Kertokaapas tapaatteko lapsianne miten usein. Ja miten noi tapaamis asiat muuten sujuvat?
Olen kiinittänyt huomion monen yhäidin kertomana samaan asiaan kuin omien lasteni isän kanssa on.
Olemme joutuneet taistelemaan että edes jonkinlaiset välit ja tapaamiset sujuis lasten ja isän välillä. Omia vähiä voimavaroja tuhlaten koitamme isät saada huomaamaan omat lapsensa.
Nyt kiinostais isien ja varsinkin sellaisten isien, jotka eivät niitä tapaamisia ja yhteydenottoja muuten harrasta kuin "taistelun" tuloksena, että miksi se näin on?
selitykseksi ei mielestäni kelpaa että kun exä on niin idiootti tai rahanahne paskiainen.
Kyseessä on teidän lapsenne jotka kaipaavat isäänsä. Ja että jos koitatte kostaa äidille niin se kostautuu lapselle.. ja lopuksi itseenne.
Selittäkää nyt minulle tyhmälle isät miksi te kohtelette lapsianne noin?
Tämä kirjoitus sai tosi vähän isiä liikkeelle tuolla toisella palstalla joten siirän sen tänne.
Jospa täältä isät sen näkisivät.
Meillä ei edelleenkään tietoa milloin isä seuraavan kerran lapsiaan aikoo tavata...
Joululomalla kuopus sai olla isällään paripäivää. toiset ei lainkaan.
Kysymyksiini tulee vastaus että ehkäpä helmikuussa....
Mutta elämä on asettunut omiin uomiinsa ja kevättä kohti kuljetaan,
Isää lapset kaipaavat se ei ole muuttunut.
Olen kiinittänyt huomion monen yhäidin kertomana samaan asiaan kuin omien lasteni isän kanssa on.
Olemme joutuneet taistelemaan että edes jonkinlaiset välit ja tapaamiset sujuis lasten ja isän välillä. Omia vähiä voimavaroja tuhlaten koitamme isät saada huomaamaan omat lapsensa.
Nyt kiinostais isien ja varsinkin sellaisten isien, jotka eivät niitä tapaamisia ja yhteydenottoja muuten harrasta kuin "taistelun" tuloksena, että miksi se näin on?
selitykseksi ei mielestäni kelpaa että kun exä on niin idiootti tai rahanahne paskiainen.
Kyseessä on teidän lapsenne jotka kaipaavat isäänsä. Ja että jos koitatte kostaa äidille niin se kostautuu lapselle.. ja lopuksi itseenne.
Selittäkää nyt minulle tyhmälle isät miksi te kohtelette lapsianne noin?
Tämä kirjoitus sai tosi vähän isiä liikkeelle tuolla toisella palstalla joten siirän sen tänne.
Jospa täältä isät sen näkisivät.
Meillä ei edelleenkään tietoa milloin isä seuraavan kerran lapsiaan aikoo tavata...
Joululomalla kuopus sai olla isällään paripäivää. toiset ei lainkaan.
Kysymyksiini tulee vastaus että ehkäpä helmikuussa....
Mutta elämä on asettunut omiin uomiinsa ja kevättä kohti kuljetaan,
Isää lapset kaipaavat se ei ole muuttunut.
Vastaukset 31
Vanhimmat
On olemassa miehiä ja
sitten on poikia.
Iästä riippumatta.
Toi oli erittäin hyvin sanottu.
Minulla on 3-vuotias poika, jota isä ei ole tavannut kertaakaan eron jälkeen. Siitä on jo melkein vuosi. Enkä ole edes jaksanut taistella tapaamisten vuoksi, kun mies ei pysty huolehtimaan edes itsestään. Olen hyväksynyt tilanteen ja näin on parempi.
Jaa... että tommostakin on.
Meillä on silleen että äiti yrittää
viedä lapset ja isälle ei suotaisi edes
tapaamisoikeutta.
Siinä tapauksessa asia olisi ehkä toisinpäin, jos äiti onnistuisi omia lapset: siinä tapauksessa isä olisi taas syntipukki joka ei huolehdi lapsistaan... aivan käsittämätöntä !!!
Mielestäni joissain tapauksissa jopa yhteiskunta on katkeroittanut miehen siihen ettei lapsien tapaaminen onnistu.
Mm. kuntien lastenvalvojilla on periaate että mies ja isä on syyllinen aina johonkin, täten isien oikeuksia tapaamisiin voi polkea.
Erotilanteissa yleensä toisia loukataan. Mutta miten sitten kun tarvitaankin siltä loukatulta osapuolelta lapsenhoidollista apua.
Asianhan voisi rinnastaa vaikka siihen että ensin ihmistä lyödään ja tovin kuluttua pyydetään apua.
Monelle isälle se on "luonnollinen" tapa kostaa katkeroituminen.
"kosto" sanaa on joissain yhteyksissä vähätelty sanana ja pidetty sitä jotenkin "eläin maailmaan"
sopivampana terminä. Mutta koston tunnetta meistä jokainen tuntee jossain elämänsä vaiheessa, oli sitten mies nainen tai jokin muu.
Jos lapsi ei näe omaa isäänsä, on se lapselle jossain iässä katkeroittava tekiä. Lapsi luulee että hänessä on jotain vikaa kun oma vanhemi ei halua häntä tavata.
Eron jälkeen kun voisi vihat ja kaunat kuopata ja lähteä ns. puhtaalta pöydältä elämään uudessa elämäntilanteessa eteenpäin. Joillekkin elämä lähtee eteenpäin paremmin joillekkin huonommin.
Muutin erilleen vaimostani 2 vuotta sitten. Avioero astui voimaan yli vuosi sitten. Poikamme on nyt 5. Erosimme "ystävinä" tosin välillä hirveitä tappeluja, enimmäkseen rahasta. Minä olen ihan hyväpalkkaisessa duunissa ja hän enemmän tai vähemmän työttömänä, tosin asuu uuden miehensä kanssa samassa taloudessa(minä sinkkuna). Poika on minulla viikon ja äidillään viikon. Maksan elatusmaksua alle 100 euroa kuussa. Joskus ihmettelen, miksi maksaisin penniäkään, onhan vastuu lapsesta tasan 50:50 ja hän äitinä saa vielä lapsilisät. Tosin siitä hyvästä sitten hankkii pojalle vaatteet. Ihmettelin aikoinani, kun exäni kävi sosiaalitoimistossa juttelemassa asioista. Tantta tiskin takana oli kuulemma ihmetellyt ettenkö muka hakannut häntä ja maksoinko muka ajallaan. Oli tarjonnut apua huoltajuuden viemiseen minulta!! exäni joutui jopa puhumaan puolestani, että olen oikeasti hyvä isä. Huojentavaa huomata, että avioerossa miehen asema on todella vahvalla pohjalla...
