Pitäiskö mennä lääkäriin?
pituus 175 paino 48
kuokkavieras
272580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
mutta lääkäri tekisi samanlailla kuin muutkin auttajat, käskisi parantaa ruokailutottumuksia. Riippuu sinusta itsestäsi, mutta minä sanoisin että mene hakemaan apua.
Itse asiassa minhän syön. Joka päivä syön aamupalan. Yleensä se on ruisleipää ja hedelmiä. Mielestäni ihan hyvä siis, enkä ole kuullut muidenkaan siitä huomauttelevan. Joka päivä syön kunnollisen, lämpimän aterian ja kaikenlaisia hedelmiä syön pitkin päivää. Usein sorrun myös herkuttelemaan. En liiku erityisen paljoa, mitä nyt kun satun jonnekkin menemään kävellen. Joskus harvoin kotona jumppailen jos jaksan, mutta koska olen laiska, ei jumppaaminen ole kovin tehokasta.
Syön kyllä vähemmän kuin ennen ja kasvisten ja hedelmien syönnin määrää olen lisännyt huomattavasti.
ei tartte lääkäriin mennä jos olo on terve. monet mallit on saman painosii ja pitusii.. minäkin
se oli vain ehdotus, vaikken sitä äskeisessä viestissä tainnut myöntää. Mutta jotkut saattavat tarvita normaaliin syömiseen päästäkseen tukea, joko vanhemmilta, ystäviltä tai ammattilaiselta ^^ Hän vain kysyi kannattaako mennä, joten minä en sitten tiedä tarkkaan miten hänen asiansa ovat, onko hän yrittänyt päästä normaaliin syömiseen ja epäonnistunut vai sitten jotenkin muuten...
Ei en minä kommenttiasi mitenkään vastustanut. Kunhan vaan kerroin, kiitos sinulle ja muillekin vastanneille :)
Kato BMI ja herää. LIIAN laiha malli antaa vaatteiden suunnittelijasta huonon kuvan
no eipä siinä mitään, ymmärsin hiukan väärin :D
liian laihoja malleja ei päästetä muotinäytöksiin. Esim. Mallikouluohjelman sitä laihintatyttöä ei meinattu edes ottaa mukaan.
Mutta se Essi (laiha tyttö Mallikoulussa) on kyllä nyt varsinaisen ohjelman aikana pärjännyt todella hyvin, että ota siitä nyt sitte selko... Mutta siis kyllähän hän on todella laiha, mutta niin ovat kyllä monet huippumallitkin. Esimerkkinä siitä mainittakoon vaikkapa Snejana Onopka, Vlada Roslyakova, Lily Donaldson... jne.
Noniin... se siitä.
huippumalleja on monenkokoisia, mutta jostain olisin kuullut, ettei ihan hirveän laihoja oteta mukaan muotinäytöksiin. (Essiä laihemmat).
On aivan totta, että jopa muitotinäytöksiin vedetään raja laihuudelle, tietenkin. Mutta useimmiten niinsanottu ''catwalk-laiha'' on usein niinsanottujen ''tavallisten'' ihmisten mielestä aivan liian laiha, sairaalloisen laiha.
Ja kuten otsikko kertoo; laihuus on katsojan silmissä.
Suuri ongelmani on, etten oikeastaan tiedä, miltä näytän. Kuulostaa ehkä omituiselta. Nimittäin tuntuu, että kaikki peilit heijastavat niistä katsoessani minusta ihan erilaisen kuvan. Kotipeileissä näytän ihan tavalliselta, enkä ollenkaan laihalta (ehkä hoikalta, muttei laihalta), koulun peileissä näytän todella laihalta, niin laihalta, että minua vähän nolottaa. Kuntosalin suuresta peilistä näytän aivan säälittävän laihalta ja siksi tulee sellainen olo, että kaikki tuijottavat minua.
Tämä on niin inhottavaa, kun en tiedä miltä näytän muiden ihmisten silmissä. Kun kysyn asiasta vaikkapa äidiltäni tai kavereiltani, he myöntävät minun olevan hoikka, mutteivat ole koskaan sanoneet minua liian laihaksi. Tarkemmin en heiltä kehtaa kysellä, etteivät ärsyynny jatkuvaan ulkonäköni kyttäykseeni.
