Olen uskovana ihmisenä, uudestisyntyneenä Jeesuksessa Pyhässä Hengessä, ihmetellyt usein sitä, että törmään usein VL;en osalta asiaan - hän kielsi uskonsa. Mitä se itse asiassa on, onko hän kieltänyt uskon Jeesukseen ja ylösnousemukseen, sekä ristinkuolemaan, uudestisyntymiseen, vai alkoiko hän spontaanisti uskoa Saatanaan, sielunviholliseen, sillä puoliahan on vain kaksi. Oikea ja väärä. Jeesus ja saatana. Kuka hyväksyy ko. menettelyn, onko se vahemmisto, pappi vai kuka ja mitä kieltää, luopuuko hän seurakunnasta, jolla ei todellakaan ole mitään tekemistä pelastuksen ja uskon kanssa, serakunta, eli rauhanhdistys on vain ihmisten koossa pitämä järjestö, jossa on mukana Pyhä Henki, kuten myös muissa Kristillisissä seurakunnissa, olivatpahan ne kuinka karsimaattisia hyvänsä: Voiko jokn VL ihminen kertoa ko. seikan, ikäänkuin 6 vuotiaallle lapselle, että ymmärrän.Millä oikudella häneen suhtaudutaan niin, että voidaa yleisesti kertoa se, että hän on saatanan oma, kenellä on niin suuren tuomarin majoriteetti, ilman pelkoa etti joudu itse tuomituksi. Itse kyllä olen ajatllut niin, että mitä Jeesus ajattelisi, jos olisi tiennyt sen, että Paavali oli lähettänyt kirjeet seitsemälle seurakunnalle, muttei Lestadiolaislille, olisko ehkä tuominnut Paavalin, koskei lähettänyt kirjettä "ainoille Jmalan Pojille"
mitä on uskonsa kieltäminen?
Kempeleläinen
141003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
He ovat maailman ainoita oikeita uskovaisia ja kaikki muut he tuomitsevat kadotukseen. Asia on heidän kannaltaan päivänselvä.
Mutta he myös toisinaan julistavat jonkun oman epäsuositun jäsenensä saatanan lapseksi ja helvetin matkalaiseksi ihan noin vaan! Se on kovin julmaa kun otetaan huomioon, että tämä saatanalle heitetty saattaa olla iäkäs, koko ikänsä yhteisössä elänyt henkilö. Mutta vl:t ovat julmia, varsinkin omilleen.
Vain Jumalalla on oikeus tuomita tai jättää tuomitsematta. Kun joku vl heittää jonkun saatanalle, niin silloin hän on mennyt Jumalan yläpuolelle eli riistänyt vallan Jumalalta. Tässä oiva markkinarako vl-uskoville, sillä Jumalan olemassolosta ei kukaan tiedä, kun ei ole näkyvillä. Vl-uskova, jolla on omasta mielestään oikeus heittää vanhuksia tai ketä tahansa saatanalle, on näkyvä, eli hän voisi elää palvottuna ja rikkaana koko ikänsä. Kukaan ei ole vielä keksinyt miten saisi virallistettua itsensä Jumalan yläpuolelle. Ehkä sukupolvenvaihdos olisi jo paikallaan ja Jumalan aika siirtyä syrjään viettämään eläkepäiviä.
Ainoa ongelma nähdäkseni saatanalle heittämisessä on se, että se satuttaa syvästi vain niitä, jotka vl-uskoa pitävät ainoana ja oikeana uskona. Me muut emme välitä vaikka lähtisivät ihan konkreettisesti raahaamaan saatanan eteen.
Tosin meitäkin satuttaa, ainakin minua, sillä säälin vl-uskovia, jotka joutuvat omiensa taholta kaltoin kohdelluksi. Säälittää myös se, että he Raamatun lauseilla yrittävät todistella olevansa ainoita oikeita ja ainakin näyttää siltä, että ne ovat seuroissa ja Raamattukoulussa opittuja, joita ei saa kyseenalaistaa. Eli niitä tietoisesti tai tietämättä väärin tulkittuja kohtia.
Usko on uskon asia ja monelle vl-uskovalle se ainoa ja oikea. Se on heidän henkilökohtainen totuus, jota ei voi heiltä muut pois ottaa. Sitä meidän täytyisi kunnioittaa ja hyväksyä se heidän totuutensa, niin hölmölle kuin se meistä ulkopuolisista näyttää. He eivät pysty näyttöä esittämään, että ovat ainoat oikeat uskovat, mutta emme mekään, että he ovat vääriä uskovia.