Ei tulisi mieleenkään jättää väliin oman poikani tapaamista. Huolettaakin tulevaisuus, kun poika menee kouluun, niin muuttaa silloin pysyvästi äidilleen :-(
Luulenpa, että isät jotka eivät viitsi tavata lapsiaan, ovat joko uudessa suhteessa olevia "uuden naisen ikeen alla" eläviä selkärangattomia paskoja tai vahingossa isiksi tulleita tuttavuuksia. Tiedän toki poikkeuksiakin.
Et kertonut kauan olitte suhteessa tms. taustoja asioista.
Ajattelin vastata, kun sapettaa aina nämä yh-äitien jutut...Koska äidithän yleensä saa aina ihme ja kumma huoltajuuden, vaikka isä olisi parempi huoltaja kuin äiti! Minun miehelläni on kaksi poikaa edellisestä liitosta, ja joo, hänen ex todellakin pompotti miestäni kuin pomppupalloa suuntaan ja toiseen mielensä mukaisesti. Lasten vuoksi pomppi mieheni ex:nsä pillien mukaan. Ns. tapaamisoikeudet meni siten kun ex:lle ne sopi. Ja jos meille ei jostain syystä sopinut, niin jo oli eukko itkemässä sossun ämmälle, kuinka isä ei muka välitä lapsista jne.... Viisi vuotta katselin kun mieheni kärsi tilanteesta ja lapset vielä enemmän. En ole vielä nähnyt yhtään eroa, jossa "muka" hyvissä väleissä erotaan ja hoidetaan lapsia yhdessä....Siihen asti varmaankin menee ihan hyvin, kunnes mies löytää terveempijärkisen naisen. Sitten "ex":t ovat kuin hyeenat kimpussa, ja kun eivät muuten osaa tapella, vedetään ne yhteiset lapset mukaan...Eihän yh:t välitä, miltä lapsista tuntuu, kunhan vain saavat tapella. Mistäköhän se johtuu, tiedän vastauksen; he ovat niin P... mustasukkaisia...
Siis kaikki yh:t ovat yhteiskunnan elättejä, heillä on paljon enemmän rahaa käytettävänä kuin kenellekään perheellisellä. Heidän maksut maksaa sossu ja lapsen "mielentilahäriöönkin tai kiukutteluun" on helppo löytää syyllinen. Se on se mies!!!! Kyllä säälittää kaikkia isiä totaallisesti. teitä käytetään hyväksi mennen tullen ja palatessa. Yh äideillä taas pyyhkii hyvin! Sika hyvin: Turhaa kansalaiset säälitte yh-äitejä. Talous on aina kunnossa, aina riittää raha viikonloppuisinkin vaikka yhteen kaljaan tai uusiin vaatteisiin! He saavat kaikki tuet. Vuokrastakin tarvitsee maksaa murto-osan, korotetut lapsilisät, ja elatusmaksut.... Ja jos ei sekään vielä riitä ylläpitoon, niin kyllä yhteiskunta aina pikku vipin järjestää...NÄIN SE ON!!!
Olen onneksi katsonut mieheni ja mieheni lasten kärsimystä sivusta, ja yrittänyt tukea miestäni parhaani mukaan. Mutta joku päivä mieheni lapset saavat tiettää totuuden, millainen äiti heillä oikein on, vaikka he kyllä tietääkin sen, mutta kaikki ne jutut, mitä se on tehnyt poikien selän takakna, mm.tyhjentänyt poikien tilit, yms kusetusta, olenpahan kirjoittanut kaiken ylös. Ja kun kaunis päivä koittaa, niin totuus paljastuu, olenhan poikien hyvä ystävä! Ja he luottavat minuun. En ikinä ole heille haukkunut heidän äidistään, vaikka monet kerrat olen halunnut. Eipähän ole tarvinnut, kyllä lapset tietää, eivät onneksi ole sokeita, ovat ihmisiä ja ajattelevia sellaisia!
nainen joka ei ole maistanut yh.n elämää kertoo "tosiasioita" yh.n elämästä.
Ja muista että asioilla on myös toinen puoli.. kuin se minkä miehesi sinulle kertoo...
Omasta tilanteesta sen verran tässä että
Lasteni isällä on tapaamisoikeus jota hän ei tahdo käyttää.. rajoittamaton lasten vapaa aikana.. eli viikonloppuisin ja koulujen lomilla.
Isä tapaa lapsiaan vain kerran kuussa tai harvemmin.. väliin menee 5 kk ettei ollekaan tapaamisia.. eikä se tosiaan johdu minusta.
Kesäisin isä ei pidä lapsiaan ollenkaan luonaan kesä heinä eikä elokuussa.. koska hän on sitä mieltä että hän on lomansa ansainnut ja lasten läsnäolo häiritsee loman viettämistä.
Rahasta... se ei todellakaan riitä edes kaikkeen välttämättömään... tällä hetkellä ostossa olis kahdet luistimet ja sukset... eikä rahaa ostaa niitä.
Enkä saa muuta tukea kuin yksinhuotaja korotuksen lapsilisään....asumistukeen on oikeutettu myös kahdenhuoltajan perheet tulorajojen puitteissa.
elatusmaksu taas on isän osa lasten elatuksesta.
Miksi sinä muuten pidät kirjaa lasten äidin tekemisistä.. eikö se kuuluisi lasten isälle .. jos hänellekään.
Erohan on juuri se että sen jälkeen toisen tekemiset ei kuulu enää toiselle.
On varmaan isiä jotka laiminlyö lapsen tapaamisia. Meidän suhteessa se on toisin päin ollut jo vuosia. Haluttaisiin mieheni poikia nähdä paljon useammin, mutta tämä puolijumala ex on terrorisoinut niitä tapaamisia alusta asti millä erillaisimmilla konsteilla. Esim. kun on tultu hakemaan pojat sovittuna ajan kohtana, niin kappas vaan, kinkku olikin päättänyt, että lapset eivät pääsekään ja niin pois päin. Tuota tarinaa voisi kirjoittaa loputtomiin. Vuosia tuollaista käytöstä kestettiin, ja päätettiin sitten antaa yksin täysi vastuu poikien kasvatukseen, onpahan sit, jos huonosti käy, niin saa syyttää yksinomaan puolijumalaa, kun EI ANTANUT mieheni osallistua kasvatukseen. Raha kyllä kelpaisi...tottahan toki, mutta puuttua ei missään nimessä lapsien kasvatukseen!!! Törkeätä käytöstä! Ja niin äidillistä, että ihan oksettaa!
