ystävä vei miehen!

hylätty

Ystäväni ja mieheni alkoivat suhteeseen. Meillä on kaksi pientä lastakin. Jo avioero tuntuu pahalta, mutta miten nyt kun mies muuttaa uuden kumppaninsa kanssa yhteen asumaan ja haluavat lapsemme sinne vuoroviikoin, lapset tuntevat ystäväni kaverinani eikä isän uutena vaimona. Tilanne on niin inhottava ettei pahempaa ole. Isä ja ystäväni eivät välitä minun, eikä lastemme tunteista yhtään.Mitä tekisitte?

110

6578

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Bodil Rosengren

      Varmaan tuntuu hyvin pahalta tällä hetkellä. Onhan sinulla tukijoukkoja ympärillä - ja jos tuntuu ylivoimaiselta hae ulkopuolista apua. Eroseminaareja järjestetään monella paikkakunnalla.

      Et voi pakottaa miestäsi pysymään suhteessa ja teet lapsille vielä enemmän pahaa jos lähdet vastustamaan eroa tai hankaloittamaan tapaamiskuvioita.

      Jos asutte lähellä ja teillä vanhemmilla asialliset välit niin vuoroasuminen voi olla ihan hyvä ratkaisu. Et pysty kieltämään lapsia menemästä isän luo - viime kädessä hän voi hakea oikeusteitse päätöksen tapaamisista. Lapselle on tärkeää että he saavat pitää isäänsä elämässään - vaikka isä meni tekemään tällaisen tempun.

      Pura vihasi ja surusi muualla ja yritä rakentaa toimivaa erovanhemmuuskuviota exäsi kanssa - äitinä joudut myös ajattelemaan lasten hyvinvointia.

      Bodil Rosengren
      http://www.yyl.fi

      • Vuorotteluaikuinen

        Et kai sinä ihan tosissasi ehdota vuorotteluasumista lapsille?

        Oletko itse muuten kokeillut vaihtaa asuntoa joka viikonloppu? Suosittelen kokeilemaan!

        Aikuiset eroavat ja lapset laitetaan maksamaan se eron hinta oikein konkreettisesti. Saa kyllä kuka tahansa uskotella, että onpas hyvä systeemi, mutta puihin menee. Aikuiset ovat niin hemmetin itsekkäitä, että kun itseltä menee elämä ja unelmat alta, niin eipäs sitten anneta kotia lapsellekaan.

        Ja lapsethan sopeutuvat???
        No eivät varmasti sopeudu, vaan alistuvat pakkoon.

        Vuorotteluviikot asumisessa. Kuten sanoin, kokeilkaapa hyvät aikuiset itse. Jos ei elämässä ole kertakaikkiaan muuta tekemistä, niin siihen vuorotteluasumiseen saa kyllä energiaa kulumaan. Ja jos se niin helppoa on, niin antakaan lapselle yksi asunto ja vuorotelkaa itse siellä sitten viikko kerrallaan.

        Siinähän menisi elämä ihan pilalle! Niinpä. Mutta helpompi on laittaa lapsen elämä pilalle kuin oma elämä.

        Jos tähän nyt yksikään yrittää väittää, että hänellä on lapsi, joka on sopeutunut vuorotteluasumiseen oikein hyvin, niin vastaan, että niinhän ne alkoholistivanhempienkin lapset sopeutuvat, kun eivät muusta tiedä. Aikuisena saadaan selville sitten, millaista sen elämän olisi pitänyt olla ja käydään vuosikausia terapiassa, vaikka sinne olisi pitänyt ohjata ne vanhemmat aikanaan.

        Alkoholistiperheen lapsi saadaan turvaan vain siten, että joku ulkopuolinen puuttuu asioihin. Joku sellainen, joka näkee, ettei sen elämän nyt ihan noin pitäisi mennä.

        Samalla tavalla pitäisi puuttua näihin vuorottelulapsiinkin. Vanhemmat heittelevät lastaan vain siksi, että kummankaan VANHEMMAN ei tarvitse kärsiä enempää kuin toisen.


      • Vuorotteluaikuinen kirjoitti:

        Et kai sinä ihan tosissasi ehdota vuorotteluasumista lapsille?

        Oletko itse muuten kokeillut vaihtaa asuntoa joka viikonloppu? Suosittelen kokeilemaan!

        Aikuiset eroavat ja lapset laitetaan maksamaan se eron hinta oikein konkreettisesti. Saa kyllä kuka tahansa uskotella, että onpas hyvä systeemi, mutta puihin menee. Aikuiset ovat niin hemmetin itsekkäitä, että kun itseltä menee elämä ja unelmat alta, niin eipäs sitten anneta kotia lapsellekaan.

        Ja lapsethan sopeutuvat???
        No eivät varmasti sopeudu, vaan alistuvat pakkoon.

        Vuorotteluviikot asumisessa. Kuten sanoin, kokeilkaapa hyvät aikuiset itse. Jos ei elämässä ole kertakaikkiaan muuta tekemistä, niin siihen vuorotteluasumiseen saa kyllä energiaa kulumaan. Ja jos se niin helppoa on, niin antakaan lapselle yksi asunto ja vuorotelkaa itse siellä sitten viikko kerrallaan.

        Siinähän menisi elämä ihan pilalle! Niinpä. Mutta helpompi on laittaa lapsen elämä pilalle kuin oma elämä.

        Jos tähän nyt yksikään yrittää väittää, että hänellä on lapsi, joka on sopeutunut vuorotteluasumiseen oikein hyvin, niin vastaan, että niinhän ne alkoholistivanhempienkin lapset sopeutuvat, kun eivät muusta tiedä. Aikuisena saadaan selville sitten, millaista sen elämän olisi pitänyt olla ja käydään vuosikausia terapiassa, vaikka sinne olisi pitänyt ohjata ne vanhemmat aikanaan.

        Alkoholistiperheen lapsi saadaan turvaan vain siten, että joku ulkopuolinen puuttuu asioihin. Joku sellainen, joka näkee, ettei sen elämän nyt ihan noin pitäisi mennä.

        Samalla tavalla pitäisi puuttua näihin vuorottelulapsiinkin. Vanhemmat heittelevät lastaan vain siksi, että kummankaan VANHEMMAN ei tarvitse kärsiä enempää kuin toisen.

        Erilaisista tapaamisista ei voida yksiselitteisesti sanoa, että tämä sopii meille ... sopii siis teillekin. Riippuu niin lapsista, kuin eronneista vanhemmistakin.

        Lähtökohdasta kai suurimmalla osalla sama kanta:
        - lapsen etu tärkein
        - lasta ei pidä vetää mukaan vanhempien riitoihin
        - lapsella oikeus molempiin vanhempiin, vaikka ovatkin eronneet
        - erosta huolimatta, vanhempien tuettava toistensa vanhemmuutta

        Kuinka tapaamiset sitten hoidettavissa, tässä kai mallit:
        - joka toinen vkl. (se 2perinteinen vakio”)
        - kuten yllä, mutta muutama arkipäivä ”väliviikolla”
        - laajat tapaamiset (yleensä vuoroviikottelu)
        - lapsilla yksi koti, missä asumista vanhemmat vuorottelevat
        - valvotut tapaamiset, tai ei tapaamisia lainkaan

        Tuleeko muita mieleen? Kertokaa toki.

        Sitten mielipiteeni, haastakaa :->

        Ei ole yhtä oikeaa mallia, mikä sopii kaikille – olemme yksilöitä, niin lapsemmekin. Elämäntilanteita on erilaisia, ja valitettavasti maailmassa tapauksia missä valvotut tai jopa ”evätyt” tapaamiset ovat oikeasti lapsen etu (insesti tai väkivalta, voimakas päihderiippuvuus, tms.).

        Joka toinen viikonloppu nuoremman kuin teini-ikäisen lapsen kohdalla liian harvoin. Etävanhempi muuttuu helposti kasvattajasta ”huvittajaksi”, normaalia arkea ei pääse syntymään, vaarana että etävanhemman tapaamiset muuttuvat kuin sukuloinniksi sedän luona. Jälleen, ei välttämättä … ja varmasti monilla ko. järjestely toimii, onhan usein myös ”pakon” sanelema juttu – maantieteelliselle etäisyydelle emme mitään mahda.

        Jos lapsen vanhemmat asuvat lähellä toisiaan, niin yllä olevaa parempi mutta vuoroviikottelua harvempi systeemi on järjestää parin arkipäivän tapaaminen joka toiselle viikolle. Tuostahan kertyy jo lähes 1/3 kuukaudesta etävanhemmalla, mikä hieno asia … onhan 2 viikon tauko esim. 4-vuotiaalle ”iäisyys” käsittää … toisin kuin ”viisi yötä ja sitten taas nähdään” asian konkretisoituminen.

        Meillä vuoroviikottelu (paperilla olen se etävanhempi), ollut jo varsin pitkään. Toimiakseen edellyttää tietenkin lapsen tahdon lisäksi hänen vanhempiensa hyviä välejä. Eikä vain sitä, myös mahdollisten uusien puolisoiden hyväksyttävä järjestely, ja osattava suhtautua toisiinsa neutraalisti – tämän osalta olen ollut kai onnekas tai me vanhemmat taitavia.
        Lapsella oltava aidosti kaksi kotia vuoroviikottelussa, matkalaukun kanssa ei kuljeta. Ja kotien oltava kohtuullisen lähellä toisiaan, lapsella yksi koulu (tai päiväkoti) lienee sanomattakin selvä asia.
        Kustannuksia vuoroviikottelu lisää, lapsella mieluiten oltava tupla vaatteet ja lelut, kahdet sukset ja luistimet, kuin myös fillari tai potkulauta. Vuoroviikottelu ei myöskään välttämättä merkitse ettei etävanhempi maksaisi elareita, riippuu vanhempien maksukyvystä.
        Erostamme huolimatta mielestämme tämä tilanne hyvä, eli missä lapsellamme on kaksi kotia, joihin kumpaankin menee mielellään. Ja olemme varmoja, että pojalle tämä muista vaihtoehdoista paras. Lapsella on kaksi kotia missä tasapainoinen arki, rajat ja kasvatusperiaatteet molemmissa samat (juuri tämä vaatii hyviä suhteita exien välillä)… ja molemmissa kodeissa lapsella oma paikkansa.

        Viime aikoina olen lukenut täällä muutamaan otteeseen kokemuksista tilanteesta missä lapsilla yksi koti, jossa vanhemmat vaihtuvat vuoro viikoin. Minusta hyvä ratkaisu eron alkuvaiheessa (esim. harkinta-aikana), tätäkin järjestelyä tuli silloin kokeiltua. Muutoin mielestäni yleensä huono.
        Koko ajatus kun mielestäni lähtee siitä, että lapsen etu on säilyttää samat kulissit jota kodiksi kutsuttiin. Nyt sitten äiti ja isä tulevat vuoroviikoin lastensa luokse… kuinka siinä kumpikaan vanhemmista voisi rakentaa omaa kotia … se kuitenkin mielestäni aikuisten tehtävä. Mielestäni tässä tilanteessa kenelläkään ei ole kotia – mikä ei voi olla lasten etu.


      • joku sanoi sen!
        Vuorotteluaikuinen kirjoitti:

        Et kai sinä ihan tosissasi ehdota vuorotteluasumista lapsille?

        Oletko itse muuten kokeillut vaihtaa asuntoa joka viikonloppu? Suosittelen kokeilemaan!

        Aikuiset eroavat ja lapset laitetaan maksamaan se eron hinta oikein konkreettisesti. Saa kyllä kuka tahansa uskotella, että onpas hyvä systeemi, mutta puihin menee. Aikuiset ovat niin hemmetin itsekkäitä, että kun itseltä menee elämä ja unelmat alta, niin eipäs sitten anneta kotia lapsellekaan.

        Ja lapsethan sopeutuvat???
        No eivät varmasti sopeudu, vaan alistuvat pakkoon.

        Vuorotteluviikot asumisessa. Kuten sanoin, kokeilkaapa hyvät aikuiset itse. Jos ei elämässä ole kertakaikkiaan muuta tekemistä, niin siihen vuorotteluasumiseen saa kyllä energiaa kulumaan. Ja jos se niin helppoa on, niin antakaan lapselle yksi asunto ja vuorotelkaa itse siellä sitten viikko kerrallaan.

        Siinähän menisi elämä ihan pilalle! Niinpä. Mutta helpompi on laittaa lapsen elämä pilalle kuin oma elämä.

        Jos tähän nyt yksikään yrittää väittää, että hänellä on lapsi, joka on sopeutunut vuorotteluasumiseen oikein hyvin, niin vastaan, että niinhän ne alkoholistivanhempienkin lapset sopeutuvat, kun eivät muusta tiedä. Aikuisena saadaan selville sitten, millaista sen elämän olisi pitänyt olla ja käydään vuosikausia terapiassa, vaikka sinne olisi pitänyt ohjata ne vanhemmat aikanaan.

        Alkoholistiperheen lapsi saadaan turvaan vain siten, että joku ulkopuolinen puuttuu asioihin. Joku sellainen, joka näkee, ettei sen elämän nyt ihan noin pitäisi mennä.

        Samalla tavalla pitäisi puuttua näihin vuorottelulapsiinkin. Vanhemmat heittelevät lastaan vain siksi, että kummankaan VANHEMMAN ei tarvitse kärsiä enempää kuin toisen.

        Lapsettomana ihmisenä olen usein ajatellut noin ja vahingossa livauttanutkin jotain eronneille ystävilleni, mutta aina olen kuullut vaan selityksiä siitä, että "niillähän on kaksi kotia", "kyllä ne kuule sopeutuvat..."

        Aivan yksinkertaisesti mietin juuri sitä, miltä asia minusta tuntuisi, enkä ymmärrä, että voi oikeasti olla kaksi kotia. Eihän kukaan voi raahata kaikkia tavaroitaan koko ajan mukanaan, joten väkisinkin se lempilevy, -taulu, -pusero on aina väärässä paikassa!

        Tosi mielenkiinnolla odotan, minkälaisia aikuisia meillä on parinkymmenen vuoden päästä. Ja minkälaisia ihmissuhteita he luovat!


      • joku sanoi sen! kirjoitti:

        Lapsettomana ihmisenä olen usein ajatellut noin ja vahingossa livauttanutkin jotain eronneille ystävilleni, mutta aina olen kuullut vaan selityksiä siitä, että "niillähän on kaksi kotia", "kyllä ne kuule sopeutuvat..."

        Aivan yksinkertaisesti mietin juuri sitä, miltä asia minusta tuntuisi, enkä ymmärrä, että voi oikeasti olla kaksi kotia. Eihän kukaan voi raahata kaikkia tavaroitaan koko ajan mukanaan, joten väkisinkin se lempilevy, -taulu, -pusero on aina väärässä paikassa!

        Tosi mielenkiinnolla odotan, minkälaisia aikuisia meillä on parinkymmenen vuoden päästä. Ja minkälaisia ihmissuhteita he luovat!

        Harvassa (toivottavasti) ne vanhemmat jotka väittävät että avioero oli tai on helppo asia lapselle ... ei ole.

        Jonka vuoksi vanhemmat toivottavasti ovat harkinneet eronsa huolella, koettaneet korjata suhdetta, yrittäneet ja hakeneet apua. Ellei auta, ja lapsen vanhemmilla on paha olla edelleen suhteessaan... ovat syyt sitten mitkä tahansa... on parempi että lapsella on kaksi "täysipäistä" vanhempaa eri osoitteissa kuin kulsissiperhe jossa kaikki voivat lopulta pahoin.

        Jos eroon sitten päädytty, on vanhepien haettava sellaiset tapaamisjärjestelyt jotka lapselle parhaiten sopivat -- mikä OK yksille, ei sovikaan toisille.

        Meillä vuoroviikottelusysteemi, josta kirjoitin enemmän yllä. Ja kyllä lapsella voi olla kaksi kotia. Ja lasta kuunnellaan hyvin herkällä korvalla miten asian kokee... ja systeemiä muutetaan jos niin tahtoo.


      • Vuorottelua
        joku sanoi sen! kirjoitti:

        Lapsettomana ihmisenä olen usein ajatellut noin ja vahingossa livauttanutkin jotain eronneille ystävilleni, mutta aina olen kuullut vaan selityksiä siitä, että "niillähän on kaksi kotia", "kyllä ne kuule sopeutuvat..."

        Aivan yksinkertaisesti mietin juuri sitä, miltä asia minusta tuntuisi, enkä ymmärrä, että voi oikeasti olla kaksi kotia. Eihän kukaan voi raahata kaikkia tavaroitaan koko ajan mukanaan, joten väkisinkin se lempilevy, -taulu, -pusero on aina väärässä paikassa!

        Tosi mielenkiinnolla odotan, minkälaisia aikuisia meillä on parinkymmenen vuoden päästä. Ja minkälaisia ihmissuhteita he luovat!

        Ei kukaan uskalla puhua ääneen siitä, että vuorottelusysteemi on yritystä peittää omaa erehdystään, joka maksatetaan lapsen kustannuksella. Lapselta todella vaaditaan sellaista, johon moni aikuinen ei pystyisi!

        Ystäväsi ovat melkein oikeassa siinä, että lapset sopeutuvat. Kyllä kurjuuteen tottuu, jos ei ole muuta tarjolla. Enemmänkin on kyse kuitenkin alistumisesta kuin sopeutumisesta.

        Vuorottelukoti ei muutu miksikään sillä, että ostetaan samat tavarat molempiin paikkoihin, sillähän juuri korostetaan sitä, että on kaksi kotia.

        Vuorottelukodin kääntöpuoli on se, että on kaksi kotia, johon ei saa vuoroviikoin mennä. Ihminen tarvitsee iästä riippumatta yhden paikan, mihin on AINA tervetullut. Vuorottelusysteemissä kodit ovat toisensa poissulkevia, vaikka kuinka olisi samanlaiset periaatteet (mitä sitäkään vanhemmat eivät voi tietää, koska eivät itse asu kuin toisessa kodissa).

        Aikuiset ovat kekseliäitä keksimään, miten itse pääsevät helpoimmalla. Jos laittaa lapsen juoksemaan omien ratkaisujensa seurauksena, pitäisi olla ainakin munaa tunnustaa, että tekee sen pelkästään itsekkäistä syistä.

        Minä sain ensimmäisen oikean kodin, kun muutin molemmista ns. lapsuudenkodeistani asumaan omaan asuntooni. Se tunne oli suoraan taivaasta. Inhoan matkustamista ja linja-autossa istumista yli kaiken. Vanhempani pääsivät erostaan minuun verrattuna helpolla. Minä kannoin eron seurauksia aina täysi-ikäiseksi asti - ja kannan vieläkin. Vanhempani löysivät uudet kumppaninsa ja rakensivat kotinsa. He erosivat, mutta jättivät minut puoleenväliin.


      • lapsen oikeus
        Vuorottelua kirjoitti:

        Ei kukaan uskalla puhua ääneen siitä, että vuorottelusysteemi on yritystä peittää omaa erehdystään, joka maksatetaan lapsen kustannuksella. Lapselta todella vaaditaan sellaista, johon moni aikuinen ei pystyisi!

        Ystäväsi ovat melkein oikeassa siinä, että lapset sopeutuvat. Kyllä kurjuuteen tottuu, jos ei ole muuta tarjolla. Enemmänkin on kyse kuitenkin alistumisesta kuin sopeutumisesta.

        Vuorottelukoti ei muutu miksikään sillä, että ostetaan samat tavarat molempiin paikkoihin, sillähän juuri korostetaan sitä, että on kaksi kotia.

        Vuorottelukodin kääntöpuoli on se, että on kaksi kotia, johon ei saa vuoroviikoin mennä. Ihminen tarvitsee iästä riippumatta yhden paikan, mihin on AINA tervetullut. Vuorottelusysteemissä kodit ovat toisensa poissulkevia, vaikka kuinka olisi samanlaiset periaatteet (mitä sitäkään vanhemmat eivät voi tietää, koska eivät itse asu kuin toisessa kodissa).

        Aikuiset ovat kekseliäitä keksimään, miten itse pääsevät helpoimmalla. Jos laittaa lapsen juoksemaan omien ratkaisujensa seurauksena, pitäisi olla ainakin munaa tunnustaa, että tekee sen pelkästään itsekkäistä syistä.

        Minä sain ensimmäisen oikean kodin, kun muutin molemmista ns. lapsuudenkodeistani asumaan omaan asuntooni. Se tunne oli suoraan taivaasta. Inhoan matkustamista ja linja-autossa istumista yli kaiken. Vanhempani pääsivät erostaan minuun verrattuna helpolla. Minä kannoin eron seurauksia aina täysi-ikäiseksi asti - ja kannan vieläkin. Vanhempani löysivät uudet kumppaninsa ja rakensivat kotinsa. He erosivat, mutta jättivät minut puoleenväliin.

        mieluummin asunut yhdessä kodissa, jossa vanhempasi olisivat vuorotelleet?

        Tosiasiahan on, että eroja on ja tulee olemaan. Vaikka kuinka eläisi "kieli keskellä suuta" niin maailmaa ei voi muuttaa tai palata ajassa taaksepäin, jos toinen osapuoli päättää lähteä niin ei sitä avioliitto pitele.


      • Vuorottelua kirjoitti:

        Ei kukaan uskalla puhua ääneen siitä, että vuorottelusysteemi on yritystä peittää omaa erehdystään, joka maksatetaan lapsen kustannuksella. Lapselta todella vaaditaan sellaista, johon moni aikuinen ei pystyisi!

        Ystäväsi ovat melkein oikeassa siinä, että lapset sopeutuvat. Kyllä kurjuuteen tottuu, jos ei ole muuta tarjolla. Enemmänkin on kyse kuitenkin alistumisesta kuin sopeutumisesta.

        Vuorottelukoti ei muutu miksikään sillä, että ostetaan samat tavarat molempiin paikkoihin, sillähän juuri korostetaan sitä, että on kaksi kotia.

        Vuorottelukodin kääntöpuoli on se, että on kaksi kotia, johon ei saa vuoroviikoin mennä. Ihminen tarvitsee iästä riippumatta yhden paikan, mihin on AINA tervetullut. Vuorottelusysteemissä kodit ovat toisensa poissulkevia, vaikka kuinka olisi samanlaiset periaatteet (mitä sitäkään vanhemmat eivät voi tietää, koska eivät itse asu kuin toisessa kodissa).

