Karma vai karma

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.

En voi olla laittamatta tätä teille. Tässä on katkelmia transkriptiosta, muutamia lauseita ja viisaita sanoja. Pitää jakaa ne kanssanne, muutama lause eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

Muutama lause täältä:
Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle, asetukset nappi oikealla alakulmassa.

https://www.youtube.com/watch?v=-bG-TjRVMA4
Alkaen 1 tunti ja 5 minuutiia.

Alarkan voitto tuli mahdolliseksi ei siksi, että hänestä tuli veljeään vahvempi, vaan siksi, että hän astui ulos konfliktin tasolta. Kuitenkin, jos kuninkaiden kanssa Dattātreya käytti monimutkaisia filosofisia keskusteluja, hänen opettajiensa luettelossa oli myös niitä, joiden viisaus ei syntynyt palatseissa vaan kaikkein likaisimmissa kujissa tai villin taivaan alla. Olemme jo sivunneet aihetta hänen kahdestakymmenestäneljästä gurustaan, mutta jätimme ehkä kaikkein provosoivimmat hahmot sulkeisiin. Sillä maan oppiminen on ylevää, mutta langenneelta naiselta tai petolinnulta oppiminen on haaste moraalillemme.
Mutta juuri nämä kertomukset Piṅgalāsta ja haukasta paljastavat sen rauhan olemuksen, joka saapuu silloin, kun toivo kuolee.
Siirtykäämme muinaiseen Videhan kaupunkiin. Siellä eli nainen nimeltä Piṅgalā. Hänen ammattinsa oli vanhin mahdollinen, ja hänen elämänsä riippui kokonaan miesten oikuista. Tekstit kuvaavat yhtä tiettyä iltaa, josta tuli käännekohta hänen kohtalossaan.
Piṅgalā seisoi talonsa ovella, parhaisiin vaatteisiinsa pukeutuneena ja kalliilta öljyiltä tuoksuvana. Hän odotti rikasta asiakasta. Joka kerta, kun mies kulki ohi, hänen sydämensä pysähtyi toivossa: ”Ehkä se on hän, ehkä hän on rikas ja antelias.” Mutta ohikulkijat kulkivat ohi, tunnit kuluivat. Aurinko laski, yö laskeutui kaupungin ylle. Piṅgalā meni välillä taloon ja tuli sitten takaisin kadulle.
Hänen mielensä tempoili kuin ahdistettu eläin. Toivo vaihtui levottomuudeksi, levottomuus pettymykseksi ja sitten toivo syttyi jälleen. Hän ajatteli: ”No, aivan kohta vielä vähän aikaa, ja joku tulee varmasti ja antaa minulle rahaa.” Tämä toivo oli kidutusta.
Keskiyö kului. Katu tyhjeni. Kävi selväksi, ettei kukaan enää tulisi. Ja juuri sillä hetkellä, kun epätoivo saavutti huippunsa, Piṅgalān tietoisuudessa tapahtui räjähdys.
Yhtäkkiä hän näki tilanteensa koko mielettömyyden. Hän, elävä sielu, jumalallisen hiukkanen, kuluttaa elämänsä odottaen jotakin mitätöntä ihmistä, joka ehkä antaa hänelle muutaman kolikon. Hän myy kehonsa ja kiduttaa mieltään illusorisen onnen vuoksi.
Piṅgalā palasi taloon, mutta ei enää kaihoisana, vaan uskomattoman helpottuneena. Hän meni vuoteeseen ja nukahti välittömästi syvään, rauhalliseen uneen.
Dattātreya, joka tarkkaili tätä tai sai tietää tästä kertomuksesta, muotoili suuren periaatteen: ”Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.”
Kuulostaa paradoksaaliselta, eikö totta? Olemme tottuneet pitämään toivoa hyveenä, mutta halujen yhteydessä toivo on kahle, joka pitää meidät jännityksessä.
Niin kauan kuin Piṅgalā toivoi, hän kärsi. Heti kun hän katkaisi toivon — sanskritiksi tätä kutsutaan nimellä vairāgya — rauha tuli hänen luokseen.
Hän ymmärsi, että todellinen rakastettu, joka ei koskaan petä ja on aina lähellä, on Jumala hänen sydämessään, ei kadulla kulkeva ohikulkija.
Toinen tämän sarjan opettaja oli lintu nimeltä Kurara. Dattātreya näki, kuinka tämä lintu lensi taivaalla pitäen nokassaan suurta lihapalaa.

Dattātreya, joka tarkkaili tätä tai sai tietää tästä kertomuksesta, muotoili suuren periaatteen: ”Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.”
Kuulostaa paradoksaaliselta, eikö totta? Olemme tottuneet pitämään toivoa hyveenä, mutta halujen yhteydessä toivo on kahle, joka pitää meidät jännityksessä.
Niin kauan kuin Piṅgalā toivoi, hän kärsi. Heti kun hän katkaisi toivon — sanskritiksi tätä kutsutaan nimellä vairāgya — rauha tuli hänen luokseen.
Hän ymmärsi, että todellinen rakastettu, joka ei koskaan petä ja on aina lähellä, on Jumala hänen sydämessään, ei kadulla kulkeva ohikulkija.
Toinen tämän sarjan opettaja oli lintu nimeltä Kurara. Dattātreya näki, kuinka tämä lintu lensi taivaalla pitäen nokassaan suurta lihapalaa.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Dattātreya, joka tarkkaili tätä tai sai tietää tästä kertomuksesta, muotoili suuren periaatteen: ”Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.”
Kuulostaa paradoksaaliselta, eikö totta? Olemme tottuneet pitämään toivoa hyveenä, mutta halujen yhteydessä toivo on kahle, joka pitää meidät jännityksessä.
Niin kauan kuin Piṅgalā toivoi, hän kärsi. Heti kun hän katkaisi toivon — sanskritiksi tätä kutsutaan nimellä vairāgya — rauha tuli hänen luokseen.
Hän ymmärsi, että todellinen rakastettu, joka ei koskaan petä ja on aina lähellä, on Jumala hänen sydämessään, ei kadulla kulkeva ohikulkija.
Toinen tämän sarjan opettaja oli lintu nimeltä Kurara. Dattātreya näki, kuinka tämä lintu lensi taivaalla pitäen nokassaan suurta lihapalaa.

Lue lisää

Dattātreya, joka tarkkaili tätä tai sai tietää tästä kertomuksesta, muotoili suuren periaatteen: ”Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.”
Kuulostaa paradoksaaliselta, eikö totta? Olemme tottuneet pitämään toivoa hyveenä, mutta halujen yhteydessä toivo on kahle, joka pitää meidät jännityksessä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Dattātreya, joka tarkkaili tätä tai sai tietää tästä kertomuksesta, muotoili suuren periaatteen: ”Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.”
Kuulostaa paradoksaaliselta, eikö totta? Olemme tottuneet pitämään toivoa hyveenä, mutta halujen yhteydessä toivo on kahle, joka pitää meidät jännityksessä.

Lue lisää

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.


Toinen tämän sarjan opettaja oli lintu nimeltä Kurara. Dattātreya näki, kuinka tämä lintu lensi taivaalla pitäen nokassaan suurta lihapalaa.


Oli onnea saada ruokaa. Mutta onni aineellisessa maailmassa houkuttelee aina kateellisia. Parvi muita, vahvempia ja aggressiivisempia lintuja huomasi lihan ja hyökkäsi Kuranan kimppuun. Ne nokkivat sitä ja löivät siivillään yrittäessään ottaa saaliin siltä pois.
Kurara tempoili yrittäen turhaan päästä pakoon takaa-ajoa. Se koki kivun pelkoa ja kuoleman pelkoa. Ja kaikki tämä nokassa olevan lihapalan vuoksi.
Jossakin vaiheessa itsesäilytysvaisto tai äkillinen oivallus antoi sille ratkaisun. Se yksinkertaisesti avasi nokkansa.
Lihapala lensi alas. Koko hyökkääjien parvi unohti heti Kuranan ja syöksyi putoavan saaliin perään. Mutta itse lintu, vapauduttuaan taakasta, kohosi korkeuksiin puhtaalle, rauhalliselle taivaalle.
Se laskeutui puun oksalle, korjasi höyheniään ja, kuten Dattātreya sanoo, saavutti rauhan.
Opetus on yksinkertainen ja julma. Se, mitä me omistamme, omistaa meidät.
Liha nokassamme tarkoittaa kiintymyksiämme, rikkautta, asemaa, oikeassa olemista kiistassa ja loukkauksia. Niin kauan kuin pidämme niistä kiinni kuolleen otteen tavoin, olemme hyökkäysten kohde. Koko maailma nokkii meitä yrittäessään ottaa ne pois.
Mutta heti kun avaamme nokkamme ja vapaaehtoisesti luovumme vaatimuksistamme omistaa, meistä tulee uhrina kenellekään kiinnostamattomia. Saavutamme vapauden.
Nämä kaksi kertomusta Piṅgalāsta ja linnusta täydentävät kuningas Alarkan kertomusta. Kuningas luopui kokonaisesta valtakunnasta. Kurtisaani luopui asiakkaan odottamisesta. Lintu luopui lounaastaan. Mittakaava on erilainen, mutta mekanismi on sama.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.


Toinen tämän sarjan opettaja oli lintu nimeltä Kurara. Dattātreya näki, kuinka tämä lintu lensi taivaalla pitäen nokassaan suurta lihapalaa.


Oli onnea saada ruokaa. Mutta onni aineellisessa maailmassa houkuttelee aina kateellisia. Parvi muita, vahvempia ja aggressiivisempia lintuja huomasi lihan ja hyökkäsi Kuranan kimppuun. Ne nokkivat sitä ja löivät siivillään yrittäessään ottaa saaliin siltä pois.
Kurara tempoili yrittäen turhaan päästä pakoon takaa-ajoa. Se koki kivun pelkoa ja kuoleman pelkoa. Ja kaikki tämä nokassa olevan lihapalan vuoksi.
Jossakin vaiheessa itsesäilytysvaisto tai äkillinen oivallus antoi sille ratkaisun. Se yksinkertaisesti avasi nokkansa.
Lihapala lensi alas. Koko hyökkääjien parvi unohti heti Kuranan ja syöksyi putoavan saaliin perään. Mutta itse lintu, vapauduttuaan taakasta, kohosi korkeuksiin puhtaalle, rauhalliselle taivaalle.
Se laskeutui puun oksalle, korjasi höyheniään ja, kuten Dattātreya sanoo, saavutti rauhan.
Opetus on yksinkertainen ja julma. Se, mitä me omistamme, omistaa meidät.
Liha nokassamme tarkoittaa kiintymyksiämme, rikkautta, asemaa, oikeassa olemista kiistassa ja loukkauksia. Niin kauan kuin pidämme niistä kiinni kuolleen otteen tavoin, olemme hyökkäysten kohde. Koko maailma nokkii meitä yrittäessään ottaa ne pois.
Mutta heti kun avaamme nokkamme ja vapaaehtoisesti luovumme vaatimuksistamme omistaa, meistä tulee uhrina kenellekään kiinnostamattomia. Saavutamme vapauden.
Nämä kaksi kertomusta Piṅgalāsta ja linnusta täydentävät kuningas Alarkan kertomusta. Kuningas luopui kokonaisesta valtakunnasta. Kurtisaani luopui asiakkaan odottamisesta. Lintu luopui lounaastaan. Mittakaava on erilainen, mutta mekanismi on sama.

Lue lisää

Jossakin vaiheessa itsesäilytysvaisto tai äkillinen oivallus antoi sille ratkaisun. Se yksinkertaisesti avasi nokkansa.
Lihapala lensi alas. Koko hyökkääjien parvi unohti heti Kuranan ja syöksyi putoavan saaliin perään. Mutta itse lintu, vapauduttuaan taakasta, kohosi korkeuksiin puhtaalle, rauhalliselle taivaalle.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Jossakin vaiheessa itsesäilytysvaisto tai äkillinen oivallus antoi sille ratkaisun. Se yksinkertaisesti avasi nokkansa.
Lihapala lensi alas. Koko hyökkääjien parvi unohti heti Kuranan ja syöksyi putoavan saaliin perään. Mutta itse lintu, vapauduttuaan taakasta, kohosi korkeuksiin puhtaalle, rauhalliselle taivaalle.

Lue lisää

Kärsimys ei elä asioissa vaan meidän takertumisessamme niihin. Dattātreya näyttää meille, että kuka tahansa voi tulla opettajaksi, jos olemme valmiita näkemään olemuksen.
Piṅgalā ei lukenut Vedoja. Hän oli yksinkertaisesti kyllästynyt kärsimään. Lintu ei harjoittanut joogaa, se yksinkertaisesti halusi elää. Mutta heidän kokemuksestaan tuli perusta Avadhūta Gītālle, vapautuneen laulu.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kärsimys ei elä asioissa vaan meidän takertumisessamme niihin. Dattātreya näyttää meille, että kuka tahansa voi tulla opettajaksi, jos olemme valmiita näkemään olemuksen.
Piṅgalā ei lukenut Vedoja. Hän oli yksinkertaisesti kyllästynyt kärsimään. Lintu ei harjoittanut joogaa, se yksinkertaisesti halusi elää. Mutta heidän kokemuksestaan tuli perusta Avadhūta Gītālle, vapautuneen laulu.

Lue lisää

...
...
...
On myös kiinnostavaa tarkastella ominaisuuksia, joita Dattātreya pitää kuudessa kädessään. Viṣṇun aspektiin kuuluvissa käsissä hän pitää śaṅkhaa, kotiloa, ja cakraa, kiekkoa. Kotilo on Oṃ-ääni, alkuperäinen värähtely, joka herättää tietoisuuden. Kiekko on aika tai dharman pyörä, joka leikkaa tietämättömyyden poikki. Nämä ovat järjestyksen ylläpitämisen välineitä.
Śivan aspektiin kuuluvat kädet puristavat triśūlaa, kolmikärkeä, ja ḍamarua, pientä rumpua. Kolmikärki symboloi kolmen luonnon guṇan — hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden — hallintaa sekä kolminkertaisen kärsimyksen tuhoamista. Ḍamaru-rumpu antaa kosmiselle tanssille rytmin, maailmankaikkeuksien luomisen ja tuhoutumisen rytmin.
Ja lopuksi Brahmān kädet pitävät japamālā-helminauhaa ja vesiruukkua, kamaṇḍalua. Helminauha on jatkuvan meditaation ja ajan kiertokulkujen laskemisen symboli. Vesiruukku taas on elämän lähde, se alkuperäinen kosteus, josta perimätiedon mukaan maailma syntyi.
Huomatkaa: Dattātreya ei yksinkertaisesti kerää näitä esineitä, vaan yhdistää niiden tehtävät. Hän luo, ylläpitää ja tuhoaa samanaikaisesti.

Anonyymi00010 kirjoitti:

...
...
...
On myös kiinnostavaa tarkastella ominaisuuksia, joita Dattātreya pitää kuudessa kädessään. Viṣṇun aspektiin kuuluvissa käsissä hän pitää śaṅkhaa, kotiloa, ja cakraa, kiekkoa. Kotilo on Oṃ-ääni, alkuperäinen värähtely, joka herättää tietoisuuden. Kiekko on aika tai dharman pyörä, joka leikkaa tietämättömyyden poikki. Nämä ovat järjestyksen ylläpitämisen välineitä.
Śivan aspektiin kuuluvat kädet puristavat triśūlaa, kolmikärkeä, ja ḍamarua, pientä rumpua. Kolmikärki symboloi kolmen luonnon guṇan — hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden — hallintaa sekä kolminkertaisen kärsimyksen tuhoamista. Ḍamaru-rumpu antaa kosmiselle tanssille rytmin, maailmankaikkeuksien luomisen ja tuhoutumisen rytmin.
Ja lopuksi Brahmān kädet pitävät japamālā-helminauhaa ja vesiruukkua, kamaṇḍalua. Helminauha on jatkuvan meditaation ja ajan kiertokulkujen laskemisen symboli. Vesiruukku taas on elämän lähde, se alkuperäinen kosteus, josta perimätiedon mukaan maailma syntyi.
Huomatkaa: Dattātreya ei yksinkertaisesti kerää näitä esineitä, vaan yhdistää niiden tehtävät. Hän luo, ylläpitää ja tuhoaa samanaikaisesti.

Lue lisää

...
...
Käytä erottelukyvyn ja hallinnan välineitä — käsissä olevia attribuutteja. Etsi turvaa elävästä luonnosta — Audumbarasta.
Tämä kuva on vuosisatojen ajan muistuttanut siitä, ettei pyhyyden tarvitse olla steriiliä ja elämästä korkean muurin erottamaa. Päinvastoin, todellinen pyhyys ottaa kaiken sisäänsä: korkean ja matalan, puhtaan ja likaisen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

...
...
Käytä erottelukyvyn ja hallinnan välineitä — käsissä olevia attribuutteja. Etsi turvaa elävästä luonnosta — Audumbarasta.
Tämä kuva on vuosisatojen ajan muistuttanut siitä, ettei pyhyyden tarvitse olla steriiliä ja elämästä korkean muurin erottamaa. Päinvastoin, todellinen pyhyys ottaa kaiken sisäänsä: korkean ja matalan, puhtaan ja likaisen.

Lue lisää

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.


Avadhūta Gītaa,onko siinä puhuttu Dattatreyasta, niin kyllä — koko teksti liittyy perinteisesti Dattatreyaan.
Mutta tässä on tärkeä tarkennus: Avadhūta Gītā ei ole niinkään kertomus Dattatreyan elämästä, vaan Dattatreyalle omistettu syvästi advaitinen opetus, jossa puhutaan Itsen todellisuudesta, ei-kaksinaisuudesta ja vapautumisesta. Teksti on jaettu kahdeksaan lukuun.

----------------------

...
...
Jos eläimet ja symbolit vielä jotenkuten sopivat ymmärrykseen — ne ainakin ovat hiljaa ja palvelevat uskollisesti — niin Dattātreyan suhtautuminen joihinkin älyllisiin olentoihin herättää paljon enemmän kysymyksiä. Olemme tottuneet myyttien klassiseen järjestelmään. On hyviä jumalia ja pahoja demoneja eli asuroja. Jumalien tulee voittaa demonit, ja viisaiden auttaa jumalia.
Mutta Dattātreya, kuten olemme jo ymmärtäneet, on epätavallinen hahmo. Muinaisissa Purāṇoissa, erityisesti Brahmāṇḍa Purāṇassa ja Mārkaṇḍeya Purāṇassa, on säilynyt hämmästyttäviä kertomuksia siitä, että suuren joogin luo tulivat opetusta hakemaan eivät ainoastaan vanhurskaat, vaan myös ne, joita taivaallinen hallinto piti ykkösvihollisinaan. Kyse on asuroista.
Miksi jumaluus, joka olemukseltaan on maailmanjärjestyksen ylläpitäjän Viṣṇun inkarnaatio, opettaisi niitä, jotka pyrkivät tuhoamaan tämän järjestyksen? Se näyttää absurdilta, jos maailmaa katsotaan mustavalkoisen moraalin läpi.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.


Avadhūta Gītaa,onko siinä puhuttu Dattatreyasta, niin kyllä — koko teksti liittyy perinteisesti Dattatreyaan.
Mutta tässä on tärkeä tarkennus: Avadhūta Gītā ei ole niinkään kertomus Dattatreyan elämästä, vaan Dattatreyalle omistettu syvästi advaitinen opetus, jossa puhutaan Itsen todellisuudesta, ei-kaksinaisuudesta ja vapautumisesta. Teksti on jaettu kahdeksaan lukuun.

----------------------

...
...
Jos eläimet ja symbolit vielä jotenkuten sopivat ymmärrykseen — ne ainakin ovat hiljaa ja palvelevat uskollisesti — niin Dattātreyan suhtautuminen joihinkin älyllisiin olentoihin herättää paljon enemmän kysymyksiä. Olemme tottuneet myyttien klassiseen järjestelmään. On hyviä jumalia ja pahoja demoneja eli asuroja. Jumalien tulee voittaa demonit, ja viisaiden auttaa jumalia.
Mutta Dattātreya, kuten olemme jo ymmärtäneet, on epätavallinen hahmo. Muinaisissa Purāṇoissa, erityisesti Brahmāṇḍa Purāṇassa ja Mārkaṇḍeya Purāṇassa, on säilynyt hämmästyttäviä kertomuksia siitä, että suuren joogin luo tulivat opetusta hakemaan eivät ainoastaan vanhurskaat, vaan myös ne, joita taivaallinen hallinto piti ykkösvihollisinaan. Kyse on asuroista.
Miksi jumaluus, joka olemukseltaan on maailmanjärjestyksen ylläpitäjän Viṣṇun inkarnaatio, opettaisi niitä, jotka pyrkivät tuhoamaan tämän järjestyksen? Se näyttää absurdilta, jos maailmaa katsotaan mustavalkoisen moraalin läpi.

Lue lisää

Katsokaamme kuitenkin syvemmälle. ... asurat eivät ole langenneita enkeleitä eivätkä absoluuttista pahuutta. He ovat pikemminkin puolijumalien velipuolia, joilla on valtava voima, suuria kunnianhimoja ja, mikä kiinnostavinta, kyky ankaraan itsekurinalaisuuteen. Dattātreya, joka on avadhūta, seisoo tämän perheriidan ulkopuolella. Hänelle sekä puolijumalien kuningas Indra että demonien kuningas ovat yksinkertaisesti sieluja, jotka ovat sotkeutuneet aineen verkkoihin. Erona on vain se, että puolijumalat ovat sotkeutuneet nautintoihin ja demonit vallanhimoon. Molemmat tarvitsevat parantamista.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Katsokaamme kuitenkin syvemmälle. ... asurat eivät ole langenneita enkeleitä eivätkä absoluuttista pahuutta. He ovat pikemminkin puolijumalien velipuolia, joilla on valtava voima, suuria kunnianhimoja ja, mikä kiinnostavinta, kyky ankaraan itsekurinalaisuuteen. Dattātreya, joka on avadhūta, seisoo tämän perheriidan ulkopuolella. Hänelle sekä puolijumalien kuningas Indra että demonien kuningas ovat yksinkertaisesti sieluja, jotka ovat sotkeutuneet aineen verkkoihin. Erona on vain se, että puolijumalat ovat sotkeutuneet nautintoihin ja demonit vallanhimoon. Molemmat tarvitsevat parantamista.

Lue lisää

On olemassa hyvin opettavainen legenda siitä, kuinka kerran mahtavan demonin Jambhan johtamat asurat aiheuttivat jumalille murskaavan tappion. Taivaalliset olennot, menetettyään palatsinsa ja etuoikeutensa, pakenivat paniikissa maan päälle. He etsivät suojaa, ja viisas Bṛhaspati neuvoi heitä menemään Dattātreyan luo.

Anonyymi00014 kirjoitti:

On olemassa hyvin opettavainen legenda siitä, kuinka kerran mahtavan demonin Jambhan johtamat asurat aiheuttivat jumalille murskaavan tappion. Taivaalliset olennot, menetettyään palatsinsa ja etuoikeutensa, pakenivat paniikissa maan päälle. He etsivät suojaa, ja viisas Bṛhaspati neuvoi heitä menemään Dattātreyan luo.

