Kansainvälisille sijoittajille osake-enemmistönsä myyvät suuryritykset eivät näytä tuntevan vastuuta niistä työntekijöistä, jotka ovat olleet luomassa niiden menestystä.
Suuryritykset EU-Suomessa ovat kilvan hävittämässä tehtaitaan ja siinä ohessa työntekijänsä. Konsultit kiertävät markkinoimassa ns. verkostotalouden ylivertaisuutta. Siinähän yritys ulkoistaa toimintansa alihankkijan alihankkija-riimuksi. Toisin sanoen yritys- ja työllistämisvastuu ja huom! myös riski siirretään viimeisen alihankkijan viimeiselle tilapäis- ja pätkätyöläiselle.
Ari Ojapelto kirjoittaa:" Globaalissa maailmantaloudessa monikansalliset jättiyritykset ovat kehittäneet "verkottumisen"-nimikkeen alla toiminnan vieläkin pitemmälle. Ne ovat hävittäneet koko tehdastuotantonsa ja keskittyneet vain tuotekehittelyyn, ja "brändiensä" kehittämiseen ja markkinointiin. Siitä kertoo ansiokkaasti kanadalainen journalisti NAOMI KLEIN kirjassaan NO LOGO."
Kaiken kaikkiaan suuryritykset eivät tunne enää vähäisintäkään vastuuta menestyksensä luojista, työntekijöistään.
Suuryritykset EU-Suomessa ovat kilvan hävittämässä tehtaitaan ja siinä ohessa työntekijänsä. Konsultit kiertävät markkinoimassa ns. verkostotalouden ylivertaisuutta. Siinähän yritys ulkoistaa toimintansa alihankkijan alihankkija-riimuksi. Toisin sanoen yritys- ja työllistämisvastuu ja huom! myös riski siirretään viimeisen alihankkijan viimeiselle tilapäis- ja pätkätyöläiselle.
Ari Ojapelto kirjoittaa:" Globaalissa maailmantaloudessa monikansalliset jättiyritykset ovat kehittäneet "verkottumisen"-nimikkeen alla toiminnan vieläkin pitemmälle. Ne ovat hävittäneet koko tehdastuotantonsa ja keskittyneet vain tuotekehittelyyn, ja "brändiensä" kehittämiseen ja markkinointiin. Siitä kertoo ansiokkaasti kanadalainen journalisti NAOMI KLEIN kirjassaan NO LOGO."
Kaiken kaikkiaan suuryritykset eivät tunne enää vähäisintäkään vastuuta menestyksensä luojista, työntekijöistään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Brändi-strategia mahdollistaa tuotannon siirtämistä maihin, joissa tuotantokustannukset ovat mahdollisimman alhaiset. Alihankkijoiden välityksellä harjoitettava hyväksikäyttö kolmannen maailman maihin on todellisuutta. Ryöstökapitalismin paratiiseja ovatkin ns. kolmannen maailman maihin ulkomaisten investointien toivossa pystytetyt vapaakauppavyöhykkeet (EPZ), jotka ovat lähes verovapaita.
Tiesittekö, että mainittuja vapaakauppavyöhykkeitä liki 1000 kappaletta ja niitä löytyy jopa 70 eri maasta työllistäen n. 27 miljoonaa alipalkattua ihmistä, joiden työviikko on 6-7 päivää, päivittäisen työajan ollessa 12-16 tuntia.
Paikalliset työnantajat käyttävät työntekijöitään kohtaan täydellistä mielivaltaansa. Näillä verovapailla talousalueiilla onkin nykykyisen tietoyhteiskunnan uutta orjatyövoimaa. Mitään työaikalinsäädäntöä, työsuojelua, saati sosiaali- tai irtisanomisturvaa ei ole. Usein työntekijät ovat nuoria naisia.- Tehtaat ovat usein muureilla eristettyjä ja aseistetut vartijat pitävät ulkopuoliset loitolla. Tämäkö on sitä globalisaation tuomaa autuutta, jota EU-Suomikin myötäilee.
Suomen itsenäisyyden vastustajat tukevat EU-puolueita äänestämällä työvoiman ryöstöviljelyä edellä mainituissa verovapaissa vyöhykkeissä tukemalla välillisesti myös suomalaisen teollisuuden siirtämistä ko. vyöhykkeille.
Tuotantoa pidetään niissä juuri niin kauan kuin se on taloudellisesti kannattavaa ja sitten muutetaan uuteen verokeitaaseen.
Toinen mahdollisuus on lakkauttaa pelkästään paperilla vanha yritys ja jatkaa tuotantoa uuden nimen merkeissä.
Tätäkö te hyvät ihmiset janoatte äänestämällä kokoomusta, sdp:tä, kepua ja kumppaneita?
Järjen mukaan otollisinta olisi vapautua EU:sta ja siellä harjoitettavasta talouspolitiikasta, mutta se ei onnistu muutoin kuin äänestämällä ITSENÄISYYSPUOLUE suurvoittoon. Juuri Sinun äänesi on tärkeä.
Unionistien kammoamsaa kirjassa "AHNEUDEN AIKA" Ari Ojaharju kirjoittaa mm. seuraavasti:" Uusliberalistiset taloustieteilijät unohtavat kehityksen kääntöpuolen. Naomi Klein kertoo siitäkin: Tämä riistotuotannon "vaikeuksien kautta voittoon"-puolustus koki kuitenkin ankaran takaiskun, kun juuri noiden vauraiden, tulevaisuuden kynnykselle kiivenneiden, maiden valuutat alkoivat romahdella kuin halvalla kyhätyt kulissit.
Ensin Meksikossa ja sen jälkeen Thaimaassa, Etelä-Koreassa, Filippiineillä sekä Indonesiassa työläiset saivat minimipalkan, jonka arvo on vähäisempi kuin silloin vuosia sitten, kun "talousihme" rantautui ilahduttamaan heitä siunauksillaan.
Niken toimitusjohtajan lupaama "silta parempaan elämänlaatuun" romahti. Valuutan arvon laskettua ja inflaation yhä kiihtyessä Niken Indonesian tehtaiden todelliset palkat putosivat hetkessä 45 prosenttia."
Lukekaa hyvät ihmiset Ari Ojapellon kirja AHNEUDEN AIKA! Sen luettuanne tulette varmasti äänestämään järjellänne ITSENÄISYYSPUOLUETTA.