        Aikuiset ovat kekseliäitä keksimään, miten itse pääsevät helpoimmalla. Jos laittaa lapsen juoksemaan omien ratkaisujensa seurauksena, pitäisi olla ainakin munaa tunnustaa, että tekee sen pelkästään itsekkäistä syistä.

        Minä sain ensimmäisen oikean kodin, kun muutin molemmista ns. lapsuudenkodeistani asumaan omaan asuntooni. Se tunne oli suoraan taivaasta. Inhoan matkustamista ja linja-autossa istumista yli kaiken. Vanhempani pääsivät erostaan minuun verrattuna helpolla. Minä kannoin eron seurauksia aina täysi-ikäiseksi asti - ja kannan vieläkin. Vanhempani löysivät uudet kumppaninsa ja rakensivat kotinsa. He erosivat, mutta jättivät minut puoleenväliin.

        Avioeroja on ollut ja tulee olemaan, niiden syistä olen oman mielipiteeni jo kertonut useaan otteeseen toisalla. Jälkiviisaudesta ei paljoa apua, mutta kohtuullista olettaa että molemmat eronneet puolisot oppisivat virheistään (tai ainakin puolionvalinnastaan).

        Aivan varmasti lapselle paras paikka on elää rkastavien vanhempien kanssa samassa kodissa, missä vallitsee toistensa kunnioitus, rakkaus, välittäminen ... hyvä olo, jne. jne.

        EI KAI KUKAAN VOI OLLA TUOSTA ERIMIELTÄ !?

        Mutta joskus noin ei ole -- syitä voi olla monia. Mutta jos perheessä voidaan kaikesta yrittämisestä huolimatta pahoin "kroonisesti", on avioero parempi kuin kulisseissa eläminen ja oirehtiminen ... varmasti myös lapsille.

        Jos erotaan, sitten elämä järjestetään niin että lapset kärsisivät mahdollisimman vähän... eikä siihen ole yhtä ratkaisua ... toivottavasti eronneet vanhemmat edes sen pystyvät hoitamaan kunnialla, vaikka avioliitto menikin kiville.




        Niin, tuon tarkoitus on juuri siinä ettei lapsi joudu kulkemaan matkalaukun kanssa. Eikä sitä tarvitse korostaa että on kaksi kotia, meillä se on fakta ... ja kun lapsen kanssa asiasta juteltu, niin ei toisin tahtoisi. Jos tahtoisi, silloin varmasti muuttaisimme systeemin vaikka "joka toinen vkl."

        Emmekä ole ehdottomia vuoroviikottelusta, lapsi todella saa tulla kumpaan kotiin tahansa... ja kun ikää tulee, varmasti niin menetteleekin. Etäisyyttä kun on alle 10 km. suurehkossa kaupungissa missä julkiset yhteydet myös hyvät.

        Mutta edelleen... mikä sopii meille, ei ehkä sovi teille.


      • Anonyymi
        Vuorotteluaikuinen kirjoitti:

        Et kai sinä ihan tosissasi ehdota vuorotteluasumista lapsille?

        Oletko itse muuten kokeillut vaihtaa asuntoa joka viikonloppu? Suosittelen kokeilemaan!

        Aikuiset eroavat ja lapset laitetaan maksamaan se eron hinta oikein konkreettisesti. Saa kyllä kuka tahansa uskotella, että onpas hyvä systeemi, mutta puihin menee. Aikuiset ovat niin hemmetin itsekkäitä, että kun itseltä menee elämä ja unelmat alta, niin eipäs sitten anneta kotia lapsellekaan.

        Ja lapsethan sopeutuvat???
        No eivät varmasti sopeudu, vaan alistuvat pakkoon.

        Vuorotteluviikot asumisessa. Kuten sanoin, kokeilkaapa hyvät aikuiset itse. Jos ei elämässä ole kertakaikkiaan muuta tekemistä, niin siihen vuorotteluasumiseen saa kyllä energiaa kulumaan. Ja jos se niin helppoa on, niin antakaan lapselle yksi asunto ja vuorotelkaa itse siellä sitten viikko kerrallaan.

        Siinähän menisi elämä ihan pilalle! Niinpä. Mutta helpompi on laittaa lapsen elämä pilalle kuin oma elämä.

        Jos tähän nyt yksikään yrittää väittää, että hänellä on lapsi, joka on sopeutunut vuorotteluasumiseen oikein hyvin, niin vastaan, että niinhän ne alkoholistivanhempienkin lapset sopeutuvat, kun eivät muusta tiedä. Aikuisena saadaan selville sitten, millaista sen elämän olisi pitänyt olla ja käydään vuosikausia terapiassa, vaikka sinne olisi pitänyt ohjata ne vanhemmat aikanaan.

        Alkoholistiperheen lapsi saadaan turvaan vain siten, että joku ulkopuolinen puuttuu asioihin. Joku sellainen, joka näkee, ettei sen elämän nyt ihan noin pitäisi mennä.

        Samalla tavalla pitäisi puuttua näihin vuorottelulapsiinkin. Vanhemmat heittelevät lastaan vain siksi, että kummankaan VANHEMMAN ei tarvitse kärsiä enempää kuin toisen.

        Uusi puoliso ei tule olemaan ikinä vanhempi toisen lapsille. Saattaa olla jopa julma! En ikinä antaisi lasta toisen naisen käsiin,ainakaan pienenä. Ehkä sitten kun osaa kertoa jos on huonoa kohtelua. Eikä minun lasta huvikseen vieraat naiset komentele!


      • Anonyymi
        joku sanoi sen! kirjoitti:

        Lapsettomana ihmisenä olen usein ajatellut noin ja vahingossa livauttanutkin jotain eronneille ystävilleni, mutta aina olen kuullut vaan selityksiä siitä, että "niillähän on kaksi kotia", "kyllä ne kuule sopeutuvat..."

        Aivan yksinkertaisesti mietin juuri sitä, miltä asia minusta tuntuisi, enkä ymmärrä, että voi oikeasti olla kaksi kotia. Eihän kukaan voi raahata kaikkia tavaroitaan koko ajan mukanaan, joten väkisinkin se lempilevy, -taulu, -pusero on aina väärässä paikassa!

        Tosi mielenkiinnolla odotan, minkälaisia aikuisia meillä on parinkymmenen vuoden päästä. Ja minkälaisia ihmissuhteita he luovat!

        Lapset ei halua uusia aikuisia elämäänsä. Jos isä haluaa lasta luokseen,uuden naisen oltava poissa se aika ja myös äidin kohdalla sama. Ei me aikuiset voida päättää että lapsen pitää vaan hyväksyä. Itse olen ratkaissut asian että käyn panemassa yhtä miestä kun teini on muualla. Koska se paneminen on suhteissa se syy olla yhdessä. Tuskin mikään jauhelihakeiton keittely tai TV.n katselu. Myöntäkää. Himo ajaa ihmisiä.


    • olisi parempi kuin ystävä

      Olisit pitänyt ystävättäresi kaukana perheestäsi. Jälkiviisaus nyt ei enään auta, kieltämättä. Mihin sitä ystävätärtä enään olet tarvinnut kun perheen perustit? Näitä tapauksia tuntuu olevan paljon jossa ystävätär on kateellinen ja haukan tavoin vaaninut pariskunnan miestä koska pääsee iskeen ja kunnolla.

      Suhteestaan huolta pitävien pariskuntien ja sukulaisten kanssa kaveeraaminen onkin vain ja ainoastaan järkevää perheellisille. Älä enään päästä mitään sinkku ystävättäriäsi kolmanneksi pyöräksi suhteeseesi. Tai edes sellaisia joilla on parisuhteet lyhykäisiä, eikä vakavalla pohjalla.

      Täytyy vain toivoa ettei se ex miehesi suhde ystävättäresi kanssa kauas johda vaan hajoo mitä pikimmiten. Tosi törkeä temppu mieheltäsi ja ystävältäsi, ei voi muuta kuin ihmetellä. Kuinka joillain on pokkaa tuollaiseen? Todella inhottava tilanne, sympatiani ovat täysin sinun puolellasi. Kaikkein pahin tilanne mitä ajattelisin itseänikin kohtaavan. Melkeimpä en antaisi lapsia sinne tai käskisin lasten temppuilla niin paljon että se isän nainen lähtee alta aikayksikön, paha saakoon palkkansa takaisin. Näin tekisin itse asemassasi! Ala taistoon jotta vääryyttä tekevät saavat kärsiä ja kunnolla, älä päästä niitä helpolla!

      • Ensiksikin, eiköhän mies aivan itse päättänyt pettää puolisoaan ko. ystävättären kanssa ... olisi varmasti voinut sanoa: "ei kiitos."

        Toisekseen, neuvot ottamaan lapset avioeron lyömäaseiksi ... hyvin julmaa lapsia kohtaan.
        Krjoitit: "Melkeimpä en antaisi lapsia sinne tai käskisin lasten temppuilla "

        Tuomittava idea, koska ero vaikea lapsille aina ... pitääkö siitä tehdä vielä kipeänpää että itsestä tuntuu paremmalta !!


      • yksinkertaisiksi ihmisiä...
        M36 kirjoitti:

        Ensiksikin, eiköhän mies aivan itse päättänyt pettää puolisoaan ko. ystävättären kanssa ... olisi varmasti voinut sanoa: "ei kiitos."

        Toisekseen, neuvot ottamaan lapset avioeron lyömäaseiksi ... hyvin julmaa lapsia kohtaan.
        Krjoitit: "Melkeimpä en antaisi lapsia sinne tai käskisin lasten temppuilla "

        Tuomittava idea, koska ero vaikea lapsille aina ... pitääkö siitä tehdä vielä kipeänpää että itsestä tuntuu paremmalta !!

        ...hyvät neuvot, mutta mitäs jos omaan nilkkaasi kapsahtaa? Mietippä mitenkä kamalaa on kun ystävätär voi lyömäaseina käyttää kaikkee tietämäänsä ex vaimoo ja siis entistä ystäväänsä kohtaan.

        Hyvin julmaa lapsia kohtaan mitä heille ystävä ja lasten isä tuotti. Lapsethan jo ovat ihmisten julmuuden kokeneet, tuskin mikään muu enään on sen julmempaa kuin enään pahat saisivat palkkansa.

        Kuka sanoo kiitos ei jos seesteinen aika parisuhteessa tulee ja tuleehan se ihan kenelle tahansa niin että kolmas pyörä silloin pääsee väliin jos haluaa. Harvoilla niin idiootti varma suhde on ettei siihen kukaan pysty halutessaan vaikuttaan.

        Valitettavasti itse en pystyisi olemaan mikään äiti teresa jos itselleni kävisi samalla lailla. Onko se ihan tervettä jos ei mitään vihan tunteita tulisi? Lapset nyt "lyö" ilman lyöma- aseiksi ottamistakin, jotenka sehän helpoo ilman käskemistä "temppuilla". Lapset vihaa jo luontaisestikkin sitä isän uutta naista jotenka käskeminen lienee turhaa.

        No katsotaan oletko itse noin pyhimys jos ystäväsi vie naisesi? Minä en kieltämättä sellaiseen pystyisi mutta sinä ilmeisesti pystyisit. Näet asioita hyvin kapea alaisesti ja sinulla ei ole kykyä mennä toisen ihmisen asemaan.

        Olen itse ero perheestä ja nähnyt kaikenlaista ero kiirisiä elämäni varrella, kriisejä kokenut itsekkin mutta muuttanut omaa elämääni siten että elänyt jo kaksikymmentä vuotta samassa suhteessa ja en eronnut ikinä, jotenka jotain neuvoja voin antaakkin. Jos ne ovat huonoja sinun mielestäsi niin siitä vaan, annan mielipide vapauden kaikille vapaasti. Ota vain kantaa rakentavasti.

        Lapset ovat muuten yllättävän vahvoja erotilanteessa. Vahvaksi yksilöksi olen kasvanut minäkin eroperheen kasvattina. Se mikä ei tapa se vahvistaa. Paha ei täällä saa aina palkkaansa jotenka miksi ei sitä voisi vähän avittaa...;D

        Kykenitkö ollenkaan tuntemaan empatiaa vaimolle jonka miehen ystävätär vei? Hyväntahtoinen pöhlökö tuo vaimo oli kun ystävättärensä kolmanneksi pyöräksi otti? Toki mieshän olisi voinut lähtee kenenkä tahansa kelkkaan ja sekin olisi ollut parempi kuin ystävätär. Ymmärrätkö ollenkaan kuinka pahasta tilanteesta on kysymys?


      • luupas
        yksinkertaisiksi ihmisiä... kirjoitti:

        ...hyvät neuvot, mutta mitäs jos omaan nilkkaasi kapsahtaa? Mietippä mitenkä kamalaa on kun ystävätär voi lyömäaseina käyttää kaikkee tietämäänsä ex vaimoo ja siis entistä ystäväänsä kohtaan.

        Hyvin julmaa lapsia kohtaan mitä heille ystävä ja lasten isä tuotti. Lapsethan jo ovat ihmisten julmuuden kokeneet, tuskin mikään muu enään on sen julmempaa kuin enään pahat saisivat palkkansa.

        Kuka sanoo kiitos ei jos seesteinen aika parisuhteessa tulee ja tuleehan se ihan kenelle tahansa niin että kolmas pyörä silloin pääsee väliin jos haluaa. Harvoilla niin idiootti varma suhde on ettei siihen kukaan pysty halutessaan vaikuttaan.

        Valitettavasti itse en pystyisi olemaan mikään äiti teresa jos itselleni kävisi samalla lailla. Onko se ihan tervettä jos ei mitään vihan tunteita tulisi? Lapset nyt "lyö" ilman lyöma- aseiksi ottamistakin, jotenka sehän helpoo ilman käskemistä "temppuilla". Lapset vihaa jo luontaisestikkin sitä isän uutta naista jotenka käskeminen lienee turhaa.

        No katsotaan oletko itse noin pyhimys jos ystäväsi vie naisesi? Minä en kieltämättä sellaiseen pystyisi mutta sinä ilmeisesti pystyisit. Näet asioita hyvin kapea alaisesti ja sinulla ei ole kykyä mennä toisen ihmisen asemaan.

        Olen itse ero perheestä ja nähnyt kaikenlaista ero kiirisiä elämäni varrella, kriisejä kokenut itsekkin mutta muuttanut omaa elämääni siten että elänyt jo kaksikymmentä vuotta samassa suhteessa ja en eronnut ikinä, jotenka jotain neuvoja voin antaakkin. Jos ne ovat huonoja sinun mielestäsi niin siitä vaan, annan mielipide vapauden kaikille vapaasti. Ota vain kantaa rakentavasti.

        Lapset ovat muuten yllättävän vahvoja erotilanteessa. Vahvaksi yksilöksi olen kasvanut minäkin eroperheen kasvattina. Se mikä ei tapa se vahvistaa. Paha ei täällä saa aina palkkaansa jotenka miksi ei sitä voisi vähän avittaa...;D

        Kykenitkö ollenkaan tuntemaan empatiaa vaimolle jonka miehen ystävätär vei? Hyväntahtoinen pöhlökö tuo vaimo oli kun ystävättärensä kolmanneksi pyöräksi otti? Toki mieshän olisi voinut lähtee kenenkä tahansa kelkkaan ja sekin olisi ollut parempi kuin ystävätär. Ymmärrätkö ollenkaan kuinka pahasta tilanteesta on kysymys?

        Minä olen avioero-lapsi, ja kamalinta mitä koin oli vanhempien toisiensa mustamaalaaminen. Minulle kummatkin, tekivät mitä tahansa, ja kenen mukaan lähtivätkin ja mistä syystä, olivat rakkaita. Minä halusin viihtyä isän luona ja tutustua uuteen naisystävään, mutta kotonahan siitä ei voinut äidille kertoa. Ei siksi, että äiti olisi suuttunut, mutta pelkäsin loukkaavani häntä, jos kertoisin tykkääväni isän naisystävästä. Onneksi tällaista kesti vain hetken aikaa, vanhempani saivat välinsä asialliseen kuntoon, ja oloni helpottui. Vahva en koskaan ollut, minä itkin ja kärsin, mutta hiljaa. Enhän halunnut vaikeuttaa jo vaikeaa tilannetta. Lapset ovat vahvoja sanotaan, joskus tuntuu että vain siksi, jotta aikuisilla olisi helpompaa. Minusta kasvoi kyllä vahva aikuinen, koska maailmani horjui niin kovasti lapsena, että oli pakko kasvattaa tukevat jalat, joilla seisoa omin avuin.


      • joka sanoo "ei kiitos...
        M36 kirjoitti:

        Ensiksikin, eiköhän mies aivan itse päättänyt pettää puolisoaan ko. ystävättären kanssa ... olisi varmasti voinut sanoa: "ei kiitos."

        Toisekseen, neuvot ottamaan lapset avioeron lyömäaseiksi ... hyvin julmaa lapsia kohtaan.
        Krjoitit: "Melkeimpä en antaisi lapsia sinne tai käskisin lasten temppuilla "

        Tuomittava idea, koska ero vaikea lapsille aina ... pitääkö siitä tehdä vielä kipeänpää että itsestä tuntuu paremmalta !!

        Eronnut sinäkin, jotenka eikö ensimmäinen osannut sanoo "ei kiitos"?

        No minulla on ollut kaksikymmentä vuotta tähän asti sellainen kumppani joka on osannut sanoo "ei kiitos" mutta toivottavasti jatkossakin samanlainen. Toivottavasti olen niin viisas kumppani ettei tule tarvetta sanoo "no thanks you"! Eiköhän minulla ole parempia neuvoja kuin sinulla joka olet epäonnistuneenpi suhteissasi kuin minä ;D

        Mies tuskin mitään päätti vaan se ystävätär päätti ottaa sieltä mistä helpoimmin saa, jotenka viedä perheellisen miehen jalkojaan levittelemällä. Tosi törkee ystävätär naisella joka luotti siihen. Tämähän voi sattua kenelle tahansa ja sattuukin, sinullekkin! Koskaan et voi tietää mikä nurkan takana vaanii. Vain elämänkokemus opettaa eliminoimaan pahimmat riskitekijät pois elämästä ja silloinkaan silti ei ole turvassa mutta välttyy ainakin pahimmalta.

        Minulla erittäin hyviä neuvoja ja älä enään luota sokeesti mihinkään vaan ole aina varauksellinen, pidä silmät selässäsikin. Ja jos et itse huomaa niin ota muiden huomaamiset tosissasi, äläkä epäillen. Jos et itse jaksa tarkkailla niin anna muiden tarkkailla ja ota heidän huomionsa todesta. Miksi kukaan muu ei huomannut että ystävättäresi vokotteli miestäsi, vai eikö ollut muita silmiä näkemässä?


      • yksinkertaisiksi ihmisiä... kirjoitti:

        ...hyvät neuvot, mutta mitäs jos omaan nilkkaasi kapsahtaa? Mietippä mitenkä kamalaa on kun ystävätär voi lyömäaseina käyttää kaikkee tietämäänsä ex vaimoo ja siis entistä ystäväänsä kohtaan.

        Hyvin julmaa lapsia kohtaan mitä heille ystävä ja lasten isä tuotti. Lapsethan jo ovat ihmisten julmuuden kokeneet, tuskin mikään muu enään on sen julmempaa kuin enään pahat saisivat palkkansa.

        Kuka sanoo kiitos ei jos seesteinen aika parisuhteessa tulee ja tuleehan se ihan kenelle tahansa niin että kolmas pyörä silloin pääsee väliin jos haluaa. Harvoilla niin idiootti varma suhde on ettei siihen kukaan pysty halutessaan vaikuttaan.

        Valitettavasti itse en pystyisi olemaan mikään äiti teresa jos itselleni kävisi samalla lailla. Onko se ihan tervettä jos ei mitään vihan tunteita tulisi? Lapset nyt "lyö" ilman lyöma- aseiksi ottamistakin, jotenka sehän helpoo ilman käskemistä "temppuilla". Lapset vihaa jo luontaisestikkin sitä isän uutta naista jotenka käskeminen lienee turhaa.

        No katsotaan oletko itse noin pyhimys jos ystäväsi vie naisesi? Minä en kieltämättä sellaiseen pystyisi mutta sinä ilmeisesti pystyisit. Näet asioita hyvin kapea alaisesti ja sinulla ei ole kykyä mennä toisen ihmisen asemaan.

        Olen itse ero perheestä ja nähnyt kaikenlaista ero kiirisiä elämäni varrella, kriisejä kokenut itsekkin mutta muuttanut omaa elämääni siten että elänyt jo kaksikymmentä vuotta samassa suhteessa ja en eronnut ikinä, jotenka jotain neuvoja voin antaakkin. Jos ne ovat huonoja sinun mielestäsi niin siitä vaan, annan mielipide vapauden kaikille vapaasti. Ota vain kantaa rakentavasti.

        Lapset ovat muuten yllättävän vahvoja erotilanteessa. Vahvaksi yksilöksi olen kasvanut minäkin eroperheen kasvattina. Se mikä ei tapa se vahvistaa. Paha ei täällä saa aina palkkaansa jotenka miksi ei sitä voisi vähän avittaa...;D

        Kykenitkö ollenkaan tuntemaan empatiaa vaimolle jonka miehen ystävätär vei? Hyväntahtoinen pöhlökö tuo vaimo oli kun ystävättärensä kolmanneksi pyöräksi otti? Toki mieshän olisi voinut lähtee kenenkä tahansa kelkkaan ja sekin olisi ollut parempi kuin ystävätär. Ymmärrätkö ollenkaan kuinka pahasta tilanteesta on kysymys?

        En sitä puolustanut sanallakaan ... mutta miksi lisätä sitä tuskaa lapsille, ketkä käsittääkseni eivä ole osallisia koko sotkuun? Jos kostaa tahtoo, tehköön sen muilla keinoin.




        Tuoksi rangaistuksen välineeksi lapsia ei todellakaan ole saatu -- kuka noin ajattelee, ei ole pelkästään tyhmä...

        Ja missä kirjoituksen aloittaja oli sanallakaan sanonut että lapset kokisisivat suurta antipatiaa isäänsä kohtaan -- näin toki voi olla, mutta ei mielestäni tästä keskustelun aloittaja kirjoittanut.