Sillä minusta on niin, että useimmin todella, todella laihat ihmiset näyttävät enemmän tai vähemmän melko säälittäviltä. Sellaisilta, joiden kimppuun voisi hyökätä pelkäämättä vastustusta.
Tällaiselta en MISSÄÄN NIMESSÄ halua itse vaikuttaa.
itsekin olen 175/46(lihonnut kilon..kauhealla karkin mussuttamisella)kotona musta tuntuu etta olisin ihan normaali, koulussa naytan mielestani hoikalta..joskus, esim. liikunta tunnilla tunnen oloni puukepiksi, joka huojuu tuulessa juostessani pallon perassa ja mietin etta mahdan nayttaa aika saalittavalta..
toisaalta haluaisin saada pyorean vatsani pois..lihasta tilalle ja vyotaron tosi pieneksi ja tiedan etta se kylla onnistuu niukemmalla ruokavaliolla mutta pelkaan laihtuvani muualta(rinnat, reidet..)yleensa mielestani syon aivan normaalisti, toisinaan kuitenkin joka paiva jopa sorrun karkkiin tai muuhun makeaan vaikkei edes tekisi mieli. Oikeastaan mulla ei ole useinkaan nalka, syon vain ..
hei mehka ..olet malli?
saisko kysyy mittoja??
Minä rakasta syömistä ja usein syön vaikka mitä, vaikka ei oikeasti olisi yhtään nälkä. Onko sinulla ---------f, todettu jokin syömishäiriö?
että jos vaikka haluaa vatsan pois, niin vaikka vatsalihasharjoitteluita? en oo varma et tehoaako kun en itse ole kokeillut yksittäisiä paikkoja.
No kannattaisiko syödä sitten sen verran kun pitäisi? Se että olet laihtunut ja syöt vähemmän kuin ennen kertoo siitä ettet syö riittävästi.. Jos ei sitä oma järki sano niin ehkä se on lääkäriasia sitten.
Pelkän painon takia ei vielä lääkäriin tarvitsisi mennä, koska tiedät (sanon näin muiden kommenttiesi perusteella) alipainosi johtuvan syömisten määrästä eikä mistään elimellisestä viasta, eli painon nostaminen ei tarvitse muuta kuin maalaisjärkeä ja ruokaa – MUTTA - mietteesi ovat selvästi vinksallaan ja sen vuoksi KYLLÄ, Sinun pitäisi mennä lääkäriin (tai vähintäänkin avautua äidillesi) ja kertoa tuntemuksistasi ennen kuin se osa Sinua, joka vielä jaksaa hämmästellä mitä ihmettä oikein touhuat ja ajattelet! kutistuu ja hiljenee ja sairaus alkaa systemaattisesti tuhota sekä persoonaasi, että kehoasi. Miten tahansa hienolta, houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta alipaino saattaakin nyt tuntua, voin (monen muun kanssa) vakuuttaa, että anorexia on helvetti johon hukkuu, jos ei (toivottavasti) lopullisesti, niin ainakin moneksi vuodeksi - ja anorexiaa kohden Sinä olet kulkemassa!
Tiedäthän, että jos valitset anorexian, niin joudut luopumaan nykyisestä elämästäsi; et voi mitenkään saada molempia. Anorektikoilla ON VAIN sairaus, ei muuta; vaikean alipainon ylläpitäminen on jokaisen ihmisen (poikkeuksia ei ole) kohdalla niin vaivalloinen prosessi, että henkilöllä ei ole aikaa, energiaa eikä kiinnostusta mihinkään muuhun. Anorektikot ovat kirjaimellisesti sairaita elämisen kustannuksella.
Pidä itsesi hoikkana (jopa laihana; bmi 17,5 – 18,5), syö terveellisesti ja kuntoile, mutta älä anna itsesi olla sairas/sairastua enemmän – se ei ole viisasta ... uskallan vedota älykkyyteesi sen vuoksi, että jos sairastut, niin et sairastu ajattelematta tai päättämättä, kuten jotkut tekevät; sinä tiedät riskit ja mahdollisuuden kääntyä ympäri; Sinä voit olla viisas ja valita.
Ei mulla mitenkään ole todettu, mutta myönnettäköön, että sen (anoreksian )kaltaisia piirteitä todellakin
löytyy ja etenkin olen ehkä sairastanut jotain lievää anoreksiaa tai jotain..En tosin ole siitä kenellekkään kertonut, en ole pystynyt, häpeä on liian suuri, valitettavasti- oma perhe kyllä joskus vihjailee hieman ja tarkkaileekin syömisiä, mikä ärsyttää..Tiedän että he ovat ehkä vähän huolissaan..Entäs itselläsi??
olisin niin tyytyväinen jos olisin ton kokonen. huoh
Tässäkin on huonot puolensa, usko vain.
