Vääryyttä vastaan asettumisesta

Kertomus ja Pöytäkirja tehty kristittyjen suuressa kokouksessa Tornion ja Haaparannan kaupungeissa 4 - 7. 10.1909

Ensimmäisenä kokouspäivänä lokak. 4. p:nä...
J. Ryselin esitti: Eikö tule sopimattomana pitää, ettei kristitty tyydy siihen lauseparteen: "Uskovaisten Raamattuun perustuva puhe", vaan tahtoo lisätä siihen sanat: "Ja seurakuntaan perustuva puhe" pitäen sen vasta vahvana kun sanotaan: "uskovaisten Raamattuun ja seurakuntaan perustuva puhe". Kertoi näet, että hän itse, niinkuin seurakuntakin saattaa usein erehtyä ja niinmuodoin tarvitsee Jumalan sanan valokseen...
5. päivänä....
...Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: "Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet", vai riittääkö sanoa "Raamattuun perustuvat puheet". Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta VOI joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: "Joka uskoo niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman", sekä "Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta minun sanani ei pidä ikänä hukkuman". Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Näihin Kanniaisen sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen...

ilman nikkiä tälla kertaa kirjoitti:

Kertomus ja Pöytäkirja tehty kristittyjen suuressa kokouksessa Tornion ja Haaparannan kaupungeissa 4 - 7. 10.1909

Ensimmäisenä kokouspäivänä lokak. 4. p:nä...
J. Ryselin esitti: Eikö tule sopimattomana pitää, ettei kristitty tyydy siihen lauseparteen: "Uskovaisten Raamattuun perustuva puhe", vaan tahtoo lisätä siihen sanat: "Ja seurakuntaan perustuva puhe" pitäen sen vasta vahvana kun sanotaan: "uskovaisten Raamattuun ja seurakuntaan perustuva puhe". Kertoi näet, että hän itse, niinkuin seurakuntakin saattaa usein erehtyä ja niinmuodoin tarvitsee Jumalan sanan valokseen...
5. päivänä....
...Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: "Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet", vai riittääkö sanoa "Raamattuun perustuvat puheet". Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta VOI joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: "Joka uskoo niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman", sekä "Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta minun sanani ei pidä ikänä hukkuman". Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Näihin Kanniaisen sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen...

Ks. lainaus ed.
"Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta VOI joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta."

Minusta on vaikeaa uskoa sitäkään.

Mutta yhden tapauksen muistan, hän oli vl-puhuja.Ja kun olin seura-aikan kylässä. Hän heti sanoi siitä.

En itse ajatellut asiaa enempää.
Mutta nyt kun täällä asia tuli puheeksi aloin ajattelemaan, että kuinka hän oli mielestäni niin vahva luonne, että jos olisin jotakin sanonut, niin varmaan hän olis
tyrmännyt minut.
Mieheni sanoo, että hänessä oli lakihenkeä.

Jos oikein muistan, niin olisin kuullut, että häntä olis hoidettu, mutta hän ei olis nöyrtynyt parannukseen.
Hän ei ole enää vl.

Muuten asia on varmaan niin, että näitä asioita ei tarpeeksi ajatellut silloin.
Mutta ei tarvinnut olla vaan puhujia, vaan oli yksityisä henkilöitäkin, josta löytyi sellasia piirteitä, että nyt kun ajattelee, niitä, vierastaa uskovaisena. Esim. maalimallinen kieli ja tavat. Ja yritettiinköhän sitä liikaa kelvata tälle maailmalle.

väärin? / kicki 112 kirjoitti:

Minusta on vaikeaa uskoa sitäkään.

Mutta yhden tapauksen muistan, hän oli vl-puhuja.Ja kun olin seura-aikan kylässä. Hän heti sanoi siitä.

En itse ajatellut asiaa enempää.
Mutta nyt kun täällä asia tuli puheeksi aloin ajattelemaan, että kuinka hän oli mielestäni niin vahva luonne, että jos olisin jotakin sanonut, niin varmaan hän olis
tyrmännyt minut.
Mieheni sanoo, että hänessä oli lakihenkeä.

Jos oikein muistan, niin olisin kuullut, että häntä olis hoidettu, mutta hän ei olis nöyrtynyt parannukseen.
Hän ei ole enää vl.

Muuten asia on varmaan niin, että näitä asioita ei tarpeeksi ajatellut silloin.
Mutta ei tarvinnut olla vaan puhujia, vaan oli yksityisä henkilöitäkin, josta löytyi sellasia piirteitä, että nyt kun ajattelee, niitä, vierastaa uskovaisena. Esim. maalimallinen kieli ja tavat. Ja yritettiinköhän sitä liikaa kelvata tälle maailmalle.

niin itse kerroin eräälle vl:lle kerran,että sieltä kokouksesta ei vastannut Raamattu omasta mielestäni.
Ja kunkeskustelimme tämän ihmisen kanssa, hän sanoi, että enkö minä vielä huomaa, että he sanovat vaan sillä tavalla, että ihminen itse luulee, että hänessä on vika.

Ja hän sanoi kerran kun minua hoidettiin, en muista, että oliko sama yhteys vai eri yhteydessä, että sanotaan,että seurkunta ei erehdy, mutta nyt erehtyi.
Ja hän sano, että juorujen perusteella puhutellaan ihmisiä.

Mutta tuntuu niin hyvältä kuitenkin, että kaikesta huolimatta saan itse uskoa. Ja ajattelen, että ajallaan se Jumala hoitaa ne hoitajatkin, jos niissä on jotakin väärää.
Että Jumalaa ei kukaan petä. Ja että kyllä se seurakunta on silmiä ja korvia tännä. Että jos on jotakin väärää, kyllä se Jumlan aikana tulee ilmi.

kicki 112 kirjoitti:

niin itse kerroin eräälle vl:lle kerran,että sieltä kokouksesta ei vastannut Raamattu omasta mielestäni.
Ja kunkeskustelimme tämän ihmisen kanssa, hän sanoi, että enkö minä vielä huomaa, että he sanovat vaan sillä tavalla, että ihminen itse luulee, että hänessä on vika.

Ja hän sanoi kerran kun minua hoidettiin, en muista, että oliko sama yhteys vai eri yhteydessä, että sanotaan,että seurkunta ei erehdy, mutta nyt erehtyi.
Ja hän sano, että juorujen perusteella puhutellaan ihmisiä.

Mutta tuntuu niin hyvältä kuitenkin, että kaikesta huolimatta saan itse uskoa. Ja ajattelen, että ajallaan se Jumala hoitaa ne hoitajatkin, jos niissä on jotakin väärää.
Että Jumalaa ei kukaan petä. Ja että kyllä se seurakunta on silmiä ja korvia tännä. Että jos on jotakin väärää, kyllä se Jumlan aikana tulee ilmi.

Alat myöntämään sinäkin jo, että kyllä ne hoitajat saattoivat olla väärässäkin. Jumala on viimeinkin antanut sinullekin ymmärrystä nähdä asiat oikein!

kicki 112 kirjoitti:

niin itse kerroin eräälle vl:lle kerran,että sieltä kokouksesta ei vastannut Raamattu omasta mielestäni.
Ja kunkeskustelimme tämän ihmisen kanssa, hän sanoi, että enkö minä vielä huomaa, että he sanovat vaan sillä tavalla, että ihminen itse luulee, että hänessä on vika.

Ja hän sanoi kerran kun minua hoidettiin, en muista, että oliko sama yhteys vai eri yhteydessä, että sanotaan,että seurkunta ei erehdy, mutta nyt erehtyi.
Ja hän sano, että juorujen perusteella puhutellaan ihmisiä.

Mutta tuntuu niin hyvältä kuitenkin, että kaikesta huolimatta saan itse uskoa. Ja ajattelen, että ajallaan se Jumala hoitaa ne hoitajatkin, jos niissä on jotakin väärää.
Että Jumalaa ei kukaan petä. Ja että kyllä se seurakunta on silmiä ja korvia tännä. Että jos on jotakin väärää, kyllä se Jumlan aikana tulee ilmi.

siellä Suomessa asti, että täällä on ollut sekavaa, vaikka en itse ottanut sitä asiaa esille, nin eräs vl-pappi sanoi siitä, nyt kun kävin lomalla.Mutta hän on siitä puhunut aikasemminkin, eikä hän ole yksin ollut sitä mieltä.

Ja Päivämiehessä on ollut kirjoitus, nämä itse ovat täältä tehneet lehteen artikkelin; Että tämä on niin uusi seurakunta, että on kulkenut lasten kengissä.

Itse olen yrittänyt olla asiasta melko hiljaa. Sen vuoksi, koska en enää halunut näihin asioihin joutua.

Mutta vaikka mitä olis tapahtunut, niin en sitä voi kokaan sanoa, että olisin aina osannut tehdä kaikki oikein. Mutta tuskin kukaan rehellinen ihminen voi sitä sanoa, että osaa tehdä kaikki ja aina oikein.

sitä mieltä /kicki 112 kirjoitti:

siellä Suomessa asti, että täällä on ollut sekavaa, vaikka en itse ottanut sitä asiaa esille, nin eräs vl-pappi sanoi siitä, nyt kun kävin lomalla.Mutta hän on siitä puhunut aikasemminkin, eikä hän ole yksin ollut sitä mieltä.

Ja Päivämiehessä on ollut kirjoitus, nämä itse ovat täältä tehneet lehteen artikkelin; Että tämä on niin uusi seurakunta, että on kulkenut lasten kengissä.

Itse olen yrittänyt olla asiasta melko hiljaa. Sen vuoksi, koska en enää halunut näihin asioihin joutua.

Mutta vaikka mitä olis tapahtunut, niin en sitä voi kokaan sanoa, että olisin aina osannut tehdä kaikki oikein. Mutta tuskin kukaan rehellinen ihminen voi sitä sanoa, että osaa tehdä kaikki ja aina oikein.

näistä asioista, enkä ole edes omalle miehelleni jakasnut puhua, kun vasta nyt.
Ja sanoin, että miten olin vierastanut, niitä , joiden vuoksi nyt jouduin kokoukseen.
Ja seurakunnan eteen.
Ja kerroin heidän puheista. Mies kysyi, että enkö minä ole ennen puhunut näistä asioista. Vastasin että en. En ole uskaltanut eikä ole ollut edes tarpeekis ymmärrystä.

Mutta emme kumpikaan voi pitää itseämme niin puhtaina pulmusina ettemme koskan ole mitään väärin itse tehneet. Sanoinkin miehelleni, että minusta täällä on ollut kaikki väärässä.
Ja kaikki on puhuneet mitä sattuu siis minun mielestä.
On valvottu liikaa toisten vioissa ja virheissä ja on ollut juoruja, pahan puhumisia yms.

Mutta kolme ihmistä on käyneet minulta pyytämässä tämän viimisen kokuksen jälkeen anteeksi. Ja sen jälkeen kun olin jo ollut seurakunnan edessä.
Mutta itskin pyysin tietenkin omaa osuuttani anteeksi.

Nyt olen yksin, koska sitä väsy jotenkin. Mutta olen toipunut niin, että yritän järjestää itsäni seuroihin.
Tähän asiaan sain kannustusta, kun eräs vl-pappi sanoi Suomessa käydessäni, että mene seuroihin.

En juuri mitään itse puhunut näistä asioista, en jaksanut. Mutta hän otti itse puheeksi nämä asiat.

Nämä palstatkin on pitäneet kuitenkin jotenkin yhteydessä uskovasiin. Mutta olen ollut jotenkin varuillani, enkä ole uskaltanut ketään päästää näiden palstojen kautta liian lähelle.

Mutta tapahtui mitä tahansa niin uskon aina niin, että ajallaan Jumala hoitaa uskovaiset ihmiset. Kuten näkyy, niin näillä kolmella tuli omatunto ja he kävivät pyytämssä anteeksi joiden kanssa näitä sekaannuksia tuli.

Kun kävin seuroissa viimeksi.Kysyttiin, että enkö ole uskovainen, kun en tervehdi. On vaan tuntunut, että haluaa olla yksin.

Erään asian haluan sanoa, että kun olen kuunnellut nettiseuroja, niin Jumala on lohduttanut senkin kautta.
Ja se on ollut tärkeää, että olen saanut olla uskovaisten kanssa yhteydessä näillä palstoilla ja olla uskovaisten kanssa tekemässä näitä palstoja.
Se uskovaisten yhteys on tuntunut tärkeältä näiden palstojen kauttakin. Vaikkakin olen halunut olla vähän piilossa.

kicki 112 kirjoitti:

näistä asioista, enkä ole edes omalle miehelleni jakasnut puhua, kun vasta nyt.
Ja sanoin, että miten olin vierastanut, niitä , joiden vuoksi nyt jouduin kokoukseen.
Ja seurakunnan eteen.
Ja kerroin heidän puheista. Mies kysyi, että enkö minä ole ennen puhunut näistä asioista. Vastasin että en. En ole uskaltanut eikä ole ollut edes tarpeekis ymmärrystä.

Mutta emme kumpikaan voi pitää itseämme niin puhtaina pulmusina ettemme koskan ole mitään väärin itse tehneet. Sanoinkin miehelleni, että minusta täällä on ollut kaikki väärässä.
Ja kaikki on puhuneet mitä sattuu siis minun mielestä.
On valvottu liikaa toisten vioissa ja virheissä ja on ollut juoruja, pahan puhumisia yms.

Mutta kolme ihmistä on käyneet minulta pyytämässä tämän viimisen kokuksen jälkeen anteeksi. Ja sen jälkeen kun olin jo ollut seurakunnan edessä.
Mutta itskin pyysin tietenkin omaa osuuttani anteeksi.

Nyt olen yksin, koska sitä väsy jotenkin. Mutta olen toipunut niin, että yritän järjestää itsäni seuroihin.
Tähän asiaan sain kannustusta, kun eräs vl-pappi sanoi Suomessa käydessäni, että mene seuroihin.

En juuri mitään itse puhunut näistä asioista, en jaksanut. Mutta hän otti itse puheeksi nämä asiat.

Nämä palstatkin on pitäneet kuitenkin jotenkin yhteydessä uskovasiin. Mutta olen ollut jotenkin varuillani, enkä ole uskaltanut ketään päästää näiden palstojen kautta liian lähelle.

Mutta tapahtui mitä tahansa niin uskon aina niin, että ajallaan Jumala hoitaa uskovaiset ihmiset. Kuten näkyy, niin näillä kolmella tuli omatunto ja he kävivät pyytämssä anteeksi joiden kanssa näitä sekaannuksia tuli.

Kun kävin seuroissa viimeksi.Kysyttiin, että enkö ole uskovainen, kun en tervehdi. On vaan tuntunut, että haluaa olla yksin.

Erään asian haluan sanoa, että kun olen kuunnellut nettiseuroja, niin Jumala on lohduttanut senkin kautta.
Ja se on ollut tärkeää, että olen saanut olla uskovaisten kanssa yhteydessä näillä palstoilla ja olla uskovaisten kanssa tekemässä näitä palstoja.
Se uskovaisten yhteys on tuntunut tärkeältä näiden palstojen kauttakin. Vaikkakin olen halunut olla vähän piilossa.

oikeaa laatua. Jos jotain tulee, se on ihmisistä johtuvaa eikä Jumlasta.
Ja anteeksi puutteeni kirjoitukissani. En sen vuoksi halunut kertoa näistä asioista, että niistä otettais väärää tukea.

Sillä vaikka mitä tapahtuis, niin on vaan yksi oikea tapa hoitaa asioita. Ja se on keskustella vastapuolen kanssa ja sopia asiat. Se helpoin tie ei aina ratkaise asioita.
Ja eikä ole helppo nöyrtyä, mutta Jumala antaa siihenkin voimaa, ja oikeaa viisautta jos itse haluaa uskoa oikein.

kicki 112 kirjoitti:

niin itse kerroin eräälle vl:lle kerran,että sieltä kokouksesta ei vastannut Raamattu omasta mielestäni.
Ja kunkeskustelimme tämän ihmisen kanssa, hän sanoi, että enkö minä vielä huomaa, että he sanovat vaan sillä tavalla, että ihminen itse luulee, että hänessä on vika.

Ja hän sanoi kerran kun minua hoidettiin, en muista, että oliko sama yhteys vai eri yhteydessä, että sanotaan,että seurkunta ei erehdy, mutta nyt erehtyi.
Ja hän sano, että juorujen perusteella puhutellaan ihmisiä.

Mutta tuntuu niin hyvältä kuitenkin, että kaikesta huolimatta saan itse uskoa. Ja ajattelen, että ajallaan se Jumala hoitaa ne hoitajatkin, jos niissä on jotakin väärää.
Että Jumalaa ei kukaan petä. Ja että kyllä se seurakunta on silmiä ja korvia tännä. Että jos on jotakin väärää, kyllä se Jumlan aikana tulee ilmi.

Uskon kuten sinä. Hoitajien väärät teot tulee ilmi, koska Jumala itse paljastaa ne sitten kun se päivä tulee, että kaikkien salatut väärät teot paljastetaan. Uskon niin käyvän, vaikka olisivat nuo hoitajat pyytäneet joltakin uskonveljeltään synninpäästönkin. On näet niin, että Jumala kehoitaa tunnustaan syntinsä niille, joita kohtaan on väärin tehty, sittne tulisi tehdä parannus (=kantaa vastuu teoistaan) ja saada se syntinsä anteeksi saarnatuksi.
Kun ei ole hoitajat kantaneet vastuuta teoistaan, niin ei ne hoitamissynnit ole mihinkään kadonneet, vaan ova heidän päällään edelleen. Näin on myös niiden kohdalla, kun juorusivat hoitajille tiedoksi mentäväksi toisista uskovaisista. Luulen, että se todellinen syy, miksi seurakunnassa ei olla näitä asioita avoimesti käsitelty on juuri se, kun nämä vääräthoidot tapahtuivat juorujen perusteella ja juoruilijoilla on vaikeaa, koska ne pelkää omaa syllisyyttään.

Tämän tähden tulisi ymmärtää:
se henki seurakunnassa oli väärä ja ne jotka juorusivat ja aiheuttivat väärihoitoja, eivät ole yksin vastuussa juoruiluistaan, vaan se on ensisijaisesti saarnaajien ja pappien vika, sillä heidän olisi tullut lopettaa sellainen: heidän olisi tullut sanoa Paavalin sanoin, että juoruileminen toisista on väärin ja Paavalin ukaan juoruileminen on kuolemansynti. saarnaajien ja pappien olisi tullut lopettaa se henki, jonka vallassa seurakunta oli. Mut ei ne sitä tehneet, vaan päinvastoin.

