Sain tänään lääkäriltä virallisen diagnoosin, että olen vakavasti masentunut. Oloni on jotenkin sekava ja kysymyksiä pyörii mielessä. Miten asiat on tähän mennyt? En käsitä, että olen oikeasti sairas ja tarvitsen apua. Elämäni piti olla ihan mallillaan ja minun piti olla se joka aina jaksaa ja on vahva. Mitä tapahtui?
Ystäväni ovat olleet minusta huolissaan jo jonkun aikaa ja lopulta eräs heistä sai minut houkuteltua lääkäriin. Nyt olen kolmen viikon sairaslomalla ja odotan pääsyä psykiatrille, joka analysoi että onko minulla kaksijakoinenmielialahäiriö.
Lääkärin mielestä tarvitsen lääkkeitä, mutta itse epäilen. En usko, että lääkkeet voivat minut parantaa vaan uskon, että niillä vaan siirretään itse ongelmaa. Mitä kokemuksia teillä saman kokeneilla on? Onko joku jättänyt lääkkeet ottamatta? Mitäs sen jälkeen?
En halua olla sairas. En haluasi myöntää tätä. Ihmisten reaktiot pelottavat. Töissä suhtauduttiin ihan ymmärtävästi ja toivovat, että nyt vain parantelen itseni. Tästä olen kiitollinen. Eräs ystäväni totesi, että niin no en minäkään tästä flunssasta tunnu millään pääsevän eroon...aika epätodellinen olo tuli tästä kommentista. Ihmiset eivät tunnu käsittävän mistä tässä on kyse, kun mieli on sairas. Miten teidän läheisenne ovat ottaneet tiedon masennuksesta vastaan? Miten olette asiasta kertoneet?
Kaikki kokemukset ja kertomukset ovat tervetulleita, sillä olisi mukava ja avuliasta kuulla, etten ole yksin....vaikka tätä ei kenellekään toivokaan!
Jaksamisia kaikille!
-Tianette-
Ystäväni ovat olleet minusta huolissaan jo jonkun aikaa ja lopulta eräs heistä sai minut houkuteltua lääkäriin. Nyt olen kolmen viikon sairaslomalla ja odotan pääsyä psykiatrille, joka analysoi että onko minulla kaksijakoinenmielialahäiriö.
Lääkärin mielestä tarvitsen lääkkeitä, mutta itse epäilen. En usko, että lääkkeet voivat minut parantaa vaan uskon, että niillä vaan siirretään itse ongelmaa. Mitä kokemuksia teillä saman kokeneilla on? Onko joku jättänyt lääkkeet ottamatta? Mitäs sen jälkeen?
En halua olla sairas. En haluasi myöntää tätä. Ihmisten reaktiot pelottavat. Töissä suhtauduttiin ihan ymmärtävästi ja toivovat, että nyt vain parantelen itseni. Tästä olen kiitollinen. Eräs ystäväni totesi, että niin no en minäkään tästä flunssasta tunnu millään pääsevän eroon...aika epätodellinen olo tuli tästä kommentista. Ihmiset eivät tunnu käsittävän mistä tässä on kyse, kun mieli on sairas. Miten teidän läheisenne ovat ottaneet tiedon masennuksesta vastaan? Miten olette asiasta kertoneet?
Kaikki kokemukset ja kertomukset ovat tervetulleita, sillä olisi mukava ja avuliasta kuulla, etten ole yksin....vaikka tätä ei kenellekään toivokaan!
Jaksamisia kaikille!
-Tianette-
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä mitä lääkkeitä sulle mahdollisesti määrätään, mutta suosittelen käyttämään niitä ohjeiden mukaan. Ne ovat tavallaan ensiapu masennukseen. Itse käytän Zoloft nimistä lääkettä. Kärsin ns. kaamosmasennuksesta, eli syksy ja talviaika on syötävä lääkkeitä tai mistään ei tule mitään. Toivottavasti saat järkevän terapeutin. Kun itselläni todettiin masennus vuosia sitten sain terapeutikseni todella tylyn ihmisen. Jos sulla pyörii kysymyksiä ja ajatuksia ja haluat jutella niistä, niin voit laittaa mulle mailia: [email protected].