Lue lisää

...
...
...
Tämä kertomus paljastaa Dattātreyan suurena strategina. Hän ei alkanut heiluttaa miekkaa. Hän käytti vastustajan heikkoutta tätä itseään vastaan. Hän loi illuusion saavutettavuudesta ja paheesta paljastaakseen demonien todellisen olemuksen. Jos he olisivat tulleet kunnioituksella, he olisivat saaneet tietoa, mutta he tulivat himon vallassa ja saivat tuhon.

Anonyymi00015 kirjoitti:

...
...
...
Tämä kertomus paljastaa Dattātreyan suurena strategina. Hän ei alkanut heiluttaa miekkaa. Hän käytti vastustajan heikkoutta tätä itseään vastaan. Hän loi illuusion saavutettavuudesta ja paheesta paljastaakseen demonien todellisen olemuksen. Jos he olisivat tulleet kunnioituksella, he olisivat saaneet tietoa, mutta he tulivat himon vallassa ja saivat tuhon.

Lue lisää

Ei kuitenkaan pidä ajatella, että Dattātreya vain huijasi asuroja. Tekstit kertovat, että hän todella välitti heille tietoa. Esimerkiksi monet tantriset harjoitukset, energian hallinnan menetelmät ja jopa lääketieteen salaisuudet paljastettiin juuri demoniselle suvulle.
Miksi? Koska tieto on neutraalia. Tuli voi lämmittää talon, mutta se voi myös polttaa kaupungin. Dattātreya antaa tulitikut kaikille, mutta turvallisuusohjeita eivät kaikki lue. Viisaat näkevät tässä syvällisen merkityksen.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ei kuitenkaan pidä ajatella, että Dattātreya vain huijasi asuroja. Tekstit kertovat, että hän todella välitti heille tietoa. Esimerkiksi monet tantriset harjoitukset, energian hallinnan menetelmät ja jopa lääketieteen salaisuudet paljastettiin juuri demoniselle suvulle.
Miksi? Koska tieto on neutraalia. Tuli voi lämmittää talon, mutta se voi myös polttaa kaupungin. Dattātreya antaa tulitikut kaikille, mutta turvallisuusohjeita eivät kaikki lue. Viisaat näkevät tässä syvällisen merkityksen.

Lue lisää

...
...
Hän osoitti, ettei vihan tai himon energiaa tarvitse tukahduttaa, vaan se voidaan muuntaa. Mutta tämä tie on vaarallinen kuin käveleminen partaveitsen terällä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

...
...
Hän osoitti, ettei vihan tai himon energiaa tarvitse tukahduttaa, vaan se voidaan muuntaa. Mutta tämä tie on vaarallinen kuin käveleminen partaveitsen terällä.

Lue lisää

...
...
Dattātreya, joka on avadhūta, kaikkien yhteiskunnallisten ja henkisten kahleiden pudottanut, tulee ihanteelliseksi opettajaksi aghorille.
...
...
...

Miksi? Ei järkyttämisen vuoksi. Heidän tarkoituksensa on murtaa mielessään kaksijakoisuus. Niin kauan kuin ihminen jakaa maailman miellyttävään ja vastenmieliseen, hän pysyy omien mieltymystensä orjana. Aghori puolestaan pyrkii näkemään valon jopa kaikkein tiheimmässä pimeydessä.
Dattātreya näyttäytyy tässä traditiossa ei hyvänä paimenena vaan ankarana oppaana kuilun läpi. On lukuisia tekstejä, jotka kuvaavat hänen kohtaamisiaan oppilaiden kanssa. Juuri tällaisissa kammottavissa puitteissa hän opettaa, että pelko on tärkein vartija, joka vartioi kuolemattomuuden portteja.
Jos pelkäät kuolemaa, pelkäät epäpuhtauksia, pelkäät yhteiskunnan tuomiota, et ole vapaa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

...
...
Dattātreya, joka on avadhūta, kaikkien yhteiskunnallisten ja henkisten kahleiden pudottanut, tulee ihanteelliseksi opettajaksi aghorille.
...
...
...

Miksi? Ei järkyttämisen vuoksi. Heidän tarkoituksensa on murtaa mielessään kaksijakoisuus. Niin kauan kuin ihminen jakaa maailman miellyttävään ja vastenmieliseen, hän pysyy omien mieltymystensä orjana. Aghori puolestaan pyrkii näkemään valon jopa kaikkein tiheimmässä pimeydessä.
Dattātreya näyttäytyy tässä traditiossa ei hyvänä paimenena vaan ankarana oppaana kuilun läpi. On lukuisia tekstejä, jotka kuvaavat hänen kohtaamisiaan oppilaiden kanssa. Juuri tällaisissa kammottavissa puitteissa hän opettaa, että pelko on tärkein vartija, joka vartioi kuolemattomuuden portteja.
Jos pelkäät kuolemaa, pelkäät epäpuhtauksia, pelkäät yhteiskunnan tuomiota, et ole vapaa.

Lue lisää

...
...
Dattātreya opettaa: sen, mikä saa tavallisen ihmisen putoamaan alaspäin, joogī käyttää lentääkseen ylöspäin. Myrkky muuttuu nektariksi.
Mutta tämä tie on kuin käveleminen miekan terällä. Pieninkin virhe, pieninkin himon varjo, ja harjoitus muuttuu tavalliseksi lankeemukseksi.

Anonyymi00019 kirjoitti:

...
...
Dattātreya opettaa: sen, mikä saa tavallisen ihmisen putoamaan alaspäin, joogī käyttää lentääkseen ylöspäin. Myrkky muuttuu nektariksi.
Mutta tämä tie on kuin käveleminen miekan terällä. Pieninkin virhe, pieninkin himon varjo, ja harjoitus muuttuu tavalliseksi lankeemukseksi.

Lue lisää

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.

Nyt puhutaan muusta:

Avadhūta Gītā on todella radikaali teksti. Sen nimi tarkoittaa suunnilleen “vapautuneen (avadhūtan) laulua”, ja se liitetään perinteisesti Dattatreyahin. Teksti koostuu kahdeksasta luvusta ja keskittyy ennen kaikkea advaita- eli ei-kaksinaisuusoppiin.

Sen ydinsanoma on: olet jo Se

Avadhūta Gītā ei ensisijaisesti sano: “tee tämä harjoitus, jotta saavutat Jumalan.”

Sen lähestymistapa on paljon suorempi:

Todellinen Itse on jo täydellinen, rajaton ja kaikkialla läsnä oleva.

Ensimmäisessä luvussa sanotaan, että Itse on muodoton ja kaikkialle ulottuva. Tekstin mukaan koko Vedāntan ydin on tämän Itsen tunnistaminen omaksi todelliseksi luonnoksi.


Eli ongelma ei lopulta ole se, että Itse pitäisi löytää, vaan että ihminen samaistuu siihen, mikä ei ole todellinen Itse: kehoon, mieleen, ajatuksiin, tunteisiin, rooliin ja erillisyyden kokemukseen.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Palautetaan poistettu viestiketju:

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.
Anonyymi-ap
2026-08-12 09:26:41

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.

Nyt puhutaan muusta:

Avadhūta Gītā on todella radikaali teksti. Sen nimi tarkoittaa suunnilleen “vapautuneen (avadhūtan) laulua”, ja se liitetään perinteisesti Dattatreyahin. Teksti koostuu kahdeksasta luvusta ja keskittyy ennen kaikkea advaita- eli ei-kaksinaisuusoppiin.

Sen ydinsanoma on: olet jo Se

Avadhūta Gītā ei ensisijaisesti sano: “tee tämä harjoitus, jotta saavutat Jumalan.”

Sen lähestymistapa on paljon suorempi:

Todellinen Itse on jo täydellinen, rajaton ja kaikkialla läsnä oleva.

Ensimmäisessä luvussa sanotaan, että Itse on muodoton ja kaikkialle ulottuva. Tekstin mukaan koko Vedāntan ydin on tämän Itsen tunnistaminen omaksi todelliseksi luonnoksi.


Eli ongelma ei lopulta ole se, että Itse pitäisi löytää, vaan että ihminen samaistuu siihen, mikä ei ole todellinen Itse: kehoon, mieleen, ajatuksiin, tunteisiin, rooliin ja erillisyyden kokemukseen.

Lue lisää

Eli ongelma ei lopulta ole se, että Itse pitäisi löytää, vaan että ihminen samaistuu siihen, mikä ei ole todellinen Itse: kehoon, mieleen, ajatuksiin, tunteisiin, rooliin ja erillisyyden kokemukseen.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Eli ongelma ei lopulta ole se, että Itse pitäisi löytää, vaan että ihminen samaistuu siihen, mikä ei ole todellinen Itse: kehoon, mieleen, ajatuksiin, tunteisiin, rooliin ja erillisyyden kokemukseen.

Lue lisää

Maailmaa verrataan kangastukseen

Teksti käyttää ajatusta māyāsta ja vertaa havaittua maailmaa esimerkiksi kangastukseen.

Tämä ei tarkoita aivan yksinkertaisesti:

“Maailmaa ei ole olemassa.”

Parempi tapa ymmärtää se on:

Maailma ei ole sellainen kuin mieli kuvittelee sen olevan — erillisten, itsenäisesti olemassa olevien asioiden kokoelma.

Samoin kuin unessa kokemasi maailma näyttää todelliselta unen aikana, myös hereillä oleva mieli rakentaa kokemuksesta käsityksen “minästä”, “muista” ja “maailmasta”.

Avadhūta yrittää nähdä tämän rakenteen läpi.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Maailmaa verrataan kangastukseen

Teksti käyttää ajatusta māyāsta ja vertaa havaittua maailmaa esimerkiksi kangastukseen.

Tämä ei tarkoita aivan yksinkertaisesti:

“Maailmaa ei ole olemassa.”

Parempi tapa ymmärtää se on:

Maailma ei ole sellainen kuin mieli kuvittelee sen olevan — erillisten, itsenäisesti olemassa olevien asioiden kokoelma.

Samoin kuin unessa kokemasi maailma näyttää todelliselta unen aikana, myös hereillä oleva mieli rakentaa kokemuksesta käsityksen “minästä”, “muista” ja “maailmasta”.

Avadhūta yrittää nähdä tämän rakenteen läpi.

Lue lisää

Siksi teksti voi kuulostaa hyvin oudolta

Se sanoo asioita tyyliin:

ei ole todella syntymää
ei ole kuolemaa
ei ole sitoutunutta ihmistä
ei ole vapautuvaa ihmistä
ei ole edes varsinaisesti meditoijaa ja meditaatiota
ei ole kahta todellisuutta
lopullinen Itse ei ole keho eikä mieli.

Tämä on tarkoituksellista.

Jos sanot:

“Minä haluan vapautua.”

Avadhūta kysyy:

Kuka haluaa vapautua?

Ja jos se “minä”, joka haluaa vapautua, on vain ajatusten, muistojen ja identiteetin muodostama samaistuminen, niin kuka oikeastaan on koskaan ollut sidottuna?

Tässä kohtaa Avadhūta Gītā muuttuu todella syväksi.

5. Avadhūta ei tarkoita vain “henkilöä, joka tietää paljon”

Avadhūta on ihminen, joka on ikään kuin pudottanut pois tavanomaiset identiteetit ja kiinnittymiset.

Tekstin kahdeksannessa luvussa kuvataan avadhūtan ominaisuuksia: hän on vapaa haluista ja ylpeydestä, rauhallinen, myötätuntoinen, kaikkia hyödyttävä ja totuudessa pysyvä.

Mielenkiintoista on, että tämä ei tarkoita vain:

“Tiedän, että olen Brahman.”

Jos tieto jää ajatukseksi, ego voi jopa tehdä siitä uuden identiteetin:

“Minä olen valaistunut.”

Avadhūta Gītān näkökulmasta sekin on edelleen samaistumista.



kyllä, tekstin lopussa Dattatreya mainitaan nimenomaisesti.

Sanskritissa viimeinen säe alkaa:

दत्तात्रेयावधूतेन...

Dattātreyāvadhūtena...

eli teksti esittää itsensä Dattatreya Avadhūtan lauluna.

Tämä on kiinnostavaa, koska Dattatreya ei ole tekstissä niinkään kertomuksen päähenkilö. Hän toimii vapautuneen tietoisuuden äänenä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Siksi teksti voi kuulostaa hyvin oudolta

Se sanoo asioita tyyliin:

ei ole todella syntymää
ei ole kuolemaa
ei ole sitoutunutta ihmistä
ei ole vapautuvaa ihmistä
ei ole edes varsinaisesti meditoijaa ja meditaatiota
ei ole kahta todellisuutta
lopullinen Itse ei ole keho eikä mieli.

Tämä on tarkoituksellista.

Jos sanot:

“Minä haluan vapautua.”

Avadhūta kysyy:

Kuka haluaa vapautua?

Ja jos se “minä”, joka haluaa vapautua, on vain ajatusten, muistojen ja identiteetin muodostama samaistuminen, niin kuka oikeastaan on koskaan ollut sidottuna?

Tässä kohtaa Avadhūta Gītā muuttuu todella syväksi.

5. Avadhūta ei tarkoita vain “henkilöä, joka tietää paljon”

Avadhūta on ihminen, joka on ikään kuin pudottanut pois tavanomaiset identiteetit ja kiinnittymiset.

Tekstin kahdeksannessa luvussa kuvataan avadhūtan ominaisuuksia: hän on vapaa haluista ja ylpeydestä, rauhallinen, myötätuntoinen, kaikkia hyödyttävä ja totuudessa pysyvä.

Mielenkiintoista on, että tämä ei tarkoita vain:

“Tiedän, että olen Brahman.”

Jos tieto jää ajatukseksi, ego voi jopa tehdä siitä uuden identiteetin:

“Minä olen valaistunut.”

Avadhūta Gītān näkökulmasta sekin on edelleen samaistumista.



kyllä, tekstin lopussa Dattatreya mainitaan nimenomaisesti.

Sanskritissa viimeinen säe alkaa:

दत्तात्रेयावधूतेन...

Dattātreyāvadhūtena...

eli teksti esittää itsensä Dattatreya Avadhūtan lauluna.

Tämä on kiinnostavaa, koska Dattatreya ei ole tekstissä niinkään kertomuksen päähenkilö. Hän toimii vapautuneen tietoisuuden äänenä.

Lue lisää

Avadhūta Gītā ei ole Gauḍīya Vaiṣṇavismin teksti.

Se kuuluu ensisijaisesti advaita-vedāntiseen / avadhūta-perinteeseen, ja sen Dattātreya-opetus on hyvin ei-dualistista. Siinä korostetaan, että lopullinen todellisuus on yksi, jakamaton tietoisuus (Brahman/Ātman), eikä siinä rakenneta Gauḍīya Vaiṣṇavismille tyypillistä suhdetta.


Ero on aika perustavanlaatuinen

Avadhūta Gītā:

Ātman ja Brahman eivät ole kaksi.

Gauḍīya Vaiṣṇavismi:

Jīva ja Bhagavān ovat ikuisesti erillisiä persoonia, vaikka heidän suhteensa on myös käsittämättömän ykseyden ja erilaisuuden (acintya-bhedābheda) alainen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Avadhūta Gītā ei ole Gauḍīya Vaiṣṇavismin teksti.

Se kuuluu ensisijaisesti advaita-vedāntiseen / avadhūta-perinteeseen, ja sen Dattātreya-opetus on hyvin ei-dualistista. Siinä korostetaan, että lopullinen todellisuus on yksi, jakamaton tietoisuus (Brahman/Ātman), eikä siinä rakenneta Gauḍīya Vaiṣṇavismille tyypillistä suhdetta.


Ero on aika perustavanlaatuinen

Avadhūta Gītā:

Ātman ja Brahman eivät ole kaksi.

Gauḍīya Vaiṣṇavismi:

Jīva ja Bhagavān ovat ikuisesti erillisiä persoonia, vaikka heidän suhteensa on myös käsittämättömän ykseyden ja erilaisuuden (acintya-bhedābheda) alainen.

Lue lisää

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Dattātreyaa voisi esiintyä vaiṣṇavalaisissa yhteyksissä tai ettei häntä voisi kunnioittaa Vaiṣṇava-perinteessä. Dattātreyan asema on monimuotoinen. Mutta juuri Avadhūta Gītān filosofiaa ei pidä automaattisesti tulkita Gauḍīya Vaiṣṇavismin filosofiana.



Avadhūta Gītāa voi hyvin lukea ja saada siitä paljon hengellistä viisautta. Se, että teksti ei ole Gauḍīya Vaiṣṇavien oma teos, ei tarkoita, etteikö sen opetuksista voisi oppia.

Itse asiassa Gauḍīya Vaiṣṇava voi lukea sitä esimerkiksi näin:

erottaa kehon ja egon todellisesta itsestä → auttaa ymmärtämään jīvan asemaa
tarkastella kiintymyksiä ja aineellista samaistumista → tukee vairāgyan kehittymistä
ymmärtää, ettei aineellinen ego ole todellinen identiteettimme
kehittää sisäistä irrottautumista ja tyyneyttä
käyttää sen radikaaleja kysymyksiä oman tietoisuuden tutkimiseen.

Samalla voi pitää filosofisen eron selkeänä: Avadhūta Gītān advaita-näkemystä ei tarvitse hyväksyä kokonaisuudessaan, jotta sen hengelliset oivallukset olisivat hyödyllisiä.

Gauḍīya Vaiṣṇava voisi esimerkiksi ottaa ajatuksen “en ole tämä keho” ja viedä sen eri johtopäätökseen:

Avadhūta Gītā:
“Todellinen Itse on ei-kaksinainen Brahman.”

Anonyymi00025 kirjoitti:

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Dattātreyaa voisi esiintyä vaiṣṇavalaisissa yhteyksissä tai ettei häntä voisi kunnioittaa Vaiṣṇava-perinteessä. Dattātreyan asema on monimuotoinen. Mutta juuri Avadhūta Gītān filosofiaa ei pidä automaattisesti tulkita Gauḍīya Vaiṣṇavismin filosofiana.



Avadhūta Gītāa voi hyvin lukea ja saada siitä paljon hengellistä viisautta. Se, että teksti ei ole Gauḍīya Vaiṣṇavien oma teos, ei tarkoita, etteikö sen opetuksista voisi oppia.

Itse asiassa Gauḍīya Vaiṣṇava voi lukea sitä esimerkiksi näin:

erottaa kehon ja egon todellisesta itsestä → auttaa ymmärtämään jīvan asemaa
tarkastella kiintymyksiä ja aineellista samaistumista → tukee vairāgyan kehittymistä
ymmärtää, ettei aineellinen ego ole todellinen identiteettimme
kehittää sisäistä irrottautumista ja tyyneyttä
käyttää sen radikaaleja kysymyksiä oman tietoisuuden tutkimiseen.

Samalla voi pitää filosofisen eron selkeänä: Avadhūta Gītān advaita-näkemystä ei tarvitse hyväksyä kokonaisuudessaan, jotta sen hengelliset oivallukset olisivat hyödyllisiä.

Gauḍīya Vaiṣṇava voisi esimerkiksi ottaa ajatuksen “en ole tämä keho” ja viedä sen eri johtopäätökseen:

Avadhūta Gītā:
“Todellinen Itse on ei-kaksinainen Brahman.”

Lue lisää

Siis sama lähtökohta voi johtaa eri teologiseen tulkintaan.

Avadhūta Gītā opettaa ihmiskunnalle kaikkein syvimmillään, sen viesti voidaan tiivistää näin:

Ihminen ei ole pohjimmiltaan se rajallinen persoona, johon hän samaistuu. Todellinen Itse on vapaa, puhdas ja syntymätön.

Sen keskeisiä opetuksia ovat:

Älä samaistu kehoon.
Keho muuttuu, syntyy ja kuolee, mutta todellinen Itse ei ole näiden muutosten kohde.
Älä pidä mieltä todellisena minänä.
Ajatukset, tunteet, pelot ja halut tulevat ja menevät. Se, joka tietää niiden tulevan ja menevän, on syvemmällä tasolla.
Etsi sitä, mikä ei muutu.
Kaikki kokemukset vaihtuvat. Avadhūta Gītā ohjaa huomion siihen tietoisuuteen, jossa kaikki kokemukset ilmenevät.
Vapaus ei ole jotain, minkä ulkopuolelta saat.




Vapaus ei ole jotain, minkä ulkopuolelta saat.
Vapautumista ei kuvata uuden asian saavuttamisena, vaan todellisen luonnon tunnistamisena.
Luovu väärästä “minästä”.
“Minä olen tämä keho”, “minä olen tämä asema”, “minä olen tämä historia” — teksti haastaa nämä identiteetit.
Älä takerru edes käsitteisiin.
Lopulta jopa ajatukset kuten “olen Brahman” ovat vain ajatuksia. Avadhūta menee hyvin pitkälle tämän yli.
Näe ykseys erillisyyden takana.
Viha, ahneus ja pelko perustuvat usein kokemukseen “minä vastaan maailma”. Kun erillisyyden käsitys murtuu, myös kiinnittyminen ja vastakkainasettelu menettävät voimaansa.

Ja tässä on ehkä sen kaunein puoli: sitä ei tarvitse lukea Gauḍīya Vaiṣṇavismin vastaisena kirjana. Gauḍīya Vaiṣṇava voi lukea sen itse­tutkiskeluna ja ottaa siitä esimerkiksi opetuksen “en ole tämä aineellinen keho”, mutta tulkita lopullisen identiteetin eri tavalla: olen ikuinen jīva ja Kṛṣṇan palvelija.

Eli Avadhūta Gītā voi antaa syvää viisautta myös sellaiselle, joka ei hyväksy sen koko advaita-filosofiaa. Se voi toimia peilinä, joka pakottaa kysymään: Kuka minä todella olen? Mikä minussa muuttuu, ja mikä ei?

Anonyymi00026 kirjoitti:

Siis sama lähtökohta voi johtaa eri teologiseen tulkintaan.

Avadhūta Gītā opettaa ihmiskunnalle kaikkein syvimmillään, sen viesti voidaan tiivistää näin:

Ihminen ei ole pohjimmiltaan se rajallinen persoona, johon hän samaistuu. Todellinen Itse on vapaa, puhdas ja syntymätön.

Sen keskeisiä opetuksia ovat:

Älä samaistu kehoon.
Keho muuttuu, syntyy ja kuolee, mutta todellinen Itse ei ole näiden muutosten kohde.
Älä pidä mieltä todellisena minänä.
Ajatukset, tunteet, pelot ja halut tulevat ja menevät. Se, joka tietää niiden tulevan ja menevän, on syvemmällä tasolla.
Etsi sitä, mikä ei muutu.
Kaikki kokemukset vaihtuvat. Avadhūta Gītā ohjaa huomion siihen tietoisuuteen, jossa kaikki kokemukset ilmenevät.
Vapaus ei ole jotain, minkä ulkopuolelta saat.