Siksi sanoisin nyt kaikille niille, jotka juoruillaan aiheuttivat näitä hoitoja, että te toimitte sen hengen vallassa, minkä sisään seurakunta oli joutunut. teidän juoruilunne on siinä mielessä ymmärrettävää, vaikkei se hyväksyttävää olekaan. Ei teidän tarvitse pelätä, vaan rohkeasti vaan käydä pyytämään anteeksi niiltä, jotka joutuivat teidän juorujenne takia hoidettaviksi. Ottakaa sitten syntien anteeksianto vastaan. Ei teidän tarvi hävetä sitten enää, vaan olette vapaita.

Luulen, että se syyllisyys, kun on juorunnut toisesta ja hän on joutunut hoidettavaksi, on se yksi tekijä, joka saa uskovaisen sanomaan, että hoitokokoukset olivat hyväksi.

Kuulkaa te, jotka juorusitte ja aiheutitte vääriä hoitroja ihmisille:
te olitte silloin sellaisen hengen vallassa, että te ette tajunneet väärin tekevänne. Ei teidän tarvi pelätä käydä pyytämään anteeksi juorujanne niiltä, joista juorusitte. Anteeksi anto tekee teidän sydämenne eläviksi ja vapaiksi syyllisyydestä. Jokaisen sydän tulisi saada jo vapautua näistä taakoista: juoruajien, hoidettujen ja hoitajien. Ei ne taakat poistu, ennenkuin nämä on avoimesti rauhallisesti rakkaudessa käsitelty ja toinen toiselt anteeksi pyydetty ja toivotettu uudelleen, suuressa ja aidossa rakkaudessa, takaisin ne, jotka pois hoidettiin juorujen perusteella ja väärin syin.

kicki 112 kirjoitti:

oikeaa laatua. Jos jotain tulee, se on ihmisistä johtuvaa eikä Jumlasta.
Ja anteeksi puutteeni kirjoitukissani. En sen vuoksi halunut kertoa näistä asioista, että niistä otettais väärää tukea.

Sillä vaikka mitä tapahtuis, niin on vaan yksi oikea tapa hoitaa asioita. Ja se on keskustella vastapuolen kanssa ja sopia asiat. Se helpoin tie ei aina ratkaise asioita.
Ja eikä ole helppo nöyrtyä, mutta Jumala antaa siihenkin voimaa, ja oikeaa viisautta jos itse haluaa uskoa oikein.

NÄMÄ PALSTAT SITTENKIN AUTTAVAT IHMISIÄ!

kicki 112 kirjoitti:

oikeaa laatua. Jos jotain tulee, se on ihmisistä johtuvaa eikä Jumlasta.
Ja anteeksi puutteeni kirjoitukissani. En sen vuoksi halunut kertoa näistä asioista, että niistä otettais väärää tukea.

Sillä vaikka mitä tapahtuis, niin on vaan yksi oikea tapa hoitaa asioita. Ja se on keskustella vastapuolen kanssa ja sopia asiat. Se helpoin tie ei aina ratkaise asioita.
Ja eikä ole helppo nöyrtyä, mutta Jumala antaa siihenkin voimaa, ja oikeaa viisautta jos itse haluaa uskoa oikein.

syvää kunnioitusta rehellisyyttäsi ja uskoasi kohtaan.

kicki 112 kirjoitti:

niin itse kerroin eräälle vl:lle kerran,että sieltä kokouksesta ei vastannut Raamattu omasta mielestäni.
Ja kunkeskustelimme tämän ihmisen kanssa, hän sanoi, että enkö minä vielä huomaa, että he sanovat vaan sillä tavalla, että ihminen itse luulee, että hänessä on vika.

Ja hän sanoi kerran kun minua hoidettiin, en muista, että oliko sama yhteys vai eri yhteydessä, että sanotaan,että seurkunta ei erehdy, mutta nyt erehtyi.
Ja hän sano, että juorujen perusteella puhutellaan ihmisiä.

Mutta tuntuu niin hyvältä kuitenkin, että kaikesta huolimatta saan itse uskoa. Ja ajattelen, että ajallaan se Jumala hoitaa ne hoitajatkin, jos niissä on jotakin väärää.
Että Jumalaa ei kukaan petä. Ja että kyllä se seurakunta on silmiä ja korvia tännä. Että jos on jotakin väärää, kyllä se Jumlan aikana tulee ilmi.

tässä sinun viestissäsi on oikeaa nöyryyttä, ihmisiä me vain ollaan, hoitajatkin!

Entinen vl kirjoitti:

syvää kunnioitusta rehellisyyttäsi ja uskoasi kohtaan.

"Tunnen Kicki
Kirjoittanut: Entinen vl 25.10.2006 klo 15.39

syvää kunnioitusta rehellisyyttäsi ja uskoasi kohtaan."

Kiitos sinulle, Mutta minulla olis yksi toivomus; että sinäkin pääsisit tästä uskosta osalliseksi Kuule, se Jumala auttaaa sinua, jos sinulla on halu uskoa.
Ei kukaan jaksa omilla voimilla uskoa. Älä usko sielunvihollisen saarnaa, se ei ole jouten, ja se yrittää vaan, että kaikki uskovaiset jättäis uskon.

Ei sitä jaksa omalla voimalla täälläkään jaksa olla eikä mitään puhua.
Mutta olen rulkoillut Jumalalta, että Hän antais oikeaa viisautta ja ymmärrystä.
Että jaksais täällä olla sillä mielellä, että tapahtui mitä tahansa, että oma usko säilyis puhtaassa ja nuhteettomassa omassa tunnossa. Ja että Jumala sais kunnian kaikesta jos yksikään ihminen pääsisi tämän palstan kautta Jumalan lapseudesta osalliseksi.

Näiden palstojen kautta olen huomannut, että kuinka helposti ihmiset voi ymmärtää väärin toisen tarkoituksen, vaikka kuinka hyvää haluais.

Ja nyt ymmärrän sen pelon, josta vl-puhujatkin sanoo, että pelkää, että ei vaan Jumalan Sanaa turmele.

yksi toivomus ,,, kirjoitti:

"Tunnen Kicki
Kirjoittanut: Entinen vl 25.10.2006 klo 15.39

syvää kunnioitusta rehellisyyttäsi ja uskoasi kohtaan."

Kiitos sinulle, Mutta minulla olis yksi toivomus; että sinäkin pääsisit tästä uskosta osalliseksi Kuule, se Jumala auttaaa sinua, jos sinulla on halu uskoa.
Ei kukaan jaksa omilla voimilla uskoa. Älä usko sielunvihollisen saarnaa, se ei ole jouten, ja se yrittää vaan, että kaikki uskovaiset jättäis uskon.

Ei sitä jaksa omalla voimalla täälläkään jaksa olla eikä mitään puhua.
Mutta olen rulkoillut Jumalalta, että Hän antais oikeaa viisautta ja ymmärrystä.
Että jaksais täällä olla sillä mielellä, että tapahtui mitä tahansa, että oma usko säilyis puhtaassa ja nuhteettomassa omassa tunnossa. Ja että Jumala sais kunnian kaikesta jos yksikään ihminen pääsisi tämän palstan kautta Jumalan lapseudesta osalliseksi.

Näiden palstojen kautta olen huomannut, että kuinka helposti ihmiset voi ymmärtää väärin toisen tarkoituksen, vaikka kuinka hyvää haluais.

Ja nyt ymmärrän sen pelon, josta vl-puhujatkin sanoo, että pelkää, että ei vaan Jumalan Sanaa turmele.

Viestisi kosketti mieltäni, mutta olen niitä, joiden mielestä elävää uskoa on myös muualla kuin vl-joukossa. En siis tunne tarvetta palata sinne.
Kaikkea hyvää ja voimia sinulle!

vapautuminen lestadiolaisuudesta on alkanut. Veljet ja sisaret pahan akselissa eli lestadiolaisuuden ikeen alla alkavat nousta. Ja se nousu on kansan nousu! Ulos lesetadiolaisuuden pimeydestä, ulos alistamisesta ja mielen sekoituksesta! Ulos harhaopista, jossa monet sukupolvet ovat kituneet!

täysin paikkaansa. Kyllä 60-luvullakin monet noista asioista olivat syntiä, esim. korvakorut ja meikki (Meikki ymmärrettiin lähinnä ripsiväriksi ja huulipunaksi. Itse käytin värivoidetta ja puuteria, mutta sitä ei kukaan älynnyt synniksi saarnata.) Televisio oli synti, samoin sirkus ja tivoli. Lasten piti antaa tulla sitä tahtia kuin tulivat (tätä ei tosin kytätty niin innolla kuin nykyisin). Vasemmistopuolueita ei saanut äänestää.

Suomen valtiollinen historia sisältää paljon esimerkkejä oikeudentuntoisista ihmisistä jotka vaikeissakin oloissa pitivät kiinni periaatteistaan. Luovuttamatta!

Vääryyttä rohjettiin käydä vastustamaan yhdessä, vaikka sen on täytynyt välillä tuntua hullun hommalta. Mutta suomalaiset sotialat tiesivät tekevänsä oikein (ainakin talvisodassa). maailmanhistorian tuomio yhä tänä päivänä on että suomalaiset puolustivat omaa isänmaataan ja omaa näkemystään hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä. Venäläiset pyrkivät valtaamaan maan perusteilla jotka saattavat olla heidän poliittisen johtonsa kannalta perusteltuja (Pietarin alueen suoojaaminen; suurvaltapyrkimykset) mutta ne perusteet eivät kestä kansainvälisen oikeudenmukaisuuden tarkastelua.

Vääryyttä pitää asettua vastustamaan silloinkin kun vääryyden puolella on suurempi joukko ja joukko jolla on valta. Kristityn pitää vastustaa vääryyttä silloinkin vaikka itse voi joutua siitä menettelystä kärsimään.

Sota-ajasta tuli taas eilen ajankohtaisohjelmassa, niinkuin nämä viime viikot on tullut lähes joka päivä: niistä vuoden 1944 kenttäoikeustapahtumista.

ne, kun eivät olleet sääntöjen ja lakien mukaisia, vaan miehiä joutui "kenttäoikeuden" eteen ja tuli tuomituiksi kai siis jopa väärinsyin (syytettiin esim. karkuruudesta, vaikkei ollut karkuri jne.) ja ne tapettiin sitten siinä. Omat tappoi omia ja väärin perustein ja laittomassa kenttäoikeudessa.

Jopa pääministeri sanoi pari viikkoa sitten, että nämä asiat on nyt tutkittava perinpohjin, vaikka se vaikeaa olisikin.

Lähihistorian asiat, joissa on väärin toimittu, tulee tutkia ja selvittää avoimesti ja julkisesti.

"Itse näen tämän niin, että uskovaiset olivat eriseurojen myrskyn ristiaallokossa kovin varovaisia. Moni oli varmasti monien kysymysten ahdistama ja ilmapiiri kovin epävarma. Ei ole helppo lähteä kenenkään puolelle, kun ei tiedä kuka on oikeassa."

Elin nuo ajat silloin kolmikymppisenä. Ei ollut eriseuroja ollenkaan, mutta sen sijaan SRK:n johtokunnassa oli erimielisyyksiä. Tavallisten uskovaisten kesken vallitsi täysi rauha ja rakkaus.

Siihen sen hyvän tavallisen seuramenon keskelle tulivat hoitokokoukset kuin ufot. Ihmeissämme me olimme, sillä meillä ei ollut ollut erityisempiä erimieliseyyksiä.

Sitä en tiedä mitä riitoja SRK:n johdolla siihen aikaan oli, mutta kohtuuttomalta tuntuu että se kaikki maksatettiin tavallisten uskovaisten sielunrauhalla: tulivat sudet jotka raatelivat lauman, oman valtataistelunsa tiimellyksessä.

Kirjoitit:
"Ei ole helppo lähteä kenenkään puolelle, kun ei tiedä kuka on oikeassa."

Niin, ei kai, jos ei kuuntele mitä omatunto sanoo. Emmehän me kuitenkaan sentään _ihmisten_ perässä vaella! Me olemme kaikki samanarvoisia veljiä ja sisaria keskenämme, ei yksikään ole toinen toisensa oppimestari. On vain yksi Mestari, ja hän riittää meille. Tästä on Raamatussa selvästi sanottu.

Meidän pitää oppia vihdoin viimein kuuntelemaan omaatuntoa, Pyhää Henkeä joka on jokaisella kotiopettajana.

Jos me lähdemme ihmistä seuraamaan, siinä se huonosti käypi!

Muistot palaavat kirjoitti:

"Itse näen tämän niin, että uskovaiset olivat eriseurojen myrskyn ristiaallokossa kovin varovaisia. Moni oli varmasti monien kysymysten ahdistama ja ilmapiiri kovin epävarma. Ei ole helppo lähteä kenenkään puolelle, kun ei tiedä kuka on oikeassa."

Elin nuo ajat silloin kolmikymppisenä. Ei ollut eriseuroja ollenkaan, mutta sen sijaan SRK:n johtokunnassa oli erimielisyyksiä. Tavallisten uskovaisten kesken vallitsi täysi rauha ja rakkaus.

Siihen sen hyvän tavallisen seuramenon keskelle tulivat hoitokokoukset kuin ufot. Ihmeissämme me olimme, sillä meillä ei ollut ollut erityisempiä erimieliseyyksiä.

Sitä en tiedä mitä riitoja SRK:n johdolla siihen aikaan oli, mutta kohtuuttomalta tuntuu että se kaikki maksatettiin tavallisten uskovaisten sielunrauhalla: tulivat sudet jotka raatelivat lauman, oman valtataistelunsa tiimellyksessä.

Kirjoitit:
"Ei ole helppo lähteä kenenkään puolelle, kun ei tiedä kuka on oikeassa."

Niin, ei kai, jos ei kuuntele mitä omatunto sanoo. Emmehän me kuitenkaan sentään _ihmisten_ perässä vaella! Me olemme kaikki samanarvoisia veljiä ja sisaria keskenämme, ei yksikään ole toinen toisensa oppimestari. On vain yksi Mestari, ja hän riittää meille. Tästä on Raamatussa selvästi sanottu.

Meidän pitää oppia vihdoin viimein kuuntelemaan omaatuntoa, Pyhää Henkeä joka on jokaisella kotiopettajana.

Jos me lähdemme ihmistä seuraamaan, siinä se huonosti käypi!

minullakin. Olin vähän yli 30 kun "hoitivat" minut pois joukoista.
Jos Einari Lepistö kirjoittaa kirjassaan, kuinka johtokunnat pyysivät SRK:n miehiä mukaan kokouksiin, tiedän itse toisenlaisen version. Jos nimittäin "hoidettavaa" ei ollut, tulivat SRK:n miehet pyytämättäkin paikalle, että puimatanner olisi puhdistunut.
Täytenä pommina nämä ajat tavalliselle uskovaiselle tulivat. Rupesi kuulumaan huhuja, että SRK:ssa ollaan erimielisiä ja että sitä ja sitä on tulossa. Tiedän kyllä ihan nimiäkin, mutta olkoon. Se vaan ihmetyttää, miten nykyjohto saa rauhan olla nämä asiat selvittämättä.


"Elin nuo ajat silloin kolmikymppisenä. Ei ollut eriseuroja ollenkaan, mutta sen sijaan SRK:n johtokunnassa oli erimielisyyksiä. Tavallisten uskovaisten kesken vallitsi täysi rauha ja rakkaus.
Siihen sen hyvän tavallisen seuramenon keskelle tulivat hoitokokoukset kuin ufot. Ihmeissämme me olimme, sillä meillä ei ollut ollut erityisempiä erimieliseyyksiä."

"Itse näen tämän niin, että uskovaiset olivat eriseurojen myrskyn ristiaallokossa kovin varovaisia. Moni oli varmasti monien kysymysten ahdistama ja ilmapiiri kovin epävarma. Ei ole helppo lähteä kenenkään puolelle, kun ei tiedä kuka on oikeassa."

Tartuin tuohon kohtaan, koska silloin ei ollut kahta selvää linjaa, joista olisi pitänyt valita SE OIKEA.

Ainakin minun lähipiirini oli täysin SRK:n ja vl-seurakunnan kannalla ja rakkaudessa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei annettu eikä se ollut mahdollistakaan.

Jo ennalta oli saarnoissa valmisteltu tilannetta siihen malliin, että Jumalan huoneen hallitusta, SRK:ta ja saarnamiehiä ei saanut edes ajatuksissaan epäillä. "Ei ne ole mitään ukkojen päätöksiä, vaan Pyhän Hengen!" Jos niitä arvioi tai arvosteli, niin oli noussut Jumalaa vastaan. Esim. oli juuri tiukennettu tv-kanta, ehkäisyyn liittyvä kannanotto, terveysalan työntekijöiden puolustus kieltäytyä uskonsa tähden tehtävistä, koulupuolen erikoisjärjestelyt, epäuskoisten kanssa talostelut jne jne.

Ohjeita sateli virallisesti ja vielä enemmän epävirallisesti. Kaikki autuuden ehdolla noudatettaviksi! Kun sitten eri siioneissa heräsi hämmennys, niin toki pyydettiin "valkeus" Oulusta selvittämään sitä.

Kuulin monesti sanottavan kentällä eri tyyppisten keskustelujen yhteydessä: "Pitää kysyä SIELTÄ." Ja SE tarkoitti tuota johtoporrasta. Sieltä tuli rakkaus ja yksimielisyys siioneihin. Vaikka ei sitä ollut sielläkään! Sillä tavalla peiteltiin totuutta ja johdettiin kansaa.

Mutta kenen pää tässä pitäisi saada vadille? Kuka on se vangittuna oleva Johannes, joka pian menettää päänsä? Tuntevatko ehkä SRK-ihmiset olevansa väärin perustein jossakin vankilassa? Omituista.

old_profile_16175 kirjoitti:

"Itse näen tämän niin, että uskovaiset olivat eriseurojen myrskyn ristiaallokossa kovin varovaisia. Moni oli varmasti monien kysymysten ahdistama ja ilmapiiri kovin epävarma. Ei ole helppo lähteä kenenkään puolelle, kun ei tiedä kuka on oikeassa."

Tartuin tuohon kohtaan, koska silloin ei ollut kahta selvää linjaa, joista olisi pitänyt valita SE OIKEA.

