http://www.yle.fi/opinportti/kouluportti/openpaja/ajankohtainen/juhlat/isanpaiva/index.shtml
”Isänpäivä on ehtinyt jo miehen ikään. Ajatus isänpäivän viettämisestä äitienpäivän tavoin on tullut meille viitisenkymmentä vuotta sitten Yhdysvalloista.
Ruotsalaiset kauppiaat esittivät vuonna 1949 isänpäivän viettämistä kaikissa Pohjoismaissa.
Isänpäivää vietetään meillä marraskuun toisena sunnuntaina. Vähitellen isänpäivä on vakiintunut meille myös liputuspäiväksi.
Isänpäivällä ei ole yhtä selkeitä perinteitä kuin äitienpäivällä.
Kritiikkiäkin isänpäivän vietosta kauppiaiden markkinoimana kulutusjuhlana voidaan esittää. Paidat ja partavedet voivat olla paikallaan isän muistamisessa joissakin perheissä. Voisiko isälle kuitenkin antaa jotakin, mitä kaupasta ei saa?
Tunteitakin voisi näyttää.
Vilkaisu kauppojen isänpäiväkortteihin osoittaa, että isää lähestytään perinteisin ruusukortein tai humoristisesti.
Tämänvuotisten onnittelukorttien isän prototyyppi näyttää olevan arkena ahkera remonttireiska ja isänpäivänä kaukosäätimen kuningas.
Isiä on kuitenkin yhtä monenlaisia kuin äitejäkin. ”
http://www.juhlitaan.net/isanpaiva/
”Toisin kuin väitetään, suomalainen mies on herkkä ja haavoittuva, traagisuuteen asti dramaattinen, ainakin silloin kun miestä tarvitaan. Mies on rakkauden ja hellyyden tuottaja, ei vaatija. Ja siinä on suuri ero.
Isänpäivä ei siis ole vain amerikkalaislähtöinen tavaralla muistamisen muistopäivä. Isänpäivä on suomalaisen miehen pörssipäivä. Paras mies ei ole se, jonka toiset noteeraavat, vaan se joka noteeraa toiset. Isänpäivä antaa miehelle mahdollisuuden satsata näihin arvo-osakkeisiin; kannustaa hemmottelevaan läheisyyteen ja villinrohkeaan antautumiseen.
Isänpäivänä juhlivat tunnontarkasti ahertavat Olli-Pekka Heinoset, vauhdikkaasti pärisevät Kimi Räikköset ja kiekkonsa perässä pörisevät Hannu Aravirrat. Kaikki leijonanmieliset miehet kohottelevat maljojaan ja mailojaan aina täältä pohjanperiltä hamaan tulenarkoihin talibaaneihin. Oikeita isänpäivän sankareita ovat ne, jotka uskaltavat kaikenuhallakin elää täydesti ja täysillä.
Keisari, kuningas tai – reppana - kaikki painivat samassa miesten sarjassa. Miehen vahvimpiin puoliin kuuluu nainen. Nostamalla naisensa arvoon arvaamattomaan mies todistaa samalla omasta ominaislaadustaan. Tällaisen miehen lähellä naisen on helppo hengittää.
Elämä ei noteeraa vain vahvoja ja onnistuneita. Haavoittuvat ja heikkoutensa tunnustavat ovat myös miesten aatelia. Siksi – malja rakkaudelle!”
Niin vietetäänkö perheessä isänpäivää?
Miten?
Annatteko lahjoja? Millaisia?
Itse yllätyin isänpäivän olevan jo viisikymmentäseitsemän vuotta vanha juttu!?
Lapsuuskodissani ei vietetty isänpäivää kuin kerran.
Äiti oli ostanut isälle Reinot ja kehotti meitä lapsia keittämään aamukahvit ja tulemaan lahjan ja kahvin kera aamulla ennen klo 6.00 herättämään heidät.
Emme keksineet muuta laulua, kuin äitienpäivä laulun.
Virolainen sävelmä 1939 Herman Sjöblom
Äidin sydän
Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä, armas, verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.
Vain sydän äidin - tunnet sen -
niin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
ja tuntee huoltas tuskias.
Kun ihmis mielet vaihtelee,
kun kiitos kaikuu, vaikenee,
kun poljetaan ja moititaan
jäät yksin yöhön unholaan.
On paikka missä lohdun saa:
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.
Pois moni kallis mennyt on,
sä kauvan tunsit kaopion.
Muut korvas aika minkä vei-
sydäntä äidin konsaan ei.
ja se teki tilanteesta jotenkin ihan hullun.
Äitienpäivä meillä vietettiin, isän toimesta. Hän keitti kahvin ja herätti meidät tuomaan sen, hankkimansa lahjan kera. Käski laulaa äitienpäivälaulun äidille, opimme sitten itse hakemaan edellisenä päivänä sinivuokkoja tarjottimen reunalle juomalasiin.
