Hugo Chavez

Hesarin keskustelupalstalla oli niin hyvä kirjoitus Venetsueelan presidentti Hugo Chavezista että laitan sen tänne.

- Ristiinpeistaus laajentaa keskustelun piiriä.

"Ennen Chavezin aikaa Venezuelan tavoite oli muuten 6.5 miljardia barrelia paivassa ja saavutettu oman oljy-yhtion tuotanto 2.9 miljardia."

- Yhdysvallat yritti Irakin sodan aiheuttaman öljyn kallitumisen vuoksi saada Venezuelan pumppaamaan yli OPEC-kiintiöiden, Venezuela kieltäytyi.

Lisaksi maassa oli lisenssilla toimivia ulkomaisia yhtioita. Chavezin tultua valtaan nuo ulkomaiset yhtiot on ajettu nurkkaan ja oma tuotanto on pudonnut.

- No ilmeisesti tämä liittyy siihen, että yhtiöt osallistivat aktiivisesti Venezuelan demokraattisiin prosesseihin, mm. poliittisin lakoin.

Chavez tosiaankaan ei kansallistanut oljytuotantoa, koska se oli jo kansallistettu. Han kuitenkin otti valtion oljy-yhtion poliittiseen johtoon.

- Toisin sanoen valtio ryhtyi omistamaan omistamiaan yhtiöitä muutoinkin kuin "portfoliosijoituksena" niin kuin Suomen valtio omistaa Nestettä ja vähemmistössä TelisSoneraa.

Eri vaiheissa han on mm. lakkojen jalkeen antanut potkut suurelle osalle ammattihenkilokuntaa (likimain 20.000 henkiloa) ja pistanyt keskeisille johtopaikoille omia sukulaisiaan.

- Sukulaiset varmaankaan eivät järjestä poliittisia lakkoja, vaan ovat luotettavampia. Suomessa koko porukka ulkoistettaisiin henkilöstövuokrausfirmalle.

Lakkojen aikana huoltamattomattomana olevista tuotantolaitoksista arvioidaan menetetyn 400 tuhatta barrelia tuotantokapasiteettia pysyvasti.

- Herää siis kysymys, miten kannattavia poliittiset lakot ovat, kun kerran valtio pystyy panemaan firmat boikottiin.

Vuoden 1997 investointitaso oli n. 5.4 miljardia, Shavezin tultua valtaan investoinnit pudotettiin alle puoleen.

- Investoidaanko öljyteollisuudessa tasaisesti? Jos tuotetaan OPEC-kiintiöin vähemmän ja jos osa yhtiöistä on käyttämättä, ilmeisesti investointiasteenkaan ei pitäisi kansantalousteorian mukaan olla kovin suuri, koska kapasiteettia on käyttämättä.

Osana Chavezin poliittista pelia han on nyt pistamassa oljy-yhtion investointeja kannattamattomaan kaasuputkeen Brasilian ja Venezuelan valille.

- Hanke lienee Brasilialle erittäin kannattava ja Venezuelassa arvioidaan sen poliittisia hyötyjä. Ilmeisesti kaasu kannattaa toimittaa naapurimaahan suurissa erissä ennemmin kuin pakata se LNG:ksi maailmanmarkkinoille.

Ilman uusia investointeja Venezuela menettaa joka vuosi 400 tuhatta barrelia tuotantokapasiteetista.

- Miten niin? Kapasiteetti on sama kuin tuotantoKYKY. Käyttöaste puolestaan se osa, mikä kapasiteetista hyödynnetään. Ei kapasiteetti mihinkään katoa, kun lähteet ja jalostamot ovat olemassa.

Chavezin puuhailu on siis vahentanyt oljy-yhtion kykya menestya ja siten myos sen kykya maksaa veroja ja tukea Venezuelan kehitysta.

- Chavez on ryhtynyt nykymaailman tapaan tekemään politiikkaa energialla sekä noudattanut OPECin tuotantokiintiöitä. Tässä ei varmaankaan ole mitään ihmeellistä maailmanmitassa.

Venezuela on vain yksi esimerkki - koko maailman oljyvarat ovat tiukasti naiden kansallisten oljy-yhtioiden hallussa ja kansainvaliset yhtiot ovat vain pikku pelureita tassa.

- Asia on päinvsstoin maailmankaupassa.

Niiden vahvuus on keskittyminen politikoinnin sijasta oljybusinekseen.

- Öljybisnes on suurvaltapolitiikkaa. Siksi valtiot ovat perustaneet kansallisia yhtiöitä.

Lansimaisten yhtioiden hallitsema oljy on pelkka legenda. Esimerkiksi Exxonilla taitaa olla oljyreserveja hallussaan noin 10 miljardia barrelia, talla Venezuelan kansallisella yhtiolla on likimain 75 miljardia barrelia, Iranilla n. 130 miljardia, Saudeilla n. 260 miljardia.

- Mitä sitten? Suomessa Exxon voi myydä yhtiönsä vaikka LUKoilille.

Exxon on suurin lansimaisista."

=> Exxon Mobil