Etkö ole koskaan sitten omassa seurakunnassasi törmännyt ilmiöön, jossa joku kieltää uskonsa ja lähtee niinsanotusti maailmaan? Tuskin se on ainoastaan vl:n seurakunnassa tapahtuva asia.
En osaa sanoa, mihin uskoo sellainen, joka lähtee pois. Ei varmaan mihinkään, sen enemmän Saatanaan kuin Jumalaankaan. Siinä vaan jää pois Raamatun lukeminen, Sanan kuuleminen, seurakuntayhteys ja Jumalan mielen mukainen vaellus. Ei uskosta luopuminen välttämättä tarkoita, että alkaisi juomaan ja elämään epäsiveellisesti, vaan varmaan sitä, että Jumalan Sanaa ei pidä enää ohjenuorana, vaan elää oman lihan ja maailman menon mukaan.
Mitä eroja sinä itse näet siinä, ollaanko uskossa vai maailmassa?
Ollaan uskossa maailmassa. Jos lähtee pois jostain uskovaisten yhteisöstä, eroaa nimellisesti siitä, voi silti uskoa. Suomessa on uskovia, herätyksen kokeneita, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan. Vähän, mutta kuitenkin.
Jos luopuu uskosta, voi jatkaa elämäänsä ihan raittiina ja jopa parempana kanssakulkijoita kohtaan kuin uskovana ollesaan. Jos ei juo viinaa, niin onko silloin uskovainen ja päinvastoin?
et vastannut oikein, kieltäminen, kieltääkö hän VL;seurakunnan vai kenet?????
Vastauksesi jäi minulle vähän epäselväksi, vaikka ikää minulla on enemmän kuin tuo 6 vuotta.
Kirjoitat, ettei uskosta luopuminen välttämättä tarkoita, että alkaisi juoda ja elää epäsiveellisesti mutta jatkat samalla, ettei Jumalan sanaa pidetä tällöin enää ohjenuorana, eikä eletä Jumalan mielen mukaisesti, vaan eletään "oman lihan ja maailman menon mukaan".
Mitä tuo viimeksi mainittu on, ellei se ole esim. juomista tai epäsiveellistä elämää? Henkirikoksia? Vanhempien epäkunnioittavaa kohtelua? Varastelua? (Kaikki asioita, joista Jumala on tahtonsa ilmaissut.)
Jos tarkoitat nimenomaan noita seurauksia siveästi ja juopottelemattakin elävien kohdalla, pidätkö niitä niin automaattisesti vl-liikkeestä eroamista seuraavina asioina, että ne kannattaa faktoina tuoda julki?
Otaksut, ettei uskonsa kieltänyt eli vl-liikkeestä eronnut henkilö usko mihinkään. Kuitenkin palstallakin kirjoittelee paljon enstisiä vl-uskovaisia, jotka selkeästi esiintuovat kirjoituksissaan uskoaan Jumalaan. Omakin käsitykseni on, että hyvin harva vl-taustainen ihminen omaksuu liikkeestä eroamisen myötä ateistisen maailmankuvan.
Voisitko siis tarkentaa, mitä tarkoitat?
Maria kirjoitti. Oma elämäni ei muuttunut mitenkään, mutta minuthan erotettiinkin kososlaisena. Senverran se nyt on muuttunut, että laitoin korvanapit, kun aina tuntemattomat kyseli, oletko vl ja se sattui.
Nykyään turvaan paljon enemmän Jumalaan, kun ei ole mitään yhteisöä taustatukena.
"Otaksut, ettei uskonsa kieltänyt eli vl-liikkeestä eronnut henkilö usko mihinkään. Kuitenkin palstallakin kirjoittelee paljon enstisiä vl-uskovaisia, jotka selkeästi esiintuovat kirjoituksissaan uskoaan Jumalaan. Omakin käsitykseni on, että hyvin harva vl-taustainen ihminen omaksuu liikkeestä eroamisen myötä ateistisen maailmankuvan."