        Aikuiset riidelköön riitansa ja kolmodraamansa keskenään, lasten ottaminen riitaan ja lyömäaseeksi on mielestäni rikollista toimintaa ... ja se jos mikä traumatisoi lasta.




        VÄÄRIN, jokainen vastaa omista valinnoistaan ... joko pettää tai ei petä. Totta, joskus "riski" lipeämiselle suurempi kuin toisinaan ... mutta aina valinta on itsessä -- ei siinä kolmannessa (niin mukava kuin sitä onkin syyttää ja demonisoida)




        Saa olla vihan tunteita, kysymys on siitä miten ne osoittaa tai toteuttaa.




        No jätettäköön se lasten ja hänen isänsä ja tämän uuden puolison asiaksi setviä. Ja jos se turhaa, niin miksi sitten sellaista mennän edes neuvomaan....




        Ja sinulla ilmeisesti mahdoton mennä lapsen asemaan, miltä tuntuisi kun jo muutenkin vaikean eron kekskellä .. missä ikävä isää .. äiti "lietsoo" pyhää vihaa saadakseen oman kostonhalunsa tyydytetyksi. Jos tämä pitäisi ymmärtää -- olen hyvin ylpeä kapea-alaisuudestani !!




        Mielestäni neuvosi ovat huonoja, ja koetan olla rakentava.




        Kyllä ovat, mutta miksi taakkaa vanhemman pitäisi lisätä jotta oma mieli olisi parempi -- vastuutonta vanhemmuutta minusta. Parempi olisi tehdä kaikkensa jotta lapsi erosta huolimatta kokee että hänellä kaksi rakastavaa vanhempaa ... jos toinen vanhemmista ottaa elämäntehtäväkseen käyttää lapsia keinoona kostaa exälle, on vanhemmuus pahasti hukassa. Enkä väitä että tämä olisi helppoa...




        Näin voi ja saakin olla, ottamatta kantaa siihen minkähän takia mies päätyi ystävättären syliin ... varmaan ihan vaan "piruuttaan" sen maailman rakkaimman puolison viereltä...
        Mutta, avitukseen ei käytetä lapsia.




        Kykenen tuntemaan empatiaa kaikkia kohtaan jotka käyvät erokriisiään läpi ... en tunne lainkaan epatiaa heitä kohtaan, jotka ottavat lapset mukaan koston välineiksi exiään kohtaan.




        Ei, mies päätti pettää ja lopulta jättää vaimonsa syistä joita emme tiedä. Hän olisi voinut olla tekemättä niin ... mutta ilmeisesti kaikki kotipesässä eivät olleet aivan kohdallaan, tai miehen moraali sitä ei ollut ... emme tiedä. Mutta se on varmaa, ettei mikään tai kukaan kolmaspyörä toista väkisin vie.


      • periksi
        M36 kirjoitti:

        En sitä puolustanut sanallakaan ... mutta miksi lisätä sitä tuskaa lapsille, ketkä käsittääkseni eivä ole osallisia koko sotkuun? Jos kostaa tahtoo, tehköön sen muilla keinoin.




        Tuoksi rangaistuksen välineeksi lapsia ei todellakaan ole saatu -- kuka noin ajattelee, ei ole pelkästään tyhmä...

        Ja missä kirjoituksen aloittaja oli sanallakaan sanonut että lapset kokisisivat suurta antipatiaa isäänsä kohtaan -- näin toki voi olla, mutta ei mielestäni tästä keskustelun aloittaja kirjoittanut.

        Aikuiset riidelköön riitansa ja kolmodraamansa keskenään, lasten ottaminen riitaan ja lyömäaseeksi on mielestäni rikollista toimintaa ... ja se jos mikä traumatisoi lasta.




        VÄÄRIN, jokainen vastaa omista valinnoistaan ... joko pettää tai ei petä. Totta, joskus "riski" lipeämiselle suurempi kuin toisinaan ... mutta aina valinta on itsessä -- ei siinä kolmannessa (niin mukava kuin sitä onkin syyttää ja demonisoida)




        Saa olla vihan tunteita, kysymys on siitä miten ne osoittaa tai toteuttaa.




        No jätettäköön se lasten ja hänen isänsä ja tämän uuden puolison asiaksi setviä. Ja jos se turhaa, niin miksi sitten sellaista mennän edes neuvomaan....




        Ja sinulla ilmeisesti mahdoton mennä lapsen asemaan, miltä tuntuisi kun jo muutenkin vaikean eron kekskellä .. missä ikävä isää .. äiti "lietsoo" pyhää vihaa saadakseen oman kostonhalunsa tyydytetyksi. Jos tämä pitäisi ymmärtää -- olen hyvin ylpeä kapea-alaisuudestani !!




        Mielestäni neuvosi ovat huonoja, ja koetan olla rakentava.




        Kyllä ovat, mutta miksi taakkaa vanhemman pitäisi lisätä jotta oma mieli olisi parempi -- vastuutonta vanhemmuutta minusta. Parempi olisi tehdä kaikkensa jotta lapsi erosta huolimatta kokee että hänellä kaksi rakastavaa vanhempaa ... jos toinen vanhemmista ottaa elämäntehtäväkseen käyttää lapsia keinoona kostaa exälle, on vanhemmuus pahasti hukassa. Enkä väitä että tämä olisi helppoa...




        Näin voi ja saakin olla, ottamatta kantaa siihen minkähän takia mies päätyi ystävättären syliin ... varmaan ihan vaan "piruuttaan" sen maailman rakkaimman puolison viereltä...
        Mutta, avitukseen ei käytetä lapsia.




        Kykenen tuntemaan empatiaa kaikkia kohtaan jotka käyvät erokriisiään läpi ... en tunne lainkaan epatiaa heitä kohtaan, jotka ottavat lapset mukaan koston välineiksi exiään kohtaan.




        Ei, mies päätti pettää ja lopulta jättää vaimonsa syistä joita emme tiedä. Hän olisi voinut olla tekemättä niin ... mutta ilmeisesti kaikki kotipesässä eivät olleet aivan kohdallaan, tai miehen moraali sitä ei ollut ... emme tiedä. Mutta se on varmaa, ettei mikään tai kukaan kolmaspyörä toista väkisin vie.

        Ei tuollaisille kannata yrittää puhua mitään järkevää.


      • kautta
        luupas kirjoitti:

        Minä olen avioero-lapsi, ja kamalinta mitä koin oli vanhempien toisiensa mustamaalaaminen. Minulle kummatkin, tekivät mitä tahansa, ja kenen mukaan lähtivätkin ja mistä syystä, olivat rakkaita. Minä halusin viihtyä isän luona ja tutustua uuteen naisystävään, mutta kotonahan siitä ei voinut äidille kertoa. Ei siksi, että äiti olisi suuttunut, mutta pelkäsin loukkaavani häntä, jos kertoisin tykkääväni isän naisystävästä. Onneksi tällaista kesti vain hetken aikaa, vanhempani saivat välinsä asialliseen kuntoon, ja oloni helpottui. Vahva en koskaan ollut, minä itkin ja kärsin, mutta hiljaa. Enhän halunnut vaikeuttaa jo vaikeaa tilannetta. Lapset ovat vahvoja sanotaan, joskus tuntuu että vain siksi, jotta aikuisilla olisi helpompaa. Minusta kasvoi kyllä vahva aikuinen, koska maailmani horjui niin kovasti lapsena, että oli pakko kasvattaa tukevat jalat, joilla seisoa omin avuin.

        Minä itkin sitä että äitini vertasi minua isääni koska olen isäni näköinen. Olin aina kaiken pahan alku ja juuri niin kuin isänikin.

        Meillä on monilla kaikenlaisia traumoja mistä pitää selviytyä. Samoin itsekkin olen kasvattanut tukevat jalat ja välttänyt tekemästä vanhempieni virheitä. Sen olen vannonut etten ikinä mene vanhempieni polkuja vaan elän ihan erilailla tätä elämää ja tyytyväinen olen ollut.

        Kannustan kaikkia kertomaan eläntarinaansa tuomitsematta ketään. Tyhmäksi ja ym. idiootiksi vain luokittelee M36 tyyppi joka ei ole elämässä mitään oppinut muuta kuin kirjan säännöt.

        Samoin minusta on tullut tukeva jalkainen vahva ihminen joka ei helposti kaadu, oli sitten asia minkälainen tahansa. Eroperheen kasvatista. Itsenäinen ja vastuuta ottava. Enkä tee vanhempieni virheitä. Olenkin siltä välttynyt kun rakastanut samaa miestä jo kaksikymmentä vuotta ja rakkaus ei lopu...

        Naisen vahvimpana astiana pitää pitää huolta miehestä tai sen vie muut. Jos vähänkin heikon miehen nainen valinnut niin sitä paremmin sen vie muut. Naisen pitää aina älykkäämpänä tarkkailla kotia ja ympäristöönsä uhkaako sitä joku!

        No nyt aikuisena pyritkö siihen ettet luo sellaisia suhteita jotka eivät kestä? Minä ainakin eroperheen kakarana en halunnut sellaisia suhteita jotka eivät kestä. Olenkin ylpeä ainoa tästä suvusta kun suhteemme on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta.


      • joka sanoo "ei kiitos... kirjoitti:

        Eronnut sinäkin, jotenka eikö ensimmäinen osannut sanoo "ei kiitos"?

        No minulla on ollut kaksikymmentä vuotta tähän asti sellainen kumppani joka on osannut sanoo "ei kiitos" mutta toivottavasti jatkossakin samanlainen. Toivottavasti olen niin viisas kumppani ettei tule tarvetta sanoo "no thanks you"! Eiköhän minulla ole parempia neuvoja kuin sinulla joka olet epäonnistuneenpi suhteissasi kuin minä ;D

        Mies tuskin mitään päätti vaan se ystävätär päätti ottaa sieltä mistä helpoimmin saa, jotenka viedä perheellisen miehen jalkojaan levittelemällä. Tosi törkee ystävätär naisella joka luotti siihen. Tämähän voi sattua kenelle tahansa ja sattuukin, sinullekkin! Koskaan et voi tietää mikä nurkan takana vaanii. Vain elämänkokemus opettaa eliminoimaan pahimmat riskitekijät pois elämästä ja silloinkaan silti ei ole turvassa mutta välttyy ainakin pahimmalta.

        Minulla erittäin hyviä neuvoja ja älä enään luota sokeesti mihinkään vaan ole aina varauksellinen, pidä silmät selässäsikin. Ja jos et itse huomaa niin ota muiden huomaamiset tosissasi, äläkä epäillen. Jos et itse jaksa tarkkailla niin anna muiden tarkkailla ja ota heidän huomionsa todesta. Miksi kukaan muu ei huomannut että ystävättäresi vokotteli miestäsi, vai eikö ollut muita silmiä näkemässä?

        >

        On sitä muitakin sytä erota, ja omaani en ole täällä selvittänyt kolmen vuoden aikana, enkä aloita nytkään.




        Se on hyvä se.




        Noinko kuvittelet tuon olevan engalanniksi *nauraa*




        Minusta ei ole. Mutta kukin lukija ottakoon ne neuvot onkeensa mitkä katsoo parhaiksi itselleen, toivotaan että pohtii niitä myös.




        Eivät miehetkään aina järjen jättiläisiä ole, mutta on harhaista kuvitella naisilla olevan sellaista valtaa... ettäkö miehet onnellisesta ja toimivasta parisuhteesta lähtevät jos joku haarojaan levittelee.

        Kyllä loppupelissä valinta on sen, kuka pettää puolisonsa, tai jättää tämän... vaikka houkutuksiahan maailma on täynnä, se on huono tekosyy niin lähteneelle ... kuin jätetyllekin. Ehkä sille jätetylle sitten "kolams pyörä" syy olla tarkastelematta suhdetta mistä "oma rakas" lähti, todellisuudessa aivan omasta vapaasta tahdostaan -- varmaan satuttaa tajuta se ... helpompi onkin silloin syyttää yksin sitä kolmatta pyörää...




        Erikoinen on sinun tapasi tarkastella elämää ja parisuhdetta ... sitä että kaksi ihmistä tahtovat elää yhdessä, rakastaa ja kunioittaa toisiaan ... yksilöinäkin. Mutta kukin tavallaan.

        Ja eiköhän se kenen kanssa pettää jos niin tahtoo, löydy vaikka kiven alta...




        Tuolle pitkälle määritelmällesi on ihan osuva ja lyhyt termi suomen kielessä:
        SAIRAALLOINEN MUSTASUKKAISUUS ... ja ihminen kuka tuolla vaivalla "siunattu", elää hyvin ahdistavaa elämää ja usein löytää itsensä kaikista varotoimista huolimatta jätettynä.


      • tekstistäsi
        M36 kirjoitti:

        En sitä puolustanut sanallakaan ... mutta miksi lisätä sitä tuskaa lapsille, ketkä käsittääkseni eivä ole osallisia koko sotkuun? Jos kostaa tahtoo, tehköön sen muilla keinoin.




        Tuoksi rangaistuksen välineeksi lapsia ei todellakaan ole saatu -- kuka noin ajattelee, ei ole pelkästään tyhmä...

        Ja missä kirjoituksen aloittaja oli sanallakaan sanonut että lapset kokisisivat suurta antipatiaa isäänsä kohtaan -- näin toki voi olla, mutta ei mielestäni tästä keskustelun aloittaja kirjoittanut.

        Aikuiset riidelköön riitansa ja kolmodraamansa keskenään, lasten ottaminen riitaan ja lyömäaseeksi on mielestäni rikollista toimintaa ... ja se jos mikä traumatisoi lasta.




        VÄÄRIN, jokainen vastaa omista valinnoistaan ... joko pettää tai ei petä. Totta, joskus "riski" lipeämiselle suurempi kuin toisinaan ... mutta aina valinta on itsessä -- ei siinä kolmannessa (niin mukava kuin sitä onkin syyttää ja demonisoida)




        Saa olla vihan tunteita, kysymys on siitä miten ne osoittaa tai toteuttaa.




        No jätettäköön se lasten ja hänen isänsä ja tämän uuden puolison asiaksi setviä. Ja jos se turhaa, niin miksi sitten sellaista mennän edes neuvomaan....




        Ja sinulla ilmeisesti mahdoton mennä lapsen asemaan, miltä tuntuisi kun jo muutenkin vaikean eron kekskellä .. missä ikävä isää .. äiti "lietsoo" pyhää vihaa saadakseen oman kostonhalunsa tyydytetyksi. Jos tämä pitäisi ymmärtää -- olen hyvin ylpeä kapea-alaisuudestani !!




        Mielestäni neuvosi ovat huonoja, ja koetan olla rakentava.




        Kyllä ovat, mutta miksi taakkaa vanhemman pitäisi lisätä jotta oma mieli olisi parempi -- vastuutonta vanhemmuutta minusta. Parempi olisi tehdä kaikkensa jotta lapsi erosta huolimatta kokee että hänellä kaksi rakastavaa vanhempaa ... jos toinen vanhemmista ottaa elämäntehtäväkseen käyttää lapsia keinoona kostaa exälle, on vanhemmuus pahasti hukassa. Enkä väitä että tämä olisi helppoa...




        Näin voi ja saakin olla, ottamatta kantaa siihen minkähän takia mies päätyi ystävättären syliin ... varmaan ihan vaan "piruuttaan" sen maailman rakkaimman puolison viereltä...
        Mutta, avitukseen ei käytetä lapsia.




        Kykenen tuntemaan empatiaa kaikkia kohtaan jotka käyvät erokriisiään läpi ... en tunne lainkaan epatiaa heitä kohtaan, jotka ottavat lapset mukaan koston välineiksi exiään kohtaan.




        Ei, mies päätti pettää ja lopulta jättää vaimonsa syistä joita emme tiedä. Hän olisi voinut olla tekemättä niin ... mutta ilmeisesti kaikki kotipesässä eivät olleet aivan kohdallaan, tai miehen moraali sitä ei ollut ... emme tiedä. Mutta se on varmaa, ettei mikään tai kukaan kolmaspyörä toista väkisin vie.

        Oletko koskaan mieltänyt itseäsi yksinkertaiseksi ja tyhmäksi?


      • kautta kirjoitti:

        Minä itkin sitä että äitini vertasi minua isääni koska olen isäni näköinen. Olin aina kaiken pahan alku ja juuri niin kuin isänikin.

        Meillä on monilla kaikenlaisia traumoja mistä pitää selviytyä. Samoin itsekkin olen kasvattanut tukevat jalat ja välttänyt tekemästä vanhempieni virheitä. Sen olen vannonut etten ikinä mene vanhempieni polkuja vaan elän ihan erilailla tätä elämää ja tyytyväinen olen ollut.

        Kannustan kaikkia kertomaan eläntarinaansa tuomitsematta ketään. Tyhmäksi ja ym. idiootiksi vain luokittelee M36 tyyppi joka ei ole elämässä mitään oppinut muuta kuin kirjan säännöt.

        Samoin minusta on tullut tukeva jalkainen vahva ihminen joka ei helposti kaadu, oli sitten asia minkälainen tahansa. Eroperheen kasvatista. Itsenäinen ja vastuuta ottava. Enkä tee vanhempieni virheitä. Olenkin siltä välttynyt kun rakastanut samaa miestä jo kaksikymmentä vuotta ja rakkaus ei lopu...

        Naisen vahvimpana astiana pitää pitää huolta miehestä tai sen vie muut. Jos vähänkin heikon miehen nainen valinnut niin sitä paremmin sen vie muut. Naisen pitää aina älykkäämpänä tarkkailla kotia ja ympäristöönsä uhkaako sitä joku!

        No nyt aikuisena pyritkö siihen ettet luo sellaisia suhteita jotka eivät kestä? Minä ainakin eroperheen kakarana en halunnut sellaisia suhteita jotka eivät kestä. Olenkin ylpeä ainoa tästä suvusta kun suhteemme on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta.

        Kuulostaapa todella tasapainoiselta kasvuympäristöltä.




        Minkä kirjan säännöt? En kenenkään elämäntarinaa tyhmäksi ole sanonut, usein kyllä neuvoja ... jos ne minusta ovat typeriä tai vääriä.




        Kuten toisaalla sanottu, sairaalloista mustasukkaisuutta -- jota et varmasti itse edes näe. Mutta ei siinä mitään, kukin tulee onnelliseksi tavallaan ja tahollaan.


      • tekstistäsi kirjoitti:

        Oletko koskaan mieltänyt itseäsi yksinkertaiseksi ja tyhmäksi?

        * *
        O
        \_/


      • mitään erikoista...
        M36 kirjoitti:

        >

        On sitä muitakin sytä erota, ja omaani en ole täällä selvittänyt kolmen vuoden aikana, enkä aloita nytkään.




        Se on hyvä se.




        Noinko kuvittelet tuon olevan engalanniksi *nauraa*




        Minusta ei ole. Mutta kukin lukija ottakoon ne neuvot onkeensa mitkä katsoo parhaiksi itselleen, toivotaan että pohtii niitä myös.




        Eivät miehetkään aina järjen jättiläisiä ole, mutta on harhaista kuvitella naisilla olevan sellaista valtaa... ettäkö miehet onnellisesta ja toimivasta parisuhteesta lähtevät jos joku haarojaan levittelee.

        Kyllä loppupelissä valinta on sen, kuka pettää puolisonsa, tai jättää tämän... vaikka houkutuksiahan maailma on täynnä, se on huono tekosyy niin lähteneelle ... kuin jätetyllekin. Ehkä sille jätetylle sitten "kolams pyörä" syy olla tarkastelematta suhdetta mistä "oma rakas" lähti, todellisuudessa aivan omasta vapaasta tahdostaan -- varmaan satuttaa tajuta se ... helpompi onkin silloin syyttää yksin sitä kolmatta pyörää...




        Erikoinen on sinun tapasi tarkastella elämää ja parisuhdetta ... sitä että kaksi ihmistä tahtovat elää yhdessä, rakastaa ja kunioittaa toisiaan ... yksilöinäkin. Mutta kukin tavallaan.

        Ja eiköhän se kenen kanssa pettää jos niin tahtoo, löydy vaikka kiven alta...




        Tuolle pitkälle määritelmällesi on ihan osuva ja lyhyt termi suomen kielessä:
        SAIRAALLOINEN MUSTASUKKAISUUS ... ja ihminen kuka tuolla vaivalla "siunattu", elää hyvin ahdistavaa elämää ja usein löytää itsensä kaikista varotoimista huolimatta jätettynä.

        Ei sinun tarvitsekkaan olla samaa mieltä sillä itsetuntoni kestää eriävänkin mielipiteen. Alat lainaileen jos ärsytän sinua.

        Olet täydellisyyteen pyrkivä pyrkyri ja et siedä mitään negatiivista arvostelua. Mustasukkaisuus ei ole sitä että on terveen kiinnostunut kumppanistaan ja lähiympäristöstään, vai oletko muka toista mieltä? En ole missään asiassa kanssasi samaa mieltä vaan varoittelen ihmisiä olemaan aina varuillaan.

        Minä en ole sairaalloisen mustasukkainen vaan ihan terveen kiinnostunut mitä kumppanini tekee. Älä luota mihinkään, äläkä varsinkaan ulkopuolisiin ihmisiin ja läheisetkin voi olla katalia. Ole terveen epäileväinen kaikkee k0ohtaan niin ei pettymyksiä tule.

        Älä ole samaa mieltä mutta minäkääbn en ole samaa mieltä kanssasi sillä plen liian järkevä siihen!


      • mitään erikoista... kirjoitti:

        Ei sinun tarvitsekkaan olla samaa mieltä sillä itsetuntoni kestää eriävänkin mielipiteen. Alat lainaileen jos ärsytän sinua.

        Olet täydellisyyteen pyrkivä pyrkyri ja et siedä mitään negatiivista arvostelua. Mustasukkaisuus ei ole sitä että on terveen kiinnostunut kumppanistaan ja lähiympäristöstään, vai oletko muka toista mieltä? En ole missään asiassa kanssasi samaa mieltä vaan varoittelen ihmisiä olemaan aina varuillaan.