Yh-äitejä löytyy tuttavapiirissä ja sen kyllä huomaa, mihin heidän rahat riittää... Yksi yh myönsikin ihan reippaasti, että enemmän rahaa jää käyttöön, kun on yh... ja ainahan voi vaatia entiseltä mieheltä lisää esim. lasten harrastuksiin...käyttäen hyväksi miehen huonoa omaa tuntoa. Tai vielä parempaa...syyllisyyttä, olematonta sellaista. Kyllä yh:lla todellakin pyyhkii hyvin.
Ja jos vain lapsesi tarvitsevat uusia luistimia tai jotain muuta, niin meet vaan sossuun ja aloitat tarinan: Niin kun olen yksinhuoltaja.... Niin rahaa tulee tilille. Ja pääset ostamaan luistimet. Ja sit ei kun valittamaan, kun ei isä osta, eikä välitä. Minusta yhteishuoltajuus pelaa eronkin sattuessa, että kumpikin ostaa lapselle harrastusvälineitä ja vaatteita vuorotellen. Rahaa ei tarvitsis maksaa ollenkaan, eikö totta? Jos yhteishuoltajuus pelaisi. Kerran kun tämän ajatuksen kerroin naapurin yh:lle, hän tokaisi millä mä sitten eläisin? Sanoinkin ihan suoraan, että eihän se ole sun entisen miehen velvollisuus elättää enää sinua, vaan lapsia, ja jos sulla ei ole varaa ruokkia, niin anna lapset isälle. Ei kaikista ongelmista voi syyttää entistä kumppania, se on vain niin helppoa.
Ja yksinhuoltajia pitäisi muka sääliä....enpä taida... Niillä pyyhkii turhan hyvin!
Siinä olet oikeassa, että eihän eron jälkeen toisen tekemiset kuulu enää toiselle. Pakkaa olemaan vain niin, että yh-äitien elämä ei todellakaan kuulu entiselle puolisolle, mutta toisin päin onkin sitten eri juttu! Se sitten kuuluukin, etenkin jos sattuisi yksi tapaamisviikonloppu jäämään ihan oikeasta syystä käyttämättä. Lapsille selittää miksi se ei käy, mutta auta armias kun tämä äiti saa tietää, että isi nyt tällä vkl ei pääsekään hakemaan. Sit soitetaan langat kuumana että miksi se ei käy, tai sen on käytävä. Ja sitten kuuluukin taas tämä entisen puolison elämä....tälle yh äidille Ett semmoista.
En tiedä sinun tapauksesta, mutta toisenlaisiakin kertomuksia on. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei osaa yhdessä hoitaa lapsia erosta huolimatta, vaan se on jatkuvaa tappelua, parempi on jos toinen poistuu lasten elämästä, enempi vaan kärsivät...jos eivät aikuiset osaa keskustella, saatikka että olisi halujakaan.
ei todellakaan anna rahaa luistimiin eikä suksiin.
Syytä en tiedä eikä oikeastaan kiinosta tietääkään.
Olen pari kertaa suuressa pulassa koittanut saada toimeentulotukea siis kun työt loppui kesäksi ja palkkaa eikä päivärahaa tullut käsittelyn ajalta. Sosiaalivirasto laski että toukokuunlopussa saamani 600 euroa riittää kesäkuun elämiseen ja en saanut senttiäkään apua. Vaikka tuo euromäärä meni toukokuun lopun laskuhin ja tyttären silmälaseihin.(jotka onneksi isäni maksoi sitten)
Ja se paperisota joka näistä toimeentulotuki hakemuksista on ei ole sen väärti m itä sieltä saa...
Ehkä jotkut yh.t saavat.. syitä en tiedä ja ehkei ne kiinostakaan.
Tahtoisin vain elättää lapseni ilman katkeria kommennteja ihmisiltä jotka eivät tiedä mitä yh.n elämä on. Siis yleistäminen.... Kaikki yh.t on yhteiskunnan elättejä tyyliin.
Meillä isän maksama elatusmaksu menee ruokaan ja sen sellaiseen. laskin kerran että lapset syövät sen summan kokonaan kuussa. Minun huolekseni jää sitten vuokra lämpövaatteet ja muut välttämättömät hankinnat.
Ja työttömällä peruspäivärahalla oleva ei tosiaan paljon mälläile.
Onko teillä muuten tapaamisajat vahvistettu jossain?. jos on lasten äiti ei voi estää isää tapaamasta lapsia. Ja mikäli ei ole pyydä lasten isää ottamaaan yhteys paikkakuntanne lastenvalvojaan ja sitä kautta vahvistamaan ne oikeudet.
Meidän pitäs aina muistaa lasten oikeudet molempiin vanhempiin... eikä olla itsekkäitä kumminkaan puolin.
Kun minä iltaisin annan suukot lapsille... toivon että huomenna isä soittaisi tai laittaisi viestin lapsilleen... että välittää sittenkin.
Hän jää niin paljosta paitsi kun ei tahdo olla läsnä lastensa elämässä.
Onpahan aika paksua tekstiä ja todella yleistettyä. Meiltä kuoli isä kun olin kymmenen vanha joten äiti jäi yksinhuoltajaksi vähän niinku pakosta. Neljä lasta ja pakko mennä opiskelemaan että ois edes joskus työ millä meitä elättää. Ja voin sanoa että meillä ei missään fattassa rampattu. Yhen ainoan kerran muistan että äiti oli vähän kuin pakotettu sinne luukulle nöyristelemään, mutta eipä mitään tippunut. Kaiken maailman narkeille kyllä, muttei meille. Voi tietenkin olla hyvin mahdollista että on olemassa mainitsemasi kaltaisia tapauksia mutta on myös olemassa aivan toisenlaisia tarinoita ja ihmisiä yleensä. Kaikki yleistäminen on typeryyttä.
Niin, kyllähän sitä on väkisin saanut näistä yh-äideistä käsityksen, että he ovat yhteiskunnan elättejä, ja käyttävät kaikkea ihan törkeästi hyväkseen, onhan kuitenkin varmaan poikkeuksia, eikä pitäisi yleistää. Kun vain tapaisisin yhdenkään sellaisen yh:n, joka todellakin ajattelisi omia lapsia ja heidän hyvinvointia. Monetkaan äidit, jotka ovat joutuneet jäämään yh:ksi, eivät ajattele sitä toista osapuolta, kuinka paljosta hän on todellakin joutunut luopumaan. Hänet väkisin erotetaan lapsesta, joka on hänelle tärkeä. Ne pakolliset vkl tapaamiset eivät todellakaan riitä korvaamaan menetettyä aikaa. Sitä eivät yh:t ajattele. Jos ajattelisivat, ensinäkin mahdollistaisivat ensinäkin sen, että mies voi käydä tapaamassa rajoitetusti omia lapsia, sekä ottaa vierailulle useammin. Ja toiseksi on tuo elatusmaksu. Nehän voidaan sopia pois, eikö totta? Kyllä yhteishuoltajuus pelaa jos molemmat ajattelee lapsia, mutta kuinka moni ajattelee? Eipähän moni. Vaan vaativat täyden elatusmaksun piittaamattakaan siitä, miten lasten isän taloudellinen tilanne on. Eihän yh-äiti siitä välitä, vaikka pitäisi, koska miehen taloudellinen tilannehan on yksi asia, että pystyy osallistumaan täysipainoisesti lasten kasvatukseen ja osallistumaan lasten harrastusvälineiden hankintaan.
