kuinka paljon vieläkin

Sua ei kukaan ole ajatellutkaan. Varattu mies!

Miksi sinä, jolla on rakas kotona, luet tekstejä täällä ikävä-palstalla ? Etsitkö täältä (häntä, joka ei sinua vähempää vois kiinnostaa) ?

varatulle miehelle. ainakin viimeksi kun hänestä kuulin, oli 'vapaalla jalalla'.

aamun valossa ikävä helpottaa. illalla se kai taas palaa. kun on hiljaista...

varattuna täällä?? Ap jo vastaskin. On sulla ainakin hyvä mielikuvitus.

hän, joka olisi periaatteessa voinut tämän kirjoittaa. (Varattuihinkin voi ihastua, on eri asia, haluaako tehdä asialle jotain vai yrittääkö vain unohtaa kaikin mahdollisin keinoin)

Hänelle sanoisin näin: sinua EN halua, en ole koskaan halunnut. Olet saanut tietyistä seikoista sellaisen käsityksen, mutta se kaikki oli vain halua selvittää, mitä ihmettä sinä aiot!

Peiliin katsominen auttaa. Huomaan kyllä, milloin joku on kiinnostunut minusta. Paikalle ilmestyminen (vaikkei olisi pakkokaan), puheet, käyttäytyminen, kaikki paljastaa. Jos et olisi ollut minusta yhtään kiinnostunut, olisit käyttäytynyt aivan toisin! Edelleenkin nähdessämme se sama peli jatkuu, päästä varpaisiin mittailu.

Olet imarreltu ihastumisestani, ymmärrän sen. Enkä syytä sinua mistään, huomautan vain asioista, joita sinun pitäisi ajatella. Eipähän tarvitsisi ihmetellä, miksi joku kysyy, missä mennään. Pyysin jo anteeksi, eikö kaiken pitäisi olla selvää??

Niin, en ole kirjoittanut alkuperäistä viestiä ja en ole yleensäkään kirjoitellut tänne päästyäni näistä tunteista yli. Jotain jäi, mutta siitä sinä et häiriinny. En kirjoittele tänne, enkä muuallekaan. Elän elämääni, jossa on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Emme näe, enkä välttämättä huomaisi sinua, vaikka seisoisit vieressäni. Et kuulu elämääni enää mitenkään, näin se vaan menee.

--Sinulle, kuka sitten tämän viestin kirjoittaja oletkaan, sanon, että ihmettelen kyllä sinuakin. Ei sinullakaan taida olla puhtaat jauhot pussissa, kun täällä pitää "mesota". Kannattaisi ajatella ensin sitä, mitä itse on tehnyt ja mitä voisi tehdä toisin. Vasta sitten on oikeus arvostella toisia.

(Jos puhuisin tämän, puhuisin rauhallisesti ja ystävällisellä äänensävyllä, en syyttäen enkä ääntäni korottaen. En siis ole ärtynyt tai vihainen.)

Jos olisit kirjoitti:

hän, joka olisi periaatteessa voinut tämän kirjoittaa. (Varattuihinkin voi ihastua, on eri asia, haluaako tehdä asialle jotain vai yrittääkö vain unohtaa kaikin mahdollisin keinoin)

Hänelle sanoisin näin: sinua EN halua, en ole koskaan halunnut. Olet saanut tietyistä seikoista sellaisen käsityksen, mutta se kaikki oli vain halua selvittää, mitä ihmettä sinä aiot!

Peiliin katsominen auttaa. Huomaan kyllä, milloin joku on kiinnostunut minusta. Paikalle ilmestyminen (vaikkei olisi pakkokaan), puheet, käyttäytyminen, kaikki paljastaa. Jos et olisi ollut minusta yhtään kiinnostunut, olisit käyttäytynyt aivan toisin! Edelleenkin nähdessämme se sama peli jatkuu, päästä varpaisiin mittailu.

