Lapseni isovanhemmat eivät ole koskaan osanneet osoittaa "oikeanlaista" välittämistä lapsenlastaan kohtaan. Toki juhlapäivinä on muistettu avokätisesti ja kallein lahjoin ja aina tavatessa (tosi harvoin) hoetaan, että kuinka paljon rakastetaan. Tämä onkin riittänyt lapselleni. Mikäs sen mukavampaa kuin isovanhemmat, joila on aina jotain kivaa annettavaa tavatessaan. Mutta koskaan lasta ei ole viety elokuviin, pulkkamäkeen tai ylipäätänsäkään vietetty minkäänlaista kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Tavara on aina ollut välittämisen merkki. Hyvistä suorituksista (urheilussa, koulussa jne) on ropissut kiitosta ja lahjoja, mutta vastoinkäymisistä ja huonosta menestyksestä on tullut vain negatiivistä palautetta.
Itse olen jo aikaisessa vaiheessa tajunnut sen, etteivät he ole isovanhempia joilta voi hädän hetkellä pyytää hoitoapua. He hoitavat silloin kun heille sopii -ei silloin kuin me tarvitsemme. Tämänkin sulatan -ei isovanhemmat ole mielestäni velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan, elleivät itse niin halua. Mutta kun heidän puheensa ja tekonsa ovat täysin ristiriidassa keskenään. Lapsellemme hoetaan kuinka ihana ja rakas hän on ja pyydetään käymään. Ja kun hän käy kylässä -ei aikaa enää löydykään. Itse olen väsynyt selittämään lapsellemme, että he nyt vain ovat erinlaisia isovanhempia -ei se silti tarkoita, etteivätkö he rakastaisi sinua. Mutta kyllähän lapsi kasvaessaan ymmärtää todellisen välittämisen. Ei lahjoilla kuitenkaan pidemmän päälle voi ostaa rakkautta. Itse olen äärettömän surullinen siitä, ettei lapsemme oikeastaan enää halua tavatakaan isovanhempiaan. Viimeksi eilen pyysin häntä soittamaan isovanhemmilleen ja kyselemään kuulumisia ja kertomaan omia. Hän vain sanoi "tuskin heitä minun tekemiseni kiinnostavat, kyllä he muuten olisivat soittaneet itsekin".
Kait tässä on sitten itsekin vain asennoiduttava siihen, että lapsemme tekee nyt omat ratkaisunsa, eikä hän kaipaa isovanhempia joita ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan :-(.
Itse olen jo aikaisessa vaiheessa tajunnut sen, etteivät he ole isovanhempia joilta voi hädän hetkellä pyytää hoitoapua. He hoitavat silloin kun heille sopii -ei silloin kuin me tarvitsemme. Tämänkin sulatan -ei isovanhemmat ole mielestäni velvollisia hoitamaan lapsenlapsiaan, elleivät itse niin halua. Mutta kun heidän puheensa ja tekonsa ovat täysin ristiriidassa keskenään. Lapsellemme hoetaan kuinka ihana ja rakas hän on ja pyydetään käymään. Ja kun hän käy kylässä -ei aikaa enää löydykään. Itse olen väsynyt selittämään lapsellemme, että he nyt vain ovat erinlaisia isovanhempia -ei se silti tarkoita, etteivätkö he rakastaisi sinua. Mutta kyllähän lapsi kasvaessaan ymmärtää todellisen välittämisen. Ei lahjoilla kuitenkaan pidemmän päälle voi ostaa rakkautta. Itse olen äärettömän surullinen siitä, ettei lapsemme oikeastaan enää halua tavatakaan isovanhempiaan. Viimeksi eilen pyysin häntä soittamaan isovanhemmilleen ja kyselemään kuulumisia ja kertomaan omia. Hän vain sanoi "tuskin heitä minun tekemiseni kiinnostavat, kyllä he muuten olisivat soittaneet itsekin".
Kait tässä on sitten itsekin vain asennoiduttava siihen, että lapsemme tekee nyt omat ratkaisunsa, eikä hän kaipaa isovanhempia joita ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan :-(.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tosi huonosti käyttäytyvät lapsesi isovanhemmat,josb heillä on ongelmia,,alkoholi,riidat......ymmärrän sinua todella hyvin..
Mielestäni viestissä ei puhuttu riidoista eikä alkoholista mitään.
