Asunnon omistaminenko takaa onnellisuuden ?

Mutta kun se vuokra-asunnon omistaminen on sitä bisnestä sen vuokralaisen kustantamana. Toki pankitkin hyvin puolensa pitää mutta asunnon ostajana on suuri todennäköisyys edes joskus realisoida se vuosien "pakkosäästö" rahaksi ja muuttaa vaikka säästetyillä rahoilla eläkepäiviksi etelään.

Ja voihan omistusasuja jeesata myös jälkipolvia asuntonsa myydessään. Vuokralaisella nämä mahdollisuudet ovat vähäiset koska yleensä kaikki käytettävissä oleva raha tupaa kummasti johonkin kulumaan. Jos ei asuntolainan maksuun niin sitten vaikka leveämpään elämään josta myöskään ei paljoa jää jälkipolville.

Velka ei ole mikään itsearvo sinällään. Ja monet vuokra-asujat puhuvat kovasti siitä riippumattomuudesta ja vapaudesta muuttaa koska haluaa ja minne haluaa. Valitettavasti näitä "mahdollisuuksia" ei sitten kuitenkaan kovin usein tulla käyttäneeksi.

Ideaali tilanne olisi ostaa asunto / asuntoja suhteellisen nuorena mikäli olosuhteet sen sallivat, ajoittaen hankinta hintasyklin pohjan tuntumaan.

Tuolloin voi huippuhintoihin verrattuna hankkia vaikkapa kaksi asuntoa noin 15-vuoden projektina, itselleen asuttavaksi yhden asunnon ja toisen vuokrattavaksi, joka pikkuhiljaa maksaa itse itsensä. Sijotusasunto voisi toimia myöhemmin euromääräsenä lisätulona tai tarvittaessa sen voi realisoida.

Aika menee kaiken kaikkiaan yllättävän nopeasti ja vuokraa vastaavalla menoerällä on myöhemmin velaton asunto, mahdollisesti jo nelikymppisenä, joka edustaa melkoista "netto-palkankorotusta" joka kuukausi. Varsinkin eläkeiässä vuokrakulut edustavat peruspalkalliselle prosenttuaalisesti melkoista osaa nettotuloista.

Mikäli haluaa vaihtaa paikkaa tai paikkakuntaa, asunnon voi aina myydä, Suomessa byrokratiapuoli on nopeaa ja helppoa kuin linnun laulu. Tai vuokrata edelleen ja siitä saadulla tulolla vuokrata itselleen asunnon uudesta paikasta.

Tietysti jokainen taaplaa tyylillään, joskin "velkaorja-ajatukset" ovat pikemminkin sitoutumisen pelkoa ja epävarmuutta. Pitäähän se vuokrakin maksaa joka kuukausi ("vuokraorja"?), mutta asuntonsa maksaneella melkein sama summa jää omaan käyttöön.

Kuitenkaan nykyisillä kuplahinnoilla en ole ostaja, pikemminkin myyjä.

Ps. Velaton asunto ei ole tae onnellisuudesta, joskin voi osaltaan hieman edesauttaa sitä helpottamalla kuukausibudjettia ;-)

Ei omistusasuminen ole ainoa oikea asumismuoto, mutta pitkän päälle halvin, ja velanmaksun päätyttyä on varaa syödä hyvin. Vastike tuppaa nimittäin olemaan paljon vuokraa pienempi. Joka kuukausi jää rahaa kouraan. Omalla kohdallani niin paljon että saan asunnon hinnalle 7 % vuosituoton. Kun riski ei ole kovin kummoinen, olen sijoitukseen hyvin tyytyväinen.

Vuokralainen voi joutua vaihtamaan asuntoa paitsi omasta halustaan myös vuokraisännän halutessa. Kokemusta asiasta on. Turvallinen olo minulla on ollut vasta omassa asunnossa, jossa eläminen ei riipu siitä, tarvitseeko isännän serkkupoika opiskelukämpän.

