Millaiset tv-ohjelmat ovat

Asiaohjelmien hyväksyttävyys riippuu ihan asiasta, mitä käsitellään ja tavasta miten käsitellään. Eivätkä kaikki hengellisetkään ohjelmat ole suotavia. Ei se urheilukaan taida kovin varauksetonta hyväksyntää saada...

Kristillisyydessä on television hankinnasta ja katselemisesta useita kieltopäätöksiä. Niitä ei tietääkseni ole kumottu. Televisioratkaisu on osoittautunut siionissa kaukonäköiseksi ja siunaukselliseksi. Kertaan vielä tässä eräitä tosiasioita, kun nuoret lukijat eivät näytä tuntevan sitä prosessia, jolla on tästä asiasta kannettu huolta Jumalan valtakunnassa.

Television hankinta kiellettiin SRK:n vuosikokouksessa jo vuonna 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. - Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniänsä tässäkin asiassa."

SRK:n vuosikokouksessa 1966 kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista "ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet".

Ja vanhemmat uskovaiset muistavat tämänkin, että vuonna 1971 SRK:n vuosikokouksessa Ruukissa näistä asioista käytiin pitkä keskustelu. Siinä päädyttiin siihen, että television hankkineita on kaikessa rakakudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina". Tässä on aivan selvä kanta.

Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin ja päätettiin, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".

Veljemme Voitto Savela on jäsentänyt vuosikokouksen päätösten sisältävän kahden tason toimintakehotuksen meille. Ensinnäkin ry:n johtokuntien tulee huolehtia tv-asian hengellisestä hoitamisesta ja toiseksi niiden tulee hoitaa asianomamisen hekilön asia myös jäsenyyden kannalta. Toisin sanoen asian hengellinen puoli on tottelemattomuuden kautta epäuskoiseksi joutuminen, minkä rauhanyhdistyksen johtokunta toteaa. Ja jäsenasia on se, että tv:n hankkinut luonnollisesti menettää tämän tähden välittömästi jäsenyyden Rauhanyhdistyksessä.

Kesän 2006 suviseurojen tiedotustilaisuudessa Aarno Haho totesi jämäkästi, ettei tv-päätöksiä ole syytä muuttaa. Tätä asiaa tideusteli joku toimittajista.

Mihin siis perustuu käsityksesi, että kyse olisi vain joidenkin ohjelmien kiellosta? Sellainen tie olisi pettävä tie, sillä sielunvihollinen on asettelemassa taitavia ja surullisen tehokkaita ansoja uskovaiselle. Ensin ne uutiset ja tunnetut luontodokumentit tuntuvat hyviltä ja tarpeellisilta. Seuraava askel on lastenohjelmat, sitten elokuvat, ihan viattomiahan niistäkin osa saattaisi olla. Ja niin edelleen. Televisio päätös on osoittautunut siionissa siunaukselliseksi.

KaleviM kirjoitti:

Kristillisyydessä on television hankinnasta ja katselemisesta useita kieltopäätöksiä. Niitä ei tietääkseni ole kumottu. Televisioratkaisu on osoittautunut siionissa kaukonäköiseksi ja siunaukselliseksi. Kertaan vielä tässä eräitä tosiasioita, kun nuoret lukijat eivät näytä tuntevan sitä prosessia, jolla on tästä asiasta kannettu huolta Jumalan valtakunnassa.

Television hankinta kiellettiin SRK:n vuosikokouksessa jo vuonna 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. - Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniänsä tässäkin asiassa."

SRK:n vuosikokouksessa 1966 kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamustoimista "ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet".

Ja vanhemmat uskovaiset muistavat tämänkin, että vuonna 1971 SRK:n vuosikokouksessa Ruukissa näistä asioista käytiin pitkä keskustelu. Siinä päädyttiin siihen, että television hankkineita on kaikessa rakakudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina". Tässä on aivan selvä kanta.

Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin ja päätettiin, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".

Veljemme Voitto Savela on jäsentänyt vuosikokouksen päätösten sisältävän kahden tason toimintakehotuksen meille. Ensinnäkin ry:n johtokuntien tulee huolehtia tv-asian hengellisestä hoitamisesta ja toiseksi niiden tulee hoitaa asianomamisen hekilön asia myös jäsenyyden kannalta. Toisin sanoen asian hengellinen puoli on tottelemattomuuden kautta epäuskoiseksi joutuminen, minkä rauhanyhdistyksen johtokunta toteaa. Ja jäsenasia on se, että tv:n hankkinut luonnollisesti menettää tämän tähden välittömästi jäsenyyden Rauhanyhdistyksessä.

Kesän 2006 suviseurojen tiedotustilaisuudessa Aarno Haho totesi jämäkästi, ettei tv-päätöksiä ole syytä muuttaa. Tätä asiaa tideusteli joku toimittajista.

Mihin siis perustuu käsityksesi, että kyse olisi vain joidenkin ohjelmien kiellosta? Sellainen tie olisi pettävä tie, sillä sielunvihollinen on asettelemassa taitavia ja surullisen tehokkaita ansoja uskovaiselle. Ensin ne uutiset ja tunnetut luontodokumentit tuntuvat hyviltä ja tarpeellisilta. Seuraava askel on lastenohjelmat, sitten elokuvat, ihan viattomiahan niistäkin osa saattaisi olla. Ja niin edelleen. Televisio päätös on osoittautunut siionissa siunaukselliseksi.

Itse en edes katso televioon päin, vaikka se olisi suljettunakin. Ohjelmat ovat ihan yhtä syntisiä kuin itse laitekin. Kaikki siihen liittyvä on syntistä.

Siksi Nokia Oyj:kin alkoi menestyä, koska se luopui televiolaitteiden valmistamisesta. Minulla on monitori, joka näyttää mahdollisimman vähän televisiolta ulkoasultaan, koska en voisi käyttää television näköistä päätettä.