Ainakin minun lähipiirini oli täysin SRK:n ja vl-seurakunnan kannalla ja rakkaudessa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei annettu eikä se ollut mahdollistakaan.

Jo ennalta oli saarnoissa valmisteltu tilannetta siihen malliin, että Jumalan huoneen hallitusta, SRK:ta ja saarnamiehiä ei saanut edes ajatuksissaan epäillä. "Ei ne ole mitään ukkojen päätöksiä, vaan Pyhän Hengen!" Jos niitä arvioi tai arvosteli, niin oli noussut Jumalaa vastaan. Esim. oli juuri tiukennettu tv-kanta, ehkäisyyn liittyvä kannanotto, terveysalan työntekijöiden puolustus kieltäytyä uskonsa tähden tehtävistä, koulupuolen erikoisjärjestelyt, epäuskoisten kanssa talostelut jne jne.

Ohjeita sateli virallisesti ja vielä enemmän epävirallisesti. Kaikki autuuden ehdolla noudatettaviksi! Kun sitten eri siioneissa heräsi hämmennys, niin toki pyydettiin "valkeus" Oulusta selvittämään sitä.

Kuulin monesti sanottavan kentällä eri tyyppisten keskustelujen yhteydessä: "Pitää kysyä SIELTÄ." Ja SE tarkoitti tuota johtoporrasta. Sieltä tuli rakkaus ja yksimielisyys siioneihin. Vaikka ei sitä ollut sielläkään! Sillä tavalla peiteltiin totuutta ja johdettiin kansaa.

Mutta kenen pää tässä pitäisi saada vadille? Kuka on se vangittuna oleva Johannes, joka pian menettää päänsä? Tuntevatko ehkä SRK-ihmiset olevansa väärin perustein jossakin vankilassa? Omituista.

Olessaan ry:n johtokunnassa puolisoni kertoi seuraavan tapahtuman. Oli ongelmakysymys, johon
yritettiin löytää sopiva vastaus. Saarnamies lausui jotenkin näin. "Mehän tiedämme mitä Raamattu tähän asiaan sanoo, mutta kysytään tietyltä SRK:n veljeltä asiaa kuitenkin." Näin oli siinä ry:ssä lähdetty seuraamaan ihmistä tai ihmisen arvovaltaa.

Sattuneesta syystä johtuen tämä henkilö joutui muutama vuosi sitten eroamaan SRK:sta ja puhujan paikalta.

Näinkin voi käydä, jos ihminen asetetaan Raamatun yläpuolelle.

Lyhyesti ja ihanasti asian ilmaisit.

Kun katsoo Kristuksen sovitustyötä, ei siinä ole muuta kuin armollista ja syvää rakkautta, kun hän synnittömänä oli valmis asettumaan viaksi ja synniksi vainoojiensa ja murhaajiensa edestä. Eikä vain meidän edesta, vaan koko maailman syntien edestä!

on Jumalasta kirjoitti:

Kun katsoo Kristuksen sovitustyötä, ei siinä ole muuta kuin armollista ja syvää rakkautta, kun hän synnittömänä oli valmis asettumaan viaksi ja synniksi vainoojiensa ja murhaajiensa edestä. Eikä vain meidän edesta, vaan koko maailman syntien edestä!

Jeesus moitti aikansa fariseuksia. Miksi? Eikö tarkoittaen näiden ijankaikkista parasta!

toimii kirjoitti:

Jeesus moitti aikansa fariseuksia. Miksi? Eikö tarkoittaen näiden ijankaikkista parasta!

Tässä muutama esimerkki "hoitokokous"HARHOISTA:
- ns. "hoitaja" voi toimia ohi seurakunnan
- evankeljumi voidaan kieltää mielivaltaisin
perustein
- evankeljumia voidaan käyttää vallan välineenä
- evankeljumin oikeaa käyttöä saa pilkata
- evankeljumin uskomiseen tulee hankkia "hoito
miesten" lupa
- Jumala ei puhu Pyhän Hengen kautta, vaan
joidenkin epämääräisten päätösasiakirjojen
mukaan
- usko tulee ansaita 1) ripillä,2)"kuuliaisuu
della", 3)hyvillä töillä jne, jne
- syntiä ei saa nimetä sen oikealla nimellä
- Herra Jeesus syntien sovittajana tulee si
vuuttaa
Täällaiset, kuten eivät muutkaan HARHAT, ole oikeaa opetusta Jumalan valtakunnasta!

Esim.Pietari oli oppimaton ja kirjantaitamaton mies. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän julisti rohkeasti elävää evankeliumia. Tämän se usko synnyttää meissä.

Ja Pietarista muistamme, kuinka hänet löydettiin myös kieltäjän paikalta.


Tässä on totisesti osoitus Jumalan armosta ja Pyhän Hengen työstä.



Yhteenvetona sanoisin, että jos kokee kristillisyydessämme harhaoppineisuutta ilmenevän, siitä on täysi oikeus ja velvollisuuskin puhua.




VLMOON: "Jos olisin supliikkimies ja tuntisin läpikotaisin Raamatun, Lutherin, Laestadiuksen ja SRK:n historian, niin voisin pyyhkiä lattiaa SRK:n ihmisopeilla, mutta kun en ole"


Jos siis tältä pohjalta lähtee liikkeelle, silloin ei ole yhtään, joka voisi mitään opettaa. Ja toiseksi on paljon parempi hylätä vanhoillislestadiolaiset eriseurana kuin luulla, että siitä saisi itselleen sopivan kristillisyyden tuolla menetelmällä. Pois se!



Lopuksi. Omalta puoleltani voin sanoa, että itse olen rauhan saanut tässä kristillisyydessä ja olen laajalti kokenut Jumalan lasten perheyhteyttä, jossa toinen toistamme tuemme, kannamme ja lohdutamme. Jos ikäviä tapauksia on tullut esiin, niitä en lähde yleistämään ja en halua pahaa puhua ja juorujakaan levitellä ja siten seurakuntaa ylönkatsomaan.

Olen omasta puolestani maan hiljaisena kysellyt ja kyseenalaistanut Jumalan sanan vastaisuksia, ja tästä hyvästä on minut ainakin kolme kertaa julkiseti tuomittu kuin myös on minusta levitetty paikkaansa pitämättömiä tarinoita. Uskon,että omavanhurskauden synti on nuo itsensä seurakunnan yläpuolelle korottaneet sydämet vallannut.

tekee sokeaksi kirjoitti:

Olen omasta puolestani maan hiljaisena kysellyt ja kyseenalaistanut Jumalan sanan vastaisuksia, ja tästä hyvästä on minut ainakin kolme kertaa julkiseti tuomittu kuin myös on minusta levitetty paikkaansa pitämättömiä tarinoita. Uskon,että omavanhurskauden synti on nuo itsensä seurakunnan yläpuolelle korottaneet sydämet vallannut.

Olenpa tässä ollut Jumalan koulussa, jossa minun tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa. Jrt opetuslapsi Jumalan armosta

vaikea lähteä arvostelemaan johtoa, mutta miksi ette te, jotka olette hoitokokousajan uudelleenarvioinnin kannalla, lähde suurella joukolla edistämään avoimmuutta. Tällä palstalla pitäisi alkaa keksiä keinoja, joilla samanmieliset saadaan yhteen ja joukkovoima mahdollisimman suureksi. Suuresta joukosta löytyy joka tilanteeseen sopiva henkilö edustamaan kantaanne. Ja te uudistusmieliset olette käsittääkseni oppineita ja koulutettuja ihmisiä. Joten toimeksi!

Biblia1776 kirjoitti:

Esim.Pietari oli oppimaton ja kirjantaitamaton mies. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän julisti rohkeasti elävää evankeliumia. Tämän se usko synnyttää meissä.

Ja Pietarista muistamme, kuinka hänet löydettiin myös kieltäjän paikalta.


Tässä on totisesti osoitus Jumalan armosta ja Pyhän Hengen työstä.



Yhteenvetona sanoisin, että jos kokee kristillisyydessämme harhaoppineisuutta ilmenevän, siitä on täysi oikeus ja velvollisuuskin puhua.




VLMOON: "Jos olisin supliikkimies ja tuntisin läpikotaisin Raamatun, Lutherin, Laestadiuksen ja SRK:n historian, niin voisin pyyhkiä lattiaa SRK:n ihmisopeilla, mutta kun en ole"


Jos siis tältä pohjalta lähtee liikkeelle, silloin ei ole yhtään, joka voisi mitään opettaa. Ja toiseksi on paljon parempi hylätä vanhoillislestadiolaiset eriseurana kuin luulla, että siitä saisi itselleen sopivan kristillisyyden tuolla menetelmällä. Pois se!



Lopuksi. Omalta puoleltani voin sanoa, että itse olen rauhan saanut tässä kristillisyydessä ja olen laajalti kokenut Jumalan lasten perheyhteyttä, jossa toinen toistamme tuemme, kannamme ja lohdutamme. Jos ikäviä tapauksia on tullut esiin, niitä en lähde yleistämään ja en halua pahaa puhua ja juorujakaan levitellä ja siten seurakuntaa ylönkatsomaan.

"Aamen
Kirjoittanut: Biblia1776 25.10.2006 klo 10.52

Lyhyesti ja ihanasti asian ilmaisit. "

Kiitos, mutta niinhän sinäkin teet. ;)

...ateisti. Mutta lähimmäisen ystävä yritän siltkin olla.

"En tiedä,
Kirjoittanut: mutta.... 25.10.2006 klo 11.27


... pari vuotta sitten menin väliin kun mies kävi vaimonsa kimppuun ja sain myös turpiini ja ikuisen vihamiehen. Mutta tekisin ainakin sen uudelleenkin."

Nuorempi Veljeni kuulemani mukaan meni puolustamaan jotakin tyttöä tai tyttöjä, kun narkomaanit oli heille tyhmiä. Hän sai maksaa sen hengellään.

Poliisi on ainakin Ruotissa tiedottanut, että ei kannata leikkiä sankaria, jos jotain tulee. Vaan pitää lähteä pakoon jos on itse esim. väkivällan uhri.
Tai tietenkin (oma ajatus) hakea apua jos näkee jotakin vastaavaa. Mutta koskaan ei kannata itse alkaa hoitamaan tällaisia asioita. SE voi olla vaarallista ja voi käydä kohtalokkaaksi.

"Ja olihan se surua kun; Kun toinen veli eli 2 vuotta sen jälkeen, kun oli kieltänyt uskon. Ja tapettiin 20 vuotiaana.
Toinen veljeni eli 4 vuotta sen jälkeen, kun oli kieltänyt uskon, ja hirtti itsensä 38 vuotiaana. Ja häneltä jäi 8 lasta.
Näin ollen uskon kieltäminen ei ratkaissut ongelmia. Päivnvastoin, se toi niitä lisää. "

Kun noin 5 vuotta kuoli siskoni, eikä ehtinyt täyttää edes 50 vuotta. Siis suhteellisen nuorena.
Niin siitä huolimatta sai todeta, että ne oli helpoimmat hautajaiset, kun uskossa kuoli.Ja lähti tästä maailmasta suuren uskovaisten joukon saattelemana.
Samoin äitin kohdalla, joka kuoli nyt syyskesästä.

Kyllä oli siis kokonaan erilainen tunnelma, kun siskoni ja äitini sai lähteä uskovaisten saattelemana ja uskovaisena. Kuin kahden veljeni kohdalla, jossa oli niin pohjaton suru, ja jäi niin rikkinäisiä ihmisiä, että ei meinannut millään uskoa, että minustkaan tulee enää kosakan ehjää ihmistä.

Ja se kamala epätoivo,,,että kun se ensimmäinen kertakin tuntui, että sekin oli jo liikaa. Niin, että vielä toisen kerran joutui tämän saman kokemaan. Silloin tuntui, että elämästä meni kokonaan pohja pois.
Jas se oli kamalaa, että koko suku syytti itseään, tämän veljen kohdalla, joka hirtti itsensä.
Hän oli sanonut ennemmin että hän tekee sen , mutta sitä ei uskottu.

kicki 112 kirjoitti:

"Ja olihan se surua kun; Kun toinen veli eli 2 vuotta sen jälkeen, kun oli kieltänyt uskon. Ja tapettiin 20 vuotiaana.
Toinen veljeni eli 4 vuotta sen jälkeen, kun oli kieltänyt uskon, ja hirtti itsensä 38 vuotiaana. Ja häneltä jäi 8 lasta.
Näin ollen uskon kieltäminen ei ratkaissut ongelmia. Päivnvastoin, se toi niitä lisää. "

Kun noin 5 vuotta kuoli siskoni, eikä ehtinyt täyttää edes 50 vuotta. Siis suhteellisen nuorena.
Niin siitä huolimatta sai todeta, että ne oli helpoimmat hautajaiset, kun uskossa kuoli.Ja lähti tästä maailmasta suuren uskovaisten joukon saattelemana.
Samoin äitin kohdalla, joka kuoli nyt syyskesästä.

Kyllä oli siis kokonaan erilainen tunnelma, kun siskoni ja äitini sai lähteä uskovaisten saattelemana ja uskovaisena. Kuin kahden veljeni kohdalla, jossa oli niin pohjaton suru, ja jäi niin rikkinäisiä ihmisiä, että ei meinannut millään uskoa, että minustkaan tulee enää kosakan ehjää ihmistä.

Ja se kamala epätoivo,,,että kun se ensimmäinen kertakin tuntui, että sekin oli jo liikaa. Niin, että vielä toisen kerran joutui tämän saman kokemaan. Silloin tuntui, että elämästä meni kokonaan pohja pois.
Jas se oli kamalaa, että koko suku syytti itseään, tämän veljen kohdalla, joka hirtti itsensä.
Hän oli sanonut ennemmin että hän tekee sen , mutta sitä ei uskottu.

Se papin ja puhujan tehtävä ei varmaan ole aina todellakaan helppoa. Se on ihmisten auttamista, sekä iloissa että suruissa. Mutta mielestäni ennen kaikkea suruissa ja vastoinkäymisissä.

Mutta minulla on yksi toivomus, että kun ihmiset tarvitsevat pappia ja puhujaa, siis sielunhoitajaa ennen kaikkea suruissa ja erilaisissa ongelmissa;
Että näillä RY:n työntekijöillä ennen kaikkea riitäis oikeaa mieltä siihen. Ja että he jaksaisisva its tehdä sitä nöyrällä ja pyyteettömällä sydämmellä.

kicki 112 kirjoitti:

"Ja olihan se surua kun; Kun toinen veli eli 2 vuotta sen jälkeen, kun oli kieltänyt uskon. Ja tapettiin 20 vuotiaana.
Toinen veljeni eli 4 vuotta sen jälkeen, kun oli kieltänyt uskon, ja hirtti itsensä 38 vuotiaana. Ja häneltä jäi 8 lasta.
Näin ollen uskon kieltäminen ei ratkaissut ongelmia. Päivnvastoin, se toi niitä lisää. "

Kun noin 5 vuotta kuoli siskoni, eikä ehtinyt täyttää edes 50 vuotta. Siis suhteellisen nuorena.
Niin siitä huolimatta sai todeta, että ne oli helpoimmat hautajaiset, kun uskossa kuoli.Ja lähti tästä maailmasta suuren uskovaisten joukon saattelemana.
Samoin äitin kohdalla, joka kuoli nyt syyskesästä.

Kyllä oli siis kokonaan erilainen tunnelma, kun siskoni ja äitini sai lähteä uskovaisten saattelemana ja uskovaisena. Kuin kahden veljeni kohdalla, jossa oli niin pohjaton suru, ja jäi niin rikkinäisiä ihmisiä, että ei meinannut millään uskoa, että minustkaan tulee enää kosakan ehjää ihmistä.

Ja se kamala epätoivo,,,että kun se ensimmäinen kertakin tuntui, että sekin oli jo liikaa. Niin, että vielä toisen kerran joutui tämän saman kokemaan. Silloin tuntui, että elämästä meni kokonaan pohja pois.
Jas se oli kamalaa, että koko suku syytti itseään, tämän veljen kohdalla, joka hirtti itsensä.
Hän oli sanonut ennemmin että hän tekee sen , mutta sitä ei uskottu.

Pitää rakastaa niitä sisaria ja veljiä, jotka on uskosta luopuneet, eikä yhtään saa rakkaus siitä vähentyä. ja jos ovat luopuneet, niin pitää kunnioitaa niiden uutta vakaumusta ja rakastaa heitä ja tukea elämän asioissa kuten uskovaisiakin. Heidän kunnioittamiseen kuuluu se, että ei tuputa heille uskoa, eikä millän tavoin vihjaile eikä painosta takaisin uskonasioiden pariin. Sellainen vaan on ahditelemista. Eronneita läheisiä tulee rakastaa ja kunnioittaa heidän vakaumustaan.

Se on kirjoituksesi opetus mielestäni.

Toinen asia sitten on nuo itsemurhat. Kun sanot, että luopuivat uskosta ja tekivät itsemurhan. Kicki, me ei tiedetä, mutta Jumala tietää, nimittäin: he jotka itsemurhan tekivät, olisivat voineet tehdä itsemurhan uskossa ollessaankin. Ei siis ole itsemurha seurausta siitä, että seurakunnan ja ehkä uskonsakin jätti. Vaikkeivät olisi jättäneet, olisivat niin voineet tehdä kuitenkin.
Jätetään se asia Jumalalle, kun sitä ei voi tietää kuin Jumala.

550055 kirjoitti:

Pitää rakastaa niitä sisaria ja veljiä, jotka on uskosta luopuneet, eikä yhtään saa rakkaus siitä vähentyä. ja jos ovat luopuneet, niin pitää kunnioitaa niiden uutta vakaumusta ja rakastaa heitä ja tukea elämän asioissa kuten uskovaisiakin. Heidän kunnioittamiseen kuuluu se, että ei tuputa heille uskoa, eikä millän tavoin vihjaile eikä painosta takaisin uskonasioiden pariin. Sellainen vaan on ahditelemista. Eronneita läheisiä tulee rakastaa ja kunnioittaa heidän vakaumustaan.

Se on kirjoituksesi opetus mielestäni.