Minun kohdallani painoindeksi on näin ollen 15.7
Olen kuitenkin kuullut, että mikäli se on alle 15, niin voidaan puhua jostain vakavemmasta. Ja en nyt tarkoita, että jos se olisi vaikka 14.9, niin kyse olisi jo jostain vakavasta, vaan ehkä sitten ihan kunnolla alle 15...
Joku sanoi, että jos ei järkio riitä syömään tarpeeksi omasta mielestään, niin kai se olisi sitten mentävä lääkäriin.
Juttuhan vain on niin, että ajatukseni ovat täysissä ristiriidoissa toisiinsa nähden.
vain mitenkään voit! Se on sinun
omaksi parhaaksi!
Minun tyttäreni, nyt 38kg, oli alimmillaan
36kg ja on 170cm pitkä. Hänellä jopa
luuydin teki stopin eikä tuottanut
soluja enää. Valkosolut vähissä kuten
myös verihiutaleet.
Nyt heti kun paino vähän noussut,
soluntuotanto alkanut taas hiukan
toimia, mutta tukkaa lähtee reilusti
joka kampaamisella! Hiukset ovat niin
turhat elimistön tietokoneen mukaan,
että niistä luovutaan ekana muiden elimien
toiminnan ylläpitämiseksi!
En suosittele TODELLAKAAN kenellekään
näin pitkälle menemistä! On henki kulta
oikeasti vaarassa ja täpärällä!
Ymmärrän ristiriitaiset ajatuksesi,
niitä seuraan vierestä aina, kun tyttö
on kotilomalla. Onko sinulla ketään
tukemassa ajatusmaailmaasi oikeaan
suuntaan? Älä anna periksi vaan
taistele anoreksiaa vastaan, elämä
on liian kallisarvoinen hukkaan
heitettäväksi!
Pää pätkii: jäi tavu pois!
Me = Mene... Pitäis vissiin itse
mennä lääkäriin, kun vallan tavu jää pois, huh huh... =)
Kuukautiseni tulivat. Veikkaan, että olivat sen pari kertaa jäänet välistä pienoisen elämänmuutoksen (ei liity painoon tai muuhun sellaiseen) ja stressin takia.
Voin toistaiseksi ainakin huokaista helpotuksesta. :)
äiti-kertaa-kolme taisi kysäistä, että onko minulla ketään, kelle voisin puhua tästä kompleksistani. Äiti varmasti haluaisi auttaa (tiedä, että hän auttaisi), mutta tapa, miten hän suhtautuisi kertomaani hiukan pelottaa. Enkä uskalla vaivata häntä. Pelkään myös, että hän käsittäisi kaiken väärin tai muuttuisi hysteeriseksi tai jotain.
Parhaalle ystävälleni voisin ehkä mieluummin puhua asiasta, mutta juuri nyt en katso hetkeä hyväksi siihen.
Mutta niinkuin kerroin, niin en ollenkaan tiedä, mitä ajatella. Mikä olisi paras ratkaisu omaan tyytyväisyyteeni...
sinä kuitenkin olet varmasti
tosi rakas, ja vaikka ensin
hysteriakohtaus tulisikin, jota
epäilen, hän voisi sinua parhaiten
auttaa! Ota kaikki mahdollinen
apu ja tuki vastaan, yksin anoreksiasta
on melko mahdoton, jos aivan
mahdontonkin, selvitä!
Paras kaveri on ihana vaihtoehto,
mutta joskus kaveri saattaa tuntea
itsensä riittämättömäksi auttamaan,
nuorilla on usein omiakin asioita
mietittävänä ja oikeiden kohteiden
etsiminen avun pyyntöä varten luonnistuu
aikuselta kenties paremmin!
Juttelisit äidille! Hän varmasti osaa
suhtautua tilaasi ihan ok, tämä
sairaus alkaa olla niin yleinen
nuorten keskuudessa, että sen voi
kohdata kuka vain, milloin vain!
Kerro rohkeasti äidille, älä jää
yksin viivyttelemään näin vakavan
asian kanssa!