miten auttaa pikkuveljeä???

Pohjosessa asuu. Ei taida olla asiat hyvin millään kolkalla tässä maassa...
Mutta auttaa kai vois paikkakunnasta riippumatta, jos olis keinoja mitä kokeilla?

"koska he eivät itse tiedosta ongelmaa vaan peittelevät sitä viimeiseen asti,"

Tiedostavat. Mutta eivät halua kohdata niitä ihmisiä, jotka sitten vain sanovat "mitäs me sanoimme", ja ilkkuvat päälle. Juuri asennevammaisten asenneongelma voi aiheuttaa suuremman ongelman kuin aine. Jos ilmapiiri olisi vähemmän tuomitseva ja hoitoon pääsisi heti kun tajuaa, että huumeiden avulla totuus ei löytynytkään, olisi ongelma paljon pienempi. Nyt yhteiskunta pakottaa ihmisen jatkamaan tiellä, jonka hän erehtyi - tai joutui - valitsemaan, siihen pisteeseen, että se risteys, josta olisi pitänyt ehtiä kääntymään, meni ohi. Ja se meni ohi vain asennevammaisten ja narkofobisten ihmisen takia. Ei sen ihmisen, joka erehtyi.

En ole fatalisti, mutta olen huomannut, että monet ihmiset hakeutuvat näiden aineiden seuraan, koska heitä ajaa siihen joku sisäinen pakko. Ja jos tämän "pakon" seuraaminen aiheuttaa ongelmia enemmän yhteiskunnan ja narkofobisten ihmisen johdosta kuin aineiden, olisi korkea aika muuttaa ilmapiiriä. Ja hyväksyä, että aineita käytetään joka tapauksessa.

Se, kuinka helpolla niistä päästään irti, on lopulta yhteiskunnan ja sen valveutuneiden kansalaisten asia. Se ei ole päättäjien asia, koska monilta heistä puuttuu kompetenssi käsitellä asiaa, koska heidän aivoissaan pyörii sama vuosikymmeniä vaikuttanut ohjelma siitä, että huumeet ovat automaattisesti pahoja. Suu kiinni - lukko - avain ja järki järveen.

Jos taas valtio haluaa kostaa "pahoille" kansalaisilleen huumeidenkäytön, siinä se onnistuu nykyisin paremmin kuin hyvin.

Luuletteko, että ihmiset haluavat jatkaa siinä maailmassa kauan? Ehkä jotkut rikollisen psykologisen profiilin omaavat haluavat, mutta ette kai halua nähdä omaa lastanne, joka erehtyi, tässä samassa porukassa koko elämäänsä?

Jopa osa valistusjärjestöistä näkee ongelmana sen, että aineista on valehdeltu. "Kannabis on vaarallisempaa kuin heroiini." Otsikko pari viikoa sitten... Jos valistusjärjestöt eivät tätä lapsillenne sano, sanokaa itse - Kannabis on huume. Amfetamiinikin on huume. Mutta amfetamiinin ja hampun ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä.

Vaatikaa nyt jo saatana muutosta siihen paskaan politiikkaan, joka uhraa ihmisiä täysin säälimättä. Ja miksi - koska he ovat erehtyneet kerran? Aika kova hinta maksaa.

"Ei ole rahaa." Ei kai, kun jokaisen paskiaisen pitää saada se kesämökki ja uudet autot, vaikka ei muuta tehdä kuin istutaan sähköyhtiön tai muiden riistofirmojen johdossa siirtämässä parhaalla mahdollisella tavalla varallisuutta niille, joilla sitä ennestäänkin on jo liikaa. Mutta viimeisenä päivänä teillä on rahat ja minulla viimeinen leipä. Eikä sitä voi ostaa rahallakaan. Lisäksi minulla on haulikko.

Elämä on todellakin parasta huumetta, ja todellinen elämä voi löytyä ihan yhtä hyvin huumeidenkin kanssa, kuin myös ilman niitä. Mutta älkää surmatko etsijää vain siitä syystä, että hänen karttansa reitti ei teitä miellytä. Ei se teidän polkunnekaan aina niin suora ole ollut, vaikka itse ehkä niin luulettekin.


Narkofobia tappaa, tehokkaammin kuin huumeet.

