Voi jessus, kun mä olen joskus niin täynnä tätä sairautta :(( Koko aikaa ei voi valittaakaan, tai ei ole sellaista, jolle vois kertoa kaikkea. Tuntu niin yksinäiseltä puurtamiselta.
Täynnä tätä elämäänsä
Ykkönen*
4928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moni terve ei varmaankaan ymmärrä, miten raskas sairaus D1 on henkisesti. Siitä kun ei saa _koskaan_ lomaa! Tunnistan mielialasi hyvin D1-miehen puolisona.
En voi sanoa muuta, kuin että koita kestää. Et ole yksin, ja taas koittaa aika, jolloin ehdit ja jaksat ajatella muutakin. Voisit koittaa hakea netistä D1-keskustelupalstoja. Tiedän, että niitä on, vaikka en osaa tässä nyt sinulle antaa osoitetta.
Tsemiä!
Juu, sitähän tämä... eikä ole kuin 20 vuotta takana :D Joskus vaan tympii, kun sokerit heittelevät miten sattuu ja teet mitä tahansa, niin korkeella ovat :( Systerille oon yrittänyt kertoilla mietteitä, mutta huomaa, ettei se oikein ymmärrä ;)
Kyllä vähän masensit mut! d2/normi vart.mies 38v,elikkä viittaako johunki 1db? Kyllä nämä sokerin heittelyt vie VOIMAT! Arvot muka semmoiset että sais heittää lääkkeet pois? En tahdo jaksaa ajatella itseä NÄIN PALJON!?
Sairastan siis ykköstyyppiä,tasapainon kanssa aina ollut ongelmia, oikeastaan sen vuoksi, etten ole kuin hetkellisesti välittänyt itsestäni silloin tällöin. Mieltä painavat jo mahdolliset lisäsairaudetkin, joista oli toisessa silmässä pieniä merkejä 4 vuotta sitten :((
Eilen lähettiin aamuyöstä 2,5 verensokeilla liikkeelle ja aamupäivästä oltin saatu aikaan toinen hypo ja sen jälkeen oltiin illansuussa jo 20:ssä. Illalla sokerit laskivat ja ennen nukkumaanmenoa oltiin jo "normeissa". Aamulla herättiin 5:n seudulla hypoon ja kahta tuntia myöhemmin oltiin 7,2:n lukemissa. Yritä tässä sitten elää ;) Lisäksi eilen koko päivän oli hypomainen olo ja nälkä, vaikka sokurit olivat korkeella.