Vapaus ei ole jotain, minkä ulkopuolelta saat.
Vapautumista ei kuvata uuden asian saavuttamisena, vaan todellisen luonnon tunnistamisena.
Luovu väärästä “minästä”.
“Minä olen tämä keho”, “minä olen tämä asema”, “minä olen tämä historia” — teksti haastaa nämä identiteetit.
Älä takerru edes käsitteisiin.
Lopulta jopa ajatukset kuten “olen Brahman” ovat vain ajatuksia. Avadhūta menee hyvin pitkälle tämän yli.
Näe ykseys erillisyyden takana.
Viha, ahneus ja pelko perustuvat usein kokemukseen “minä vastaan maailma”. Kun erillisyyden käsitys murtuu, myös kiinnittyminen ja vastakkainasettelu menettävät voimaansa.

Ja tässä on ehkä sen kaunein puoli: sitä ei tarvitse lukea Gauḍīya Vaiṣṇavismin vastaisena kirjana. Gauḍīya Vaiṣṇava voi lukea sen itse­tutkiskeluna ja ottaa siitä esimerkiksi opetuksen “en ole tämä aineellinen keho”, mutta tulkita lopullisen identiteetin eri tavalla: olen ikuinen jīva ja Kṛṣṇan palvelija.

Eli Avadhūta Gītā voi antaa syvää viisautta myös sellaiselle, joka ei hyväksy sen koko advaita-filosofiaa. Se voi toimia peilinä, joka pakottaa kysymään: Kuka minä todella olen? Mikä minussa muuttuu, ja mikä ei?

Lue lisää

Et ole vain kehosi

Keho syntyy, muuttuu, vanhenee ja kuolee. Avadhūta Gītā ohjaa katsomaan syvemmälle kuin kehon identiteettiin.

Käytännössä: kun ajattelet “minä olen epäonnistunut”, kysy: kuka tämä “minä” on?

Ajatus ei ole sama asia kuin totuus

Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, mutta sinun ei tarvitse uskoa jokaista niistä.

Käytännössä:
“Minusta tuntuu, että olen arvoton” “olen arvoton”.

Ajatus on tapahtuma tietoisuudessa.




Älä takerru kaikkeen

Ilo tulee ja menee. Suru tulee ja menee. Kunnia tulee ja menee. Häpeä tulee ja menee.

Viisaus on siinä, ettei rakenna koko identiteettiään niiden ympärille.

Vapaus alkaa irtipäästämisestä

Avadhūta ei tavoittele jatkuvasti lisää kokemuksia, saavutuksia tai asemaa.

Hän kysyy:

“Mitä jos minun ei tarvitsekaan tulla joksikin toiseksi?”

Tämä on hyvin radikaali ajatus.

Älä rakenna egoa hengellisyydestä

Tämä on erityisen tärkeä opetus.

Ihminen voi ajatella:

“Minä olen nyt hengellisempi kuin muut.”

Silloin ego on vain vaihtanut vaatetta.

Todellinen viisaus vähentää ylpeyttä eikä lisää sitä.

Kaikki kokemukset ilmestyvät tietoisuuteen

Ajattele pilviä taivaalla.

Pilvet muuttuvat jatkuvasti, mutta taivas ei tarvitse taistella niitä vastaan.

Samalla tavalla ajatukset ja tunteet voivat tulla ja mennä ilman, että sinun täytyy tehdä niistä pysyvää identiteettiä.

Älä pelkää muutosta samalla tavalla kuin ennen

Jos ymmärrät, että kaikki aineellinen on muuttuvaa, muutos ei enää tunnu samalla tavalla viholliselta.

Tämä ei tarkoita, ettei surua saisi tuntea.

Se tarkoittaa, ettei kaikkea menetystä tarvitse tulkita:

“Minä olen menettänyt itseni.”

Erillisyys synnyttää paljon kärsimystä

Kun mieli jakaa todellisuuden jatkuvasti:

minä – muut
me – he
hyvä – paha
voittaja – häviäjä

syntyy helposti pelkoa, vihaa ja kilpailua.

Avadhūta Gītā yrittää nähdä tämän jaon taakse.

Totuutta ei voi täysin omistaa sanoilla

Tämä on ehkä yksi tekstin hienoimmista piirteistä.

Se puhuu Brahmanista, Ātmanista ja ei-kaksinaisuudesta, mutta samalla sen sanoma menee suunnilleen siihen suuntaan, että lopullista todellisuutta ei voi vangita käsitteeseen.

Siksi pelkkä filosofian opiskelu ei riitä.

On eri asia tietää sana “Brahman” kuin nähdä, mitä sillä tarkoitetaan.



Kysy kaikkein perustavin kysymys: kuka minä olen?

Tässä Avadhūta Gītā koskettaa monia muitakin hengellisiä perinteitä.

Kun sanot:

“Minä olen tämä keho.”

keho muuttuu.

“Minä olen nämä ajatukset.”

ajatukset muuttuvat.

“Minä olen nämä tunteet.”

tunteet muuttuvat.

Sitten kysymys jää:

Mikä on se, joka tietää näistä muutoksista?

Avadhūta Gītā pakottaa tutkimaan juuri tätä.

Ja tässä on tärkeä ero Gauḍīya Vaiṣṇavismiin

Jos sinä luet Avadhūta Gītāa Gauḍīya Vaiṣṇavana, sinun ei tarvitse päätyä sen advaita-johtopäätökseen.

Voit ottaa siitä esimerkiksi:

“En ole tämä ruumis.”
Olen jīva.

“Aineellinen ego ei ole todellinen identiteettini.”
Todellinen identiteettini on Kṛṣṇan palvelijana.

“Älä takerru aineelliseen maailmaan.”
Kiinnitä mieli Kṛṣṇaan.

Tällöin Avadhūta Gītā voi toimia itsetutkiskelun ja vairāgyan välineenä, vaikka sen metafyysinen johtopäätös olisi erilainen kuin Gauḍīya-siddhānta.

Ja ehkä juuri siksi sen lukeminen voi olla hedelmällistä: voi ottaa vastaan viisauden ilman, että omaa sampradāyaa tarvitsee hylätä.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Et ole vain kehosi

Keho syntyy, muuttuu, vanhenee ja kuolee. Avadhūta Gītā ohjaa katsomaan syvemmälle kuin kehon identiteettiin.

Käytännössä: kun ajattelet “minä olen epäonnistunut”, kysy: kuka tämä “minä” on?

Ajatus ei ole sama asia kuin totuus

Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, mutta sinun ei tarvitse uskoa jokaista niistä.

Käytännössä:
“Minusta tuntuu, että olen arvoton” “olen arvoton”.

Ajatus on tapahtuma tietoisuudessa.




Älä takerru kaikkeen

Ilo tulee ja menee. Suru tulee ja menee. Kunnia tulee ja menee. Häpeä tulee ja menee.

Viisaus on siinä, ettei rakenna koko identiteettiään niiden ympärille.

Vapaus alkaa irtipäästämisestä

Avadhūta ei tavoittele jatkuvasti lisää kokemuksia, saavutuksia tai asemaa.

Hän kysyy:

“Mitä jos minun ei tarvitsekaan tulla joksikin toiseksi?”

Tämä on hyvin radikaali ajatus.

Älä rakenna egoa hengellisyydestä

Tämä on erityisen tärkeä opetus.

Ihminen voi ajatella:

“Minä olen nyt hengellisempi kuin muut.”

Silloin ego on vain vaihtanut vaatetta.

Todellinen viisaus vähentää ylpeyttä eikä lisää sitä.

Kaikki kokemukset ilmestyvät tietoisuuteen

Ajattele pilviä taivaalla.

Pilvet muuttuvat jatkuvasti, mutta taivas ei tarvitse taistella niitä vastaan.

Samalla tavalla ajatukset ja tunteet voivat tulla ja mennä ilman, että sinun täytyy tehdä niistä pysyvää identiteettiä.

Älä pelkää muutosta samalla tavalla kuin ennen

Jos ymmärrät, että kaikki aineellinen on muuttuvaa, muutos ei enää tunnu samalla tavalla viholliselta.

Tämä ei tarkoita, ettei surua saisi tuntea.

Se tarkoittaa, ettei kaikkea menetystä tarvitse tulkita:

“Minä olen menettänyt itseni.”

Erillisyys synnyttää paljon kärsimystä

Kun mieli jakaa todellisuuden jatkuvasti:

minä – muut
me – he
hyvä – paha
voittaja – häviäjä

syntyy helposti pelkoa, vihaa ja kilpailua.

Avadhūta Gītā yrittää nähdä tämän jaon taakse.

Totuutta ei voi täysin omistaa sanoilla

Tämä on ehkä yksi tekstin hienoimmista piirteistä.

Se puhuu Brahmanista, Ātmanista ja ei-kaksinaisuudesta, mutta samalla sen sanoma menee suunnilleen siihen suuntaan, että lopullista todellisuutta ei voi vangita käsitteeseen.

Siksi pelkkä filosofian opiskelu ei riitä.

On eri asia tietää sana “Brahman” kuin nähdä, mitä sillä tarkoitetaan.



Kysy kaikkein perustavin kysymys: kuka minä olen?

Tässä Avadhūta Gītā koskettaa monia muitakin hengellisiä perinteitä.

Kun sanot:

“Minä olen tämä keho.”

keho muuttuu.

“Minä olen nämä ajatukset.”

ajatukset muuttuvat.

“Minä olen nämä tunteet.”

tunteet muuttuvat.

Sitten kysymys jää:

Mikä on se, joka tietää näistä muutoksista?

Avadhūta Gītā pakottaa tutkimaan juuri tätä.

Ja tässä on tärkeä ero Gauḍīya Vaiṣṇavismiin

Jos sinä luet Avadhūta Gītāa Gauḍīya Vaiṣṇavana, sinun ei tarvitse päätyä sen advaita-johtopäätökseen.

Voit ottaa siitä esimerkiksi:

“En ole tämä ruumis.”
Olen jīva.

“Aineellinen ego ei ole todellinen identiteettini.”
Todellinen identiteettini on Kṛṣṇan palvelijana.

“Älä takerru aineelliseen maailmaan.”
Kiinnitä mieli Kṛṣṇaan.

Tällöin Avadhūta Gītā voi toimia itsetutkiskelun ja vairāgyan välineenä, vaikka sen metafyysinen johtopäätös olisi erilainen kuin Gauḍīya-siddhānta.

Ja ehkä juuri siksi sen lukeminen voi olla hedelmällistä: voi ottaa vastaan viisauden ilman, että omaa sampradāyaa tarvitsee hylätä.

Lue lisää

Avadhūtan oppi: maailma on opettaja

Avadhūta ei etsi viisautta vain kirjoista tai yhdeltä gurulta. Hän näkee, että koko elämä voi olla guru

Ihmiset opettavat meille esimerkiksi kärsivällisyyttä, myötätuntoa, nöyryyttä ja irtipäästämistä. Vaikeat ihmiset voivat näyttää meille omat kiintymyksemme ja reaktiomme. Luonto opettaa muutosta, kärsivällisyyttä ja sitä, ettei mikään aineellinen pysy samanlaisena.

Eläimistäkin voi oppia. Mehiläinen voi muistuttaa siitä, kuinka helposti ihminen kerää enemmän kuin tarvitsee. Lintu voi opettaa luottamusta ja vapautta. Käärme voi muistuttaa yksinkertaisesta elämästä. Vesi voi opettaa puhtautta ja joustavuutta.

Tärkein opetus ei kuitenkaan ole ulkoisissa asioissa.

Avadhūta käyttää maailmaa peilinä jonka kautta ihminen alkaa nähdä oman mielensä.

Kun joku loukkaa minua, voin kysyä:

“Mitä tämä tapahtuma paljastaa minusta?”

Kun menetän jotakin, voin kysyä:

“Mihin olin kiinnittynyt?”

Kun näen jonkun kärsivän, voin kysyä:

“Voinko oppia myötätuntoa?”

Kun näen luonnon muuttuvan, voin kysyä:

“Miksi minä takerrun siihen, minkä tiedän muuttuvan?”

Näin ihmisestä, eläimestä, luonnosta, ilosta, kärsimyksestä ja jopa omista virheistä voi tulla guru

Mutta lopulta Avadhūta ohjaa vielä syvemmälle:

Älä vain katso maailmaa. Katso sitä, joka kokee maailman.

Siinä alkaa todellinen itsetutkiskelu.



Myös paramparamme filosofiassa:

Koko maailma voi opettaa meitä
Jokainen ihminen voi olla meille oppitunti.
Jokainen tapahtuma voi kasvattaa bhaktia ja vairāgyaa jne.
Ja jokainen olento voi muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikki eläviä jīvoja.

Maailma ympärilläsi ei ole vain paikka, jossa elät. Se voi olla koulu. Jokainen päivä voi olla oppitunti, ja jokainen kohtaamasi olento voi opettaa jotakin.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Avadhūtan oppi: maailma on opettaja

Avadhūta ei etsi viisautta vain kirjoista tai yhdeltä gurulta. Hän näkee, että koko elämä voi olla guru

Ihmiset opettavat meille esimerkiksi kärsivällisyyttä, myötätuntoa, nöyryyttä ja irtipäästämistä. Vaikeat ihmiset voivat näyttää meille omat kiintymyksemme ja reaktiomme. Luonto opettaa muutosta, kärsivällisyyttä ja sitä, ettei mikään aineellinen pysy samanlaisena.

Eläimistäkin voi oppia. Mehiläinen voi muistuttaa siitä, kuinka helposti ihminen kerää enemmän kuin tarvitsee. Lintu voi opettaa luottamusta ja vapautta. Käärme voi muistuttaa yksinkertaisesta elämästä. Vesi voi opettaa puhtautta ja joustavuutta.

Tärkein opetus ei kuitenkaan ole ulkoisissa asioissa.

Avadhūta käyttää maailmaa peilinä jonka kautta ihminen alkaa nähdä oman mielensä.

Kun joku loukkaa minua, voin kysyä:

“Mitä tämä tapahtuma paljastaa minusta?”

Kun menetän jotakin, voin kysyä:

“Mihin olin kiinnittynyt?”

Kun näen jonkun kärsivän, voin kysyä:

“Voinko oppia myötätuntoa?”

Kun näen luonnon muuttuvan, voin kysyä:

“Miksi minä takerrun siihen, minkä tiedän muuttuvan?”

Näin ihmisestä, eläimestä, luonnosta, ilosta, kärsimyksestä ja jopa omista virheistä voi tulla guru

Mutta lopulta Avadhūta ohjaa vielä syvemmälle:

Älä vain katso maailmaa. Katso sitä, joka kokee maailman.

Siinä alkaa todellinen itsetutkiskelu.



Myös paramparamme filosofiassa:

Koko maailma voi opettaa meitä
Jokainen ihminen voi olla meille oppitunti.
Jokainen tapahtuma voi kasvattaa bhaktia ja vairāgyaa jne.
Ja jokainen olento voi muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikki eläviä jīvoja.

Maailma ympärilläsi ei ole vain paikka, jossa elät. Se voi olla koulu. Jokainen päivä voi olla oppitunti, ja jokainen kohtaamasi olento voi opettaa jotakin.

Lue lisää

Palautetaan poistettu viestiketju:
Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.


Muutama lause täältä:
Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle, asetukset nappi oikealla alakulmassa.

https://www.youtube.com/watch?v=-bG-TjRVMA4
Alkaen 1 tunti ja 5 minuutiia.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Palautetaan poistettu viestiketju:
Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.


Muutama lause täältä:
Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle, asetukset nappi oikealla alakulmassa.

https://www.youtube.com/watch?v=-bG-TjRVMA4
Alkaen 1 tunti ja 5 minuutiia.

Lue lisää

Toivo on suurin kärsimys, ja toivottomuus on suurin onnellisuus.

KAIKKI EXTREMISTEN VIESTIT JÄTETÄÄN HUOMIOTTA; MEILLE NIITÄ EI OLE OLEMASSA.

Niiden ylitse hypätään.

Jos viesti tuntuu heti alussa erittäin ekstremistin saarnaalta, jossa on taas pitkiä raamattukopioita, se huomataan heti ja hindut jättävät sen kokonaan lukematta. Vaikka kopioisit koko Raamatun tänne, yksikään hindu ei koskaan lue sitä. Olemme keskustelleet muiden hindujen kanssa, ja he kaikki toimivat näin, kaikki hindut, kristillisissä kodeissa kasvaneet. Kun heti huomataan, että kyseessä on raamatunjakeita sisältävä tai voimakkaasti evankelioiva viesti, se ohitetaan. Tunnemme Raamatun paremmin kuin julistajat.

Jos taas esimerkiksi Indran tavannut henkilö käyttää raamatunkohtia ja siteeraa myös Koraania sekä muita uskonnollisia tekstejä, silloin luemme viestin. Tällöin viestin kirjoittajan pitäisi kertoa heti viestin alussa esimerkiksi: "En usko, että Jeesus on ainoa 'pelastaja'." Tällöin hindut ymmärtävät heti, ettei kyse ole evankelioivasta tai ekstremistisestä viestistä.

Jos tavoitteena on, että myös hindut lukisivat viestin, kirjoittaja voi heti alussa kertoa avoimesti oman näkemyksensä, esimerkiksi: "En usko, että Jeesus on ainoa 'pelastaja'." Silloin hindut tietävät heti, ettei tarkoituksena ole pakkokäännyttää ketään, vaan keskustella aiheesta.

EKSTREMISTI EI USKALLA SANOA TÄTÄ IKUISEN KIDUTUKSEN PELON TAKIA. SIKSI KARSIMME EKSTREMISTIEN VIESTIT HETI POIS.

Ekstremistien viestit ohitetaan, eikä niitä meille ole olemassa. Kaikki ekstremistien viestit jätetään huomiotta. Meille niitä ei ole olemassa. Niiden ylitse hypätään.

Entiset kristityt tuntevat Raamatun paljon paremmin kuin väkisin pakkokäännyttäjät ja osaavat siteerata ulkomuistista pitkiä raamatunkohtia tuntikausien ajan.

Anonyymi00032 kirjoitti:

KAIKKI EXTREMISTEN VIESTIT JÄTETÄÄN HUOMIOTTA; MEILLE NIITÄ EI OLE OLEMASSA.

Niiden ylitse hypätään.

Jos viesti tuntuu heti alussa erittäin ekstremistin saarnaalta, jossa on taas pitkiä raamattukopioita, se huomataan heti ja hindut jättävät sen kokonaan lukematta. Vaikka kopioisit koko Raamatun tänne, yksikään hindu ei koskaan lue sitä. Olemme keskustelleet muiden hindujen kanssa, ja he kaikki toimivat näin, kaikki hindut, kristillisissä kodeissa kasvaneet. Kun heti huomataan, että kyseessä on raamatunjakeita sisältävä tai voimakkaasti evankelioiva viesti, se ohitetaan. Tunnemme Raamatun paremmin kuin julistajat.

Jos taas esimerkiksi Indran tavannut henkilö käyttää raamatunkohtia ja siteeraa myös Koraania sekä muita uskonnollisia tekstejä, silloin luemme viestin. Tällöin viestin kirjoittajan pitäisi kertoa heti viestin alussa esimerkiksi: "En usko, että Jeesus on ainoa 'pelastaja'." Tällöin hindut ymmärtävät heti, ettei kyse ole evankelioivasta tai ekstremistisestä viestistä.

Jos tavoitteena on, että myös hindut lukisivat viestin, kirjoittaja voi heti alussa kertoa avoimesti oman näkemyksensä, esimerkiksi: "En usko, että Jeesus on ainoa 'pelastaja'." Silloin hindut tietävät heti, ettei tarkoituksena ole pakkokäännyttää ketään, vaan keskustella aiheesta.

EKSTREMISTI EI USKALLA SANOA TÄTÄ IKUISEN KIDUTUKSEN PELON TAKIA. SIKSI KARSIMME EKSTREMISTIEN VIESTIT HETI POIS.

Ekstremistien viestit ohitetaan, eikä niitä meille ole olemassa. Kaikki ekstremistien viestit jätetään huomiotta. Meille niitä ei ole olemassa. Niiden ylitse hypätään.

Entiset kristityt tuntevat Raamatun paljon paremmin kuin väkisin pakkokäännyttäjät ja osaavat siteerata ulkomuistista pitkiä raamatunkohtia tuntikausien ajan.

Lue lisää

KAIKKI EXTREMISTEN VIESTIT JÄTETÄÄN HUOMIOTTA; MEILLE NIITÄ EI OLE OLEMASSA.

Niiden ylitse hypätään.

Anonyymi00033 kirjoitti:

KAIKKI EXTREMISTEN VIESTIT JÄTETÄÄN HUOMIOTTA; MEILLE NIITÄ EI OLE OLEMASSA.

Niiden ylitse hypätään.

Nämä loputtomat taivaspohdinnat alkavat välillä kuulostaa enemmän lastentarhan hiekkalaatikolta kuin vakavalta keskustelulta ihmiselämän suurista kysymyksistä.

"Minun taivaspaikkani on oikea!"
"Ei, minun sääntökirjani vie oikeaan taivaaseen!"
"Sinun lelusi ovat vääriä, minun leluni ovat pyhiä!"

Asetelma muistuttaa lapsia, jotka riitelevät siitä, kuka omistaa hiekkalaatikon hienoimman lapion — paitsi että nyt lapion tilalla ovat maailmankuvat ja palkintona luvataan koko maailmankaikkeuden tärkein paikka.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Nämä loputtomat taivaspohdinnat alkavat välillä kuulostaa enemmän lastentarhan hiekkalaatikolta kuin vakavalta keskustelulta ihmiselämän suurista kysymyksistä.

"Minun taivaspaikkani on oikea!"
"Ei, minun sääntökirjani vie oikeaan taivaaseen!"
"Sinun lelusi ovat vääriä, minun leluni ovat pyhiä!"

Asetelma muistuttaa lapsia, jotka riitelevät siitä, kuka omistaa hiekkalaatikon hienoimman lapion — paitsi että nyt lapion tilalla ovat maailmankuvat ja palkintona luvataan koko maailmankaikkeuden tärkein paikka.

Lue lisää

Nämä loputtomat taivaspohdinnat alkavat välillä kuulostaa enemmän lastentarhan hiekkalaatikolta kuin vakavalta keskustelulta ihmiselämän suurista kysymyksistä.

"Minun taivaspaikkani on oikea!"
"Ei, minun sääntökirjani vie oikeaan taivaaseen!"
"Sinun lelusi ovat vääriä, minun leluni ovat pyhiä!"

Asetelma muistuttaa lapsia, jotka riitelevät siitä, kuka omistaa hiekkalaatikon hienoimman lapion — paitsi että nyt lapion tilalla ovat maailmankuvat ja palkintona luvataan koko maailmankaikkeuden tärkein paikka.

Erityisen huvittavaa on se, kuinka varmuudella ihmiset voivat kiistellä paikasta, josta kukaan ei voi tuoda matkamuistoja, valokuvia tai tarkkaa karttaa takaisin. Silti jokainen ilmoittaa tietävänsä täsmälleen, kuka pääsee sisään ja kuka ei.