MIkke kirjoitti:

"koska he eivät itse tiedosta ongelmaa vaan peittelevät sitä viimeiseen asti,"

Tiedostavat. Mutta eivät halua kohdata niitä ihmisiä, jotka sitten vain sanovat "mitäs me sanoimme", ja ilkkuvat päälle. Juuri asennevammaisten asenneongelma voi aiheuttaa suuremman ongelman kuin aine. Jos ilmapiiri olisi vähemmän tuomitseva ja hoitoon pääsisi heti kun tajuaa, että huumeiden avulla totuus ei löytynytkään, olisi ongelma paljon pienempi. Nyt yhteiskunta pakottaa ihmisen jatkamaan tiellä, jonka hän erehtyi - tai joutui - valitsemaan, siihen pisteeseen, että se risteys, josta olisi pitänyt ehtiä kääntymään, meni ohi. Ja se meni ohi vain asennevammaisten ja narkofobisten ihmisen takia. Ei sen ihmisen, joka erehtyi.

En ole fatalisti, mutta olen huomannut, että monet ihmiset hakeutuvat näiden aineiden seuraan, koska heitä ajaa siihen joku sisäinen pakko. Ja jos tämän "pakon" seuraaminen aiheuttaa ongelmia enemmän yhteiskunnan ja narkofobisten ihmisen johdosta kuin aineiden, olisi korkea aika muuttaa ilmapiiriä. Ja hyväksyä, että aineita käytetään joka tapauksessa.

Se, kuinka helpolla niistä päästään irti, on lopulta yhteiskunnan ja sen valveutuneiden kansalaisten asia. Se ei ole päättäjien asia, koska monilta heistä puuttuu kompetenssi käsitellä asiaa, koska heidän aivoissaan pyörii sama vuosikymmeniä vaikuttanut ohjelma siitä, että huumeet ovat automaattisesti pahoja. Suu kiinni - lukko - avain ja järki järveen.

Jos taas valtio haluaa kostaa "pahoille" kansalaisilleen huumeidenkäytön, siinä se onnistuu nykyisin paremmin kuin hyvin.

Luuletteko, että ihmiset haluavat jatkaa siinä maailmassa kauan? Ehkä jotkut rikollisen psykologisen profiilin omaavat haluavat, mutta ette kai halua nähdä omaa lastanne, joka erehtyi, tässä samassa porukassa koko elämäänsä?

Jopa osa valistusjärjestöistä näkee ongelmana sen, että aineista on valehdeltu. "Kannabis on vaarallisempaa kuin heroiini." Otsikko pari viikoa sitten... Jos valistusjärjestöt eivät tätä lapsillenne sano, sanokaa itse - Kannabis on huume. Amfetamiinikin on huume. Mutta amfetamiinin ja hampun ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä.

Vaatikaa nyt jo saatana muutosta siihen paskaan politiikkaan, joka uhraa ihmisiä täysin säälimättä. Ja miksi - koska he ovat erehtyneet kerran? Aika kova hinta maksaa.

"Ei ole rahaa." Ei kai, kun jokaisen paskiaisen pitää saada se kesämökki ja uudet autot, vaikka ei muuta tehdä kuin istutaan sähköyhtiön tai muiden riistofirmojen johdossa siirtämässä parhaalla mahdollisella tavalla varallisuutta niille, joilla sitä ennestäänkin on jo liikaa. Mutta viimeisenä päivänä teillä on rahat ja minulla viimeinen leipä. Eikä sitä voi ostaa rahallakaan. Lisäksi minulla on haulikko.

Elämä on todellakin parasta huumetta, ja todellinen elämä voi löytyä ihan yhtä hyvin huumeidenkin kanssa, kuin myös ilman niitä. Mutta älkää surmatko etsijää vain siitä syystä, että hänen karttansa reitti ei teitä miellytä. Ei se teidän polkunnekaan aina niin suora ole ollut, vaikka itse ehkä niin luulettekin.


Narkofobia tappaa, tehokkaammin kuin huumeet.

Hyvä hyvä!!! Just näin ,olipa painavaa ja asiallista tekstiä !!

MIkke kirjoitti:

"koska he eivät itse tiedosta ongelmaa vaan peittelevät sitä viimeiseen asti,"

Tiedostavat. Mutta eivät halua kohdata niitä ihmisiä, jotka sitten vain sanovat "mitäs me sanoimme", ja ilkkuvat päälle. Juuri asennevammaisten asenneongelma voi aiheuttaa suuremman ongelman kuin aine. Jos ilmapiiri olisi vähemmän tuomitseva ja hoitoon pääsisi heti kun tajuaa, että huumeiden avulla totuus ei löytynytkään, olisi ongelma paljon pienempi. Nyt yhteiskunta pakottaa ihmisen jatkamaan tiellä, jonka hän erehtyi - tai joutui - valitsemaan, siihen pisteeseen, että se risteys, josta olisi pitänyt ehtiä kääntymään, meni ohi. Ja se meni ohi vain asennevammaisten ja narkofobisten ihmisen takia. Ei sen ihmisen, joka erehtyi.