Toinen asia sitten on nuo itsemurhat. Kun sanot, että luopuivat uskosta ja tekivät itsemurhan. Kicki, me ei tiedetä, mutta Jumala tietää, nimittäin: he jotka itsemurhan tekivät, olisivat voineet tehdä itsemurhan uskossa ollessaankin. Ei siis ole itsemurha seurausta siitä, että seurakunnan ja ehkä uskonsakin jätti. Vaikkeivät olisi jättäneet, olisivat niin voineet tehdä kuitenkin.
Jätetään se asia Jumalalle, kun sitä ei voi tietää kuin Jumala.

itsemurhasta. Ajattelen itse, että jos ihminen on uskovainen, niin kyllä Jumala varjelee tällaisestakin.

Ja epäilytttä, että onko ihminen silloin ollut oikein edes uskomassa, jos hän tekee itsemurhan. En tiedosta itse sitä, että onko tämä käsitys tullut vl:ien kautta vai miten,,.

Mutta miulla on sellainen käsiyts, että itsemurhan tehnyt ihmien ei voi olla ainakaan sillä hetkellä uskovainen jos oman käden kautta päättää päivänsä eikä voi päästä taivaaseen.

kicki 112 kirjoitti:

itsemurhasta. Ajattelen itse, että jos ihminen on uskovainen, niin kyllä Jumala varjelee tällaisestakin.

Ja epäilytttä, että onko ihminen silloin ollut oikein edes uskomassa, jos hän tekee itsemurhan. En tiedosta itse sitä, että onko tämä käsitys tullut vl:ien kautta vai miten,,.

Mutta miulla on sellainen käsiyts, että itsemurhan tehnyt ihmien ei voi olla ainakaan sillä hetkellä uskovainen jos oman käden kautta päättää päivänsä eikä voi päästä taivaaseen.

Kicki, ajattelen näin:
ei me ihmiset voida päättää sellaisa asiaa, että onko itsemurhan tehneet uskovaiset olleet tekonsa hetkellä uskomassa vai ei.
Me ei voida yksinkertaisesti sitä tietää, johtuen siitä, että me ei olla tehty itsemurhaa ja siitä, että itsemurhan tehneet ei ole henkiin heränneet sitä asiaa kertomaan.

Lopultakin se asia on yksin Jumalan tiedossa.

Sitten se joskus selviää, kun Jumala sen kertoo, mutta siihen asti meidän ihmisten käsitykset siitä asiasta on vaan ihmisten käsityksiä.

En siis uskaltaisi sanoa, että itsemurhan tehnyt uskovainen ei olisi ollut uskossa tekonsa hetkenä. Se on Jumalan asia arvioida oliko tuo uskomassa vai ei. Jumalahan sen meidän kaikkien kohdalla sitten arvioi ollaanko kuolinhetkellämme uskomassa vai ei.

Jumala yksin tietää kunkin uskon ja epäuskon.
Jumala yksin tietää kuka on kuolinhetkellään uskomassa ja kuka ei. Ei sitä asiaa voi mennä toisesta ihmisestä tietämään ihminen, sillä Jumala sen yksin tietää. Ihminen on kyllä utelias ja tahtoisi tietää, kuin Jumala, oliko toinen uskomassa vai ei, kun kuoli, mutta tosi asia on, ettei ihminen sitä voi tietää. Lohdutus on siinä, että Jumala tietää ja se riittää.

550055 kirjoitti:

Kicki, ajattelen näin:
ei me ihmiset voida päättää sellaisa asiaa, että onko itsemurhan tehneet uskovaiset olleet tekonsa hetkellä uskomassa vai ei.
Me ei voida yksinkertaisesti sitä tietää, johtuen siitä, että me ei olla tehty itsemurhaa ja siitä, että itsemurhan tehneet ei ole henkiin heränneet sitä asiaa kertomaan.

Lopultakin se asia on yksin Jumalan tiedossa.

Sitten se joskus selviää, kun Jumala sen kertoo, mutta siihen asti meidän ihmisten käsitykset siitä asiasta on vaan ihmisten käsityksiä.

En siis uskaltaisi sanoa, että itsemurhan tehnyt uskovainen ei olisi ollut uskossa tekonsa hetkenä. Se on Jumalan asia arvioida oliko tuo uskomassa vai ei. Jumalahan sen meidän kaikkien kohdalla sitten arvioi ollaanko kuolinhetkellämme uskomassa vai ei.

Jumala yksin tietää kunkin uskon ja epäuskon.
Jumala yksin tietää kuka on kuolinhetkellään uskomassa ja kuka ei. Ei sitä asiaa voi mennä toisesta ihmisestä tietämään ihminen, sillä Jumala sen yksin tietää. Ihminen on kyllä utelias ja tahtoisi tietää, kuin Jumala, oliko toinen uskomassa vai ei, kun kuoli, mutta tosi asia on, ettei ihminen sitä voi tietää. Lohdutus on siinä, että Jumala tietää ja se riittää.

sitä joskus uteliaisuus voi vaivata vähän liikaakin. Ja haluais tietää enemmän,,, Nutta ehkä sitä ihmisen ei sittenkään tarvi kaikkea tietää, vaan riittää, että itse uskoo,,,

kicki 112 kirjoitti:

itsemurhasta. Ajattelen itse, että jos ihminen on uskovainen, niin kyllä Jumala varjelee tällaisestakin.

Ja epäilytttä, että onko ihminen silloin ollut oikein edes uskomassa, jos hän tekee itsemurhan. En tiedosta itse sitä, että onko tämä käsitys tullut vl:ien kautta vai miten,,.

Mutta miulla on sellainen käsiyts, että itsemurhan tehnyt ihmien ei voi olla ainakaan sillä hetkellä uskovainen jos oman käden kautta päättää päivänsä eikä voi päästä taivaaseen.

Voisiko itsemurhan tehnyttä ajatella kuin lasta, eihän kukaan täydessä ymmärryksessä itselleen tuollaista tee.

oikea, raamatunmukainen käsitys. Kirjoitat: ”Mutta miulla on sellainen käsiyts, että itsemurhan tehnyt ihmien ei voi olla ainakaan sillä hetkellä uskovainen jos oman käden kautta päättää päivänsä eikä voi päästä taivaaseen”.

Paavali kirjoittaa kenellä on valta sanoa tuomio: 1. Kor. 15: 24 ”Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. 25 Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. 26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 27 Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. 28 Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”

Itsemurha on sinänsä vääräteko, ei meillä ole lupaa tuhota elämäämme jonka itse Jumala on lahjoittanut. Vaikka näin on, niin ajattelen, että se joka oman käden kautta on päättänyt elämänsä, häntä ei kuitenkaan tämän teon kautta saa tuomita. Tuomio on jätettävä Jumalalle, kuka voi tietää, minkälainen mielenjärkkyminen teon tekijällä on ollut, siis: Onko hän ymmärtänyt, mitä tekee?

Jeesus itse ilmoittaa meille kuka tuomitsee, ettemme itse erehtyisi tuomariksi ja näin tekisi Jumalan Pojan opetukset vääriksi: Matt. 25:31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”

HK. kirjoitti:

oikea, raamatunmukainen käsitys. Kirjoitat: ”Mutta miulla on sellainen käsiyts, että itsemurhan tehnyt ihmien ei voi olla ainakaan sillä hetkellä uskovainen jos oman käden kautta päättää päivänsä eikä voi päästä taivaaseen”.

Paavali kirjoittaa kenellä on valta sanoa tuomio: 1. Kor. 15: 24 ”Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. 25 Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. 26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 27 Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. 28 Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”

Itsemurha on sinänsä vääräteko, ei meillä ole lupaa tuhota elämäämme jonka itse Jumala on lahjoittanut. Vaikka näin on, niin ajattelen, että se joka oman käden kautta on päättänyt elämänsä, häntä ei kuitenkaan tämän teon kautta saa tuomita. Tuomio on jätettävä Jumalalle, kuka voi tietää, minkälainen mielenjärkkyminen teon tekijällä on ollut, siis: Onko hän ymmärtänyt, mitä tekee?

Jeesus itse ilmoittaa meille kuka tuomitsee, ettemme itse erehtyisi tuomariksi ja näin tekisi Jumalan Pojan opetukset vääriksi: Matt. 25:31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”

Kiitos armoa ja laupeutta henkivästä selityksestäsi, hyvä HK. Lohdutusta me jälkeenjääneet kaipamme, eikä kristillisnen ote voi olla tuomio vaan rakkaudellisen ymmärtävä ja omaisia lohduttamaan pyrkivä ote, kuten sinulla.
Oman kautta lähtenyt jättää hitaasti paranevat tai ehkä parantumattomat haavat koko perheeseen.

Kiitos, HK.

Nimimerkki itsemurhan tehneen sisar

HK. kirjoitti:

oikea, raamatunmukainen käsitys. Kirjoitat: ”Mutta miulla on sellainen käsiyts, että itsemurhan tehnyt ihmien ei voi olla ainakaan sillä hetkellä uskovainen jos oman käden kautta päättää päivänsä eikä voi päästä taivaaseen”.

Paavali kirjoittaa kenellä on valta sanoa tuomio: 1. Kor. 15: 24 ”Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. 25 Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. 26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 27 Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. 28 Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”

Itsemurha on sinänsä vääräteko, ei meillä ole lupaa tuhota elämäämme jonka itse Jumala on lahjoittanut. Vaikka näin on, niin ajattelen, että se joka oman käden kautta on päättänyt elämänsä, häntä ei kuitenkaan tämän teon kautta saa tuomita. Tuomio on jätettävä Jumalalle, kuka voi tietää, minkälainen mielenjärkkyminen teon tekijällä on ollut, siis: Onko hän ymmärtänyt, mitä tekee?

Jeesus itse ilmoittaa meille kuka tuomitsee, ettemme itse erehtyisi tuomariksi ja näin tekisi Jumalan Pojan opetukset vääriksi: Matt. 25:31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”

"Tuomio on jätettävä Jumalalle, kuka voi tietää, minkälainen mielenjärkkyminen teon tekijällä on ollut, siis: Onko hän ymmärtänyt, mitä tekee?"

Juuri näin se lienee on. Vanhat ovat sanoneet, että Jumala pitää hulluistaan huolen.

vellukari kirjoitti:

"Tuomio on jätettävä Jumalalle, kuka voi tietää, minkälainen mielenjärkkyminen teon tekijällä on ollut, siis: Onko hän ymmärtänyt, mitä tekee?"

Juuri näin se lienee on. Vanhat ovat sanoneet, että Jumala pitää hulluistaan huolen.

Syntyi vaikutelma että kovin kevyesti kuittaat tämän kysymyksen, joka yllättäen on noussut tässä keskustelussa voimakkaana esiin. On vaikea löytää syytä siihen armottomuuteen ja leimaamiseen jonka uskovaisena esiintyvä Kicki kohdistaa itsemurhan tehneeseen lähimmäiseen. Se miekka iskee syvälle jokaisen omaisen sydämeen. Samoin sinun kevyt tapasi kuitata tämä kysymys.

"Jumala pitää hulluistaan huolen"

Tuo nimenomainen sanonta ei ole kuvannut perinteellisen yhteiskunnan suhtautumista itsemurhan tehneeseen, vaan sillä on kuvattu yhteisön poikkeavien ihmisten tilannetta, ns. kylähulluja. Siis eläviä ihmisiä.

Itsemurhan tekijöihin on ennen vanhaan kirkossa ja maalaisyhteisöissä suhtauduttu juuri yhtä suurella armottomuudella kuin mihin nimimerkki Kicki tuossa ylempänä syyllistyi. Oli aikoja jolloin itsemurhan tehnyttä ei ollut edes lupa haudata siunattuun maahan.

Itsemurhaan joutunut on noutunut elämässään kuoleman porteille, kauhun ja pelon tilaan josta hän ei näe ulospääsyä. Itsemurhatapauksessa voidaan etsiä syyllisä siitä että emme kykene pitämään heikommista huolta, varsinkaan silloin kun he eivät ulospäin valita vaikeuksiaan. Ja vaikak he valittaisivatkin, meillä ei ole sydäntä asettua kunnolla heitä kuuntelemaan. Emme tartu kdäetä emmekä auta. Ja vielä: vaikka olisimme miten paljon yrittäneetkin auttaa, jsokus se vain ei riitä koska sairas on vielä paljon sairaampi kuin osaasimme kuvitellakaan.

Armo ja laupeus kirjoitti:

Syntyi vaikutelma että kovin kevyesti kuittaat tämän kysymyksen, joka yllättäen on noussut tässä keskustelussa voimakkaana esiin. On vaikea löytää syytä siihen armottomuuteen ja leimaamiseen jonka uskovaisena esiintyvä Kicki kohdistaa itsemurhan tehneeseen lähimmäiseen. Se miekka iskee syvälle jokaisen omaisen sydämeen. Samoin sinun kevyt tapasi kuitata tämä kysymys.

"Jumala pitää hulluistaan huolen"

Tuo nimenomainen sanonta ei ole kuvannut perinteellisen yhteiskunnan suhtautumista itsemurhan tehneeseen, vaan sillä on kuvattu yhteisön poikkeavien ihmisten tilannetta, ns. kylähulluja. Siis eläviä ihmisiä.

Itsemurhan tekijöihin on ennen vanhaan kirkossa ja maalaisyhteisöissä suhtauduttu juuri yhtä suurella armottomuudella kuin mihin nimimerkki Kicki tuossa ylempänä syyllistyi. Oli aikoja jolloin itsemurhan tehnyttä ei ollut edes lupa haudata siunattuun maahan.

Itsemurhaan joutunut on noutunut elämässään kuoleman porteille, kauhun ja pelon tilaan josta hän ei näe ulospääsyä. Itsemurhatapauksessa voidaan etsiä syyllisä siitä että emme kykene pitämään heikommista huolta, varsinkaan silloin kun he eivät ulospäin valita vaikeuksiaan. Ja vaikak he valittaisivatkin, meillä ei ole sydäntä asettua kunnolla heitä kuuntelemaan. Emme tartu kdäetä emmekä auta. Ja vielä: vaikka olisimme miten paljon yrittäneetkin auttaa, jsokus se vain ei riitä koska sairas on vielä paljon sairaampi kuin osaasimme kuvitellakaan.

"Armottomuutenne on loputonta
Kirjoittanut: Armo ja laupeus 25.10.2006 klo 21.32


Syntyi vaikutelma että kovin kevyesti kuittaat tämän kysymyksen, joka yllättäen on noussut tässä keskustelussa voimakkaana esiin. On vaikea löytää syytä siihen armottomuuteen ja leimaamiseen jonka uskovaisena esiintyvä Kicki kohdistaa itsemurhan tehneeseen lähimmäiseen. Se miekka iskee syvälle jokaisen omaisen sydämeen. Samoin sinun kevyt tapasi kuitata tämä kysymysS"

Kirjoituskestasi nousee esille sellainen asia, että et ilmiesesti ymmärrä itsekään mitä puhut!

Jumalan Sana eli Raamttu sanoo; " Että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.."
Se koskee sinua tuon yllläolvan tekstin kirjoittaja, mutta myös minua ja kaikkia ihmisiä.

Ja lisään vielä, että jos ei ole sydämeessä sitä oikeaa Raamatun mukaista uskoa, ei pelastu. Kaikki tiet, eikä uskot, (siis eriseurat) ei vie taivaaseen.
Tämä on vaan Raamatun mukaan näin ja sitä totuutta ei muuta se, vaikka ihmiset itse olis mitä mieltä hyvänsä asiasta,,,

Kyllä se on tämän uskon ulkopuolella niin epävarmaa se tuleeko sitä autuaaksi vai ei!?

Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.

Uskon kuten Raamattu sanoo asiasta, ja se ei ole väärin.

En sentään usko valeisiin. Se Raamattu sanoo, että jos ei ihminen usko totuutta, niin Jumala antaa hänen uskoa valeen.

Onko se armotonta jos haluaa tietää totuuden ja uskoo vaan Jumalan Sanna mukaan. En vaan esinny uskovaisena, vaan myös olen sitä sydämmestäni.

kicki 112 kirjoitti:

"Armottomuutenne on loputonta
Kirjoittanut: Armo ja laupeus 25.10.2006 klo 21.32


Syntyi vaikutelma että kovin kevyesti kuittaat tämän kysymyksen, joka yllättäen on noussut tässä keskustelussa voimakkaana esiin. On vaikea löytää syytä siihen armottomuuteen ja leimaamiseen jonka uskovaisena esiintyvä Kicki kohdistaa itsemurhan tehneeseen lähimmäiseen. Se miekka iskee syvälle jokaisen omaisen sydämeen. Samoin sinun kevyt tapasi kuitata tämä kysymysS"

Kirjoituskestasi nousee esille sellainen asia, että et ilmiesesti ymmärrä itsekään mitä puhut!

Jumalan Sana eli Raamttu sanoo; " Että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.."
Se koskee sinua tuon yllläolvan tekstin kirjoittaja, mutta myös minua ja kaikkia ihmisiä.

Ja lisään vielä, että jos ei ole sydämeessä sitä oikeaa Raamatun mukaista uskoa, ei pelastu. Kaikki tiet, eikä uskot, (siis eriseurat) ei vie taivaaseen.
Tämä on vaan Raamatun mukaan näin ja sitä totuutta ei muuta se, vaikka ihmiset itse olis mitä mieltä hyvänsä asiasta,,,

Kyllä se on tämän uskon ulkopuolella niin epävarmaa se tuleeko sitä autuaaksi vai ei!?

Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.

Uskon kuten Raamattu sanoo asiasta, ja se ei ole väärin.

En sentään usko valeisiin. Se Raamattu sanoo, että jos ei ihminen usko totuutta, niin Jumala antaa hänen uskoa valeen.

Onko se armotonta jos haluaa tietää totuuden ja uskoo vaan Jumalan Sanna mukaan. En vaan esinny uskovaisena, vaan myös olen sitä sydämmestäni.

ulkopuolisten taholta, että heitä täytyy kunnioittaa, siis tällaisen lausunnon saa heti jos puhuu Raamatun mukaan.

Kyllä toki me vl:ät kunnioitamme muitakin ihmisiä, mutta ei se tarkoita sitä ,että meidän täyyy uskoa kaikki mitä te sanotte.

Ei näin, mutten ette te emmekä me tule autuuaksi.Parempi, että me tulemme kuitenkin autuaaksi, jos teille ei se Jumalan Sanan totuuse kelpaa.

että sitä vaaditaan kirjoitti:

ulkopuolisten taholta, että heitä täytyy kunnioittaa, siis tällaisen lausunnon saa heti jos puhuu Raamatun mukaan.

Kyllä toki me vl:ät kunnioitamme muitakin ihmisiä, mutta ei se tarkoita sitä ,että meidän täyyy uskoa kaikki mitä te sanotte.

