mitä teen? Olen tuntenut erään kaurismiehen muutaman kuukauden. Hän itse soitteli perääni ja halusi tavata. Tätä kesti kolmisen viikkoa, enkä suostunut tapaamaan, vaikka olinkin kiinnostunut. Lopulta tavattiin ja siitä lähtien olemme olleet ystäviä ja myös seksiä on harrastettu. Alusta lähtien suhteemme piti olla vain ystävyystasolla. Hänen suhteensa oli juuri lopppunut vastoin hänen tahtoaan ja ero on ollut hänelle kova paikka. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että olen rakastunut häneen, mutta hän haluaa pitää suhteemme vain ystävyyden tasolla. Kuitenkin varsinkin silloin, kun hän on ottanut alkoholia (harvoin) hän haluaa myös muutakin eli seksiä kanssani. Hän tietää tunteeni ja sen että merkitsee mulle enemmän kuin seksikumppania. Muutenkaan en halua harrastaa yhden illan juttuja. Eli on tullut selväksi että hän ei ole päässyt erostaan yli eikä varmaan tule pääsemään pitkään aikaan. Minä en halua olla mikään ylimenovaiheen lohduttaja, vaikka sitäkin olen nyt ollut. Molemmat olemme tavallaan vapaita. En usko että hänen edellinen suhteensa voi enää jatkua, eikä hän itsekään kuulemma halua enää myöhemminkään sitä jatkaa.
Nyt kysymys kaurismiehille ja miksei naisillekin. Olen ollut vuosia yksin, koska sopivaa kumppania ei ole löytynyt, vaikka mitään muuta en kaipaa niin paljoa.
Onko tällä suhteella mitään tulevaisuutta? Hän korostaa sitä että haluaa säilyttää ystävyyssuhteemme, mutta kuitenkin hän haluaa läheisyyttäkin lähinnä silloin, kun järjen kontrolli pettää, eli kun on ottanut pari kolme olutta tai enemmän. Olen tehnyt selväksi, etten sellaista halua, muuta kuin siinä tapauksessa, että hänellä on todellisia tunteita minua kohtaan, mitä yleensä parisuhteessa on.
Odotanko ja katsonko mitä tapahtuu? Näitten yksinäisten vuosien jälkeen kaipaisin todella paljon lämpöä ja läheisyyttä, mutta onko nyt turha odottaa todellista suhdetta koskaan hänen kanssaan?
Voi kun tietäisi mitä tekisi. Hän on huomannut, että vientiä minulla riittää yllin kyllin. Samoin kuin hänelläkin riittäisi.
Mutta olen rakastunut hänen luonteeseensa en seksiin (pelkästään) tai ulkoisiin ominaisuuksiinsa. Ulkoisesti emme ole mikään kovin sopusuhtainen pari. Mutta siitäkään en enää välitä, vaikka se pisti mietityttämään alussa, niin kuin hänkin sitä mietti, olemme siitä keskustelleet. Miksi hän halusi tavata ja pommitti soitoilla ja viesteillä. Nyt haluaa vain ystävyyttä. (muka?)
En ole häntä ahdistellut, päin vastoin antanut olla rauhassa halunsa mukaan.
Nyt kuitenkin vietän viikonloput yksin, ja hän omalla tahollaan mitä tekeekin. En usko, että on mitään toista naissuhdetta, ainakaan vakavampaa.
Minun ei tarvitse todistella kelpaavani muillekin, koska hän tietää sen jo.
Toisaalta haluaisin odottaa, koska en tunne pystyväni rehellisesti olemaan kenenkään muunkaan kanssa, mutta toisaalta kaipaan todella paljon todellista läheistä ihanaa parisuhdetta.
Anteeksi pitkä selostukseni, mutta lyhyemminkään en osannut kirjoittaa.
Kauriithan ovat järkeviä ja myös tunteellisia ihmisiä (luulisin). Mitä mieltä olette tästä tilanteesta.
Olemme lähellä neljääkymppiä molemmat, mutta ei se helppoa ole siltikään, vaikka kuinka analysoisi ja yrittäisi ajatella järkevästi. Tulen kohta hulluksi.....
Nyt kysymys kaurismiehille ja miksei naisillekin. Olen ollut vuosia yksin, koska sopivaa kumppania ei ole löytynyt, vaikka mitään muuta en kaipaa niin paljoa.
Onko tällä suhteella mitään tulevaisuutta? Hän korostaa sitä että haluaa säilyttää ystävyyssuhteemme, mutta kuitenkin hän haluaa läheisyyttäkin lähinnä silloin, kun järjen kontrolli pettää, eli kun on ottanut pari kolme olutta tai enemmän. Olen tehnyt selväksi, etten sellaista halua, muuta kuin siinä tapauksessa, että hänellä on todellisia tunteita minua kohtaan, mitä yleensä parisuhteessa on.
Odotanko ja katsonko mitä tapahtuu? Näitten yksinäisten vuosien jälkeen kaipaisin todella paljon lämpöä ja läheisyyttä, mutta onko nyt turha odottaa todellista suhdetta koskaan hänen kanssaan?
Voi kun tietäisi mitä tekisi. Hän on huomannut, että vientiä minulla riittää yllin kyllin. Samoin kuin hänelläkin riittäisi.