Minäkään en ole kenellekään velkaa eikä töissä tarvitse käydä sen takia että vuokraisäntä haluaa omiaan. Nyt velattomana rahaa jää niin paljon yli, ettei töissä tarvitse yleensäkään käydä enää kovin pitkään. Nelikymppiselle tämä on hyvä pohja loppuelämän onnelle.

Varmasti on asuntosi olut aivan erihintainen,
silloin kun muutit, ehkä 5 v takaperin ja nyt.
Vuokraisäntä saa sen arvonnousun ja maksamasi vuokran,
noin 5-6 %, voittoa.

Jos olisit itse asunnon ottanut velaksi,
silloin kun muutit,
se olisi kiva pesämuna seuraavaan asuntoon,
ja arvonnousun olisit saanut verottomana.

Samoin olisit saanut velkakorkoja hieman vähentää.

Mutta jos ostaa siinä mielessä että ei asu ikuisesti,
kannatta ostaa keskeiseltä paikalta.

Ja ei kannata ostaa,
jos on vaara että työn vuoksi joutuu muuttamaan,
varsinkin ennen 2 vuotta.

Mutta tulevaisuus ei ole aina varmasti samaa nousua kuin menneisyys.

Asuntojen arvonlasku voi olla hyvin suurta
muutamassa kuukaudessa.

Minä omistan asuntoni itse enkä ole kenellekään velkaa. Kuukausittaiset asumismenoni ovat alle puolet siitä, mitä alakerran kaveri maksaa vuokraa oman kotinsa omistajalle. Kun aikanaan tulee se aika että jään pois työelämästä, uskoisin selviäväni alemmilla asumiskustannuksilla, kuin jos asuisin vuokralla. En muista, että missään historian vaiheessa vuokrat olisivat ainakaan laskeneet. Omistusasuntojen asumiskustannukset perustuvat asunnon käyttö ja ylläpitokuluihin. Vuokrat perustuvat samoihin kuluihin, mutta omistajat verottaja ottavat siitä vielä oman siivunsa välistä.

Toinen kysymys on se, missä vaiheessa asunto kannattaa ostaa ja kannattaisiko asunnon ostamisen vaatima pääoma sijoittaa toisin ja ostaa asunto vasta myöhemmin kun on saanut sen pääoman avulla hankittua muuta tuottavaa pääomaa. Jos olisin perheetön nuorimies, itse tinkisin omasta asumisen tasostani ja pyrkisin rakentamaan taloudelleni perustan sijoitusten avulla ensin, ja vasta sitten sitomaan pääomia omaan asuntooni, kun olisi sellainen kasa tuottavaa pääomaa, että niistä tulee kunnolla rahaa. Vaan kun sen paremmin vanhempani, sukulaiseni, tuttavani, opettajani ammattikoulussa, kauppaopistossa, eikä kukaan muukaan näitä asioita aikanaan opettanut, niin en tiedä ehtiikö noita kuvioita enää rakentamaan kun perhettäkin on kertyny.t

ja läheltä hemmetin hyvännäköinen:)

Itse asiaan; minua kummastuttaa nämä vuokralla-asumisen puolustajat ja heidän lyhytnäköinen elämäntapansa. Jokainen meistä tietää, että eläkkeelle jäädessä tulotaso laskee. Eläkkeet ovat max. 60% palkasta ja eläkettä verotetaan rankemmin.

Jos vaikkapa pienituloinen 2000€/kk ansaitseva saakin eläkettä tulevaisuudessa 1200€, ja maksaa siitä reilusti veroa, niin kysymys kuuluu että miten se vuokranmaksu sitten hoituu???
Todennäköisesti nämä vuokra-asukit ovat sitten sossun luukulla hakemassa asumistukia.

Järkevä ihminen haluaa turvata myös vanhuutensa, asua mukavasti,jolloin rahaa riittää myös lääkkeiden lisäksi virkistykseen ja matkusteluun.
Asumismenot kun hoituvat yhtiövastikkeen maksulla.