En ole fatalisti, mutta olen huomannut, että monet ihmiset hakeutuvat näiden aineiden seuraan, koska heitä ajaa siihen joku sisäinen pakko. Ja jos tämän "pakon" seuraaminen aiheuttaa ongelmia enemmän yhteiskunnan ja narkofobisten ihmisen johdosta kuin aineiden, olisi korkea aika muuttaa ilmapiiriä. Ja hyväksyä, että aineita käytetään joka tapauksessa.

Se, kuinka helpolla niistä päästään irti, on lopulta yhteiskunnan ja sen valveutuneiden kansalaisten asia. Se ei ole päättäjien asia, koska monilta heistä puuttuu kompetenssi käsitellä asiaa, koska heidän aivoissaan pyörii sama vuosikymmeniä vaikuttanut ohjelma siitä, että huumeet ovat automaattisesti pahoja. Suu kiinni - lukko - avain ja järki järveen.

Jos taas valtio haluaa kostaa "pahoille" kansalaisilleen huumeidenkäytön, siinä se onnistuu nykyisin paremmin kuin hyvin.

Luuletteko, että ihmiset haluavat jatkaa siinä maailmassa kauan? Ehkä jotkut rikollisen psykologisen profiilin omaavat haluavat, mutta ette kai halua nähdä omaa lastanne, joka erehtyi, tässä samassa porukassa koko elämäänsä?

Jopa osa valistusjärjestöistä näkee ongelmana sen, että aineista on valehdeltu. "Kannabis on vaarallisempaa kuin heroiini." Otsikko pari viikoa sitten... Jos valistusjärjestöt eivät tätä lapsillenne sano, sanokaa itse - Kannabis on huume. Amfetamiinikin on huume. Mutta amfetamiinin ja hampun ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä.

Vaatikaa nyt jo saatana muutosta siihen paskaan politiikkaan, joka uhraa ihmisiä täysin säälimättä. Ja miksi - koska he ovat erehtyneet kerran? Aika kova hinta maksaa.

"Ei ole rahaa." Ei kai, kun jokaisen paskiaisen pitää saada se kesämökki ja uudet autot, vaikka ei muuta tehdä kuin istutaan sähköyhtiön tai muiden riistofirmojen johdossa siirtämässä parhaalla mahdollisella tavalla varallisuutta niille, joilla sitä ennestäänkin on jo liikaa. Mutta viimeisenä päivänä teillä on rahat ja minulla viimeinen leipä. Eikä sitä voi ostaa rahallakaan. Lisäksi minulla on haulikko.

Elämä on todellakin parasta huumetta, ja todellinen elämä voi löytyä ihan yhtä hyvin huumeidenkin kanssa, kuin myös ilman niitä. Mutta älkää surmatko etsijää vain siitä syystä, että hänen karttansa reitti ei teitä miellytä. Ei se teidän polkunnekaan aina niin suora ole ollut, vaikka itse ehkä niin luulettekin.


Narkofobia tappaa, tehokkaammin kuin huumeet.

Tuo on kyllä ihan totta, että jotkut hakeutuu herkemmin kokeilemaan kaikkea mahdollista.Itse oon valinnut muutama vuosi sitten pienten kokeilujen jälkeen päihteettömän elämän, eikä tämä selvinpäin olokaan niin erikoista onnea tuo. Elämä on aina välillä aika paskaa, joskus enemmän, joskus vähemmän...
Mieheni on entinen amfetamiinin käyttäjä ja mielestäni meillä ei tuomita. Yhteiskunta tosiaan tuomitsee ja tuo näyttää olevan totta, että hoitoon ei pääse aina silloin kun olis paras motivaatio.
Luulen, että pikkuveli tosiaan tiedostaa ongelman. Meidän välillä ei mielestäni ole kovin suurta asennevammaa ja itse olen mm. aina ollut sitä mieltä, että viina on kannabista pahempi päihde jne...
Ja asioista velipoika on kertonut aika suoraan, on vaan aina kysynyt ensin, kestänkö ja haluanko kuulla. Ja aina olen kuunnellut, ja olen ainakin yrittänyt olla syyttelemättä, sen verran olen nähnyt itsekin maailmaa.
Mutta eipä totta puhuen ole tullut mieleen alkaa vaikuttaa politiikkaan, kun kaikki ajatukset keskittyy vain tuohon omaan läheiseen.