Mutta olen rakastunut hänen luonteeseensa en seksiin (pelkästään) tai ulkoisiin ominaisuuksiinsa. Ulkoisesti emme ole mikään kovin sopusuhtainen pari. Mutta siitäkään en enää välitä, vaikka se pisti mietityttämään alussa, niin kuin hänkin sitä mietti, olemme siitä keskustelleet. Miksi hän halusi tavata ja pommitti soitoilla ja viesteillä. Nyt haluaa vain ystävyyttä. (muka?)
En ole häntä ahdistellut, päin vastoin antanut olla rauhassa halunsa mukaan.
Nyt kuitenkin vietän viikonloput yksin, ja hän omalla tahollaan mitä tekeekin. En usko, että on mitään toista naissuhdetta, ainakaan vakavampaa.
Minun ei tarvitse todistella kelpaavani muillekin, koska hän tietää sen jo.
Toisaalta haluaisin odottaa, koska en tunne pystyväni rehellisesti olemaan kenenkään muunkaan kanssa, mutta toisaalta kaipaan todella paljon todellista läheistä ihanaa parisuhdetta.
Anteeksi pitkä selostukseni, mutta lyhyemminkään en osannut kirjoittaa.
Kauriithan ovat järkeviä ja myös tunteellisia ihmisiä (luulisin). Mitä mieltä olette tästä tilanteesta.
Olemme lähellä neljääkymppiä molemmat, mutta ei se helppoa ole siltikään, vaikka kuinka analysoisi ja yrittäisi ajatella järkevästi. Tulen kohta hulluksi.....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka olenkin vesimies, niin en todellakaan ole mikään viileä ja etäinen, niin kuin tästä merkistä sanotaan. Minulla on nyt täysi työ olla koskematta häneen ja olla näyttämättä todellisia tunteitani monissa tilanteissa.
Ainoa vika on se, että minulla on tunteet pelissä, ja hänellä ei muuta kuin väläyksittäin jotain pääsee sen kontrollin läpi. Jos harrastamme seksiä, en voi näyttää silloinkaan todellista itseäni, etten pelästyttäisi häntä. Joudun olemaan koko ajan säästöliekillä hänen kanssaan.
Tiedän, että sovimme yhteen sekä henkisesti että fyysisesti ja uskon, että hänkin sen tietää. Ja pelkää sitä. Lisäksi että suree edellistä suhdettaan todella katkerasti. No enää en tiedä edes mitä ajatella, olen ihan sekaisin.
jos vaan jaksat. Kauriit ovat vähän "hitaita" näissä tunneasioissa, mutta jos sinä jaksat odottaa, niin et varmaankaan odota turhaan. Kuulostaa melko lupaavalta, luulisin, sillä jos nyt sinulle ja hänelle tulisi loput, hän alkaisi itkemään sinun jälkeesi.
Minulla on vähän samantyyppinen suhde. Ollaan jo kohta neljä vuotta tunnettu. Kauris ei unohda helposti edellisten suhteiden pieleenmenoa, jotten on erittäin varovainen. Hänen pitää luottaa sinuun ennenkuin uskaltaa rakastaa Osoita sinä tunteesi ja ole sanojesi vertainen. ole rehellinen ja kärsivállinen ja anna hänelle aikaa miettiä. Kauris vihtyy hyvin omissa oloissaan, hän ei välttämättä tykkää, jos et anna hänelle omaa rauhaa. Minä kaksosena viihdyn myös yksin ja aviomieheni kuoli neljä vuotta sitten. Minulle suhde jossa ei päiväittäin olla yhdessá sopii mainiosti.Saan hellyttä kerran viikossa ja loput ajat elän omaa elämää, soitellaan ja viestejä laitellaan silti .Jos sinä haluat kyhnöttää kauriin kainalossa joka päivä, et kenties ole sopiva hänelle. Mieti mitä haluat suhteelta. Minä en enää yli 40 kymppisenä ole perhettä perustamassa, vaan halauan ystävän ja rakastajan, jonka kanssa voin rentoutua silloin tällöin. Kauriille työ on ennen sinua, jos varsinkin oman firman omistaa.
Hiljaa hyvä tulee, jos hän ei sinusta välitä, hän ei haluaisi nähdä sinua.Hän pelkää uutta iskua herkkään sydämeen, jos vaimo on hänet jättänyt.Jos todella olet rakastunut, anna hänelle aikaa rakastua sinuun ja jos niin käy, saat luottavan ja uskollisen miesystävän itsellesi.
kaikille vastaajille. Tälle kauriille työ on tärkeä, ja vie lähes kaiken ajan, myös viikonloppuisin. Se sopii minulle, koska haluan myös omaa aikaa, kunhan vain tietäisin missä tässä suhteessa mennään. En kovasti pidä epävarmoista ja roikkumassa olevista asioista. Mutta viestinne kannustivat minua vielä odottamaan, en muutakaan voi tehdä koska välitän hänestä niin paljon. Työ menee varmasti parisuhteen edelle, ainakin suurimman osan aikaa, enkä sitäkään toistaiseksi koe kovin pahana. Kainalossakin tykkäisin kyhnätä, mutta en jatkuvasti. Tämä epämääräisyys saa miettimään tilannetta jatkuvasti, ja se on aika rasittavaa. Ajatukset kiertää samoja latuja ja vatvon asioita koko ajan. Pitää kai sitten vain keskittyä omaan elämään enemmän ja antaa asioiden nyt olla niin kuin ovat. Luovuttaa en halua kuitenkaan.