miksi useimmilla ihmisillä jos on joitain mielisairauksia niin on samantien monta? itselläni on masennus,paniikkihäiriö,lievä adhd, lievä ahdistuneisyyshäiriö ja trikotillomania. elä nyt sitten näitten kanssa. syön paroxetiinia 20mg yks päivässä. söin lääkkeitä (kk:den ajan 40mg) noin vuoden, ja sitten lopetin. nyt olen ollut puolisen vuotta syömättä ja kaikki paniikkioireet palaavat pikkuhiljaa,joten alotin uudestaan lääkkeet. mä en jaksa tätä enää!
monet mielesairaudet
jaksaenää
6466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos ajattelisit, ettei sun tarvitse olla sellainen. Sun ei tarvitsisi olla sairas, vaan voisit elää ihan normaalia elämää ja olisit oireistasi huolimatta ihan normaali, tavallinen ihminen. Meitä on niin moneen lähtöön.
Itselläni kai on Aspergerin syndrooma. Selvinnee lopullisesti ennen joulua. Mutta sen lisäksi siihen on kai sitten kertynyt psykiatrisia oireita ja tauteja, kuten masennus, pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, sosiaalinen fobia ja on myös lievän adhd:n epäily. Masennus ja fobia ovat kai seurausta kaikesta kokemastani ympäristön halveksinnasta minua kohtaan. Olen ulkopuolinen jokapuolella. Mikään ei enää tunnu miltään, ei edes opiskelu joka oli vuosia ainoa kiinnekohtani elämässä.
En ole koskaan suostunut syömään lääkkeitä, mutta toisaalta masennukseni ei ole kestänytkään kuin yhtäjaksoisena ja vaihtelevana reilun vuoden. Piakkoin toivon saavani jotain lääkettä masennukseen, kunhan katsotaan mitä tämän Aspergerin kanssa ensin tehdään.
Olen vain niin helvetin täynnä muita nk. tavallisia, normaaleja ihmisiä. Vihaan heidän tekopyhyyttään ja naurettavia sosiaalisia käyttäytymissääntöjään. Vihaan leimautumista, tuijottamista ja tarkoittavia katseita. Erilaisuutta ei hyväksytä, ei sitten millään. Näen vain nykyään pahuutta toisissa ihmisissä, mutta ehkäpä heissä ei sitten monissa muuta näkyvillä olekaan. Lapsena sain olla vielä oma itseni koulua lukuunottamatta. Eipä silloin ollut koskaan masennuksesta tietoakaan. Olen niin oudon väsynyt koko ajan. Uni on paras olotila minulle, mutta siitäkin ikäväkseni aina herään. Herättyäni voin hetken olla levollinen, mutta sitten taas kaikki paska täyttää mieleni.
Voi kun pääsisi rauhallisesti pois tästä pahasta maailmasta. Mutta ne pääsevät tai joutuvat, jotka haluaisivat elää ja joilla voisi olla vielä monta hyvää vuotta jäljellä. Minä en vain ymmärrä korkeampaa enkä Hänen suunnitelmiaan enkä totisesti niitä aio hyväksyä, jos tämä näin jatkuu. En voi kuitenkaan itseäni tappaakaan kun pelkään sairautta ja kipua. Siis täällä on vain oltava. Mutta nyt en näe enkä koe pienintäkään syytä yrittää enää itse. Haistakoot kaikki tavalliset onnelliset itseänne ja elämäänne täydellisenä pitävät, ne jotka jakavat ihmisiä normaaleihin ja epänormaaleihin.
Olen vain niin helvetin täynnä muita nk. tavallisia, normaaleja ihmisiä. Vihaan heidän tekopyhyyttään ja naurettavia sosiaalisia käyttäytymissääntöjään. Vihaan leimautumista, tuijottamista ja tarkoittavia katseita. Erilaisuutta ei hyväksytä, ei sitten millään. Näen vain nykyään pahuutta toisissa ihmisissä, mutta ehkäpä heissä ei sitten monissa muuta näkyvillä olekaan.
lainasin, mä tunnen ihan samoin, säpsähdin, ihan kuin mä oisin kirjottanu ton
Kirjoitat hirmu hyvin, sopisit toimittajaksi tmv.:) Muakin otattaa päähän ihmiset! Mä oon ollut sairas pienestä pitäen ja tämä hemmetin sairauteni vaatii hoitoa jatkuvasti:( Ei oikein mahda mitään sille, miksi synnytään, pitääpi vaan yrittää jaksaa! Tsemppiä vaan teillekkin:)
Ota hyvä mies E-EPAA!
Jotain semmosta mikä piristää sinua, tai antaa elinvoimaa, ootko esim. puhunut vaikka läheistesi kanssa ongelmista ja vaivoista vai johtuvatko ne jostain mitä on aikaisemmin tapahtunut elämässäsi, noita asioita kannattaa miettiä. Tupakkakin voi aiheuttaa masennusta.
Onko lapsuudessasi tapahtunut jotakin mikä aiheuttaa nyt vanhemiten oireita.