Tänä päivänä yhä nuoremmat jäävät eläkkeelle ja heillä on tekemistä jo omasta takaa. Olen itse 4 lapsen 35 vuotias äiti, enkä ole koskaan olettanutkaan että kukaaan muu hoitaisi lapseni. En mitenkään voi velvoittaa äitiäni tai anoppiani vahtimaaan lapsiani. Mielestäni jos he haluavat ottaa lapseni luokseen se on heidän asia.
Annetaan eläkeläisten nauttia eläkepäivistä ja eletään me tätä hetkeä, ehkä parempi niin
Kirjoitin itsekin, etten oletakaan heidän hoitavan lastani. Jokainen isovanhempi tekee sen jos haluaa. Hommahan olisikin ok, jos he sanoisivat sen, mutta kun lapselle aina hoetaan, kuinka tervetullut hän on heidän luokseen ja sitten kun lapsi haluaisi heidän luokseen mennä on vastauksena ei. Aikaa vaan ei löydy. Ja kyllä tämä kieltämättä hämmentää lasta. Itse aikuisena jo tajuan, että heille oma elämänsä ja omat menonsa ovat tärkeysjärjestyksessä ykkösiä -ja olkoon niin, ovathan he omat lapsensa jo hoitaneet. Mutta ei pieni lapsi ymmärrä jos sanotaan toista ja tehdään toisin. Mutta kuten jo kirjoitin aiemmin -oma tyttäremme alkaa olla jo niin iso, ettei heitä enää kaipaakaan. Surullinen olen silti.
Olen kanssasi samaa mieltä, itselläni on 5 lasta ja isovanhempien ei todellakaan ole tarvinnut hoitaa heitä, eiköhän he ole osansa tehneet. Olisitte iloisia, että teillä on mummoja/ukkeja, koska sekin aika tulee vielä, että heitä ei ole. Meillä ainakin muistellaan lämmöllä heitä !
eli minun vanhempani ovat iäkkäitä jo.
Jäin tuossa mittimään etteivät hekään ole minnekään elokuviin tai pulkkamäkeen lapsiani saatikka ketään 27 lapsenlapsesta vieneet.
Eivät he ole sitä sukupolvea jotka tuollasta tekevät. Mutta välittävät kyllä kaikista kovasti.
Pyytävät kyllä lapsia yöksi luokseen(minun ja sisareni) viikonloppuina ja lomilla.
Muut lapsenlapset ovat jo aikuisia ja osalla on jo lapsia itselläkiin.
Rahaa he eivät ole koskaan lapsille antaneet eikä lahjoja sinällään.
Isäni tosin maksoi minun lapseni silmälasit kun itsellä ei ollut niitä varaa juuri silloin hankkia.
Minusta se on sitä välittämistä kun ollaan olemassa niitä lapsia varten. Siis lapset tietävät että ukin ja mummon luo voi mennä ja huolensa kertoa.
Lasteni isän isä kuoli ennen lastemme syntymään joten häntä he eivät edes tunteneet.
Äiti kuoli vasta 3 v sitten mutta ei enää hänkään jaksanut lasten kanssa olla juur lainkaan. Harmi sinänsä koska anoppini oli maailman ihanin ihminen ja anoppi.
Uskompa että sinunkin tapauksessasi isovanhemmat välittävät kyllä mutta eivät osaa sitä muulla tavoin osoittaa
Minusta lapsenne isovanhemmat ovat sitä mitä toivoisin omienikin olevan :-). Tarkoitan juuri tuota, että ollaan lapsia varten, eikä yritetä ostaa heidän kiintymystään tavaroilla.
Kyseisillä isovanhemmilla on lapsenlapsia 5. Ei mikään mahdoton määrä mielestäni löytää joskus aikaa heillekin. Tai edes olla rehellisiä lapsille, etteivät he "kiinnosta", eikä esittää päinvastaista.
Itsekin olen aivan 100 % varma, että he välittävät lapsenlapsistaan. Sitä en edes epäile. Mutta kyllä he valitettavasti käyttäytymisellään menettävät heidät kaikki.
Entäs jos koittaisit puhua isovanhemmille?.
joskus voi olla että he eivät tiedä miten paljon tahdotte heidän olevan läsnä lasten elämässä.
jutteleminen voisi olla ihan oiva ajatus...
Minun vanhemmillani on noita lapsenlapsia melkonen määrä.. osa on jo vanhempia itsekin.. eikä mummolaan silleen enää mennä. yhteyden pito on jäänyt vähemälle .. paitsi nämä jotka asuvat lähempänä kuten minun ja sisareni lapset.