Olen kovasti yrittänyt olla paapomatta, enkä oo tuominnut, jos toinen on näyttänyt olevan vähän mieli muualla. Yritän olla mahdollisimman "normaalisti", mutta jos veli haluaa apua, haluaisin auttaa tässä ja nyt.
En vain tiedä, MITEN???

Kiitos sanoistasi,
tuo sairaus-ajattelu auttaa. Olen kyllä aiemminkin ajatellut, että veljellä on masennus, jota lääkitsee huumeilla.
Siitä vain tulee mieleen, miksi tuossa sairaudessa syyllistetään? Itse oon ylipainonen ja on diabetes... eipä oo kukaan (onneksi) syytellyt ja sanonut että "katellaanpa, koitappa olla reippaana ja laihduttele vaan nyt ensin ja saat hoidon sitten kun oot ollu kaks kuukautta ilman sokeria ja rasvaa" tms... eihän tämäkään mun "tauti" parane, mutta eikö kaikilla suomalaisilla ole oikeus sairautensa HOITOON?

Aineista on keskusteltu, ongelma on nyt siinä, että veli on muutama viikko sitten sekavassa tilassa käyttänyt yhteisiä välineitä (ei neulaa, mutta muita, mm. pumppua) jonkun B- ja C-hb positiivisen kanssa! Ilmeisesti välineitä on keitetty tunti (tai sitten ei, ajantaju...?) ja nyt veljellä kova pelko tartunnasta. Tämä lisää masennusta. Mikähän on tartunnan mahdollisuus?

Puhuttiin viikolla, että nyt piikit pois, jos olis vaikka selvinnyt pelkällä säikähdyksellä. Eikö olis paree tässä tilanteessa vaikka jotain nappeina ottaisikin jos pääsee piikeistä, vai?

Tuota mietin, miksi ja miten hoidot (etenkin masennushoidot) voi pahentaa tilannetta? saisinko tarkennusta?

surujahuoli kirjoitti:

Kiitos sanoistasi,
tuo sairaus-ajattelu auttaa. Olen kyllä aiemminkin ajatellut, että veljellä on masennus, jota lääkitsee huumeilla.
Siitä vain tulee mieleen, miksi tuossa sairaudessa syyllistetään? Itse oon ylipainonen ja on diabetes... eipä oo kukaan (onneksi) syytellyt ja sanonut että "katellaanpa, koitappa olla reippaana ja laihduttele vaan nyt ensin ja saat hoidon sitten kun oot ollu kaks kuukautta ilman sokeria ja rasvaa" tms... eihän tämäkään mun "tauti" parane, mutta eikö kaikilla suomalaisilla ole oikeus sairautensa HOITOON?

Aineista on keskusteltu, ongelma on nyt siinä, että veli on muutama viikko sitten sekavassa tilassa käyttänyt yhteisiä välineitä (ei neulaa, mutta muita, mm. pumppua) jonkun B- ja C-hb positiivisen kanssa! Ilmeisesti välineitä on keitetty tunti (tai sitten ei, ajantaju...?) ja nyt veljellä kova pelko tartunnasta. Tämä lisää masennusta. Mikähän on tartunnan mahdollisuus?

Puhuttiin viikolla, että nyt piikit pois, jos olis vaikka selvinnyt pelkällä säikähdyksellä. Eikö olis paree tässä tilanteessa vaikka jotain nappeina ottaisikin jos pääsee piikeistä, vai?

Tuota mietin, miksi ja miten hoidot (etenkin masennushoidot) voi pahentaa tilannetta? saisinko tarkennusta?

"Tuota mietin, miksi ja miten hoidot (etenkin masennushoidot) voi pahentaa tilannetta? saisinko tarkennusta?"

Eli kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, ja pääsääntöisesti lääkkeiden syönnin alussa tulee, mitä omituisempia oireita esim, omituiset ahdistustilat, unettomuus, ns "panetus" tai sen loppuminen, ja nämä ovat vielä näin luettunen MUKAVIA oireita. Käytännössä epäonnistuminen lääkkeen kokeilussa on jotain 1/3 eli tulos vedossa kertoin olisi lääketehtaiden puolella.

yleensä tästä ei potilasta varoitella vaan suositellaan kokeilemaan toista tuotetta. ixelistä ,joka oli toinen kokeiluni, haluaisin antaa maistiaiset kaikille lääkäreille ja kysellä että miltä tuntuu. Seroxat potilaat ovat tehneet itsemurhillaan tilaistoihin poikkeamia, selityksenä että potilaat ovat vain "piristyneet" sen verran että on jaksanut itsarin toteuttaa. Eli tuosta voisi päätellä että lääkäreillä on telepaattinen videoyhteys potilaan teko hetkiseen mielentilaan.