"Sinä et pääse minun taivaaseeni!"

Kuulostaa vähemmän ikuiselta viisaudelta ja enemmän siltä, että joku lapsi vartioisi keinun porttia ja päättäisi, kuka saa tulla mukaan leikkiin.

Ehkä aikuisempi kysymys olisi:
Miten ihmiset elävät tässä maailmassa — eivätkä vain kiistele siitä, kuka saa pääsylipun seuraavaan?

Anonyymi00035 kirjoitti:

Nämä loputtomat taivaspohdinnat alkavat välillä kuulostaa enemmän lastentarhan hiekkalaatikolta kuin vakavalta keskustelulta ihmiselämän suurista kysymyksistä.

"Minun taivaspaikkani on oikea!"
"Ei, minun sääntökirjani vie oikeaan taivaaseen!"
"Sinun lelusi ovat vääriä, minun leluni ovat pyhiä!"

Asetelma muistuttaa lapsia, jotka riitelevät siitä, kuka omistaa hiekkalaatikon hienoimman lapion — paitsi että nyt lapion tilalla ovat maailmankuvat ja palkintona luvataan koko maailmankaikkeuden tärkein paikka.

Erityisen huvittavaa on se, kuinka varmuudella ihmiset voivat kiistellä paikasta, josta kukaan ei voi tuoda matkamuistoja, valokuvia tai tarkkaa karttaa takaisin. Silti jokainen ilmoittaa tietävänsä täsmälleen, kuka pääsee sisään ja kuka ei.

"Sinä et pääse minun taivaaseeni!"

Kuulostaa vähemmän ikuiselta viisaudelta ja enemmän siltä, että joku lapsi vartioisi keinun porttia ja päättäisi, kuka saa tulla mukaan leikkiin.

Ehkä aikuisempi kysymys olisi:
Miten ihmiset elävät tässä maailmassa — eivätkä vain kiistele siitä, kuka saa pääsylipun seuraavaan?

Lue lisää

IKUINEN HELVETTI
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.

Anonyymi00036 kirjoitti:

IKUINEN HELVETTI
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.

Lue lisää

IKUINEN HELVETTI

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi?

Anonyymi00037 kirjoitti:

IKUINEN HELVETTI

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi?

Lue lisää

Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta

Anonyymi00038 kirjoitti:

Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta

Lue lisää

Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.

Lue lisää

Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Sitten lähes tuhat vuotta sitten suomalaiset oli vielä tätä niin kutsuttua pakansaa, koska meillä oli silloin meidän omat luonnonuskonnot. Siihen aikaan Vatikaani pyrki lisäämään omaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa levittämällä kristinuskoa. Eli he rahoitti tämmösiä ristiretkiläisarmeijoita, jotka sitten pakotti aseellisesti eri kansoja ottamaan kristinuskon uudeksi valtauskonnokseen. Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus. Eli että suomalaisten muinaisuskontojen poistaminen oli ikään kuin jumalallinen velvollisuus heidän mielestä. Tää kaikki johti siihen, että suomalaisten historiallinen muisti omasta alkuperästään ja omasta muinaiskulttuuristaan katkaistiin. Suomalaisten muinainen hengellinen järjestelmä ja sen symboliikka tuhottiin ja se sulautettiin pakottaen kirkon kristillisiin muotteihin. Jotain pieniä rippeitä tästä järjestelmästä kuitenkin jäi esimerkiksi vanhoihin kansanlauluihin, joita esimerkiksi Kalevala myöhemmin tallensi.

Anonyymi00041 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Sitten lähes tuhat vuotta sitten suomalaiset oli vielä tätä niin kutsuttua pakansaa, koska meillä oli silloin meidän omat luonnonuskonnot. Siihen aikaan Vatikaani pyrki lisäämään omaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa levittämällä kristinuskoa. Eli he rahoitti tämmösiä ristiretkiläisarmeijoita, jotka sitten pakotti aseellisesti eri kansoja ottamaan kristinuskon uudeksi valtauskonnokseen. Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus. Eli että suomalaisten muinaisuskontojen poistaminen oli ikään kuin jumalallinen velvollisuus heidän mielestä. Tää kaikki johti siihen, että suomalaisten historiallinen muisti omasta alkuperästään ja omasta muinaiskulttuuristaan katkaistiin. Suomalaisten muinainen hengellinen järjestelmä ja sen symboliikka tuhottiin ja se sulautettiin pakottaen kirkon kristillisiin muotteihin. Jotain pieniä rippeitä tästä järjestelmästä kuitenkin jäi esimerkiksi vanhoihin kansanlauluihin, joita esimerkiksi Kalevala myöhemmin tallensi.

Lue lisää

Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja.

Lue lisää

Miksi Jeesus ei voisi toimia väkivaltaisesti?
Jos ajatellaan, että Jeesus on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, niin väkivallan käyttäminen olisi ristiriidassa hänen olemuksensa kanssa. Jeesus ei halunnut tuomita maailmaa, vaan tarjosi mahdollisuuden parannukseen ja sisäiseen muutokseen. Hänen sanomansa perusta oli, että ihmiset voivat valita rakastaa, armahtaa ja elää rauhassa, eikä väkivalta voi olla väline tämän saavuttamiseksi.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Miksi Jeesus ei voisi toimia väkivaltaisesti?
Jos ajatellaan, että Jeesus on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, niin väkivallan käyttäminen olisi ristiriidassa hänen olemuksensa kanssa. Jeesus ei halunnut tuomita maailmaa, vaan tarjosi mahdollisuuden parannukseen ja sisäiseen muutokseen. Hänen sanomansa perusta oli, että ihmiset voivat valita rakastaa, armahtaa ja elää rauhassa, eikä väkivalta voi olla väline tämän saavuttamiseksi.

Lue lisää

Ajatus Jeesuksen luonteen muuttumisesta niin paljon, että hän alkaisi tappaa "uskon puutteen vuoksi", tuntuu olevan ristiriidassa hänen alkuperäisten opetustensa ja Raamatun kuvan kanssa. Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja myötätunnon symboli, eikä väkivalta ole hänen tapansa ratkaista maailman ongelmia. Jos joku kuvaisi Jeesusta väkivaltaisessa roolissa, se olisi joku muu kuin Jeesus — se olisi kuvitelma, joka ei perustu hänen opetuksiinsa eikä siihen, mitä hän edustaa kristinuskon ytimessä.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Ajatus Jeesuksen luonteen muuttumisesta niin paljon, että hän alkaisi tappaa "uskon puutteen vuoksi", tuntuu olevan ristiriidassa hänen alkuperäisten opetustensa ja Raamatun kuvan kanssa. Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja myötätunnon symboli, eikä väkivalta ole hänen tapansa ratkaista maailman ongelmia. Jos joku kuvaisi Jeesusta väkivaltaisessa roolissa, se olisi joku muu kuin Jeesus — se olisi kuvitelma, joka ei perustu hänen opetuksiinsa eikä siihen, mitä hän edustaa kristinuskon ytimessä.

Lue lisää

Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi ja miten tällainen tulkinta on syntynyt ja miksi niin monet uskovat siihen, vaikka Jeesus itse ei koskaan opettanut väkivallan käyttöä.


Jeesuksen rakkaus ei ollut vain sanahelinää, vaan hän osoitti sen teoillaan — muun muassa palveli opetuslapsiaan, asetti itsensä heidän palvelukseensa (kuten pesi heidän jalkansa) ja lopulta antoi henkensä heidän puolestaan ristillä.

Tämä käsky rakastaa "kuten minä olen rakastanut teitä" on siis yksi kristinuskon keskeisistä perusajatuksista: rakkaus ei ole vain tunne, vaan tekoja, jotka ilmenevät muiden hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja armon edistämisessä. Jeesus on aina esimerkkinä siitä, miten rakastetaan uhrautuvaasti ja epäitsekkäästi.

Tässä mielessä tämä käsky ei ole vain ohje, vaan se on myös kutsu ja haaste — rakastaa toisianne syvällä tavalla, joka heijastaa Kristuksen rakkautta.

JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi ja miten tällainen tulkinta on syntynyt ja miksi niin monet uskovat siihen, vaikka Jeesus itse ei koskaan opettanut väkivallan käyttöä.


Jeesuksen rakkaus ei ollut vain sanahelinää, vaan hän osoitti sen teoillaan — muun muassa palveli opetuslapsiaan, asetti itsensä heidän palvelukseensa (kuten pesi heidän jalkansa) ja lopulta antoi henkensä heidän puolestaan ristillä.

Tämä käsky rakastaa "kuten minä olen rakastanut teitä" on siis yksi kristinuskon keskeisistä perusajatuksista: rakkaus ei ole vain tunne, vaan tekoja, jotka ilmenevät muiden hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja armon edistämisessä. Jeesus on aina esimerkkinä siitä, miten rakastetaan uhrautuvaasti ja epäitsekkäästi.

Tässä mielessä tämä käsky ei ole vain ohje, vaan se on myös kutsu ja haaste — rakastaa toisianne syvällä tavalla, joka heijastaa Kristuksen rakkautta.

JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

Lue lisää

"Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.

Jeesuksen luonne ei voi olla muuttunut niin paljon, että hän alkaisi toimia täysin vastoin sitä, mitä hän opetti ja edusti. Jos hänen olemuksensa on rakkaus, armo ja myötätunto, on vaikea ajatella, että hän muuttuisi väkivaltaiseksi ja alkaisi tappaa ihmisiä heidän epäuskonsa vuoksi. Tällainen muutos näyttäisi olevan ristiriidassa hänen luonteensa jatkuvuuden ja hänen opetustensa kanssa.



"Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

"Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.

Jeesuksen luonne ei voi olla muuttunut niin paljon, että hän alkaisi toimia täysin vastoin sitä, mitä hän opetti ja edusti. Jos hänen olemuksensa on rakkaus, armo ja myötätunto, on vaikea ajatella, että hän muuttuisi väkivaltaiseksi ja alkaisi tappaa ihmisiä heidän epäuskonsa vuoksi. Tällainen muutos näyttäisi olevan ristiriidassa hänen luonteensa jatkuvuuden ja hänen opetustensa kanssa.



"Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.

Lue lisää

Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.



Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.



Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.

Lue lisää

Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.

Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.

Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

Lue lisää

Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

Lue lisää

Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.

Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.

Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.

Lue lisää

Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.

Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainossa.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.

Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainossa.

Lue lisää

Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.

Lue lisää

Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.

Lue lisää

Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?

Anonyymi00054 kirjoitti:

Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?

Lue lisää

Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.

Lue lisää

"Pelkäättekö todella noin paljon kristinuskon hyvyyttä ?"

Historian julmimmat teurastukset on juuri tehty Raamatun steerausten säestyksellä, ja oikeuttaen ihmisten hävittämisiä, mutta totta kai – se ei ole muuta kuin hyvyyttä.

Kristinuskon "hyvyys" selviää sen verisestä historiasta, se on levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia.

Anonyymi00056 kirjoitti:

"Pelkäättekö todella noin paljon kristinuskon hyvyyttä ?"

Historian julmimmat teurastukset on juuri tehty Raamatun steerausten säestyksellä, ja oikeuttaen ihmisten hävittämisiä, mutta totta kai – se ei ole muuta kuin hyvyyttä.

Kristinuskon "hyvyys" selviää sen verisestä historiasta, se on levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia.

Lue lisää

"Pelkäättekö todella noin paljon kristinuskon hyvyyttä ?"

Historian julmimmat teurastukset on juuri tehty Raamatun steerausten säestyksellä, ja oikeuttaen ihmisten hävittämisiä, mutta totta kai – se ei ole muuta kuin hyvyyttä.

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Pelkäättekö todella noin paljon kristinuskon hyvyyttä ?"

Historian julmimmat teurastukset on juuri tehty Raamatun steerausten säestyksellä, ja oikeuttaen ihmisten hävittämisiä, mutta totta kai – se ei ole muuta kuin hyvyyttä.

Lue lisää

Kristinuskon "hyvyys" selviää sen verisestä historiasta, se on levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kristinuskon "hyvyys" selviää sen verisestä historiasta, se on levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia.

Koska mitään "pelastettavaa" ei ole, ei ole myöskään mitään järkeä pakottaa ketään "oikeaan uskoon".

Anonyymi00059 kirjoitti:

Koska mitään "pelastettavaa" ei ole, ei ole myöskään mitään järkeä pakottaa ketään "oikeaan uskoon".

TOINEN TULEMINEN

Kun rakkauden opettajasta tehdään yhtäkkiä murhaaja
Tässä koko ajatuksen absurdius tulee mielestäni erityisen hyvin näkyviin.
Jeesuksen oletetaan olevan sama Jeesus, joka opetti rakastamaan vihollisia, tekemään hyvää niille, jotka vihaavat, antamaan anteeksi ja olemaan kostamatta pahaa pahalla. Hän ei käskenyt seuraajiaan tappamaan epäuskoisia, vaan päinvastoin torjui väkivallan ja korosti laupeutta.
Sitten hänen oletetaan tulevan takaisin ja muuttuvan yhtäkkiä hahmoksi, joka surmaa valtavia määriä ihmisiä.
Anteeksi, mutta missä vaiheessa tämä muutos tapahtui?

Anonyymi00060 kirjoitti:

TOINEN TULEMINEN

Kun rakkauden opettajasta tehdään yhtäkkiä murhaaja
Tässä koko ajatuksen absurdius tulee mielestäni erityisen hyvin näkyviin.
Jeesuksen oletetaan olevan sama Jeesus, joka opetti rakastamaan vihollisia, tekemään hyvää niille, jotka vihaavat, antamaan anteeksi ja olemaan kostamatta pahaa pahalla. Hän ei käskenyt seuraajiaan tappamaan epäuskoisia, vaan päinvastoin torjui väkivallan ja korosti laupeutta.
Sitten hänen oletetaan tulevan takaisin ja muuttuvan yhtäkkiä hahmoksi, joka surmaa valtavia määriä ihmisiä.
Anteeksi, mutta missä vaiheessa tämä muutos tapahtui?

Lue lisää

TOINEN TULEMINEN

Kun rakkauden opettajasta tehdään yhtäkkiä murhaaja
Tässä koko ajatuksen absurdius tulee mielestäni erityisen hyvin näkyviin.
Jeesuksen oletetaan olevan sama Jeesus, joka opetti rakastamaan vihollisia, tekemään hyvää niille, jotka vihaavat, antamaan anteeksi ja olemaan kostamatta pahaa pahalla. Hän ei käskenyt seuraajiaan tappamaan epäuskoisia, vaan päinvastoin torjui väkivallan ja korosti laupeutta.
Sitten hänen oletetaan tulevan takaisin ja muuttuvan yhtäkkiä hahmoksi, joka surmaa valtavia määriä ihmisiä.
Anteeksi, mutta missä vaiheessa tämä muutos tapahtui?
Mikä tekee samasta Jeesuksesta yhtäkkiä sellaisen, jonka ratkaisu ihmisen väärään uskoon tai epäuskoon on tappaminen?
Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu väline. Väline ei ole tässä se absurdi asia. Absurdi asia on itse muutos.
Ensin: rakastakaa vihollisianne.
Sitten: nyt minä tapan viholliseni.
Ensin: antakaa anteeksi.
Sitten: nyt minä rankaisen kuolemalla.
Ensin: kääntäkää toinen poski.
Sitten: nyt ratkaisen asian väkivallalla.
Jos kyse olisi fiktiivisestä romaanihahmosta, lukija ihmettelisi, miksi kirjoittaja on vaihtanut päähenkilön kesken tarinan kokonaan toiseksi henkilöksi. Ei kyse olisi enää pienestä luonteenmuutoksesta, vaan perustavanlaatuisesta identiteetin muutoksesta.
Ja juuri siksi minusta on erikoista sanoa, että kyseessä on edelleen sama Jeesus, mutta nyt hän vain toimii täysin päinvastoin kuin ennen.
Jos rakkaus, armo, anteeksianto ja myötätunto ovat Jeesuksen luonteen keskeisiä piirteitä, niin niiden vastakohdaksi muuttuminen ei ole mikään pieni sivuseikka. Silloin pitäisi kysyä paljon perustavampi kysymys:
Jos hahmo toimii täysin päinvastoin kuin Jeesus, millä perusteella tiedämme, että kyseessä on edelleen Jeesus?
Pelkkä nimi ei riitä.
Jos joku ilmestyisi tänään, julistaisi olevansa Jeesus ja alkaisi tappaa ihmisiä heidän uskonsa vuoksi, emme voisi vain sanoa: ”No, hän on Jeesus, koska hän sanoo olevansa.”
Me kysyisimme juuri päinvastoin: miten tämä voi olla sama henkilö kuin se, jonka tunnemme evankeliumeista?
Siksi tässä ei mielestäni ole ensisijaisesti kyse siitä, voiko Jeesus käyttää miekkaa, kirvestä tai jotakin muuta. Kyse on siitä, voiko rakkauden ja anteeksiannon opettaja muuttua yhtäkkiä massiivisen väkivallan toteuttajaksi ja silti pysyä samana Jeesuksena.
Jos vastaus on, että voi, silloin pitäisi pystyä selittämään, miksi tämä ei ole Jeesuksen luonteen täydellinen vastakohta.
Muuten jäljelle jää hyvin outo ajatus:
sama Jeesus, mutta täysin toinen luonne.
Ja silloin kysymys kuuluu väistämättä: puhummeko enää Jeesuksesta vai ihmisestä rakennetusta kuvasta Jeesuksesta?
Jos haluat, voin tehdä tästä vielä terävämmän ja filosofisesti paljon syvemmän version, jossa puretaan erityisesti sitä, miten “sama henkilö voi olla sama henkilö, vaikka hänen moraalinen toimintansa kääntyisi täysin päinvastaiseksi” -väitettä.

Anonyymi00061 kirjoitti:

TOINEN TULEMINEN

Kun rakkauden opettajasta tehdään yhtäkkiä murhaaja
Tässä koko ajatuksen absurdius tulee mielestäni erityisen hyvin näkyviin.
Jeesuksen oletetaan olevan sama Jeesus, joka opetti rakastamaan vihollisia, tekemään hyvää niille, jotka vihaavat, antamaan anteeksi ja olemaan kostamatta pahaa pahalla. Hän ei käskenyt seuraajiaan tappamaan epäuskoisia, vaan päinvastoin torjui väkivallan ja korosti laupeutta.
Sitten hänen oletetaan tulevan takaisin ja muuttuvan yhtäkkiä hahmoksi, joka surmaa valtavia määriä ihmisiä.
Anteeksi, mutta missä vaiheessa tämä muutos tapahtui?
Mikä tekee samasta Jeesuksesta yhtäkkiä sellaisen, jonka ratkaisu ihmisen väärään uskoon tai epäuskoon on tappaminen?
Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu väline. Väline ei ole tässä se absurdi asia. Absurdi asia on itse muutos.
Ensin: rakastakaa vihollisianne.
Sitten: nyt minä tapan viholliseni.
Ensin: antakaa anteeksi.
Sitten: nyt minä rankaisen kuolemalla.
Ensin: kääntäkää toinen poski.
Sitten: nyt ratkaisen asian väkivallalla.
Jos kyse olisi fiktiivisestä romaanihahmosta, lukija ihmettelisi, miksi kirjoittaja on vaihtanut päähenkilön kesken tarinan kokonaan toiseksi henkilöksi. Ei kyse olisi enää pienestä luonteenmuutoksesta, vaan perustavanlaatuisesta identiteetin muutoksesta.
Ja juuri siksi minusta on erikoista sanoa, että kyseessä on edelleen sama Jeesus, mutta nyt hän vain toimii täysin päinvastoin kuin ennen.
Jos rakkaus, armo, anteeksianto ja myötätunto ovat Jeesuksen luonteen keskeisiä piirteitä, niin niiden vastakohdaksi muuttuminen ei ole mikään pieni sivuseikka. Silloin pitäisi kysyä paljon perustavampi kysymys:
Jos hahmo toimii täysin päinvastoin kuin Jeesus, millä perusteella tiedämme, että kyseessä on edelleen Jeesus?
Pelkkä nimi ei riitä.
Jos joku ilmestyisi tänään, julistaisi olevansa Jeesus ja alkaisi tappaa ihmisiä heidän uskonsa vuoksi, emme voisi vain sanoa: ”No, hän on Jeesus, koska hän sanoo olevansa.”
Me kysyisimme juuri päinvastoin: miten tämä voi olla sama henkilö kuin se, jonka tunnemme evankeliumeista?
Siksi tässä ei mielestäni ole ensisijaisesti kyse siitä, voiko Jeesus käyttää miekkaa, kirvestä tai jotakin muuta. Kyse on siitä, voiko rakkauden ja anteeksiannon opettaja muuttua yhtäkkiä massiivisen väkivallan toteuttajaksi ja silti pysyä samana Jeesuksena.
Jos vastaus on, että voi, silloin pitäisi pystyä selittämään, miksi tämä ei ole Jeesuksen luonteen täydellinen vastakohta.
Muuten jäljelle jää hyvin outo ajatus:
sama Jeesus, mutta täysin toinen luonne.
Ja silloin kysymys kuuluu väistämättä: puhummeko enää Jeesuksesta vai ihmisestä rakennetusta kuvasta Jeesuksesta?
Jos haluat, voin tehdä tästä vielä terävämmän ja filosofisesti paljon syvemmän version, jossa puretaan erityisesti sitä, miten “sama henkilö voi olla sama henkilö, vaikka hänen moraalinen toimintansa kääntyisi täysin päinvastaiseksi” -väitettä.

Lue lisää

Jos rakkauden opettajasta tehdään joukkotuhoamisen toteuttaja, meidän pitäisi ehkä kysyä, katsommeko enää samaa hahmoa — vai olemmeko vain antaneet väkivallalle rakkauden nimen.


Ja ennen kaikkea: miksi?

Ei ole olennaista, onko hänen kädessään kirves, miekka vai jokin muu ase. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että rakkauden ja anteeksiannon opettajasta tehdään yhtäkkiä hahmo, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on heidän surmaamisensa.

Silloin ei enää puhuta vain erilaisesta toimintatavasta.

Puhutaan täysin erilaisesta luonteesta.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Jos rakkauden opettajasta tehdään joukkotuhoamisen toteuttaja, meidän pitäisi ehkä kysyä, katsommeko enää samaa hahmoa — vai olemmeko vain antaneet väkivallalle rakkauden nimen.


Ja ennen kaikkea: miksi?

Ei ole olennaista, onko hänen kädessään kirves, miekka vai jokin muu ase. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että rakkauden ja anteeksiannon opettajasta tehdään yhtäkkiä hahmo, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on heidän surmaamisensa.

Silloin ei enää puhuta vain erilaisesta toimintatavasta.

Puhutaan täysin erilaisesta luonteesta.

Lue lisää

Toinen tuleminen - kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku joka on vain kuvattu Jeesuksen nimellä.


