No niin, pitihän se tämäkin vielä nähdä. Pari kuukautta sitten riemuitsin kun olin pääsemässä jo hyvää vauhtia eroon masennuslääkkeistä, nyt sitten vajosin aallonpohjalle ja soitin juuri terveyskeskukseen. Kohta minulle soittaa lääkäri takaisin ja varmaan palataan takaisin siihen alkup. lääkitykseen... Parin viikon päästä olisi jo varattuna aika sinne lääkärille. Tuntuu tosi pahalta. Kaiken lisäksi nyt viimeisen viikon sisällä tuntuu että kaverit ovat minut jättäneet vain sen takia etten jaksa jutella enää niin innostuneesti ja iloisesti kuin aiemmin. Edes ruokalassa ei pidetty minulle paikkaa pöydässä kuten ennen. Taitaa olla niin että se masennuslääkepurkki on ainoa ystäväni... Tätä ennen sentään osasin kärsiä hiljaisesti, kukaan ei tiennyt että olen masentunut. Nyt kun paras ystäväni sen huomasi, taisi hän etsiä muita ystäviä itselleen kuin sen masentuneen idiootin. En tiedä pitäisikö kantaa hänelle kaunaa siitä, ainakin näin etten taida olla oikeasti hänen ystävänsä. Kunpa vain löytäisin itsellenikin jostain uuden.
epäonnistunut lopetus
citalopram sandoz
5539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Syön itse jatkuvasti masis lääkettä, se ennaltaehkäisee myös. Monet ihmiset on koko elämänsä sidottu johonkin lääkkeeseen, miksi en siis minäkin. Jos yksi pilleri pitää minut kasassa, niin syön sen hyvillä mielin. Voimia sinulle.
Onko sulla masennus ihan ympärivuotista vai ns. kaamosmasennusta. Itse kärsin kaamosmasennuksesta, joten lääkekuuri päälle tuossa heinä-elokuussa ja jatkuu aina tammi-helmikuulle. Näin ei kerkeä pahin kausi iskemään ollenkaan. Mites sulla muuten...?
Mulla on kyllä ihan ympärivuotista se masennus, oireet kuitenkin tuntuu syksyisin pahenevan. Minusta tuntuu että jos tämä olisi pelkkää kaamosmasennusta, en olisi miettinyt itsemurhaa, pilalle mennyttä elämää ja surkeaa tulevaisuutta. Olisin vain jäänyt sänkyyn makaamaan. Kävin muuten juuri hakemassa lääkkeet apteekista. Lekuri määräsi puhelimessa mulle myös rauhoittavat väliaikaisesti. Saa nähdä minne päin tästä mennään... olo tuntuu kuin olisin täysi hullu, karannut mielisairaalasta ja mukaan annettu muutama liuska nappeja.
ei me hulluja olla vaikka nappeja tarvitaan. Voi jospa tietäisit kuinka monet sinunkin arvostamasi henkilöt tarvii troppeja pitääkseen ittensä kunnossa.
No, itsaria olen yrittänyt minäkin joskus Monen monta vuotta sitten, kun en vielä ollut selvillä vaivastani. Monta vuotta tähänkin meni, ennenkuin tajusin kärsiväni kaamosmasennuksesta.
Kyllä se olotila pahimmillaan on kuin hullujenhuoneelta karanneella. Kokemusta on!!
Itse odotan kolmatta lastani, ja jouduin keskeyttämään tämän vuotisen lääkityksen. Kyllä sen välillä huomaa aika rankastikin...
Muista vaan ottaa päivä kerrallaan ja keskittyä ajatukseen, että sinä olet nyt tärkein ja päämääräsi on saada itsesi kuntoon. Viis siitä mitä muut ajattelevat tai tekevät.
Voit tosiaan mailailla mulle, jos tuntuu, että tarvitset keskusteluseuraa: [email protected].