Ei näin, mutten ette te emmekä me tule autuuaksi.Parempi, että me tulemme kuitenkin autuaaksi, jos teille ei se Jumalan Sanan totuuse kelpaa.

"Seitsemän seurakunnan oppi:" Seitsemän vaimoa tartuu yhteen mieheen ja sanoo, että anna vaan meidän itseämme sinun nimelläsi kutsuttaa.
Kyllä me itsemme ruokimme ja vaatetamme jne. "

Miksi teidän täytyy hakea meidän hyväksymistä, koska Raamatussa on näin selkeästi siitä, että ulkopuoliset yrittää vaan saada Jumalan lapsen nimen, kuten tuossa ylhäällä näkyy.
Ei sillä tulee autuaaksi,eikä pääse taivaaseen jos on vaan uskovaisen nimi; "Että elää, vaikka on hengelliesti kuollut." Ja kuuluu eri laumaan kun Raamatun mukaan uskovaiset.

Armo ja laupeus kirjoitti:

Syntyi vaikutelma että kovin kevyesti kuittaat tämän kysymyksen, joka yllättäen on noussut tässä keskustelussa voimakkaana esiin. On vaikea löytää syytä siihen armottomuuteen ja leimaamiseen jonka uskovaisena esiintyvä Kicki kohdistaa itsemurhan tehneeseen lähimmäiseen. Se miekka iskee syvälle jokaisen omaisen sydämeen. Samoin sinun kevyt tapasi kuitata tämä kysymys.

"Jumala pitää hulluistaan huolen"

Tuo nimenomainen sanonta ei ole kuvannut perinteellisen yhteiskunnan suhtautumista itsemurhan tehneeseen, vaan sillä on kuvattu yhteisön poikkeavien ihmisten tilannetta, ns. kylähulluja. Siis eläviä ihmisiä.

Itsemurhan tekijöihin on ennen vanhaan kirkossa ja maalaisyhteisöissä suhtauduttu juuri yhtä suurella armottomuudella kuin mihin nimimerkki Kicki tuossa ylempänä syyllistyi. Oli aikoja jolloin itsemurhan tehnyttä ei ollut edes lupa haudata siunattuun maahan.

Itsemurhaan joutunut on noutunut elämässään kuoleman porteille, kauhun ja pelon tilaan josta hän ei näe ulospääsyä. Itsemurhatapauksessa voidaan etsiä syyllisä siitä että emme kykene pitämään heikommista huolta, varsinkaan silloin kun he eivät ulospäin valita vaikeuksiaan. Ja vaikak he valittaisivatkin, meillä ei ole sydäntä asettua kunnolla heitä kuuntelemaan. Emme tartu kdäetä emmekä auta. Ja vielä: vaikka olisimme miten paljon yrittäneetkin auttaa, jsokus se vain ei riitä koska sairas on vielä paljon sairaampi kuin osaasimme kuvitellakaan.

Olin HK:n kanssa siis samaa mieltä. Jos loukkaannuit siteeramastani sanonnasta, niin pyydän sitä anteeksi. Tarkoitukseni oli kuitenkin hyvä vaikka sana hullu kalskahtaa ikävästi, sen myönnän. Mutta sanonta on vanha ja tarkoittanee kuitenkin positiivista. Olen siis sitä mieltä, että Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen tuomari ja pitää myös elämässä eri tavoin syrjäytyneiden (mielenterveysongelmaisten, mielisairaiden, vammaisten jne.) puolta.

oppi kirjoitti:

"Seitsemän seurakunnan oppi:" Seitsemän vaimoa tartuu yhteen mieheen ja sanoo, että anna vaan meidän itseämme sinun nimelläsi kutsuttaa.
Kyllä me itsemme ruokimme ja vaatetamme jne. "

Miksi teidän täytyy hakea meidän hyväksymistä, koska Raamatussa on näin selkeästi siitä, että ulkopuoliset yrittää vaan saada Jumalan lapsen nimen, kuten tuossa ylhäällä näkyy.
Ei sillä tulee autuaaksi,eikä pääse taivaaseen jos on vaan uskovaisen nimi; "Että elää, vaikka on hengelliesti kuollut." Ja kuuluu eri laumaan kun Raamatun mukaan uskovaiset.

kuten vl:ät. Niin älkää viitsikö kiusata heitä sillä, että vaatimalla vaatisitte että heidän täytyis hyväksyä teidän usko ja teidän puheet.

Se olis hyvä että se kunnioittaminen ihmisenä olis molemmin puolista ja ilman vaatimuksia. Ja se on jopa erittäin tärkeääkin jos haluaa pitää hyvät välit.
Ei se onnistu, jos sitä pakotetaan vaan toiselta puolelta sitä kunnioitusta, mutta itsellä ei sitä ole.

Ja sitä ei voi vl:iltä vaatia että he uskois vastoin Raamattua, sitä on turha odottaa. Jonkinlaista kompromissihalukkuutta heillä varmaan on vaikeiden asioiden edessä. Mutta kuinka usein nämä ulkopuoliset sitä haluaa toteuttaa?!

Armo ja laupeus kirjoitti:

Syntyi vaikutelma että kovin kevyesti kuittaat tämän kysymyksen, joka yllättäen on noussut tässä keskustelussa voimakkaana esiin. On vaikea löytää syytä siihen armottomuuteen ja leimaamiseen jonka uskovaisena esiintyvä Kicki kohdistaa itsemurhan tehneeseen lähimmäiseen. Se miekka iskee syvälle jokaisen omaisen sydämeen. Samoin sinun kevyt tapasi kuitata tämä kysymys.

"Jumala pitää hulluistaan huolen"

Tuo nimenomainen sanonta ei ole kuvannut perinteellisen yhteiskunnan suhtautumista itsemurhan tehneeseen, vaan sillä on kuvattu yhteisön poikkeavien ihmisten tilannetta, ns. kylähulluja. Siis eläviä ihmisiä.

Itsemurhan tekijöihin on ennen vanhaan kirkossa ja maalaisyhteisöissä suhtauduttu juuri yhtä suurella armottomuudella kuin mihin nimimerkki Kicki tuossa ylempänä syyllistyi. Oli aikoja jolloin itsemurhan tehnyttä ei ollut edes lupa haudata siunattuun maahan.

Itsemurhaan joutunut on noutunut elämässään kuoleman porteille, kauhun ja pelon tilaan josta hän ei näe ulospääsyä. Itsemurhatapauksessa voidaan etsiä syyllisä siitä että emme kykene pitämään heikommista huolta, varsinkaan silloin kun he eivät ulospäin valita vaikeuksiaan. Ja vaikak he valittaisivatkin, meillä ei ole sydäntä asettua kunnolla heitä kuuntelemaan. Emme tartu kdäetä emmekä auta. Ja vielä: vaikka olisimme miten paljon yrittäneetkin auttaa, jsokus se vain ei riitä koska sairas on vielä paljon sairaampi kuin osaasimme kuvitellakaan.

Sinä taisit ymmärtää väärin koko jutun.Se, että itsemurhan tehneen sieluntilaa epäillään, ei ole Kickin eikä edes vanhoillislestadiolaisten ansiota, vaan se on ollut koko kirkon kanta. Ja kuten sanoitkin, e
i ole vielä kauaa aikaa kulunut, kun itsemurhan tehneitä ei saanut edes haudata kirkkomaalle, ja vielä vähemmän siitä, kun heidät piti haudata jonnekin aidanvierustoille, syrjään "kunniallisesti kuolleista". Vieläkin on jäljellä rukouksia erikseen itsemurhan tehneiden puolesta. Niissä ei kuitenkaan armottomasti tuomita, kuten sanoit, vaan rukoillan, että Jumala, joka tietää NN:n syntymän, elämän ja kuoleman, olisi armollinen hänelle.




Itsemurhan tehneen katsotaan olevan samalla tavalla "edesvastuuttomassa" tilassa kuin ovat psykoosissa olevatkin, ja sen perusteella itsemurha on siihen johtaneen tilan tai sairauden lopputulos, eikä sairaus ole synti. Jos uskovainen ihminen tekee itsemurhan sairastuttuaan, ei kai kukaan ajattele Jumalan olevan niin epäoikeudenmukainen, ettei armahtaisi kärsivää? Kyllä kai sillä tavalla sairaankin usko on yhtä kelpaava Jumalan edessä.

Jumala pitää hulluistaan huolen. Siinäkään ei ole mitään väärää. Kyllä Jumala pitää hulluistaan huolen niin elämässä kuin kuolemassakin. Ei pidä takertua hullu-sanaan, sillä sehän ei ole tässä negatiivisessa mielessä sanottu.

Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään. Siinä olet oikeassa, että hätää pitäisi kuulla ennen kuin mitään näin ratkaisevaa tapahtuu. Joskus se hätäkään ei kuitenkaan näy läheisille, vaan itsemurha tulee kuin salamanisku taivaalta.

Itsemurha muutenkin saa aikaan valtavia syyllisyydentunteita, vaikka kuinka tietää, ettei sitä olisi voinut estää. Aina hakee kuitenkin, että olisi silloin ja silloin pitänyt aavistaa, tehdä tai nähdä. Emme ole kuitenkaan siihen pystyviä, joten se armollisuus pitäisi olla myös itseään kohtaan, minä en voinut sitä estää.

Kickille voimia ja siunausta. Läheltä samanlaista kohtaloa seuranneena tiedän, miltä sinusta tuntuu.

koko jutun kirjoitti:

Sinä taisit ymmärtää väärin koko jutun.Se, että itsemurhan tehneen sieluntilaa epäillään, ei ole Kickin eikä edes vanhoillislestadiolaisten ansiota, vaan se on ollut koko kirkon kanta. Ja kuten sanoitkin, e
i ole vielä kauaa aikaa kulunut, kun itsemurhan tehneitä ei saanut edes haudata kirkkomaalle, ja vielä vähemmän siitä, kun heidät piti haudata jonnekin aidanvierustoille, syrjään "kunniallisesti kuolleista". Vieläkin on jäljellä rukouksia erikseen itsemurhan tehneiden puolesta. Niissä ei kuitenkaan armottomasti tuomita, kuten sanoit, vaan rukoillan, että Jumala, joka tietää NN:n syntymän, elämän ja kuoleman, olisi armollinen hänelle.




Itsemurhan tehneen katsotaan olevan samalla tavalla "edesvastuuttomassa" tilassa kuin ovat psykoosissa olevatkin, ja sen perusteella itsemurha on siihen johtaneen tilan tai sairauden lopputulos, eikä sairaus ole synti. Jos uskovainen ihminen tekee itsemurhan sairastuttuaan, ei kai kukaan ajattele Jumalan olevan niin epäoikeudenmukainen, ettei armahtaisi kärsivää? Kyllä kai sillä tavalla sairaankin usko on yhtä kelpaava Jumalan edessä.

Jumala pitää hulluistaan huolen. Siinäkään ei ole mitään väärää. Kyllä Jumala pitää hulluistaan huolen niin elämässä kuin kuolemassakin. Ei pidä takertua hullu-sanaan, sillä sehän ei ole tässä negatiivisessa mielessä sanottu.

Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään. Siinä olet oikeassa, että hätää pitäisi kuulla ennen kuin mitään näin ratkaisevaa tapahtuu. Joskus se hätäkään ei kuitenkaan näy läheisille, vaan itsemurha tulee kuin salamanisku taivaalta.

Itsemurha muutenkin saa aikaan valtavia syyllisyydentunteita, vaikka kuinka tietää, ettei sitä olisi voinut estää. Aina hakee kuitenkin, että olisi silloin ja silloin pitänyt aavistaa, tehdä tai nähdä. Emme ole kuitenkaan siihen pystyviä, joten se armollisuus pitäisi olla myös itseään kohtaan, minä en voinut sitä estää.

Kickille voimia ja siunausta. Läheltä samanlaista kohtaloa seuranneena tiedän, miltä sinusta tuntuu.

"Kickille voimia ja siunausta. Läheltä samanlaista kohtaloa seuranneena tiedän, miltä sinusta tuntuu. "

Kiiotoksia myötätunnosta. Viestisi sai kyyneleet silmiini ja olin tavattoman liikuttunut, että halusit ymmärtää minut oikien, ja puolustaa minua. Monesti tuntuu, että kun täällä palstalla nälvitään, niin sitä on täälläkin niin kovin yksin,,,

koko jutun kirjoitti:

Sinä taisit ymmärtää väärin koko jutun.Se, että itsemurhan tehneen sieluntilaa epäillään, ei ole Kickin eikä edes vanhoillislestadiolaisten ansiota, vaan se on ollut koko kirkon kanta. Ja kuten sanoitkin, e
i ole vielä kauaa aikaa kulunut, kun itsemurhan tehneitä ei saanut edes haudata kirkkomaalle, ja vielä vähemmän siitä, kun heidät piti haudata jonnekin aidanvierustoille, syrjään "kunniallisesti kuolleista". Vieläkin on jäljellä rukouksia erikseen itsemurhan tehneiden puolesta. Niissä ei kuitenkaan armottomasti tuomita, kuten sanoit, vaan rukoillan, että Jumala, joka tietää NN:n syntymän, elämän ja kuoleman, olisi armollinen hänelle.




Itsemurhan tehneen katsotaan olevan samalla tavalla "edesvastuuttomassa" tilassa kuin ovat psykoosissa olevatkin, ja sen perusteella itsemurha on siihen johtaneen tilan tai sairauden lopputulos, eikä sairaus ole synti. Jos uskovainen ihminen tekee itsemurhan sairastuttuaan, ei kai kukaan ajattele Jumalan olevan niin epäoikeudenmukainen, ettei armahtaisi kärsivää? Kyllä kai sillä tavalla sairaankin usko on yhtä kelpaava Jumalan edessä.

Jumala pitää hulluistaan huolen. Siinäkään ei ole mitään väärää. Kyllä Jumala pitää hulluistaan huolen niin elämässä kuin kuolemassakin. Ei pidä takertua hullu-sanaan, sillä sehän ei ole tässä negatiivisessa mielessä sanottu.

Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään. Siinä olet oikeassa, että hätää pitäisi kuulla ennen kuin mitään näin ratkaisevaa tapahtuu. Joskus se hätäkään ei kuitenkaan näy läheisille, vaan itsemurha tulee kuin salamanisku taivaalta.

Itsemurha muutenkin saa aikaan valtavia syyllisyydentunteita, vaikka kuinka tietää, ettei sitä olisi voinut estää. Aina hakee kuitenkin, että olisi silloin ja silloin pitänyt aavistaa, tehdä tai nähdä. Emme ole kuitenkaan siihen pystyviä, joten se armollisuus pitäisi olla myös itseään kohtaan, minä en voinut sitä estää.

Kickille voimia ja siunausta. Läheltä samanlaista kohtaloa seuranneena tiedän, miltä sinusta tuntuu.

nyt aloit sinä ”hutkimaan”, eli asenteesi on kaikkea muuta kuin uskovan ihmisen sydämestä tulevaa ”rakkautta lähimmäistään kohtaan”! Jos kaksi ihmistä käsittää väärin toisensa, niin siihen menee kolmas väärinymmärtäjä väliin ja tuomitsee toisen väärinymmärtäjän. Seurasiko tästä rauha ja rakkaus?

Ajattele vähän, kirjoitat: ”Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään.”

Kyllä Kickin kirjoituksessa on selvä tuomio, hän kirjoittaa: ”Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.”

Meillä ei ole kenelläkään oikeutta tuomita ketään, ei sittenkään, vaikka ihminen olisi ateisti. Aina on tuomio jätettävä Jumalalle, jos lähdemme itse tuomitsemaan – teemme väärin ja saamme itselle saman tuomion jolla tuomitsimme: Matt. 7:2 ”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”

VL – uskossa on aina ollut ”lainomaisia” uskovia ja luulen, että tulee olemaankin. Tämmöiset uskovat katsovat olevansa oikeutettuja lausumaan jo täällä maanpäällä lopullisen tuomion. Muistan lapsuudestani tapauksen jossa perheen äiti päätti elämänsä ja hirttäytyi.

Ry:n uskovien kesken kävi kauhistus ja puhe, miten tämän naisen elämä on ihan varmasti päättynyt helvettiin. En saanut nukuttua kun ajattelin, että Jumala on nakannut tämän äidin Pirun kiusattavaksi, täällä häntä oli kiusannut juoppo ukko. Hän ei päässyt suuren lapsijoukon ja köyhyyden keskeltä seuroihinkaan kuin hyvin harvoin, seuroissa hän olisi kuullut, että Jumala kaikesta huolimatta rakastaa ja pitää huolta.

Näin painajaisunta, sieppasin tyynyni ja menin äidin huoneeseen ja pääsin hänen selän taakse turvaan – ei pelottanut enää. Aamulla kerroin pelon syyt ja silloin minulle selvisi oikein konkreettisesti, kenellä on oikeus tuomita! Vaikka Jumalan Poika antoikin opetuslapsilleen ”kuninkaallisen vallan”: Luuk. 22:29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. 30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.”

Biblia sanoo samasta kohdasta: ”tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.”, eli tuomitseminen tarkoittaa ”hallitsemista”. Nyt on kuitenkin tarkoin tiedettävä, millä hallitaan. Jeesus ilmoittaa, ettei hänkään tuomitse: Joh. 12: 47 ”Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”

Kun Jeesus on kuitenkin antanut ”vallan hallita uskovia”, niin kuitenkaan uskovat eivät saa tuomita, ei vaikka on ”kuninkaallinen valta”. Miten se näin on? Tämän selittää Jeesus omalla esimerkillään seuraavassa jakeessa: Joh. 12:48 ”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”

Hyvää alkavaa päivää teille kummallekin, ollaanko kaikesta huolimatta toisillemme ystävällisiä, vaikka joskus ymmärrämme toisemme väärin! t. Heino

HK. kirjoitti:

nyt aloit sinä ”hutkimaan”, eli asenteesi on kaikkea muuta kuin uskovan ihmisen sydämestä tulevaa ”rakkautta lähimmäistään kohtaan”! Jos kaksi ihmistä käsittää väärin toisensa, niin siihen menee kolmas väärinymmärtäjä väliin ja tuomitsee toisen väärinymmärtäjän. Seurasiko tästä rauha ja rakkaus?

Ajattele vähän, kirjoitat: ”Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään.”

Kyllä Kickin kirjoituksessa on selvä tuomio, hän kirjoittaa: ”Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.”