Tässäpä pari riviä aiheesta, joskus olen sanunut että lääkärit heittää noppaa ihmistenmielistä ja sosiaalipuolen kuntouttajat sitten kaikesta muusta.

Erittäin hoitojärjestelmä vastaisin terveisin.

(laittasin tähän sosiaalinumeroni jos se olisi internetissä järkevää)

nickrequired kirjoitti:

"Tuota mietin, miksi ja miten hoidot (etenkin masennushoidot) voi pahentaa tilannetta? saisinko tarkennusta?"

Eli kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, ja pääsääntöisesti lääkkeiden syönnin alussa tulee, mitä omituisempia oireita esim, omituiset ahdistustilat, unettomuus, ns "panetus" tai sen loppuminen, ja nämä ovat vielä näin luettunen MUKAVIA oireita. Käytännössä epäonnistuminen lääkkeen kokeilussa on jotain 1/3 eli tulos vedossa kertoin olisi lääketehtaiden puolella.

yleensä tästä ei potilasta varoitella vaan suositellaan kokeilemaan toista tuotetta. ixelistä ,joka oli toinen kokeiluni, haluaisin antaa maistiaiset kaikille lääkäreille ja kysellä että miltä tuntuu. Seroxat potilaat ovat tehneet itsemurhillaan tilaistoihin poikkeamia, selityksenä että potilaat ovat vain "piristyneet" sen verran että on jaksanut itsarin toteuttaa. Eli tuosta voisi päätellä että lääkäreillä on telepaattinen videoyhteys potilaan teko hetkiseen mielentilaan.

Tässäpä pari riviä aiheesta, joskus olen sanunut että lääkärit heittää noppaa ihmistenmielistä ja sosiaalipuolen kuntouttajat sitten kaikesta muusta.

Erittäin hoitojärjestelmä vastaisin terveisin.

(laittasin tähän sosiaalinumeroni jos se olisi internetissä järkevää)