Minusta on aivan ihana asai että lapset ovat tutustuneet ukkiin ja mummoon ja toisinpäin.. koska heidän elinpäivänsä ovat kuitekin loppusuoralla....jää lapsille muisto jostain ....
Ei meidän isovanhemmat ole pahemmin lapsia minnekään vieneet. Kun lapset oli pieniä, he ovat syntyneet vajaan 2 vuoden välein, toivoin, että joskus lapsemme pääsisivät yökylään isovanhemmille, mutta ei.
Aina on kyllä toivotettu tervetulleeksi, kun menemme koko perhe käymään, että silleen on asiat hyvin.
Kamalinta on se, jos lapsille puhutaan toista ja tehdään toista. Mutta sinä äiti muista, että et ole vastuussa isovanhempiesi teoista ja puheista. Kyllä lapset oppii itse näkemään minkälaisia isovanhemmat ovat. Ja arvostus on sen mukaista.
Perheessäni hieman eri ja jokseen sama tilanne.Eli isovanhemmat ovat kyllä huolehtivinaan lastenlapsista, mutta olemme huomanneet että välittävät vain pojastaan eli lasten isästä. Saatetaan noitua 3 vuotiaalle lapsen itkusta, halveksitaan lasten vaatteita ja ihmetellään sitten mikä sille tuli jos lapsi menee mököttään eikä halua tavata heitä, ja taas haukutaan lapsi. Sanotaan sitten välillä miten tärkeitä lapset ovat, mutta eleillä osoitetaan toisin. Yhteyttä pitävät liikaakin. Joka päivä soitetaan,välillä kolmekin kertaa. Käyvät vähintään jokatoinen päivä. Lastenlapsille kehutaan toisia lastenlapsia ja syliin yritetään saada vetoamalla että "Ville ja Laurakin ne on aina sylissä". Tämä on pientä mitä tässä on. Pahimmista toimintamalleista ovat jo sentään tähän päivään mennessä luopuneet. Kaikki perheeni asiat udellaan, rahasta ruokakassin sisältöön. Harmillinen tilanne myös lasten kannalta.
Meidän tarina meni näin...Ex-anoppi hehkutti raskautta ja lapsen synnyttyä alkoi aioihin puuttuminen/tyhjänpäiväinen neuvominen.Tavaroita osteltiin holtittomasti yli tarpeiden..Sitten alkoivat selän takana puhuminen/haukkuminen,mutta päin naamaa ei koskaan sanottu mitään!Mieheni käyttäytyi väkivaltaisesti minua kohtaan ja asian tultua ilmi,vika oli minussa!?!Jos lapsella oli nuha,syy oli minun tms.Kun erosimme,hän kysyi voiko käydä moikkaamassa lasta?Suostuin tietysti,mutta ei mennyt kuin hetki hän muistutti exääni ottamaan yht.kodistamme hänen ostamansa tavarat...Pakkasin kaikki omista syntymäp.lahjoista lähtien äijän mukaan!!Yhdesti soitti ja kysyi meitä vaatekauppaan..menimme ja hän halusi ostaa minulle jotain..en suostunut,koska tulen toimeen omillani,enkä ole ostettavissa!Kertaakaan reilun vuoden aikana en ole saanut puhelua/kylässä ei olla käyty jne..mutta paskaa kyllä puhutaan..(exällä on lähestymiskielto,mutta heidän mielestään ex ei ole mitään vikaa!).Lapsen synttäreille/jouluna lähetetään kalliita lahjoja muiden mukana eli korvaavat välittämisen tällä tavalla!!
Olen käyttäytynyt aina asiallisesti heitä kohtaan ja yrittänyt pysyä sovussa.Käänteitä tapahtui liikaakin..ja mulle riitti!Mun vanhemmat ja ystävätkin on heidän inhottavilla valehtelujuorulistoilla.Anoppi kävi jopa kerran kimppuuni (ennen lasta,mutta odotin silloin n.12viikolla),mieheni puolusti minua ja seuraavana pv saimme vastauksena että minulla ei ole anteeksipyydettävää!!!!nyt ollaan eletty rauhassa kaikelta..pistin kaiken paskan jälkeen välit poikki kokonaan!!!!Inhottavaa lapsen kannalta,mutta ei ollut enää vaihtoehtoja..