Olen suhteessa jossa vuosi sitten tapahtui uskottomuutta. Miehelläni oli n. kuukauden mittainen ihastus, tapsivat kai kolmisen kertaa tuona aikana sekä lähettelivät sähköposteja. Jo ennenkuin minä sain tietää mieheni oli hyljännyt ihastuksensa, koska kuulemma poti niin huonoa omatuntoa.
Noh, pidemmittä puheitta, päätin jatkaa suhdetta ja ihan hyvin on mennyt, mutta luottamuspula vaivaa edelleen.
Haluaisin asiallisia kommentteja, kuinka sellaisen voi tällaisessa tapauksessa oppia uudestaan. Luulen että kyse on enempinkin uskosta itseeni, en usko että minulle lopulta voisi käydä hyvin?
En tiedä, mutta epäilen koko ajan että hänellä on meneillään jotakin, vaikka ei ole edes mitään merkkejä ilmassa, olen vain epävarma. En luota häneen, itseeni enkä tähän suhteeseen. Onko kellään kokemuksia, miten sitä sitten "ajan kanssa" rakennetaan? Jo vuosi on kulunut, luulisi että jotakin luottamuksen rippeitä olisi palautunut...
Asiallisesti kiitos, tiedän sanomattakin että hän oli paska, ja että yksi vaihtoehto olisi ollut lähteminen.
Noh, pidemmittä puheitta, päätin jatkaa suhdetta ja ihan hyvin on mennyt, mutta luottamuspula vaivaa edelleen.
Haluaisin asiallisia kommentteja, kuinka sellaisen voi tällaisessa tapauksessa oppia uudestaan. Luulen että kyse on enempinkin uskosta itseeni, en usko että minulle lopulta voisi käydä hyvin?
En tiedä, mutta epäilen koko ajan että hänellä on meneillään jotakin, vaikka ei ole edes mitään merkkejä ilmassa, olen vain epävarma. En luota häneen, itseeni enkä tähän suhteeseen. Onko kellään kokemuksia, miten sitä sitten "ajan kanssa" rakennetaan? Jo vuosi on kulunut, luulisi että jotakin luottamuksen rippeitä olisi palautunut...
Asiallisesti kiitos, tiedän sanomattakin että hän oli paska, ja että yksi vaihtoehto olisi ollut lähteminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulle on tapahtunut samaa. Ja olen todennut sen, että mies joka kerran pettää, pettää taas uudestaan.
Näin se vain menee... Anteeksi sanani, totuus sattuu.
Jos rakastaa toista ja haluaa hänen kanssaan elää, niin elää tuon kaiken kanssa ja on täynnä epäilyjä. Jotkut kärsii ja kestää, toiset ottavat avo/avioeron ja toiset hankkivat rakastajan, kostavat tavallaan.
Itse en usko että on juuri ketään täydellisen uskollista ja omassa suhteessaan pysyvää. Näitä on sekä miehissä että naisissa. Tuttava-/sukulaispiirissä on nähnyt monenmoista.
Luottamus ?? Onkohan sellaista lainkaan ?
Jokainen meistä tekee virheitä. Jotkut oppivat niistä, jotkut eivät. Kerran pettänyt voi pettää uudelleen....tai voi olla oppinut jotain, eikä tee sitä uudelleen.
Saman kokeneena, ohjeeni on, että teot puhuvat puolestaan, ei niinkään sanat. Eli terveesti skeptinen sen suhteen mitä puoliso sanoo ja vakuuttelee, todelliset tunteet ja välittäminen ja rehellisyys näkyy teoissa.
Mä annoin aikoinani exälleni uuden mahdollisuuden, itseasiassa useammankin kerran. Mutta jos nyt olisin samassa tilanteessa, antaisin sen uuden mahdollisuuden vain kerran. Sillä turhaa se oli minun tapauksessani, valitettavasti, sillä uskottomuus jatkui. Onneksi lopulta tajusin ettei hän koskaan muutu, ei edes yrittänyt. Ja kaikki oli nähtävissä hänen teoissaan, vaikka kovasti yritti vakuutella sanoin toista.