mikä minulla on???? koittakaa lukee tää koska tarvin apua; tässä mun tarina.poltin kannabista kaverin kannsa(pudia 1g)polteltiin kaksinse ja sit kaveri lähti heti polttelun jälkeen kotiin ja mä lähdin saman tien "kylille" kattoon et on siel ketään,no ei ollut.päätin soittaa kaverille,no soitin sille ja kysyin vaan että mitä meinaat ja tälläistä ja yhtäkkiä minä kuulin jotain aivan sekoja ääniä,kaikkea että olen sairaan kännissä ja sellasta.sitten kysyin kaveriltani puhelimessa että sanoitko tosiaan noin ja hän sanoi että en todellakaan,sitten tuli muutenkin semmonen paniikin omainen ti´la jossa näin kaikkee outoo"kaksinaisesti"sitten koitin vain miettii että ei!!!!!!olo tila loppu parin mituun päästä,ja soitin uudelleen samalle kaverille,ja pyysin hänet ulos,selitin hänelle mitä tapahtui,sanoi että vedin vähän liikaa,no koitin unohtaa asian ja menin kotiin,nukahdin samantien,heräsin aammulla ja muistelin eilistä,ja huomasin että minua pelottaa kaikki ja oli tunne että sekoan.olin iltaan asti kotona ja etsin netistä vastauksia mikä minulla olisi voinut olla,löysin jotain kannabispsykoosista ja päätin että tila olisi se,oli tunne että sekoan ja päätin lähteä ulos kävelemään ja mietin sitä kammottavaa tilaani ja soitin kävellessäni kaverille että tulee pihalle,no hän sanoi että tule meille,kävelin heille miettien samalla sitä tunnetta ja yhtäkkiä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta,kuin paniikki,tuntui että erkanen(irtoan itsestäni,ihan kun pyörtyisi)no koitin ajatella jotain muuta,tunne katosi menin kaverille,minua itketti etä mikä mulla on,en saanut sitä ajatuksen tunnetta päästäni,pelkäsin että koen sen uudelleen,pääsin sinne kaverille ja tuli turvallinen olo ja kävin heti nukkumaan.heräsin aamulla ja enään ei pelottanut mikään!!! menin kaverin kanssa meille kotiin ja olo oli ihan ok,mutta hieman epävarma,siinä meni se päivä,ja menin illalla taas nukkumaan ja heräsin aammulla,piti lähteä kouluuun,olo oli hyvä mutta epävarma,ja minua mietitytti mikä minua vaivasi,koko ajan en saanut sitä päästäni,kunnes seuraavana päivänä olin kaverin kanssa enkä miettinyt asiaa,oloni palasi vanhaksi turvalliseksi itseeni.olin onnellinen että asiat on nyt hyvin,ja päätin että en enään koskaan vedä sitä saatanan kannabista!!!!!ei mulla oo asiat niin huonosti et tarvis vaan vetää,mut miksi vedin????kaverit vetää ja onhan se mielenkiintonen aine!!!!mutta kun oloni oli tavallinen kävelin taas ulkona rupesin muisteleen oloani,tuntui että se tulee taas,tuntui että en tunnista itseäni,tuli paniikki ja tunne iski,ihan kuin sieluni irtoaisi,koitinrauhoittua,olo lähti pois,soitin kaverilleni ja hän tuli minua vastaan ja minä rupesin itkemää parhaan kaverini olalle ja hän sanoi että mikä on??kerroin hänelle että muistatko kun kerroin kun mulle tuli se ihme olo,hän muisti ja sanoi että muistan ja se johtuu vaan sitä että sää mietit sitä asiaa liikaaaaa,koita unohtaaaaaa se,kaveri sanoi että sää oot mun kaa nyt pari päiväää ja koitat unohtaa sen,kotin unohtaa asiaa parin päivän aikana onnistuin aika hyvin,mutta välillä sitä mietin ja oloni tuli taas omakseni,kunnes pari päivää myöhemmin minulla oli kyllä oma oloni mutta silti epäillyttävä ja soitin toiselle kaverilleni ja kysyin että voitko olla ja hän sanoi että joo ja sit se sano et tule meille ja mennään ja sitten mää kuulin oudon äänen kovaa et jooo moro, ja sanoin kaverille että älä nyt sitä puheluu lopeta ja se sano et en niin, mitä selität,kysyin kaverilta että sanoitko jooo moro äsken,se sano että en,tuli masentava olo kuulla vastaus!!!!.lopetin puhelun ja menin vain kotiini nukkumaan,heräsin aamulla tavallinen olo,menin kaverille ja päätin kysyä apua täältä, siinä se tarina,onko MINULLA SKITSOFRENIA,vai mietinkö asiaa liikaa ja kuulen harhoja ja näen myös välillä jotain viivoja,mitä jos menen lääkärille,saanko jonkun h merkinnän,vai voinko sanoa että olin kännissä ja tuntemattomat tarjosi jotain ainettä ja kännipäissäni tietämättömänäni sitä maistoin nyt tälläisiä oloja,nää o kestäny viikon,apua tarviin

vorre kirjoitti:

