Onkos täällä ketään (nuoruustyypin) diabbeetikkoa joka harrastaa tunturivaellusta? Itse olen hurahtanut pohjoisen luontoon ja mahdollisuuksien mukaan koetan päästä pohjoiseen, Ruotsiin tai Suomeen sillointäöllöin.
Siellä kuulkaa henkinen kantti kehittyy kun on viikon satanut vettä ja kaiiki paikat on märkinä, on vilu ja hirmuinen uni ja on vaan otettava sokerit ja piikit, jäystettävä kymmenen näkkäriä vaikka väkisin. Jamielellään vielä yölläkin herättävä mittaamaan sokeri.
Siellä kuulkaa henkinen kantti kehittyy kun on viikon satanut vettä ja kaiiki paikat on märkinä, on vilu ja hirmuinen uni ja on vaan otettava sokerit ja piikit, jäystettävä kymmenen näkkäriä vaikka väkisin. Jamielellään vielä yölläkin herättävä mittaamaan sokeri.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On kokemusta useammaltakin vaellukselta... :)Voit vaikka lähettää s-postia, jos kiinnostaa kuulla lisää!
terve. olen kiinnostunut vaeltamisesta ja jonkin verran sitä kokeillutkin, tosin monen yön reissuja en ole saanut aikaiseksi. kerrotko vaellustesi pituuksia sekä päivissä että kilometreissä, kuinka monta kiloa kantamuksia, mitä ruokaa? paljonko syöt ja paljonko pistät yleensä vrt. vaelluksilla? minulla on selkeästi tuottanut vaikeuksia kulutuksen suhteuttaminen syöntiin ja pistämiseen, toisin sanoen olen suunnitellut vaeltavani pidempään, mutta ruoka ei ole riittänyt. haluaisin vaeltaa viikkoja, mutta en ymmärrä miten jaksaisin kantaa niin paljon ruokaa(hiilihydraatti kuitupohjainen ravinto on painavampaa kuin muu) jaetaan jotain kokemuksia.
Joo olen vähän unohtanut tämän foorumin...
Eli olen ollut viikon kesävaelluksella kuudesti, sekä ruotsin tuntureilla että Suomen lapissa, Pari talvivaellusta myös. Kilometrejä en niin laske, koska se ei kerro oikein mitään, ennemmin 6-8-11 tuntia päivässä, mikä on maastosta riippuen 5 - 25 kilsaa ehkä.
Kantamuksen määrä oli aluksi isompi, 25-30 kiloa, mutta viimeisillä reissuilla on jäänyt tuohon 20 kiloon. Vähän riippuu varusteistakin, mutta periaatteessa diabetes ei ole merkittävästi vaikuttanut kantamuksiin.
Sapuskassa tietenkin pitää olla tarkka varsinkin hiilareiden kanssa, että niitä on varmasti reilusti joka aterialla (makaroni-riisi-leipä). Insuliinit saa pudottaa melkein puoleen, tosin nyt kun olen raketti-insuliinilla niin kokemusta ei ole!!! Mutta tommonen tasaisen raskas puurtaminen mun kokemuksen mukaan pudottaa nimenomaan pitkävaikutteisen tarvetta. yksittäisenä tapauksena olen mitannut tuntureilla 23 mmol/l, mihin laitoin normaalia lyhytvaikutteista 3 yksikköä ja hypot tuli tunnin päästä!!! Eli tosi tarkkana saa olla. Jos menee sadan metrin päähän kyykkykakalle niin ehdottomasti pari mars-patukkaa taskuun! Hypot voi tulla tosi nopeasti jatkuvan pitkän rasituksen jälkeen ja kukaan muu kun itse ei välttämättä ole auttamassa.
Avotunturissa esim Ruotsissa tai käsivarressa kannattaa varautua myös siihen että keli voi äityä niin pahaksi että normaali ruuanlaitto ei ole mitenkään houkuttelevaa. Tällöin on hyvä olla jotain hiilaripitoisia energiapatukkoja joilla voi korvata lounaan esimerkiksi.
Tuo on ehkä suurin ero mun rinkan koostumuksessa että kilon tai pari kannan marspatukkoja ja muuta raakaa sokeria mukanani. Se on mun henkivakuutus.
Tärkeää on kanssa että lämpötila voi yöllä laskea miinukselle ja insuliinit ei saa missään tapauksessa jäätyä.. Eli makuupussissa on aina mittarit ja kaikki insuliinit (ja marspatukat myös hetikäsillä). Nukkumaan en myöskään mene alle 12-15 mmol/l verensokereilla. Yöhypot ei ole kovin turvallisia erämaassa, ja kroppa lataa koko yön päivän rasitusta jolloin mun kokemuksen mukaan verensokerin laskua aamuun tapahtuu paljon runsaammin kuin siviilissä.
Ruuassa kuivatus on hyvä juttu, saa omenaakin mukaan.