kasvoilla kun kysyin kuka oli saanut aikaan terveyskeskukselle kuljettamisen poliisiautossa.
Aikansa virnuiltuaan hän raivostui ja määräsi otettavaksi tarkkailuun pakkohoitoon toimittamista varten. Minulta meni kuukausi ennekuin sain selville, että avohoidon ylilääkäri oli määrännyt pakkohoitoon toimittamisen aloitettavaksi.
Syynä oli lähettämäni kirjeet, joita avohoidon ylilääkäri ja mielisairaanhoitaja lukivat kumpikin vain niistä kohdista, joiden perusteella he sattoivat aloittaa em. toimen.
Jos he olisivat lukeneet kirjeet kokonaan ja varsinkin olisivat ymmärtäneet pitkän selostuksen ja olellisen tärkeät lauseet, joista saattoi päätellä, että minä en uskonut määrättyihin asioihin, vaan toin esiin vain pohdintojani, niin minua ei lain mukaan olisi saanut toimittaa pakkohoitoon.
Minulle on syntynyt kuva, että ylilääkäri ja hoitaja elävät mielikuvitusmaailmassa ja diagnoosin pakkohoitoon toimittamista varten saa hieman kärjistäen jos vaikkapa hymyilee kadulla. Onhan se outoa käytöstä ja psykoosiahn se siinä on...etenkin on psykoosi kyseessä jos vastustaa korkeata virkamiestä.
Siitä saa sitäpaitsi hoitaja kiitosta ylemmiltään, jota kalastaakseen hoitaja on valmis väärentämään vuosikausia potilaan puheita ja ylilääkäri saa taas kiitosta "sivistyneeltä virkailijakunnalta" eli kiitosta sosiaalisessa suhteessa, koska on toimittanut pois häirikön häiritsemästä korkea-arvoista virkamiestä.
Ompas sitten hyvä mieli kun on ponnisteltu yhteisvoimin.
Sairaalan motto on:"Ei meille mitään mahda, on meistä ennenkin valitettu". Eräälläkin hoitajalla oli hyvin hauskaa kun tein valituksiani. Hän nauroi päin naamaa:"Ei meitä voiteta kanteluilla".
Nyt on kulunut yli 11 vuotta tapahtumista ja sairaalasta pois pääsystä. Psykologi, joka ei ole jukisella sektorilla töissä sanoi että olen kärsinyt shokkitilasta. Tuska oli tosiaankin n. 4.5 vuotta hirvittävä. Tuntui siltä, että en voi olla olemassa koska tuska jäyti koko kehoa . Sairaalassa ollessani suunnittelin itsemurhaa, koska elämä oli epätoivoista yritystä päästä eroon ammattiauttajista. Tuska vaan paheni erityisen voimakkaaksi kun kovan linjan psykiatri päätti sadistisena purkauksenaan tehdä oloni maanpäällisestä helvetistä vielä vaikeammaksi.
Sitten tapahtui käänne eräästä dramaattisesta syystä ja pääsin pois sairalasta ja tuskan lisäksi minua koetteli suuri suru.
Paljon jää kirjoittamatta.En tahtoisi yleistää kokemusteni perusteella muihin hoitajiin ja psykiatreihin nähden tapahtumista.
Eräässä alunperin Johnny Cashin laulussa, sen suomenkielisessä versiossa sanotaan:"Elän vieläkin". Nyt jälkeenpäin tuskan jo laannuttua todellakin ihmettelen sitä, että olen elossa.
Aikansa virnuiltuaan hän raivostui ja määräsi otettavaksi tarkkailuun pakkohoitoon toimittamista varten. Minulta meni kuukausi ennekuin sain selville, että avohoidon ylilääkäri oli määrännyt pakkohoitoon toimittamisen aloitettavaksi.
Syynä oli lähettämäni kirjeet, joita avohoidon ylilääkäri ja mielisairaanhoitaja lukivat kumpikin vain niistä kohdista, joiden perusteella he sattoivat aloittaa em. toimen.
Jos he olisivat lukeneet kirjeet kokonaan ja varsinkin olisivat ymmärtäneet pitkän selostuksen ja olellisen tärkeät lauseet, joista saattoi päätellä, että minä en uskonut määrättyihin asioihin, vaan toin esiin vain pohdintojani, niin minua ei lain mukaan olisi saanut toimittaa pakkohoitoon.
Minulle on syntynyt kuva, että ylilääkäri ja hoitaja elävät mielikuvitusmaailmassa ja diagnoosin pakkohoitoon toimittamista varten saa hieman kärjistäen jos vaikkapa hymyilee kadulla. Onhan se outoa käytöstä ja psykoosiahn se siinä on...etenkin on psykoosi kyseessä jos vastustaa korkeata virkamiestä.
Siitä saa sitäpaitsi hoitaja kiitosta ylemmiltään, jota kalastaakseen hoitaja on valmis väärentämään vuosikausia potilaan puheita ja ylilääkäri saa taas kiitosta "sivistyneeltä virkailijakunnalta" eli kiitosta sosiaalisessa suhteessa, koska on toimittanut pois häirikön häiritsemästä korkea-arvoista virkamiestä.