mikä minulla on???? koittakaa lukee tää koska tarvin apua; tässä mun tarina.poltin kannabista kaverin kannsa(pudia 1g)polteltiin kaksinse ja sit kaveri lähti heti polttelun jälkeen kotiin ja mä lähdin saman tien "kylille" kattoon et on siel ketään,no ei ollut.päätin soittaa kaverille,no soitin sille ja kysyin vaan että mitä meinaat ja tälläistä ja yhtäkkiä minä kuulin jotain aivan sekoja ääniä,kaikkea että olen sairaan kännissä ja sellasta.sitten kysyin kaveriltani puhelimessa että sanoitko tosiaan noin ja hän sanoi että en todellakaan,sitten tuli muutenkin semmonen paniikin omainen ti´la jossa näin kaikkee outoo"kaksinaisesti"sitten koitin vain miettii että ei!!!!!!olo tila loppu parin mituun päästä,ja soitin uudelleen samalle kaverille,ja pyysin hänet ulos,selitin hänelle mitä tapahtui,sanoi että vedin vähän liikaa,no koitin unohtaa asian ja menin kotiin,nukahdin samantien,heräsin aammulla ja muistelin eilistä,ja huomasin että minua pelottaa kaikki ja oli tunne että sekoan.olin iltaan asti kotona ja etsin netistä vastauksia mikä minulla olisi voinut olla,löysin jotain kannabispsykoosista ja päätin että tila olisi se,oli tunne että sekoan ja päätin lähteä ulos kävelemään ja mietin sitä kammottavaa tilaani ja soitin kävellessäni kaverille että tulee pihalle,no hän sanoi että tule meille,kävelin heille miettien samalla sitä tunnetta ja yhtäkkiä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta,kuin paniikki,tuntui että erkanen(irtoan itsestäni,ihan kun pyörtyisi)no koitin ajatella jotain muuta,tunne katosi menin kaverille,minua itketti etä mikä mulla on,en saanut sitä ajatuksen tunnetta päästäni,pelkäsin että koen sen uudelleen,pääsin sinne kaverille ja tuli turvallinen olo ja kävin heti nukkumaan.heräsin aamulla ja enään ei pelottanut mikään!!! menin kaverin kanssa meille kotiin ja olo oli ihan ok,mutta hieman epävarma,siinä meni se päivä,ja menin illalla taas nukkumaan ja heräsin aammulla,piti lähteä kouluuun,olo oli hyvä mutta epävarma,ja minua mietitytti mikä minua vaivasi,koko ajan en saanut sitä päästäni,kunnes seuraavana päivänä olin kaverin kanssa enkä miettinyt asiaa,oloni palasi vanhaksi turvalliseksi itseeni.olin onnellinen että asiat on nyt hyvin,ja päätin että en enään koskaan vedä sitä saatanan kannabista!!!!!ei mulla oo asiat niin huonosti et tarvis vaan vetää,mut miksi vedin????kaverit vetää ja onhan se mielenkiintonen aine!!!!mutta kun oloni oli tavallinen kävelin taas ulkona rupesin muisteleen oloani,tuntui että se tulee taas,tuntui että en tunnista itseäni,tuli paniikki ja tunne iski,ihan kuin sieluni irtoaisi,koitinrauhoittua,olo lähti pois,soitin kaverilleni ja hän tuli minua vastaan ja minä rupesin itkemää parhaan kaverini olalle ja hän sanoi että mikä on??kerroin hänelle että muistatko kun kerroin kun mulle tuli se ihme olo,hän muisti ja sanoi että muistan ja se johtuu vaan sitä että sää mietit sitä asiaa liikaaaaa,koita unohtaaaaaa se,kaveri sanoi että sää oot mun kaa nyt pari päiväää ja koitat unohtaa sen,kotin unohtaa asiaa parin päivän aikana onnistuin aika hyvin,mutta välillä sitä mietin ja oloni tuli taas omakseni,kunnes pari päivää myöhemmin minulla oli kyllä oma oloni mutta silti epäillyttävä ja soitin toiselle kaverilleni ja kysyin että voitko olla ja hän sanoi että joo ja sit se sano et tule meille ja mennään ja sitten mää kuulin oudon äänen kovaa et jooo moro, ja sanoin kaverille että älä nyt sitä puheluu lopeta ja se sano et en niin, mitä selität,kysyin kaverilta että sanoitko jooo moro äsken,se sano että en,tuli masentava olo kuulla vastaus!!!!.lopetin puhelun ja menin vain kotiini nukkumaan,heräsin aamulla tavallinen olo,menin kaverille ja päätin kysyä apua täältä, siinä se tarina,onko MINULLA SKITSOFRENIA,vai mietinkö asiaa liikaa ja kuulen harhoja ja näen myös välillä jotain viivoja,mitä jos menen lääkärille,saanko jonkun h merkinnän,vai voinko sanoa että olin kännissä ja tuntemattomat tarjosi jotain ainettä ja kännipäissäni tietämättömänäni sitä maistoin nyt tälläisiä oloja,nää o kestäny viikon,apua tarviin

tota sun suoltamista on lukea, mutta sinulle on nyt käynyt jommin kummin: Joko kyse todella kannabispsykoosista tai kannabis on laukaissut sinulla paniikkihäiriön. Nythän teet niin, että menet rohkeasti sinne terveyskeskukseen ja kerrot olotilastasi. Mielummin siellä on merkintä yhdestä käytöstä kuin elät tuon asian kanssa. Etpä tuota ainoa kokeillut ole. Tekstistäsi voisin kyllä kuvitella sinun olevan selvästi alaikäinen, joten pelkäätkö vanhempiesi saavan tietää? Jos näin on, kerää rohkeutesi kertoa heille ihan itse, niin selviät helpommalla.

...viidekäyttöä enää. Tai siis kun mun käsitys viihdekäytöstä on se, että vaikka viikonloppusin sillon tällön. Kyllä tuo taitaa olla ihan jatkuvaa ja ainakin on sellainen näkyvä punainen "reikä" käsitaipeessa.