Kuvitteletko oikeasti Jeesuksen katkomassa ihmisten päitä kirves heiluen? Minusta ajatus on täysin absurdi. kastamaan vihollisia ja antamaan anteeksi, muuttuisi yhtäkkiä tällaiseksi?

Jos tuollainen hahmo ilmestyisi, ensimmäinen kysymys ei olisi edes se, miksi hänellä on kirves kädessä, vaan: onko tuo oikeasti Jeesus?


Kuvitteletko oikeasti Jeesuksen katkomassa ihmisten päitä kirves heiluen? Minusta ajatus on täysin absurdi. kastamaan vihollisia ja antamaan anteeksi, muuttuisi yhtäkkiä tällaiseksi?

Jos tuollainen hahmo ilmestyisi, ensimmäinen kysymys ei olisi edes se, miksi hänellä on kirves kädessä, vaan: onko tuo oikeasti Jeesus?

Anonyymi00063 kirjoitti:

Toinen tuleminen - kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku joka on vain kuvattu Jeesuksen nimellä.


Kuvitteletko oikeasti Jeesuksen katkomassa ihmisten päitä kirves heiluen? Minusta ajatus on täysin absurdi. kastamaan vihollisia ja antamaan anteeksi, muuttuisi yhtäkkiä tällaiseksi?

Jos tuollainen hahmo ilmestyisi, ensimmäinen kysymys ei olisi edes se, miksi hänellä on kirves kädessä, vaan: onko tuo oikeasti Jeesus?


Kuvitteletko oikeasti Jeesuksen katkomassa ihmisten päitä kirves heiluen? Minusta ajatus on täysin absurdi. kastamaan vihollisia ja antamaan anteeksi, muuttuisi yhtäkkiä tällaiseksi?

Jos tuollainen hahmo ilmestyisi, ensimmäinen kysymys ei olisi edes se, miksi hänellä on kirves kädessä, vaan: onko tuo oikeasti Jeesus?

Lue lisää

Kuvitteletko oikeasti Jeesuksen katkomassa ihmisten päitä kirves heiluen? Minusta ajatus on täysin absurdi.

TOINEN TULEMINEN.

Ei ole olennaista, onko hänen kädessään kirves, miekka vai jokin muu ase. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että rakkauden ja anteeksiannon opettajasta tehdään yhtäkkiä hahmo, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on heidän surmaamisensa.

Kun kaikki koristeet ja suuret lupaukset riisutaan pois, jäljelle voi jäädä hyvin yksinkertainen havainto: hmiset ovat aina osanneet rakentaa kertomuksia, joilla toisia ihmisiä voidaan saada uskomaan, tottelemaan ja pelkäämään.

Ja jos rakkauden sanoma tarvitsee tuekseen uhkauksen joukkotuhoamisesta, on aiheellista kysyä, puhutaanko enää rakkaudesta vai jostakin aivan muusta.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Kuvitteletko oikeasti Jeesuksen katkomassa ihmisten päitä kirves heiluen? Minusta ajatus on täysin absurdi.

TOINEN TULEMINEN.

Ei ole olennaista, onko hänen kädessään kirves, miekka vai jokin muu ase. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että rakkauden ja anteeksiannon opettajasta tehdään yhtäkkiä hahmo, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on heidän surmaamisensa.

Kun kaikki koristeet ja suuret lupaukset riisutaan pois, jäljelle voi jäädä hyvin yksinkertainen havainto: hmiset ovat aina osanneet rakentaa kertomuksia, joilla toisia ihmisiä voidaan saada uskomaan, tottelemaan ja pelkäämään.

Ja jos rakkauden sanoma tarvitsee tuekseen uhkauksen joukkotuhoamisesta, on aiheellista kysyä, puhutaanko enää rakkaudesta vai jostakin aivan muusta.

Lue lisää

KAIKKI EXTREMISTEN VIESTIT JÄTETÄÄN HUOMIOTTA; MEILLE NIITÄ EI OLE OLEMASSA.

Niiden ylitse hypätään.

Jos viesti tuntuu heti alussa erittäin ekstremistin saarnaalta, jossa on taas pitkiä raamattukopioita, se huomataan heti ja hindut jättävät sen kokonaan lukematta. Vaikka kopioisit koko Raamatun tänne, yksikään hindu ei koskaan lue sitä. Olemme keskustelleet muiden hindujen kanssa, ja he kaikki toimivat näin, kaikki hindut, kristillisissä kodeissa kasvaneet. Kun heti huomataan, että kyseessä on raamatunjakeita sisältävä tai voimakkaasti evankelioiva viesti, se ohitetaan. Tunnemme Raamatun paremmin kuin julistajat.



Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

Älykkäät kristityt sanovat:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.

Anonyymi00065 kirjoitti:

KAIKKI EXTREMISTEN VIESTIT JÄTETÄÄN HUOMIOTTA; MEILLE NIITÄ EI OLE OLEMASSA.

Niiden ylitse hypätään.

Jos viesti tuntuu heti alussa erittäin ekstremistin saarnaalta, jossa on taas pitkiä raamattukopioita, se huomataan heti ja hindut jättävät sen kokonaan lukematta. Vaikka kopioisit koko Raamatun tänne, yksikään hindu ei koskaan lue sitä. Olemme keskustelleet muiden hindujen kanssa, ja he kaikki toimivat näin, kaikki hindut, kristillisissä kodeissa kasvaneet. Kun heti huomataan, että kyseessä on raamatunjakeita sisältävä tai voimakkaasti evankelioiva viesti, se ohitetaan. Tunnemme Raamatun paremmin kuin julistajat.



Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

Älykkäät kristityt sanovat:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Anonyymi00066 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Lue lisää

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Anonyymi00067 kirjoitti:

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Lue lisää

Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu


”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu


”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Lue lisää

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
RISTO K. JÄRVINEN
Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.

Raamatun kertomukset ovat usein tuttuja niillekin, joita uskonto ei kiinnosta. Kautta aikojen raamatunlauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. Moni uskoo, että pyhä kirja on kiveen hakattua, muuttumatonta Jumalan sanaa. Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari osoittavat teoksessaan, että oikeasti Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä.

Anonyymi00069 kirjoitti:

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
RISTO K. JÄRVINEN
Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.

Raamatun kertomukset ovat usein tuttuja niillekin, joita uskonto ei kiinnosta. Kautta aikojen raamatunlauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. Moni uskoo, että pyhä kirja on kiveen hakattua, muuttumatonta Jumalan sanaa. Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari osoittavat teoksessaan, että oikeasti Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä.

Lue lisää

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille
Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Anonyymi00070 kirjoitti:

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille
Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Lue lisää

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.
YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.
YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Lue lisää

https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

Anonyymi00072 kirjoitti:

https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

Lue lisää

https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOorkdO2R60uUTA_mPxDgU-j3eq0TNBmNHkodTpGo5jFtT78RcTtA


Jumalan synty on ensimmäinen suomenkielinen yleistajuinen teos juutalaiskristillisen Jumalan kehityksestä ja varhaishistoriasta. Se avaa kiehtovan arkeologisen aineiston ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta uuden näkökulman juutalaisuuden ja kristinuskon syntyyn ja muinaiseen maailmaan

God's Word Omitted. Omissions in the Transmission of the Hebrew Bible
Jumalan sana jätetty pois. Puutteet heprealaisen Raamatun välittämisessä
https://www.academia.edu/5264328/Gods_Word_Omitted_Omissions_in_the_Transmission_of_the_Hebrew_Bible

Anonyymi00073 kirjoitti:

https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOorkdO2R60uUTA_mPxDgU-j3eq0TNBmNHkodTpGo5jFtT78RcTtA


Jumalan synty on ensimmäinen suomenkielinen yleistajuinen teos juutalaiskristillisen Jumalan kehityksestä ja varhaishistoriasta. Se avaa kiehtovan arkeologisen aineiston ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta uuden näkökulman juutalaisuuden ja kristinuskon syntyyn ja muinaiseen maailmaan

God's Word Omitted. Omissions in the Transmission of the Hebrew Bible
Jumalan sana jätetty pois. Puutteet heprealaisen Raamatun välittämisessä
https://www.academia.edu/5264328/Gods_Word_Omitted_Omissions_in_the_Transmission_of_the_Hebrew_Bible

Lue lisää

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.
Äänestä

Anonyymi00074 kirjoitti:

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.
Äänestä

Lue lisää

Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk

https://archive.org/details/DidGodHaveAWife

Did God Have a Wife?: Archaeology and Folk Religion in Ancient Israel

Anonyymi00075 kirjoitti:

Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk

https://archive.org/details/DidGodHaveAWife

Did God Have a Wife?: Archaeology and Folk Religion in Ancient Israel

Lue lisää

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.youtube.com/watch?v=Z2JZ-ySZ82s
Ville Mäkipelto | Miten idea Jumalasta syntyi? #530

RAAMATUN JUMALAN UNOHDETTU VAIMO - Asera jumalatar & Jumalan historia
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk&t=68s

Anonyymi00076 kirjoitti:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.youtube.com/watch?v=Z2JZ-ySZ82s
Ville Mäkipelto | Miten idea Jumalasta syntyi? #530

RAAMATUN JUMALAN UNOHDETTU VAIMO - Asera jumalatar & Jumalan historia
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk&t=68s

Lue lisää

Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirja

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola kertovat kirjassaan Jumalan synty miltä tämä tarina näyttää historiantutkimuksen ja teologian näkökulmasta. Miten yksi ihmisenkaltainen jumala muiden joukossa nousi lopulta kaikkivaltiaaksi ja menetti tässä rytäkässä vaimonsa, mutta sai lopulta tilalle Pojan.

Kirjan kiinnostavinta antia oli omasta mielestäni muinaisen Israelin uskonto, sillä siihen on muussa kirjallisuudessa tullut törmättyä hyvin vähän. Vaikka varhaisista uskomuksista on säilynyt vain niukasti jälkiä, se mitä tiedetään on sitäkin kiinnostavampaa. Israel-Palestiinan alueella palvottiin pronssi- ja rautakaudella monia jumalia, joista El-jumala oli todennäköisesti ylijumala ja maailman luoja ennen Jahvea. Tämä tiedetään, koska Elistä on runsaasti viitteitä henkilönnimissä, paikannimissä ja tekstilöydöissä, sekä myös Vanhan testamentin vanhimmissa kerrostumissa. Esimerkiksi Daniel tarkoittaa ”El on tuomarini”, Mikael tarkoittaa ”kuka on kuin El”, ja jopa Israel tarkoittaa joko ”El taistelee” tai ”El hallitsee”.

Myös Vanhan testamentin hepreassa jumalaa kutsutaan paikoin nimellä El tai hänestä käytetään siitä johdettua jumalan yleisnimeä Elohim, mutta useimmissa teksteissä lähtökohtana silti on, että Jahve on sama jumala kuin El. Joissakin varhaisissa teksteissä on kuitenkin jäänteitä polyteistiseltä ajalta, jolloin nämä kaksi olivat vielä erillisiä jumaluuksia. Ajatus tuntuu yllättävältä, mutta koska raamatunkäännöksissä El käännetään vain yleisnimellä ”jumala”, erillinen alkuperä ei tule tavalliselle lukijalle lainkaan esille.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirja

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola kertovat kirjassaan Jumalan synty miltä tämä tarina näyttää historiantutkimuksen ja teologian näkökulmasta. Miten yksi ihmisenkaltainen jumala muiden joukossa nousi lopulta kaikkivaltiaaksi ja menetti tässä rytäkässä vaimonsa, mutta sai lopulta tilalle Pojan.

Kirjan kiinnostavinta antia oli omasta mielestäni muinaisen Israelin uskonto, sillä siihen on muussa kirjallisuudessa tullut törmättyä hyvin vähän. Vaikka varhaisista uskomuksista on säilynyt vain niukasti jälkiä, se mitä tiedetään on sitäkin kiinnostavampaa. Israel-Palestiinan alueella palvottiin pronssi- ja rautakaudella monia jumalia, joista El-jumala oli todennäköisesti ylijumala ja maailman luoja ennen Jahvea. Tämä tiedetään, koska Elistä on runsaasti viitteitä henkilönnimissä, paikannimissä ja tekstilöydöissä, sekä myös Vanhan testamentin vanhimmissa kerrostumissa. Esimerkiksi Daniel tarkoittaa ”El on tuomarini”, Mikael tarkoittaa ”kuka on kuin El”, ja jopa Israel tarkoittaa joko ”El taistelee” tai ”El hallitsee”.

Myös Vanhan testamentin hepreassa jumalaa kutsutaan paikoin nimellä El tai hänestä käytetään siitä johdettua jumalan yleisnimeä Elohim, mutta useimmissa teksteissä lähtökohtana silti on, että Jahve on sama jumala kuin El. Joissakin varhaisissa teksteissä on kuitenkin jäänteitä polyteistiseltä ajalta, jolloin nämä kaksi olivat vielä erillisiä jumaluuksia. Ajatus tuntuu yllättävältä, mutta koska raamatunkäännöksissä El käännetään vain yleisnimellä ”jumala”, erillinen alkuperä ei tule tavalliselle lukijalle lainkaan esille.

Lue lisää

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus


https://blogs.helsinki.fi/jpakkala/

Esittely

Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions

Anonyymi00078 kirjoitti:

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/jumalan-synty-isan-ja-pojan-katketty-historia/

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus


https://blogs.helsinki.fi/jpakkala/

Esittely

Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions

Lue lisää

Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Lue lisää

GNOSTILAISTEN TUKAHDUTTAMINEN

Samalla tavalla kuin yritettiin tukahduttaa Aleksandriassa opetettujen mysteerikoulujen uudelleen nousu, uusi Rooman hyväksymä valtionuskonto — virallinen kristinusko, jota kutsun konstantinukseksi — aloitti varhaisten todellisten kristittyjen, gnostilaisten, tukahduttamisen.

Filosofiat, joihin esoteerinen kristinusko perustuu, ovat tuhansia vuosia vanhempia kuin ensimmäisen vuosisadan kertomukset Jeesuksesta.

Gnostilaisuus tulee kreikan sanasta gnosis, joka tarkoittaa tietoa.

Gnostilaisuus oli ensimmäisen ja toisen vuosisadan uskonnollinen järjestelmä, jonka seuraajat kirjoittivat ja harjoittivat kristinuskoa edeltävää filosofiaa, jota Jeesuksen väitetään opiskelleen ja opettaneen.

Luonnollisesti tällainen esoteerinen tieto täytyi poistaa varhaisesta ulkoisesta kristinuskosta varhaisen kirkon toimesta, jotta gnostilaisuuden mahdollisesti muuttava voima ei saisi jalansijaa Rooman valtakunnassa eikä uhkaisi vakiintuneen hallitsevan luokan valtaa.

Nag Hammadin kirjoitukset ja muut gnostilaiset tekstit, kuten Pistis Sophia eli "Usko ja viisaus", sisälsivät ajatuksia, joita tuon ajan hallitsijat eivät varmasti halunneet leviävän laajalle.

Näihin opetuksiin kuului tieto näkymättömästä maailmasta, johon sisältyi käsitys kosmisesta moraalilaista, joka hallitsee vapaan tahdon perusteella tehtyjen tekojen seurauksia.

Gnostilaiset opettivat ja ymmärsivät luonnonlain filosofiansa ytimessä ja paljastivat sen hallinnan, mitä gnostilaiset kutsuivat arkoneiksi.

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Anonyymi00083 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.


Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Anonyymi00084 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)


Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa


Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.


Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Lue lisää

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

-------------------------
Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

MANIPULOINTI ON ERITTÄIN ONNISTUNUT. SE ON NYKYINEN SENSUROITU KRISTINUSKO!

Anonyymi00085 kirjoitti:

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

-------------------------
Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."


"Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

Mikä olisi parempi tapa hallita kansanjoukkoja kuin opettaa heille ikuista kidutusta? Se on toiminut; hindupalstan kristityt terroristi myös levittää tätä saatanallista ikuisen kidutusen oppia uhkailun avulla. He ovat itsekin sen opin uhreja.


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

MANIPULOINTI ON ERITTÄIN ONNISTUNUT. SE ON NYKYINEN SENSUROITU KRISTINUSKO!

Lue lisää

Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Anonyymi00086 kirjoitti:

Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..


https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Lue lisää

https://www.rivalnations.org/censored-bible/


Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!


Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://www.rivalnations.org/censored-bible/


Raamattu, joka sinulla on kotona tai taskussasi, on sensuroitu. Raamatusta, jonka omistat, on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Raamattuun, jonka tunnet, ON LISÄTTY YLIMÄÄRÄISTÄ SISÄLTÖÄ!


Monet Jeesukseen viittaavat profetiat on MUUTETTU TAI POISTETTU. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta niin on tapahtunut.

Lue lisää

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Anonyymi00088 kirjoitti:

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Ratkaisuksi he toivat esiin Konstantinuksen, niin sanotun Konstantinus Suuren. Hän syntyi nimellä Flavius Valerius Aurelius, ja kuten näette, hän oli peräisin Flaviusten dynastiasta. Kaikki Flaviusten ja uusflaviusten dynastian keisarit olivat syntyjään Flaviuksia, joten hänen etunimensä oli Flavius. Hän ottaisi lopulta tehtäväkseen saattaa päätökseen uuden Rooman valtion hallitseman uskonnon.
Vuonna 325 jaa. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen, jossa aikakauden eksoteeriset uskonnolliset johtajat asetettiin hänen mukaansa painostuksen alaisiksi kehittämään Rooman hyväksymä laillinen uskonto, joka sopisi kansanjoukoille. Puhuja sanoo kutsuvansa tätä konstantinolaisuudeksi (Constantinianity), koska hänen mukaansa se ei ollut kristinuskoa. Hänen mielestään kyse oli Konstantinuksen uskonnosta – tai pikemminkin uskonnosta, jonka aikansa todellinen pimeä papisto antoi Konstantinukselle levitettäväksi.
Hän vertaa tätä Anton LaVeyn satanismiin. Hänen mukaansa LaVey ei itse keksinyt modernia satanismia, vaan hänelle annettiin sen taustalla oleva ideologia ja käskettiin koota se kirjaksi suurta yleisöä varten. Samalla tavoin Konstantinus hänen mukaansa sai tehtäväkseen esitellä uusi uskonto pimeiltä okkulttisilta veljiltään.

Konstantinus kokosi kardinaalit ja piispat kirkolliskokoukseen. Puhujan mukaan heitä vartioivat roomalaiset sadanpäälliköt, eikä heillä ollut vapautta poistua. Hän väittää Konstantinuksen sanoneen heille, että heidän oli luotava uskonto, joka kykenisi palauttamaan kansanjoukot mielenhallinnan kautta kuuliaisuuteen, tai he eivät poistuisi huoneesta elävinä.
Näin syntyi hänen mukaansa Rooman hyväksymä valtionuskonto. Nikean kirkolliskokous loi puhujan mukaan nykyisen kristinuskon muodon, jossa Jeesus esitettiin Jumalan Poikana. Hänen väitteensä mukaan juuri tuolloin Jeesukselle annettiin jumalallinen asema: hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka julisti moraalia ja luonnonlakia, vaan Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman aurinkojumalan, paikka. Puhujan mukaan kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Ratkaisuksi he toivat esiin Konstantinuksen, niin sanotun Konstantinus Suuren. Hän syntyi nimellä Flavius Valerius Aurelius, ja kuten näette, hän oli peräisin Flaviusten dynastiasta. Kaikki Flaviusten ja uusflaviusten dynastian keisarit olivat syntyjään Flaviuksia, joten hänen etunimensä oli Flavius. Hän ottaisi lopulta tehtäväkseen saattaa päätökseen uuden Rooman valtion hallitseman uskonnon.
Vuonna 325 jaa. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen, jossa aikakauden eksoteeriset uskonnolliset johtajat asetettiin hänen mukaansa painostuksen alaisiksi kehittämään Rooman hyväksymä laillinen uskonto, joka sopisi kansanjoukoille. Puhuja sanoo kutsuvansa tätä konstantinolaisuudeksi (Constantinianity), koska hänen mukaansa se ei ollut kristinuskoa. Hänen mielestään kyse oli Konstantinuksen uskonnosta – tai pikemminkin uskonnosta, jonka aikansa todellinen pimeä papisto antoi Konstantinukselle levitettäväksi.
Hän vertaa tätä Anton LaVeyn satanismiin. Hänen mukaansa LaVey ei itse keksinyt modernia satanismia, vaan hänelle annettiin sen taustalla oleva ideologia ja käskettiin koota se kirjaksi suurta yleisöä varten. Samalla tavoin Konstantinus hänen mukaansa sai tehtäväkseen esitellä uusi uskonto pimeiltä okkulttisilta veljiltään.

Konstantinus kokosi kardinaalit ja piispat kirkolliskokoukseen. Puhujan mukaan heitä vartioivat roomalaiset sadanpäälliköt, eikä heillä ollut vapautta poistua. Hän väittää Konstantinuksen sanoneen heille, että heidän oli luotava uskonto, joka kykenisi palauttamaan kansanjoukot mielenhallinnan kautta kuuliaisuuteen, tai he eivät poistuisi huoneesta elävinä.
Näin syntyi hänen mukaansa Rooman hyväksymä valtionuskonto. Nikean kirkolliskokous loi puhujan mukaan nykyisen kristinuskon muodon, jossa Jeesus esitettiin Jumalan Poikana. Hänen väitteensä mukaan juuri tuolloin Jeesukselle annettiin jumalallinen asema: hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka julisti moraalia ja luonnonlakia, vaan Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman aurinkojumalan, paikka. Puhujan mukaan kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Lue lisää

kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Anonyymi00090 kirjoitti:

kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Lue lisää

Nikean kirkolliskokouksen kuvauksessa Konstantinus istuu hallitsijana etualalla papin neuvotellessa hänen kanssaan. Puhujan mukaan kirkolliskokous poisti kaiken sellaisen hengellisen tiedon, jota hallitseva luokka piti vaarallisena. Sensuroituihin ajatuksiin kuuluivat esimerkiksi sielu ja jälleensyntyminen useiden elämien aikana. Hänen mukaansa nämä opetukset poistettiin kokonaan pyhistä kirjoituksista, jotta ihmiset eivät edes voisi ajatella, ettei kuolema ole tietoisuuden loppu tai että ihminen voisi oppia useiden elämien kautta. Vallanpitäjät halusivat hänen mukaansa ihmisten uskovan, että elämä on vain yksi mahdollisuus, jonka jälkeen siirrytään lopulliseen tuonpuoleiseen.
Lisäksi poistettiin ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi suora yhteys Luojaan ilman välikäsiä. Sen sijaan uuden valtionuskonnon mukaan ihmisen oli kuljettava papiston kautta päästäkseen Jumalan yhteyteen.
Puhujan mukaan samalla hävitettiin myös jo ennestään olemassa ollut käsitys naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa ja toimia pappeina tai hengellisinä opettajina. Hänen mielestään naiset ovat yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta uusi uskonto perustui patriarkaaliseen vallankäyttöön, joka alisti naiset ja kielsi heiltä papiston jäsenyyden.
Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia. Hän viittaa erityisesti kuuluisaan Roomalaiskirjeen 13. lukuun.
Hän huomauttaa vielä nimen merkityksestä: Roomalaiset. Hänen mukaansa juuri siinä kanonisoitiin ihmisen valta.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Nikean kirkolliskokouksen kuvauksessa Konstantinus istuu hallitsijana etualalla papin neuvotellessa hänen kanssaan. Puhujan mukaan kirkolliskokous poisti kaiken sellaisen hengellisen tiedon, jota hallitseva luokka piti vaarallisena. Sensuroituihin ajatuksiin kuuluivat esimerkiksi sielu ja jälleensyntyminen useiden elämien aikana. Hänen mukaansa nämä opetukset poistettiin kokonaan pyhistä kirjoituksista, jotta ihmiset eivät edes voisi ajatella, ettei kuolema ole tietoisuuden loppu tai että ihminen voisi oppia useiden elämien kautta. Vallanpitäjät halusivat hänen mukaansa ihmisten uskovan, että elämä on vain yksi mahdollisuus, jonka jälkeen siirrytään lopulliseen tuonpuoleiseen.
Lisäksi poistettiin ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi suora yhteys Luojaan ilman välikäsiä. Sen sijaan uuden valtionuskonnon mukaan ihmisen oli kuljettava papiston kautta päästäkseen Jumalan yhteyteen.
Puhujan mukaan samalla hävitettiin myös jo ennestään olemassa ollut käsitys naisten tasa-arvosta miesten kanssa heidän oikeudessaan opettaa hengellistä tietoa ja toimia pappeina tai hengellisinä opettajina. Hänen mielestään naiset ovat yhtä kykeneviä tähän kuin miehetkin, mutta uusi uskonto perustui patriarkaaliseen vallankäyttöön, joka alisti naiset ja kielsi heiltä papiston jäsenyyden.
Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia. Hän viittaa erityisesti kuuluisaan Roomalaiskirjeen 13. lukuun.
Hän huomauttaa vielä nimen merkityksestä: Roomalaiset. Hänen mukaansa juuri siinä kanonisoitiin ihmisen valta.