Sanoit että miehesi elatusmaksu menee kokonaan lasten ruokintaan ja sinun itse häätyy vuokrasi maksaa, odotatko että miehesi sulle sen vuokran maksaisi? Ja täytyy myöntää, että eipähän meilläkään ole varaa käydä pitsoilla ja hampurilaisilla...kyllähän syömisestä kallis tulee. Eikä elatusmaksu ole tarkoitettukaan että se täyttäisi kokonaan lasten aiheuttamat kustannukset, vaan sinunhan häätyykin toinen puoli maksaa, eikö totta? Ja oletko koskaan kuullut sanaa työ? Hanki hyvä ihminen töitä..., niin on varaa laittaa niitä luistimia ja suksia. Älä odota, että miehesi tulee raatamaan henki hieverissä ,että saa elätettyä lasten lisäksi vielä sinunkin menot. Ymmärrän kyllä turhautumisesi lasten isääsi kohtaan, jos hän ei käytä tapaamisoikeuksia. Ja ei pidä yhteyttä lapsiin, totta siihenkin on syy? Kuten alussa mainitsin, ihanteellinen yhteishuoltajuus olisikin, jos eron jälkeen pystyisi keskustelemaan lasten hyvinvoinnista yhdessä ja kasvattamaan lapset yhdessä erosta huolimatta. Ja se voisi olla mahdollista. Ensimmäinen asia oliskin, että elatusmaksut pois, ja yhteishuoltajuudessa lasten kulut puolitettaisiin (konkreettisesti). Ruokakulut varmaan mieluisesti maksaakin, jos lapset saa pitää itsellään. Koska toiselle osapuolelle se on yhtä helvettiä olla erossa lapsista, se on sen verran suuri menetys, että sitä ei rahalla voi mitata eikä korvata.
Meidän tapauksesta sen verran, että mieheni ex-yh on sellainen varmaankin ääritapaus...joka todellakin ei anna hyvää kuvaa kenestäkään yh-äidistä. Hänellä pyyhkii hyvin, hän on osannut vetää oikeista naruista ja osannut itkeä oikeaan aikaan tietyille virastoille, että on saanut netkin tantat tanssimaan hänen pilliensä mukaan. Hän on sumeilematta käyttänyt hyväksi omia lapsiaan, jotka on osannut kouluttaa oman tossun alle. Ollaan taisteltu tapaamisoikeudet, ja meni niin pitkälle, että saatiin poliisien kanssa hakea poikia. Pojat ovat kärsineet niin paljon, että ihmettelen, että heistä on tullut kuitenkin aivan ihania ihmisiä. Eihän siittä sit loppujen lopuksi tullut mitään. Lapset itki, ett koska vanhemmat rupeaa ajattelmaan heitä. Vaikka ainoa joka soti oli tämä ex-yh. Vaikka saikin näyttämään ihmisten silmissä, että tämä poikien isä sotii...Lasten vuoksi on joutunut tekemään uhrauksia, että heillä olisi edes jonkinlainen nuoruus edessä. Lapsuus kun on mennyt sen skitson kanssa taistellessa...kymmenen vuotta...yhtä helvettiä!!!! Mutta pojat voivat ihan hyvin, ja on onneksi tullut omaa tahtoa! Tänä päivänä kun saavutaan paikkakunnalle, missä asuvat, he tulevat luoksemme, eivätkä edes kysy äitinsä lupaa.... Kukahan häviää loppujen lopuksi tässä taistelussa... (Kun ei edes pitäisi taistella, semmoiseksi vain on mennyt)
En tiedä tilanteestasi silleen, enkä halua loukata sinua henkilökohtaisesti. Vaikutat, että haluat olla yhteistyökykyinen entisen miehesi kanssa lastenne suhteen. Ihmettelenkin hänen käytöstä sitten.... Varmaan siihen on syy, olisi varmaan syytä keskustella asiallisesti, miksi ei ole yhteydessä lapsiin.
Meidän tapauksessa mieheni lapset eivät ole kymmeneen vuoteen saaneet edes soittaa isälleen, se jo kertoo melko paljon tästä yh:sta.
En halua yleistää, mutta te, joilla yhteishuoltajuus ja tapaamiset onnistuu, niin kirjoitelkaa. Koska toimivasta käytännöstä lasten suhteen eron jälkeen,että kaikilla osapuilla olisi hyvä olla, enpä ole kuullut!
Mutta kevättä teille!
Olen ollut vuoden töissä. lukuunottamatta kesä aikaa jolloin työpaikkani oli suljettuna.. ja se sopiikin minun elämäntilanteeseeni erittäin hyvin.
Työstäni huolimatta en pysty kustantamaan lapsille kaikkea minkä he tarvitsisivät. Ja tämä työ loppuu pian.. oli vain määräaikainen juttu.. uudesta työstä ei mitään tietoa lukuisista kyselyista huolimatta.
Käsitit myös väärin tuon vuokra asian.. kuten olettaa saattaakin.
JOs alettas laskemaan todellisia kuluja lapsista.. lasteni isän kuuluisi maksaa paljon enemän elatusmaksua. Tällä hetkellä hän maksaa vähemän kuin saisin kunnalta... eli se siitä ahneudesta....
Toisekseen.. jos lapset eivät ilmoita äidilleen että tulevat teidän luokseen.. te teette siinä väärin ja äidilä on oikeus vaikka poliisi hälyttää.... miettikääpä vähän miten revitte lapsia syylistämällä heidän äitiään..
työni oli tai on.. huonosti palkattua yhdistelmätuki työtä.. 6 tuntia päivässä.
mutta jos satut tietämään parampi palkkaisen duunin.. otan mieleläni vastaan.. ja tietenkin sinun pitää tulla hoitamaan lapsiani iltasin.. mbd lasta kun ei voi jättää siskojensa kanssa hetkeksikään valvomatta...