        Minä en ole sairaalloisen mustasukkainen vaan ihan terveen kiinnostunut mitä kumppanini tekee. Älä luota mihinkään, äläkä varsinkaan ulkopuolisiin ihmisiin ja läheisetkin voi olla katalia. Ole terveen epäileväinen kaikkee k0ohtaan niin ei pettymyksiä tule.

        Älä ole samaa mieltä mutta minäkääbn en ole samaa mieltä kanssasi sillä plen liian järkevä siihen!

        >>Ei sinun tarvitsekkaan olla samaa mieltä sillä itsetuntoni kestää eriävänkin mielipiteen.>>

        Se on hyvä, ei minuakaan haittaa jos olet erimieltä kanssani ... tämänkin ketjun lukijoista kukin päättäköön myös omat kantansa.




        En sen vuoksi lainaa, mutta vastaaminen helpomaa näin.




        Aivan hyvin siedän, nytkin :->




        Tuo on normaalia välittämistä ja kiinnostusta, ei se mistä kirjoitit edellä.




        Ei tarvitsekaan olla, ja varoittele aivan vapaasti -- en ole estämässä.


      • luupas
        kautta kirjoitti:

        Minä itkin sitä että äitini vertasi minua isääni koska olen isäni näköinen. Olin aina kaiken pahan alku ja juuri niin kuin isänikin.

        Meillä on monilla kaikenlaisia traumoja mistä pitää selviytyä. Samoin itsekkin olen kasvattanut tukevat jalat ja välttänyt tekemästä vanhempieni virheitä. Sen olen vannonut etten ikinä mene vanhempieni polkuja vaan elän ihan erilailla tätä elämää ja tyytyväinen olen ollut.

        Kannustan kaikkia kertomaan eläntarinaansa tuomitsematta ketään. Tyhmäksi ja ym. idiootiksi vain luokittelee M36 tyyppi joka ei ole elämässä mitään oppinut muuta kuin kirjan säännöt.

        Samoin minusta on tullut tukeva jalkainen vahva ihminen joka ei helposti kaadu, oli sitten asia minkälainen tahansa. Eroperheen kasvatista. Itsenäinen ja vastuuta ottava. Enkä tee vanhempieni virheitä. Olenkin siltä välttynyt kun rakastanut samaa miestä jo kaksikymmentä vuotta ja rakkaus ei lopu...

        Naisen vahvimpana astiana pitää pitää huolta miehestä tai sen vie muut. Jos vähänkin heikon miehen nainen valinnut niin sitä paremmin sen vie muut. Naisen pitää aina älykkäämpänä tarkkailla kotia ja ympäristöönsä uhkaako sitä joku!

        No nyt aikuisena pyritkö siihen ettet luo sellaisia suhteita jotka eivät kestä? Minä ainakin eroperheen kakarana en halunnut sellaisia suhteita jotka eivät kestä. Olenkin ylpeä ainoa tästä suvusta kun suhteemme on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta.

        Lähdin vastaaman siksi, että tulisi muunkinlaista kuvaa, kun itse annoit aika yksipuolisen kuvan avioerolapsen mietteistä. Ja mielestäni lapsia ei pitäisi ottaa mukaan omaan vihaan.
        Olen pysyvässä liitossa, mutta jotenkin tuntuu kuluttavalta, että joutuisin "uhkia" vahtimaan, mutta kukin tavallaan. Aika kärkkäiltä ja riidanhakuisilta tuntuvat kommenttisi. Minusta väärää ei korjata toisella väärällä. Usein kostaminen kuluttaa vain omaa hyvää energiaa.


      • Et ymmärrä koskaan...
        M36 kirjoitti:

        >>Ei sinun tarvitsekkaan olla samaa mieltä sillä itsetuntoni kestää eriävänkin mielipiteen.>>

        Se on hyvä, ei minuakaan haittaa jos olet erimieltä kanssani ... tämänkin ketjun lukijoista kukin päättäköön myös omat kantansa.




        En sen vuoksi lainaa, mutta vastaaminen helpomaa näin.




        Aivan hyvin siedän, nytkin :->




        Tuo on normaalia välittämistä ja kiinnostusta, ei se mistä kirjoitit edellä.




        Ei tarvitsekaan olla, ja varoittele aivan vapaasti -- en ole estämässä.

        Et ymmärrä koskaan minua jotenka kestääkö eriävä mielipiteesi sinua?


      • Et ymmärrä koskaan... kirjoitti:

        Et ymmärrä koskaan minua jotenka kestääkö eriävä mielipiteesi sinua?

        >

        Tuosta en nyt hirveäati ottanut selvää... mutta eriävä mielipiteeni kestää hyvin minua ???


      • En ole samaa mieltä kanssasi!
        M36 kirjoitti:

        >

        Tuosta en nyt hirveäati ottanut selvää... mutta eriävä mielipiteeni kestää hyvin minua ???

        Olet eronnut mies ja et ole samaa mieltä eronneitteitten kanssa. Minä olen eromaaton tuomari koska en ole koskaan eronnut yksilö.

        Kukahan nyt on tolkuissaan ja eroomaton yksilö? Sinä olet eronnut ja karannut virhellinen typpi, jota ei kukaan kunnioita. Haluatko tutustua minuun vai et?


      • Nautilus
        En ole samaa mieltä kanssasi! kirjoitti:

        Olet eronnut mies ja et ole samaa mieltä eronneitteitten kanssa. Minä olen eromaaton tuomari koska en ole koskaan eronnut yksilö.

        Kukahan nyt on tolkuissaan ja eroomaton yksilö? Sinä olet eronnut ja karannut virhellinen typpi, jota ei kukaan kunnioita. Haluatko tutustua minuun vai et?

        Kaikki merkit viittaavat siihen, että olet mitä hurmaavin persoona!
        Tämä "harrastuksesi" tähän aikaan tällä palstalla kuulostaa siltä, että olet äärimmäisen lähimmäisenrakas.
        Rohkeasti vain nimi ja puhelinnumero ruutuun ;-)


      • En ole samaa mieltä kanssasi! kirjoitti:

        Olet eronnut mies ja et ole samaa mieltä eronneitteitten kanssa. Minä olen eromaaton tuomari koska en ole koskaan eronnut yksilö.

        Kukahan nyt on tolkuissaan ja eroomaton yksilö? Sinä olet eronnut ja karannut virhellinen typpi, jota ei kukaan kunnioita. Haluatko tutustua minuun vai et?

        >

        En edelleenkään aio tutustua sen syvällisemmin sinun kuin muidenkaan keskustelupalstalaisten kanssa ... tässä menee selkeä periaatteellinen raja -- ei mitään henkilökohtaista.




        Alku meni oikein, mutta loppu väärin.

        Olen hyvin monien eronneiden (ja eroamattomienkin) kanssa samaa mieltä ... useita hyviä kommentteja tullut tähän keskuteluun joista olen aivan samaa mieltä (tosin harvassa ne jotka sinulta tulleet).

        Joskus totean johonkin kommentiin "hyvä, olen samaa mieltä" ... mutta yleensä niihin joista en ole, kirjoitan enemmän ... omaa kantaani.




        Tuo on sinun mielipiteesi, johon sinulla toki oikeutesi ... kuin minulla omiini sinusta.


      • eronneiden kanssa...
        M36 kirjoitti:

        >

        En edelleenkään aio tutustua sen syvällisemmin sinun kuin muidenkaan keskustelupalstalaisten kanssa ... tässä menee selkeä periaatteellinen raja -- ei mitään henkilökohtaista.




        Alku meni oikein, mutta loppu väärin.

        Olen hyvin monien eronneiden (ja eroamattomienkin) kanssa samaa mieltä ... useita hyviä kommentteja tullut tähän keskuteluun joista olen aivan samaa mieltä (tosin harvassa ne jotka sinulta tulleet).

        Joskus totean johonkin kommentiin "hyvä, olen samaa mieltä" ... mutta yleensä niihin joista en ole, kirjoitan enemmän ... omaa kantaani.




        Tuo on sinun mielipiteesi, johon sinulla toki oikeutesi ... kuin minulla omiini sinusta.

        Olet eronnut, jotenka miksi kommentoit ihan kaikkee jotka eivät sinua kosketa?

        Tässä menee minun rajanikin "tuttavuutesi" kanssa. Nyt taisit kohdata älykkäämpisi ja vetäydyt kun et et enään haluakkaan tuttavuutta harrastaa. Niin just, tämä tuttavuus riittää sinulle jos joku alkaakin olla vastoin samaa mieltä kanssasi. Raukka juoksee pakoon sinne mihinkä päivä ei paista....


      • hoitanut eri lailla kun sinä.
        M36 kirjoitti:

        >

        En edelleenkään aio tutustua sen syvällisemmin sinun kuin muidenkaan keskustelupalstalaisten kanssa ... tässä menee selkeä periaatteellinen raja -- ei mitään henkilökohtaista.




        Alku meni oikein, mutta loppu väärin.

        Olen hyvin monien eronneiden (ja eroamattomienkin) kanssa samaa mieltä ... useita hyviä kommentteja tullut tähän keskuteluun joista olen aivan samaa mieltä (tosin harvassa ne jotka sinulta tulleet).

        Joskus totean johonkin kommentiin "hyvä, olen samaa mieltä" ... mutta yleensä niihin joista en ole, kirjoitan enemmän ... omaa kantaani.




        Tuo on sinun mielipiteesi, johon sinulla toki oikeutesi ... kuin minulla omiini sinusta.

        Arvostelemaan olet kärkäs mutta muuhun et kykene. No ajattle minusta mitä lystäät? Olen elänyt saman ihmisen kanssa lähes kaksikymmentä vuotta ja aion elää jatkossakin.

        Miksi tämä tuttavuus riittää? Miksi et saa tuoda muiden ihmisten mielipiteitä? Oletko hallitseva kunkku täällä? Et varmaankaan halua tutustua muihin "hallitseviin" tuttavuuksiin?

        Minä tulen olenn ainoo vaststajasi ja näkemään oman erosi. Jos noin täydellinen olet niin miksi joku erosi sinusta?


      • Tähän
        M36 kirjoitti:

        * *
        O
        \_/

        Mutta kaikkee näkee kun vanhaksi tulee...


      • Minä näin jo ennen sinua.
        Tähän kirjoitti:

        Mutta kaikkee näkee kun vanhaksi tulee...

        Mutta et uskonut!


      • haukkuu kaikki! katsokaa mi...
        M36 kirjoitti:

        * *
        O
        \_/

        Ettekö jo ajat sitte huomanneet niin kuin minä?


      • Syvällisesti, vaan copywrite
        M36 kirjoitti:

        >

        En edelleenkään aio tutustua sen syvällisemmin sinun kuin muidenkaan keskustelupalstalaisten kanssa ... tässä menee selkeä periaatteellinen raja -- ei mitään henkilökohtaista.




        Alku meni oikein, mutta loppu väärin.

        Olen hyvin monien eronneiden (ja eroamattomienkin) kanssa samaa mieltä ... useita hyviä kommentteja tullut tähän keskuteluun joista olen aivan samaa mieltä (tosin harvassa ne jotka sinulta tulleet).

        Joskus totean johonkin kommentiin "hyvä, olen samaa mieltä" ... mutta yleensä niihin joista en ole, kirjoitan enemmän ... omaa kantaani.




        Tuo on sinun mielipiteesi, johon sinulla toki oikeutesi ... kuin minulla omiini sinusta.

        Ja vittuilua päälle...

        Et pehmeästi ajattele tunteella mitä joku tuntee vaan olet kylmän kalskea ajattelija.

        Vähän koitin ärsyttää...no joo mutta miksi aina otat kantaa sellaisiinkin asioihin mitä suorastaan ei sinulta kysytä? Katsos kun itse en aiokkaan esittää rikkiviisasta ihan kaikessa kun kenenkään kyky ei riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi.

        Hyvä jos saan ärsytystä sinussa aikaiseksi sillä sehän on tarkoituksenikin. Minä en aina ajattele niinkään järjellä vaan tunteella, sinä taas olet erittäin järkiperäinen tyyppi. Mutta eiköhän meitä kaikkia tarvita tässä maailmassa tai tämä olisi muuten liian tasapaksua.

        Itselläni ei erosta kokemuksia koska on käynyt säkä tai sitten osaan harvinaisen hyvin hoitaa parisuhdettani, jompi kumpi. Totean senkin saman että minulla oikeus mielipiteisiin niin kuin sinullakin. Minun kommentit eivät olekkaan sinua varten mutta kommentoit niitä silti.

        Onko sinulla oikeassa elämässäsi "riitapukareita" , vaan alistatko kaikki heti kättelyssä? Olenko ainoa harva joka kyseenalaistaa kommenttisi? sillä täysin "rikkiviisas" et ole epäonnistuttuasi parisuhteissasi ja luulen että tälläkin hetkellä olet tyytymätön suhteeseesi.


      • eronneiden kanssa... kirjoitti:

        Olet eronnut, jotenka miksi kommentoit ihan kaikkee jotka eivät sinua kosketa?

        Tässä menee minun rajanikin "tuttavuutesi" kanssa. Nyt taisit kohdata älykkäämpisi ja vetäydyt kun et et enään haluakkaan tuttavuutta harrastaa. Niin just, tämä tuttavuus riittää sinulle jos joku alkaakin olla vastoin samaa mieltä kanssasi. Raukka juoksee pakoon sinne mihinkä päivä ei paista....

        Ellet halua "olla" eronneiden kanssa, miksi sitten vonkaat lähempää tuttavuutta milloin missäkin ketjussa -- en ymmärrä...




        Ei kai tuo ole este kommentoida avioeropalstalla, eikä kenenkään ole pakko lukea kommenttejani ... silti jotkut joskus kertovat saaneensa apauakin, siinä syy.




        No hyvä, ehkä asiaa ei tarvitse ottaa toiste sitten puheeksi, kun olemmekin samaa mieltä.




        En ole mihinkään vetäytymässä! Jos tätä keskusktelua tuttavuudeksi tahdot kutsua, niin jatkukoon. Minulle passaa vallan mainiosti keskustella älykkäämpieni kanssa, silti epäilen ettei nyt ole sattunut sellaista onnea...




        Tässähän minä olen, ja päiäkin paistaa *wirn*


      • hoitanut eri lailla kun sinä. kirjoitti:

        Arvostelemaan olet kärkäs mutta muuhun et kykene. No ajattle minusta mitä lystäät? Olen elänyt saman ihmisen kanssa lähes kaksikymmentä vuotta ja aion elää jatkossakin.

        Miksi tämä tuttavuus riittää? Miksi et saa tuoda muiden ihmisten mielipiteitä? Oletko hallitseva kunkku täällä? Et varmaankaan halua tutustua muihin "hallitseviin" tuttavuuksiin?

        Minä tulen olenn ainoo vaststajasi ja näkemään oman erosi. Jos noin täydellinen olet niin miksi joku erosi sinusta?

        En ole sinun parisuhdettasi arvostellut ... vaan käsittämättömän huonoa neuvoasi alkuperäiselle käyttää lapsiaan koston välineenä exäänsä kohtaan.
        Ja, kommentoinut että mielestäni et ole normaalilla tavalla mustasukkainen puoliso parisuhteessanne -- mutta joillekin se on oikein sopiva tapa elää yhdessä ... heille suotakoon

        Kyllä, noiden perusteella todellakin olen muodostanut mielipiteesi sinusta.




        Onneksi olkoon, vielä kerran.




        TÄH?? Saahan täällä aivan kaikki esittää mielipiteitään ... missä sitä olisin ollut kieltämässä... sehän vain hieno asia.

        Olen päättänyt jo aikaa sitten, etten aio tutustua syvällisemmin keneenkään keskustelupalstalaiseen (tarkoitan tuttavallista mailailua, soittelemista tai tapaamisia), eikä se ole henkilökohtaista, vaan ihan oma periaatteeni.

        Jos sitten tuttavuudella tarkoitetaan keskustelua palstoilla, niin sehän sopii aivan kenen kanssa tahansa täällä.




        Joskus kaksi täydellista tai erinomaista ihmistä joutuvat toistensa huonoon seuraan. Erosimme aivan yhteisellä päätöksellä, ilman kolmansia pyöriä tai suurta dramaa. Hyvässä sovussa silloin ja nytkin.


      • Syvällisesti, vaan copywrite kirjoitti:

        Ja vittuilua päälle...

        Et pehmeästi ajattele tunteella mitä joku tuntee vaan olet kylmän kalskea ajattelija.

        Vähän koitin ärsyttää...no joo mutta miksi aina otat kantaa sellaisiinkin asioihin mitä suorastaan ei sinulta kysytä? Katsos kun itse en aiokkaan esittää rikkiviisasta ihan kaikessa kun kenenkään kyky ei riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi.

        Hyvä jos saan ärsytystä sinussa aikaiseksi sillä sehän on tarkoituksenikin. Minä en aina ajattele niinkään järjellä vaan tunteella, sinä taas olet erittäin järkiperäinen tyyppi. Mutta eiköhän meitä kaikkia tarvita tässä maailmassa tai tämä olisi muuten liian tasapaksua.

        Itselläni ei erosta kokemuksia koska on käynyt säkä tai sitten osaan harvinaisen hyvin hoitaa parisuhdettani, jompi kumpi. Totean senkin saman että minulla oikeus mielipiteisiin niin kuin sinullakin. Minun kommentit eivät olekkaan sinua varten mutta kommentoit niitä silti.

        Onko sinulla oikeassa elämässäsi "riitapukareita" , vaan alistatko kaikki heti kättelyssä? Olenko ainoa harva joka kyseenalaistaa kommenttisi? sillä täysin "rikkiviisas" et ole epäonnistuttuasi parisuhteissasi ja luulen että tälläkin hetkellä olet tyytymätön suhteeseesi.

        Tapanani on todellakin melko usein kommentoida kopioimaani ap. tekstiin ... hieman niinkuin keskustelua ... Vittuiluun vastaan vittuilulla.




        Juu, ja todella pehmeää ja humaania ajattelua sinulta osoitti neuvosi käyttää lapsia kostona työkaluna exäänsä kohtaan ... jos tuo on pehmeätä ajattelua, olen ylpeä etten siihen kykyne.


        >>Vähän koitin ärsyttää...no joo mutta miksi aina otat kantaa sellaisiinkin asioihin mitä suorastaan ei sinulta kysytä?>>

        Koska tämä on keskustelupalsta. Ja kommenttini voi aivan vapaasti jättää lukematta.


        >

        Ehkä paremminkin huvittneisuuden tunteita saat aikaiseksi ... mutta kyllä ekin passaa...




        Missä olen sanonut ettei kalstaisiasi kommentoijia saisi olla, ja samoin minun oikeuteni vastata niihin... missä ongelma?




        Aivan, koska tämä on keskustelupalsta.




        Et ole ainoa, mutta siihen harvojen joukkoon kuulut ... muistelehan minkä mielipiteeni kyseenalaistit ... sen, ettei lapsia saa sekoittaa eronneiden vanhempien kostoihin kääntämällä heidät isäänsä tai äitiään vastaan tai vaikeuttamalla "kiusatakseen" tapaamisia.

        Paremminkin sain tukea näkemykselleni.




        Luullahan saa aivan mitä tahtoo ja kuka tahtoo...


      • Minä näin jo ennen sinua. kirjoitti:

        Mutta et uskonut!

        ... kun keskustelee ja vastaa omiin viesteihinsä eri persoonassa. Mutta sattuuhan sellaista peremmissakin piireissä.


      • jo...
        M36 kirjoitti:

        Tapanani on todellakin melko usein kommentoida kopioimaani ap. tekstiin ... hieman niinkuin keskustelua ... Vittuiluun vastaan vittuilulla.




        Juu, ja todella pehmeää ja humaania ajattelua sinulta osoitti neuvosi käyttää lapsia kostona työkaluna exäänsä kohtaan ... jos tuo on pehmeätä ajattelua, olen ylpeä etten siihen kykyne.


        >>Vähän koitin ärsyttää...no joo mutta miksi aina otat kantaa sellaisiinkin asioihin mitä suorastaan ei sinulta kysytä?>>

        Koska tämä on keskustelupalsta. Ja kommenttini voi aivan vapaasti jättää lukematta.


        >

        Ehkä paremminkin huvittneisuuden tunteita saat aikaiseksi ... mutta kyllä ekin passaa...




        Missä olen sanonut ettei kalstaisiasi kommentoijia saisi olla, ja samoin minun oikeuteni vastata niihin... missä ongelma?




        Aivan, koska tämä on keskustelupalsta.




        Et ole ainoa, mutta siihen harvojen joukkoon kuulut ... muistelehan minkä mielipiteeni kyseenalaistit ... sen, ettei lapsia saa sekoittaa eronneiden vanhempien kostoihin kääntämällä heidät isäänsä tai äitiään vastaan tai vaikeuttamalla "kiusatakseen" tapaamisia.

        Paremminkin sain tukea näkemykselleni.




        Luullahan saa aivan mitä tahtoo ja kuka tahtoo...

        Ihan turhaa yrittää tuolle puhua järkeviä...


      • Niin missä ongelma?
        M36 kirjoitti:

        Tapanani on todellakin melko usein kommentoida kopioimaani ap. tekstiin ... hieman niinkuin keskustelua ... Vittuiluun vastaan vittuilulla.




        Juu, ja todella pehmeää ja humaania ajattelua sinulta osoitti neuvosi käyttää lapsia kostona työkaluna exäänsä kohtaan ... jos tuo on pehmeätä ajattelua, olen ylpeä etten siihen kykyne.


        >>Vähän koitin ärsyttää...no joo mutta miksi aina otat kantaa sellaisiinkin asioihin mitä suorastaan ei sinulta kysytä?>>

        Koska tämä on keskustelupalsta. Ja kommenttini voi aivan vapaasti jättää lukematta.


        >

        Ehkä paremminkin huvittneisuuden tunteita saat aikaiseksi ... mutta kyllä ekin passaa...




        Missä olen sanonut ettei kalstaisiasi kommentoijia saisi olla, ja samoin minun oikeuteni vastata niihin... missä ongelma?




        Aivan, koska tämä on keskustelupalsta.




        Et ole ainoa, mutta siihen harvojen joukkoon kuulut ... muistelehan minkä mielipiteeni kyseenalaistit ... sen, ettei lapsia saa sekoittaa eronneiden vanhempien kostoihin kääntämällä heidät isäänsä tai äitiään vastaan tai vaikeuttamalla "kiusatakseen" tapaamisia.