Lue lisää

Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Nämä olivat hänen mukaansa vain osa niistä esoteerisista opetuksista, jotka sensuroitiin, erityisesti poistamalla kokonainen varhaisten gnostilaisten kirjoitusten kokoelma, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastona.
Mutta tämäkään ei hänen mielestään ollut pahinta. Vakavin isku varhaiselle kristilliselle filosofialle annettiin hänen mukaansa silloin, kun pyhiin kirjoituksiin lisättiin täysin vääriä kohtia.

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Todellinen tie vapauteen perustuu hänen mukaansa tietämiseen, ei uskomiseen. Dogmit, usko ja pelkkä uskominen ovat hänen mielestään vääristyneen kristinuskon tunnusmerkkejä.


Hän toteaa, ettei käy tässä yhteydessä läpi koko astroteologiaa, koska aihe on liian laaja. Sen sijaan hän selittää lyhyesti, kuinka Jeesus hänen mukaansa edustaa Aurinkoa ristillä.
Hän osoittaa kristillistä ristisymbolia ja sanoo sen kuvaavan Aurinkoa eläinradan ristillä. Aurinko kulkee eläinradan ympäri kevätpäiväntasauksesta kesäpäivänseisaukseen, jolloin sen voima on suurimmillaan. Sieltä se alkaa hänen mukaansa laskea syyspäiväntasaukseen ja edelleen talvipäivänseisaukseen, jolloin Aurinko "kuolee ristille". Pohjoisella pallonpuoliskolla tämä on Auringon heikoin hetki.
Sen jälkeen Aurinko "nousee kuolleista". Se palaa hänen mukaansa eteläisen pallonpuoliskon "haudasta" takaisin pohjoiselle juuri pääsiäisen aikaan eli ensimmäisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina kevätpäiväntasauksen jälkeen. Hän liittää tähän myös Kuun, jota hän kutsuu kuujumalattareksi. Hänen mukaansa kuujumalatar – Pyhä Henki tai jumalallinen äiti Maria – synnyttää aurinkojumalan. Tämän jälkeen Aurinko kohoaa jälleen kohti kesäpäivänseisausta ja saavuttaa suurimman voimansa.
Äänestä

Anonyymi00094 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Todellinen tie vapauteen perustuu hänen mukaansa tietämiseen, ei uskomiseen. Dogmit, usko ja pelkkä uskominen ovat hänen mielestään vääristyneen kristinuskon tunnusmerkkejä.


Hän toteaa, ettei käy tässä yhteydessä läpi koko astroteologiaa, koska aihe on liian laaja. Sen sijaan hän selittää lyhyesti, kuinka Jeesus hänen mukaansa edustaa Aurinkoa ristillä.
Hän osoittaa kristillistä ristisymbolia ja sanoo sen kuvaavan Aurinkoa eläinradan ristillä. Aurinko kulkee eläinradan ympäri kevätpäiväntasauksesta kesäpäivänseisaukseen, jolloin sen voima on suurimmillaan. Sieltä se alkaa hänen mukaansa laskea syyspäiväntasaukseen ja edelleen talvipäivänseisaukseen, jolloin Aurinko "kuolee ristille". Pohjoisella pallonpuoliskolla tämä on Auringon heikoin hetki.
Sen jälkeen Aurinko "nousee kuolleista". Se palaa hänen mukaansa eteläisen pallonpuoliskon "haudasta" takaisin pohjoiselle juuri pääsiäisen aikaan eli ensimmäisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina kevätpäiväntasauksen jälkeen. Hän liittää tähän myös Kuun, jota hän kutsuu kuujumalattareksi. Hänen mukaansa kuujumalatar – Pyhä Henki tai jumalallinen äiti Maria – synnyttää aurinkojumalan. Tämän jälkeen Aurinko kohoaa jälleen kohti kesäpäivänseisausta ja saavuttaa suurimman voimansa.
Äänestä

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Lopuksi hän siirtyy Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen -maalaukseen. Hänen mukaansa da Vinci kätki siihen astroteologisen kertomuksen. Jeesus edustaa Aurinkoa maalauksen keskellä. Oikealla puolella on valon vuodenaika, jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla, ja vasemmalla pimeän vuodenaika, jolloin Aurinko on eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetuslapset on hänen mukaansa jaettu neljään kolmen hengen ryhmään, jotka symboloivat vuoden neljää vuodenaikaa ja kunkin kolmen kuukauden jaksoa: kevättä ja kesää valoisalla puoliskolla sekä syksyä ja talvea "kuoleman vuodenaikana", jolloin kasvit eivät kasva pohjoisella pallonpuoliskolla.
Puhujan mukaan da Vinci kätki tämän ja paljon muuta symboliikkaa maalaukseen. Hän kuvailee da Vinciä loistavaksi tutkijaksi, taiteilijaksi ja keksijäksi, joka osasi ilmaista ajatuksiaan symbolien kautta. Hänen mukaansa kaikki tämä on nähtävissä niille, joilla on tietoisuus tulkita symbolit.
Lopuksi hän toteaa, että muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

https://www.ucg.org/booklet/god-trinity/how-ancient-trinitarian-gods-influenced-adoption-trinity

Kuinka muinaiset kolminaisuusjumalat vaikuttivat kolminaisuuden hyväksymiseen

Anonyymi00098 kirjoitti:

https://www.ucg.org/booklet/god-trinity/how-ancient-trinitarian-gods-influenced-adoption-trinity

Kuinka muinaiset kolminaisuusjumalat vaikuttivat kolminaisuuden hyväksymiseen

Lue lisää

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Hän jatkaa, että kristilliset profetiat kertovat Antikristuksesta – väärästä Kristuksen esiintyjästä, joka tulee maailman loppuaikoina eksyttämään koko maailman. Hänen mukaansa oikein ymmärrettynä tämä ei tarkoita yhtä yksittäistä henkilöä, vaan ihmisiä, jotka virheellisesti väittävät ilmentävänsä Kristusta ja hänen ihanteitaan. Todellinen Antikristus ei hänen mukaansa ole yksi ihminen, vaan tapa ajatella, tuntea ja toimia.
Hän väittää lisäksi, että nykyajan vääristynyt kristillisyys on hänen näkemyksensä mukaan toteuttanut tämän petoksen, koska se hänen mukaansa kauppaa sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, mutta jolla ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Lopuksi hän toteaa, että nykyään suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää hänen mukaansa todellisuudessa Antikristusta.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Lue lisää

Nykyajan kristillisyys on hänen mukaansa saattanut tämän suuren petoksen täyttymykseensä, koska se hänen väitteensä mukaan kaupittelee sellaista, mitä se kutsuu Kristus-tietoisuudeksi, vaikka sillä ei hänen mielestään ole mitään tekemistä aidon Kristus-tietoisuuden kanssa. Hänen mukaansa suurin osa niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ilmentää todellisuudessa Kristus-tietoisuuden vastakohtaa. Hän käyttää tästä hyvin halventavaa ilmaisua ja väittää, että tällaiset "vale-kristityt" ovat todellinen Antikristus.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Lopuksi hän siirtyy Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen -maalaukseen. Hänen mukaansa da Vinci kätki siihen astroteologisen kertomuksen. Jeesus edustaa Aurinkoa maalauksen keskellä. Oikealla puolella on valon vuodenaika, jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla, ja vasemmalla pimeän vuodenaika, jolloin Aurinko on eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetuslapset on hänen mukaansa jaettu neljään kolmen hengen ryhmään, jotka symboloivat vuoden neljää vuodenaikaa ja kunkin kolmen kuukauden jaksoa: kevättä ja kesää valoisalla puoliskolla sekä syksyä ja talvea "kuoleman vuodenaikana", jolloin kasvit eivät kasva pohjoisella pallonpuoliskolla.
Puhujan mukaan da Vinci kätki tämän ja paljon muuta symboliikkaa maalaukseen. Hän kuvailee da Vinciä loistavaksi tutkijaksi, taiteilijaksi ja keksijäksi, joka osasi ilmaista ajatuksiaan symbolien kautta. Hänen mukaansa kaikki tämä on nähtävissä niille, joilla on tietoisuus tulkita symbolit.
Lopuksi hän toteaa, että muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

Lue lisää

Piso-suku alkoi rakentaa uutta valtionuskontoa, jonka tarkoituksena oli hallita ihmisten ajattelua ja tukahduttaa hallitsevaa luokkaa vastaan kasvava kapinahenki. Hänen mukaansa tämä uskonto suunniteltiin lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, HERÄTTÄMÄÄN PELKOA HELVETISTÄ sekä opettamaan alistumista korostavaa filosofiaa


TAVOITTEENA OLI MURSKATA KASVAVA TIETOISUUDEN HERÄÄMINEN LOPULLISESTI.

Anonyymi00044
2026-08-12 11:42:46
UUSI

Anonyymi00043 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt

teksti täältä:

Kun verilöyly oli ohi, risti liehui ylpeänä tuulessa Jerusalemin yllä.

Tiedon vuoksi voisimme pysähtyä hetkeksi ja kysyä, mistä Hitler (20. vuosisadan mies) sai idean, että hän voisi kansanmurhata kokonaisen kansanryhmän?

No, hän ei saanut tällaisia ajatuksia hinduilta tai buddhalaisilta, mutta kristinusko on ollut kansanmurhaajien käyntikortti lähes 700 vuoden ajan.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

Anonyymi00112 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

Lue lisää

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.

Lue lisää

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin.

Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin.
Kaikki sellainen on oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,

Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?


Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

Tämä vaihe on jo ohitettu.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin.

Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin.
Kaikki sellainen on oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,

Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?


Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

Tämä vaihe on jo ohitettu.

Lue lisää

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Lue lisää

"Hän ennusti Ukrainan vallankumouksen, hän ennusti, että Kiina valtaa maailman markkinoidensa avulla. Hän ennusti, koska hän on Trikalagya, hän näkee ajan läpi."

Vedat ennustivat tällaisia asioita tuhansia vuosia sitten, ja kristityt väittävät, että Vedat ovat peräisin luolista, oopiumiluolista. Miten ne siis voisivat ennustaa nykyajan tapahtumia luolissa, ja sitä paitsi Vedat ovat täynnä tiedettä, olivatko luolamiehet silloin yhtä älykkäitä kuin nykyajan tiedemiehet?

Kristityn on liian vaikea myöntää, että Vedat ovat superälykkäitä, yli-älyllisiä ja että näin pitkälle edennyt tiede olisi voitu aikaansaada ”luolissa”, joissa kristityn mukaan Vedat ”keksittiin”.

Vedat ovat täynnä tiedettä, johon vasta nykyajan tiedemiehet ovat vähitellen pääsemässä kiinni.

Kristitylle tämä on sietämätöntä, eikä siitä pääse yli millään.

Anonyymi00116 kirjoitti:

"Hän ennusti Ukrainan vallankumouksen, hän ennusti, että Kiina valtaa maailman markkinoidensa avulla. Hän ennusti, koska hän on Trikalagya, hän näkee ajan läpi."

Vedat ennustivat tällaisia asioita tuhansia vuosia sitten, ja kristityt väittävät, että Vedat ovat peräisin luolista, oopiumiluolista. Miten ne siis voisivat ennustaa nykyajan tapahtumia luolissa, ja sitä paitsi Vedat ovat täynnä tiedettä, olivatko luolamiehet silloin yhtä älykkäitä kuin nykyajan tiedemiehet?

Kristityn on liian vaikea myöntää, että Vedat ovat superälykkäitä, yli-älyllisiä ja että näin pitkälle edennyt tiede olisi voitu aikaansaada ”luolissa”, joissa kristityn mukaan Vedat ”keksittiin”.

Vedat ovat täynnä tiedettä, johon vasta nykyajan tiedemiehet ovat vähitellen pääsemässä kiinni.

Kristitylle tämä on sietämätöntä, eikä siitä pääse yli millään.

Lue lisää

Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

-----------------------




Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

-----------------------




Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.

Samalla tavalla tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.

Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä tietoa.

Lue lisää

Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.

JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.


USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.



Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Tämä on varsin ainutlaatuinen näkökulma hindulaisuuteen, koska Jumala on yksi, mutta Hän voi ilmentyä miljardeissa eri muodoissa ja ja eri nimillä SAMANAIKAISESTI!. Siksi ulkopuolinen voi helposti saada vaikutelman, että hindut palvovat monia eri jumalia.

Tämä onkin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä Intiaan tulevien keskuudessa: ”Hindut palvovat monia jumalia.”

Kyse ei kuitenkaan ole monien itsenäisten jumalien palvonnasta, vaan yhden korkeimman Jumalan eri ilmenemismuotojen ymmärtämisestä. Jumalan eri muodot edustavat Hänen rajattomia ominaisuuksiaan ja tehtäviään.

Puolijumalien (devojen) palvonta on eri asia, koska puolijumalat, joita on 33 miljoonaa ovat Jumalan alaisia olentoja, joilla on omat tehtävänsä maailmankaikkeuden ylläpidossa, mutta he eivät ole Korkein Jumala eivätkä samalla tasolla kuin Hän.

Tosin Intiassa palvotaan myös puolijumlia.
JOS JOKU PALVOO UNIVERSUMIN LUOJAA, PALVOO PUOLIJUMALAA, EI JUMALAA
JOS KRISTITYT PALVOVAT MAAILMAN LUOJAA, HE PALVOVAT PUOLIJUMALAA, ARKKITEHTIA, BRAHMAA, EIVÄT JUMALAA, MUTTA HE EIVÄT ITSE TIEDÄ SITÄ, MUTTA TOISAALTA BRAHMALLA EI OLE KRISTINUSKON VANHAN TESTAMENTIN JUMALAN VILLÄ LUONNETTA, JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU.

JOTEN KYSEESSÄ ON JOKU MUU - PAHIS.


USEISSA USKONNOISSA PALVOTAAN TOISSIJAISTA MAAILMAN LUOJAA, JOKA EI OLE JUMALA VAAN PUOLIJUMALA.



Ihmiset usein ei ymmärrä, että he palvovat puolijumalia, ei Jumalaa.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Anonyymi00120 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO
Väite, että Veda olisi uskonto, osoittaa vedalaisen tietoperinteen käsitteellisen ja historiallisen kontekstin puutteellista tuntemusta. Ennen kuin väittää Vedan olevan uskonto, olisi syytä perehtyä siihen, mitä Veda käsitteellisesti ja historiallisesti tarkoittaa. Ilman riittävää ymmärrystä vedalaisesta tietoperinteestä tällainen väite perustuu virheelliseen yleistykseen kuin asiaan perehtyneeseen arvioon.
Vedat edustavat kokonaisvaltaista sivilisaatio- ja kulttuuriperintöä, eivät pelkästään uskonnollista traditiota. Niissä uskonnollisiksi luokiteltavat aiheet muodostavat vain pienen osan koko vedalaisesta tietokokonaisuudesta, alle 10 %, kun taas yli 90 % käsittelee filosofiaa (darśana), tiedon teoriaa (pramāṇa), tiedettä jne.
Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaalin luonteen.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

Vedat ei ole rinnastettavissa nykyajan uskonto-käsitteeseen eikä institutionaalisiin uskontojärjestelmiin. Sana Veda (वेद) merkitsee kirjaimellisesti "tietoa" ja juontuu sanskritin verbijuuresta vid – "tietää". Veda edustaa ensisijaisesti laajaa tietoperinnettä (vidyā), ei uskonnollista järjestelmää nykyisessä merkityksessä.
Vedalainen traditio muodostaa yhden vanhikmman yhtäjaksoisesti säilyneistä kulttuurisivilisaatioista ja tiedollisista perinteistä. Se käsittää laajan kokonaisuuden, joka sisältää filosofista analyysiä, kieltä ja kielioppia, logiikkaa, matematiikkaa, tähtitieteellisiä havaintoja, luonnon järjestyksen tarkastelua, yhteiskunnallista ajattelua, estetiikkaa sekä tietoisuuden, mielen systemaattista tutkimusta,jne.
Vedalaisen tietoperinteen tavoitteena ei ole uskon tai dogmien omaksuminen, vaan todellisuuden tutkiminen, tiedon hankkiminen sekä luonnon ja tietoisuuden periaatteiden ymmärtäminen. Tieto nähdään kokonaisuutena, jossa ulkoisen maailman empiirinen havainnointi ja ihmisen sisäisen kokemuksen tutkiminen muodostavat yhtenäisen epistemologisen kokonaisuuden.
Vedalainen tietojärjestelmä (sarva-vidyā) kattaa useita toisiaan täydentäviä tiedonaloja, kuten:
darśana – filosofinen tutkimus ja todellisuuden systemaattinen analyysi;dharma – eettinen, yhteiskunnallinen ja kosmiseen järjestykseen perustuva toimintaperiaate;manas ja antaḥkaraṇa – mielen, kognition ja psykologisten prosessien tutkimus;cit ja caitanya – tietoisuuden ja subjektiivisen kokemuksen luonteen tarkastelu;ṛta – universaalin luonnonjärjestyksen ja kosmisen lain käsite;prakṛti – luonnon ja aineellisen todellisuuden perusrakenne;vijñāna – analyyttinen, systemaattinen ja erittelevä tieto;vidyā – kokonaisvaltainen ymmärrys ja tietämys.
Vedalaisessa epistemologiassa tiedon hankkiminen perustuu systemaattiseen tutkimukseen (vicāra), rationaaliseen päättelyyn (yukti), havaintoon (pratyakṣa), loogiseen inferenssiin (anumāna) sekä luotettuun tiedonvälitykseen (śabda-pramāṇa). Näitä tarkastellaan toisiaan täydentävinä tiedon lähteinä.
Vedalaisessa perinteessä tieto ei rajoitu yksinomaan luonnonilmiöiden tarkasteluun, vaan siihen sisältyy myös tietoisuuden, kokemuksen, kognition ja olemassaolon perustavanlaatuisten kysymysten systemaattinen tutkimus. Tästä syystä vedalainen traditio voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena sivilisaation tietoperinteenä, jossa filosofia, luonnon tutkimus, kielitiede, matematiikka, fysiikka, yhteiskunnallinen ajattelu, etiikka sekä tietoisuustutkimus muodostavat yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden.
Veda ei näin ollen ole vain uskonnollisten tekstien kokoelma, vaan laaja kulttuurisivilisaation tietokorpus, jonka tavoitteena on ymmärtää todellisuuden rakennetta, luonnon järjestystä, ihmisen tietoisuutta sekä tiedon eri ulottuvuuksia. Vedalaisessa näkökulmassa tiede, filosofia, kulttuuri ja yhteiskunnallinen ajattelu eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan saman tietoperinteen keskenään vuorovaikutteisia osa-alueita.

Lue lisää

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Kaikki tieto on jo olemassa Vedoissa. Kaikki uusi on unohdettua vanhaa. Nykyajan tutkijat ovat alkaneet päästä vähitellen Vedojen tiedon jäljille, ja todistavat niiden universaaliuden.
Vedojen tiedot ja astronomiset mittasuhteet jne. ovat niin tarkkoja, että erot nykyaikaisiin mittauksiin ovat vain millimetrien tai muiden hyvin pienten mittaerojen luokkaa, tai täsmälleen samat.

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Vedalaisissa teksteissä puhutaan DNA:sta ja kloonauksesta.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.

VEDA TEKSTEISSÄ:

Vesivoiman tuotantoa kuvataan jakeessa purusha sukta. Monet ihmiset laulavat tätä joka päivää. Mutta heillä ei ehkä ole aavistustakaan siitä. Se on tehty niin erityisellä salaustekniikalla nimeltä Katapayadi Sankhya'. Vain ne, joilla on kokemusta sanojen ja lauseiden pilkkomisesta (parsing) eri tavalla kuin mitä tavallisessa kielioppitunnissa opetetaan, voivat ymmärtää ne.Tämä on tehty immateriaalioikeuksien suojelemiseksi.


Samoin Sri Rudram -jakeessa on tietoa DNA-ketjusta, joka on keskeisessä asemassa kasvumme, lisääntymisemme, terveytemme ja älykkyytemme kannalta.


... numeroina, ensin parittomina numeroina 1-33 ja sitten 4:n kertalukuina 4-48. Nämä numerot edustavat DNA:n typpisiä emäspareja. Ensimmäinen joukko viittaa 33000 mitokondriaaliseen emäspariin. Toinen joukko tarkoittaa 48 miljoonaa ydinaineen emäsparia. Tätä slokaa lausumalla ihminen rukoilee itse asiassa ihmisen hyvinvoinnin säilymisen ja ihmiselämän kehittymisen puolesta.


Aryabhatta on ilmaissut ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen π:n arvon Aryabhatiyamissaan vuonna 499 jKr:


Hän on ottanut mallia Rigvedan shlokasta, jossa piin arvo on kirjoitettu 32 desimaalin tarkkuudella.


Algebra, neliöjuuret, aikakäsitteet, arkkitehtuuri, maailmankaikkeuden rakenne, metallurgia ja jopa ilmailu löytyivät ensin Vedoista, kulkeutuivat Eurooppaan arabimaiden kautta ja esitettiin myöhemmin länsimaisen maailman tiedemiesten keksintöinä.