Niinpä niin...kirjoituksesi; ...äidillä on oikeus vaikka poliisi hälyyttää... Jos olet lukutaitoinen, kirjoitin, että emme ole mitenkään haukkuneet, arvostelleet poikien äitiä pojille. Kyllähän he ovat jo havainneet itsekin hänen mielivaltaisen käyttäytymisen. Lasten äiti taas on haukkunut ja valehdellut vaikka miten paljon. Pojat ovat vuosien mittaan oppineet jo, kehen voi luottaa. Sekä sen, että jotkut äidin väittämät väitteet ovat osoittautuneet valheeksi. Joka itse kuopan kaivaa, langetkoon myös. Näinhän se valitettavasti on äidin oikeus, äidin vastuu ja äidin häätyy elättää,jne. Entä isä? Isällähän ei ole oikeutta, vain velvollisuuksia!
Tiedän kuitenkin sen, vaikka entinen miehesi maksaisikin vähemmän mitä kunnalta saisit, kunta maksaa loput. Voit vaatia täysimääräisenä elatusmaksut, mies maksaa mitä pystyy, ja kunta loput. Aina paremmin teillä yh:lla kuitenkin menee kuin lapsiperheillä. Teillä kun on jatkuva tukiverkosto;sosiaalitoimisto. Ja hyvähän se on, että on. Toisaalta voisi sen viraston vaikka lopettaa. Tulisipahan avioeroja vähemmän. Ja laki huoltajuuteen, että hän saa lapset, joka enemmän tienaa!
Kuten olettaa saattaa, olet niitä yh-äitejä, jotka puolustavat itseänsä henkeen ja vereen, miettimättäkään, onko vikaa itsessä ollenkaan. (Todennäköisesti, eroon kun vaaditaan aina kaksi).
No, toivottavasti ihmistuntemuksesi on parantunut, kun löydät kumppanin rinnallesi. Koska yksinhän et pärjää lapsikatraksen kanssa. Elättäjä ja lapsenhoitaja puuttuu.
Jätän nyt sinut "kalaisimmille vesille" tarpomaan. Tätä mielipiteiden vaihtoa on turha jatkaa. Kritiikki kun on sulle vieras käsite, kuten olettaa saattaakin...olethan yh! Lähetänpä...sinun mielestäsi...tämän asiattoman viestin!
Niin, jos ensinäkin olet lukutaitoinen, kirjoitin aikaisemmin, että ei olla milloinkaan haukuttu tai edes arvosteltu poikien äitiä, saatikka syyllistetty, vaikka olisi ollut aihetta. Toisin päin kyllä on sallittua, poikien isä on haukuttu ja tallattu moneen kertaan lapsille. Pojat ovat kyllä ihan itse osaneet oivaltaa jo vuosien varrella, millainen heidän äiti oikeastaan on. Valheista on jäänyt kiinni. Mutta valitettavasti, äiti on äiti. Lapset kun ei valitettavasti pysty valitsemaan vanhempia.
Niinpä niin, kirjoituksesi...äidillä on oikeus vaikka poliisi hälyyttää...Näinhän se on, äidillä on oikeus, äidillä on vastuu, äidin on elätettävä...jne, samaa virttä voitte veisata loputtomiin. Entä isän oikeudet, arvaa? Yllätys, yllätys, niitähän ei ole, isällä on vain velvollisuuksia, muuta sitten ei saa ollakaan, ei ainakaan ennen kuin on ex:n ja lasten kaikki toiveet täytetty.
Kyllähän se on niin, kunta maksaa täysimääräisenä elatusmaksut sinulle, isä maksaa minkä pystyy, kunhan vain vaadit. Näin se menee, ainakin muissa kunnissa. Onhan se hyvä niin. Oikeastaan voisi sosiaalihuollot lakkauttaa kokonaan, voisivat avioerotilastotkin pienentyä. Ja laki huoltajuuten; hän saa lapset joka eniten tienaa.
Toivottavasti sulla on parantunut ihmistuntemus, kun kumppanin löydät. Ethän mitenkään pärjää ja pysty elättämään lapsikatrasta yksin. Täytyyhän sinun saada elättäjä sekä lastenhoitaja.
Tätä mielipiteiden vaihtoa on turhaa jatkaa, koska sinulle, kuten odottaa saattaakin, on vieras käsite -kritiikki-. Yh:t yksimielisesti puolustavat henkeen ja vereen omia näkemyksiä, eikä varmaankaan mieti, oiskohan itsessään mitään vikaa. Vaikka senhän yh:t ovat todistaneet, siksihän he ovat yh:a. (Suhteeseen ja eroon vaaditaan aina kaksi)
Mutta jätänkin sinut "kalaisimmille vesille".
Joten lähetän tämän -sinun mielestäsi- asiattoman viestin sinulle.
mutta kommentoin kuitenkin.
Et nyt nää metsää puilta.. vaiko toisinpäin se oli..
Isä maksaa lapsilleen vähemän elatusmaksua kuin kunta maksaisi.. ei sen vuoksi että on varaton... vaan sen vuoksi että eron tultua hän otti kulutusluottoa (oma luottonsa omiin tarpeisiinsa) ja minä kun olin niin hellamielinen etten vaatinut häntä maksamaan enempää. En saa erotusta kunnalta.
Toinen asia... isällä on yksi velvollisuus.. elatusmaksun maksaminen.. joka kuussa.. muuten hänellä on vain oikeuksia.
Oikeus tavata lapsiaan aina kun tahtoo
Oikeus kieltäytyä lasten tapaamisesta oman tahtonsa mukaan.
oikeus nauttia lapsista vailla arjen huolia
oikeus nauttia elämästään ilman vastuuta lasten asioista ja murheista.
Oikeus lähteä vaikka hiihtämään ettei tarvi etsilä lasten vahtia.
Oikeus nauttia ystäviensä seurasta ilman metelöiivä lapsia.
Oikeus seurustella ilman tenavien läsnäoloa
Oikeus kieltäytyä tulemasta mukaan lasten terapiaan pyynnöistämme huolimatta.
Oikeus mustamaalata exäänsä ja lapsiaan niin tahtoessaan..
listaa voisin jatkaa loputtomiin...
Mietipä missä on minun oikeuteni?
totuus on ettei niitä paljon ole...
joudun tekemään kaikki elämääni koskevat päätökset lasten ehdoilla. vain ja ainoastaan niin..
En voi lähteä minnekään etten ota ainakin yhtä lasta mukaan.
minulla on lapsivapaata aikaa silloin kun isä sitä minulle suo.. eli eipä juur koskaan.