"todelliset tunteet ja välittäminen ja rehellisyys näkyy teoissa."
Ihan sama mitä toinen vakuuttelee, kaikki näkyy sanoissa, teoissa, siinä miten hän sinua katselee, seurassasi viihtyy, miten yhteinen aikanne häntä kiinnostaa ja yleensä kotiasiat.
Olen itse kokenut saman yli vuosi sitten. Mieheni harrasti puhelinseksiä, jonkun entisen seksikumppaninsa kanssa. Muistelivat kuulemma vanhoja. Syyksi hän sanoi liian työmäärän ja tylsyyden, kun ei koskaan ehdi tehdä muuta, kun töitä. Kovasti hän katui ja pahoitteli ja koska mitään fyysistä ei ollut tapahtunut päätin antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Valitettavasti asia on vaan niin, että anteeksi voi antaa, mutta unohtaminen on sitten toinen juttu. Epäilen aina ja minusta on tullut neuroottinen hänen menojensa suhteen. Eipä tästä tainnut mitään apua olla, mutta ei se ehkä vaihtamallakaan parane... tai sitten mulla ei ole vain rohkeutta lähteä...
kerronpa oman tarinani.tähän ei varsinaisesti liity puolison pettämistä,mut luottamuksen takaisin saamista tai saamattomuutta.meillä sitä ei koskaan saatu takasin.
eli me mentiin nuorena naimisiin,mä olin vasta 21 ja mies 22.yhessä oltiin oltu paria kk reilu kaks vuotta (kihloihin mentiin ku oltiin seurusteltu 5kk).no mentiin sit naimisiin ja mä luulin et kaikki oli hienosti ja onni kukoistaa.ja paskat!ei menny häistä ku kolmisen viikkoo ni mies tulee ilmottaan et hän haluaa erota.olin lievästi sanottuna äimän käkenä.täytyy tähän väliin kertoo et mies joi tosi paljon ja oli aina pois kotoo.no mä muutin meijän kodista vanhempien luokse vähäks aikaa.
no ei menny ku varmaan viikko kaks ku mies halus et mä muutan takasin ja et me alotettais alusta.mä olin ihan onneni kukkuloilla ja menin takasin.se oli eka virhe.sit me lähettiin häämatkalle lappiin.se reissu loppu lyhyeen ku mies oli taas sitä mieltä et ei tästä tuukkaan mitään.ja sama juttu,mä muutin porukoille taas.
no sit kävi niin et kuviohin tuli yks mies.tai oikeestaan vanha koulukaveri.se hehkutti kuinka ihana mä oon jne.mä olin ihan myyty ku joku välitti.no meillä oli enemmän tai vähemmän säätöö.ikinä en kuitenka miestäni pettäny.no mies sai tietää et musta oli joku muukin kiinnostunu ni eikös tää sit halunnu mut taas takasin.ja toinen virhe oli se et taas palasin takasin.
tätä on-off juttua kesti melkein kaks vuotta,kunnes me molemmat saatiin tarpeeksemme ja päätettiin erota.se oliki ensimmäinen viisas teko pitkään aikaan.no ei menny ku viikko ku mies kerto et sil on uus muija.voi olla et sil oli sen kans jo peliä sillo ku oltiin naimisissa.
no varsinaiseen asiaan.mun kaveri kysy jo ihan alussa et pystynkö elään miehen kans niinkun ennenki tän kaiken jälkeen(ekan "eron" jälkeen).mä vastasin et pakko.no elettiinhän me,mut luottamus meni ihan totaalisesti,eikä ikinä tullu takasin.
ny oon uudessa suhteessa jo toista vuotta,ollaan kihloissa ja menossa naimisiin tulevaisuudessa.alkuun oli vähä vaikeuksia luottaa,mut ku huomasin nykyisen mieheni olevan ihan erilainen,uskallan taas luottaa.
no johan tuli tekstiä,eikä kyl liittyny ihan aiheeseen.mut mieti tarkkaan et voitko elää niinku ennen tota pettämistä.mikään ei oo niin paha ku luottamuspula.tsemppiä sulle jatkoon!