        Paremminkin sain tukea näkemykselleni.




        Luullahan saa aivan mitä tahtoo ja kuka tahtoo...

        "Et ole ainoa, mutta siihen harvojen joukkoon kuulut ... muistelehan minkä mielipiteeni kyseenalaistit ... sen, ettei lapsia saa sekoittaa eronneiden vanhempien kostoihin kääntämällä heidät isäänsä tai äitiään vastaan tai vaikeuttamalla "kiusatakseen" tapaamisia"

        En ole sama tyyppi koska en ole samaa mieltä.

        Joissain asioissa olen jopa samaa mieltä kanssasi mutta en kaikissa. Miksi vastaat vittuiluun vittuiluilla, koska et aina tiedä onko se vittuilua vai ei?

        Heh ,heh, hee... huumor mielellä minäkin otan, jotenka en todellakaan kyrsiintynyt vaan haluan keskustella. Sinä ihana uhri olet siihen tarkoitukseen. Minä pidän sinusta, eihän tämä muutakaan tarkoita.


      • jo... kirjoitti:

        Ihan turhaa yrittää tuolle puhua järkeviä...

        ... otetaan "sirkus huvin" kannalta tämä harjoitus :-D


      • Niin missä ongelma? kirjoitti:

        "Et ole ainoa, mutta siihen harvojen joukkoon kuulut ... muistelehan minkä mielipiteeni kyseenalaistit ... sen, ettei lapsia saa sekoittaa eronneiden vanhempien kostoihin kääntämällä heidät isäänsä tai äitiään vastaan tai vaikeuttamalla "kiusatakseen" tapaamisia"

        En ole sama tyyppi koska en ole samaa mieltä.

        Joissain asioissa olen jopa samaa mieltä kanssasi mutta en kaikissa. Miksi vastaat vittuiluun vittuiluilla, koska et aina tiedä onko se vittuilua vai ei?

        Heh ,heh, hee... huumor mielellä minäkin otan, jotenka en todellakaan kyrsiintynyt vaan haluan keskustella. Sinä ihana uhri olet siihen tarkoitukseen. Minä pidän sinusta, eihän tämä muutakaan tarkoita.

        >

        Onpa kahdella ihmisellä sitten hyvin samanlainen tapa kirjoittaa...


        >

        Enkä koe olevani uhrina keskustelussa... jatka aivan vapaasti.


      • Löytyy huumoria
        M36 kirjoitti:

        ... otetaan "sirkus huvin" kannalta tämä harjoitus :-D

        Hänellä yleensä vain yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä joita viitsii neuvoa. Hän näin älykäs että voi halveksia muita. Älykkäänä kuitenkin eronnut, ihme ja kumma? Miksi noin älykäs ei ole parisuhdetta oasnnut hoitaa?


      • Löytyy huumoria kirjoitti:

        Hänellä yleensä vain yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä joita viitsii neuvoa. Hän näin älykäs että voi halveksia muita. Älykkäänä kuitenkin eronnut, ihme ja kumma? Miksi noin älykäs ei ole parisuhdetta oasnnut hoitaa?

        No eiköhän sitä halveksintaa tähän suuntaan ja omaa kehua älykkyydestään ole tullut sinulta ... se sallittakoon.

        Ja johan tuosta erostani kirjoitin yllä:

        Joskus kaksi täydellista tai erinomaista ihmistä joutuvat toistensa huonoon seuraan. Erosimme aivan yhteisellä päätöksellä, ilman kolmansia pyöriä tai suurta dramaa vuosia sitten. Hyvässä sovussa silloin ja nytkin.


      • tuota kirjoittanut
        M36 kirjoitti:

        >

        Onpa kahdella ihmisellä sitten hyvin samanlainen tapa kirjoittaa...


        >

        Enkä koe olevani uhrina keskustelussa... jatka aivan vapaasti.

        Jatka sinäkin aivan vapaasti! Nytkö vasta suutuit ja kehuinkin sinua järkipräiseksi mutta tunteet puuttuu...Olet kylmä Kalle ja siitä vähän morkkasin. Muuten aivan ihana persoona mutta jokin puuttuu.


      • tuota kirjoittanut kirjoitti:

        Jatka sinäkin aivan vapaasti! Nytkö vasta suutuit ja kehuinkin sinua järkipräiseksi mutta tunteet puuttuu...Olet kylmä Kalle ja siitä vähän morkkasin. Muuten aivan ihana persoona mutta jokin puuttuu.

        Sovitaan niin, eipä minulla IP osotteita ole josta tarkistaa ... ja väliäkö tuolla muutenkaan.

        En ole suuttunut keskustelupalstoilla koskaan, korkeintaan tuohtunut aika ajoin typeryydestä. En nyt.


      • Mutta en minä
        M36 kirjoitti:

        >

        Onpa kahdella ihmisellä sitten hyvin samanlainen tapa kirjoittaa...


        >

        Enkä koe olevani uhrina keskustelussa... jatka aivan vapaasti.

        Kirjoittaisit joskus ihan omia ajatuksiasi, et lainattuja. Etkä vastaisi suoraan mitä joku kysyy vaan ihan omastasi päästäsi. Vituilu voisi jäädä pois ja ihmisten yksinkertaistaminen.


      • Olet ihana tyyppi
        M36 kirjoitti:

        Sovitaan niin, eipä minulla IP osotteita ole josta tarkistaa ... ja väliäkö tuolla muutenkaan.

        En ole suuttunut keskustelupalstoilla koskaan, korkeintaan tuohtunut aika ajoin typeryydestä. En nyt.

        Samoin olen itsekkin tuohtunut typeryydestä...

        Olet haukkunut tyhmyydestä ja ym. Mutta ei se haittaa koska olen tyhmä joskus ja tunnustan sen. Kehuin sinua järkiperäiseksi tyypiksi ja olen sitä mieltä edelleen. Pidän sinusta kun saan vastinetta jostain, kaikista ihmisistä en saakkaan vatinetta. Älykköjä ei löydy joka oksan takaa. Minusta saisit vastinetta mutta uskon että nykyinen parisuhde ei tyydytä sinua alkuunkaan. Tarvitsisit älykästä seuraa, jota tarvitsisin itsekkin mutta harmi vaan kun emme kohtaa oikeassa elämässä....


      • Järkiperäinen kun olet
        M36 kirjoitti:

        Sovitaan niin, eipä minulla IP osotteita ole josta tarkistaa ... ja väliäkö tuolla muutenkaan.

        En ole suuttunut keskustelupalstoilla koskaan, korkeintaan tuohtunut aika ajoin typeryydestä. En nyt.

        Mitä sillä väliä? Tykkään sinusta omalla tavallani.

        Et toki ole suuttunut vaan tuohtunut. Olet järkiperäinen tyyppi mutta empatia joskus unohtuu. Empatia kyvystäni rikkaana olisin mainio kumppani sinulle sillä vastakohdat täydentää toisiaan. Olet älykäs ja minäkin olen sanlainen vaikka nyt väittäisit vastaan. Olen eri tavalla älykäs kuin sinä. Älykkään kumppanin tarvitsisit sillä et ole nykyisesi kanssa ollenkaan samalla aaltopituudella. Vaistoan että tarvitsisit jotain muuta nyt kun saat. Et saa sitä mitä haluat! Sama probleeema minullakin, sen takia tiedän ongelmasi!


      • Mutta en minä kirjoitti:

        Kirjoittaisit joskus ihan omia ajatuksiasi, et lainattuja. Etkä vastaisi suoraan mitä joku kysyy vaan ihan omastasi päästäsi. Vituilu voisi jäädä pois ja ihmisten yksinkertaistaminen.

        Jokaisessa kirjoituksessani on lainausten lisäksi vastaukseni AIVAN omasta päästäni ... minähän lainaan vain sitä kenen kirjoitukseen vastaan, jota sitten kommentoin.

        En ymmärrä kritiikiäsi tässä asiassa.


      • Olet ihana tyyppi kirjoitti:

        Samoin olen itsekkin tuohtunut typeryydestä...

        Olet haukkunut tyhmyydestä ja ym. Mutta ei se haittaa koska olen tyhmä joskus ja tunnustan sen. Kehuin sinua järkiperäiseksi tyypiksi ja olen sitä mieltä edelleen. Pidän sinusta kun saan vastinetta jostain, kaikista ihmisistä en saakkaan vatinetta. Älykköjä ei löydy joka oksan takaa. Minusta saisit vastinetta mutta uskon että nykyinen parisuhde ei tyydytä sinua alkuunkaan. Tarvitsisit älykästä seuraa, jota tarvitsisin itsekkin mutta harmi vaan kun emme kohtaa oikeassa elämässä....

        Ihan hyvin tyydyttää, aivan joka tasolla :-D
        Varmasti omasikin.


        >

        Totta, ja sitä saankin ... kuinka älykäs tämä inttäminen tai koko ketju sitten on ollut ... ei minusta kovin. Avioehtopalstalla niitä tänään muutama ollut kehkeytymässä.




        Oikeaan osuit.


      • Järkiperäinen kun olet kirjoitti:

        Mitä sillä väliä? Tykkään sinusta omalla tavallani.

        Et toki ole suuttunut vaan tuohtunut. Olet järkiperäinen tyyppi mutta empatia joskus unohtuu. Empatia kyvystäni rikkaana olisin mainio kumppani sinulle sillä vastakohdat täydentää toisiaan. Olet älykäs ja minäkin olen sanlainen vaikka nyt väittäisit vastaan. Olen eri tavalla älykäs kuin sinä. Älykkään kumppanin tarvitsisit sillä et ole nykyisesi kanssa ollenkaan samalla aaltopituudella. Vaistoan että tarvitsisit jotain muuta nyt kun saat. Et saa sitä mitä haluat! Sama probleeema minullakin, sen takia tiedän ongelmasi!

        Aivan vapasti, moni muukin.




        Kiitos, ei kiitos.




        Niin olen, sinusta oma mielipiteeni ... ja sellaisena sen aion pitääkin.




        Jep jep...




        Käsittääkseni et tunne aviopuolisoani ja lapseni äitiä? Sovitaanko että määrittelen itse aaltopituuteni (-kin). Ihan hyvällä sanoin.





        Viritäpä vaistoasi vielä hieman.




        Kyllä saan (sinä luulet, minä tiedän) -- ja usein näitä keskusteluita ihan puolisoni kanssa yhdessä pohditaan, surraan, ja usein nauretaankin.


        >

        Luulen, ettei tuo ole ainut "probleemasi"....


      • ..........
        haukkuu kaikki! katsokaa mi... kirjoitti:

        Ettekö jo ajat sitte huomanneet niin kuin minä?

        kamalaa, jos joku yrittää puhua "järjen äänenä", kun toinen on niin musertunut ettei siihen pysty? Vaikka siis tuo lasten laittaminen kärsimään kostoksi ei ollutkaan alkuperäisen naisen ajatus.

        Ihan hyvä vaan, että lasten hyvinvointiakin ajatellaan eikä vaan sitä exälle pahoinvoinnin tuottamista. Vahinkoa on jo tapahtunut, pitääkö sitä lapsille enemmän tuottaa? Niitäkin löytyy valitettavan liikaa, jotka eivät lasta halua edes nähdä eron jälkeen ja jos lapset haluavat isän elämäänsä niin mikä sitä estämään?

        Jos pakko on kostaa tai tuottaa lisää pahaa, niin voi olla, että juuri sekin aiheuttaa säröä uuteen parisuhteeseen, kun lapset muistuttavat olemassaolostaan ja historiasta naiselle. Varsinkin jos lapset muistavat kuka nainen oli ennen ja nyt. Ja tämäkin vain jos PAKKO on pahaa kylvää. Mielummin sekin kuin lapsilta isän vieminen.


      • .......... kirjoitti:

        kamalaa, jos joku yrittää puhua "järjen äänenä", kun toinen on niin musertunut ettei siihen pysty? Vaikka siis tuo lasten laittaminen kärsimään kostoksi ei ollutkaan alkuperäisen naisen ajatus.

        Ihan hyvä vaan, että lasten hyvinvointiakin ajatellaan eikä vaan sitä exälle pahoinvoinnin tuottamista. Vahinkoa on jo tapahtunut, pitääkö sitä lapsille enemmän tuottaa? Niitäkin löytyy valitettavan liikaa, jotka eivät lasta halua edes nähdä eron jälkeen ja jos lapset haluavat isän elämäänsä niin mikä sitä estämään?

        Jos pakko on kostaa tai tuottaa lisää pahaa, niin voi olla, että juuri sekin aiheuttaa säröä uuteen parisuhteeseen, kun lapset muistuttavat olemassaolostaan ja historiasta naiselle. Varsinkin jos lapset muistavat kuka nainen oli ennen ja nyt. Ja tämäkin vain jos PAKKO on pahaa kylvää. Mielummin sekin kuin lapsilta isän vieminen.

        >

        Mitähän jos kukin jättäisi kostamisen vähemmälle, tapahtunut mikä tapahtunut ... ksoto ei hyödytä ketään ... ei edes "kostajaa".

        Ja annetaan lasten aivan itse muodostaa mielikuvansa heidän isänsä puolisosta, on tämän tausta perheessä olleet mitkä tahansa ... ja valitettavati vain "purtava huulta" jos/kun lapset tulevat tapamisista ja kertovatkin kuinka kivaa oli... koska se on lasten etu.


      • löytyy

        Olen samaa mieltä, he ovat kirjoittaneet pelisäännöt uusiksi. Kun näin tapahtuu, ei olla enää mukavia. Todellakin kehoita lapsiasi olemaan oikein pottumaisia tällä "uudelle naiselle", mutta ei omalle isälleen. Omalle isälleen oikein kultaisia.

        Uusi nainen luulee, että kaikki varmaan jatkuu normaalisti. Huoraisi sitten miten tahansa ;)
        Todennäköisesti hänelle kotona ei ole opetettu edes alkeellisempaa moraalia tai pahimassa tapauksessa on opppinut mallin kotoaan.

        Todellakin, mitään muuta tämä isä ja uusi nainen eivät voi odottaa. Suomessa asustaa tietty naisryhmä joka ei häpeä sitten millään. Tuijottaa vaan suu auki jos muut siihen kehottavat.

        Miehesi on kuitenkin myös yhtä syyllinen ja törkeä, mutta lasten kannattaa osuuttaa syytöksensä naiseen.

        Voimia sinulle jaksamiseen, päivä kerrallaan päivä alkaa kirkastumaan :)


      • eräs vaan
        mitään erikoista... kirjoitti:

        Ei sinun tarvitsekkaan olla samaa mieltä sillä itsetuntoni kestää eriävänkin mielipiteen. Alat lainaileen jos ärsytän sinua.

        Olet täydellisyyteen pyrkivä pyrkyri ja et siedä mitään negatiivista arvostelua. Mustasukkaisuus ei ole sitä että on terveen kiinnostunut kumppanistaan ja lähiympäristöstään, vai oletko muka toista mieltä? En ole missään asiassa kanssasi samaa mieltä vaan varoittelen ihmisiä olemaan aina varuillaan.

        Minä en ole sairaalloisen mustasukkainen vaan ihan terveen kiinnostunut mitä kumppanini tekee. Älä luota mihinkään, äläkä varsinkaan ulkopuolisiin ihmisiin ja läheisetkin voi olla katalia. Ole terveen epäileväinen kaikkee k0ohtaan niin ei pettymyksiä tule.

        Älä ole samaa mieltä mutta minäkääbn en ole samaa mieltä kanssasi sillä plen liian järkevä siihen!

        On ollut ihan hyvää perjantai-illan viihdettä seurata tätä keskustelua... :) Ihailen M36:n asiallista ja johdonmukaista argumentointia. Hänen keskustelutaitonsa vaan ei ihan taida päästä täysin oikeuksiinsa tämän tasoisessa keskustelussa... :)

        Tähän rakoon on ihan pakko kommentoida yhtä ristiriitaisuutta tämän nimimerkittömän kommenteissa.

        Edellä nimimerkitön toteaa: "Älä luota mihinkään, äläkä varsinkaan ulkopuolisiin ihmisiin ja läheisetkin voi olla katalia. Ole terveen epäileväinen kaikkee k0ohtaan niin ei pettymyksiä tule."

        Myös tällainen kommentti nimimerkittömän puheenvuoroissa on esiintynyt: "Olen elänyt saman ihmisen kanssa lähes kaksikymmentä vuotta ja aion elää jatkossakin."

        Eli kaikkia muita kohtaan täytyy olla terveen epäileväinen paitsi omaa kumppaniaan kohtaan. Omaan kumppaniinsa hän ilmeisesti luottaa sokeasti ja siihen, että heidän avioliittonsa kestää loppuun saakka.

        Mutta hyvä hänelle, että hän sellaisen asian pystyy tietämään. Harva meistä kai pystyy, joten tämän nimimerkittömän täytyy ilmeisesti sitten olla todella erityislaatuinen ihminen, kuten hän itse yrittää vakuutellakin. Olkaamme me muut siis hänelle kateellisia ja nostakaamme hänet meidän kaikkien muiden yläpuolelle.

        Hyvää perjantai-illan (yön) jatkoa kaikille tasapuolisesti :)


      • löytyy kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, he ovat kirjoittaneet pelisäännöt uusiksi. Kun näin tapahtuu, ei olla enää mukavia. Todellakin kehoita lapsiasi olemaan oikein pottumaisia tällä "uudelle naiselle", mutta ei omalle isälleen. Omalle isälleen oikein kultaisia.

        Uusi nainen luulee, että kaikki varmaan jatkuu normaalisti. Huoraisi sitten miten tahansa ;)
        Todennäköisesti hänelle kotona ei ole opetettu edes alkeellisempaa moraalia tai pahimassa tapauksessa on opppinut mallin kotoaan.

        Todellakin, mitään muuta tämä isä ja uusi nainen eivät voi odottaa. Suomessa asustaa tietty naisryhmä joka ei häpeä sitten millään. Tuijottaa vaan suu auki jos muut siihen kehottavat.

        Miehesi on kuitenkin myös yhtä syyllinen ja törkeä, mutta lasten kannattaa osuuttaa syytöksensä naiseen.

        Voimia sinulle jaksamiseen, päivä kerrallaan päivä alkaa kirkastumaan :)

        Mitäs jos antaisi lasten ihan itse tehdä omat johtopäätöksensä ja rakentaa mielipiteensä itse kunkin "kivuudesta" ... ilman manipulointia tai alustuksiasi tai palopuheita tai ohjeistusta.

        Kun erottu niin on, ovat syyt sitten mitkä tahansa ... molemmat exät pitäkööt huolen omasta "kotipesästään" ... eivätkä vaikeuta lasten tapaamisia tai asioiden sujumista etävanhemmalla.

        Sinänsä ikävssä erotilanteessa se silti on lasten etu. Koskä käskystä keljuilu ei varmasti ole heidän etu, olkoonkin exän keino kostaa... valitettavasti lastensa kautta ja heidän tuskaansa lisäten.


      • eräs vaan kirjoitti:

        On ollut ihan hyvää perjantai-illan viihdettä seurata tätä keskustelua... :) Ihailen M36:n asiallista ja johdonmukaista argumentointia. Hänen keskustelutaitonsa vaan ei ihan taida päästä täysin oikeuksiinsa tämän tasoisessa keskustelussa... :)

        Tähän rakoon on ihan pakko kommentoida yhtä ristiriitaisuutta tämän nimimerkittömän kommenteissa.

        Edellä nimimerkitön toteaa: "Älä luota mihinkään, äläkä varsinkaan ulkopuolisiin ihmisiin ja läheisetkin voi olla katalia. Ole terveen epäileväinen kaikkee k0ohtaan niin ei pettymyksiä tule."

        Myös tällainen kommentti nimimerkittömän puheenvuoroissa on esiintynyt: "Olen elänyt saman ihmisen kanssa lähes kaksikymmentä vuotta ja aion elää jatkossakin."

        Eli kaikkia muita kohtaan täytyy olla terveen epäileväinen paitsi omaa kumppaniaan kohtaan. Omaan kumppaniinsa hän ilmeisesti luottaa sokeasti ja siihen, että heidän avioliittonsa kestää loppuun saakka.

        Mutta hyvä hänelle, että hän sellaisen asian pystyy tietämään. Harva meistä kai pystyy, joten tämän nimimerkittömän täytyy ilmeisesti sitten olla todella erityislaatuinen ihminen, kuten hän itse yrittää vakuutellakin. Olkaamme me muut siis hänelle kateellisia ja nostakaamme hänet meidän kaikkien muiden yläpuolelle.

        Hyvää perjantai-illan (yön) jatkoa kaikille tasapuolisesti :)

        Anteeksi suunnattoman ärsyttävä ja rajoittuneisuuttani osittava tapani; "copy-paste"...




        No sillä mielellä itsekin olen tän ottanut.




        Luonteen ja ammatin tuoma ominaisuus ... en tiedä tuin ihailtavuudesta, mutta kiva jos viihdyttää.


        >

        Juu ei ... mutta parempia odotellessa....




        Hyvin huomattu :-D




        Kiitos samoin !


      • ei ole järjen häivää
        löytyy kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, he ovat kirjoittaneet pelisäännöt uusiksi. Kun näin tapahtuu, ei olla enää mukavia. Todellakin kehoita lapsiasi olemaan oikein pottumaisia tällä "uudelle naiselle", mutta ei omalle isälleen. Omalle isälleen oikein kultaisia.

        Uusi nainen luulee, että kaikki varmaan jatkuu normaalisti. Huoraisi sitten miten tahansa ;)
        Todennäköisesti hänelle kotona ei ole opetettu edes alkeellisempaa moraalia tai pahimassa tapauksessa on opppinut mallin kotoaan.

        Todellakin, mitään muuta tämä isä ja uusi nainen eivät voi odottaa. Suomessa asustaa tietty naisryhmä joka ei häpeä sitten millään. Tuijottaa vaan suu auki jos muut siihen kehottavat.

        Miehesi on kuitenkin myös yhtä syyllinen ja törkeä, mutta lasten kannattaa osuuttaa syytöksensä naiseen.