Meillä äiti ei halunnut viettää isän päivää, se heijastui meihin lapsiin eikä sitä vietetty. En osaa sanoa oliko isä pahoillaan, yksi kerta vietettiin, siitä ei sen jälkeen edes puhuttu. Äiti naureskeli vain, no isä nyt tarvitsi tossut, eivät ne haaskaan menneet.
X-mies ei halunnut viettää äitienpäivää, minä pidin isänpäivän lahjoineen täytekakkuineen. Minuun iskeytyi X-miehen asenteesta nolouden tunne, en pitänyt äitien päivää erottuanikaan, poikani alkoivat huomata sen vasta aikuisena. Täytekakkukahvit tarjoan pojille ja miniälle.
Viime äitienpäivänä oli enää mummu. Tuntui pahalta.
Minä hankin miniälle Äitien päivä lahjan, pyysin poikaani avustamaan lahjan annossa vauvaa 186 vrk.
Nyt Isän päivä, poikani on ensi kertaa isä. Pyydän miniää avustamaan hankkimani lahjan annossa. Toivon heidän pitävän, sekä Äitien, että Isän päivän perheen juhlalistalla.
”Isänpäivä on ehtinyt jo miehen ikään. Ajatus isänpäivän viettämisestä äitienpäivän tavoin on tullut meille viitisenkymmentä vuotta sitten Yhdysvalloista.
Ruotsalaiset kauppiaat esittivät vuonna 1949 isänpäivän viettämistä kaikissa Pohjoismaissa.
Isänpäivää vietetään meillä marraskuun toisena sunnuntaina. Vähitellen isänpäivä on vakiintunut meille myös liputuspäiväksi.
Isänpäivällä ei ole yhtä selkeitä perinteitä kuin äitienpäivällä.
Kritiikkiäkin isänpäivän vietosta kauppiaiden markkinoimana kulutusjuhlana voidaan esittää. Paidat ja partavedet voivat olla paikallaan isän muistamisessa joissakin perheissä. Voisiko isälle kuitenkin antaa jotakin, mitä kaupasta ei saa?
Tunteitakin voisi näyttää.
Vilkaisu kauppojen isänpäiväkortteihin osoittaa, että isää lähestytään perinteisin ruusukortein tai humoristisesti.
Tämänvuotisten onnittelukorttien isän prototyyppi näyttää olevan arkena ahkera remonttireiska ja isänpäivänä kaukosäätimen kuningas.
Isiä on kuitenkin yhtä monenlaisia kuin äitejäkin. ”
http://www.juhlitaan.net/isanpaiva/
”Toisin kuin väitetään, suomalainen mies on herkkä ja haavoittuva, traagisuuteen asti dramaattinen, ainakin silloin kun miestä tarvitaan. Mies on rakkauden ja hellyyden tuottaja, ei vaatija. Ja siinä on suuri ero.
Isänpäivä ei siis ole vain amerikkalaislähtöinen tavaralla muistamisen muistopäivä. Isänpäivä on suomalaisen miehen pörssipäivä. Paras mies ei ole se, jonka toiset noteeraavat, vaan se joka noteeraa toiset. Isänpäivä antaa miehelle mahdollisuuden satsata näihin arvo-osakkeisiin; kannustaa hemmottelevaan läheisyyteen ja villinrohkeaan antautumiseen.
Isänpäivänä juhlivat tunnontarkasti ahertavat Olli-Pekka Heinoset, vauhdikkaasti pärisevät Kimi Räikköset ja kiekkonsa perässä pörisevät Hannu Aravirrat. Kaikki leijonanmieliset miehet kohottelevat maljojaan ja mailojaan aina täältä pohjanperiltä hamaan tulenarkoihin talibaaneihin. Oikeita isänpäivän sankareita ovat ne, jotka uskaltavat kaikenuhallakin elää täydesti ja täysillä.
Keisari, kuningas tai – reppana - kaikki painivat samassa miesten sarjassa. Miehen vahvimpiin puoliin kuuluu nainen. Nostamalla naisensa arvoon arvaamattomaan mies todistaa samalla omasta ominaislaadustaan. Tällaisen miehen lähellä naisen on helppo hengittää.
Elämä ei noteeraa vain vahvoja ja onnistuneita. Haavoittuvat ja heikkoutensa tunnustavat ovat myös miesten aatelia. Siksi – malja rakkaudelle!”
Niin vietetäänkö perheessä isänpäivää?
Miten?
Annatteko lahjoja? Millaisia?
Itse yllätyin isänpäivän olevan jo viisikymmentäseitsemän vuotta vanha juttu!?
Lapsuuskodissani ei vietetty isänpäivää kuin kerran.