Meillä ei ole kenelläkään oikeutta tuomita ketään, ei sittenkään, vaikka ihminen olisi ateisti. Aina on tuomio jätettävä Jumalalle, jos lähdemme itse tuomitsemaan – teemme väärin ja saamme itselle saman tuomion jolla tuomitsimme: Matt. 7:2 ”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”

VL – uskossa on aina ollut ”lainomaisia” uskovia ja luulen, että tulee olemaankin. Tämmöiset uskovat katsovat olevansa oikeutettuja lausumaan jo täällä maanpäällä lopullisen tuomion. Muistan lapsuudestani tapauksen jossa perheen äiti päätti elämänsä ja hirttäytyi.

Ry:n uskovien kesken kävi kauhistus ja puhe, miten tämän naisen elämä on ihan varmasti päättynyt helvettiin. En saanut nukuttua kun ajattelin, että Jumala on nakannut tämän äidin Pirun kiusattavaksi, täällä häntä oli kiusannut juoppo ukko. Hän ei päässyt suuren lapsijoukon ja köyhyyden keskeltä seuroihinkaan kuin hyvin harvoin, seuroissa hän olisi kuullut, että Jumala kaikesta huolimatta rakastaa ja pitää huolta.

Näin painajaisunta, sieppasin tyynyni ja menin äidin huoneeseen ja pääsin hänen selän taakse turvaan – ei pelottanut enää. Aamulla kerroin pelon syyt ja silloin minulle selvisi oikein konkreettisesti, kenellä on oikeus tuomita! Vaikka Jumalan Poika antoikin opetuslapsilleen ”kuninkaallisen vallan”: Luuk. 22:29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. 30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.”

Biblia sanoo samasta kohdasta: ”tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.”, eli tuomitseminen tarkoittaa ”hallitsemista”. Nyt on kuitenkin tarkoin tiedettävä, millä hallitaan. Jeesus ilmoittaa, ettei hänkään tuomitse: Joh. 12: 47 ”Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”

Kun Jeesus on kuitenkin antanut ”vallan hallita uskovia”, niin kuitenkaan uskovat eivät saa tuomita, ei vaikka on ”kuninkaallinen valta”. Miten se näin on? Tämän selittää Jeesus omalla esimerkillään seuraavassa jakeessa: Joh. 12:48 ”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”

Hyvää alkavaa päivää teille kummallekin, ollaanko kaikesta huolimatta toisillemme ystävällisiä, vaikka joskus ymmärrämme toisemme väärin! t. Heino

niin miten otat toisten nikkiä esille, vaikka kirjoittaja ei itse ota niitä esille?! Ja siitä on sanottu jo monesti että se on aiheuttanut pahennusta.

Siis itsekin teet väärin, mutta silti arvostelet toisia täällä, että he tekevät väärin.
Se parannus oli hyvä alottaa omasta itsetä.

olekin Heino kirjoitti:

niin miten otat toisten nikkiä esille, vaikka kirjoittaja ei itse ota niitä esille?! Ja siitä on sanottu jo monesti että se on aiheuttanut pahennusta.

Siis itsekin teet väärin, mutta silti arvostelet toisia täällä, että he tekevät väärin.
Se parannus oli hyvä alottaa omasta itsetä.

En minä ota toisen nimimerkkiä, vaikka en aina viitsi rekiströityä sisälle ja kirjoitan, nimimerkillä HK. Siinä on nimeni etukirjaimet ja oikeasti etunimeni on Heino. Kun tämän nyt ymmärrät, niin ollaanko ystävällisiä toisillemme, muuten olen kanssasi samaa mieltä, että: "Se parannus oli hyvä alottaa omasta itsetä."

HK. kirjoitti:

En minä ota toisen nimimerkkiä, vaikka en aina viitsi rekiströityä sisälle ja kirjoitan, nimimerkillä HK. Siinä on nimeni etukirjaimet ja oikeasti etunimeni on Heino. Kun tämän nyt ymmärrät, niin ollaanko ystävällisiä toisillemme, muuten olen kanssasi samaa mieltä, että: "Se parannus oli hyvä alottaa omasta itsetä."

" En minä ota toisen nimimerkkiä, vaikka en aina viitsi rekiströityä sisälle ja kirjoitan, nimimerkillä HK. Siinä on nimeni etukirjaimet ja oikeasti etunimeni on Heino.

Kun tämän nyt ymmärrät, niin ollaanko ystävällisiä toisillemme, muuten olen kanssasi samaa mieltä, että: "Se parannus oli hyvä alottaa omasta itsetä."

Niin, meillä ei ole mitään syytä vihata ketään. Raaamattu opettaa, että meidän tulis Jumalan antamalla rakkaudella rakstaa vihamiestäkin.

Mutta mitä se oikea rakkaus teidän ulkopuolisten mielestä sitten on?!

Jumalan valtakunnassa on oikea rakkaus sitä, että totuudessa rakastaa. Siis sanotaan synti synnin nimellä. Ja kun ihminen tunnustaa syntinsä ja katuu, hänelle tapahtuu laupeus, ja hän saa synnit anteeksi.

Tee sinäkin Heino parannus omista synneistä, niin ne asiat voi sen jälkeen alkaa näyttään aivan toisenlaisilta, kuin mitä nyt ajattelet.

Se olis hyvä, että asioita ei ymmärtäis vaan ulkoa, vaan että ne ymmärtäis myös sisältä. Ja että ymmärtäis että mitä ne asiat tarkottaa Raamatun mukaan Pyhän Hengen kautta selitettynä että mikä on Jumalan tahto.

Ja että rukoilis oikealla mielellä,että tapahtukoon Isä sinun tahotos."
Siitäkin huolimatta vaikka kaikki asiat ei aina meniskään niin kuin itse on ajatellut.

Siis, että jos vaikka tuleekin jotakin hankaluuksia ja haluaa että asiat oikenis. Että ei rukoilis, että oma tahto sais tapahtua ihmisenä, vaan että Jumalan tahto tapahtuis.

Siinä on varmaan meillä kaikilla opettelemista.

kicki 112 kirjoitti:

" En minä ota toisen nimimerkkiä, vaikka en aina viitsi rekiströityä sisälle ja kirjoitan, nimimerkillä HK. Siinä on nimeni etukirjaimet ja oikeasti etunimeni on Heino.

Kun tämän nyt ymmärrät, niin ollaanko ystävällisiä toisillemme, muuten olen kanssasi samaa mieltä, että: "Se parannus oli hyvä alottaa omasta itsetä."

Niin, meillä ei ole mitään syytä vihata ketään. Raaamattu opettaa, että meidän tulis Jumalan antamalla rakkaudella rakstaa vihamiestäkin.

Mutta mitä se oikea rakkaus teidän ulkopuolisten mielestä sitten on?!

Jumalan valtakunnassa on oikea rakkaus sitä, että totuudessa rakastaa. Siis sanotaan synti synnin nimellä. Ja kun ihminen tunnustaa syntinsä ja katuu, hänelle tapahtuu laupeus, ja hän saa synnit anteeksi.

Tee sinäkin Heino parannus omista synneistä, niin ne asiat voi sen jälkeen alkaa näyttään aivan toisenlaisilta, kuin mitä nyt ajattelet.

Se olis hyvä, että asioita ei ymmärtäis vaan ulkoa, vaan että ne ymmärtäis myös sisältä. Ja että ymmärtäis että mitä ne asiat tarkottaa Raamatun mukaan Pyhän Hengen kautta selitettynä että mikä on Jumalan tahto.

Ja että rukoilis oikealla mielellä,että tapahtukoon Isä sinun tahotos."
Siitäkin huolimatta vaikka kaikki asiat ei aina meniskään niin kuin itse on ajatellut.

Siis, että jos vaikka tuleekin jotakin hankaluuksia ja haluaa että asiat oikenis. Että ei rukoilis, että oma tahto sais tapahtua ihmisenä, vaan että Jumalan tahto tapahtuis.

Siinä on varmaan meillä kaikilla opettelemista.

"Siis, että jos vaikka tuleekin jotakin hankaluuksia ja haluaa että asiat oikenis. Että ei rukoilis, että oma tahto sais tapahtua ihmisenä, vaan että Jumalan tahto tapahtuis.

Siinä on varmaan meillä kaikilla opettelemista."

Ja ehkä omasta mielestäni on kaikista tärkeintä, että ei alkais hosumaan yksityisenä ihmisenä liikaa, vaikka olis väärinkin tehty. Eikä yritä TAISTELLA VÄÄRILLÄ ASEILLA. Vaan mielen maltti ja kärsivällisyys olis hyvä asia, siitä sanotaan Raamatussakin. Ja odottais kunnes tulee Jumalan aika.

Sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Sitä vaan haviää siinä jos ihmiset ei jaksa ottaa vastaan tällaista asiaa. Ja jos seurakunta ei ole vielä valmis ottamaan tällaista asiaa vastaan, eikä jaksa sitä hyväksyä. Siis jos heillä (seurakunnalla ei VIELÄ AINAKAAN ole TULLLUT YMMÄRRYSTÄ ASIOISTA, SITÄ HOSUU VAAN TYHJÄÄ. Ja kaikki raukeaa tyhjiin.

kicki 112 kirjoitti:

"Siis, että jos vaikka tuleekin jotakin hankaluuksia ja haluaa että asiat oikenis. Että ei rukoilis, että oma tahto sais tapahtua ihmisenä, vaan että Jumalan tahto tapahtuis.

Siinä on varmaan meillä kaikilla opettelemista."

Ja ehkä omasta mielestäni on kaikista tärkeintä, että ei alkais hosumaan yksityisenä ihmisenä liikaa, vaikka olis väärinkin tehty. Eikä yritä TAISTELLA VÄÄRILLÄ ASEILLA. Vaan mielen maltti ja kärsivällisyys olis hyvä asia, siitä sanotaan Raamatussakin. Ja odottais kunnes tulee Jumalan aika.

Sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Sitä vaan haviää siinä jos ihmiset ei jaksa ottaa vastaan tällaista asiaa. Ja jos seurakunta ei ole vielä valmis ottamaan tällaista asiaa vastaan, eikä jaksa sitä hyväksyä. Siis jos heillä (seurakunnalla ei VIELÄ AINAKAAN ole TULLLUT YMMÄRRYSTÄ ASIOISTA, SITÄ HOSUU VAAN TYHJÄÄ. Ja kaikki raukeaa tyhjiin.

"Ja ehkä omasta mielestäni on kaikista tärkeintä, että ei alkais hosumaan yksityisenä ihmisenä liikaa, vaikka olis väärinkin tehty. Eikä yritä TAISTELLA VÄÄRILLÄ ASEILLA. Vaan mielen maltti ja kärsivällisyys olis hyvä asia, siitä sanotaan Raamatussakin. Ja odottais kunnes tulee Jumalan aika."lainaus kickin viestistä.

Voi kicki hyvä, koskahan sinä itse opit kaiken tuon,mitä sinä täällä toisilta vaadit?

Mielen maltti? kärsivällisyys?

Lisäisin vielä tuohon rehellisyys ja toisten kunnioittaminen.

kicki 112 kirjoitti:

"Siis, että jos vaikka tuleekin jotakin hankaluuksia ja haluaa että asiat oikenis. Että ei rukoilis, että oma tahto sais tapahtua ihmisenä, vaan että Jumalan tahto tapahtuis.

Siinä on varmaan meillä kaikilla opettelemista."

Ja ehkä omasta mielestäni on kaikista tärkeintä, että ei alkais hosumaan yksityisenä ihmisenä liikaa, vaikka olis väärinkin tehty. Eikä yritä TAISTELLA VÄÄRILLÄ ASEILLA. Vaan mielen maltti ja kärsivällisyys olis hyvä asia, siitä sanotaan Raamatussakin. Ja odottais kunnes tulee Jumalan aika.

Sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Sitä vaan haviää siinä jos ihmiset ei jaksa ottaa vastaan tällaista asiaa. Ja jos seurakunta ei ole vielä valmis ottamaan tällaista asiaa vastaan, eikä jaksa sitä hyväksyä. Siis jos heillä (seurakunnalla ei VIELÄ AINAKAAN ole TULLLUT YMMÄRRYSTÄ ASIOISTA, SITÄ HOSUU VAAN TYHJÄÄ. Ja kaikki raukeaa tyhjiin.

Varmasti on Jumala yrittänyt epätoivoisesti herättää paatuneiden hoitomiesten ja hoitoja kiitollisina muistelevien omaatuntoa pyytämään anteeksi ja selvittämään asiat! Mutta ei, ette te kuuntele kun Jumala oman tuntonne kautta yrittää saada SRK:takin nöyrtymään parannukseen hirveistä hoitokokouksista! Ei se Jumalan tahto pääse tapahtumaan, kun sitkeästi vaan kiellätte kaikki julmuudet, että ei niitä ollut ja anteeksi ei aiota missään nimessä edes pyytää.

kicki 112 kirjoitti:

"Kickille voimia ja siunausta. Läheltä samanlaista kohtaloa seuranneena tiedän, miltä sinusta tuntuu. "

Kiiotoksia myötätunnosta. Viestisi sai kyyneleet silmiini ja olin tavattoman liikuttunut, että halusit ymmärtää minut oikien, ja puolustaa minua. Monesti tuntuu, että kun täällä palstalla nälvitään, niin sitä on täälläkin niin kovin yksin,,,

kun kirjoitit "sitä on täälläkin niin kovin yksin". Samat on ollut tuntemiset monesti minullakin.

Vaikka olenkin kirjoittanut enimmäkseen ärhäköitä viestejä SRK-lestadiolaisuuden opista, en silti halua, että kukaan tällä palstalla tuntee itsensä yksinäiseksi, hylätyksi, torjutuksi, halveksituksi.

Jokainen meistä on arvokas ja tarpeellinen aivan omana itsenään. Saamme uskoa ja myös kirjoittaa "aivan kaltaisenamme".

Leena Huovinen kirjoitti:

kun kirjoitit "sitä on täälläkin niin kovin yksin". Samat on ollut tuntemiset monesti minullakin.

Vaikka olenkin kirjoittanut enimmäkseen ärhäköitä viestejä SRK-lestadiolaisuuden opista, en silti halua, että kukaan tällä palstalla tuntee itsensä yksinäiseksi, hylätyksi, torjutuksi, halveksituksi.

Jokainen meistä on arvokas ja tarpeellinen aivan omana itsenään. Saamme uskoa ja myös kirjoittaa "aivan kaltaisenamme".

Olen samaa mieltä, "kaltaisenamme" saamme täällä onneksi olla ja itseä ilmaista. Ei kuitenkaan voi välttyä siltä että nimimerkki Kicki loukkaa kirjoituksillaan ikävän usein. kaipa tuo väheksyvä ja loukkaava asenne on täällä monella muullakin. Ehkä tästäkin joku loukkaantuu. Minä toivoisin omalta osaltani vain että sallivuus ulottuisi muihinkin kuin Kickiin.

HK. kirjoitti:

nyt aloit sinä ”hutkimaan”, eli asenteesi on kaikkea muuta kuin uskovan ihmisen sydämestä tulevaa ”rakkautta lähimmäistään kohtaan”! Jos kaksi ihmistä käsittää väärin toisensa, niin siihen menee kolmas väärinymmärtäjä väliin ja tuomitsee toisen väärinymmärtäjän. Seurasiko tästä rauha ja rakkaus?

Ajattele vähän, kirjoitat: ”Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään.”

Kyllä Kickin kirjoituksessa on selvä tuomio, hän kirjoittaa: ”Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.”

Meillä ei ole kenelläkään oikeutta tuomita ketään, ei sittenkään, vaikka ihminen olisi ateisti. Aina on tuomio jätettävä Jumalalle, jos lähdemme itse tuomitsemaan – teemme väärin ja saamme itselle saman tuomion jolla tuomitsimme: Matt. 7:2 ”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”

VL – uskossa on aina ollut ”lainomaisia” uskovia ja luulen, että tulee olemaankin. Tämmöiset uskovat katsovat olevansa oikeutettuja lausumaan jo täällä maanpäällä lopullisen tuomion. Muistan lapsuudestani tapauksen jossa perheen äiti päätti elämänsä ja hirttäytyi.

Ry:n uskovien kesken kävi kauhistus ja puhe, miten tämän naisen elämä on ihan varmasti päättynyt helvettiin. En saanut nukuttua kun ajattelin, että Jumala on nakannut tämän äidin Pirun kiusattavaksi, täällä häntä oli kiusannut juoppo ukko. Hän ei päässyt suuren lapsijoukon ja köyhyyden keskeltä seuroihinkaan kuin hyvin harvoin, seuroissa hän olisi kuullut, että Jumala kaikesta huolimatta rakastaa ja pitää huolta.

Näin painajaisunta, sieppasin tyynyni ja menin äidin huoneeseen ja pääsin hänen selän taakse turvaan – ei pelottanut enää. Aamulla kerroin pelon syyt ja silloin minulle selvisi oikein konkreettisesti, kenellä on oikeus tuomita! Vaikka Jumalan Poika antoikin opetuslapsilleen ”kuninkaallisen vallan”: Luuk. 22:29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. 30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.”

Biblia sanoo samasta kohdasta: ”tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.”, eli tuomitseminen tarkoittaa ”hallitsemista”. Nyt on kuitenkin tarkoin tiedettävä, millä hallitaan. Jeesus ilmoittaa, ettei hänkään tuomitse: Joh. 12: 47 ”Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”

Kun Jeesus on kuitenkin antanut ”vallan hallita uskovia”, niin kuitenkaan uskovat eivät saa tuomita, ei vaikka on ”kuninkaallinen valta”. Miten se näin on? Tämän selittää Jeesus omalla esimerkillään seuraavassa jakeessa: Joh. 12:48 ”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”

Hyvää alkavaa päivää teille kummallekin, ollaanko kaikesta huolimatta toisillemme ystävällisiä, vaikka joskus ymmärrämme toisemme väärin! t. Heino

Kiitollisena ja nöyränä tässä olen lukenut Heinon rivit.

Heinolle armollinen Jumala jälleen avasi sanaansa niin suuressa rakkaudessaan. Ja se liikuttaa minunkin niin kovaa sydäntäni. Kun olen niin paljon joutunut kärsimään ja suremaan niin on sydämeni tarpeettoman kova, se näkyi tuossa kirjoituksessanikin. Ei ole kovuudelleni mitään puolustusta kuitenkaan.