Olet imarreltu ihastumisestani, ymmärrän sen. Enkä syytä sinua mistään, huomautan vain asioista, joita sinun pitäisi ajatella. Eipähän tarvitsisi ihmetellä, miksi joku kysyy, missä mennään. Pyysin jo anteeksi, eikö kaiken pitäisi olla selvää??

Niin, en ole kirjoittanut alkuperäistä viestiä ja en ole yleensäkään kirjoitellut tänne päästyäni näistä tunteista yli. Jotain jäi, mutta siitä sinä et häiriinny. En kirjoittele tänne, enkä muuallekaan. Elän elämääni, jossa on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Emme näe, enkä välttämättä huomaisi sinua, vaikka seisoisit vieressäni. Et kuulu elämääni enää mitenkään, näin se vaan menee.

--Sinulle, kuka sitten tämän viestin kirjoittaja oletkaan, sanon, että ihmettelen kyllä sinuakin. Ei sinullakaan taida olla puhtaat jauhot pussissa, kun täällä pitää "mesota". Kannattaisi ajatella ensin sitä, mitä itse on tehnyt ja mitä voisi tehdä toisin. Vasta sitten on oikeus arvostella toisia.

(Jos puhuisin tämän, puhuisin rauhallisesti ja ystävällisellä äänensävyllä, en syyttäen enkä ääntäni korottaen. En siis ole ärtynyt tai vihainen.)

täyttä asiaa.

Jos olisit kirjoitti:

hän, joka olisi periaatteessa voinut tämän kirjoittaa. (Varattuihinkin voi ihastua, on eri asia, haluaako tehdä asialle jotain vai yrittääkö vain unohtaa kaikin mahdollisin keinoin)

Hänelle sanoisin näin: sinua EN halua, en ole koskaan halunnut. Olet saanut tietyistä seikoista sellaisen käsityksen, mutta se kaikki oli vain halua selvittää, mitä ihmettä sinä aiot!

Peiliin katsominen auttaa. Huomaan kyllä, milloin joku on kiinnostunut minusta. Paikalle ilmestyminen (vaikkei olisi pakkokaan), puheet, käyttäytyminen, kaikki paljastaa. Jos et olisi ollut minusta yhtään kiinnostunut, olisit käyttäytynyt aivan toisin! Edelleenkin nähdessämme se sama peli jatkuu, päästä varpaisiin mittailu.

Olet imarreltu ihastumisestani, ymmärrän sen. Enkä syytä sinua mistään, huomautan vain asioista, joita sinun pitäisi ajatella. Eipähän tarvitsisi ihmetellä, miksi joku kysyy, missä mennään. Pyysin jo anteeksi, eikö kaiken pitäisi olla selvää??

Niin, en ole kirjoittanut alkuperäistä viestiä ja en ole yleensäkään kirjoitellut tänne päästyäni näistä tunteista yli. Jotain jäi, mutta siitä sinä et häiriinny. En kirjoittele tänne, enkä muuallekaan. Elän elämääni, jossa on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Emme näe, enkä välttämättä huomaisi sinua, vaikka seisoisit vieressäni. Et kuulu elämääni enää mitenkään, näin se vaan menee.

--Sinulle, kuka sitten tämän viestin kirjoittaja oletkaan, sanon, että ihmettelen kyllä sinuakin. Ei sinullakaan taida olla puhtaat jauhot pussissa, kun täällä pitää "mesota". Kannattaisi ajatella ensin sitä, mitä itse on tehnyt ja mitä voisi tehdä toisin. Vasta sitten on oikeus arvostella toisia.

(Jos puhuisin tämän, puhuisin rauhallisesti ja ystävällisellä äänensävyllä, en syyttäen enkä ääntäni korottaen. En siis ole ärtynyt tai vihainen.)

Juuri tällaiseen tilaan yritän itsekin päästä.

Mä oon unohtanu sut jo. Muista sä että kauneus tulee aina katsojasta. Ja turha yrittää soittaa, tiedät miten metsä vastaa :D Kusipäääää!