Kuljetan lapsia terapiassa yhteensä 4 kertaa kuussa.. eli kerran viikossa.
toimin erotuomarina esikoisen eli mbd lapseni ja kuopuksen välillä ... aina... vain uniaika tuo siihen pienen muutoksen.. ja joku kiva telkkariohjelma.. silloinkin sanansäilä lentää heidän välillään.
En pysty opiskelemaan en tekemään työtä iltaisin enkä viikonloppuisin työaikani voi olla vain sinä aikana kun lapsilla on koulua. ei kesäisin.. ei lomilla...
Muttta kaikesta tuosta huolimata.. minä olen löytänyt uuden kumppanin.... en isää lapsilleni enkä lasten hoitajaa... vaan kaverin johon voin luottaa johon lapset voivat luottaa. Mies joka ei pillastu kun mbd lapseni aiheuttaa kohtauksen perheessämme.
Miehen joka välittää minusta ja tunteistani...näkee elämän raadollisuuden läheltä ja tukee vaikeassa elämäntilanteessa. Ja eihermostu siitä ettemme koskaan saa olla kahdenkesken vaan aina treffailemme perheellä
Emme asu yhdessä ja tuskin tulemme lähiaikoina asumaankaan. elättäjää en tarvitse niukasta toimeentulostamme huolimatta.
Lapset ovat toivoneet hänestä isäpuolta itselleen... kaipaavat kovin isähahmoa kun oma ei paljon osaa näyttää välittämisestään.Mutta tulevaisuus näyttänee.. kuinka etenemme.
Mutta silti jokapäiväinen toiveeni on että isä hoksais välinpitämättömyytensä ja alkasi olla isä lapsilleen.
Tiedätkö muuten että yh on tosi tiukassa syynissä yhteiskunnan silmissä. Meidän lapsemme koulumenestys tutkitaan.. meidän koko elämä on kuin lasiseinän takana..
minut on todettu hyväksi äidiksi psygiatrin ja psygologin toimesta. samoin sosiaalityöntekijän.
kaikki on tutkittu.... kotini.. henkinen terveyteni.. kaikki... lapset on hyvin kasvatettuja... sanoo muut.. joten kai olen onnistunutkin ihan kohtuudella
Ja tottakai puolustan olemassa oloani kaltaisiltasi syyttäviltä kommenteilta..
kuten puolustan lasteni oikeuksia naarastiikerin lailla.
Minussa on vikoja.. yksi niistä on se.. että annan lasteni isän pompotella minua ja lapsiani... mutta teen sen siksi että lapsilla säilys edes jonkinlaiset välit isäänsä.. ne olis loppuneet parikuukautta eron jälkeen jos en olis ollut niin sinnikäs.
Taidat olla katkera meille yh äideille,mutta taidat olla katkera ja kateellinen kaikkillle äideille, koska näköjään et ole saanut omia lapsia.
Et voi yleistää kaikkiin koskevaksi sitä miten sinun miehesi antaa pompottaa sinua ja miestäsi.
Jostain syystä en ymmärrä miksi otat näin kärkkäästi kantaa tähän asiaan ,......??Taitaa se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa!!
Olette varmaan oikeassa, katkera yh-äideille. En oikeastaan, paremminkin säälin. Ja vielä enemmän lapsia. Ehkä mielipiteeni ovat liian voimakkaat. Kun säälittää kaikki avioerojen lapset, toisaalta heillä on ehkä parempi elää ilman isää/äitiä, jos on välinpitämätön isä/äiti. Kun ollaan tapaamisen päätyttyä vieneet lapset äidille, ne katkerat kyyneleet mitä mieheni ja mieheni pojat ovat joka kerta itkeneet kun ovat eronneet, se satuttaa. Sehän on tapauskohtanen. En aio enää ottaa täähän asiaan kantaa. Minulla itselläni on siunaantunut yksi ihana lapsi, ja tiedän kuinka tärkeä hänelle on vanhemmat, niin varmaan jokaiselle lapselle. Tarinoitahan on niin monta kuin on kertojaa. Me kuulutaan valitettavasti siihen, jotka haluaismme pitää säännöllistä yhteyttä mieheni poikiin, mutta mieheni ex on todellakin, valehtelematta tehnyt ihan sumeilematta mitä vain, että tapaamiset ovat ihan mahdottomia. Mutta joo, kyllä tämän keskustelun ohessa, jonka kävin yh äitix3 kanssa, niin hänelle välitän sen puoleen anteeksi pyyntöni. Eivät kaikki äidit jotka ovat joutuneet jäämään yh:ksi, ole terrorisoivia kotkia, kunhan muistatte, että eivät ne kaikki isätkään ole vastuuttomia idiootteja, niin kuin meidän tapauksessa. Meitä kaikkia on moneen junaan. Yrittäkäämme jaksaa eteenpäin. Kiwaa kevättä kaikille, etenkin sinulle yh-äitix3
Minä kuuluun siihen täysin yksinäisten yh äitien ryhmään eli mieheni on kuollut, eikä lapseni tapaa siis koskaan isäänsä.
Teen 3-vuorotyötä, sinnittelen ja pinnistelen eteenpäin yksin lasten kanssa.
Olisihan se mukavaa jos olisi edes se ex-mies jolle voisi väliin lapset viedä että saisi joskus hiukan hengähtää.
Mutta ei ole edes sitä ex-miehen uutta vaimoa jolle voisi tämän lapsilauman kiusaksi laittaa.
Hyvää kevättä sinulle, ja muistahan että ei kaikki äidit ole samanlaisia kun sinun miehen ex-vaimo.
Ja monet yh äidit ovat ihan mukavia ja tavallisia äitejä joille lapset ovat kaikki kaikessa.Yhtäkään lasta en antaisi pois, ei yhtään ole näissä lapsissa särkymävaraa.
Yhtään ei pois antaisi ja jos jotain kiitosta pitää exälle antaa.. on se kiitos ihanista lapsista.
Rankkaa on fyysisesti ja psyykkisesti mutta päivä kerrallaan eletään loppuelämää.
Minä tunnen monta erillään asuvaa isää jotka tapaavat lapsiaan viikottain ja siksi omieni kohtalo tuntuu vain äidin sydämessä pahalta.
KOska heidän isänsä on elossa ja tervekin.
Ja jotensakin luulis ettei kostostakaan ole kyse koska hän se erota tahtoi en minä
Ei minulla ole tarkoitus kaikkia isiä tai erillään asuvia äitejä haukkua.. vaan kysyä miksi he tekevät kuin tekevät. Saada kaikki ajattelemaan näitä asioita jotka ovat kipeitä niille lapsille jotka näin eron kautta menettävät toisen vanhemmistaan.
Missä päin yh äiti x 4 asuitkaan?