Heinon kautta, hänen rakkaudellisen puheensa kutta, Jumala itse puhuttelee minua.

Ymmärrän sen nyt kun luin tuon Heinon kirjoituksen ja kuuntelin sitä saarnaa. Kiitos Taivaan Isälle että täällä Heino kirjoittaa ja antaa armon auringon säteiden sulattaa kovaa sydäntä ja umpimieliseksi käynyttä omaatuntoani.

Pahoittelen että kirjoitin tarpeettoman voimakkain sanoin, osasyynä selvästi väärinkäsitys ja oma suruni. Haluni on nyt, tässä ja nyt pyytää vilpittömästi anteeksi jokaiselta jonka mielen pahoitin kovilla sanoillani.

Siis ainakin Kicki, Vellukari, "koko jutun" ja jos joku muukin on palstan lukijoissa, jonka mielen pahoitin, pyydän teiltä sydämestäni anteeksi.

Erityisesti haluan pahoitella kovia sanojani sinulle Kicki, joka olet joutunut samoin kokemaan vaikeita väkivaltaisia menetyksiä. Otathan vastaan vilpittömän osanottoni.

Ilahduin tuosta avauksen virrestä niin että etsin sen virsikirjasta ja lauloin tuossa harmoonilla säestäen, illan karmanteessa, kun ulkona on sykyinen yöksi kääntyvä ilta. Ajatuksissani on syvässä murheessa kuollut läheiseni, lähetän hänelle taivaaseen rakakita terveisiä. Jumala armahtakoon häntä, ja armahtakkoon meitä. Lähetän tässä teille vielä nämä tuon virren säkeistöt - lohduttakoot nämä rivit meitä kaikkia, lämmittäkööt mieltämme ja auttakoon meitä rakastamaan toisiamme niin kauan kuin meillä täällä toisemme on.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

HK. kirjoitti:

nyt aloit sinä ”hutkimaan”, eli asenteesi on kaikkea muuta kuin uskovan ihmisen sydämestä tulevaa ”rakkautta lähimmäistään kohtaan”! Jos kaksi ihmistä käsittää väärin toisensa, niin siihen menee kolmas väärinymmärtäjä väliin ja tuomitsee toisen väärinymmärtäjän. Seurasiko tästä rauha ja rakkaus?

Ajattele vähän, kirjoitat: ”Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään.”

Kyllä Kickin kirjoituksessa on selvä tuomio, hän kirjoittaa: ”Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.”

Meillä ei ole kenelläkään oikeutta tuomita ketään, ei sittenkään, vaikka ihminen olisi ateisti. Aina on tuomio jätettävä Jumalalle, jos lähdemme itse tuomitsemaan – teemme väärin ja saamme itselle saman tuomion jolla tuomitsimme: Matt. 7:2 ”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”

VL – uskossa on aina ollut ”lainomaisia” uskovia ja luulen, että tulee olemaankin. Tämmöiset uskovat katsovat olevansa oikeutettuja lausumaan jo täällä maanpäällä lopullisen tuomion. Muistan lapsuudestani tapauksen jossa perheen äiti päätti elämänsä ja hirttäytyi.

Ry:n uskovien kesken kävi kauhistus ja puhe, miten tämän naisen elämä on ihan varmasti päättynyt helvettiin. En saanut nukuttua kun ajattelin, että Jumala on nakannut tämän äidin Pirun kiusattavaksi, täällä häntä oli kiusannut juoppo ukko. Hän ei päässyt suuren lapsijoukon ja köyhyyden keskeltä seuroihinkaan kuin hyvin harvoin, seuroissa hän olisi kuullut, että Jumala kaikesta huolimatta rakastaa ja pitää huolta.

Näin painajaisunta, sieppasin tyynyni ja menin äidin huoneeseen ja pääsin hänen selän taakse turvaan – ei pelottanut enää. Aamulla kerroin pelon syyt ja silloin minulle selvisi oikein konkreettisesti, kenellä on oikeus tuomita! Vaikka Jumalan Poika antoikin opetuslapsilleen ”kuninkaallisen vallan”: Luuk. 22:29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. 30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.”

Biblia sanoo samasta kohdasta: ”tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.”, eli tuomitseminen tarkoittaa ”hallitsemista”. Nyt on kuitenkin tarkoin tiedettävä, millä hallitaan. Jeesus ilmoittaa, ettei hänkään tuomitse: Joh. 12: 47 ”Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”

Kun Jeesus on kuitenkin antanut ”vallan hallita uskovia”, niin kuitenkaan uskovat eivät saa tuomita, ei vaikka on ”kuninkaallinen valta”. Miten se näin on? Tämän selittää Jeesus omalla esimerkillään seuraavassa jakeessa: Joh. 12:48 ”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”

Hyvää alkavaa päivää teille kummallekin, ollaanko kaikesta huolimatta toisillemme ystävällisiä, vaikka joskus ymmärrämme toisemme väärin! t. Heino

Olen pitkään lukenut tätä palstaa. Paljon luen teidän vl:ien Raamatun ja uskon selityksiä ja parannuskehotuksia täällä. uskon että teillä on hyvä tarkoitus saada sanaa vastaanottamaan meidät joilla on vain tämä kirkkoon kuuluvan tavallisen syntisen usko... Mutta kun lukee tämän Heinon kirjoituksia, ne ovat todella erilaisia kuin täällä vl:na esiintyvien kirjoitukset.

Heinon sanoista välittyy syvä Raamatun tuntemus ja suuri välittäminen ihmisistä jollain suuresti rakkaudellisella tavalla. Se on ainutlaatuista. En ole tavannut tällaista muilla hengellisillä palstoilla.

En sano tätä pahalla, en arvostellakseni ilkeämielisesti vl-saarnaajia täällä. Mutta ei voi muuta sanoa kun vertaa esim. Wehan, Biblian ja JanHusin sanoja (kaikella kunnioituksella) ja Heinon sanoja.

Niin kai sitä on myönnettävä että itse Jumala tosiaan avaa Heinolle tuota sanaansa, sillä lailla että ihan tavalliselle ihmiselle tulee olo, saisipa uskoa noin, saisipa kohdalleen tuollaista lohdutusta. Heino kirjoituksessa kuuluu kutsu.

Kiitos Heino kirjoituksistasi ja voimia syksyysi.

Armo ja laupeus kirjoitti:

Kiitollisena ja nöyränä tässä olen lukenut Heinon rivit.

Heinolle armollinen Jumala jälleen avasi sanaansa niin suuressa rakkaudessaan. Ja se liikuttaa minunkin niin kovaa sydäntäni. Kun olen niin paljon joutunut kärsimään ja suremaan niin on sydämeni tarpeettoman kova, se näkyi tuossa kirjoituksessanikin. Ei ole kovuudelleni mitään puolustusta kuitenkaan.

Heinon kautta, hänen rakkaudellisen puheensa kutta, Jumala itse puhuttelee minua.

Ymmärrän sen nyt kun luin tuon Heinon kirjoituksen ja kuuntelin sitä saarnaa. Kiitos Taivaan Isälle että täällä Heino kirjoittaa ja antaa armon auringon säteiden sulattaa kovaa sydäntä ja umpimieliseksi käynyttä omaatuntoani.

Pahoittelen että kirjoitin tarpeettoman voimakkain sanoin, osasyynä selvästi väärinkäsitys ja oma suruni. Haluni on nyt, tässä ja nyt pyytää vilpittömästi anteeksi jokaiselta jonka mielen pahoitin kovilla sanoillani.

Siis ainakin Kicki, Vellukari, "koko jutun" ja jos joku muukin on palstan lukijoissa, jonka mielen pahoitin, pyydän teiltä sydämestäni anteeksi.

Erityisesti haluan pahoitella kovia sanojani sinulle Kicki, joka olet joutunut samoin kokemaan vaikeita väkivaltaisia menetyksiä. Otathan vastaan vilpittömän osanottoni.

Ilahduin tuosta avauksen virrestä niin että etsin sen virsikirjasta ja lauloin tuossa harmoonilla säestäen, illan karmanteessa, kun ulkona on sykyinen yöksi kääntyvä ilta. Ajatuksissani on syvässä murheessa kuollut läheiseni, lähetän hänelle taivaaseen rakakita terveisiä. Jumala armahtakoon häntä, ja armahtakkoon meitä. Lähetän tässä teille vielä nämä tuon virren säkeistöt - lohduttakoot nämä rivit meitä kaikkia, lämmittäkööt mieltämme ja auttakoon meitä rakastamaan toisiamme niin kauan kuin meillä täällä toisemme on.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

lohduttakoon ja rohkaiskoon sinua, kaikki me tarvitsemme rohkaisua ja tukea. Raamattu kertoo vahvasta naisesta, Samuelin äidistä, hän sopii meille kaikille esikuvaksi. Mutta vaikka hän oli luja uskossa, niin ei hän varmaankaan ihmisenä ollut meitä lujempi. Kaikki me olemme pieniä ja mitättömiä, vain Jumalan hyvyyden voimalla me tulemme voittamaan.

Tämä voima se kantoi Hannaa ja Sakariasta, me voimme nähdä tämän tästä Hannan kiitosvirrestä: 1 Sam. 2:1 ”Hanna rukoili sanoen: -- Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen. 2 Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.”

Haluan vielä sanoa teille kaikille jotka olette näitä suuria suruja kokeneet, vain Jumalaan meillä on turva. On aivan niin kuin Hanna laulaa: ”Herra nostaa minun pääni pystyyn”. Nosta sinäkin, vaikka pääsi, olisi painunut maahan asti, Jumala on voimallinen sinulle tuomaan lohdutuksen. Minä olen itsekin surrut, sillä meilläpäin on useampi nuori poika itse päättänyt elämänsä tänä syksynä. Voi kun sitä haluaisi omaisia lohduttaa, mutta kaikki sanat ovat tämän asian kohdalla keveitä.

Jumala Taivaallinen Isä varjelkoon meitä kaikissa elämämme vaiheissa ja rukoillaan, että Hän nostaisi ja kantaisi kaikkia meitä suurenkin surun aikana. Huomenna on uusi päivä uusi armon päivä, hyvää yötä. t. Heino

Vanha nainen kirjoitti:

Olen pitkään lukenut tätä palstaa. Paljon luen teidän vl:ien Raamatun ja uskon selityksiä ja parannuskehotuksia täällä. uskon että teillä on hyvä tarkoitus saada sanaa vastaanottamaan meidät joilla on vain tämä kirkkoon kuuluvan tavallisen syntisen usko... Mutta kun lukee tämän Heinon kirjoituksia, ne ovat todella erilaisia kuin täällä vl:na esiintyvien kirjoitukset.

Heinon sanoista välittyy syvä Raamatun tuntemus ja suuri välittäminen ihmisistä jollain suuresti rakkaudellisella tavalla. Se on ainutlaatuista. En ole tavannut tällaista muilla hengellisillä palstoilla.

En sano tätä pahalla, en arvostellakseni ilkeämielisesti vl-saarnaajia täällä. Mutta ei voi muuta sanoa kun vertaa esim. Wehan, Biblian ja JanHusin sanoja (kaikella kunnioituksella) ja Heinon sanoja.

Niin kai sitä on myönnettävä että itse Jumala tosiaan avaa Heinolle tuota sanaansa, sillä lailla että ihan tavalliselle ihmiselle tulee olo, saisipa uskoa noin, saisipa kohdalleen tuollaista lohdutusta. Heino kirjoituksessa kuuluu kutsu.

Kiitos Heino kirjoituksistasi ja voimia syksyysi.

Jos tässä syy että kirjoittaja HK lie erotettu aikoinaan rauhanyhdistyksestä. Taisikin hänellä olla liian oikea opetus ja uskonkäsitys...

Vanha nainen kirjoitti:

Olen pitkään lukenut tätä palstaa. Paljon luen teidän vl:ien Raamatun ja uskon selityksiä ja parannuskehotuksia täällä. uskon että teillä on hyvä tarkoitus saada sanaa vastaanottamaan meidät joilla on vain tämä kirkkoon kuuluvan tavallisen syntisen usko... Mutta kun lukee tämän Heinon kirjoituksia, ne ovat todella erilaisia kuin täällä vl:na esiintyvien kirjoitukset.

Heinon sanoista välittyy syvä Raamatun tuntemus ja suuri välittäminen ihmisistä jollain suuresti rakkaudellisella tavalla. Se on ainutlaatuista. En ole tavannut tällaista muilla hengellisillä palstoilla.

En sano tätä pahalla, en arvostellakseni ilkeämielisesti vl-saarnaajia täällä. Mutta ei voi muuta sanoa kun vertaa esim. Wehan, Biblian ja JanHusin sanoja (kaikella kunnioituksella) ja Heinon sanoja.

Niin kai sitä on myönnettävä että itse Jumala tosiaan avaa Heinolle tuota sanaansa, sillä lailla että ihan tavalliselle ihmiselle tulee olo, saisipa uskoa noin, saisipa kohdalleen tuollaista lohdutusta. Heino kirjoituksessa kuuluu kutsu.

Kiitos Heino kirjoituksistasi ja voimia syksyysi.

rohkaisevasta ja lohduttavasta viestistäsi. Sitä toisinaan ajattelee, että lopetan kirjoittelun, mutta tiedän, että lapsenikin lukevat tätä palstaa ja siitä saan taasen uutta voimaa kirjoittaa tänne uskosta. Lähden nyt laulamaan hautajaisiin, sielläkin on suru käsin kosketeltavissa, ei paljon auta, vaikka kuinka kauniisti laulaisin.

Ensiviikon olen poissa tästä koneen luota. Uutiset sanovat, että myrsky lähestyy, mutta se on ”maallinen ” myrsky ja vaikka se voi olla joskus kovakin, niin ei sitä voi ”hengelliseen” myrskyyn ollenkaan verrata. Vahingot jotka hengellinen myrsky jättää jälkeensä, niitä on hyvin vaikea korjata, osa vahingoista on niin suuria, ettei niitä kukaan voi korjata vaikka tahtoisikin. Myrskyä on luvassa, mutta siitä huolimatta, seesteistä viikonloppua, sinulle ja teille kaikille. t. Heino

HK. kirjoitti:

nyt aloit sinä ”hutkimaan”, eli asenteesi on kaikkea muuta kuin uskovan ihmisen sydämestä tulevaa ”rakkautta lähimmäistään kohtaan”! Jos kaksi ihmistä käsittää väärin toisensa, niin siihen menee kolmas väärinymmärtäjä väliin ja tuomitsee toisen väärinymmärtäjän. Seurasiko tästä rauha ja rakkaus?

Ajattele vähän, kirjoitat: ”Aivan suotta Kickille ärähdit. Kickin kirjoituksessa ei ollut armottomuutta pätkääkään, vaan surua ja murhetta itsemurhan kautta kuolleen omaisena. Pikemminkin sinun puheenvuorosi oli sitä armotonta ja leimaavaa, jolla niitä miekaniskuja vain syvennetään.”

Kyllä Kickin kirjoituksessa on selvä tuomio, hän kirjoittaa: ”Sanotaan, että mistä sitä tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että jospa se Jumala kuitenkin armahtaa,,, Vaikka ihminen on kuollut aivan selvästi epäuskoisena.
Kyllä sen tällaisessa tilanteessa tietää ihan varmasti. Ja siitä oli minullakin suuri suru, että veljeni oli kieltäneet uskon. Eikä se ole väärin sitä surra jos ihminen ei ole taivaaseen kostunut.”

Meillä ei ole kenelläkään oikeutta tuomita ketään, ei sittenkään, vaikka ihminen olisi ateisti. Aina on tuomio jätettävä Jumalalle, jos lähdemme itse tuomitsemaan – teemme väärin ja saamme itselle saman tuomion jolla tuomitsimme: Matt. 7:2 ”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”

VL – uskossa on aina ollut ”lainomaisia” uskovia ja luulen, että tulee olemaankin. Tämmöiset uskovat katsovat olevansa oikeutettuja lausumaan jo täällä maanpäällä lopullisen tuomion. Muistan lapsuudestani tapauksen jossa perheen äiti päätti elämänsä ja hirttäytyi.

Ry:n uskovien kesken kävi kauhistus ja puhe, miten tämän naisen elämä on ihan varmasti päättynyt helvettiin. En saanut nukuttua kun ajattelin, että Jumala on nakannut tämän äidin Pirun kiusattavaksi, täällä häntä oli kiusannut juoppo ukko. Hän ei päässyt suuren lapsijoukon ja köyhyyden keskeltä seuroihinkaan kuin hyvin harvoin, seuroissa hän olisi kuullut, että Jumala kaikesta huolimatta rakastaa ja pitää huolta.

Näin painajaisunta, sieppasin tyynyni ja menin äidin huoneeseen ja pääsin hänen selän taakse turvaan – ei pelottanut enää. Aamulla kerroin pelon syyt ja silloin minulle selvisi oikein konkreettisesti, kenellä on oikeus tuomita! Vaikka Jumalan Poika antoikin opetuslapsilleen ”kuninkaallisen vallan”: Luuk. 22:29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. 30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.”

Biblia sanoo samasta kohdasta: ”tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.”, eli tuomitseminen tarkoittaa ”hallitsemista”. Nyt on kuitenkin tarkoin tiedettävä, millä hallitaan. Jeesus ilmoittaa, ettei hänkään tuomitse: Joh. 12: 47 ”Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”

Kun Jeesus on kuitenkin antanut ”vallan hallita uskovia”, niin kuitenkaan uskovat eivät saa tuomita, ei vaikka on ”kuninkaallinen valta”. Miten se näin on? Tämän selittää Jeesus omalla esimerkillään seuraavassa jakeessa: Joh. 12:48 ”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”

Hyvää alkavaa päivää teille kummallekin, ollaanko kaikesta huolimatta toisillemme ystävällisiä, vaikka joskus ymmärrämme toisemme väärin! t. Heino

Hyvin ilmaiset asian :)

Vanha nainen kirjoitti:

Olen pitkään lukenut tätä palstaa. Paljon luen teidän vl:ien Raamatun ja uskon selityksiä ja parannuskehotuksia täällä. uskon että teillä on hyvä tarkoitus saada sanaa vastaanottamaan meidät joilla on vain tämä kirkkoon kuuluvan tavallisen syntisen usko... Mutta kun lukee tämän Heinon kirjoituksia, ne ovat todella erilaisia kuin täällä vl:na esiintyvien kirjoitukset.