Äiti oli ostanut isälle Reinot ja kehotti meitä lapsia keittämään aamukahvit ja tulemaan lahjan ja kahvin kera aamulla ennen klo 6.00 herättämään heidät.
Emme keksineet muuta laulua, kuin äitienpäivä laulun.
Virolainen sävelmä 1939 Herman Sjöblom
Äidin sydän
Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä, armas, verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.
Vain sydän äidin - tunnet sen -
niin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
ja tuntee huoltas tuskias.
Kun ihmis mielet vaihtelee,
kun kiitos kaikuu, vaikenee,
kun poljetaan ja moititaan
jäät yksin yöhön unholaan.
On paikka missä lohdun saa:
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.
Pois moni kallis mennyt on,
sä kauvan tunsit kaopion.
Muut korvas aika minkä vei-
sydäntä äidin konsaan ei.
ja se teki tilanteesta jotenkin ihan hullun.
Äitienpäivä meillä vietettiin, isän toimesta. Hän keitti kahvin ja herätti meidät tuomaan sen, hankkimansa lahjan kera. Käski laulaa äitienpäivälaulun äidille, opimme sitten itse hakemaan edellisenä päivänä sinivuokkoja tarjottimen reunalle juomalasiin.
Meillä äiti ei halunnut viettää isän päivää, se heijastui meihin lapsiin eikä sitä vietetty. En osaa sanoa oliko isä pahoillaan, yksi kerta vietettiin, siitä ei sen jälkeen edes puhuttu. Äiti naureskeli vain, no isä nyt tarvitsi tossut, eivät ne haaskaan menneet.
X-mies ei halunnut viettää äitienpäivää, minä pidin isänpäivän lahjoineen täytekakkuineen. Minuun iskeytyi X-miehen asenteesta nolouden tunne, en pitänyt äitien päivää erottuanikaan, poikani alkoivat huomata sen vasta aikuisena. Täytekakkukahvit tarjoan pojille ja miniälle.
Viime äitienpäivänä oli enää mummu. Tuntui pahalta.
Minä hankin miniälle Äitien päivä lahjan, pyysin poikaani avustamaan lahjan annossa vauvaa 186 vrk.
Nyt Isän päivä, poikani on ensi kertaa isä. Pyydän miniää avustamaan hankkimani lahjan annossa. Toivon heidän pitävän, sekä Äitien, että Isän päivän perheen juhlalistalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen 38 vuotta, ja muistan että jo ihan pieninä vietiin korttia vaarille, kun oli isän päivä... Itse asiassa olen yllättynyt että olen ollut mukana perinteessä jo keveästi yli puolet sen historiasta.
Hämmästyin!
Ei meilläkään vietetty Isänpäivää, eikä tehty isällä korttia koulussa.
En muista lapsuuteni 50-luvulta sellaista vietettävän.
Isä osti jotain pientä äidille (jos muisti) ja me lapset ojensimme ne koulussa tehdyt kortit ja sinivuokkokimpun. Kävimme äitienpäiväjuhlassa kylällä, mutta en muista että olisi kotona täytekakkua syöty.
Mieheni ei muistanut koskaan minua äitienpäivänä. Hän sanoi ja sanoo edelleen, etten ole hänen äitinsä.
Lapseni antoivat myös ne koulussa tehdyt kortit. Valmistin täytekakun. Siinä se oli.
Anoppiani ja äitiäni muistin lahjalla. Joimme aika monet kahvit äitienpäivän aikoihin.
Appiukkoa, joka oli jo varsin ikämies ja aika äksy kanttura, emme isänpäivänä muistaneet. Hän olisi tuntenut olonsa perin vaivautuneeksi.
Isääni muistan edelleen lahjalla.
Miestäni eli lasteni isää juhlimme oikein kunnolla. Teen pöydän koreaksi voileipäkakkujen kera ja annan lahjan.
Aikuiset lapsemme ja lastenlapsemme tulevat kylään, kuka tuo kukkia, kuka peräti lahjan.
Haen iäkkään isänikin juhlakaluksi juhlimaan meille.
Äitienpäivisin olen monien vuosien ajan nostanut kytkintä ja ollut matkoilla rentoutumassa, annan sen äitienpäivälahjaksi itselleni.
Säästyy mieheni ja lapseni muistamisen vaivalta. :) Järjestely sopii minulle varsin hyvin. Ei tarvitse heilua keittiössä leipomusten vuoksi.
Isänpäivää suomessa ei todella ole ollut 50vuotta, olen 52v ja isänpäivätuli Suomeen 1970 luvulla, naapurissa Ruotsissa tuo juhla on 50 vuotias.
En todellakaan muista tehneeni isänpäiväkorttia.
Ainoa ja viimeinen isänpäivälahja.