Olen itse yh ja samalla se uusi nainen,eli elän avoliitossa.Miehen lapset asuvat äitinsä luona ja omani uusperheessämme.Järkyttävää,millaisen käsityksen annat yh-äideistä!Itse olin useita vuosia keskenään lasteni kanssa ja tiedän senkin puolen asiasta.Käyn työssä,ja koskaan en ole yht.kunnalta muuta avustusta saanut tai hakenut,kuin korotetut lapsilisät,jotka ovat lakisääteisiä.Asumistukea,alennettuja päivähoitomaksuja saati toimeentulotukea ei normaalipalkkainen yh saa,kuten tunnut kuvittelevan!Kolmen lapsen kanssa asunto pitää olla aika tilava,ruokaa kuluu ja vaatteetkin maksavat,eivät tipu taivaasta tarvitseville.Isukki maksaa 270e kuukaudessa,joka riittää ruokaan.Eipä siinä liioin ylimääräistä jäänyt,mutta pärjättiin,eikä valitettu.Nyt tilanne on sikäli helpottanut,että ihana avokkini on kohtuullisilla suhteutetuilla kuluilla arjessamme mukana,mutta ei suinkaan elättäjänä ja lastenvahtina.Ei kai kukaan mies niin tolvana ole,että sellaiseen lähtee?Mutta se toinen asia.Erosta on jo vuosia,ja silti exäni jaksaa kiusata minua ja lapsiaan mitä ihmeellisemmillä tavoilla.Tuntuu,että lapsistaan hän ei välitä pätkääkään,niin vaikeaa heidän tapaamisensa ja vallankin heidän kanssaan oleminen isälle on!Lapset voi jättää omaan seuraansa ja lähteä vaikka metsälle tms.,aina jotakin.Saankin joka kerta puhua lapset ympäri,että he suostuvat menemään isälleen ja yleensä koko vkl he soittelevat,että haluavat tulla kotiin.Pahinta on omat tuntemukseni,haluan muksujen olevan tekemisissä isänsä kanssa,mutta koen aina huonoa omaatuntoa,kun joudun heidät sinne lähes pakottamaan?!Lisäksi lapset jopa väittävät minun jättävän heidät heitteille,kun joutuvat isänsä luo.Exän naisystävä tuntuu ruokkivan lapsivastaisuutta ja kohtelee lapsiani nöyryyttävästi,vaikka on itsekin yh.Että tällainen tapaus,ja vallan toinen tarina olisi avoni ex....
Pohjoisesta minä olen,eli Lapista, Joulupukin naapurista.
mutten ollut varma... siksi piti udella uudelleen.
Onko sinulla mummolaa tai muita sukulaisia joilta saat apua lasten hoitoon?
Tämä julkinen kirjoittelu on vähän hankalaa mutta voit viestitellä mailiosoitteeseen [email protected]
jos tahdot vaihtaa ajatuksia ihan yksityisesti.
Voimia arkeesi
Jokseenkin säännöllisesti joka toinen viikonloppu sekä satunnaisesti muuten. Lapset ovat minulla aina pääsiäisen ja vuorovuosin joulun/uudenvuoden. Tapaamisasiat sujuvat juuri niin kuin oli odotettavissakin. Lasten äiti joutuu alistumaan lakisääteiseen tapaamisoikeuteen ja oman etunsa vuoksi suostuu joskus jopa joustamaan tapaamispäivissä. Siis silloin kun ketään muuta ei ole saatavilla lastenhoitajaksi työviikonloppuna, isäkin kelpaa viimeisenä vaihtoehtona.
Välit lasten kanssa on hyvät.
"Jokseenkin säännöllisesti" johtuu siitä, että otan lapset vain silloin, kun on varaa laittaa kunnollista ruokaa heille. Rahaa ei ole eikä juuri tule. Pätkätöillä saan vaivaisesti maksettua oman ruokani ja asumiseni. Sossun tantat pitää huolen siitä, että joka lantti, mikä jää yli köyhyysrajan, maksatetaan elatusmaksuina. Kusessa olisin, jos en asuisi maalla (vuokralla vanhaa maataloa pihapiireineen), jossa voin hyödyntää luonnon antimia ja kasvattaa osan ruuastani omassa puutarhassa. Eron myötä loppunut yritys kummittelee vielä riippana sikäli, että olen päivärahakelvoton niin työkkärissä kuin sossussakin yrittäjätaustani vuoksi. Näin sen kuuluisi olla kaikille: hanki työlläsi elantosi ja tule toimeen sillä. Vituttaa oikein katella kaiken saakelin pummeja, joilla on rahaa ryypätä ja rellestää yhteiskunnan varoilla samaan aikaan, kun samainen yhteiskunta laittaa kunniallista työtä tekevän vkl-isän elämään köyhyysrajalla. Yh-äideillä näyttää menevän varsin mukavasti rahallisesti. Näkyi vasta exäkin vaihtavan autoa uudehkosta Ladasta vielä uudempaan Tojotaan. Aika hyvin noin tavallisen duunarin palkoilla. :-)
Sääli sinällään, että kuittiin imettynä en koskaan pysty tarjoamaan lapsilleni muuta kuin läsnäoloa ja siistin vkl-kodin. Toisaalta, voihan olla vain hyväksi, että lapset näkevät mallin siitä, että elämässä voi olla arvoa ja kiinnostavia asioita ilman rahaakin. Luontoretket, kalastus, rannalla saunominen, keskustelut nuotiopiirissä ja hiljentyminen nauttimaan kuluvasta hetkestä ovat minun antiani lapsilleni. Niitä arvoja ei voi mitata rahassa.
yhdessä olo ja puuhailu.
JOskus minun lasteni isälläkin on ollut tiukkaa rahallisesti. Ei tosin johdu lapsille maksamansa elatusmaksun suuruudesta vaan hänen ottamastaan kulutusluotosta.
Minä maksan matkat lapsille.. isän luo .. olen maksanut jo 3 vuotta. eli koko ajan.
laitan lapsille vähän rahaa mukaan että voivat mennä isän kanssa vaikka pitsalle.. tai hampurilaiselle. Tai ostaa kotiin jotain hyvää ja juhlia tapaamista.
Mutta kaikesta huolimatta isällä ei tunnu olevan halua "sotkea" elämäänsä lasten vierailulla.
Ja lapset kaipaavat häntä joka päivä. Se tuntuu minusta äitinä tosi pahalta koska heidän pahamielensä on myös minun pahamieleni.
Tuleekohan tähän koskaan muutosta?
Totta se, että lapsille riittää varsin pitkälle yhteinen aika ja mielekäs tekeminen. Minun on hyvä elvistellä sillä mahdollisuudella, koska olen järjestänyt asumisolosuhteeni ja ympäristöni siihen sopivaksi.
