Sanokaahan

Oletko kuunnellut tuotantoa ennen 2000-lukua? Sieltä ne suurimmat helmet löytyy.

Joo, samaa olen itsekin usein miettinyt - U2 jos mikä on "kulttibändi" ilman hyvää syytä !

ei kai se nyt mikään kultti voi olla kun se on ihan mainstreamia.

no, kun ne alotti niin ne ei osannu soittaa, eikä niillä ollu kamoja, mut ne vaan halus soittaa (ja kiertää maailmaa ((ja tavata ihmisiä)). JA NIILLÄ OLI OMA JUTTU, PUNKIN JÄLKEISTÄ UUTTA AALTOA, YHDISTETTYNÄ KATOLISUUTEEN. kuuntele 3 ekaa levyä, jos ei kolahda niin ei o sun bändi. kaikkia ei voi miellyttää ja kieltämättä, ei ne enään 2000-luvulla ole päässy sellasiin fiiliksiin kun esim. 1980-luvulla (ja 90-luvulla). teknistä ja monimutkasta, tyypeiltä jotka ei osaa oikeesti soittaa eikä laulaa. ehkä nillä varsinkin sillä laulajalla on sellanen palava halu muuttaa maailmaa ja tietysti kasvattaa sitä bändiä levy levyltä...kilpailee nykyään rollareitten kanssa dinosarjassa, beatles lopetti jo aikoja sitten niin ei o oikeen muita vastustajia, vaikka esiintymis arenat on kyllä hiukan pienentynyt. ps. musta nillä on 2 viimisellä levyllä tai oikeestaan viimisellä 4 sudio levyllä vaan muutama hyvä biisi.

Ei sitä voi selittää. Itse näin U2:n ekan kerran Live Aidissa suorana telkkarissa kesällä -85. En ollut ikinä ko. bändistä kuullutkaan, nimikin meni siinä hässäkässä ohi, mutta niin se vain iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Seuraavana päivänä koulussa kysyin Kaiken Rockista Tietävältä luokkakaveriltani, mikä bändi oli ollut kyseessä, ja sain vähän taustainfoa ja lainaksi War-albumin C-kasettina, jonka sitten tupladekkimankalla kopioin itselleni (voi sitä piratismin juhlaa). Kuuntelin albumin melkein puhki, ja ostin pian vinyylinä kaikki siihen mennessä julkaistut U2-albumit.

En ole koskaan jaksanut intoilla bändin - tai lähinnä nyt Bonon - maailmaasyleilevästä pelastushenkisyydestä, mutta eipä se ole juuri häirinnytkään. Minusta vain joka perhanan biisi kuulostaa yksinkertaisesti hyvältä! Ja livenähän bändi on ihan omaa luokkaansa. Takana minulla on kolme livekeikkaa: ZooTV Wembleyllä Lontoossa -93, Pop Helsingissä -97 ja Vertigo Oslossa -05. (Kaikkiin näihin sain liput sattumalta)

Kun bändiä on seuraillut aktiivisesti jo pian 22 vuotta, alkaa herranelikko tuntua perheenjäseniltä. Yllätysmomentteja on toki vuosien varrella riittänyt, mutta joka kerta - pienen pureskelun jälkeen - on saanut todeta, että hitto vie, täähän on hyvää. Lisää. Lisää...