostajan on se nieltävä tai poistuttava. Kitisemättä. Miksi ihmeessä oletat, ettei se "myyjän näkemys" olisi jo hintapyynnössä selkeästi ja pitävästi ilmaistu? Eikä muyyjän tarvitse mitenkään perustella hintapyyntöään muutenkaan. Ei tinkiminen ole meillä ikinä ollut välttämätön osa ns. hyviä kauppatapoja.
Keskustelu veneen ominaisuuksista taas on kokonaan toinen asia, mutta asiallista sävyä kai siinäkin saa odottaa? Ja olen perin samaa mieltä siitä, että erityisen omituisia ovat ostajat, jotka venettä näkemättä alkavat tinkimisen. Sitten kun vene on läpikotaisin tutkittu ja mahdolliset ongelmakohdat keskusteltu myyjän kanssa, voi ehkä ruveta esittämään omaa hintatarjoustaankin. Ja vastaavasti, jos myyjä suuttuu siitä, että ostaja mainitsee ääneen jonkin todella löytämänsä vian, niin sitten on varmaan viisainta lähteä kävelemään.
Syy miksi nyt myyjät varmasti ottavat nokkiinsa ostajien kysyessä hinnasta, on se että pääsääntöisesti myyjät ovat tällähetkellä hinnoitelleet tuotteensa niin hyvin ja odottavat löytävänsä uusrahakkaita maksajia. Eli venemarkkinat erityisesti käytetyissä tuntuvat olevan ylikuumentuneet. Ja sen jälkeen, kun on suututtanut myyjän hintakyselyillä on tietysti turha enää kysyä ominaisuuksistakaan. Sanoisimpä siis, että on osattava kaupankäynnin jalo taito, jossa osataan myös tinkiminen niin, että molemmille jää hyvämieli kaupanteosta.
Sanoisinpa että jos ei myyjän pinna kestä katkeamatta myyntityötä, niin voisi antaa purkkinsa ammattivälittäjän myytäväksi. Kyllä kaupankäynnissä pitää pystyä neuvottelemaan ja kuuntelemaan ostajaa. Päinvastaisella asenteellä jäävät kyllä kaupat tekemättä.