        Voimia sinulle jaksamiseen, päivä kerrallaan päivä alkaa kirkastumaan :)

        Kannattaa kokeilla tuota, niin isän uusi vaimo järjestää, niin että lapsia ei huolita ollenkaan käymään. Sitäkö haluat, kostaa lapsille lopulta!!!!tyhmä nainen.

        Kostaa voit ainoastaan exälle, ei uusi nainen ole syyllinen sinun ja exäsi huonosti hoidettuun suhteeseen.


      • .......
        M36 kirjoitti:

        >

        Mitähän jos kukin jättäisi kostamisen vähemmälle, tapahtunut mikä tapahtunut ... ksoto ei hyödytä ketään ... ei edes "kostajaa".

        Ja annetaan lasten aivan itse muodostaa mielikuvansa heidän isänsä puolisosta, on tämän tausta perheessä olleet mitkä tahansa ... ja valitettavati vain "purtava huulta" jos/kun lapset tulevat tapamisista ja kertovatkin kuinka kivaa oli... koska se on lasten etu.

        Sehän olisi minustakin parasta. Mutta joskus maailma ei olekaan niin ihana paikka, ihmiset katkeroituu, kitkeröityy ja kostavat. Ja jos PAKKO kostaa, niin suosittelen aina keinoa, josta on kuitenkin lopulta plussaa kaikille osapuolille. :)


      • tyhmää?
        ei ole järjen häivää kirjoitti:

        Kannattaa kokeilla tuota, niin isän uusi vaimo järjestää, niin että lapsia ei huolita ollenkaan käymään. Sitäkö haluat, kostaa lapsille lopulta!!!!tyhmä nainen.

        Kostaa voit ainoastaan exälle, ei uusi nainen ole syyllinen sinun ja exäsi huonosti hoidettuun suhteeseen.

        Suomessa näköjään kaikki sallitaan, ja sen huomaa myös tiettyjen ihmisten käytöksestä. Eli jos tapaan kivan varatun miehen ja sattuisin vaikka olemaan viehättävämpi kuin vaimo ja päätänkin iskeä ukkelin, minussa ei ole mitään vikaa? Olen todella hyvä ihminen, josta muiden tulisi itse asiassa ottaa mallia?

        Meillä kaikilla on mukavampi elää, kun otamme edes hitusen moraalia ja toisten kunnioittamista peliin. On minullekin vihreää valoa varattujen miesten suunnalta näytetty, mutta en viitsi todellakaan sellaiseen mukaan lähteä. En tiedä miten voisin nauttia uudesta onnesta tietäen mitä tuskaa todennäköisesti olen aiheuttanut muille. Ja siis hello, eiköhän meillä kaikilla ole joskus ongelmia parisuhteessa, eli jos hoksaan jollakulla niin olevan on oikeastaan velvollisuuteni lähimmäisenä tarjota helpotusta miehelle?

        Eräälle ystäväni miehelle toinen nainen hankkiutui raskaaksi 1 -2 kk tuntemisenn jälkeen ja raivostui suunnattomasti kun ei myöhemmin saanut parin yhteisten tuttujen perhejuhliin kutsua. Koskus on osattava hävetä.

        Että tälläistä, Suomi on muuten todella hyvä paikka elää, mutta ehdottomasti sen huonoihin puoliin voi laskea tiettyjen "kansan ryhmien" tótaalisen sivistyneen ja toisia huomioon ottavan käytöksen puuttumisen.

        Ehkä sinä M36 et ole joutunut läheltä näkemään tälläistä ja sinulla riittää vielä voimia kuivaan analysointiin tilanteesta.


      • tyhmää? kirjoitti:

        Suomessa näköjään kaikki sallitaan, ja sen huomaa myös tiettyjen ihmisten käytöksestä. Eli jos tapaan kivan varatun miehen ja sattuisin vaikka olemaan viehättävämpi kuin vaimo ja päätänkin iskeä ukkelin, minussa ei ole mitään vikaa? Olen todella hyvä ihminen, josta muiden tulisi itse asiassa ottaa mallia?

        Meillä kaikilla on mukavampi elää, kun otamme edes hitusen moraalia ja toisten kunnioittamista peliin. On minullekin vihreää valoa varattujen miesten suunnalta näytetty, mutta en viitsi todellakaan sellaiseen mukaan lähteä. En tiedä miten voisin nauttia uudesta onnesta tietäen mitä tuskaa todennäköisesti olen aiheuttanut muille. Ja siis hello, eiköhän meillä kaikilla ole joskus ongelmia parisuhteessa, eli jos hoksaan jollakulla niin olevan on oikeastaan velvollisuuteni lähimmäisenä tarjota helpotusta miehelle?

        Eräälle ystäväni miehelle toinen nainen hankkiutui raskaaksi 1 -2 kk tuntemisenn jälkeen ja raivostui suunnattomasti kun ei myöhemmin saanut parin yhteisten tuttujen perhejuhliin kutsua. Koskus on osattava hävetä.

        Että tälläistä, Suomi on muuten todella hyvä paikka elää, mutta ehdottomasti sen huonoihin puoliin voi laskea tiettyjen "kansan ryhmien" tótaalisen sivistyneen ja toisia huomioon ottavan käytöksen puuttumisen.

        Ehkä sinä M36 et ole joutunut läheltä näkemään tälläistä ja sinulla riittää vielä voimia kuivaan analysointiin tilanteesta.

        En minäkään ymmärrä miksi varattua miestä välttämättä pitää koettaa iskeä ... mutta mikäs siinä.

        KOSKA, se varattu mies joko tahtoo tulla isketyksi ja jättää vaimonsa, tai sitten ei niin tee.

        Mikä tässä voi olla vaikeata ymmärtää ... kai selvän asian toistaminen alkaa kohta kuivaksi muuttumaan :-)


      • ....... kirjoitti:

        Sehän olisi minustakin parasta. Mutta joskus maailma ei olekaan niin ihana paikka, ihmiset katkeroituu, kitkeröityy ja kostavat. Ja jos PAKKO kostaa, niin suosittelen aina keinoa, josta on kuitenkin lopulta plussaa kaikille osapuolille. :)

        ... ja kuvittelee sillä oman pahan olon helpottavan ... niin siittä sitten vaan.

        MUTTA, koston tekee hän sitten aivan itse ... käyttämättä lapsia lyömäaseena tai koston välineinä. Se olisi julmaa lapsia kohtaan.

        Voit olla toki kanssani erimieltä ... onhan sitä vanhempia jotka hakkaavat lapsiaan sairaalakuntoon, ja kuulusteluissa inttävät sen tapahtuneen vain lapsen eduksi ja kasvatuksellisista syistä, koska äitinä tietävät mikä lapselle parasta.... NOINKOHAN ?!


      • .........
        M36 kirjoitti:

        ... ja kuvittelee sillä oman pahan olon helpottavan ... niin siittä sitten vaan.

        MUTTA, koston tekee hän sitten aivan itse ... käyttämättä lapsia lyömäaseena tai koston välineinä. Se olisi julmaa lapsia kohtaan.

        Voit olla toki kanssani erimieltä ... onhan sitä vanhempia jotka hakkaavat lapsiaan sairaalakuntoon, ja kuulusteluissa inttävät sen tapahtuneen vain lapsen eduksi ja kasvatuksellisista syistä, koska äitinä tietävät mikä lapselle parasta.... NOINKOHAN ?!

        Tietenkin, vieläkin, olen samaa mieltä, että kostaminen on todella väärin. Mutta päätin nyt vain tehdä poikkeuksen, kun tiedän että jotkut kostajat eivät pätkän vertaa välitä, sanonko minä sen olevan väärin vai ei, että harkitsisi edes kunnolla sen tavan kostaa ja miettisi mitä paljon tärkeämpää siinä voi menettää. Kuten juuri lasten kunnioituksen ja hyvinvoinnin.

        Välillä oudoksuttaa, kun puhutaan että vanhemmat(pääasiassa äidit) pistävät sen lapsen niin selvästi etusijalle kuin puolisonsa (miksi edes laittaa arvojärjestykseen), mutta sitten kun ero tulee, niin arvojärjestys kääntyy aivan päälaelleen. Exälle kostettava hinnalla millä hyvänsä, sitten kun shokki ohi voikin huomata, että kyllä sillä joku hintaraja sittenkin pitää olla.


    • vie...

      Ihanko miehesi vietiin? No, ole tyytyväinen. Noin päätön mies, että "muut" päättävät hänen puolesta, aiemmin (ilmeisesti) sinä ja nyt ystäväsi. Niinpä niin..

      Lapsilla on oikeus isään ja äitiin, asuivatpa nämä vaikka serkun kanssa. Älä vedä lapsia omaan pahoinvointiisi ja yritä sillä kostaa exällesi, omia jätetyn/petetyn tunteita.

      • tilanteessa?

        No johan siinä taas sama idiootti!

        Vietiinkö sinulta lasten vanhempi?

        Tuntuiko pahalta vaan hyväiksyttekö koko homman ihan siltä istumalta?

        Oletko ystävä tai mikä piru tahansa?
        Onko tuollaisia tunteita...


      • voi viedä

        ja voi tulla hakemaan ihan kotoa saakka. Kokemusta on. Ja sydäntä raastaa joka kerta, kun lapset aukaisevat suunsa ja mainitsevat sen huoran nimen. Yritä siinä sitten jotenkin olla ja selvitä eteenpäin.


      • aikuisiako?
        tilanteessa? kirjoitti:

        No johan siinä taas sama idiootti!

        Vietiinkö sinulta lasten vanhempi?

        Tuntuiko pahalta vaan hyväiksyttekö koko homman ihan siltä istumalta?

        Oletko ystävä tai mikä piru tahansa?
        Onko tuollaisia tunteita...

        Olen nainen ja eronnut, mutta en edelleenkään ymmärrä, että eron tultua syytetään ns. "kolmatta" osapuolta!

        Kannattaa ottaa peili käteen ja katsoa pitkään ja tarkasti, jos ei mitään nää, käynti optikolla silloin kannattaa. Nimittäin aivan varmasti sieltä peilistä näkyy 50% eroon vaikuttaneista syistä.

        Edelleenkään en ymmärrä, että kolmas osapuoli veisi miehen tai ystävätär olisi syy eroon! Parisuhde josta toinen lähtee, tavalla tai toisella ei ole toimiva. Suhteen toimiessa ei ole tarvetta mihinkään, koska kaikki tarpeet täyttyy toimivassa parisuhteessa, jossa molemmat kunnioittavat ja tukevat toisiaan.

        Toki eron jälkeistä pahoinvointia pitää työstää ja purkaa, mutta ei siihen auta kuningas alkoholi, ei lasten manipuloiminen isää tai tämän uutta kumppania vastaan.

        Aikuisen käytökseen ei kuulu heittäytyminen tunteiden valtaan ja niiden vietäviksi. Avioero ei oikeuta käyttäytymään, kuin mustasukkaisen viivivuotiaan lapsen, joka on saanut juuri uuden sisaruksen!

        Eron läpi käyneenä, oppii myös ettei ketään voi omistaa, eikä vanhemmuus estä eroamasta. Mielestäni lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja molempien vanhempien tulee tukea lapsia heidän opetellessa uutta perhekuviota avioeron jälkeiseen elämään! Minun tulee tukea lapsia kohtaamaan isän uutta kumppania ja käyttäytymään hyvien käytöstapojen mukaan myös häntä kohtaan kuten kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan. Ei se sen ihmeellisempää ole, mutta kuvittelen hyvällä käyttäytymisellä olevan positiivisempi vaikutus meidän kaikkien elämään, kuin sabotoimisella.


      • Pitkä suhde takana
        aikuisiako? kirjoitti:

        Olen nainen ja eronnut, mutta en edelleenkään ymmärrä, että eron tultua syytetään ns. "kolmatta" osapuolta!

        Kannattaa ottaa peili käteen ja katsoa pitkään ja tarkasti, jos ei mitään nää, käynti optikolla silloin kannattaa. Nimittäin aivan varmasti sieltä peilistä näkyy 50% eroon vaikuttaneista syistä.

        Edelleenkään en ymmärrä, että kolmas osapuoli veisi miehen tai ystävätär olisi syy eroon! Parisuhde josta toinen lähtee, tavalla tai toisella ei ole toimiva. Suhteen toimiessa ei ole tarvetta mihinkään, koska kaikki tarpeet täyttyy toimivassa parisuhteessa, jossa molemmat kunnioittavat ja tukevat toisiaan.

        Toki eron jälkeistä pahoinvointia pitää työstää ja purkaa, mutta ei siihen auta kuningas alkoholi, ei lasten manipuloiminen isää tai tämän uutta kumppania vastaan.

        Aikuisen käytökseen ei kuulu heittäytyminen tunteiden valtaan ja niiden vietäviksi. Avioero ei oikeuta käyttäytymään, kuin mustasukkaisen viivivuotiaan lapsen, joka on saanut juuri uuden sisaruksen!

        Eron läpi käyneenä, oppii myös ettei ketään voi omistaa, eikä vanhemmuus estä eroamasta. Mielestäni lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja molempien vanhempien tulee tukea lapsia heidän opetellessa uutta perhekuviota avioeron jälkeiseen elämään! Minun tulee tukea lapsia kohtaamaan isän uutta kumppania ja käyttäytymään hyvien käytöstapojen mukaan myös häntä kohtaan kuten kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan. Ei se sen ihmeellisempää ole, mutta kuvittelen hyvällä käyttäytymisellä olevan positiivisempi vaikutus meidän kaikkien elämään, kuin sabotoimisella.

        Onko muka mikään suhde aina toimiva? Pitkä aikaisessa suhteessa kuules kaikki on mahdollista ja mahdotontakin silloin tällöin. Mitään niin täydellistä suhdetta ei löydykkään että kaikki aina niin toimivaa kun kahdesta erilaisesta ihmisestä on kysymys.

        Ns. täydellinen suhde on aivan utopiaa ja tietäisit sen itsekkin jos sellaisessa olisit elänyt. Lapsienko pitää alistua täysin vanhempien tekemiin virheisiin? Ei todellakaan!

        Toimivastakin suhteesta voi lähtee kuka tahansa jos joku vihreän aidan takaa levittelee jalkojaan. Moni mies makaa vaimon kanssa yhtälailla kun makaa muidenkien kanssa. Seksin puute ei edes selitä sitä miksi jotkut miehet tai naisetkin hakee jännitystä kodin ulkopuolelta. Oletko ihan naivi kakkonen ja täysin miesten huijattavissa ennen kuin tajuat?

        Käsi sydämmellä, tukisitko itse lastesi isän uutta suhdetta ja käskisit lasten kunnioitta hänen uutta naistansa? Itse ihmettelisin etteikö rakkautta ollutkaan suhteessanne jos näin kivuttomasti kaikki ero kävikin. Kunnioitaan siis eron jälkeenkin toisiaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut! Aikuistenko on oltava niin kuin "viilipyttyjä" ettei vaan lapset kärsi?

        lapsethan vaistoo ja kaikkien mielenterveyden kannalta olisi että tunteet tuodaan ulos kun se että ne padotaan sisään. Tämä sisään patoominenhan aiheuttaa enemmän vahinkoo kuin sen ulos tuominen. Järkyttävää onkin se kun nykyään pillereillä tukahdutetaan ihan normaalit tuntemukset kaikesta lähtien...


      • Pitkä suhde takana kirjoitti:

        Onko muka mikään suhde aina toimiva? Pitkä aikaisessa suhteessa kuules kaikki on mahdollista ja mahdotontakin silloin tällöin. Mitään niin täydellistä suhdetta ei löydykkään että kaikki aina niin toimivaa kun kahdesta erilaisesta ihmisestä on kysymys.

        Ns. täydellinen suhde on aivan utopiaa ja tietäisit sen itsekkin jos sellaisessa olisit elänyt. Lapsienko pitää alistua täysin vanhempien tekemiin virheisiin? Ei todellakaan!

        Toimivastakin suhteesta voi lähtee kuka tahansa jos joku vihreän aidan takaa levittelee jalkojaan. Moni mies makaa vaimon kanssa yhtälailla kun makaa muidenkien kanssa. Seksin puute ei edes selitä sitä miksi jotkut miehet tai naisetkin hakee jännitystä kodin ulkopuolelta. Oletko ihan naivi kakkonen ja täysin miesten huijattavissa ennen kuin tajuat?

        Käsi sydämmellä, tukisitko itse lastesi isän uutta suhdetta ja käskisit lasten kunnioitta hänen uutta naistansa? Itse ihmettelisin etteikö rakkautta ollutkaan suhteessanne jos näin kivuttomasti kaikki ero kävikin. Kunnioitaan siis eron jälkeenkin toisiaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut! Aikuistenko on oltava niin kuin "viilipyttyjä" ettei vaan lapset kärsi?

        lapsethan vaistoo ja kaikkien mielenterveyden kannalta olisi että tunteet tuodaan ulos kun se että ne padotaan sisään. Tämä sisään patoominenhan aiheuttaa enemmän vahinkoo kuin sen ulos tuominen. Järkyttävää onkin se kun nykyään pillereillä tukahdutetaan ihan normaalit tuntemukset kaikesta lähtien...

        Olen samaa mieltä. Vaikeita aikoja tulee, ja niihin toivottavasti ostaan hakea apua tai löytyy keinoja selvittää ne. Vaikeuksista vaikeneminen tai "maton alle lakaisimenin" ei ole ratkaisu.




        Ja siinä ehkä parisuhteiden suolakin on...




        Ei lasten tarvitse hyväksyä kaikkia vanhepiensa tekemiä valintoja... mutta luonteeltaan he ovat hyvin lojaaleja kumpakin vanhempaansa kohtaan, joskus jopa käsittämättömän paljon (vrt. alkoholisoituneiden vanhempien suojeleminen ja jopa hoivaaminen, mikä ei todellakaan olisi lasten tehtävä ... vaan päinvastoin).

        Jos sitten toinen vanhemmista ottaa missiokseen "tuhota" lapsen välit toiseen vanhempaansa avierossa... vaikka vaan kostoksi... tekee suurta tuhoa juuri lapselleen, jota luulisi rakastavan.

        Lapsia ei pidä sekoittaa vanhempien avioeroriitoihin, vaan tukea molempien vanhemmuutta (joka ei aina helppoa) erosta huolimatta ... koska niin lapsi selviä vähimmin vammoin muutenkin vaikeasta tilanteesta.




        Noh, eiköhän naisetkin tuon ilkeyden taidon osaavat puolisoaan kohtaan... ja suurin osa avioeroista on naisten hakemia... että turha se yksin miehiä on syyllistää.

        Mielipiteeni on, ettei kriisissä olevassakaan suhteessa vieraisiin mennä ellei niin itse päätä menetellä... mikä on väärin, mutta ei kukaan nainen miestä väkisin vie... hän voi sanoa "ei kiitos". Ja jos pettää tahtoo, ei siihen vihreitä aitoja tarvita, lähes mistä tahansa löytyy "hoito" jos sellaista vaille mies tai nainen parisuhteessaan on.




        En tiedä mitä asiaa kysynyt tulee vastaamaan... mutta mielestäni kyse ei tarpeesta saada lapsi kunnioittamaan isän uutta suhdetta (ei myöskään päinvastaista käytöstä "syöttää"). Kai aivan neutraali suhtautuminen on paras ... antaa lapsen itse tehdä johtopäätöksensä isänsä uudesta suhteesta. Mutta tuettava on tapaamisia, koska lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.




        OSUIT NAULAN KANTAAN !! Juuri noin, mutta hieman tarkennan. Exäänsä PUOLISONA ei tarvitse kunnioittaa, saa olla pettynyt ja vihainen änen tekemiin valintoihinsa... anteeksi ei ole pakko antaa, vaikka helpottaakin omaa oloa. Exäänsä lasten VANHEMPANA pitää ainakin tukea (ehkä kunnoittaminen hieman vahva sana), antaa hänen edelleen olla isä tai äiti lapselle.

        Kyllä, vanhemmuuteen liittyy vaikeitakin asioita tehtäväksi, jottei lapsi kärsi .. tai ettei ainakaan omaa lohtuaan saadakseen lisää sitä lapsen tuskaa avioerossa.




        Olen erimieltä. Ei tietenkään tarvitse näytellä iloista jos on surullinen, voi sanoa että ero saa isän/äidin surulliseksi ... mutta kyllä tästä selvitään. Ei lasten tehtävä ole olla vanhempien terapeutteja erossa... sitä varten ovat ystävät ja tarvittaessa ammattiapu .




        Kyllä, tämä on totta ... sen vuoksi pillereiden sijaan pitäisi hakea keskusteluapua ... lapset eivät ole oikea yleisö kun äiti tai isä purkaa avioeroaan ja hakee lohtua tuskaansa !


      • voi viedä kirjoitti:

        ja voi tulla hakemaan ihan kotoa saakka. Kokemusta on. Ja sydäntä raastaa joka kerta, kun lapset aukaisevat suunsa ja mainitsevat sen huoran nimen. Yritä siinä sitten jotenkin olla ja selvitä eteenpäin.

        Puolisosi varmaan itkua väänsi kun se julma nainen hänet väkisin vei seksiorjakseen ... älä ole typerä ... kyllä hän aivan omasta vapaasta tahdostaan otti jä lähti ... jostakin syystä.


      • voi viedä
        M36 kirjoitti:

        Puolisosi varmaan itkua väänsi kun se julma nainen hänet väkisin vei seksiorjakseen ... älä ole typerä ... kyllä hän aivan omasta vapaasta tahdostaan otti jä lähti ... jostakin syystä.

        ...,itkua meinaan, nyt jälkeen päin, mutta en ole enää valmis ottamaan sitä takaisin. Joten uusioperheleikit heillä jatkuvat ainakin toistaiseksi...


      • voi viedä kirjoitti:

        ...,itkua meinaan, nyt jälkeen päin, mutta en ole enää valmis ottamaan sitä takaisin. Joten uusioperheleikit heillä jatkuvat ainakin toistaiseksi...

        Hän on valintansa tehnyt kun päätti ja valitsi pettämisen, vapaaehtoisesti (ei varmasti pakotettuna).

        Yhtälailla sinulla on oikeus olla ottamatta moista takaisin, se sinun valintasi.