- Plastiikkakirurgia - Sushruta-samhita;
- Kromosomien yhdistyminen tsygootissa - Srimad-Bhagavatam;
- Sikiön sydämenlyönnit raskauden 2. kuussa - Aitareya upanishad, Srimad-Bhagavatam;
- Keinohedelmöitys- Mahabharata;
- Mikro-organismit - Mahabharata;
- Tietoisuus kasveissa - Kaikki Veda-kirjallisuus;
- Unen luonteen tutkiminen - Prashna- Upanishad, Yoga-sutrat;
- Valon nopeus - Rig-Veda, Sayanbhashya;
- Saturnuksen takana olevat planeetat - Mahabharata;
- Ilma-alukset ja avaruusmatkailu - Rig-Veda, Ramayana, Mahabharata;
- Painovoima - Prashna Upanishad;
- Ultravioletti- ja infrapunaspektri - Mundaka upanishad;
- Valoa nopeammin liikkuvat esineet - Mundaka upanishad;
- Ydinaseet - Mahabharata, Srimad-Bhagavatam;
- Mustat aukot - Mundaka Upanishad;
- Subatomiset hiukkaset - Srimad-Bhagavatam;
- Äänen käyttö tuhoamiseen - Mahabharata
(”vajra-astra”);


Lait, joiden mukaan koko maailma elää, on esitetty yksityiskohtaisesti tärkeimmissä Veda-teksteissä.

Lue lisää

VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA- VÄÄRÄ EGO


Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.

Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.

Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.

Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.

Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.

Anonyymi00122 kirjoitti:

VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA- VÄÄRÄ EGO


Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.

Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.

Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.

Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.

Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Anonyymi00123 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Lue lisää

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


Dogmaattinen kristillinen oppijärjestelmä voidaan tutkia hegemonisena ideologiana, joka legitimoi olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita esittämällä ne osana jumalallista järjestystä ja moraalista kosmosta. Erityisesti yhteiskunnan alempien luokkien näkökulmasta uskonnollinen etiikka korosti nöyryyttä, kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja maallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, samalla kun oikeudenmukaisuuden toteutuminen siirrettiin tuonpuoleiseen todellisuuteen. Tällainen ajattelurakenne saattoi vähentää välitöntä motivaatiota kyseenalaistaa tai vastustaa vallitsevia yhteiskunnallisia hierarkioita, koska kärsimykselle annettiin transsendentti merkitys ja tulevaisuuteen siirretty palkkio. Joten kristinusko ei ollut ainoastaan uskonnollinen oppijärjestelmä vaan myös kulttuurinen ja poliittinen instituutio, joka osallistui sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen ohjaamalla yksilöiden moraalista tietoisuutta, käyttäytymistä ja käsityksiä oikeutetusta vallasta. Tällöin kristinuskonnollinen maailmankuva voidaan ymmärtää mekanismina, joka kanavoi tietoisuuden kehittymisen myötä syntyviä kriittisiä ja kapinallisia impulsseja pois yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti yksilöllistä moraalista itsensä kehittämistä ja ”pelastuksen” tavoittelua.

Anonyymi00124 kirjoitti:

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


Dogmaattinen kristillinen oppijärjestelmä voidaan tutkia hegemonisena ideologiana, joka legitimoi olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita esittämällä ne osana jumalallista järjestystä ja moraalista kosmosta. Erityisesti yhteiskunnan alempien luokkien näkökulmasta uskonnollinen etiikka korosti nöyryyttä, kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja maallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, samalla kun oikeudenmukaisuuden toteutuminen siirrettiin tuonpuoleiseen todellisuuteen. Tällainen ajattelurakenne saattoi vähentää välitöntä motivaatiota kyseenalaistaa tai vastustaa vallitsevia yhteiskunnallisia hierarkioita, koska kärsimykselle annettiin transsendentti merkitys ja tulevaisuuteen siirretty palkkio. Joten kristinusko ei ollut ainoastaan uskonnollinen oppijärjestelmä vaan myös kulttuurinen ja poliittinen instituutio, joka osallistui sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen ohjaamalla yksilöiden moraalista tietoisuutta, käyttäytymistä ja käsityksiä oikeutetusta vallasta. Tällöin kristinuskonnollinen maailmankuva voidaan ymmärtää mekanismina, joka kanavoi tietoisuuden kehittymisen myötä syntyviä kriittisiä ja kapinallisia impulsseja pois yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti yksilöllistä moraalista itsensä kehittämistä ja ”pelastuksen” tavoittelua.

Lue lisää

Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Lue lisää

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00126 kirjoitti:

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Lue lisää

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Lue lisää

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Lue lisää

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Lue lisää

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Anonyymi00132 kirjoitti:

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Lue lisää

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

Miksi muutate lähetyskäskyä
Anonyymi-ap
2026-07-12 19:49:12

Kauhudramaturgi kirjoiiti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."

Vastaus:

Myös sinut tuomitaan siitä, että olet tehnyt kristinuskosta vielä vastenmielisemmän kuin se alun perin oli. Jumala ei käske ketään kääntymään väkisin.


Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.

Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.

Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.

Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Miksi muutate lähetyskäskyä
Anonyymi-ap
2026-07-12 19:49:12

Kauhudramaturgi kirjoiiti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."

Vastaus:

Myös sinut tuomitaan siitä, että olet tehnyt kristinuskosta vielä vastenmielisemmän kuin se alun perin oli. Jumala ei käske ketään kääntymään väkisin.


Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.

Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.

Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.

Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.

Lue lisää

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."

Myös sinut tuomitaan siitä, että olet tehnyt kristinuskosta vielä vastenmielisemmän kuin se alun perin oli. Jumala ei käske ketään kääntymään väkisin.


Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.

Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.

Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.

Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.




Käskikö Jeesus todella käännyttää samoja ihmisiä miljoonia kertoja toistamalla samaa asiaa? Eikö yksi tai kaksi kertaa riitä? Jos olet kristitty, miksi et seuraa Jeesuksen käskyjä? Hän ei käskenyt käännyttää samoja ihmisiä loputtomasti toistamalla samaa entisille kristityille! Käskikö hän sinua sabotoimaan kristillistä uskoa niin, että siitä tulisi vastenmielinen? Käskikö Jeesus pakottamaan miljoonia kertoja toistamalla samaa, niin kauan, kunnes hindut alkavat oksentaa inhosta?

Anonyymi00135 kirjoitti:

"MUISTA: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Näin on määrätty ja on syytä totella Jumalaa."

Myös sinut tuomitaan siitä, että olet tehnyt kristinuskosta vielä vastenmielisemmän kuin se alun perin oli. Jumala ei käske ketään kääntymään väkisin.


Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.

Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.

Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.

Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.




Käskikö Jeesus todella käännyttää samoja ihmisiä miljoonia kertoja toistamalla samaa asiaa? Eikö yksi tai kaksi kertaa riitä? Jos olet kristitty, miksi et seuraa Jeesuksen käskyjä? Hän ei käskenyt käännyttää samoja ihmisiä loputtomasti toistamalla samaa entisille kristityille! Käskikö hän sinua sabotoimaan kristillistä uskoa niin, että siitä tulisi vastenmielinen? Käskikö Jeesus pakottamaan miljoonia kertoja toistamalla samaa, niin kauan, kunnes hindut alkavat oksentaa inhosta?

Lue lisää

Jos Jeesuksen käsky olisi ollut: "Palatkaa samaan taloon niin kauan, että asukkaat väsyvät", Matteus 10:14 olisi tarpeeton. Mutta sitä Jeesus ei sanonut.

Hän sanoi: **"Lähtekää."**

Kuinka monta kertaa tämä käsky pitää lukea ihmiselle, joka vaatii muita kuuntelemaan Raamattua mutta ohittaa juuri sen kohdan, joka koskee häntä itseään?

Ehkä ongelma ei ole siinä, etteivät entiset kristityt tunne Raamattua.

Ehkä ongelma on siinä, että jotkut julistajat eivät tunne sitä kohtaa, jossa heidän olisi pitänyt sulkea Raamattu, pudistaa tomu jaloistaan ja jatkaa matkaa.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Jos Jeesuksen käsky olisi ollut: "Palatkaa samaan taloon niin kauan, että asukkaat väsyvät", Matteus 10:14 olisi tarpeeton. Mutta sitä Jeesus ei sanonut.

Hän sanoi: **"Lähtekää."**

Kuinka monta kertaa tämä käsky pitää lukea ihmiselle, joka vaatii muita kuuntelemaan Raamattua mutta ohittaa juuri sen kohdan, joka koskee häntä itseään?

Ehkä ongelma ei ole siinä, etteivät entiset kristityt tunne Raamattua.

Ehkä ongelma on siinä, että jotkut julistajat eivät tunne sitä kohtaa, jossa heidän olisi pitänyt sulkea Raamattu, pudistaa tomu jaloistaan ja jatkaa matkaa.

Lue lisää

Sitten hän alkoi kutsua uskollisuudeksi sitä, että hän teki juuri päinvastoin kuin hänen Mestarinsa käski.

Hän sanoi puolustavansa evankeliumia, mutta ei huomannut puolustavansa omaa kyvyttömyyttään hyväksyä sanaa **"ei"**. Jokainen torjunta muuttui hänen silmissään merkiksi siitä, että painostusta piti lisätä. Mitä selvempi kielteinen vastaus, sitä äänekkäämpi saarna.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Sitten hän alkoi kutsua uskollisuudeksi sitä, että hän teki juuri päinvastoin kuin hänen Mestarinsa käski.

Hän sanoi puolustavansa evankeliumia, mutta ei huomannut puolustavansa omaa kyvyttömyyttään hyväksyä sanaa **"ei"**. Jokainen torjunta muuttui hänen silmissään merkiksi siitä, että painostusta piti lisätä. Mitä selvempi kielteinen vastaus, sitä äänekkäämpi saarna.

Lue lisää

Ongelma ei ole siinä, etteivät entiset kristityt tunne Raamattua.

Ongelma on siinä, että kaikkein äänekkäimmät julistajat hyppäävät aina sen jakeen yli, joka koskee heitä itseään.

He osaavat ulkoa lähetyskäskyn.

Mutta unohtavat sen kohdan, jossa Jeesus sanoo:

*"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."*

He vaativat muita tottelemaan Raamattua,

mutta eivät suostu tottelemaan sitä kohtaa,

joka käskee heitä lopettamaan.
Anonyymi00010
2026-07-12 19:52:53
UUSI

Anonyymi00138 kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä, etteivät entiset kristityt tunne Raamattua.

Ongelma on siinä, että kaikkein äänekkäimmät julistajat hyppäävät aina sen jakeen yli, joka koskee heitä itseään.

He osaavat ulkoa lähetyskäskyn.

Mutta unohtavat sen kohdan, jossa Jeesus sanoo:

*"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."*

He vaativat muita tottelemaan Raamattua,

mutta eivät suostu tottelemaan sitä kohtaa,

joka käskee heitä lopettamaan.
Anonyymi00010
2026-07-12 19:52:53
UUSI

Lue lisää

Ongelma ei ole siinä, etteivät entiset kristityt tuntisi Raamattua.

He tuntevat sen niin hyvin, että tunnistavat myös ne kohdat, jotka jotkut julistajat jättävät järjestelmällisesti lukematta.

Lähetyskäsky muistetaan ulkoa.

Mutta heti kun vastaan tulee Jeesuksen sanat:

*"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."*

alkaa merkillinen hengellinen muistinmenetys.

Yhtäkkiä jae ei enää kelpaakaan.

Se korvataan omalla versiolla:

*"Palatkaa samaan oveen uudelleen ja uudelleen, kunnes toinen väsyy, luovuttaa tai sulkee korvansa."*

Sitä Jeesus ei kuitenkaan koskaan sanonut.

Ironista kyllä, kaikkein äänekkäimmin Raamatun erehtymättömyyttä puolustavat voivat olla ensimmäisiä sivuuttamaan sen kohdan, joka rajoittaa heidän omaa toimintaansa.

He vaativat muita tottelemaan Jumalan sanaa.

Mutta kun Jumalan sana käskee heitä lopettamaan, lähtemään ja kunnioittamaan torjuntaa,

he alkavat totella omaa tahtoaan.

Siinä hetkessä he eivät enää puolusta Raamattua.

He korjaavat sitä.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä, etteivät entiset kristityt tuntisi Raamattua.

He tuntevat sen niin hyvin, että tunnistavat myös ne kohdat, jotka jotkut julistajat jättävät järjestelmällisesti lukematta.

Lähetyskäsky muistetaan ulkoa.

Mutta heti kun vastaan tulee Jeesuksen sanat:

*"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."*

alkaa merkillinen hengellinen muistinmenetys.

Yhtäkkiä jae ei enää kelpaakaan.

Se korvataan omalla versiolla:

*"Palatkaa samaan oveen uudelleen ja uudelleen, kunnes toinen väsyy, luovuttaa tai sulkee korvansa."*

Sitä Jeesus ei kuitenkaan koskaan sanonut.

Ironista kyllä, kaikkein äänekkäimmin Raamatun erehtymättömyyttä puolustavat voivat olla ensimmäisiä sivuuttamaan sen kohdan, joka rajoittaa heidän omaa toimintaansa.

He vaativat muita tottelemaan Jumalan sanaa.

Mutta kun Jumalan sana käskee heitä lopettamaan, lähtemään ja kunnioittamaan torjuntaa,

he alkavat totella omaa tahtoaan.

Siinä hetkessä he eivät enää puolusta Raamattua.

He korjaavat sitä.

Lue lisää

*"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."*

alkaa merkillinen hengellinen muistinmenetys.

Yhtäkkiä jae ei enää kelpaakaan.

Se korvataan omalla versiolla:

*"Palatkaa samaan oveen uudelleen ja uudelleen, kunnes toinen väsyy, luovuttaa tai sulkee korvansa."*

Sitä Jeesus ei kuitenkaan koskaan sanonut.



Ironista kyllä, kaikkein äänekkäimmin Raamatun erehtymättömyyttä puolustavat voivat olla ensimmäisiä sivuuttamaan sen kohdan, joka rajoittaa heidän omaa toimintaansa.

He vaativat muita tottelemaan Jumalan sanaa.

Mutta kun Jumalan sana käskee heitä lopettamaan, lähtemään ja kunnioittamaan torjuntaa,

he alkavat totella omaa tahtoaan.

Siinä hetkessä he eivät enää puolusta Raamattua.

He korjaavat sitä.

Anonyymi00140 kirjoitti:

*"Jos eivät ota teitä vastaan... pudistakaa tomu jaloistanne."*

alkaa merkillinen hengellinen muistinmenetys.

Yhtäkkiä jae ei enää kelpaakaan.

Se korvataan omalla versiolla:

*"Palatkaa samaan oveen uudelleen ja uudelleen, kunnes toinen väsyy, luovuttaa tai sulkee korvansa."*

Sitä Jeesus ei kuitenkaan koskaan sanonut.



Ironista kyllä, kaikkein äänekkäimmin Raamatun erehtymättömyyttä puolustavat voivat olla ensimmäisiä sivuuttamaan sen kohdan, joka rajoittaa heidän omaa toimintaansa.

He vaativat muita tottelemaan Jumalan sanaa.

Mutta kun Jumalan sana käskee heitä lopettamaan, lähtemään ja kunnioittamaan torjuntaa,

he alkavat totella omaa tahtoaan.

Siinä hetkessä he eivät enää puolusta Raamattua.

He korjaavat sitä.

Lue lisää

Ongelma alkaa siinä hetkessä, kun Raamatun sana ei enää sovi heidän tavoitteeseensa.

Silloin tapahtuu merkillinen ihme:

Raamattu muuttuu täydellisestä ohjeesta luonnokseksi, jota pitää hieman "parantaa".

Se kohta, joka käskee pudistamaan tomun jaloista ja jatkamaan matkaa, jää sivuun.

Sen tilalle kirjoitetaan uusi jae:

*"Jos he eivät kuuntele, toistakaa niin kauan, miljardeja kertoja uudelleen, kunnes he murtuvat"*

Mutta sitä jaetta ei löydy Raamatusta.

Se löytyy vain ihmisen omasta tahdosta.

He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.

Kun Raamatun täytyy muuttua, jotta ihminen voi jatkaa omaa suunnitelmaansa, kysymys ei enää ole siitä, noudatetaanko sanaa.

Kysymys on siitä, kuka lopulta määrää:

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Ongelma alkaa siinä hetkessä, kun Raamatun sana ei enää sovi heidän tavoitteeseensa.

Silloin tapahtuu merkillinen ihme:

Raamattu muuttuu täydellisestä ohjeesta luonnokseksi, jota pitää hieman "parantaa".

Se kohta, joka käskee pudistamaan tomun jaloista ja jatkamaan matkaa, jää sivuun.

Sen tilalle kirjoitetaan uusi jae:

*"Jos he eivät kuuntele, toistakaa niin kauan, miljardeja kertoja uudelleen, kunnes he murtuvat"*

Mutta sitä jaetta ei löydy Raamatusta.

Se löytyy vain ihmisen omasta tahdosta.

He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.

Kun Raamatun täytyy muuttua, jotta ihminen voi jatkaa omaa suunnitelmaansa, kysymys ei enää ole siitä, noudatetaanko sanaa.

Kysymys on siitä, kuka lopulta määrää:

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua.

Lue lisää

He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.

Kun Raamatun täytyy muuttua, jotta ihminen voi jatkaa omaa suunnitelmaansa, kysymys ei enää ole siitä, noudatetaanko sanaa.

Kysymys on siitä, kuka lopulta määrää:

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua.


Raamattu muuttuu täydellisestä ohjeesta luonnokseksi, jota pitää hieman "parantaa".

Se kohta, joka käskee pudistamaan tomun jaloista ja jatkamaan matkaa, jää sivuun.

Sen tilalle kirjoitetaan uusi jae:

*"Jos he eivät kuuntele, toistakaa niin kauan, miljardeja kertoja uudelleen, kunnes he murtuvat"*

Anonyymi00142 kirjoitti:

He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.

Kun Raamatun täytyy muuttua, jotta ihminen voi jatkaa omaa suunnitelmaansa, kysymys ei enää ole siitä, noudatetaanko sanaa.

Kysymys on siitä, kuka lopulta määrää:

Raamattu ihmistä,

vai ihminen Raamattua.


Raamattu muuttuu täydellisestä ohjeesta luonnokseksi, jota pitää hieman "parantaa".

Se kohta, joka käskee pudistamaan tomun jaloista ja jatkamaan matkaa, jää sivuun.

Sen tilalle kirjoitetaan uusi jae:

*"Jos he eivät kuuntele, toistakaa niin kauan, miljardeja kertoja uudelleen, kunnes he murtuvat"*

Lue lisää

He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.


Jos Raamattua ei voi muuttaa, miksi sitten muutatte sitä?



He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.


Oletko todella Jeesuksen yläpuolella, että tunnet, että sinulla on oikeus korjata Raamatun käskyä? Muut käskyt otat todesta, mutta tämän yhden lähetyskäskyn sinä korjaat ja muutat. Oletko siis todella korkeammalla kuin Jeesus? Miksi et noudata sitä?
Onko Raamatussa sanottu, että miljardeja kertoja pitää toistaa samaa sanomaa samoille ihmisille?


Eli sinä olet siis korkeammalla kuin Jumala ja sen takia muutat Raamatun käskyjä? Jos olisit oikea kristitty, ymmärtäisit, ettei se sovi tähän uskontoon. Raamattua ei saa muuttaa.

Anonyymi00143 kirjoitti:

He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.


Jos Raamattua ei voi muuttaa, miksi sitten muutatte sitä?



He sanovat puolustavansa muuttumatonta Jumalan sanaa, mutta samalla he tekevät siihen hiljaisen korjauksen: kaikki muu saa olla ennallaan – paitsi se kohta, joka rajoittaisi heidän omaa toimintaansa.


Oletko todella Jeesuksen yläpuolella, että tunnet, että sinulla on oikeus korjata Raamatun käskyä? Muut käskyt otat todesta, mutta tämän yhden lähetyskäskyn sinä korjaat ja muutat. Oletko siis todella korkeammalla kuin Jeesus? Miksi et noudata sitä?
Onko Raamatussa sanottu, että miljardeja kertoja pitää toistaa samaa sanomaa samoille ihmisille?


Eli sinä olet siis korkeammalla kuin Jumala ja sen takia muutat Raamatun käskyjä? Jos olisit oikea kristitty, ymmärtäisit, ettei se sovi tähän uskontoon. Raamattua ei saa muuttaa.

Lue lisää

Miksi sinä sitten muutat Raamattua?

Etkö ymmärrä, että juuri se, mitä sinä teet, on Raamatun sensurointia? Lisäksi lisäät siihen "tekstin", jonka mukaan samoja ihmisiä pitäisi käännyttää uudestaan ja uudestaan miljardeja kertoja, kunnes vastustajasi lannistuvat.


Otat lähetyskäskyn ja muutat sitä oman etusi mukaiseksi. Miksi et toimi niin kuin Raamattu opettaa?

Miksi sinä sitten muutat Raamattua?

Etkö ymmärrä, että juuri se, mitä sinä teet, on Raamatun korjaamista paremmaksi? Lisäksi lisäät siihen "tekstin", jonka mukaan samoja ihmisiä pitäisi käännyttää uudestaan ja uudestaan miljardeja kertoja, kunnes vastustajasi lannistuvat.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Miksi sinä sitten muutat Raamattua?

Etkö ymmärrä, että juuri se, mitä sinä teet, on Raamatun korjaamista paremmaksi? Lisäksi lisäät siihen "tekstin", jonka mukaan samoja ihmisiä pitäisi käännyttää uudestaan ja uudestaan miljardeja kertoja, kunnes vastustajasi lannistuvat.

Lue lisää

Miksi sinä sitten muutat Raamattua?

Etkö ymmärrä, että juuri se, mitä sinä teet, on Raamatun korjaamista paremmaksi? Lisäksi lisäät siihen "tekstin", jonka mukaan samoja ihmisiä pitäisi käännyttää uudestaan ja uudestaan miljardeja kertoja, kunnes vastustajasi lannistuvat.

Etkö ymmärrä, psykoterroristi, että olet juuri sen olemattoman Saatanan työkalu? Käyttäytymisesi ei eroa Saatanan toiminnasta, vaikkaa se onkin allegorinen.

Onko tavoitteesi murtaa ihmisiä, jotta he palaavat takaisin siihen uskontoon, josta ovat luopuneet? Mikä on tavoitteesi – että kiusaat ihmisiä? Etkö ymmärrä, että teet silloin kristinuskonnosta muille niin vastenmielisen, että alkaa oksettaa jo pelkkä sana "kristinusko"?

Sen olet saanut aikaan, vaikka olen aina suhtautunut kunnioittavasti myös entisen seurakuntani kristittyihin. Olet saanut aikaan sen, että olen alkanut inhota myös heitä.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Miksi sinä sitten muutat Raamattua?