Ompas sitten hyvä mieli kun on ponnisteltu yhteisvoimin.
Sairaalan motto on:"Ei meille mitään mahda, on meistä ennenkin valitettu". Eräälläkin hoitajalla oli hyvin hauskaa kun tein valituksiani. Hän nauroi päin naamaa:"Ei meitä voiteta kanteluilla".
Nyt on kulunut yli 11 vuotta tapahtumista ja sairaalasta pois pääsystä. Psykologi, joka ei ole jukisella sektorilla töissä sanoi että olen kärsinyt shokkitilasta. Tuska oli tosiaankin n. 4.5 vuotta hirvittävä. Tuntui siltä, että en voi olla olemassa koska tuska jäyti koko kehoa . Sairaalassa ollessani suunnittelin itsemurhaa, koska elämä oli epätoivoista yritystä päästä eroon ammattiauttajista. Tuska vaan paheni erityisen voimakkaaksi kun kovan linjan psykiatri päätti sadistisena purkauksenaan tehdä oloni maanpäällisestä helvetistä vielä vaikeammaksi.
Sitten tapahtui käänne eräästä dramaattisesta syystä ja pääsin pois sairalasta ja tuskan lisäksi minua koetteli suuri suru.
Paljon jää kirjoittamatta.En tahtoisi yleistää kokemusteni perusteella muihin hoitajiin ja psykiatreihin nähden tapahtumista.
Eräässä alunperin Johnny Cashin laulussa, sen suomenkielisessä versiossa sanotaan:"Elän vieläkin". Nyt jälkeenpäin tuskan jo laannuttua todellakin ihmettelen sitä, että olen elossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Olipa tarina. Voin vannoa että olen täysin vakuuttunut tarinastasi ja siitä ettei vika ole sinussa. olen törmännyt samantapaiseen ivailuun ja ongelmien vähättelyyn mutta tuo on kyllä jotain aivan eri planeetalta. Sun pitää tehdä kyllä jotain tälle asialle ja pistää vastuuseen ne ketä teki tällaista. ei ihmisiä noin hoideta eikä niillä ole oikeutta huudella tuohon sävyyn kellekään.
Näin ollen tahoja joilta voisit kysellä , olis esim. oikeuskansleri, potilasasiamies . saat varmaankin neuvoja vielä . pyydän vähän apua lakipuolelta jonkun vastaamaan. Ei liene epäilystäkään etteikö rivien välistä voi lukea jo ,että sua on kohdeltu väärin.
Pääasia on, ettet ota vastaan tuollaista ja totea, että no se on ollut ja mennyt. ei ole. pistä vastuuseen ettei muut kohtaa samaa. ota yhteyttä eri tahoihin ja kysy , kiinnostaisiko julkistaa tällaista. hyvä kun kirjoitit. julkista täällä netissä paikka ja nimet ketä sellaista teki kunhan muista ettet herjaa. Olen itse kärsinyt jo yli 10 v. mielenterv.häiriöistä ja kun pyysin apua itsemurhaa lähellä olevana, psykiatri totesi vain, että mitäs sä sillä luulet voittavasi ja määräs lääkkeet ja rahalappu käteen. tuleeko joku tuollaisesta kommentista muka joksikin ja tuliko vastaanotolle kuullakseen tuollaisen kommentin, no ei varmaan...
että mielenterveystyössä törmää kyllä todella alkuntaiseen ajatteluun. En minä väitä, että kaikki olisivat samanlaisia ihan klassisesti sanottuna k-päitä. Mutta sairaalassa päätehtävänä tuntuu usein olevan potilaan oman persoonallisen itsensä murskaaminen.Sen ohessa että on näitä k-päitä, jotka purkavat sadismiaan puolustuskyvöttömiin potilaisiin. Potilaat todellakin ovat puolustuskyvöttömiä, koska eivät mitkään valitustiet johda mihinkään, koska valitusten tekijät"ovat hulluja", eikä heitä saa uskoa.
Tilanne on sama jos tuomioistuin toteaisi ensin epäillyn rikolliseksi ilman perusteita ja sitten aloittaisi oikeudenkäynnin ja toteaisi sitten:" Hän on syyllinen koska hänet on syylliseksi todettu eikä häntä voida uskoa, koska hän on syyllinen".
Tapahtumista on kulunut jo yli 10 vuotta ja hengissä minut pitää toivo rakkaudesta. Valitin eri paikkoihin. Mutta koska olen hullu ei minua saa uskoa.Oikeusasiamiehessä ratkaisu tuli hyvin lyhyen ajan kuluessa ja minusta tuntuu, että valitusasiakirjoja ei edes luettu. Perustelen tämän sillä, että käsittely oli ennätyslyhyt.
TEO:ssa oleellisia todisteita ilmeisesti ei välitetty ottaa huomioon.
Olen pahoillani sinun kohtelustasi lääkärissä.Kyllä mielenterveystyöltä puuttuu riittävän tehokas valvonta. Sellaista ei edes haluta. Kyllä niitä törkeyksiä riittää. Toivoisin, että valitset elämän jatkumisen kohdallasi, vaikka tuskaa sinä varmaankin tunnet.