Meinasin tuolla että elävät samaan tapaan kuin itsekin olen elänyt ja kuten useimmat lähiympäristössäni elävät. Liekö oikea sana se suruton. Eli elävät oikeastaan ajattelematta lainkaan iankaikkisuutta. Kuolema on kaiken loppu, pannaan monttuun ja se siitä sitten. Elämästä selviytyy kun elää suurinpiirtein tasavallan lakien mukaan. Omatunto ei soimaa pikkuvilpistä, vaan se on maan tapa. Kun vain ei kiinni joudu. Verokarhua sopii puijata, se kuuluu asiaankin. Voi katsoa kaikenlaisia filmejä, puhua kaksimielisiä, puristella naapurin emäntää pikkukänneissä, ajaa ylinopeutta.
Oletko sinä sitten aivan vapaa kaikesta tällaisesta kiusauksesta, kun et ymmärrä, mitä on elää oman lihan mukaan? Noita esimerkkejä löytää vaikka miten paljon.
Eikä ne varmaan vl-liikkeestä eroavien tekosia ole faktoiksi asti, ovatpahan vain sitä miten suurin osa elää. Kaikki muutkin uskovaiset kuin vl:t uskovaiset elävät eri lailla, että ei mitenkään liity vl:iin tai niistä eroaviin. Mutta kun avaaja kysyi, mitä uskonsa kieltäminen tarkoittaa, niin minun mielestäni se ei tarkoita pelkästään vl-liikkeesta eroamista, vaan luopumista kaikista uskonasioista ja sen mukaisesta elämästä.
Kyllähän tuollaistakin meininkiä meidänkin ajassamme paljon on, suruttomia on, mutta ajattelisin tilanteen vl-liikkeestä eroavien kohdalla kuitenkin olevan monenkirjavampi. Itsekin olen nähnyt enemmän niitä "säännön vahvistavia poikkeuksia", kuin tuollaista säännönmukaisuutta.
Ja kun nimenomaan eka viestissäsi mainitsit, etteivät kaikki välttämättä ala juopotella tai elää epäsiveellisesti, vaan elävät muuten vaan Jumalan tahdon vastaista elämää, niin minua kiinnosti, mitä pidät Jumalan tahdon vastaisena elämänä tällaisten ihmisten kohdalla. Raittiita ja siveästi eläviä ihmisiähän voisi luonnehtia melko tervehenkisiksi, eikä heidän elämänsä välttämättä paljoa poikkea vl-uskovaistenkaan elämästä.
Kirjoitat kuitenkin jatkotarkennuksena näitä ihmisiä koskien, että "omatunto ei soimaa pikkuvilpistä, vaan se on maan tapa. Kun vain ei kiinni joudu. Verokarhua sopii puijata, se kuuluu asiaankin. Voi katsoa kaikenlaisia filmejä, puhua kaksimielisiä, puristella naapurin emäntää pikkukänneissä, ajaa ylinopeutta". Nämä taas eivät ole niiden raittiiden ja siveästi elävien ihmisten tapoja, joihin viittasit ja joihin liittyen pyysin tarkennusta.
Omalta kohdaltani voin kyllä ihan käsi sydämellä sanoa, että olen jokseenkin vapaa sellaisista kiusauksista kuin veropetoksista, roskaelokuvien katsomisesta, kaksimielisyyksien puhumisesta tai naapurin emännän puristelemisesta pienemmässä tai isommassa kännissä. Vilppiäkin vältän parhaani mukaan, sen sijaan ylinopeuden puolelle voi joskus livahtaa. En kuitenkaan parinkymmenen vuoden päivittäisestä autoilusta huolimatta ole koskaan saanut yhtään ylinopeussakkoa - en pidä tuotakaan helmasyntinäni. Eli luettelosi esioita en pidä erityisesti omina kiusauksinani, enkä sen puoleen vl-liikkeestä eroavienkaan lajityypillisinä ominaisuuksina.
En kuitenkaan ole kiusauksista ollenkaan vapaa, mutta oman lihani mukaan eläminen tarkoittaa minun kohdallani enimmäkseen vähän toisenlaisia asioita.
Ajan takaa sellaista ajatusta, ettei meidän kannata kauheasti tuntea hengellisessä mielessä ylemmyyttä elämäntapojemme suhteen. Ne eivät ole autuutemme perusta eivätkä edes tee meistä yhtään sen parempia kuin muutkaan. Asia on äkkiä pikemminkin päinvastoin, sillä helposti alamme pitää omia kulttuurisia, uskon kannalta täysin samantekeviä asioita korkeamman moraalin ja tukevamman hengellisen selkärangan osoituksina. Silloin esim. korvakorut korviinsa laittava voi näyttäytyä silmissämme Jumalan tahdon vastaisesti elävänä.