Siis taitaa olla jo itsensäkin mielestä muuta kun mukavaa. On hakenut jostain asemalta tai neuvontapaikasta apuja asiaan, mutta sieltä avut taitaa olla vähän "vaiheessa". Vastasin ylempään viestiin ja pyytelinkin tarkennusta, miten nuo masennus- ja katkohoidot voi pahentaa asioita?
Tai siis tajuan kyllä, että katkolla voi oppia toisilta, konkareilta uusia tapoja "hoitaa" itseään ja se voi olla huono juttu, mutta mitä muuta...
ja miten tuo masennusjuttu?

Jos joku on saanut katkastua kierteen tai päässyt jotenkin tuosta masennus-puolesta eroon tai ainakin siedettävälle tasolle ja päässyt esim. piristä/piikistä tms. irti, kertokaahan toki esimerkkejä, miten?

surujahuoli kirjoitti:

...viidekäyttöä enää. Tai siis kun mun käsitys viihdekäytöstä on se, että vaikka viikonloppusin sillon tällön. Kyllä tuo taitaa olla ihan jatkuvaa ja ainakin on sellainen näkyvä punainen "reikä" käsitaipeessa.

Siis taitaa olla jo itsensäkin mielestä muuta kun mukavaa. On hakenut jostain asemalta tai neuvontapaikasta apuja asiaan, mutta sieltä avut taitaa olla vähän "vaiheessa". Vastasin ylempään viestiin ja pyytelinkin tarkennusta, miten nuo masennus- ja katkohoidot voi pahentaa asioita?
Tai siis tajuan kyllä, että katkolla voi oppia toisilta, konkareilta uusia tapoja "hoitaa" itseään ja se voi olla huono juttu, mutta mitä muuta...
ja miten tuo masennusjuttu?

Jos joku on saanut katkastua kierteen tai päässyt jotenkin tuosta masennus-puolesta eroon tai ainakin siedettävälle tasolle ja päässyt esim. piristä/piikistä tms. irti, kertokaahan toki esimerkkejä, miten?

MOIKKELIS!!Tuota noin ,kyselit kokemuksia katkasusta.
Meillä poika on ollut korvaushoidossa nyt 1½ vuotta, ja täytyy sanoa että valoisammalta tulevaisuus näyttää nyt, kun joskus aikoinaan kun tuntui että ainut tie oli vain alaspäin.
Millaisella paikakunnallakohan asutte, eli olisiko veljelläsi mahdollisuutta hoitoon, kannattaa varmaan kysellä paikkakuntasi sosialitoimistosta.Ennen hoitoon pääsyä pokamme oli katkaisuoidossa useammassakin paikassa. Korvaushoito on ainakin meidän tapauksessamme siunaus, mukava saada "oma" poikamme takaisin haudanpartaalta.Hoito vaatii kyllä täyttä sitoutumista, joka aamu ,viikonloput mukaanluettuna täytyy lääkket hakea sovittuun kellonaikaan. Toivon sinulle voimia ja jaksamisia,jos hoito ei onnistu ensinmäisellä kertaa,älä lannistu , toivon että veljesi saisi asiansa kuntoon

näin!! kirjoitti:

MOIKKELIS!!Tuota noin ,kyselit kokemuksia katkasusta.
Meillä poika on ollut korvaushoidossa nyt 1½ vuotta, ja täytyy sanoa että valoisammalta tulevaisuus näyttää nyt, kun joskus aikoinaan kun tuntui että ainut tie oli vain alaspäin.
Millaisella paikakunnallakohan asutte, eli olisiko veljelläsi mahdollisuutta hoitoon, kannattaa varmaan kysellä paikkakuntasi sosialitoimistosta.Ennen hoitoon pääsyä pokamme oli katkaisuoidossa useammassakin paikassa. Korvaushoito on ainakin meidän tapauksessamme siunaus, mukava saada "oma" poikamme takaisin haudanpartaalta.Hoito vaatii kyllä täyttä sitoutumista, joka aamu ,viikonloput mukaanluettuna täytyy lääkket hakea sovittuun kellonaikaan. Toivon sinulle voimia ja jaksamisia,jos hoito ei onnistu ensinmäisellä kertaa,älä lannistu , toivon että veljesi saisi asiansa kuntoon

Nii..jatkasin tosiaan vielä tuohon edelliseen..että pojallamme oli pitkä huuumetausta 7vuotta takanaan...eli oisko tuon korvaushoidonkin suhteen että "historia" täytyy olla pitkä ,ennenkun otetaa hoitoon...meillä pojalla oli kuitenkin asiat jo niiiiin pitkällä että onneksi tajusi että näin ei voinut jatkaa, ja tosiasiahan on että halu paranemiseen täytyy lähteä veljeltäsi. Tsemppiä kuitenkin teille!!!