Elikkä olisin mahdollisesti kiinnostunut lähtemään opiskelemaan psykologiaa yliopistoon lukion jälkeen.
Olen kuitenkin ajatellut mahdollisesti pitää välivuoden lukion jälkeen.Saako tästä paljon miinusta yliopistoon pyrittäessä?
Entä onko haittaa että itselläni on henkisiä ongelmia, jotka kyllä mahdollisesti ovat hoidettu jo kun olen yliopistoon pyrkimässä.Käyn säännöllisesti psykoterapiassa.Omat ongelmani saivat juuri kiinnostumaan psykologiasta, mutta olen vain miettinyt että ovatko ne tämän psykologiksi unelmani tiellä?
Eräs ystäväni sanoi, että ei voisi kuvitella psykologiksi sellaista ihmistä, jolla itsellään ei ole ollut koskaan mitään ongelmia.Tai tuntuu jotenkin että sellainen ihminen ei voi kunnolla tietää miltä toisesta tuntuu ja eläytyä samallalailla toisen ongelmiin...Onko näin?
Otetaanko yliopistoon pyrittäessä huomioon todistuksen keskiarvo vaiko vain yo kokeiden arvasanat?Luin opossa viimeksi että huomioon otetaan yo kokeiden 3 parasta arvosanaa.Tieto oli kyllä vähän vanhentunutta.Mitenhän nykyisin sitten on?
Miten tärkeää psykologian opinnoissa on englannin kielen taito?Itse olen aika surkea siinä mutta olen ajatellut ruveta omatoimisesti opiskelemaan.Jostain olen kuullut että jotkut opiskelukirjat ovat englannin kielisiä.
Kuinka kauan pääsykokeeseen lukemiseen kannattaa varata aikaa?
Kuinka paljon palkkaa saa keskimäärin lukion psykologian opettaja?
Entä koulupsykologi?
Ja kaikkea muutakin mainitsemisen arvoista saa kertoa!
Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan :)
Olisi tarpeellista tietoa.
Olen kuitenkin ajatellut mahdollisesti pitää välivuoden lukion jälkeen.Saako tästä paljon miinusta yliopistoon pyrittäessä?
Entä onko haittaa että itselläni on henkisiä ongelmia, jotka kyllä mahdollisesti ovat hoidettu jo kun olen yliopistoon pyrkimässä.Käyn säännöllisesti psykoterapiassa.Omat ongelmani saivat juuri kiinnostumaan psykologiasta, mutta olen vain miettinyt että ovatko ne tämän psykologiksi unelmani tiellä?
Eräs ystäväni sanoi, että ei voisi kuvitella psykologiksi sellaista ihmistä, jolla itsellään ei ole ollut koskaan mitään ongelmia.Tai tuntuu jotenkin että sellainen ihminen ei voi kunnolla tietää miltä toisesta tuntuu ja eläytyä samallalailla toisen ongelmiin...Onko näin?
Otetaanko yliopistoon pyrittäessä huomioon todistuksen keskiarvo vaiko vain yo kokeiden arvasanat?Luin opossa viimeksi että huomioon otetaan yo kokeiden 3 parasta arvosanaa.Tieto oli kyllä vähän vanhentunutta.Mitenhän nykyisin sitten on?
Miten tärkeää psykologian opinnoissa on englannin kielen taito?Itse olen aika surkea siinä mutta olen ajatellut ruveta omatoimisesti opiskelemaan.Jostain olen kuullut että jotkut opiskelukirjat ovat englannin kielisiä.
Kuinka kauan pääsykokeeseen lukemiseen kannattaa varata aikaa?
Kuinka paljon palkkaa saa keskimäärin lukion psykologian opettaja?
Entä koulupsykologi?
Ja kaikkea muutakin mainitsemisen arvoista saa kertoa!
Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan :)
Olisi tarpeellista tietoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Olen kuitenkin ajatellut mahdollisesti pitää välivuoden lukion jälkeen.Saako tästä paljon miinusta yliopistoon pyrittäessä?"
- Ei mitään miinusta. Pääsykoemenestys tai pääsykoemenestys&yo-todistuspisteet ratkaisee - ei välivuodet.
"Omat ongelmani saivat juuri kiinnostumaan psykologiasta, mutta olen vain miettinyt että ovatko ne tämän psykologiksi unelmani tiellä?"
- Eivät ole ongelmana unelmasi tiellä, ellet VÄLTTÄMÄTTÄ itse tee niistä sellaisia ongelmia. Myös minulla omat ongelmat saivat kiinnostumaan psykologiasta, ja täällä nyt opiskellaan.
Pääsykokeista, yo-todistuspisteistä, yms.. kaikki nuo vaihtelee aika paljon yliopistoittain sekä jopa vuosittain niidenkin sisällä. Selvitä kyseisen yliopiston sivuilta abi-infoista. Tuossa Jyväskylän tämän vuoden hakuopas --> http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/abi-info/
http://www.psyli.fi/
Sinne vain. Useimmilla psykologiaa opiskelevilla on jokin omakohtainen syy, miksi aiheesta kiinnostui; tilanteesi ei siis siinä mielessä ole kovin harvinainen, eikä sitä mielestäni kannata sen enempää aristellakaan.
Näyttää siltä, että kykenet arvioimaan miten omat kokemuksesi ovat vaikuttaneet jaksamiseesi. Jo se, että olet jäänyt pohtimaan henkisten ongelmiesi laatua ja niiden vaikutusta siihen voitko alaa opiskella, on mielestäni todella hyvä merkki.
Jos asia mietityttää, suosittelen esim. ammatinvalintapsykologin luona käymistä. Juttele myös asiasta terapeuttisi kanssa jos et ole jo niin tehnyt. Jos pidät välivuoden, harkitse esim. psykologian perusopintojen suorittamista avoimessa yliopistossa; perusopinnot voivat antaa sinulle oikeellisemman kuvan opintojen laadusta sen lisäksi, että ne toimivat hyvänä pohjustuksena tuleville yliopisto-opinnoillesi ihan käytännönkin puolelta. Vertaa erilaisia opintoja: kokeile "varsinaisen" psykologian lisäksi myös esim. sosiaalipsykologiaa, toimintaterapeutin opintoja ja niin eespäin.
Älä unohda, että voit käyttää elämänkokemustasi muutenkin kuin tarpomalla psykologian maisteriksi asti. Lähes joka alalla voi vaikuttaa kanssaihmisten elämään ja auttaa heitä vaikeiden kohtien yli. Tutki asiaa laajemmin: pidä silmäsi auki ja mielesi avoinna.
Kaikkea hyvää, terveisin samankaltaisen tien kulkenut... :-)
Eli englantia kannattaa varmasti kertailla jos se ei ole kovin vahvaa, suurin osa kirjoista kun on englannin kielisiä. Alussa on myös paljon kirjoja suomeksi mutta loppua kohden harvemmin. Mutta ei sitä englantia kannata turhaan pelätä, siihen tottuu kyllä nopeasti! :)
Kiitos paljon vastanneille! :)
Monia ammatteja olen tässä lukion aikana mieittinyt, mutta jotenkin tämä psykologia menee aina muista ohi.Tai se jotenkin vain tuntuu omalta.
Ainut asia vain tosiaan mikä mietityttää/on mietityttänyt ovat nuo omat ongelmat.