        He elävät uusioperheenä tai eivät, se taasen ei sinun murheesi .. PAITSI jos muuttuu lastesi murheeksi.

        Lapsianne älä manipuloi isäänsä vastaan, tue hänen vanhemmuuttaan vaikka kipeää tekisikin (tätä kutsutaan vanhemmuudeksi) ... lapset kyllä tekevät omat johtopäätöksensä aivan itse suuntaan tai toiseen.


      • aikuisiako??
        Pitkä suhde takana kirjoitti:

        Onko muka mikään suhde aina toimiva? Pitkä aikaisessa suhteessa kuules kaikki on mahdollista ja mahdotontakin silloin tällöin. Mitään niin täydellistä suhdetta ei löydykkään että kaikki aina niin toimivaa kun kahdesta erilaisesta ihmisestä on kysymys.

        Ns. täydellinen suhde on aivan utopiaa ja tietäisit sen itsekkin jos sellaisessa olisit elänyt. Lapsienko pitää alistua täysin vanhempien tekemiin virheisiin? Ei todellakaan!

        Toimivastakin suhteesta voi lähtee kuka tahansa jos joku vihreän aidan takaa levittelee jalkojaan. Moni mies makaa vaimon kanssa yhtälailla kun makaa muidenkien kanssa. Seksin puute ei edes selitä sitä miksi jotkut miehet tai naisetkin hakee jännitystä kodin ulkopuolelta. Oletko ihan naivi kakkonen ja täysin miesten huijattavissa ennen kuin tajuat?

        Käsi sydämmellä, tukisitko itse lastesi isän uutta suhdetta ja käskisit lasten kunnioitta hänen uutta naistansa? Itse ihmettelisin etteikö rakkautta ollutkaan suhteessanne jos näin kivuttomasti kaikki ero kävikin. Kunnioitaan siis eron jälkeenkin toisiaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut! Aikuistenko on oltava niin kuin "viilipyttyjä" ettei vaan lapset kärsi?

        lapsethan vaistoo ja kaikkien mielenterveyden kannalta olisi että tunteet tuodaan ulos kun se että ne padotaan sisään. Tämä sisään patoominenhan aiheuttaa enemmän vahinkoo kuin sen ulos tuominen. Järkyttävää onkin se kun nykyään pillereillä tukahdutetaan ihan normaalit tuntemukset kaikesta lähtien...

        ihmeellistä, mutta totta! lukemisen ymmärtäminen ja kuinka olet sen tulkinnut.

        Kysymykseesi, onko mikään suhde aina toimiva? Vastaus: EI OLE! mutta sen eteen pitää tehdä töitä ja aina ei onnistu, ei sitten millään.

        >>Lapsienko pitää alistua täysin vanhempien tekemiin virheisiin?>>

        Ei tietenkään, kuka niin on väittänyt??
        Vanhemmat vastaavat omista virheistään, jopa avioerosta, sitä ei kuulu lapsille purkaa. Heille molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja he ovat molemmille lojaaleja, myös erotilanteessa!

        Edelleenkin olen naisena sitä mieltä, että ei se mies sen takia lähde, että joku nainen hänelle jalkojaan levittelisi, kuten asian ilmaiset! Nimittäin mies ei ajattele alapäällään, vaikka vieraissa kävisikin! Siihen on muut perustelut.

        Kysymyksesi: Oletko ihan naiivi kakkonen ja täysin miesten huijattavissa ennen kuin tajuat?

        Vastaus: en ole kakkonen, koska en suostunut kakkosena elämään. Olen eronnut, mutta kaikesta huolimatta eromme syy, ei ole kolmannesta osapuolessa, vaikka sellainen olikin.

        Kuka on käskenyt kunnioittamaan "kolmatta osapuolta", lue tekstini uudestaan! Käyttäytymään häntä kohtaan asiallisesti, kuten kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan! Kasvatukseltani olisi pohja pois,jos vaatisin käyttäytymistä muutoin, mutta exäni uusi kumppani saisi eri kohtelun lapsiltani. Eikä minulla ole mitään syytä, kohdella häntä kaltoin!

        Päinvastoin, voit huomata ja kasvaa itse, kuinka hän saa jotkin asiat rulettamaan exäni kanssa, mitä itse en osannut. Eikö ole hienoa?

        Käsi sydämellä, yhteen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä ja tuen lapsia tapaamaan isää ja kun isällä on uusi kumppani, niin tokihan he yhdessä aikaa viettävät ja en suostu mollaamaan hänen uutta naista. Mikäpä oikeus siihen minulla olisi, että lapsille pitäisi häntä mustamaalata??

        >>>Aikuistenko on oltava niin kuin "viilipyttyjä" ettei vaan lapset kärsi? >>>

        Ei tietenkään pidä! Aikuisten parisuhde ja siinä tapahtuneet asiat eivät kuulu lapsille! Tunteiden purku pitää työstää muualla kuin lasten kanssa. Pahanolon saa ja pitää näyttää, muttei haukkumalla tai syyttämällä lasten isää tai tämän rakastettua. Tokihan voi sanoa, että äidillä on pahaolo ja suru, kun erosimme, emmekä onnistuneet selvittämään riitojamme/erimielisyyksiämme, mutta silti välitämme lapsistamme ja isä, on isä edelleen ja äitinänne toivon, että tapaatte isänne säännöllisesti ja hänen uutta kumppania. Vielä lisäisin, että ero ei johdu lapsista ja vaikka olen nyt surullinen ja välillä vihainen, se ei myöskään johdu teistä, vaan omista tunteistani ja niiden sekamelskasta! Toteaisin vielä, että aika parantaa haavat ja saan surutyöni päätökseen jne.. pitääkö oppikirja kirjoittaa???

        Loppukommenttiisi pillereistä voin vain todeta, että niitä ei eron jälkeiseen surutyöhön määrätä ja mitä lasten mielenterveyteen tulee, niin enempi he sairastuvat siitä, että vanhemmat vetää lapset mukaan eroprosessointiin. Lapsi ei ole isän tai äidin avioeron terapeutti!


      • fiksuja on täälläkin
        aikuisiako? kirjoitti:

        Olen nainen ja eronnut, mutta en edelleenkään ymmärrä, että eron tultua syytetään ns. "kolmatta" osapuolta!

        Kannattaa ottaa peili käteen ja katsoa pitkään ja tarkasti, jos ei mitään nää, käynti optikolla silloin kannattaa. Nimittäin aivan varmasti sieltä peilistä näkyy 50% eroon vaikuttaneista syistä.

        Edelleenkään en ymmärrä, että kolmas osapuoli veisi miehen tai ystävätär olisi syy eroon! Parisuhde josta toinen lähtee, tavalla tai toisella ei ole toimiva. Suhteen toimiessa ei ole tarvetta mihinkään, koska kaikki tarpeet täyttyy toimivassa parisuhteessa, jossa molemmat kunnioittavat ja tukevat toisiaan.

        Toki eron jälkeistä pahoinvointia pitää työstää ja purkaa, mutta ei siihen auta kuningas alkoholi, ei lasten manipuloiminen isää tai tämän uutta kumppania vastaan.

        Aikuisen käytökseen ei kuulu heittäytyminen tunteiden valtaan ja niiden vietäviksi. Avioero ei oikeuta käyttäytymään, kuin mustasukkaisen viivivuotiaan lapsen, joka on saanut juuri uuden sisaruksen!

        Eron läpi käyneenä, oppii myös ettei ketään voi omistaa, eikä vanhemmuus estä eroamasta. Mielestäni lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja molempien vanhempien tulee tukea lapsia heidän opetellessa uutta perhekuviota avioeron jälkeiseen elämään! Minun tulee tukea lapsia kohtaamaan isän uutta kumppania ja käyttäytymään hyvien käytöstapojen mukaan myös häntä kohtaan kuten kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan. Ei se sen ihmeellisempää ole, mutta kuvittelen hyvällä käyttäytymisellä olevan positiivisempi vaikutus meidän kaikkien elämään, kuin sabotoimisella.

        Todella oikeaa tekstiä. Olet enemmän kuin oikeassa:)

        Kannattaa katsoa peiliin, kun toinen osapuoli haluaa lähteä vieraisiin maistelemaan. Mikäli kaikki on kunnossa ei tee edes mieli muita!!!


    • Hohoijaa..

      Mies väsyi asumaan kanssassi, kuten suurin osa naisista oman miehensä kanssa. Puolet uudemmista liitoista päättyy eroon ja hakijana ainakin 70% on naisia.
      Turhaan pullikoit mustasukkaisena, koska sillä et ainakaan mitään saavuta.
      Missään ei sanota, kenen kanssa voi alkaa seurustelemaan.
      Kuvittelisin, että lasten on helpompi tutustua valmiiksi tuttuun, kivaan naiseen, kuin ventovieraaseen.
      Sinun tunteistasi tuskin kukaan välittää.
      Peli on ohi ja täytyy vain valmistautua uudenlaiseen elämäntilanteeseen. Kylmän viileästi.
      Niin minä tein ja olen jopa onnellinen.
      Koeta jaksaa olla märehtimättä mennyttä, koska sitä ei saa takaisin.
      Ennenkaikkea hoida lapset omalta osaltasi ja anna miehen tehdä mitä parhaaksi näkee. Niin hän kuitenkin tekee teitpä mitä hyvänsä.
      Katso vain ja ainoastaan tulevaisuuteen.

      • voi viedä

        Olen märehtinyt asian kanssa kohta vuoden ja luulen että märehdin vielä toisenkin. Niin kuin nytkin, ei vaan tullut taas uni silmään, kun miettii näitä asioita. Lapset menevät taas huomenna leikkimään uusioperhettä viikonlopuksi ja minä luultavasti vedän taas lärvit tai märehdin tai vedän lärvit ja märehdin.


      • Keksi jotain?
        voi viedä kirjoitti:

        Olen märehtinyt asian kanssa kohta vuoden ja luulen että märehdin vielä toisenkin. Niin kuin nytkin, ei vaan tullut taas uni silmään, kun miettii näitä asioita. Lapset menevät taas huomenna leikkimään uusioperhettä viikonlopuksi ja minä luultavasti vedän taas lärvit tai märehdin tai vedän lärvit ja märehdin.

        Pyydä apua joltain ammattilaiselta?


      • voi viedä
        Keksi jotain? kirjoitti:

        Pyydä apua joltain ammattilaiselta?

        Apua on pyydetty ja saatu, mutta yksinäiset viikonloput on pahimpia, vaikka tarvitsenkin niitä lepäämiseen, että voin hoitaa työni ja lapset. Arki rullaa, kun ei ajattele liikaa.


      • Pidähän varasi itsekkin

        Miksi lasten on muka alkaa tutustua tuttuun kuin ventovieraaseen? Sinun tunteistasi tuskin kukaan välittää... Miksi noin kylmä olet? Oletko itsekkin templannut ukko miesten kanssa? Oletko noin ressukka ettet saa vapaata vaan pitää viedä sieltä mistä helpommin saa?

        Itse en kyllä alentuisi moiseen vaan hakisin vapaalta makkkinoilta. Jotain moraalia voi nainenkin harrastaa ettei yritä sieltä missä mies on jo perheellinen. Mies jos väsyy niin se väsyy knenkä tahansa kanssa ja varmimmiten uuden lapsia tehtailevan mosmaikun kanssa. Tämä nainen haluaa vuoden varmasti lisää lapsia ja ennen kaikkee omia, hän tuskin tyytyy pelkkään mieheen sillä mies ei häntä kiinnosta kuin se lisääntyminen. Nie on kohta sivusekka hänelle kunhan hän saa omat tarpeensa tyydytettyä.


      • aikuisiako
        voi viedä kirjoitti:

        Apua on pyydetty ja saatu, mutta yksinäiset viikonloput on pahimpia, vaikka tarvitsenkin niitä lepäämiseen, että voin hoitaa työni ja lapset. Arki rullaa, kun ei ajattele liikaa.

        on, oman itsensä kohtaaminen ja itsensä kanssa toimeentuleminen. Mikä yksinolossa on niin pahaa? Voi, voi, kun ei voi, muita syyttää tekemisistään tai tekemättä jättämisestä ja joutuu sietämään omaa niin upeaa ja hienoa seuraansa : D

        Oletko koskaan itsenäistynyt?


      • H2O
        Pidähän varasi itsekkin kirjoitti:

        Miksi lasten on muka alkaa tutustua tuttuun kuin ventovieraaseen? Sinun tunteistasi tuskin kukaan välittää... Miksi noin kylmä olet? Oletko itsekkin templannut ukko miesten kanssa? Oletko noin ressukka ettet saa vapaata vaan pitää viedä sieltä mistä helpommin saa?

        Itse en kyllä alentuisi moiseen vaan hakisin vapaalta makkkinoilta. Jotain moraalia voi nainenkin harrastaa ettei yritä sieltä missä mies on jo perheellinen. Mies jos väsyy niin se väsyy knenkä tahansa kanssa ja varmimmiten uuden lapsia tehtailevan mosmaikun kanssa. Tämä nainen haluaa vuoden varmasti lisää lapsia ja ennen kaikkee omia, hän tuskin tyytyy pelkkään mieheen sillä mies ei häntä kiinnosta kuin se lisääntyminen. Nie on kohta sivusekka hänelle kunhan hän saa omat tarpeensa tyydytettyä.

        Ei mies lähde toisen naisen matkaan jos avioliitto on kunnossa, mielestäni on uskomatonta että joku voi edes väittää tälläistä.


      • Saman kokenut
        voi viedä kirjoitti:

        Olen märehtinyt asian kanssa kohta vuoden ja luulen että märehdin vielä toisenkin. Niin kuin nytkin, ei vaan tullut taas uni silmään, kun miettii näitä asioita. Lapset menevät taas huomenna leikkimään uusioperhettä viikonlopuksi ja minä luultavasti vedän taas lärvit tai märehdin tai vedän lärvit ja märehdin.

        Kolme vuotta sitten minulle kävi samoin kuin sinulle, ystäväni vei mieheni. Oltiin yhdessä joka viikonloppu ja lapsemmekin olivat kavereita keskenään. En tiedä sinun liitostasi, mutta minussa oli vikaa ja paljon, joten en ollut miehelleni katkera enkä vihainen. Ystävälleni sanoin suorat sanat ja jotenkin hänen petoksensa sattui enemmän. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen elämääni, lapsilla on kiva mennä iskän luo, kun on ennestään tuttu "äitipuoli" ja kaverit (ystäväni lapset). Myös tämän ex-ystäväni lapset ovat tervetulleita luokseni ja minun lapseni voivat mennä heille, vaikka heidän isänsä ei edes olisi kotona. Lasten asumiseen en osaa sanoa mitään, se on teidän itsenne ratkaistava. Meillä vuoroviikot eivät välimatkojen takia onnistuisi, joten lapset saavat mennä iskän luo aina, kun haluavat. Kyllä se aurinko vielä sinullekin paistaa, asioilla on tapana järjestyä. Tsemppiä!


    • eikä ne oikeesti ole

      ystäviä! Se naikkonenkin kun ei parempaa saanu tai ei saanumiestä olenkaan, niin otti miehen jonka tunsi jajoka on helppo saada! Pelkkiä luusereita tuollaset naikkoset! en käsitä miksi mies täytyy viedä perheestä! Vapaita miehiä on maailma pullollaan, ellei suomessa niin muualla maailmassa aivan varmasti on. Senkun matkustaa niin aina joku tarttuu tuollasten naikkosten kynsiin.
      Etsi sinä parempi, tuo mies ei ollut arvoisesi!

      • Kirjoitit: "en käsitä miksi mies täytyy viedä perheestä!"

        öööh ... neliraajahalvaantunut mykkäkö oli kysessä?? Eiköhän tuohon vaadita siltä lähtijältäkin jotain panosta ... naurettavaa syyttää kolmansia pyöriä, vaikka satuttaisikin ajatus siitä että se "oma-muka-rakas" ihan itse päätti nostaa kytkintä kun ei kotiolot napanneet (syystä jostakin).


      • nainen.

        Olen samaa mieltä, mielestäni nainen vie toisen naisen miehen kun ei vapaata saa. Muutenhan hän ottaisi sen vapaan, vai mitä? Ei löydä haluaamsa miestä vapaana.

        Nainen, joka iskee kyntensä ystävänsä mieheen, ei ole muuta kuin huora. Ikävä sanoa, mutta muuta nimistystä tälle ei löydy. Haluaisin kyllä mielenkiinnosta kysyä, että jos tämä heille tapahtuu itselleen, he varmaan hyväksyvät sen? Taitaapa silloin alkaa itku ja huuto.

        Naista ei paljon itketä, kun käytännössä vie lapsilta arjesta isän, kunhan saa miehen, jota ei vapailta markkinoilta löydä. Säälittävää.


      • Ihmettelevä
        nainen. kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, mielestäni nainen vie toisen naisen miehen kun ei vapaata saa. Muutenhan hän ottaisi sen vapaan, vai mitä? Ei löydä haluaamsa miestä vapaana.

        Nainen, joka iskee kyntensä ystävänsä mieheen, ei ole muuta kuin huora. Ikävä sanoa, mutta muuta nimistystä tälle ei löydy. Haluaisin kyllä mielenkiinnosta kysyä, että jos tämä heille tapahtuu itselleen, he varmaan hyväksyvät sen? Taitaapa silloin alkaa itku ja huuto.

        Naista ei paljon itketä, kun käytännössä vie lapsilta arjesta isän, kunhan saa miehen, jota ei vapailta markkinoilta löydä. Säälittävää.

        Miksi se varattu on niin vain vietävissä....?????


      • jotka niin tekevät
        Ihmettelevä kirjoitti:

        Miksi se varattu on niin vain vietävissä....?????

        Itse en ymmärrä, miksi naikoset haluavat vain naimisissa olevan miehen? Aivan käsittämätöntä. Vaimossa ei aiva tarvi olla mitään vikaa, mutta ne kolmannet ulkopuoliset kun hyökkää, sille heikko mies ei voi mitää, koska on hienoa kehua,e ttä naiset suorastaan hyppää syliin! Röyhkeitä ovat.


      • ajatellut
        jotka niin tekevät kirjoitti:

        Itse en ymmärrä, miksi naikoset haluavat vain naimisissa olevan miehen? Aivan käsittämätöntä. Vaimossa ei aiva tarvi olla mitään vikaa, mutta ne kolmannet ulkopuoliset kun hyökkää, sille heikko mies ei voi mitää, koska on hienoa kehua,e ttä naiset suorastaan hyppää syliin! Röyhkeitä ovat.

        .. että rakkaudessa ei ole merkitystä sillä onko toinen vapaa vai varattu. rakkaus on ihmeellinen asia. sitä ei voi selittää. mutta en usko että voi rakastua toiseen ellei oma aviolitto ole ainakin sisällöltään ohi.

        kuinka pintapuolisena pidät ihmissuhteita? jos käsityksesi (kuten näköjään monien muidenkin käsitys näyttää olevan..) että ihmiset ovat "vietävissä", en ihmettele jos sinultakin "viedään" tai on "viety" joku. jos itse koet "vieneesi" joltakulta kumppanin, niin elät kyllä harhoissa. ketään ei voi viedä. ehkä sinut voi "viedä", mutta älä kuvittele että muut ihmiset ovat samanlaisia.

        wake up.


      • en enää itse edes
        ajatellut kirjoitti:

        .. että rakkaudessa ei ole merkitystä sillä onko toinen vapaa vai varattu. rakkaus on ihmeellinen asia. sitä ei voi selittää. mutta en usko että voi rakastua toiseen ellei oma aviolitto ole ainakin sisällöltään ohi.

        kuinka pintapuolisena pidät ihmissuhteita? jos käsityksesi (kuten näköjään monien muidenkin käsitys näyttää olevan..) että ihmiset ovat "vietävissä", en ihmettele jos sinultakin "viedään" tai on "viety" joku. jos itse koet "vieneesi" joltakulta kumppanin, niin elät kyllä harhoissa. ketään ei voi viedä. ehkä sinut voi "viedä", mutta älä kuvittele että muut ihmiset ovat samanlaisia.

        wake up.

        ajattele, onko mies varattu vai ei, jos kiva osuu tielle, otan enkä ajattele ketä sattuu, lapsia vai vaimoa!
        Rakkaus on ihmeellinen, vain minulla itselläni on oikeus tehdä omat ratkaisut, ja silloin vain minä merkitsen jotain!

        Enää en juokse onneni ohi, kun kolahtaa, tartun hetkeen!;)))


      • en enää itse edes kirjoitti:

        ajattele, onko mies varattu vai ei, jos kiva osuu tielle, otan enkä ajattele ketä sattuu, lapsia vai vaimoa!
        Rakkaus on ihmeellinen, vain minulla itselläni on oikeus tehdä omat ratkaisut, ja silloin vain minä merkitsen jotain!

        Enää en juokse onneni ohi, kun kolahtaa, tartun hetkeen!;)))

        Eiköhän sen miehen kenellä vaimo ja lapsia pidä ajatella ketä satuttaa ja mitä menettää ... jos päättää suostua tarjoukseesi. Ei todellakaan sinun.


      • vain hyväksytään
        M36 kirjoitti:

        Eiköhän sen miehen kenellä vaimo ja lapsia pidä ajatella ketä satuttaa ja mitä menettää ... jos päättää suostua tarjoukseesi. Ei todellakaan sinun.

        kummallisella tavalla samoja asioita eri tavoin!

        Joltain keltä viedään mies, on ex vaimo syyllinen, ja uusi eukko hieno ihminen!
        Kun taas kun suoraan sanoo, et vienpä miehen tuolta vaimolta, niin sitten yht äkkkii ootkin huora ja iljettävä ihminen.
        Asia on sama, mutta miksi se tulkitaan eri tavoin?... käsittämätöntä!


      • vain hyväksytään kirjoitti:

        kummallisella tavalla samoja asioita eri tavoin!

        Joltain keltä viedään mies, on ex vaimo syyllinen, ja uusi eukko hieno ihminen!
        Kun taas kun suoraan sanoo, et vienpä miehen tuolta vaimolta, niin sitten yht äkkkii ootkin huora ja iljettävä ihminen.
        Asia on sama, mutta miksi se tulkitaan eri tavoin?... käsittämätöntä!

        Kummallista se onkin ... koetan olla syyllistymättä siihen.