Etkö ymmärrä, että juuri se, mitä sinä teet, on Raamatun korjaamista paremmaksi? Lisäksi lisäät siihen "tekstin", jonka mukaan samoja ihmisiä pitäisi käännyttää uudestaan ja uudestaan miljardeja kertoja, kunnes vastustajasi lannistuvat.

Etkö ymmärrä, psykoterroristi, että olet juuri sen olemattoman Saatanan työkalu? Käyttäytymisesi ei eroa Saatanan toiminnasta, vaikkaa se onkin allegorinen.

Onko tavoitteesi murtaa ihmisiä, jotta he palaavat takaisin siihen uskontoon, josta ovat luopuneet? Mikä on tavoitteesi – että kiusaat ihmisiä? Etkö ymmärrä, että teet silloin kristinuskonnosta muille niin vastenmielisen, että alkaa oksettaa jo pelkkä sana "kristinusko"?

Sen olet saanut aikaan, vaikka olen aina suhtautunut kunnioittavasti myös entisen seurakuntani kristittyihin. Olet saanut aikaan sen, että olen alkanut inhota myös heitä.

Lue lisää

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus? Miksi puhut ihmiselle, joka tuntee Raamatun paremmin kuin sinä? Raamattu on luettu suomeksi ja saksaksi 12 vuoden aikana yhteensä seitsemän kertaa suomeksi ja kerran saksaksi eri käännöksinä. Lisäksi sitä on opiskeltu itsenäisesti vuosien ajan verran ennen aikuisuutta ja vielä paljon vuosia ajan sen jälkeen.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus? Miksi puhut ihmiselle, joka tuntee Raamatun paremmin kuin sinä? Raamattu on luettu suomeksi ja saksaksi 12 vuoden aikana yhteensä seitsemän kertaa suomeksi ja kerran saksaksi eri käännöksinä. Lisäksi sitä on opiskeltu itsenäisesti vuosien ajan verran ennen aikuisuutta ja vielä paljon vuosia ajan sen jälkeen.

Lue lisää

Käskikö Jeesus ahdistella? Käskikö hän murtaa psyykkisesti entisiä kristittyjä? Käskikö hän käyttää psykoterroria? Etkö ymmärrä, että kristittynä toimit terroristana sanan suorassa merkityksessä? Tässä ei ole lainkaan liioittelua.

Etkö ymmärrä, että ihmiset alkavat inhota kristinuskontoa juuri sinun kaltaistesi takia ja että juuri sinun kaltaistesi toiminnan vuoksi ihmiset eroavat kirkoista?

Anonyymi00149 kirjoitti:

Käskikö Jeesus ahdistella? Käskikö hän murtaa psyykkisesti entisiä kristittyjä? Käskikö hän käyttää psykoterroria? Etkö ymmärrä, että kristittynä toimit terroristana sanan suorassa merkityksessä? Tässä ei ole lainkaan liioittelua.

Etkö ymmärrä, että ihmiset alkavat inhota kristinuskontoa juuri sinun kaltaistesi takia ja että juuri sinun kaltaistesi toiminnan vuoksi ihmiset eroavat kirkoista?

Lue lisää

Onko tavoitteesi murtaa ihmisiä, jotta he palaavat takaisin siihen uskontoon, josta ovat luopuneet? Mikä on tavoitteesi – että kiusaat ihmisiä? Etkö ymmärrä, että teet silloin kristinuskonnosta muille niin vastenmielisen, että alkaa oksettaa jo pelkkä sana "kristinusko"?

Sen olet saanut aikaan, vaikka olen aina suhtautunut kunnioittavasti myös entisen seurakuntani kristittyihin. Olet saanut aikaan sen, että olen alkanut inhota myös heitä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Onko tavoitteesi murtaa ihmisiä, jotta he palaavat takaisin siihen uskontoon, josta ovat luopuneet? Mikä on tavoitteesi – että kiusaat ihmisiä? Etkö ymmärrä, että teet silloin kristinuskonnosta muille niin vastenmielisen, että alkaa oksettaa jo pelkkä sana "kristinusko"?

Sen olet saanut aikaan, vaikka olen aina suhtautunut kunnioittavasti myös entisen seurakuntani kristittyihin. Olet saanut aikaan sen, että olen alkanut inhota myös heitä.

Lue lisää

Miksi sinä piinaat ihmisiä, psykoterroisti? Onko siitä sinulle saatanallista iloa? Se, että jauhat rakkaudesta tauotta, ei auta, jos et tee sinusta normaalia ihymistä. Miksi et noudata Jeesuksen lähetyskäskyä? Miksi muutat sitä käskyä? Korjaatko Raamattua oman etusi mukaan?

Ja ironia on katkeraa: juuri sillä intohimolla, jolla väitätte puolustavanne Kristusta, te itse kumoatte hänen elävän esimerkkinsä.

Jeesus sanoi:
"Jos eivät ota teitä vastaan,
pudistakaa tomu jaloistanne."
Julistaja vastasi:
"Entä jos kokeilen vielä
seitsemän miljoonaa kertaa?"


Miksi et noudata Jeesuksen lähetyskäskyä? Miksi muutat sitä käskyä? Korjaatko Raamattua oman etusi mukaan?

Ja ironia on katkeraa: juuri sillä intohimolla, jolla väitätte puolustavanne Kristusta, te itse kumoatte hänen elävän esimerkkinsä.

Jeesus sanoi:
"Jos eivät ota teitä vastaan,
pudistakaa tomu jaloistanne."
Julistaja vastasi:
"Entä jos kokeilen vielä
seitsemän miljoonaa kertaa?"

Anonyymi00151 kirjoitti:

Miksi sinä piinaat ihmisiä, psykoterroisti? Onko siitä sinulle saatanallista iloa? Se, että jauhat rakkaudesta tauotta, ei auta, jos et tee sinusta normaalia ihymistä. Miksi et noudata Jeesuksen lähetyskäskyä? Miksi muutat sitä käskyä? Korjaatko Raamattua oman etusi mukaan?

Ja ironia on katkeraa: juuri sillä intohimolla, jolla väitätte puolustavanne Kristusta, te itse kumoatte hänen elävän esimerkkinsä.

Jeesus sanoi:
"Jos eivät ota teitä vastaan,
pudistakaa tomu jaloistanne."
Julistaja vastasi:
"Entä jos kokeilen vielä
seitsemän miljoonaa kertaa?"


Miksi et noudata Jeesuksen lähetyskäskyä? Miksi muutat sitä käskyä? Korjaatko Raamattua oman etusi mukaan?

Ja ironia on katkeraa: juuri sillä intohimolla, jolla väitätte puolustavanne Kristusta, te itse kumoatte hänen elävän esimerkkinsä.

Jeesus sanoi:
"Jos eivät ota teitä vastaan,
pudistakaa tomu jaloistanne."
Julistaja vastasi:
"Entä jos kokeilen vielä
seitsemän miljoonaa kertaa?"

Lue lisää

Käskikö Jeesus piinata ihmisiä? Käskikö hän julistaa samoille ihmisille evankeliumia miljardeja kertoja uudestaan, kunnes he alkavat oksentaa inhosta? Olet tehnyt kristinuskonnosta niin vastenmielisen.



Miksi riistät ihmisiltä vapaan valinnan ja tahdon? Etkö ymmärrä, että toimimalla niin asetat itsesi Jumalan yläpuolelle? Jopa Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata valintaa. Oletko sinä korkeammalla kuin Jumala, ettet kunnioita sitä?

Anonyymi00152 kirjoitti:

Käskikö Jeesus piinata ihmisiä? Käskikö hän julistaa samoille ihmisille evankeliumia miljardeja kertoja uudestaan, kunnes he alkavat oksentaa inhosta? Olet tehnyt kristinuskonnosta niin vastenmielisen.



Miksi riistät ihmisiltä vapaan valinnan ja tahdon? Etkö ymmärrä, että toimimalla niin asetat itsesi Jumalan yläpuolelle? Jopa Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata valintaa. Oletko sinä korkeammalla kuin Jumala, ettet kunnioita sitä?

Lue lisää

Oletko todella Jeesuksen yläpuolella, että tunnet, että sinulla on oikeus korjata Raamatun käskyä? Muut käskyt otat todesta, mutta tämän yhden lähetyskäskyn sinä korjaat ja muutat. Oletko siis todella korkeammalla kuin Jeesus? Miksi et noudata sitä?

Anonyymi00153 kirjoitti:

Oletko todella Jeesuksen yläpuolella, että tunnet, että sinulla on oikeus korjata Raamatun käskyä? Muut käskyt otat todesta, mutta tämän yhden lähetyskäskyn sinä korjaat ja muutat. Oletko siis todella korkeammalla kuin Jeesus? Miksi et noudata sitä?

Lue lisää

Onko Raamatussa sanottu, että miljardeja kertoja pitää toistaa samaa sanomaa samoille ihmisille?




Miksi muutat Raamattua, jos se kerran on totta? Miksi muutat sanomaa, jos Raamattu kerran on pyhä?

Anonyymi00154 kirjoitti:

Onko Raamatussa sanottu, että miljardeja kertoja pitää toistaa samaa sanomaa samoille ihmisille?




Miksi muutat Raamattua, jos se kerran on totta? Miksi muutat sanomaa, jos Raamattu kerran on pyhä?

Lue lisää

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus?

Oletko todella niin arka, ettet uskalla, jos kerran olet elävässä ja vahvassa uskossa, mennä sinne, missä saat paremman saaliin? Muslimit eivät tunne Raamattua yhtä hyvin kuin me. Saat paremmin saalista ja uhreja itsellesi. Todellako arkuus estää sinua?



En ymmärrä, mikä estää sinua menemästä moskeijaan rukousaikana? Se olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä. Olihan Hitlerilläkin samanlainen kunnia uskon nimissä toimimisesta.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

Vai estävätkö sinua todella pelko ja arkuus?

Oletko todella niin arka, ettet uskalla, jos kerran olet elävässä ja vahvassa uskossa, mennä sinne, missä saat paremman saaliin? Muslimit eivät tunne Raamattua yhtä hyvin kuin me. Saat paremmin saalista ja uhreja itsellesi. Todellako arkuus estää sinua?



En ymmärrä, mikä estää sinua menemästä moskeijaan rukousaikana? Se olisi suuri marttyyrikunnia ja taistelua "elävän uskon" nimissä. Olihan Hitlerilläkin samanlainen kunnia uskon nimissä toimimisesta.

Lue lisää

Hitler myös siteerasi Raamattua. Oletteko sukulaisia, että toimintanne on niin samanlaista?

Anonyymi00156 kirjoitti:

Hitler myös siteerasi Raamattua. Oletteko sukulaisia, että toimintanne on niin samanlaista?

Hitler myös siteerasi Raamattua. Oletteko sukulaisia, että toimintanne on niin samanlaista?

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Hitler myös siteerasi Raamattua. Oletteko sukulaisia, että toimintanne on niin samanlaista?

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.

Lue lisää

Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.

Lue lisää

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.

Lue lisää

Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Lue lisää

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Kysymys on kiinnostava lähinnä siksi, että se paljastaa joukon piileviä mutta kyseenalaisia oletuksia: että uskomus on yksilöllinen omaisuuserä, että metafyysinen totuus on altis ulkoisille uhilta ja että se vaatii aktiivista puolustamista sosiaalisen painostuksen keinoin. Nämä oletukset eivät kestä edes kevyttä filosofista tarkastelua.

Uskomus ei ole propositionaalinen mielipide eikä identiteettiä stabiloiva narratiivi, vaan relationaalinen ja praksislähtöinen prosessi. Yritys pakottaa tämä prosessi toiselle on kategorinen virhe: se sekoittaa sisäisen transformaatioilmiön ulkoiseen käyttäytymisen säätelyyn.

Anonyymi00161 kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Kysymys on kiinnostava lähinnä siksi, että se paljastaa joukon piileviä mutta kyseenalaisia oletuksia: että uskomus on yksilöllinen omaisuuserä, että metafyysinen totuus on altis ulkoisille uhilta ja että se vaatii aktiivista puolustamista sosiaalisen painostuksen keinoin. Nämä oletukset eivät kestä edes kevyttä filosofista tarkastelua.

Uskomus ei ole propositionaalinen mielipide eikä identiteettiä stabiloiva narratiivi, vaan relationaalinen ja praksislähtöinen prosessi. Yritys pakottaa tämä prosessi toiselle on kategorinen virhe: se sekoittaa sisäisen transformaatioilmiön ulkoiseen käyttäytymisen säätelyyn.

Lue lisää

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Uskomus ei ole propositionaalinen mielipide vaan relationaalinen, praksislähtöinen prosessi, usko - sitä ei voi “siirtää” puhumalla eikä suojata sensuroimalla.

Jos "minun uskomukseni" tuhoutuu kristittyä väkisin käännyttäjää kuulemalla, se ei ole totuus vaan narratiivinen ekosysteemi, joka vaatii kontrollia pysyäkseen koossa.

Pelko ei ole todiste totuudesta vaan indikaattori institutionaalisesta epävarmuudesta.

Pakottaminen on tunnustus epäonnistumisesta: jos sisäinen transformaatio ei tapahdu vapaasti, sitä ei tapahdu lainkaan.

Anonyymi00162 kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Uskomus ei ole propositionaalinen mielipide vaan relationaalinen, praksislähtöinen prosessi, usko - sitä ei voi “siirtää” puhumalla eikä suojata sensuroimalla.

Jos "minun uskomukseni" tuhoutuu kristittyä väkisin käännyttäjää kuulemalla, se ei ole totuus vaan narratiivinen ekosysteemi, joka vaatii kontrollia pysyäkseen koossa.

Pelko ei ole todiste totuudesta vaan indikaattori institutionaalisesta epävarmuudesta.

Pakottaminen on tunnustus epäonnistumisesta: jos sisäinen transformaatio ei tapahdu vapaasti, sitä ei tapahdu lainkaan.

Lue lisää

Jos uskomusjärjestelmä horjuu pelkästä altistumisesta toiselle näkemykselle, sen ontologinen status on jo valmiiksi heikko. Totuus ei ole hauras objekti, jota on varjeltava kielelliseltä kontaminaatiolta, vaan rakenne, joka kestää kohtaamisen, kritiikin ja jopa väärinymmärryksen. Se, mikä vaatii vaikenemista tai eristämistä säilyäkseen, ei ole totuus vaan suljettu merkitysjärjestelmä.

Pelko toisen uskon läsnäolosta ei näin ollen ole merkki vakaumuksen syvyydestä, vaan paljastus sen institutionaalisesta luonteesta: kyse ei ole eletyn merkityksen puolustamisesta vaan järjestelmän rajojen vartioinnista. Epävarmuus ei näyttäydy epäilynä, vaan aggressiivisena varmuuden esittämisenä.

Pakottaminen viimeistelee tämän logiikan. Sisäinen muutos ei ole käskyyn vastaava reaktio vaan emergentti prosessi, joka edellyttää vapautta, aikaa ja omaehtoisuutta. Kun kääntymystä yritetään tuottaa painostuksen, pelottelun tai sosiaalisen pakon kautta, tunnustetaan samalla, ettei mitään todellista transformaatiota ole tapahtunut — vain ulkoinen konformismi on saavutettu.

Eli totuus ei pelkää kuulemista, usko ei tarvitse vartijoita, ja muutos, joka ei synny vapaudessa, ei ole muutos lainkaan.

Anonyymi00163 kirjoitti:

Jos uskomusjärjestelmä horjuu pelkästä altistumisesta toiselle näkemykselle, sen ontologinen status on jo valmiiksi heikko. Totuus ei ole hauras objekti, jota on varjeltava kielelliseltä kontaminaatiolta, vaan rakenne, joka kestää kohtaamisen, kritiikin ja jopa väärinymmärryksen. Se, mikä vaatii vaikenemista tai eristämistä säilyäkseen, ei ole totuus vaan suljettu merkitysjärjestelmä.

Pelko toisen uskon läsnäolosta ei näin ollen ole merkki vakaumuksen syvyydestä, vaan paljastus sen institutionaalisesta luonteesta: kyse ei ole eletyn merkityksen puolustamisesta vaan järjestelmän rajojen vartioinnista. Epävarmuus ei näyttäydy epäilynä, vaan aggressiivisena varmuuden esittämisenä.

Pakottaminen viimeistelee tämän logiikan. Sisäinen muutos ei ole käskyyn vastaava reaktio vaan emergentti prosessi, joka edellyttää vapautta, aikaa ja omaehtoisuutta. Kun kääntymystä yritetään tuottaa painostuksen, pelottelun tai sosiaalisen pakon kautta, tunnustetaan samalla, ettei mitään todellista transformaatiota ole tapahtunut — vain ulkoinen konformismi on saavutettu.

Eli totuus ei pelkää kuulemista, usko ei tarvitse vartijoita, ja muutos, joka ei synny vapaudessa, ei ole muutos lainkaan.

Lue lisää

Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.

Lue lisää

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Lue lisää

Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa

Anonyymi00166 kirjoitti:

Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa

Lue lisää

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Lue lisää

Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.

Kristinusko ei tässä toimi yksittäisenä uskontona vaan mallina, jossa pyhä on esitetty omistettavana, hallinnoitavana ja jaettavana resurssina. Jollakin on totuus, toisella ei. Jollakin on mandaatti puhua, toisella velvollisuus kuunnella. Kun tästä asetelmasta kieltäydytään, se koetaan uhkana — ei siksi, että totuus olisi vaarassa, vaan siksi, että hierarkia on.


Tässä mielessä entisten kristittyjen siirtyminen toiseen traditioon ei ole niinkään “kääntyminen” kuin ontologinen irtautuminen. Kyse ei ole vastaväitteen esittämisestä, vaan koko pelilaudan vaihtamisesta. Pyhä ei ole enää keskus, jota vartioidaan, vaan moninainen suhde, jota ei voi omistaa eikä pakottaa. Hinduus tässä kontekstissa ei ole oppikokoelma vaan toisenlainen tapa olla merkityksen kanssa: ilman ultimatiivista uhkaa, ilman universaalia pakkoa, ilman lunastusvelkaa.

Anonyymi00170 kirjoitti:

Kristinusko ei tässä toimi yksittäisenä uskontona vaan mallina, jossa pyhä on esitetty omistettavana, hallinnoitavana ja jaettavana resurssina. Jollakin on totuus, toisella ei. Jollakin on mandaatti puhua, toisella velvollisuus kuunnella. Kun tästä asetelmasta kieltäydytään, se koetaan uhkana — ei siksi, että totuus olisi vaarassa, vaan siksi, että hierarkia on.


Tässä mielessä entisten kristittyjen siirtyminen toiseen traditioon ei ole niinkään “kääntyminen” kuin ontologinen irtautuminen. Kyse ei ole vastaväitteen esittämisestä, vaan koko pelilaudan vaihtamisesta. Pyhä ei ole enää keskus, jota vartioidaan, vaan moninainen suhde, jota ei voi omistaa eikä pakottaa. Hinduus tässä kontekstissa ei ole oppikokoelma vaan toisenlainen tapa olla merkityksen kanssa: ilman ultimatiivista uhkaa, ilman universaalia pakkoa, ilman lunastusvelkaa.

Lue lisää

Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Kun kristitty astuu tähän tilaan ja alkaa vaatia huomiota, kuuliaisuutta tai paluuta, hän ei vain riko sosiaalista etikettiä. Hän kiistää toisen oikeuden kieltäytymiseen. Ja juuri tämä on se hetki, jossa keskustelu lakkaa olemasta uskonnollista ja muuttuu eettiseksi. Oikeus sanoa “ei” ei ole mielipide, vaan perusrakenne ihmisarvossa. Se, joka ei hyväksy kieltäytymistä, ei puolusta totuutta — hän puolustaa valtaansa.

Siksi pakkokäännyttämisen kohdistuminen entisiin kristittyihin on niin paljastavaa. Se ei ole missio tuntemattomaan, vaan yritys palauttaa rikkoutunut jatkumo. Ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet, eivät uhkaa kertomusta. Ne, jotka ovat kuulleet ja lähteneet, uhkaavat sitä olemassaolollaan. He todistavat, että vaihtoehto on mahdollinen — ja juuri sitä ei siedetä.

Lue lisää

Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Tämä on kieltäytyminen osallistumasta väkivaltaiseen merkitysjärjestelmään. Se on rajan asettamista sinne, missä ennen oli vain alistumista. Ja juuri siksi se koetaan provokaationa: koska se ei pyydä lupaa.

Lue lisää

Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Lopettakaa vuosia jatkunut hindujen ahdistaminen.

Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi koskaan kuulleet “pelastuksesta” tai ikuisesta helvetistä. Te puhutte niille, jotka ovat kuulleet siitä kaiken — liikaa, liian varhain ja liian pitkään. Ihmisille, joiden lapsuus, moraali ja pelot rakennettiin näiden käsitteiden varaan ilman suostumusta.

Lue lisää

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

Lue lisää

Me emme tarvitse enää pelastustarjouksia. Me tarvitsemme rauhan.

Lopettakaa hindujen ahdistaminen. Te ette puhu ihmisille, jotka eivät olisi kuulleet "pelastuksesta" tai ikuisesta helvetistä, vaan niille, jotka ovat kuulleet niistä kaiken — liikaa, liian varhain ja ilman suostumusta. Me emme ole tietämättömiä vaan ylikyllästettyjä, ja irtautumisemme ei ole kapinaa totuutta vastaan vaan itsesuojelua. Tämä ei ole dialogia eikä rakkautta, vaan vallan toistoa ja kieltäytymisen sietämättömyyttä. Me olemme tehneet valintamme tietoisesti. Kunnioittakaa sitä ja antakaa meidän olla rauhassa.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Te toistatte samaa viestiä niille, jotka ovat tietoisesti irtautuneet siitä, koska se teki vahinkoa. Tämä ei ole evankeliointia vaan tunkeutumista. Ei rakkautta vaan vallan uusintamista. Ei huolta sieluista vaan kyvyttömyyttä hyväksyä kieltäytymistä.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Me olemme tehneet valintamme. Emme tietämättömyydestä, vaan kokemuksen, tiedon ja itsemääräämisoikeuden perusteella. Kun sanomme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu”, se ei ole tunnepurkaus vaan selkeä raja.

Lue lisää

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Anonyymi00176 kirjoitti:

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen. Juuri sitä ette siedä.

Lue lisää

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta.

Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen.

Juuri sitä ette siedä.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Kristitty terroristi, mikä estää sinua menemästä moskeijaan saarnaamaan? Siellä kukaan ei tiedä juuri mitään Jeesuksesta, paitsi sen, mitä Koraani hänestä kertoo.

On paljastavaa, että ette mene niiden luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta.

Te puhutte niille, jotka ovat siitä kuulleet ja lähteneet. Niille, joiden olemassaolo todistaa, että vaihtoehto on mahdollinen.

Juuri sitä ette siedä.

Lue lisää

Aito kristinukoo kaapattu sitä ei enää ole!

Ihmisille on myyty väärennetty tuote, eli nykyinen kristinusko!

Jos ymmärrät kristinuskon esoteerisen muodon, sinua ei voida ulkoapäin kontrolloida manipuloijan tai manipuloijaluokan toimesta.