Onko kellään yhtä kamalaa. Aikuinen lapseni alkoholisoitui muutama vuosi sitten ja sen jälkeen hän on luopunut kaikesta elämässään viinan takia. Me omaiset saamme myös kärsiä päivittäin. Hän järjestelmällisesti piinaa meitä päivittäin, syyttelee ja haukkuu ja kiusaa. Onko hänet vaan jätettävä oman onnensa nojaan koska emme pysty häntä auttamaan. Hän viis veisaa neuvoistamme. Ei auta hyvyys ei pahuus. Hän kinuaa vaan rahaa ja vaikka mitä apua ja palkaksi saamme lisää kärsimystä. Mitä teemme sillä pian sairastumme. Hän ei parane hoidossakaan. Hän on ollut muutaman kerran ja palattuaan juo entistä enemmän.
alkoholi kaiken pahan alku ja juuri
alkoholistin äiti
6804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.al-anon.fi/
Ymmärrän kärsimyksesi. Tosin itse olen toipuva alkoholisti, en läheinen. Tiedän kuitenkin monia vastaavanlaisia perheitä.
Usein yksi ongelma on todellakin siinä että läheiset mahdollistavat alkoholistin juomisen. Se on tietysti vain luonnollista. Kukapa äiti ei haluaisi auttaa ongelmissa olevaa lastaan - oli sitten hän minkä ikäinen tahansa.
Mutta niin inhottavalta kuin se tuntuukin, et voi oikeastaan muuta kuin ottaa kovan linjan, tai sama kierre jatkuu loputtomiin. Sinun ei tarvitse kuunnella syyttelyä, eikä haukkuja. Sinun ei tarvitse myöskään antaa hänelle rahaa.
Jos pääset itse ulos tuosta kierteestä, se ei välttämättä saa läheistäsi lopettamaan juomista, mutta ehkäpä se auttaa sinua kohtaamaan tilanteen ja pääsemään sen yli. Niin pahalta kuin se saattaakin tuntua, meistä jokainen on vastuussa vain itsestämme.
Alkoholisti ei toivu ennen kuin hän tajuaa itsekeskeisyytensä ja haluaa luopua siitä. Nyt hän luultavasti syyttää ympäristöä alkoholismistaan. Jos asiat olisivat toisin, hänen ei tarvitsisi juoda. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Toivon sinulle voimia. Minäkään en osaa suositella muuta apua kuin tuo al-anon jonka nettiosoite olikin tuossa edellisessä vastauksessa.
Huumeet seuraavat hyvin tarkasti alkoholin kulutuskäyriä n. viiden vuoden viiveellä.
Jos alkoholin käyttö kaksinkertaistuu niin viiden vuoden päästä huumeidenkin käyttö on kaksinkertaistunut.
Siinäpä pohtimisen aihetta.
En tarvitse apuun edes tilastoja, sillä kaikki tiedämme kuinka paljon alkoholi aiheuttaa kuolemia, onnettomuuksia, surua, pahaa oloa ja kuinka rankasti se invalidisoi alkoholisteja sekä näiden läheisiä.
Alkoholi on varmasti tappava päihde siinä missä 'ylireagoidut' huumeetkin, ja sen saatavuus on ihan eri luokkaa, kuin huumeilla.
Me emme huolestu yhtään mikäli lapsosemme on juonut viikonlopun aikana vaikkapa kuusi siideriä, mutta jos kuulemme hänen polttaneen hiukan hasista, olemme kauhuissamme.
Me yritämme paeta sutta kun samaan aikaan karhu riehuu keskuudessamme.
Tänä päivänäkin kouluissa puhutaan huumeista ja niiden vaarallisuudesta, kun kuitenkin näistäkin oppilaista selkeästi enemmän tulee kuolemaan alkoholin haittoihin, kuin konsanaan huumeisiin.
Mikäli ihminen ei sairasta päihderiippuvuutta, ei hän tule jäämään koukkuun esim hasikseen. Hän kokeilee kerran ja toteaa, ettei ollut mun juttu.