        Mielestäni puolisoa ei voi viedä, hän tekee valinnan lähteä tai jäädä. Lähtemiseen toki voi olla houkutuksia, ja omassa liitossa voi olla vaikeuksia ... siitä huolimatta hän kuka lähtee on vastuussa teostaan, AINA.

        Aivan sama jos joku vaahtoaisi kuinka katala se tarjoilija oli, kuka myi miehelleni Seurahuoneella kossuvissyn, ja ajoi hänet taas ryyppyputkeen... pilasi avioliittoni ja vei lapsiltani isän. Kuulostaako ihan järkevältä... EI, koska ko. mies aivan itse päätti ottaa paukun, vaikka tiesi mitä siitä voi seurata HÄNEN tapauksessaan.

        Ei minusta lähteneen miehen/naisen puoliso ole syyllinen yksin välirikkoon ... mutta jotain pahasti sellaisessa liitossa on ollut vialla (eikä osattu korjata), mistä toinen lähtee.

        Uusi eukko voi olla hieno ihminen ... tai olla olematta ... sen aika näyttää.


        >

        Et minusta, mutta tavoitteesi on hyvin kummallinen (kosto?)... "vien tuon toiselta" ... kun syyn pitäisi olla, että olen rakastunut häneen, ja valitettavasti tunteeni vahvempi kuin ymmärrykseni siitä että tämä on varattu.

        Tavoitteessasi, ovat sen motiivit mitkätahansa, epäonnistuit jos varattu sanoo... "ei kiitos" ... meillä kriisimme ja kiusaus suuri, mutta tahdon koettaa selvittää kriisimme rakkaan puolisoni kanssa. Näitäkin tapauksia on paljon, vaikkei nstä täällä kirjoitella (ei ole kirjoitettavaa, kun miehen "viennin" yritys kukistui)

        Ja "onnistut", jos hän tekee toisenlaisen valinnan ... toivotaan että oikeista syistä (ei paetakseen perhekriisiään). EDELLEEN, se on hänen valintansa sinun tarjoukseen ... ketään et voi väkisin viedä.

        Kävisi yrityksessäsi kuinka tahansa ... et minusta olisi sen enempää huora kuin iljettävä ihminenkään.




        Kuka tulkitsee ... kuka ei ... minä ainakaan en.


      • joita tehdään itselle?
        M36 kirjoitti:

        Kummallista se onkin ... koetan olla syyllistymättä siihen.




        Mielestäni puolisoa ei voi viedä, hän tekee valinnan lähteä tai jäädä. Lähtemiseen toki voi olla houkutuksia, ja omassa liitossa voi olla vaikeuksia ... siitä huolimatta hän kuka lähtee on vastuussa teostaan, AINA.

        Aivan sama jos joku vaahtoaisi kuinka katala se tarjoilija oli, kuka myi miehelleni Seurahuoneella kossuvissyn, ja ajoi hänet taas ryyppyputkeen... pilasi avioliittoni ja vei lapsiltani isän. Kuulostaako ihan järkevältä... EI, koska ko. mies aivan itse päätti ottaa paukun, vaikka tiesi mitä siitä voi seurata HÄNEN tapauksessaan.

        Ei minusta lähteneen miehen/naisen puoliso ole syyllinen yksin välirikkoon ... mutta jotain pahasti sellaisessa liitossa on ollut vialla (eikä osattu korjata), mistä toinen lähtee.

        Uusi eukko voi olla hieno ihminen ... tai olla olematta ... sen aika näyttää.


        >

        Et minusta, mutta tavoitteesi on hyvin kummallinen (kosto?)... "vien tuon toiselta" ... kun syyn pitäisi olla, että olen rakastunut häneen, ja valitettavasti tunteeni vahvempi kuin ymmärrykseni siitä että tämä on varattu.

        Tavoitteessasi, ovat sen motiivit mitkätahansa, epäonnistuit jos varattu sanoo... "ei kiitos" ... meillä kriisimme ja kiusaus suuri, mutta tahdon koettaa selvittää kriisimme rakkaan puolisoni kanssa. Näitäkin tapauksia on paljon, vaikkei nstä täällä kirjoitella (ei ole kirjoitettavaa, kun miehen "viennin" yritys kukistui)

        Ja "onnistut", jos hän tekee toisenlaisen valinnan ... toivotaan että oikeista syistä (ei paetakseen perhekriisiään). EDELLEEN, se on hänen valintansa sinun tarjoukseen ... ketään et voi väkisin viedä.

        Kävisi yrityksessäsi kuinka tahansa ... et minusta olisi sen enempää huora kuin iljettävä ihminenkään.




        Kuka tulkitsee ... kuka ei ... minä ainakaan en.

        Mutta sinä et itse saisi loukata ketään? Kummallista ajattelua! Ei kuule, jos mua loukataan, en hyväksy vain hymyilemällä, että aha, vai niin, kyllä mää annan takasin samalla mitalla!
        Miksi se olisi toiselta hyväksyttävä, ja itseltä ei???


      • hivellä itsetuntoa
        Ihmettelevä kirjoitti:

        Miksi se varattu on niin vain vietävissä....?????

        Saattaa ole itsetunnon kohotusta, jos kerrankin joku nainen (tai mies) oikein piirittää. Varsinkin jos niin ei ole juuri aiemmin tapahtunut.

        Ja miehillä tietenkin helppo tilaisuus, jos nainen oikein ryntäät paljaana valmiiksi itseään tarjoaa. Hassua, mutta minun näkemäni tapaukset, joissa toinen nainen on ängennyt väliin on ollut sellainen, että naiset eivät todellakaan voi ulkonäöllään itseään kehua. Hassua, kun luulisi juuri, että tyrmäävän kauniit naiset napaavat miehiä ;)

        Ehkä se on sitten se, että kun vapailta ei ole huomiota niin paljon tullut, niin silloin tavallaan kuin moraali laskee, ei enää välitä keneltä se huomio tulee kunhan tulee. Olenko ihan väärässä?

        Ainakin myöhemmin nämä naiset ovat olleet todella mustasukkaisia miehistään. "Eksälle" ei saisi edes jutella, jos sattuvat sattumalta näkemään.
        Tietenkin naisella sykkii takaraivossa, että jos mies pystyi tekemään tämän "eksälleen" hän saattaisi tehdä sen hänellekin (?)

        Vähintä mitä voisi näiltä toisilta naisilta pyytää, etteivät veisi edes ystävyyttä eksältä ja mieheltään, vai mitä? ;)


      • joita tehdään itselle? kirjoitti:

        Mutta sinä et itse saisi loukata ketään? Kummallista ajattelua! Ei kuule, jos mua loukataan, en hyväksy vain hymyilemällä, että aha, vai niin, kyllä mää annan takasin samalla mitalla!
        Miksi se olisi toiselta hyväksyttävä, ja itseltä ei???

        Ei tarvitse, voit olla aivan niin vihainen lähteneelle kuin tahdot, eikä sinun tarvitse olla iloinen hänen uuden suhteensa johdosta. Jos se helpottaa oloasi.

        Kysymys onkin siitä, että loukkaat sitten ihan itse häntä kuka päätti lähteä... miestäsi.

        Etkä käytä loukkaamisesi "työvälineinä" lapsianne.




        Miten niin samalla mitalla... ethän voi jättää puolisoasi jos hän ehti tehdä sen ensin sinulle?




        Minusta se, että mies eroaa lähtemällä toisen naisen matkaan ei ole sen oikeutetumpaa tai hyväksyttävämpää kuin jos nainen tekee saman. Tätäkö tarkoitit?


      • enkä hyväksy!
        M36 kirjoitti:

        Ei tarvitse, voit olla aivan niin vihainen lähteneelle kuin tahdot, eikä sinun tarvitse olla iloinen hänen uuden suhteensa johdosta. Jos se helpottaa oloasi.

        Kysymys onkin siitä, että loukkaat sitten ihan itse häntä kuka päätti lähteä... miestäsi.

        Etkä käytä loukkaamisesi "työvälineinä" lapsianne.




        Miten niin samalla mitalla... ethän voi jättää puolisoasi jos hän ehti tehdä sen ensin sinulle?




        Minusta se, että mies eroaa lähtemällä toisen naisen matkaan ei ole sen oikeutetumpaa tai hyväksyttävämpää kuin jos nainen tekee saman. Tätäkö tarkoitit?

        Ei sitä tarvi ex miehelle kostaakkaan, ihan sama kelle, siinä tilanteessa! Syytön osapuoli olin minäkin sille vieraalle naiselle, jotn kun sopiva mies tulee kohdalle en kysele ootko naimisissa vai et, onko lapsia vai ei!!
        Mitä siitä, eihän kukaan munkaan tunteinai ole ajatellut tai mun lasteni tunteita!

        Olen koko avioliiton aikana ajtellut vain miestäni ja lapsieni parhaan! Itseni jätin aina viimeiseksi! Nyt en kyllä ajattele muita kuin lapsiani ja sitten itseäni, en muita! Teen miten itse koen parhaaksi ja että mulla on kaikki hyvin, vaikka se olisi toisilta pois, mutta nyt on mun aikani olla joskus onnellinen!
        Aina jotain sattuu ja jotain onnistaa, entä sitten? Vuoroin vieraissa.


      • enkä hyväksy! kirjoitti:

        Ei sitä tarvi ex miehelle kostaakkaan, ihan sama kelle, siinä tilanteessa! Syytön osapuoli olin minäkin sille vieraalle naiselle, jotn kun sopiva mies tulee kohdalle en kysele ootko naimisissa vai et, onko lapsia vai ei!!
        Mitä siitä, eihän kukaan munkaan tunteinai ole ajatellut tai mun lasteni tunteita!

        Olen koko avioliiton aikana ajtellut vain miestäni ja lapsieni parhaan! Itseni jätin aina viimeiseksi! Nyt en kyllä ajattele muita kuin lapsiani ja sitten itseäni, en muita! Teen miten itse koen parhaaksi ja että mulla on kaikki hyvin, vaikka se olisi toisilta pois, mutta nyt on mun aikani olla joskus onnellinen!
        Aina jotain sattuu ja jotain onnistaa, entä sitten? Vuoroin vieraissa.

        Älä kyselekään ... jos hän kunnollinen mies, joka rakastaa vaimoaan hän antaa sinulle pakit. Ellei, vaan VALITSEE sinut ja jättää perheensä (tai pakenee avio-ongelmiaan) niin teet palveluksen ... koska ennemmin tai myöhemmin olisi perheensä jättänyt joka tapauksessa.

        TÄTÄ TARKOITTAA VALINTA ... joka lähtee, päättää lähteä kun tilaisuus tulee kohdalle... KYSMYS EI OLE siitä että toinen nainen on muka jonkun vienyt.


      • minua tuntemaan
        M36 kirjoitti:

        Älä kyselekään ... jos hän kunnollinen mies, joka rakastaa vaimoaan hän antaa sinulle pakit. Ellei, vaan VALITSEE sinut ja jättää perheensä (tai pakenee avio-ongelmiaan) niin teet palveluksen ... koska ennemmin tai myöhemmin olisi perheensä jättänyt joka tapauksessa.

        TÄTÄ TARKOITTAA VALINTA ... joka lähtee, päättää lähteä kun tilaisuus tulee kohdalle... KYSMYS EI OLE siitä että toinen nainen on muka jonkun vienyt.

        huonoa omaatuntoa tai toteamaan itseni mitättömäksi?

        "Jos mies on kunnollinen antaa mulle pakit, ja jos liitossa on ongelmia, teen palveluksen"!!!

        Että olisin vain se varanainen tai sitten jos ei mies parempaa saa ottaa minut???

        Hah haa...! Kuules nyt! Ei se noin mene! Ja olenpa sen verran vetävän näköinen nainen, että kyllä minä itse valitsen kenet otan ja kenet jätän!


      • minua tuntemaan kirjoitti:

        huonoa omaatuntoa tai toteamaan itseni mitättömäksi?

        "Jos mies on kunnollinen antaa mulle pakit, ja jos liitossa on ongelmia, teen palveluksen"!!!

        Että olisin vain se varanainen tai sitten jos ei mies parempaa saa ottaa minut???

        Hah haa...! Kuules nyt! Ei se noin mene! Ja olenpa sen verran vetävän näköinen nainen, että kyllä minä itse valitsen kenet otan ja kenet jätän!

        En koeta, oma tulkintasi.




        Tuolla takoitin, että mies kuka ei tahdo pettää vaimoaan ja lähteä parisuhteestaan ANTAA SINULLE PAKIT aivan varmasti. Eikä se johdu SINUSTA, vaan se on miehen valinta kiusauksesta huolimatta.

        Ja jos lähtee matkaasi, olisi sen tehnyt sitten myöhemmin ... eli teet palveluksen tuollaisen "uroksen" puoliolle hoitamalla "saastan nurkista" pois ilmaa pilaamasta.

        Menikö jo tajuntaan?




        Ei, mutta oletuksena parisuhteessa on se ... että se paras nainen on jo löydetty... silloin mies ei lähde matkaasi.




        Varattu mies jolla arvot kohdallaan, parisuhde kunnossa, ja kunnioitusta puolisoaan ja perhettään kohtaan ei lähde matkaasi ... vaikka kuka olisit. Älä nyt liikoja itsestäsi kuvittele.

        Mutta varmaan tämän tajuaminen satuttaa, jos oma "rakas" päättänyt jättää perheensä. Helpointa kai todeta, että hänet vietiin vastoin tahtoaan... Uskoo illuusioonsa sitten kuka tahtoo.


      • käynyt
        M36 kirjoitti:

        En koeta, oma tulkintasi.




        Tuolla takoitin, että mies kuka ei tahdo pettää vaimoaan ja lähteä parisuhteestaan ANTAA SINULLE PAKIT aivan varmasti. Eikä se johdu SINUSTA, vaan se on miehen valinta kiusauksesta huolimatta.

        Ja jos lähtee matkaasi, olisi sen tehnyt sitten myöhemmin ... eli teet palveluksen tuollaisen "uroksen" puoliolle hoitamalla "saastan nurkista" pois ilmaa pilaamasta.

        Menikö jo tajuntaan?




        Ei, mutta oletuksena parisuhteessa on se ... että se paras nainen on jo löydetty... silloin mies ei lähde matkaasi.




        Varattu mies jolla arvot kohdallaan, parisuhde kunnossa, ja kunnioitusta puolisoaan ja perhettään kohtaan ei lähde matkaasi ... vaikka kuka olisit. Älä nyt liikoja itsestäsi kuvittele.

        Mutta varmaan tämän tajuaminen satuttaa, jos oma "rakas" päättänyt jättää perheensä. Helpointa kai todeta, että hänet vietiin vastoin tahtoaan... Uskoo illuusioonsa sitten kuka tahtoo.

        tai tunnet kokeneese tuollaista vääryyttä, niin miksi luulet että muut niin tekisivät tai niin kokisivat?? Jos joku mun takia eroaa, tekee sen aivan varmasti minun takiani!! Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja mitä siitä vaikka minut olisi jättänyt? Huonompaanhan vaihtoi, ja vaihto oli lopullinen, takasin turha ruikuttaa! Olin ehkä itse sokea näkemään millainen luuseri se mies oli, että sinänsä mulle palveluksen teki. Rakkaus on joskus sokea, joten sellanen jouti mennäkin.


      • käynyt kirjoitti:

        tai tunnet kokeneese tuollaista vääryyttä, niin miksi luulet että muut niin tekisivät tai niin kokisivat?? Jos joku mun takia eroaa, tekee sen aivan varmasti minun takiani!! Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja mitä siitä vaikka minut olisi jättänyt? Huonompaanhan vaihtoi, ja vaihto oli lopullinen, takasin turha ruikuttaa! Olin ehkä itse sokea näkemään millainen luuseri se mies oli, että sinänsä mulle palveluksen teki. Rakkaus on joskus sokea, joten sellanen jouti mennäkin.

        Ei tämä nyt oikeastaan minuun liity ... tai no joo ... olen kieltäytynyt parisuhteessani iskuyrityksistä. Luetko sinä lainkaan mitä kirjoitetaan?




        KYLLÄ, ja jos EI eroa (saat pakit) ... tekee hän sen perheensä, avioliittonsa ja puolisonsa .. sekä itsensä vuoksi.




        On, saat rukkasit... kutsuusi ei vastattu, etc.




        Etkö sinä ollut se kuka täällä ruikutti / ruikuttaa ?




        AIVAN ! Meneehän se tajuntaan kun aikansa "potkitaan". Ja siis se toinen nainen teki sinulle palveluksen, kun korjasi moisen äijän nurkistasi kuljeksimasta. Ja äijä läks heti matkaan...




        Niinhän se on ... mutta älä välitä, jokainen tekee virheitä mistä voi oppia ... vasta niiden virheiden toistaminen on typeryyttä.


    • entinenvaimo

      Millä tavoin heidän pitäisi välittää sinun ja lasten tunteista..? Pysymällä erossa toisistaan TEIDÄN TAKIANNE vaikka rakastavat toisiaan? Olisitko onnellinen, jos hekään eivät saisi kokea elämässään rakkautta, kun et sinäkään saanut? Kuinka paljon rakastit miestäsi, jos et halua hänelle onnea SIITÄ HUOLIMATTA että hän ei ollut onnellinen sinun kanssasi?

      Mitä lapsiin tulee, heille voi aivan rehellisesti kertoa elämän tosiasiat, ja melko suoraan. Riippuu tietysi minkä ikäisiä he ovat, eli kehitystason mukaan. Se, että ystävästäsi tulee heidän isänsä uusi vaimo ei muuta ystävääsi ihmisenä. Miksi heidän pitäisi suhtautua häneen eri tavoin kuin ennen? Siksikö, ettei äidille tulisi paha mieli?! Voi hyvä tavaton.

      Tue lapsiasi jos heillä on ongelmia, mutta älä tuputa heille ongelmia, joista heillä ei ole hajuakaan = omat ongelmasi. Vaikka itseäsi korpeaisi, yritä edes olla lasten tukena. Turha heitä on vetää omaan surkeuteesi mukaan. Anna heille oikeus muodostaa itse omat mielipiteensä. Sen voit tehdä, jos heistä välität.

      Ja mitä otsikkoon tulee, että ystävä vei miehen... hohhoijaa. Kukaan ei voi viedä ketään. Jos sinun ja miehesi suhde oli perseellään niin se oli. Ehkä sinä et kokenut asiaa niin, mutta miehesi koki, tai sitten hän ei rakastanut sinua ja rakastui toiseen. On sitten miehen kyvyttömyyttä jos ei osaa noita asioita selvittää. Selvittäminen muuten ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että hän mahdollisesti rakastaa ystävääsi, mutta ei sinua.

      Mitä sinä hyötyisit, jos miehesi ja ystäväsi eivät muutakaan yhteen ja lopettavat tapailun, olkoonpa syyt mitkä tahansa?

      • ystävieni miehiin? ;)

        Ystävilläni on oikein mukavia filmaattisia miehiä, osa jopa komeitakin. Voisin hyvin kuvitella ihastuvani heihin. Miksipä ei. Jos olen vaikka sinkku, minullahan olisi vielä parempi syy ihastua heihin. Miksi en kuitenkaan tee niin?

        Voi hyvä ystävä kerro minulle, kun en tiedä ;)

        (Idiootti!)


    • erotettu myös

      On vaikea antaa hyviä neuvoja tuollaisessa tilanteessa. "Ystäväsi" ja exäsi varmasti tuntevat hirveää syyllisyyttä tapahtuneesta ja se on oikein. Et voi asialle mitään. Pidä pää pystyssä äläkä alennu alhaiseen kostamiseen. Osoita olevasi heidän yläpuolellaan ja jatka elämääsi ihmisten kanssa, jotka ovat arvoisiasi. Älä erota lapsia isästään, miehesi uusi nainen saakoon opetella, ettei se kovin helppoa ole, toisten lapsien kanssa kotia leikkiä. Jaksamista ja voimaa toivon sinulle.

    • Oksettaa kuulla

      Kyllä olet kokenut mitä paskamaisen jutun. Muista että exäsi on kuormasta syöjä ja ystäväsi selkään puukottaja. Kun tästä nouset olet vahva ihminen. NE kaksi ei ole sun arvoisia muista tämä aina. Aina kun tuntuu pahalta, itkettää, olet kateellinen, tunnet itsesi hylkiöksi jne..
      hoe itsellesi tätä!!!

    • Anonyymi

      Sehän on säälittävää,että toinen nainen ei ole saanut ketään vapaata. Kertoo hänestä.

    • Anonyymi

      Älä välitä,anna sen uuden pitää käytetty lelu.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.

      Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke
      Helsinki
      27
      1847
    2. Mitä ominaisuutta arvostat eniten hänessä?

      Ihastuksessasi, rakkautesi kohteessa
      Ikävä
      107
      1510
    3. Olen valmis

      Kohtaamaan sinut tänä kesänä, jos sellainen sattuma osuu kohdalleni.
      Ikävä
      77
      1411
    4. Mitä harrastuksia kaivatullasi on?

      Mitä harrastuksia sinulla? Onko teillä yhteisiä harrastuksia?
      Ikävä
      67
      1056
    5. Kysy jotain kaivatultasi

      Laita tunnisteet molemmista
      Ikävä
      61
      902
    6. Kerro kaivatustasi.

      1. Minkälainen koti 2. Ammatti 3. Ulkonäkö 4. Ikä
      Ikävä
      47
      896
    7. Tiedän että käyt täällä

      Eräälle naiselle älä huoli en kerro kellekkään
      Ikävä
      64
      863
    8. Kannattaako suomalaisen nuoren lähteä Thaimaahan au pairiksi? Mitä olet mieltä?

      Chiang Mai Pohjois-Thaimaassa kutsuu neljä suomalaista au pairia elämänsä seikkailuun. Arki toisella puolella maailmaa t
      Thaimaa
      27
      820
    9. Mitäs jos hyökkään rakastuneesti kimppuusi

      Tuleeko painimatsi vai "painimatsi". Jää nähtäväksi 😂
      Ikävä
      62
      797
    10. Miksi mies kääntyy poispäin

      Ja teeskentelee, ettei näe minua, kun törmäämme vahingossa? 🫣
      Ikävä
      127
      795
    Aihe