Heinon sanoista välittyy syvä Raamatun tuntemus ja suuri välittäminen ihmisistä jollain suuresti rakkaudellisella tavalla. Se on ainutlaatuista. En ole tavannut tällaista muilla hengellisillä palstoilla.

En sano tätä pahalla, en arvostellakseni ilkeämielisesti vl-saarnaajia täällä. Mutta ei voi muuta sanoa kun vertaa esim. Wehan, Biblian ja JanHusin sanoja (kaikella kunnioituksella) ja Heinon sanoja.

Niin kai sitä on myönnettävä että itse Jumala tosiaan avaa Heinolle tuota sanaansa, sillä lailla että ihan tavalliselle ihmiselle tulee olo, saisipa uskoa noin, saisipa kohdalleen tuollaista lohdutusta. Heino kirjoituksessa kuuluu kutsu.

Kiitos Heino kirjoituksistasi ja voimia syksyysi.

Vertasit aivan oikein nimim. Heinoa (HK) Wehaan, Biblia1776:een sekä JanHusiin.

Tämä näkyvä ero on juuri se ero 60-luvulla H.S:n johdolla vl-liikkeessä vallankaappauksen suorittaneiden tuomio-opin ja vanhan vl-opin erosta. Heino edustaa sitä vanhaa, aitoa, hyvää ja Raamatun mukaistaä lähimmäisrakkaudellista vl-opetusta kun taas nämä muut vielä nykyisinkin vallassa olevaa tuomio-oppia.

Toivoisinkin, että nykyveeällät ymmärtäisivät ja ottaisivat vakavasti millaisesta opillisesta erosta tässä on kysymys.

ja heillekin kuuluu Jumalan armo, tämän kaiken jälkeen, vaikka näin olis tapahtunutkin.
Kuka osaa tehdä kaikki oikein, sillä ihmisiä vaan ollaan?

Raamatussa sanotaan Saulin kohdasta;että totelemattomuus on noituuden synti. Häntä puhuteltiin, mutta hän vilpisteli ja sen vuoksi ei Jumalan armo saaanut hänen kohdalla tapahtua.

Ja tekihän Davidkin syntiä ja vielä sekä Jumalan, että ihmisten edessä kauhistuttavan murhan synnin.

Miten hänelle kävi? Hänet "hoidettiiin,,," Jumala lähetti profetan "puhuttelemaan" häntä. Hänelle ei kuulunut pelkästään armo, vaan ensin hänelle sanottiin totuus ja sen jälkeen vasta hänelle tapahtui Jumalan armo, kun hän tunnusti syntisä ja hän sai syntinsä anteeksi.

Näin toimii Jumalan valtakunta, että jos puhujatkin erehtyy ja toimii väärin, myös heidät hoidetaan ajallaan, kuten tavallinen rivimieskin.

Jos asiat hoitaaa ja sopii Raamatun mukaan, niin mitä siihen jää muuta jäljelle kuin puhdsta?

kicki 112 kirjoitti:

ja heillekin kuuluu Jumalan armo, tämän kaiken jälkeen, vaikka näin olis tapahtunutkin.
Kuka osaa tehdä kaikki oikein, sillä ihmisiä vaan ollaan?

Raamatussa sanotaan Saulin kohdasta;että totelemattomuus on noituuden synti. Häntä puhuteltiin, mutta hän vilpisteli ja sen vuoksi ei Jumalan armo saaanut hänen kohdalla tapahtua.

Ja tekihän Davidkin syntiä ja vielä sekä Jumalan, että ihmisten edessä kauhistuttavan murhan synnin.

Miten hänelle kävi? Hänet "hoidettiiin,,," Jumala lähetti profetan "puhuttelemaan" häntä. Hänelle ei kuulunut pelkästään armo, vaan ensin hänelle sanottiin totuus ja sen jälkeen vasta hänelle tapahtui Jumalan armo, kun hän tunnusti syntisä ja hän sai syntinsä anteeksi.

Näin toimii Jumalan valtakunta, että jos puhujatkin erehtyy ja toimii väärin, myös heidät hoidetaan ajallaan, kuten tavallinen rivimieskin.

Jos asiat hoitaaa ja sopii Raamatun mukaan, niin mitä siihen jää muuta jäljelle kuin puhdsta?

"Jos asiat hoitaa ja sopii Raamatun mukaan, niin mitä siihen jää muuta jäljelle kuin puhdasta?"

Uskomme Jumalasta hyvää. Aina. Mutta emme voi olla enää varmoja, palaako oikea Pyhä Henki rauhanyhdistykseen koskaan.

Köyhä jumalanlapsi kirjoitti:

Uskomme Jumalasta hyvää. Aina. Mutta emme voi olla enää varmoja, palaako oikea Pyhä Henki rauhanyhdistykseen koskaan.

ovat ihmeelliset ja ennalta arvaamattomat.

Ramatussa on luvattu, että Jumala kokoaa hajallaan olevan laumansa ja että (vaivan) aikaa on valittujen tähden lyhennetty, mitä kaikki sitten tarkoittaneekin.

Tähän asti on Jumala auttanut. Hän ei omiaan hylkää vaan vie perille kantaen "heikot helmassansa".

kicki 112 kirjoitti:

ja heillekin kuuluu Jumalan armo, tämän kaiken jälkeen, vaikka näin olis tapahtunutkin.
Kuka osaa tehdä kaikki oikein, sillä ihmisiä vaan ollaan?

Raamatussa sanotaan Saulin kohdasta;että totelemattomuus on noituuden synti. Häntä puhuteltiin, mutta hän vilpisteli ja sen vuoksi ei Jumalan armo saaanut hänen kohdalla tapahtua.

Ja tekihän Davidkin syntiä ja vielä sekä Jumalan, että ihmisten edessä kauhistuttavan murhan synnin.

Miten hänelle kävi? Hänet "hoidettiiin,,," Jumala lähetti profetan "puhuttelemaan" häntä. Hänelle ei kuulunut pelkästään armo, vaan ensin hänelle sanottiin totuus ja sen jälkeen vasta hänelle tapahtui Jumalan armo, kun hän tunnusti syntisä ja hän sai syntinsä anteeksi.

Näin toimii Jumalan valtakunta, että jos puhujatkin erehtyy ja toimii väärin, myös heidät hoidetaan ajallaan, kuten tavallinen rivimieskin.

Jos asiat hoitaaa ja sopii Raamatun mukaan, niin mitä siihen jää muuta jäljelle kuin puhdsta?

jopa ylitse Jumalansanan, heitä olisi pitänyt totella enemmän kuin Raamatun totuutta ja omaa omaatuntoaan, mikä on Jumalan ääni ihmisessä.

Ihmettelen monien käsitystä siitä, että silloin olisi vain pitänyt nöyrtyä ja nöyrtyä sellaisistakin parannukseen, mitä ei ollut tehnyt. Toisaalta ei aina annettu anteeksi, vaikka pyysikin. Tuonkaltainen toiminta ei ole Jumalasta.

Jokaiselle katuvalle kuuluu Jumalan armo ja anteeksiantamus, niin puhujillekin. Eri asia sitten on, tuntevatko he syyllistyneensä mihinkään väärään, onko tehty Pyhän Hengen pilkka, josta ei tuntoa tule.

Jumala tuomitsee meidät jokaisen "tekojemme jälkeen".

vaan uskon asioita. Minusta näitä asioita ei voi mitekään rinnastaa tämän uskon ulkopuolella oleviin tapahtumiin.

Hengellistä maailmaa ei voi verrata tämän maailman natsimaalimaan eikä muuhunnkaan vastaavaan. Nämä asiat on yhtä kaukana toisistaan kuin itä on lännestä.
Koska tämä on Jumalan valtakunta, ja täällä ei kuitenkaan hyväksytä mitään väärää, eikä tahallaan tehdä väärin.
Ja eikä tehdä laskelmoivasti ja tarkotusella kenellekään pahaa.
Vaan täällä erehdytään välillä tahtomatta. Ja siinä on suuri ero tämän maailman ja sielunvihollisen maailman välillä.

Minusta tässä on nyt otettu turhan kärjistettyjä asioita esille. Tässä avauksessa olevat asiat ei minusta sovi OLLENKAAN vertailukohteeksi Jumalan valtakuntaan.

Minusta näissä asioissa tulis olla enemmän varovaisia kuin liian rohkeita, että mitä puhuu täällä yleisellä.
Että ei pahentais Jumalan valtakunnan nimeä, eikä tervasi tätä "arkkia" jo entistä enemmän ja vielä omien taholta.

Ja että asiat ei menis entistä enempää sekasin.
Sitähän tulis rakentaa eikä hajottaa.

kicki 112 kirjoitti:

vaan uskon asioita. Minusta näitä asioita ei voi mitekään rinnastaa tämän uskon ulkopuolella oleviin tapahtumiin.

Hengellistä maailmaa ei voi verrata tämän maailman natsimaalimaan eikä muuhunnkaan vastaavaan. Nämä asiat on yhtä kaukana toisistaan kuin itä on lännestä.
Koska tämä on Jumalan valtakunta, ja täällä ei kuitenkaan hyväksytä mitään väärää, eikä tahallaan tehdä väärin.
Ja eikä tehdä laskelmoivasti ja tarkotusella kenellekään pahaa.
Vaan täällä erehdytään välillä tahtomatta. Ja siinä on suuri ero tämän maailman ja sielunvihollisen maailman välillä.

Minusta tässä on nyt otettu turhan kärjistettyjä asioita esille. Tässä avauksessa olevat asiat ei minusta sovi OLLENKAAN vertailukohteeksi Jumalan valtakuntaan.

Minusta näissä asioissa tulis olla enemmän varovaisia kuin liian rohkeita, että mitä puhuu täällä yleisellä.
Että ei pahentais Jumalan valtakunnan nimeä, eikä tervasi tätä "arkkia" jo entistä enemmän ja vielä omien taholta.

Ja että asiat ei menis entistä enempää sekasin.
Sitähän tulis rakentaa eikä hajottaa.

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa.

Maria kirjoitti hyvän kirjoituksen.

tiedäks kirjoitti:

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa.

Maria kirjoitti hyvän kirjoituksen.

enkä tämän maaliman hengellisyyttä.

tiedäks kirjoitti:

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa.

Maria kirjoitti hyvän kirjoituksen.

enkä tämän maaliman hengellisyyttä.
Ja halusin korostaa sitä, että nämä asiat on yhtä kaukana toisistaan, kuin itä on lännestä.
Siis tämän maailman hengellisyys ja Jumalan valtakunnan hengellinen olemus.

kicki 112 kirjoitti:

vaan uskon asioita. Minusta näitä asioita ei voi mitekään rinnastaa tämän uskon ulkopuolella oleviin tapahtumiin.

Hengellistä maailmaa ei voi verrata tämän maailman natsimaalimaan eikä muuhunnkaan vastaavaan. Nämä asiat on yhtä kaukana toisistaan kuin itä on lännestä.
Koska tämä on Jumalan valtakunta, ja täällä ei kuitenkaan hyväksytä mitään väärää, eikä tahallaan tehdä väärin.
Ja eikä tehdä laskelmoivasti ja tarkotusella kenellekään pahaa.
Vaan täällä erehdytään välillä tahtomatta. Ja siinä on suuri ero tämän maailman ja sielunvihollisen maailman välillä.

Minusta tässä on nyt otettu turhan kärjistettyjä asioita esille. Tässä avauksessa olevat asiat ei minusta sovi OLLENKAAN vertailukohteeksi Jumalan valtakuntaan.

Minusta näissä asioissa tulis olla enemmän varovaisia kuin liian rohkeita, että mitä puhuu täällä yleisellä.
Että ei pahentais Jumalan valtakunnan nimeä, eikä tervasi tätä "arkkia" jo entistä enemmän ja vielä omien taholta.

Ja että asiat ei menis entistä enempää sekasin.
Sitähän tulis rakentaa eikä hajottaa.

Käsittääkseni kirjoittajat eivät ole natsien tekoja verranneet vl-liikkeen tekoihin, vaan he ovat verranneet sitä dynamiikkaa ja joukkosuggestioon perustuvaa toimintaa, joka näissä molemmissa mainituissa ilmiöissä oli, ja joka on aina joukkosuggestiivisessa toiminnassa.

Hoitokokousasiat ei taas ole uskon asioita: eihän niissä edes hoidettu ihmisiä uskonasioiden (hengellisten asioiden) tähden, vaan maallisten henkilökohtaisten asioiden tähden.
Toisekseen, eihän hoitajatkaan toimineet uskossa, ts. eihän hoitajat toimineet hengellisesti, vaan he toimivat lihallisesti, sillä eihän kukaan hengellisesti toiminut olisi voinut toimia siten kuin hoitajat toimivat.

Uskon asioita nämä ei ole, vaan tapahtuneita tosiasioita, joita tulee käsitellä järjellä ja sydämellä.

tiedäks kirjoitti:

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa.

Maria kirjoitti hyvän kirjoituksen.

"Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa. "

Että Luther oli munkki yhdessä välissä. Ja hän oli ensin väärässä hegellisyydesssä. Ja kuulemani mukaan pahoitteli, että näitä hänen tämän aikasia kirjoja ehditiin julkaista.

tiedäks kirjoitti:

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa.

Maria kirjoitti hyvän kirjoituksen.

"Kirjoittanut: tiedäks 26.10.2006 klo 16.22

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa. "

Niin, että tuossa yllä ei ole Jumalan valta-kunnasta kysymys.

Luther oli ensin munkki ja hän oli ensin väärässä hegellisyydessä. Niin, että tuota asiaa ei voi verrata mitenkään Jumalan valtakuntaan.
Ja Luther pahoitteli kuulemani mukaan sitä, että hänen sen aikasia kirjotuksia ehdittiin julkaista, kun hän oli väärässä hengelllisydessä.

tiedäks kirjoitti:

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa.

Maria kirjoitti hyvän kirjoituksen.

"Kirjoittanut: tiedäks 26.10.2006 klo 16.22

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa. "

Niin, että tuossa yllä ei ole Jumalan valta-kunnasta kysymys.

Luther oli ensin munkki ja hän oli väärässä hegellisyydessä. Niin, että tätä asiaa ei voi verrata mitenkään Jumalan valtakuntaan.
Ja Luther pahoitteli kuulemani mukaan sitä, että hänen sen aikasia kirjotuksia ehdittiin julkaista, kun hän oli väärässä hengelllisydessä.

että, kirjoitti:

"Kirjoittanut: tiedäks 26.10.2006 klo 16.22

että natsit vainosivat hengellisten asioiden vuoksi juutalaisia. Lutherkin kirjoitti että juutalaisten kodit, koulut, synagogat pitää hävittää ja heidät tulee häätää pois samoilta asuinaluielta. Siinä oli kuule uskonnolla hirveän suuri merkitys siinä juutalaisvihassa. "

Niin, että tuossa yllä ei ole Jumalan valta-kunnasta kysymys.

Luther oli ensin munkki ja hän oli ensin väärässä hegellisyydessä. Niin, että tuota asiaa ei voi verrata mitenkään Jumalan valtakuntaan.
Ja Luther pahoitteli kuulemani mukaan sitä, että hänen sen aikasia kirjotuksia ehdittiin julkaista, kun hän oli väärässä hengelllisydessä.

Luther ei ollut vl, eikä opettanut kuten vl:t opettaa. Sen tajuaa jokaikinen joka teologiaa lukee.

lesare1 kirjoitti:

Käsittääkseni kirjoittajat eivät ole natsien tekoja verranneet vl-liikkeen tekoihin, vaan he ovat verranneet sitä dynamiikkaa ja joukkosuggestioon perustuvaa toimintaa, joka näissä molemmissa mainituissa ilmiöissä oli, ja joka on aina joukkosuggestiivisessa toiminnassa.

Hoitokokousasiat ei taas ole uskon asioita: eihän niissä edes hoidettu ihmisiä uskonasioiden (hengellisten asioiden) tähden, vaan maallisten henkilökohtaisten asioiden tähden.
Toisekseen, eihän hoitajatkaan toimineet uskossa, ts. eihän hoitajat toimineet hengellisesti, vaan he toimivat lihallisesti, sillä eihän kukaan hengellisesti toiminut olisi voinut toimia siten kuin hoitajat toimivat.

Uskon asioita nämä ei ole, vaan tapahtuneita tosiasioita, joita tulee käsitellä järjellä ja sydämellä.

Kirjoitit selvästi ja kirkkaasti tästä. Hoitokokousten perusteet ja menettelyt eivät perustuneet kristinoppiin eivätkä myöskään vanhoillislestadiolaiseen perinteeseen. Ne tulivat kuin ufo avaruudesta, ennalta arvaamatta, ja repivät siionin lauman. Kaikki olivat hämmästyneitä siitä uudesta opista ja ennen kaikkea aivan uuden tyylisestä menettelystä kristittyjen kokoontumisissa.

Hoitokokousten päätökset ja toimenpiteet eivät ole "hengellisiä" asioita samassa mielessä kuin on hengellinen kysymys armosta, Kristuksen sovitustyöstä, joka on kaikkein tärkein asia uskomisessa. Muutahan ei uskovaisen tarvitse tehdäkään kuin uskoa omat synnit anteeksi. Siitä seuraa lähimmäisenrakkaus, ja "tässä on laki ja profeetat", kuten Uusi testamentti kirkastaa.

Siten hoitokokoukset olivat pelkästään erehtyväisten ihmisten omatoimisesti SRK:n johtokunnan siunaamana keksimää toimintaa, ja niitä on selvitettävä ja tarkasteltava asiallisesti ja mahdollisimman järjellisesti tutkien, tiettynä aikana tapahtuneena ihmisten toimintana rauhanyhdistyksissä.

Hän kirjoittaa niin kuin hänen oma sisäinen turvallisuutensa sallii.

Sensijaan USKONNOLLISILLA OPETTAJILLA, jotka ujuttavat pahaa-aavistamattomien ihmisten sisälle vahingollisia, pelkästään inhimillisiä turvarakenteita muka Jumalan tahtona, on SUURI VASTUU.

Kyllä tuo yksi nimimerkki on kirjoittanut tähän ketjuun melkein puolet vastauksista!

...

provokaattorina? kirjoitti:

Kyllä tuo yksi nimimerkki on kirjoittanut tähän ketjuun melkein puolet vastauksista!

viestejä nyt on näitä.

Olen samaa mieltä. Avaajan esittämä kysymys on perin juurin tärkeä uskovaiselle. Mutta keskustelu ajautui jonneckin hackoteille...