Todellisuudessa kuitenkin tällainen ajattelu on juuri Jumalan tahdon vastaista elämää.
Lisäksi voi vain kuvitella, millaiselta tällainen esittämäsi yleistys tuntuu mm. oman läheisen ystäväni mielestä, joka erosi vl-liikkeestä monivuotisen hengellisen kamppailun seurauksena. Hän on vakavamielisesti Jumalaan uskova ihminen, joka elämäntavoillaan ja moraalillaan kelpaisi esimerkiksi meistä monelle. Tässä suhteessa hänen elämänsä ei ole muuttunut mitenkään. Enkä usko hänen olevan edes ainoa lajiaan.
Oikeastaa harmittaa kun vastasin lainkaan. Sillä emme puhu nyt yhtää samasta asiasta. Mielestäni molemmissa viesteissä toin esille sen, että vl-uskosta luopumisessa ei ole kysymys kaikesta uskosta luopumisesta eikä vl-uskosta luopuminen tarkoita sitä, että alkaa heti juomaan, harrastamaan huoruutta, murhaamaan jne. Siksi en ymmärrä minkä takia ystäväsi pahentuisi tästä mielipiteestä.
Et vain taida tietää, mistä on kysymys silloin kun eletään kokonaan ilman Jumalaa. Lapsille ei kerrota Jeesuksesta, ei opeteta iltarukousta, uskonasioita ja uskovaisia pidetään hölynpölynä ja heille sopii naureskella. Lapset kastetaan ja rippikoulu käydään, kirkossa vihitään ja siunataan.Mutta ne ovat vain tapoja millä ei ole syvempää merkitystä. Ei silti uskota saatanaan. Ei uskota mihinkään. Ihminen elää kun kerta sattui syntymään ja kuolee aikanaan ja pannaan maan alle. Koettelemukset on vain huonoa tuuria, menestyminen omaa ansiota. Eletään vain niin ettei lakia rikota ja joudu kiinni.
Etpä sinä kähmi naapurin vaimoa kun olet nainen, ei sillä. Ei se vitsi kyllä ollut. Sellaista tapahtuu. Ja paljon muuta. Tämä elämä ei tosiaan ole kovin tarkastelunkestävää. Mutta ei sen enempää, et taitaisi ymmärtää kuitenkaan tätä tavallisen syntisen elämää.
Uskonsa kieltäminen tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuudessa sitä, ettei kulje yhteisön mukana ja käyttäydy sääntöjen mukaan. Tähän ei vaikuta se, uskooko kyseinen henkilö Jumalaan vai ei.
Eli sille 6-vuotiaalle;) :
-Jos henkilö eroaa vanhoillislestadiolaisuudesa, vl:ien mukaan hän on kieltänyt uskonsa (vaikka uskoisikin Jumalaan).
-muiden kuin vl:ien mukaan hän on kieltänyt uskonsa vasta sitten kun hän on ilmoittanut, ettei usko Jumalaan
Tästä siis voi päätellä, että vl:lle vanhoillislestadiolaisuusoppi ja jäsenyys = usko. Niin se heille käytännössä pitkälti onkin.
Näin minä mielessäni ajattelinkin, sain vahvistuksen, mutta tuntuu todella pahalta, kun He jotka ovat tämän prosessin pakotettuja läpikäymään, kokevat joutuvansa kadotukseen. kaiketi on kuitenkin niin, että VL on se suuri paha, joka jakaa ihmset Jumalan Lapsiin ja kadotukseen joutuvat, saavatkohan he sitten itse tuomion tuomittuaan toiset, jos näin on, että Lesdatiolaiset ottavat tässä Jumalan tehtävän, tuomita, suosittelen voimakkaasti viranomaistutkintaa ja liikkeestä eroamista, ei kannat Helvettiin mennä ainostaan pelastaakseen omat ahavoituneet kasvot, toivottavasti olen oikeassa.
ulotu mihinkään muualle kuin yhteisön sisälle ja ovat vain vl-yhteisön käytössä oleva sisäinen termi. Vl-käsitteenä uskonsa jättäminen on sama kuin eroaminen vl-yhteisöstä. Tällä taas ei ole mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa.
Yksi tavallinen tapa kieltää usko on hankkia kotiin televisio. Silloin tätä lakataan tervehtimästä ja pidetään pakanana ja publikaanina. Se on raamatullinen ilmaus ja tarkoittaa että joutuu helvettiin.