24-vuotiaaksi olin täysin ilman ystäviä. Nykyään minulla muutama ystävä ja joitakin tuttuja, jotka ovat tulleet yhden nettisivuston kautta. Edelleenkin on vaikea välillä käsittää, etten ole enää niin yksin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuin ajattelet ehkä itse.
"Nuoruus" on sitä paitsi säälittävää aikaa kaikkine teinikänneineen, seurustelukumppanin jättämisineen, identiteettikriiseineen. Kuka sinne enää haluaisi palata? Jokainen elää nuoruuden niinkuin tulee eläneeksi, kukin tyylillään. Aikuisuus on tämä kaikkein tärkein aika. Se on pisin ja merkittävin ajanjakso ihmisen elämässä. Keskity vain nykytilanteeseen ja sen muokkaamiseen äläkä sure menneitä. :)
No joo, tietysti olet siinä oikeassa, että menneitä on turha haikailla ja siihen kuluu vain turhaa energiaa.
Mutta mielestäni esimerkiksi teinivuosien jutut eivät ole "säälittäviä", vaan tärkeitä. Tietysti kaikkea pöhköä ja ääliömäistäkin juttua on meiningissä mukana, mutta teinisekoilut ovat myös henkisesti kasvattavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää. Kyllä uskon että terveeksi aikuiseksi kasvamisessa myös niillä jutuilla on oma paikkansa.
Toisaalta ei elämä ole missään tapauksessa pilalla vaikka olisi nuo jutut jäänytkin väliin. Asiat voi tehdä monella tavalla.
Mutta kerrot vain teini-iän hyvistä puolista, unohtamalla kokonaan huonot. Vaikka menossa mukana oleva teini saakin noita mainitsemiasi hyviä kokemuksia, jotka kasvattavat hänen itseluottamustaan, niin hän saa samalla myös paljon huonoja, jotka puolestaan laskevat nuoren itseluottamusta. Esimerkiksi jätetyksi tuleminen on mielestäni aika paha kokemus! Varsinkin, jos on niin nuori ja tyhmä, ettei tajua tilannetta kokonaisuudessaan, vaan ottaa kaiken itseensä.
olen sikäli samaa mieltä että vähän säälillä muistelen nuoruusaikoja, enkä niihin haluaisi palata vaikka yksin en ollutkaan eikä mitään kovin ikäviä tapahtunut. Kyllä aikuisuus on paljon mukavempaa, vaikka ne ikävimmät asiat onkin aikuisena tapahtunut.
Niin, se on kyllä totta.
opetella sosiaalisia taitoja myöhemmin elämässä. Vaikka lukea aluksi sen alan kirjallisuutta, jos on ihmisten kanssa olemisesta jo niin kauan aikaa.
Ainoa asia, jonka teini-iän ryhmäkokemukset estävät, on Syrjäytyminen. Sen sijaan se ei automaattisesti vie ihmistä terveeseen aikuisuuteen.
Mielestäni yksinäisyys ja syrjäytyminen on vähempi paha kuin kokonaan itsensä menettäminen (mukautumalla täysin ryhmän identiteetin mukaiseksi, esim. pissikset).
Jotenkin tuntui että lapsuus jatkui aikuisuuteen asti... noin parikymppiseksi elelin kaverittomana syrjäseudulla. Sitten opiskelemaan jossa lähinnä nörtteilyä. Nuoruus sikäli kun se käsitetään naiskokemusten hankkimisena meni erittäin huonosti. Geenini vain eivät ole siihen puuhaan optimaaliset. Nyt yritetään pelastaa kolmekymppisenä sitä mitä vielä voi...
yritykseni.
Älä ole naiivi ja luule, että naiset pitävät vain yhdentyyppisestä miehestä.
Mistäs nyt tuollaista?... En puhunut naisista mitään. Naiset pitävät mistä pitävät, mutta jos en itse pidä jostain naisesta niin ei auta vaikka hän pitäisi minusta. Itsestään on myös hyvä pitää. Tiedostan omat hyvät puoleni ja tiedän, että tuolla jossain on naisia, jotka pitävät minunlaisista miehistä. En osaa kovin tarkasti määritellä millaisista naisista pidän, mutta noin ulkoisesti pitää ainakin erottaa kumpi sukupuoli on kyseessä :)
tarkoitin tämän viestin Jalfolle.
Hän kirjoittaa tuossa ylempänä, etteivät hänen geeninsä olisi muka sopivanlaiset naisia saadakseen. Tuo on palturia, sillä useita eri ulkonäköjä tarvitaan, jotta kukin nainen löytäisi haluamansa.
Palatakseni sinun viestiin, on ihan totta mitä sanot: "mutta jos en itse pidä jostain naisesta niin ei auta vaikka hän pitäisi minusta". Aivan, sillä asialla ei ole silloin mitään merkitystä. Tai oikeastaan se jopa iljettää, jos joku sellainen kovasti ihailee, johon ei ole itse mieltynyt!
Mistä niitä ystäviä oikein saa? Ja mikä on tämä mystinen sivusto? Älä nyt hamstraa kaikkia ystäviä itsellesi, mekin halutaan niitä! :D Tai siis edes yhden. Hyvä ettet kuitenkaan ole enää niin yksin, itsekin löysin täältä yhden erittäin hyvän mailiystävän, harmi vain että asumme niin eri puolella Suomea.
Täällä on nimettömiä vakoojia ties mistä :P Mutta meseen saa lisätä niin miehet kuin naisetkin. Siellä voin sitten kertoa enemmän.
:o)