Mutta mitä tarjottavaa on jollain kerrostalokopissa asuvalla etäisällä, jos hänellä ei ole varaa viedä lapsia harrastuksiin tai ylipäätään ulos? Olen asunut riittävän monta vuotta kaupungissa opiskeluaikaan tietääkseni, että rahattoman mahdollisuudet kaupunkiympäristössä ovat jokseenkin kehnot. Sen mukaan mitä olen kuullut ja lukenut, on hyvin tavanomaista, että erossa isä laitetaan puillepaljaille ja onhan siitä omaakin kokemusta. Ymmärrän oikein hyvin isiä, jotka ovat liian katkeroituneita halutakseen olla missään tekemisissä sen enempää exän kuin lastenkaan kanssa. Oli se kausi itsellänikin silloin, kun jouduin ostamaan ruokani pankkilainan voimin, töistä ei tietoakaan ja sossu uhkaili ulosottomiehellä elatusmaksujen viivästymisistä. Mitähän sekin olisi mitannut... valittavana olisi ollut paistinpannu ja kolhuinen alumiinikattila, divarista ostettu pöytä ja tuoli, matkalaukullinen kuluneita vaatteita tai pakillinen timpurin työkaluja.
Siitä lähdettiin. Nyt neljän vuoden jälkeen on toisin. Sossu vinkuu edelleen jokaisen lantin perään, mitä saan jostain hankittua ja (ex)yrittäjyyteni vuoksi ei edes saa olla rauhassa vuotta kerrallaan, vaan minun on kuitein osoitettava tuloni normaalin verotodistuksen lisäksi myös kesken vuoden. Ja aina sama laulu: "Ei kukaan voi elää noin pienillä tuloilla!" Minä voin ja olen ylpeä siitä.
Hymyilyttää, kun ajattelen miten jumalattoman kalliiksi yhteiskunnalle tulee maksaa lasteni elatusmaksusta iso osa elatustukena vain siksi, että ahneudessaan tekivät minusta maksukyvyttömän. Lähes nollatuloistani en myöskään maksa veroja juuri mitään. Sitä saa, mitä tilaa ja demaripolitiikan lunnaat ovat kalliit :-)
Ei tuloja eikä töitä tänäänkään. Taidanpa lähteä pilkille ja paistan ahvenia lounaaksi, jos sattuu tulemaan. Jos ei, keitän perunoita ja laitan nokkoskastiketta päälle. Molemmissa vaihtoehdoissa tiedossa hyvää ja terveellistä ruokaa mahantäydeltä ja kustantaa pitkälti alle euron.
sait ahvenia.... tai jopa matikan vonkaleen.. (vain nouseeko niitä pilkillä?)
kiitos asiallisesta kirjoituksesta...
lasteni isällä ei tosiaan ole kyse tuon suuntaisesta tapaamatta jättämisestä.. koska kulut mitä lasten tapaamisesta tulee...lankeaa minulle...
Muuten mistä päin suomea asustelet?
kalaisan järven rannalla...??
näkyvät tuvan ikkunasta.
Ahvenia tuli vain täkykaloiksi, mutta iskukoukusta tuli hauki. Oikein kunnon vonkale; siitä riittää syötäväksi ainakin kolmeksi päiväksi, kun tekee uunikalan ja laittaa pottuja höystöksi uunipellille ja sieni-luumu-riisi täytteen.
Asunpahan keskellä ei mitään suht eteläisessä Suomessa. Lähimpään kaupunkiin on matkaa likelle sata kilometriä. Viihtyisää ja juuri sitä, mitä "samoaja" kaipaa. :)
Kiitos kiittämästä. Näkyy olevan melkoisen kipakkaa keskustelua siinä vaiheessa, kun keskustelu kääntyy rahaan. Ajattelin malliksi kertoa toisenlaisen historian. Miksi stressata jollain niin joutavanpäiväisellä hyödykkeellä, kun voi myös ELÄÄ elämäänsä?
Olipa mukava lukea,että joku isä on tuotakin mieltä!Olisinpa onnellinen,jos omalla exällä ois elämänarvot samanlaiset,mikä olisi lasten ollessa.Hän kun on täysin äärilaidalta kuin samooja.En käsitä,miten mies voi mitata kaiken rahassa ja kaikki tekeminen perustuu siihen,paljonko se tuottaa tai säästää.Lapsille ei osteta ruokaa viikonlopuksi sen vuoksi,että pitää säästää-ei siksi,etteikö rahaa olisi.Aikaa lapsille ei ole siksi,että viikonloput pitää metsästää(on sorsastus-,jänistys-,peurastusajat)ruokaa,vaikka todellisuudessa se on harrastus,joka vie lastenkin ohi.Järjestötoiminta on ehdottomasti tärkeämpi,kuin lasten kanssa vietetty aika.Ja sitten,kun muksut sanovat,etteivät halua mennä isän luokse,kun se ei ole meidän kanssa kotona,syyksi ilmestyy-yllätys yllätys-aiti,joka provosoi lapset sanomaan niin.Kuullostaako mitenkään järkevältä?Olen yrittänyt puhua asiasta exän kanssa,mutta kaikki kääntyy aina itseäni vastaan.En todellakaan tarkoita,että itse olisin eromme aikoihin ollut mukava vaimo,mutta vuosia on kulunut ja nyt puhutaan lapsista,eikä katkeruutta ja kaunaa saisi heitä huonosti kohtelemalla kohdistaa minuun.Koska se kuitenkin osuu omaan nilkkaan...
Ei suju, aluksi sujui kuten oltiin sovittukkin mutta nyt ei äiti anna lapsen tavata minua.Ymmärtäisin sen jos olisi jokin syy mutta sellaista ei ole löytynyt hän on vain niin päättänyt.Sossukin on jo ilmoittanut että lapsen pitäisi saada tavata isäänsä mutta ei vielä ole saatu hommaa toimimaan.Valitettavasti tuli annettua erossa yksinhuoltajuus Ex puolisolle ja nyt joutuu sitten käymään oikeutta asiasta ja yrittää saada huoltajuus itselleni koska näin ei voi asioiden antaa olla...
""Olemme joutuneet taistelemaan että edes jonkinlaiset välit ja tapaamiset sujuis lasten ja isän välillä. Omia vähiä voimavaroja tuhlaten koitamme isät saada huomaamaan omat lapsensa""
Tuo juuri on monen nykynaisen ongelma: mies lähtee, kun saa totaalisen tarpeekseen siitä, että kaikki pitäisi mennä "modernisti" naisen ehdoilla. Tuskinpa arvaan väärin, kun arvelen, että olet sanelemassa miten kaikki pitää mennä, että se menee "oikein"