olen vähän kahden vaiheella kumpaan aion keväällä hakea sosiaalipolitiikkaan vai sosiaalityöhön. Millaisia henkilökohtaisia kokemuksia teillä on jommalla kummalla alalla opiskelusta? Minkälaisia urahaaveita teillä on valmistuttua?
Olen siis AMK:ssa sosiaalialalla, mutta toi ei vastaa yhtään sitä, millasta luulin siellä olevan. Ei paljon haasteita ja ei minusta ole mitään kerhoja vetelemään tms. Haluan enemmän teoreettista ja haastavampaa koulutusta..
Toivottavasti joku jaksaa kirjailla ajatuksiaan :)
Olen siis AMK:ssa sosiaalialalla, mutta toi ei vastaa yhtään sitä, millasta luulin siellä olevan. Ei paljon haasteita ja ei minusta ole mitään kerhoja vetelemään tms. Haluan enemmän teoreettista ja haastavampaa koulutusta..
Toivottavasti joku jaksaa kirjailla ajatuksiaan :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hae lukemaan sosiaalityötä, niin saat ammatin ja varmasti työtä tieteellisen koulutuksen lisäksi.
on etuna se, että työllistymistilanne on erittäin hyvä. Eli pätevistä sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Yhä useampi sosiaalityötä pääaineenaan lukenut YTM/VTM työllistyy myös muualle kuin sosiaalitoimistoihin (esim. kolmassektori, kehittämis-ja suunnittelutehtävät jne.)
Itse olen valmistunut sosionomiksi (amk) ja nyt opiskelen sosiaalityötä. Sosionomiksi opiskellessa oli hiukan samoja tuntemuksia mitä sinulla on nyt, joten suosittelen kyllä alan vaihtoa jos yhtään tuntuu siltä.
Jos haet lukemaan sosiaalityötä voit aina lukea sosiaalipolitiikkaa sivuaineena ja toisin päin. Eli pystyt kyllä kumpaakin sitten opiskelemaan. Jos haluat sosiaalityöntekijän pätevyyden, niin silloin kannattanee valita sosiaalityö...
Onhan totta, että töitä alalla riittää. Nimittäin sosiaalitoimistoon pääset varmasti. Itse alaa opiskelleena voin sanoa, että suurin osa todellakin menee sinne, halusi tai ei. Sosiaalityöstä voi päästä toki muuallekin, mutta HARVOIN. Onko se hyvä työllisyystilanne nyt niin hienoa, jos työt on suoraan sanottuna kurjaa? Asiakkaat ei sosiaalitoimistoissa mitään kultaisia nimittäin ole...
Jos sinua sosiaalipolitiikka kiinnostaa, niin sinne mieluummin suosittelen menemään. Ei ehkä niin varma työllistyminen, mutta jos työllistyt, niin todennäköisesti viihdyt työssäsi paremmin kuin sosiaalityöntekijät sosiaalitoimistoissaan.
Olen työskennellyt sosiaalitoimistossa sosiaalityöntekijänä ja viihtynyt työssäni erinomaisesti. En kokenut koskaan, että työni olisi ollut kurjaa, päinvastoin! Asiakastyössä on kyse vuorovaikutuksesta, johon myös sosiaalityöntekijä vaikuttaa omalta osaltaan. Mikäli työntekijän ennakkoasenne asiakkaita kohtaan on kielteinen, yhteistyö takkuaa aivan varmasti.
Sitä paitsi edellinen kirjoittaja antoi väärää tietoa sosiaalityöstä valmistuneiden työllistymisestä. Sosiaalityötä pääaineena opiskelleet maisterit sijoittuvat hyvinkin monenlaisiin työtehtäviin julkiselle, yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Työpaikkoina ovat konkreettisesti muun muassa kasvatus- ja perheneuvolat, vankilat, sosiaalitoimistot, ensi-ja turvakodit, kriisikeskukset, A-klinikat, vanhainkodit, lasten- ja nuorisokodit, sairaalat, terveyskeskukset, mielenterveystoimistot, koulut, järjestöt, omat yritykset ja kuntoutuskeskukset.
Tarjolla on "perustyötä", opetustyötä sekä erilaisia suunnittelu-, kehittämis- ja johtamistehtäviä.
Tässä muutamia ammattinimikkeitä, joissa sosiaalityötä opiskelleet voivat toimia (ammattiliitto Talentian sivuilta löytyvä luettelo):
sosiaalityöntekijä, johtava sosiaalityöntekijä, koulukuraattori, sosiaaliterapeutti, johtava sosiaaliterapeutti, sosiaaliasiamies, kuntoutussosiaalityöntekijä, vanhustyön johtaja, A-klinikan johtaja, osastopäällikkö, sosiaalisihteeri, sosiaalijohtaja, projektityöntekijä, projektijohtaja...
Mielestäni jokaisen tulee miettiä omakohtaisesti, mitä haluaa lähteä opiskelemaan ja millaista työtä haluaa jatkossa tehdä. Toisten ihmisten kokemuksia voi kuunnella, mutta itse kokeilemalla oppii parhaiten.
Voihan se positiivinen ennakkoasenne asiakkaita kohtaan ehkä helpottaa jossain tapauksissa. Mutta esim. huumeita käyttävät asiakkaat voi olla melko arvaattomia, ei siinä paljoa omat asenteet auta jos puukolla uhataan.
Sosiaalitoimistossa työskentely on vaarallista puuhaa, jota moni ei vapaaehtoisesti valitse. Siksi onkin mielestäni outoa, että niinkin moni sosiaalityöntekijä sinne joutuu, jos muka on niiiin paljon mahdollisuuksia muuallekin mennä. Tuskin on käytännössä niin, että esim. johtajaksi mennään noin vaan valmistumisen jälkeisenä päivänä. Ehkä sitten kun on ensin kärsinyt sossun toimistossa vuosikausia...
Nykypäivänä myös opettajan, sairaanhoitajan, lääkärin ym. työt ovat vaarallisia. Jokaisessa työssä on omat hyvät ja huonot puolensa.
tämä on siinä missä sairaanhoitajan tai opettajankin työ ovat, ainakin minun opiskeluryhmässäni todella monelle ja itsellenikin. Onhan poliisinkin työ vaarallista ja silti se on joidenkin haaveammatti (toivottavasti kaikkien) sille saralle lähteneiden kohdalla. Jokainen kuitenkin voi itse harkita riskit jo opiskelualaa valitessaan ja tiedostaa mitä on lähdössä opiskelemaan ja mitkä mahdollisia työpaikkoja ovat. Ajattele että jollekin vain sen yhden lapsosen elämän paremmaksi tekeminen voi olla syy miksi valitsee työmaansa.