"Mikäli ihminen ei sairasta päihderiippuvuutta, ei hän tule jäämään koukkuun esim hasikseen. Hän kokeilee kerran ja toteaa, ettei ollut mun juttu."
Todella monet kokeilevat, pitävät ja jatkavat käyttöä siksi että se on heille sopiva päihde.
THC-tuotteet ovat vaikutuksiltaan lähes anti-alkoholia. Rauhalliseksi ja lungiksi tekevä ajatusta juoksuttava päihde. Ihmekös että ovat niin suosittuja, yhdeksän kymmestä huumausaineiden käyttäjästä on hamputtelija ja pysyy sellaisena koko huumeidenkäyttöuransa ajan vaihtamatta muuhun. Useampikin pysyisi hampussa jos myyntikanava ei tyrkyttäisi kovia (miettikää maailmaamme jos alkossa lykättäisiin kouraan piripommia kokeiltavaksi...)
Itse polttelin 5 vuotta, lopetin kun tapasin vaimoni. Hamppuun tutustuttuani pullopeli jäi täysin, se oli elämäni toisiksi paras valinta. Kolmanneksi paras valinta oli luopua tupakoista. Neljänneksi paras oli luopua lopulta siitä hampustakin.
Entäs se kaikkein paras valinta?
... Kosia rakasta vaimoani ;-)
Kannabis on nykyisin se päihde josta minulla on vähiten pahaa sanottavaa (vaikkei sekään synnitön ole). Viina vaihdetaan hamppuun, valoa vihdoin pään taskulamppuun ennenkuin raittiuden aurinko nousee ja tien kokonaan valaisee.
Tunnen täältä meidän suunnalta perheen, jossa aikuinen poika soittelee kotiin keskellä yötä ja uhkailee itsemurhalla. Hän tuo remukavereitaan kotiin, syö ja syöttää jääkaapin tyhjäksi, sotkee paikat, myy mitä kodista irti lähtee ja jos ei saa rahaa, niin uhkaa taas itsemurhalla. Tämä on vanhemmille erityisen tuskallista siksi, että he ovat yhden lapsistaan menettäneet nuorena, kun tämä kuoli aivokasvaimeen.
Ennen alkoholisoitumistaan poika oli urheilullinen, hauskan näköinen, pidetty tovereidensa kesken ja opiskelut sujuivat hyvin. Alkoholi on vienyt häneltäkin kaiken, myös kaksi hienoa tyttöystävää, jotka eivät jaksaneet enää.
Mutta vanhemmat jaksavat... jos jaksavat. Äiti on joutunut sairaslomalle vakavasta masennuksesta ja unettomuudesta, ei pysty käymään töissä ja isä ennenaikaiselle yrittäjäeläkkeelle, koska ei jaksanut vaativassa yrittäjän työssä kun on mieli täynnä huolta.
Tämä vanhempien ja ympäristön loppuun palaminen ja kaikki tarjottu apu ei ole auttanut poikaa. Sen sijaan juovan pojan ympärillä kärsii naapurusto mukaan lukien vähintään 20 muutakin ihmistä.
Avainsana on irrottautuminen rakkaudella. Pitää tehdä rajat, esimerkiksi että puhelimessa suostutaan keskustelemaan vain selvin päin olevan kanssa. Rahaa ei anneta eikä lainata. Sakkoja ei makseta, juoppokuskiksi ei ryhdytä eikä haeta jostain keskellä yötä.
Tämä tuttavaperhe on tehnyt sellaiset rajat, että poika saa syödä kotona, jos on selvin päin ja hänen pyykkinsä pestään, jos hän itse tuo ne pesukoneen viereen. Humalassa olevan kanssa ei asioida mitenkään.
Jokainen perhe joutuu itse miettimään omat ratkaisunsa. Tätä tuntemaani perhettä (äitiä) on auttanut vertaistukiryhmä Al-anon.
Apua ja tukea juovan omaiset saavat myös A-klinikalta.